Jos perin isäni omakotitalon mutta nykyinen vaimo jää siihen asumaan, miten maksan perintöveron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti. Onko teillä tosiaan pokkaa asua toisen ihmisen täysin maksamassa asunnossa vielä sittenkin, kun se toinen ihminen on kuollut, ja hänen lapsensa omistavat sen asunnon? Ja tämä on jotenkin hyväksyttävää? Huhhuh. Mä luulin, että Suomi on tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa harvemmin kukaan elää loisena jonkun toisen kontolla. Ilmeisesti näin ei olekaan, vaan näköjään on yleistäkin, ettei esim. naiset maksa asumisestaan mitään. Mä olen vissiin pelannut korttini jotenkin väärin.

Ei se yleistä olekaan, liikaa katsottu leffoja taas. Leskenoikeudella asuvat asuvat ihan omassa kodissaan ja oikeutetusti.

Saattavat oikeutetusti asua , mutta lapsen perintöveron tästä voisi poistaa/siirtää ja kunnossapito velvollisuuden kunnes perintö lapsen hallussa kokonaan .

Miten tossa tilanteessa se lapsi perii yhtään enempää mitään?

Ei se lapsi enempää perikään, mutta lapsen ei tarvi maksaa perintöveroja ja remontteja asuntoon, josta ei saa rahojaan irti. Jos voisi myydä asunnon, voisi niistä rahoista maksaa perintöveron, eikä mitään ylläpitoremontteja tarvisi maksaa ollenkaan. Näin ollen verot ja ylläpitovelvollisuus pitäisi tulla vasta sitten, kun sen asunnon voi halutessaan myydä (toki sen voi pitääkin ja ottaa siihen oikean vuokralaisen, jos on varaa).

Jos leski jää asumaan asuntoon, niin asunnon ylläpito kohtuukuntoisena (siis pakolliset putki-, ikkuna- yms. remontit) pitäisi vähintään kuulua lesken maksettavaksi.

En alkuunkaan ymmärrä tätä loputonta jurnutusta, puolisot pystyvät järjestelemään eläessään omistuksensa siihen malliin että leskellä ei ole asumisoikeutta ollenkaan tai jää vain sen verran kuin perilliset katsoo tarpeelliseksi.  Että missä on se varsinainen ongelma?

Kuinkahan moni järjestelee asiat niin että puoliso ja lasten vanhempi ei saa jäädä yhteiseen kotiin oman kuoleman jälkeen jotta aikuiset lapset saa perinnön heti käsiinsä.

Kyllä mä uskon, että näitä järjestelujä ns. uuspareilla varsinkin on (siis joiden lapset ei ole yhteisiä). Se voi ihan oikeasti olla jopa sen leskenkin toive. Mun vanhemmat on vielä yhdessä, ikää heillä n. 65v, ja kyllä minä luulen, että jos isäni kuolisi, niin äitini ei varsinkaan haluaisi yksin jäädä asumaan omakotitaloon, jossa on paljon lumitöitä, nurmenleikkuuta, räystäiden putsausta jne.

Käytännössähän se hallintaoikeus poistetaan siten, että lesken omistuksessa on hänen asumiseensa soveltuva asunto, ja puolison kuoltua leski muuttaa siihen. Näin on siis voitu ihan jopa lesken toiveesta asiat järjestellä. Tällöin se pariskunnan yhteinen asunto jää kuolleen lapsille, ja lapset voi sen myydä. Toki tuo siis tarkoittaa, että pariskunnalla on varaa kahteen asuntoon, eli vähävaraisemmilla ei välttämättä tällaisiin järjestelyihin ole edes varaa.

Vähävarainen voi myydä asuntonsa määräosan etukäteen perillisilleen. Ulkopuolisen mukaantulo omistajaksi poistaa lesken asumisoikeuden. 

Tosin tarvitsee siihen puolisonsa suostumuksen mutta sehän ei ole tämän ongelman ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti. Onko teillä tosiaan pokkaa asua toisen ihmisen täysin maksamassa asunnossa vielä sittenkin, kun se toinen ihminen on kuollut, ja hänen lapsensa omistavat sen asunnon? Ja tämä on jotenkin hyväksyttävää? Huhhuh. Mä luulin, että Suomi on tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa harvemmin kukaan elää loisena jonkun toisen kontolla. Ilmeisesti näin ei olekaan, vaan näköjään on yleistäkin, ettei esim. naiset maksa asumisestaan mitään. Mä olen vissiin pelannut korttini jotenkin väärin.

Ei se yleistä olekaan, liikaa katsottu leffoja taas. Leskenoikeudella asuvat asuvat ihan omassa kodissaan ja oikeutetusti.

Saattavat oikeutetusti asua , mutta lapsen perintöveron tästä voisi poistaa/siirtää ja kunnossapito velvollisuuden kunnes perintö lapsen hallussa kokonaan .

Miten tossa tilanteessa se lapsi perii yhtään enempää mitään?

Ei se lapsi enempää perikään, mutta lapsen ei tarvi maksaa perintöveroja ja remontteja asuntoon, josta ei saa rahojaan irti. Jos voisi myydä asunnon, voisi niistä rahoista maksaa perintöveron, eikä mitään ylläpitoremontteja tarvisi maksaa ollenkaan. Näin ollen verot ja ylläpitovelvollisuus pitäisi tulla vasta sitten, kun sen asunnon voi halutessaan myydä (toki sen voi pitääkin ja ottaa siihen oikean vuokralaisen, jos on varaa).

Jos leski jää asumaan asuntoon, niin asunnon ylläpito kohtuukuntoisena (siis pakolliset putki-, ikkuna- yms. remontit) pitäisi vähintään kuulua lesken maksettavaksi.

En alkuunkaan ymmärrä tätä loputonta jurnutusta, puolisot pystyvät järjestelemään eläessään omistuksensa siihen malliin että leskellä ei ole asumisoikeutta ollenkaan tai jää vain sen verran kuin perilliset katsoo tarpeelliseksi.  Että missä on se varsinainen ongelma?

