Miten arvostaa ihan tavallista miestä ja suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi osata erottaa tyytymättömyys tai tylsistyminen omassa elämässään yleensä tyytymättömyydestä parisuhteeseen. Ehkä tarvitsisit elämääsi jotain muuta sisältöä, ja se parisuhdekin alkaisi tuntua paremmalta, kun et enää odottaisi sen täyttävän kaikkia, ihan parisuhteeseen liittymättömiäkin tarpeitasi.

Tämä neuvo pätee varmaan aika moneen parisuhteeseen mutta aloittajan tapaus ei kyllä kuulosta siltä että hän odottaisi parisuhteen täyttävän kaikkia tarpeitaan. Kyllä sen rakkaudellisen huomion ja hellyyden saaminen nimenomaan siltä omalta puolisolta on aika lailla perusasia. Ei niitä ole tarkoitus muualta hakea.

Vierailija kirjoitti:

Voi - samaistun tähän NIIN paljon vaikka olenkin vasta 29v. Oma kumppani on ihan samanlainen. Meillä ei ole vielä lapsia ja mietin pitäisikö nostaa kytkintä ennen kuin tulee mitään vakavampaa.

Meilläkin mies pitää pakottaa matkoille (ja nekin suunnataan korkeintaan jonnekin lähelle eikä yhtään eksoottisempiin paikkoihin.) Mies olisi mielellään kaiken ajan kotona ja ei kaipaa muualle. Se hänelle suotakoon mutta itse tylsistyn suunnattomasti jos olen koko ajan vain kotona. Häntä ei saa oikein ulos ravintoloihinkaan ja jos jonnekin lähdetään niin se on vaan kommentointia siitä miten kallista kaikki on.

Hänet saa seuraksi lähinnä kävelylenkeille ja silloinkin tuntuu ettei ole oikein mitään keskusteltavaa. Mies ei vaan osaa keskustella. Hänen perheensä on ihan samanlaisia tuppisuita ja eivät hekään poistu juurikaan oman pikkukaupunkinsa ulkopuolelle.

Tuntuu jatkuvasti siltä että ollaan kämppiksiä. Henkistä yhteyttä ei ole. Jos yritän ehdottaa yhteistä tekemistä, hän valitsee usein omat projektinsa ennemmin kuin yhteisen ajan. Asiasta ollaan keskusteltu mutta silti tuntuu että viikon jälkeen ollaan palattu samaan tilanteeseen.

Eipä tähän suhteeseen varmaan ole mitään järkeä jäädä jos tuntuu ettei siitä saa mitään irti.

Miten päädyit juuri tälläisen supliikkimiehen seuraan?

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tuntuu, että joillekin parisuhde tuntuu olevan vain jonkinlainen käytännönjärjestely, josta puuttuu varsinainen ihmissuhde kokonaan. Seksi on ehkä ainoa, joka viittaa heillä ihmissuhteeseen, mutta siinäkään ei nouse esiin vetovoima, kipinä, intohimo.

No tuota, näinhän asian laita on ihmislajilla ollut viimeiset... 200 000 vuotta?

Vasta viimeiset kaksi-kolme sukupolvea on naisia alettu myrkyttää viktoriaanisen aikakauden märän romanttisella kirjallisuudella ajattelemaan kaikkea ihmeellistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:

1. ruoka

2. seksi

3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa

4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin

--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää

Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:

1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)

2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)

3. seksi (aina saa jos kysyy)

4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa

5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa

6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien

7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä

---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.

Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?

Kumpi on realistisempi näkemyksissään?

Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?

Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.

Ehkä joo 1950-luvulla.

Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.

Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.

Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.

Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Voi - samaistun tähän NIIN paljon vaikka olenkin vasta 29v. Oma kumppani on ihan samanlainen. Meillä ei ole vielä lapsia ja mietin pitäisikö nostaa kytkintä ennen kuin tulee mitään vakavampaa.

Meilläkin mies pitää pakottaa matkoille (ja nekin suunnataan korkeintaan jonnekin lähelle eikä yhtään eksoottisempiin paikkoihin.) Mies olisi mielellään kaiken ajan kotona ja ei kaipaa muualle. Se hänelle suotakoon mutta itse tylsistyn suunnattomasti jos olen koko ajan vain kotona. Häntä ei saa oikein ulos ravintoloihinkaan ja jos jonnekin lähdetään niin se on vaan kommentointia siitä miten kallista kaikki on.

Hänet saa seuraksi lähinnä kävelylenkeille ja silloinkin tuntuu ettei ole oikein mitään keskusteltavaa. Mies ei vaan osaa keskustella. Hänen perheensä on ihan samanlaisia tuppisuita ja eivät hekään poistu juurikaan oman pikkukaupunkinsa ulkopuolelle.

Tuntuu jatkuvasti siltä että ollaan kämppiksiä. Henkistä yhteyttä ei ole. Jos yritän ehdottaa yhteistä tekemistä, hän valitsee usein omat projektinsa ennemmin kuin yhteisen ajan. Asiasta ollaan keskusteltu mutta silti tuntuu että viikon jälkeen ollaan palattu samaan tilanteeseen.