Kuinkahan moni järjestelee asiat niin että puoliso ja lasten vanhempi ei saa jäädä yhteiseen kotiin oman kuoleman jälkeen jotta aikuiset lapset saa perinnön heti käsiinsä.

Kyllä mä uskon, että näitä järjestelujä ns. uuspareilla varsinkin on (siis joiden lapset ei ole yhteisiä). Se voi ihan oikeasti olla jopa sen leskenkin toive. Mun vanhemmat on vielä yhdessä, ikää heillä n. 65v, ja kyllä minä luulen, että jos isäni kuolisi, niin äitini ei varsinkaan haluaisi yksin jäädä asumaan omakotitaloon, jossa on paljon lumitöitä, nurmenleikkuuta, räystäiden putsausta jne.

Käytännössähän se hallintaoikeus poistetaan siten, että lesken omistuksessa on hänen asumiseensa soveltuva asunto, ja puolison kuoltua leski muuttaa siihen. Näin on siis voitu ihan jopa lesken toiveesta asiat järjestellä. Tällöin se pariskunnan yhteinen asunto jää kuolleen lapsille, ja lapset voi sen myydä. Toki tuo siis tarkoittaa, että pariskunnalla on varaa kahteen asuntoon, eli vähävaraisemmilla ei välttämättä tällaisiin järjestelyihin ole edes varaa.

Vähävarainen voi myydä asuntonsa määräosan etukäteen perillisilleen. Ulkopuolisen mukaantulo omistajaksi poistaa lesken asumisoikeuden. 

Avioparin yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ei voi myydä ilman aviopuolison suostumusta. Ei edes sen osaa. Joten tuo myynti pitäisi hoitaa ennen kuin menee naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä samaa pitää pohtia joka viikko? Yleensä jää kyllä muutakin kuin asunto. Eikä ne perintöverot niin korkeita ole.

Ei todellakaan aina jää asunnon lisäksi muuta. Perintövero voi olla tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Sangen harva pystyy maksamaan edes tonnin perintöveroa tuosta vain. Moni ihminen on joutunut perintöveron takia rahallisiin ongelmiin.

Tämä ei nyt ap tilanteessa auta, mutta haluaisin mainita yhdestä keinosta millä turvata omia läheisiä jos heille joskus suurempaakin perintöä jäämässä. Asioihin varautuminen ennakkoon auttaa myös mahdollisia perinnönsaajia jälkikäteen. Henkivakuutus joka otettu kuoleman varalle auttaa merkittävästi perinnönsaajia, jos he ovat myös vakuutuskorvauksen saajia (korvaussummiin voi vaikuttaa itse vakuutusta ottaessa ja kannattaa miettiä oman perinnön arvoa myös). Vakuutusyhtiö maksaa korvaukset saajille melko nopeasti kun tieto kuolemasta vakuutusyhtiölle mennyt ja vahvistettu. Korvaukset ilmoitetaan perunkirjaan ja muodostavat osan perintöverosta, mutta ovat käteistä rahaa jolla tätä veroa pystyy maksamaan kuitenkin pois jos muu perintö esim. kiinteää tai sitä ei myydä pois.

Niin kauheaa kuin läheisen menettäminen on, niin omasta lähipiiristäni ei ole kuin hyvää sanottavaa henkivakuutuksista mitkä helpottaneet paljon selviytymistä ikävän menetyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä samaa pitää pohtia joka viikko? Yleensä jää kyllä muutakin kuin asunto. Eikä ne perintöverot niin korkeita ole.

Ei todellakaan aina jää asunnon lisäksi muuta. Perintövero voi olla tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Sangen harva pystyy maksamaan edes tonnin perintöveroa tuosta vain. Moni ihminen on joutunut perintöveron takia rahallisiin ongelmiin.

Tämä ei nyt ap tilanteessa auta, mutta haluaisin mainita yhdestä keinosta millä turvata omia läheisiä jos heille joskus suurempaakin perintöä jäämässä. Asioihin varautuminen ennakkoon auttaa myös mahdollisia perinnönsaajia jälkikäteen. Henkivakuutus joka otettu kuoleman varalle auttaa merkittävästi perinnönsaajia, jos he ovat myös vakuutuskorvauksen saajia (korvaussummiin voi vaikuttaa itse vakuutusta ottaessa ja kannattaa miettiä oman perinnön arvoa myös). Vakuutusyhtiö maksaa korvaukset saajille melko nopeasti kun tieto kuolemasta vakuutusyhtiölle mennyt ja vahvistettu. Korvaukset ilmoitetaan perunkirjaan ja muodostavat osan perintöverosta, mutta ovat käteistä rahaa jolla tätä veroa pystyy maksamaan kuitenkin pois jos muu perintö esim. kiinteää tai sitä ei myydä pois.

Niin kauheaa kuin läheisen menettäminen on, niin omasta lähipiiristäni ei ole kuin hyvää sanottavaa henkivakuutuksista mitkä helpottaneet paljon selviytymistä ikävän menetyksen jälkeen.

Kuinka vanhalle ihmiselle myönnetään henkivakuutus? Ja jos kyseessä on nuori ihminen, niin eikös niissä ole joku ylä-ikäraja, mihin asti ovat voimassa?

Se on aika pelottavaakin, että avioliitto on niin romantisoitu asia, vaikka todellisuudessa siinä on kyse ennen kaikkea taloudellisista seikoista. Jotkus ihan oikeasti menee naimisiin ajatellen vain romanttisia tunteitaan, symbolina rakkaudelleen, eivätkä yhtään mieti, että millaisia taloudellisia vaikutuksia naimisiin menolla on esim. ko. henkilön (aiemmasta suhteesta) oleville lapsille henkilön kuoleman varalle. Siis juuri tätä, että lapset saa maksaa perintöverot, vaikka eivät tule saamaan yhtään perintöä ennen kuin vasta vuosien päästä ja lapset joutuvat maksamaan remontit uuden puolison asuttamaan asuntoon jne.

Toivottavasti tästäkin keskustelusta edes joku ottaa onkeensa ja miettii loppuun asti nämä hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi, jos Suomessa jo lausuntokierroksella ollut uusi perintölaki saataisiin voimaan tällä vaalikaudella. Siinä ykkösasioita on lesken aseman vahvistaminen ja lakiosuuden poisto, myös oikeus testamentata muu kuin yhteinen asunto kenelle haluaa.

Näin on lähes kaikissa länsimaissa.

Yritin kysyä jo aiemmin, mutta osaako joku selittää tuota ajatusta tuossa taustalla, että miksi lesken asemaa tarvitsee vahvistaa? Ymmärrän täysin, että tarvitsee, jos leski on ollut kotirouvana ja siis ikään kuin miehelleen töissä saamatta varsinaista palkkaa, ja näin ollen on aina eletty miehen tuloilla ja rouvalla ei ole omaa uraa. Tuohan se on se tilanne esim. monesti Keski-Euroopan maissa. Silloin hän on toki heikossa asemassa miehen kuollessa. Mutta miten Suomessa, kun leskellä on oma ura ja omat tulot kodin ulkopuolelta, niin miksi hänen asemaansa tarvitsisi parantaa suhteessa esim. vainajan lapsiin?

En tiedä lain perusteista, mutta minusta on jokseenkin itsestäänselvyys, että omaisuutta jaetaan vasta siinä vaiheessa kun pariskunnan kumpikin osapuoli on kuollut. Lapset ei ole sen pariskunnan yhteisen omaisuuden eteen laittaneet tikkua ristiin. Leskelle se asunto on koti. Minusta voisi tehdä vaikka sellaisen lain, että oesä jätetään kokonaan jakamatta kunnes leski on kuollut. Seuraavan sukupolven haaskalinnut saisi rauhassa odottaa vuoroaan. Tai - hui kauhistus - mennä itse töihin ja lakata kärkkymästä kieli pitkällä läheisten kuolemaa.

Vähän on hassu oletus tuokin, etteikö lapset olisi tikkua ristiin laittaneet tuon pariskunnan talon suhteen. Jos se talo on nyt jo aikuisten lasten lapsuudenkoti, ja leski on tullut kuvioon vasta hiljattain (siis sanotaan, että vaikka 60-vuotiaana kuoleva on mennyt uusiin naimisiin 55-vuotiaana), niin kauemminhan ne lapset on siinä asuneet, siellä siivonneet ja tehneet pihatöitä teininä. Ja kyllä minut ainakin aina aikuisenakin on kutsuttu paikalle (ja olen mennyt, jos suinkin olen päässyt), kun vanhempieni kodissa jotain suurempaa tehdään, siis talkoohommiin.

Kyllä mä ennemmin ajattelen, että se uusi puoliso siinä on tullut kärkkymään apajille, eikä ne lapset.

Jaa että siivoamisesta ja pihahommista teininä pitäisi saada kymmeniä ellei satoja tuhansia euroja? Itse näkisin, että kotityöt ovat osa normaalia elämistä. Aika kalliita talkootyötunteja nuo aikuisenakin tehdyt, jos niistä odotetaan taloa palkkioksi. 

Perintövero pitäisi muuttaa niin että tuolla eläjät, perintöä odottavat maksaisivat eniten.

Mitäh? Minä kirjoitin tuon, että lapsetkin osallistuvat sen talon ylläpitoon. Minä itse tienaan 100000e/v ja omistan toki itsekin 300000e asunnon - tosin siitä on vielä paljon lainaa, koska olen 38v. Minä mitään perintöä tässä itselleni mieti. Olen eronnut, mulla on lapsia ja kauhulla vaan mietin, että lasten isä varmaan tulee just ottamaan jonkun heitukan (ei ole vielä ottanut), mutta lapsillani voi olla hassut paikat aikanaan isänsä uuden kanssa, jos sellainen kuvioihin tulee. Isänsä ihan rehellisesti saisi olla enemmän kartalla itse omista asioistaan. Meidänkin eron syy oli, etten jaksanut mieslasta. Kyseessä siis ihan hyvätuloinen, korkeakoulutettu mies, mutta hän mielellään jättää kotiasiat jonkun toisen hoidettavaksi.

Sen uuden vikako se on että tuhlaat tulosi johonkin turhaan? Tuloillasi sulla pitäisi olla velaton asunto heille jättää. Olen 36v., velaton kahden lapsen äiti, meiltä jää koti ja kaksi sijoitusasuntoa lapsille. Heille tule mieleenkään kysellä yhtään mitään, jos meistä mieheni kanssa jommallekummalla kuvioissa on toisen kuoleman kohdatessa uusi puoliso. Meidän omaisuus kunnes molemmat kuolee.

Ai mun tuloilla pitäisi olla velaton asunto? Ymmärrätkö sinä,että kustannan itseni ja kahden lapsen elämisen pk-seudulla ja olen tienannut näin 38-vuotiaana näin hyvin vasta about 2v. Verot on kovat, maksan täydet päiväkotimaksut jne. Tuloni on nousseet pikkuhiljaa, kuten yleensä, että vielä 5v sitten tienasin aika paljon vähemmän. Jos itselläsi on kolme kämppää maksettuna jo 36v, niin ymmärtänet, ettet ole ihan tavis.

Semmonen purkaus sitten sieltä. Hänhän sanoi pitäisi olla jättää, ei että sulla pitäisi olla nyt velaton asunto.

Enkä usko että kommentin idea oli lainattomuus. Eiköhän siinä ollut tarkoitus sanoa että vaikka omaisuutta olisi enemmänkin, lapsille ei pitäisi tulla mieleenkään valittaa vanhempiensa mahdollisista uusista puolisoista. Exästä nyt puhumattakaan.

Eihän uudesta puolisosta sinänsä tule ongelma, kunhan eivät vaan mene naimisiin. Koska jos menee naimisiin, niin sitten siitä tulee ongelma, kun se uusi puoliso voikin asustella loppuelämänsä lasten omistamassa asunnossa, jonne lasten täytyy maksaa putkiremontit yms. Se on ihan käsittämätöntä, että tuo on noin. Toivottavasti kaikki ihmiset ymmärtää tuon naimisiin menon vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä samaa pitää pohtia joka viikko? Yleensä jää kyllä muutakin kuin asunto. Eikä ne perintöverot niin korkeita ole.