Eipä tähän suhteeseen varmaan ole mitään järkeä jäädä jos tuntuu ettei siitä saa mitään irti.

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:

1. ruoka

2. seksi

3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa

4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin

--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää

Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:

1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)

2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)

3. seksi (aina saa jos kysyy)

4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa

5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa

6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien

7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä

---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.

Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?

Kumpi on realistisempi näkemyksissään?

Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?

Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.

Ehkä joo 1950-luvulla.

Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.

Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.

Tässä kerrotaan, että naiselle on etu ja plussa saada olla ihmisen kanssa, joka ei ole väkivaltainen ja päihderiippuvainen. Ja lopuksi muistutetaan terveestä realismista. 

Tämän maan lapsikatoa ei pelasta mikään. Tarvitsee olla järjiltään, että näillä ehdoilla tekee kaupat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:

1. ruoka

2. seksi

3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa

4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin

--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää

Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:

1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)

2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)

3. seksi (aina saa jos kysyy)

4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa

5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa

6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien

7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä

---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.

Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?

Kumpi on realistisempi näkemyksissään?

Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?

Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.

Ehkä joo 1950-luvulla.

Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.

Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.

Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.

Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Tavismies ei saa irtoseksiä samalla tavalla kuin naiset. Siksi miehet on mielummin parisuhteessa kuin sinkkuina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Hetkinen... missä avioliitossa mies saa säännöllistä seksiä?

Sellaisessa, jossa vaimo saa säännöllisesti kaipaamaansa huomiota ja romantiikkaa?

Eli siis matalalibidoisia naisia ei ole olemassa...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi - samaistun tähän NIIN paljon vaikka olenkin vasta 29v. Oma kumppani on ihan samanlainen. Meillä ei ole vielä lapsia ja mietin pitäisikö nostaa kytkintä ennen kuin tulee mitään vakavampaa.

Meilläkin mies pitää pakottaa matkoille (ja nekin suunnataan korkeintaan jonnekin lähelle eikä yhtään eksoottisempiin paikkoihin.) Mies olisi mielellään kaiken ajan kotona ja ei kaipaa muualle. Se hänelle suotakoon mutta itse tylsistyn suunnattomasti jos olen koko ajan vain kotona. Häntä ei saa oikein ulos ravintoloihinkaan ja jos jonnekin lähdetään niin se on vaan kommentointia siitä miten kallista kaikki on.

Hänet saa seuraksi lähinnä kävelylenkeille ja silloinkin tuntuu ettei ole oikein mitään keskusteltavaa. Mies ei vaan osaa keskustella. Hänen perheensä on ihan samanlaisia tuppisuita ja eivät hekään poistu juurikaan oman pikkukaupunkinsa ulkopuolelle.

Tuntuu jatkuvasti siltä että ollaan kämppiksiä. Henkistä yhteyttä ei ole. Jos yritän ehdottaa yhteistä tekemistä, hän valitsee usein omat projektinsa ennemmin kuin yhteisen ajan. Asiasta ollaan keskusteltu mutta silti tuntuu että viikon jälkeen ollaan palattu samaan tilanteeseen.

Eipä tähän suhteeseen varmaan ole mitään järkeä jäädä jos tuntuu ettei siitä saa mitään irti.

Miten päädyit juuri tälläisen supliikkimiehen seuraan?

Ekan parin kuukauden aikana hän teki kyllä asioita. Sitten tuli korona ja kotona oleskelu ja sen jälkeen hän ei sitten haluakaan poistua kotoa juuri mihinkään.

Hän sanoi jälkikäteen tehneensä suhteen alussa juttuja vaan sen takia että minä pakotin - nämä jutut olivat esim. autoreissu parin tunnin päähän, mökkeilyä minun sukuni mökillä (kahdestaan) ja käyntejä ravintolassa tai museossa. Että hän ei juuri nauti sellaisista elämyksistä tai kaipaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit juuri tälläisen supliikkimiehen seuraan?

Rahamies tai aatelinen.

Viittaus kalliiden ravintoloiden kommentointiin viittaisi enemmän rahamieheen,

koska ne jotka osaavat katsoa rahojensa perään, myös pystyvät niitä säilyttämään.

Rahanaisia tapaa harvemmin, koska on tärkeää saada päivittäin se 13,50e maksava latte siinä ihanaa mannermaista kuhinaa tarjoavassa katukahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että parisuhde on tunnesuhde. Se kaikki arkeen liittyvä kotityö on vain pakollista kuorrutusta joka siihen vääjäämättä arjessa tulee. Se ei kuitenkaan siitä huolimatta ole sen parisuhteen sisältö

Juujuu.

Eli kun työttömänä makoilen kotona enkä tee mitään kotihommiakaan, mutta kunhan lirkuttelen eukolle ja ylläpidän henkistä yhteyttä niin jo vain asiat luistaa.

Pitänee herätellä sisäinen Tabermann ja jättäytyä ansiosidonnaiselle voimaantumaan.