Ei todellakaan aina jää asunnon lisäksi muuta. Perintövero voi olla tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Sangen harva pystyy maksamaan edes tonnin perintöveroa tuosta vain. Moni ihminen on joutunut perintöveron takia rahallisiin ongelmiin.

Tämä ei nyt ap tilanteessa auta, mutta haluaisin mainita yhdestä keinosta millä turvata omia läheisiä jos heille joskus suurempaakin perintöä jäämässä. Asioihin varautuminen ennakkoon auttaa myös mahdollisia perinnönsaajia jälkikäteen. Henkivakuutus joka otettu kuoleman varalle auttaa merkittävästi perinnönsaajia, jos he ovat myös vakuutuskorvauksen saajia (korvaussummiin voi vaikuttaa itse vakuutusta ottaessa ja kannattaa miettiä oman perinnön arvoa myös). Vakuutusyhtiö maksaa korvaukset saajille melko nopeasti kun tieto kuolemasta vakuutusyhtiölle mennyt ja vahvistettu. Korvaukset ilmoitetaan perunkirjaan ja muodostavat osan perintöverosta, mutta ovat käteistä rahaa jolla tätä veroa pystyy maksamaan kuitenkin pois jos muu perintö esim. kiinteää tai sitä ei myydä pois.

Niin kauheaa kuin läheisen menettäminen on, niin omasta lähipiiristäni ei ole kuin hyvää sanottavaa henkivakuutuksista mitkä helpottaneet paljon selviytymistä ikävän menetyksen jälkeen.

Kuinka vanhalle ihmiselle myönnetään henkivakuutus? Ja jos kyseessä on nuori ihminen, niin eikös niissä ole joku ylä-ikäraja, mihin asti ovat voimassa?

Riippuu varmasti pitkälti eri vakuutusyhtiöistä millaisin ehdoin ja hinnoin näitä henkivakuutuksia myöntävät. Jokaisen vakuutuksen kohdallahan nämä arvioidaan yksilöllisesti. Vanhimmat henkivakuutusottajat jotka tiedän olivat vakuutuksen ottaessaan viimevuosina hieman alle 70v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä samaa pitää pohtia joka viikko? Yleensä jää kyllä muutakin kuin asunto. Eikä ne perintöverot niin korkeita ole.

Ei todellakaan aina jää asunnon lisäksi muuta. Perintövero voi olla tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Sangen harva pystyy maksamaan edes tonnin perintöveroa tuosta vain. Moni ihminen on joutunut perintöveron takia rahallisiin ongelmiin.

Tämä ei nyt ap tilanteessa auta, mutta haluaisin mainita yhdestä keinosta millä turvata omia läheisiä jos heille joskus suurempaakin perintöä jäämässä. Asioihin varautuminen ennakkoon auttaa myös mahdollisia perinnönsaajia jälkikäteen. Henkivakuutus joka otettu kuoleman varalle auttaa merkittävästi perinnönsaajia, jos he ovat myös vakuutuskorvauksen saajia (korvaussummiin voi vaikuttaa itse vakuutusta ottaessa ja kannattaa miettiä oman perinnön arvoa myös). Vakuutusyhtiö maksaa korvaukset saajille melko nopeasti kun tieto kuolemasta vakuutusyhtiölle mennyt ja vahvistettu. Korvaukset ilmoitetaan perunkirjaan ja muodostavat osan perintöverosta, mutta ovat käteistä rahaa jolla tätä veroa pystyy maksamaan kuitenkin pois jos muu perintö esim. kiinteää tai sitä ei myydä pois.

Niin kauheaa kuin läheisen menettäminen on, niin omasta lähipiiristäni ei ole kuin hyvää sanottavaa henkivakuutuksista mitkä helpottaneet paljon selviytymistä ikävän menetyksen jälkeen.

Kuinka vanhalle ihmiselle myönnetään henkivakuutus? Ja jos kyseessä on nuori ihminen, niin eikös niissä ole joku ylä-ikäraja, mihin asti ovat voimassa?

Tavallisen henkivakuutuksen sijaan voi ottaa säästöhenkivakuutuksen, jossa edunsaaja saa vakuutuksen ottajan maksaman summan + tälle summalle kertyneen tuoton vähennettynä vakuutusyhtiön perimällä palkkiolla. Appiukkoni kuoli pari vuotta sitten 95-vuotiaana. Hänellä oli säästöhenkivakuutus lastenlasten hyväksi, ja lastenlapset tosiaan saivat korvauksen alle neljässä kuukaudessa kuoleman jälkeen. Korvaus olisi varmaan tullut nopeamminkin, jos edunsaajaksi olisi merkitty nimetty henkilö, mutta kun edunsaajana oli "lapsenlapset", piti ensin hankkia sukuselvitykset siitä, ketkä kaikki olivat appiukon lapsenlapsia.

En enää muista, koska appiukko oli ko. säästöhenkivakuutuksen aloittanut, mutta joka tapauksessa sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 75 vuotta. Hän oli sitten vuosien varrella siirtänyt vakuutukseen lisää rahaa.

Tosin ihan saman vaikutuksen olisi periaatteessa saanut aikaan sitenkin, että olisi tehnyt sijoituksia suoraan omiin nimiinsä ja testamentannut nämä sijoitukset lapsenlapsille. Vakuutuksessa sijoituksia pystyi kuitenkin siirtämään joustavammin kohteesta toiseen maksamatta välistä veroja. Lisäksi vakuutussijoituksiin kertynyttä tuottoa ei katsottu tuloksi hoitomaksuja määrättäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti. Onko teillä tosiaan pokkaa asua toisen ihmisen täysin maksamassa asunnossa vielä sittenkin, kun se toinen ihminen on kuollut, ja hänen lapsensa omistavat sen asunnon? Ja tämä on jotenkin hyväksyttävää? Huhhuh. Mä luulin, että Suomi on tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa harvemmin kukaan elää loisena jonkun toisen kontolla. Ilmeisesti näin ei olekaan, vaan näköjään on yleistäkin, ettei esim. naiset maksa asumisestaan mitään. Mä olen vissiin pelannut korttini jotenkin väärin.

Ei se yleistä olekaan, liikaa katsottu leffoja taas. Leskenoikeudella asuvat asuvat ihan omassa kodissaan ja oikeutetusti.

Saattavat oikeutetusti asua , mutta lapsen perintöveron tästä voisi poistaa/siirtää ja kunnossapito velvollisuuden kunnes perintö lapsen hallussa kokonaan .

Miten tossa tilanteessa se lapsi perii yhtään enempää mitään?

Ei se lapsi enempää perikään, mutta lapsen ei tarvi maksaa perintöveroja ja remontteja asuntoon, josta ei saa rahojaan irti. Jos voisi myydä asunnon, voisi niistä rahoista maksaa perintöveron, eikä mitään ylläpitoremontteja tarvisi maksaa ollenkaan. Näin ollen verot ja ylläpitovelvollisuus pitäisi tulla vasta sitten, kun sen asunnon voi halutessaan myydä (toki sen voi pitääkin ja ottaa siihen oikean vuokralaisen, jos on varaa).

Jos leski jää asumaan asuntoon, niin asunnon ylläpito kohtuukuntoisena (siis pakolliset putki-, ikkuna- yms. remontit) pitäisi vähintään kuulua lesken maksettavaksi.

En alkuunkaan ymmärrä tätä loputonta jurnutusta, puolisot pystyvät järjestelemään eläessään omistuksensa siihen malliin että leskellä ei ole asumisoikeutta ollenkaan tai jää vain sen verran kuin perilliset katsoo tarpeelliseksi.  Että missä on se varsinainen ongelma?

Kuinkahan moni järjestelee asiat niin että puoliso ja lasten vanhempi ei saa jäädä yhteiseen kotiin oman kuoleman jälkeen jotta aikuiset lapset saa perinnön heti käsiinsä.

Kyllä mä uskon, että näitä järjestelujä ns. uuspareilla varsinkin on (siis joiden lapset ei ole yhteisiä). Se voi ihan oikeasti olla jopa sen leskenkin toive. Mun vanhemmat on vielä yhdessä, ikää heillä n. 65v, ja kyllä minä luulen, että jos isäni kuolisi, niin äitini ei varsinkaan haluaisi yksin jäädä asumaan omakotitaloon, jossa on paljon lumitöitä, nurmenleikkuuta, räystäiden putsausta jne.

Käytännössähän se hallintaoikeus poistetaan siten, että lesken omistuksessa on hänen asumiseensa soveltuva asunto, ja puolison kuoltua leski muuttaa siihen. Näin on siis voitu ihan jopa lesken toiveesta asiat järjestellä. Tällöin se pariskunnan yhteinen asunto jää kuolleen lapsille, ja lapset voi sen myydä. Toki tuo siis tarkoittaa, että pariskunnalla on varaa kahteen asuntoon, eli vähävaraisemmilla ei välttämättä tällaisiin järjestelyihin ole edes varaa.

Vähävarainen voi myydä asuntonsa määräosan etukäteen perillisilleen. Ulkopuolisen mukaantulo omistajaksi poistaa lesken asumisoikeuden. 

Avioparin yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ei voi myydä ilman aviopuolison suostumusta. Ei edes sen osaa. Joten tuo myynti pitäisi hoitaa ennen kuin menee naimisiin.

Usein olisi järkevää erota puolisosta vielä vanhoilla päivilläänkin ja selvittää sen jälkeen perintönsä testamentilla oman tahtonsa mukaan. Ei olisi kuoleman jälkeen muita jakajia kuin omat rintaperilliset lakiosineen. Helppoa. Huonona puolena tietenkin se, että leski menettäisi mahdollisen leskeneläkkeensä. Summa voi olla huomattava, jos leski elää pitkään miehen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen maksamaan sen rahalla.

Lainaatko tai annatko 30 tuhatta ap:lle että voi maksaa ?

Mistä tuon 30.000 repäsit. Apn tapauksessa perinnön arvo olisi 150.000. Siitä vero olisi n. 15.000, mutta koska leski jää asumaan taloon, hallintaoikeus pienentää perintöveron määrää.

Ap saa ainoana perijänä sen 300000€. Tasinko laskee perintöveroa, mutta kukaan ei tiedä lesken omaisuuksista mitään.

Ei tiedä ei, siksi on turha jatkaa, eikä isä ole kuollut. Mutta jos tilanne olisi se, että mahdollisella leskellä ei juuri varoja olisi, eikä olisi avioehtoa, niin tasinko olisi 150.000 ja apn osuus 150.000.

Silti se perintö on 300000€.

ei tietenkään ole jos perintöosuus on 150 000 

Miksi se olisi 150000?

Siis mitä miksi, tuossahan oli laskettu että tasinkoa se 150 t jolloin perintö 150 t, että miten ihmeessä se tuplaantuisi, ei lesken tasingosta makseta perintöveroa vaan se otetaan päältä samoin kuin velatkin. 

Koska leski ei peri mitään. Se perintö on 300000€ ja siitä maksetaan osinko. Ei se perintö (vainajan omaisuus kuolinhetkellä) puolitu.

Tämä saattaa tuntua pilkun nussinnalta, mutta koska moni luulee lesken saavan automaattisesti puolet, on ihan hyvä teroittaa asiaa. Vainajalta jää perintöä määrä x ja leski on vain tasinkoon asti pesän osakas. Jokainen perijä sit perii lopulta mitä perii ja lesken tasinko on se mitä se on, perinnön määrä on kuitenkin koko ajan se määrä x.

Perinnön määrä on se mikä perittävälle tulee, ei se mikä menee leskelle.

Kyllä se perintö on se mitä vainajalta jää. Leski on pesän osakas tasinkoon asti. Se on sit ihan se ja sama mitä kukin perinnöstä lopulta saa.