Saanko tulla sinuun pyllypuolelta,

keittiön kautta,

saanko maistaa lämmintä vehnästäsi,

kermaksi sinun kuppiisi saanko tulla,

kuohuksi lantion kuunkorkuiseen aaltoon?

Kuin siemenkota avaudu, kuin aaltojen

keinuttama kehto keinu, keinu.

Nyt, nyt, höyhenten lailla

me tuulessa lennämme.

Lihasta ja tunteista me kudomme

ison lämpimän lapasen, kaiken kylmän

kuiskaamme kauas, kauas pois.

Lukekaa tämä ja ymmärtäkää, miksi kehotukset puhua asiasta eivät ratkaise asiaa. Väestössämme on hämmästyttävä osuus ihmisiä, jotka keskustelevat, kuten tässäkin ketjussa "keskustellaan. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit juuri tälläisen supliikkimiehen seuraan?

Rahamies tai aatelinen.

Viittaus kalliiden ravintoloiden kommentointiin viittaisi enemmän rahamieheen,

koska ne jotka osaavat katsoa rahojensa perään, myös pystyvät niitä säilyttämään.

Rahanaisia tapaa harvemmin, koska on tärkeää saada päivittäin se 13,50e maksava latte siinä ihanaa mannermaista kuhinaa tarjoavassa katukahvilassa.

Meidän ravintolakäynnit on siis olleet luokkaa Rosso. :D että sellaisia massikeisareita ollaan. Mutta kumppani taitaa olla vaan luonteeltaan pihi että joku 12€ lounaskin on liikaa.

- se kelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

 Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Et tiedäkään mitä kaikkea Wolt-lähetiltä saa kun lyö lapaan riittävästi pinkkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit juuri tälläisen supliikkimiehen seuraan?

Rahamies tai aatelinen.

Viittaus kalliiden ravintoloiden kommentointiin viittaisi enemmän rahamieheen,

koska ne jotka osaavat katsoa rahojensa perään, myös pystyvät niitä säilyttämään.

Rahanaisia tapaa harvemmin, koska on tärkeää saada päivittäin se 13,50e maksava latte siinä ihanaa mannermaista kuhinaa tarjoavassa katukahvilassa.

Meidän ravintolakäynnit on siis olleet luokkaa Rosso. :D että sellaisia massikeisareita ollaan. Mutta kumppani taitaa olla vaan luonteeltaan pihi että joku 12€ lounaskin on liikaa.

- se kelle vastasit

Kelpaako RAX? Voisin olla kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:

1. ruoka

2. seksi

3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa

4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin

--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää

Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:

1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)

2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)

3. seksi (aina saa jos kysyy)

4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa

5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa

6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien

7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä

---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.

Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?

Kumpi on realistisempi näkemyksissään?

Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?

Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.

Ehkä joo 1950-luvulla.

Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.

Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.

Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.

Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Tavismies ei saa irtoseksiä samalla tavalla kuin naiset. Siksi miehet on mielummin parisuhteessa kuin sinkkuina

Sitten pitää hyväksyä se, että kyseessä on parisuhde eikä seksisuhdejärjestely, ja elettävä sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kerrotaan, että naiselle on etu ja plussa saada olla ihmisen kanssa, joka ei ole väkivaltainen ja päihderiippuvainen.

emännät täällä valittaa kun kaikki suomimiehet ryyppää ja hakkaa niin kyllä tommonen asia on selkeä etu sekä plussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Et tiedäkään mitä kaikkea Wolt-lähetiltä saa kun lyö lapaan riittävästi pinkkaa...

No mutta hyvänen aika sitä suuremmalla syyllä kannattaa olla sinkkuna ja tilata tarvitsemansa Woltista! Miksi roikkua parisuhteessa, joka ei ole itselle sopiva juttu, jos muutenkin saisi tarvitsemansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:

1. ruoka

2. seksi

3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa

4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin

--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää

Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:

1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)

2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)

3. seksi (aina saa jos kysyy)

4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa

5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa

6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien

7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä

---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.

Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?

Kumpi on realistisempi näkemyksissään?

Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?

Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.

Ehkä joo 1950-luvulla.

Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.

Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.

Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.

Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Tavismies ei saa irtoseksiä samalla tavalla kuin naiset. Siksi miehet on mielummin parisuhteessa kuin sinkkuina

Sitten pitää hyväksyä se, että kyseessä on parisuhde eikä seksisuhdejärjestely, ja elettävä sen mukaan.

Tai sitten ei, aina voi nainen lähteä suhteesta jos ei miellytä

Vierailija kirjoitti:

Eli siis matalalibidoisia naisia ei ole olemassa...?

Suomalaisessa avioliitossa saa avaruusseksiä.

Kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:

1. ruoka

2. seksi

3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa

4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin

--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää

Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:

1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)

2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)

3. seksi (aina saa jos kysyy)

4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa

5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa

6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien

7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä

---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.

Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?

Kumpi on realistisempi näkemyksissään?

Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?

Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.

Ehkä joo 1950-luvulla.

Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.

Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.

Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.

Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.

Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että  parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.

Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.