Juus e mikä jää sen jälkeen kun leski on saanut OMAN omaisuutensa pois siitä. Leskihän ei katsos PERI vainajaa, vaan hän saa OMAN omaisuutensa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Meillä yhteinen talo juuri tuosta syystä Minulla 1 lapsi, ja miehellä 2. 

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan joten kysymys on turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen maksamaan sen rahalla.

Lainaatko tai annatko 30 tuhatta ap:lle että voi maksaa ?

Mistä tuon 30.000 repäsit. Apn tapauksessa perinnön arvo olisi 150.000. Siitä vero olisi n. 15.000, mutta koska leski jää asumaan taloon, hallintaoikeus pienentää perintöveron määrää.

Ap saa ainoana perijänä sen 300000€. Tasinko laskee perintöveroa, mutta kukaan ei tiedä lesken omaisuuksista mitään.

Ei tiedä ei, siksi on turha jatkaa, eikä isä ole kuollut. Mutta jos tilanne olisi se, että mahdollisella leskellä ei juuri varoja olisi, eikä olisi avioehtoa, niin tasinko olisi 150.000 ja apn osuus 150.000.

Silti se perintö on 300000€.

ei tietenkään ole jos perintöosuus on 150 000 

Miksi se olisi 150000?

Siis mitä miksi, tuossahan oli laskettu että tasinkoa se 150 t jolloin perintö 150 t, että miten ihmeessä se tuplaantuisi, ei lesken tasingosta makseta perintöveroa vaan se otetaan päältä samoin kuin velatkin. 

Koska leski ei peri mitään. Se perintö on 300000€ ja siitä maksetaan osinko. Ei se perintö (vainajan omaisuus kuolinhetkellä) puolitu.

Tämä saattaa tuntua pilkun nussinnalta, mutta koska moni luulee lesken saavan automaattisesti puolet, on ihan hyvä teroittaa asiaa. Vainajalta jää perintöä määrä x ja leski on vain tasinkoon asti pesän osakas. Jokainen perijä sit perii lopulta mitä perii ja lesken tasinko on se mitä se on, perinnön määrä on kuitenkin koko ajan se määrä x.

Perinnön määrä on se mikä perittävälle tulee, ei se mikä menee leskelle.

Kyllä se perintö on se mitä vainajalta jää. Leski on pesän osakas tasinkoon asti. Se on sit ihan se ja sama mitä kukin perinnöstä lopulta saa.

Juus e mikä jää sen jälkeen kun leski on saanut OMAN omaisuutensa pois siitä. Leskihän ei katsos PERI vainajaa, vaan hän saa OMAN omaisuutensa itselleen.

Leski ei peri (ilman testamenttia), jos vainajalla on lapsia, mutta tasinko ei silti ole lesken omaa omaisuutta ennen kuin tasinko maksetaan leskelle. Jos minulla on omaisuutta puoli miljoonaa eikä miehelläni yhtään, niin kyllä tuo puoli miljoonaa on nimenomaan kokonaan minun omaisuuttani eikä ýhteistä, vaikka olemmekin naimisissa. Jos sitten kuolen ennen miestäni, mieheni saa tasinkona 250 000. Ei siinä mieheni saa omaa omaisuuttaan, vaan hänelle siirretään minun omaisuudestani 250 000 tasinkona avioliiton päättymisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Et joutuisi muutenkaan, mutta saahan sitä tehdä testamentin. Omistusoikeustestamentti on rintaperillisille ikävä, mutta jokainen tekee miten haluaa.

Ei meillä ainakaan ole. Vaimoni on kirjaimellisesti pelastanut elämäni, ja vaikka hän ei miljonääri olekaan, niin hän on minulle maailmassa  se THE henkilö, jollaista ei ole ollut kukaan muu koskaan.

Lapseni perivät äidiltään omakotitalon sitten joskus, mikäli heidän äitinsä niin haluaa.  Toinen opiskelee nyt lääkiksessä ja toinen aloittaa kohta opinnot oikiksessa. He ovat saaneet koko lapsuutensa ja nuoruutensa elatusta minulta ihan riittävästi, ja siitä on jäänyt äidilleen vielä ylikin. Esim. vanhemman viimeisen vuoden maksoin elareita äidille joista lapsi ei saanut penniäkään. 

Lapsille on myös kerrytetty kassaa heidän syntymästään asti, joten kymppitonnit on jo heillä pesämunana. 

Jos minä kuolen ennen nykyistä vaimoani, niin se on vissi ja varma, että talo jää kokonaisuudessaan vaimolleni, eikä kenellekään muulle.

Minulla on vanhat vanhemmat, ja sisarusteni kanssa olemme rohkaisseet heitä käyttämään omat rahansa itseemme, kyllä me lapset präjätään ilmen heidän roposiaan. Mihin tämä mentalitetti on hävinnyt, ja nykyään ollaan näin paljon kädet ojossa kuolleiden vanhempien perään että mulle rahaa nyt? Eikö teillä ole omia töistä ja elantoa ollenkaan kun jostain murjusta riidellään lesken kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi, jos Suomessa jo lausuntokierroksella ollut uusi perintölaki saataisiin voimaan tällä vaalikaudella. Siinä ykkösasioita on lesken aseman vahvistaminen ja lakiosuuden poisto, myös oikeus testamentata muu kuin yhteinen asunto kenelle haluaa.

Näin on lähes kaikissa länsimaissa.

Yritin kysyä jo aiemmin, mutta osaako joku selittää tuota ajatusta tuossa taustalla, että miksi lesken asemaa tarvitsee vahvistaa? Ymmärrän täysin, että tarvitsee, jos leski on ollut kotirouvana ja siis ikään kuin miehelleen töissä saamatta varsinaista palkkaa, ja näin ollen on aina eletty miehen tuloilla ja rouvalla ei ole omaa uraa. Tuohan se on se tilanne esim. monesti Keski-Euroopan maissa. Silloin hän on toki heikossa asemassa miehen kuollessa. Mutta miten Suomessa, kun leskellä on oma ura ja omat tulot kodin ulkopuolelta, niin miksi hänen asemaansa tarvitsisi parantaa suhteessa esim. vainajan lapsiin?

En tiedä lain perusteista, mutta minusta on jokseenkin itsestäänselvyys, että omaisuutta jaetaan vasta siinä vaiheessa kun pariskunnan kumpikin osapuoli on kuollut. Lapset ei ole sen pariskunnan yhteisen omaisuuden eteen laittaneet tikkua ristiin. Leskelle se asunto on koti. Minusta voisi tehdä vaikka sellaisen lain, että oesä jätetään kokonaan jakamatta kunnes leski on kuollut. Seuraavan sukupolven haaskalinnut saisi rauhassa odottaa vuoroaan. Tai - hui kauhistus - mennä itse töihin ja lakata kärkkymästä kieli pitkällä läheisten kuolemaa.

Vähän on hassu oletus tuokin, etteikö lapset olisi tikkua ristiin laittaneet tuon pariskunnan talon suhteen. Jos se talo on nyt jo aikuisten lasten lapsuudenkoti, ja leski on tullut kuvioon vasta hiljattain (siis sanotaan, että vaikka 60-vuotiaana kuoleva on mennyt uusiin naimisiin 55-vuotiaana), niin kauemminhan ne lapset on siinä asuneet, siellä siivonneet ja tehneet pihatöitä teininä. Ja kyllä minut ainakin aina aikuisenakin on kutsuttu paikalle (ja olen mennyt, jos suinkin olen päässyt), kun vanhempieni kodissa jotain suurempaa tehdään, siis talkoohommiin.

Kyllä mä ennemmin ajattelen, että se uusi puoliso siinä on tullut kärkkymään apajille, eikä ne lapset.

Jaa että siivoamisesta ja pihahommista teininä pitäisi saada kymmeniä ellei satoja tuhansia euroja? Itse näkisin, että kotityöt ovat osa normaalia elämistä. Aika kalliita talkootyötunteja nuo aikuisenakin tehdyt, jos niistä odotetaan taloa palkkioksi. 

Perintövero pitäisi muuttaa niin että tuolla eläjät, perintöä odottavat maksaisivat eniten.

Mitäh? Minä kirjoitin tuon, että lapsetkin osallistuvat sen talon ylläpitoon. Minä itse tienaan 100000e/v ja omistan toki itsekin 300000e asunnon - tosin siitä on vielä paljon lainaa, koska olen 38v. Minä mitään perintöä tässä itselleni mieti. Olen eronnut, mulla on lapsia ja kauhulla vaan mietin, että lasten isä varmaan tulee just ottamaan jonkun heitukan (ei ole vielä ottanut), mutta lapsillani voi olla hassut paikat aikanaan isänsä uuden kanssa, jos sellainen kuvioihin tulee. Isänsä ihan rehellisesti saisi olla enemmän kartalla itse omista asioistaan. Meidänkin eron syy oli, etten jaksanut mieslasta. Kyseessä siis ihan hyvätuloinen, korkeakoulutettu mies, mutta hän mielellään jättää kotiasiat jonkun toisen hoidettavaksi.

Sen uuden vikako se on että tuhlaat tulosi johonkin turhaan? Tuloillasi sulla pitäisi olla velaton asunto heille jättää. Olen 36v., velaton kahden lapsen äiti, meiltä jää koti ja kaksi sijoitusasuntoa lapsille. Heille tule mieleenkään kysellä yhtään mitään, jos meistä mieheni kanssa jommallekummalla kuvioissa on toisen kuoleman kohdatessa uusi puoliso. Meidän omaisuus kunnes molemmat kuolee.

Ai mun tuloilla pitäisi olla velaton asunto? Ymmärrätkö sinä,että kustannan itseni ja kahden lapsen elämisen pk-seudulla ja olen tienannut näin 38-vuotiaana näin hyvin vasta about 2v. Verot on kovat, maksan täydet päiväkotimaksut jne. Tuloni on nousseet pikkuhiljaa, kuten yleensä, että vielä 5v sitten tienasin aika paljon vähemmän. Jos itselläsi on kolme kämppää maksettuna jo 36v, niin ymmärtänet, ettet ole ihan tavis.

Semmonen purkaus sitten sieltä. Hänhän sanoi pitäisi olla jättää, ei että sulla pitäisi olla nyt velaton asunto.

Enkä usko että kommentin idea oli lainattomuus. Eiköhän siinä ollut tarkoitus sanoa että vaikka omaisuutta olisi enemmänkin, lapsille ei pitäisi tulla mieleenkään valittaa vanhempiensa mahdollisista uusista puolisoista. Exästä nyt puhumattakaan.

Eihän uudesta puolisosta sinänsä tule ongelma, kunhan eivät vaan mene naimisiin. Koska jos menee naimisiin, niin sitten siitä tulee ongelma, kun se uusi puoliso voikin asustella loppuelämänsä lasten omistamassa asunnossa, jonne lasten täytyy maksaa putkiremontit yms. Se on ihan käsittämätöntä, että tuo on noin. Toivottavasti kaikki ihmiset ymmärtää tuon naimisiin menon vaikutuksen.

Kyllä ymmärrämme, siksi menemme naimisiin, että sillä rakkaalla elämänkumppanillamme on koti vielä senkin jälkeen kun minä ole kuollut, eikä perikunta pysty heittää häntä katuojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä samaa pitää pohtia joka viikko? Yleensä jää kyllä muutakin kuin asunto. Eikä ne perintöverot niin korkeita ole.

Ei jää muuta. Ja oletan että noin 300 000 euron talosta tulee kuitenkin aika paljon veroa.

Ap

Verottajan sivulla on perintöverolaskuri. Sillä voit ennakoida, paljonko veroa tulee. Muista perunkirjoituksessa arvioida kiinteistön arvo mahdollisimman alhaiseksi (pyydä vaikka puolituttua kiinteistövälittäjää tekemään arvio, mahdollisimman alakanttiin) ja muista vähentää arvosta sen lesken asuminen. Lainaa saat kiinteistöä vastaan.

Kurja juttu, tämä on inhottavaa suomalaisessa perintöverotuksessa! Minulle kävi ihan samalla tavalla. Isältä jäi asunto, mökki, vanha auto ja pienet säästöt. Mökki on yhteiskäytössä eikä sitä halua kukaan myydä (en minäkään), 12 vuotta jouduin odottamaan asunnon vapautumista. Kyllä v=tutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen maksamaan sen rahalla.

Lainaatko tai annatko 30 tuhatta ap:lle että voi maksaa ?

Mistä tuon 30.000 repäsit. Apn tapauksessa perinnön arvo olisi 150.000. Siitä vero olisi n. 15.000, mutta koska leski jää asumaan taloon, hallintaoikeus pienentää perintöveron määrää.

Ap saa ainoana perijänä sen 300000€. Tasinko laskee perintöveroa, mutta kukaan ei tiedä lesken omaisuuksista mitään.

Ei tiedä ei, siksi on turha jatkaa, eikä isä ole kuollut. Mutta jos tilanne olisi se, että mahdollisella leskellä ei juuri varoja olisi, eikä olisi avioehtoa, niin tasinko olisi 150.000 ja apn osuus 150.000.

Silti se perintö on 300000€.

ei tietenkään ole jos perintöosuus on 150 000 

Miksi se olisi 150000?

Siis mitä miksi, tuossahan oli laskettu että tasinkoa se 150 t jolloin perintö 150 t, että miten ihmeessä se tuplaantuisi, ei lesken tasingosta makseta perintöveroa vaan se otetaan päältä samoin kuin velatkin. 

Koska leski ei peri mitään. Se perintö on 300000€ ja siitä maksetaan osinko. Ei se perintö (vainajan omaisuus kuolinhetkellä) puolitu.

Tämä saattaa tuntua pilkun nussinnalta, mutta koska moni luulee lesken saavan automaattisesti puolet, on ihan hyvä teroittaa asiaa. Vainajalta jää perintöä määrä x ja leski on vain tasinkoon asti pesän osakas. Jokainen perijä sit perii lopulta mitä perii ja lesken tasinko on se mitä se on, perinnön määrä on kuitenkin koko ajan se määrä x.

Perinnön määrä on se mikä perittävälle tulee, ei se mikä menee leskelle.

Kyllä se perintö on se mitä vainajalta jää. Leski on pesän osakas tasinkoon asti. Se on sit ihan se ja sama mitä kukin perinnöstä lopulta saa.

Juus e mikä jää sen jälkeen kun leski on saanut OMAN omaisuutensa pois siitä. Leskihän ei katsos PERI vainajaa, vaan hän saa OMAN omaisuutensa itselleen.

Leski ei peri (ilman testamenttia), jos vainajalla on lapsia, mutta tasinko ei silti ole lesken omaa omaisuutta ennen kuin tasinko maksetaan leskelle. Jos minulla on omaisuutta puoli miljoonaa eikä miehelläni yhtään, niin kyllä tuo puoli miljoonaa on nimenomaan kokonaan minun omaisuuttani eikä ýhteistä, vaikka olemmekin naimisissa. Jos sitten kuolen ennen miestäni, mieheni saa tasinkona 250 000. Ei siinä mieheni saa omaa omaisuuttaan, vaan hänelle siirretään minun omaisuudestani 250 000 tasinkona avioliiton päättymisen takia.

Niin, koska avioliiton päättymisen jälkeen katsotaan että varat ovat yhteisiä.

Leskelle ei siirretä perikunnan rahaa, vaan vainajan ja lesken tilit tasataan, kuten avioliittosopimuskessa seisoo.

Vuokraa talon huoneita syrjäytyneille cs-jonneille. He eivät riko asuntoa, mutta haisevat niin pahalta ja meluavat niin paljon, että leski ymmärtää muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Meillä yhteinen talo juuri tuosta syystä Minulla 1 lapsi, ja miehellä 2. 

Aiot siis pistää lapset maksamaan perintöverot ja sinun asumistasi, jos puolisosi omistus siirtyy lapsilleen?

Ja tuntuu sinusta ihan hyvältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Et joutuisi muutenkaan, mutta saahan sitä tehdä testamentin. Omistusoikeustestamentti on rintaperillisille ikävä, mutta jokainen tekee miten haluaa.

Ei meillä ainakaan ole. Vaimoni on kirjaimellisesti pelastanut elämäni, ja vaikka hän ei miljonääri olekaan, niin hän on minulle maailmassa  se THE henkilö, jollaista ei ole ollut kukaan muu koskaan.

Lapseni perivät äidiltään omakotitalon sitten joskus, mikäli heidän äitinsä niin haluaa.  Toinen opiskelee nyt lääkiksessä ja toinen aloittaa kohta opinnot oikiksessa. He ovat saaneet koko lapsuutensa ja nuoruutensa elatusta minulta ihan riittävästi, ja siitä on jäänyt äidilleen vielä ylikin. Esim. vanhemman viimeisen vuoden maksoin elareita äidille joista lapsi ei saanut penniäkään. 

Lapsille on myös kerrytetty kassaa heidän syntymästään asti, joten kymppitonnit on jo heillä pesämunana. 

Jos minä kuolen ennen nykyistä vaimoani, niin se on vissi ja varma, että talo jää kokonaisuudessaan vaimolleni, eikä kenellekään muulle.

Minulla on vanhat vanhemmat, ja sisarusteni kanssa olemme rohkaisseet heitä käyttämään omat rahansa itseemme, kyllä me lapset präjätään ilmen heidän roposiaan. Mihin tämä mentalitetti on hävinnyt, ja nykyään ollaan näin paljon kädet ojossa kuolleiden vanhempien perään että mulle rahaa nyt? Eikö teillä ole omia töistä ja elantoa ollenkaan kun jostain murjusta riidellään lesken kanssa?

Pointti tässä ketjussa on se, että leski saa jäädä ILMAISEKSI loisimaan asuntoon, jota ei omista. Selitetty jo monta kertaa.