IL: Miehet: Etsitään ihan tavallista naista (huom. painoraja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.

Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.

Siis 90-kiloisen naisen pitäisi olla sun kanssa, koska olet joskus seurustellut 55-kiloisen naisen kanssa?? Sen ysikymppisen pitäisi siis olla imarreltu että hän kelpaa sinulle, vaikka olet paljon parempaakin saanut??

😂😂😂

Ei hitto olen onnellinen sinkkuna.

Ei tarvitse olla minun kanssa arvon tahallaan väärinymmärtäjä. Pointti oli siinä, että turha jauhaa paskaa, että kenellekään miehelle ei pyöreämpi nainen kelpaa.

Ihan itse kehuskelit että olet 55kg kanssa ollut ja silti et kelvannut 90kg naiselle.

Edelleenkään sen pyöreän naisen ei tarvitse olla kiinnostuksestasi otettu. Hän saa torjua sinut, ilman selityksiä, vaikka kuinka "pyöreämpi nainen kelpaa".

Väärinymmärtäjä näköjään vain jatkaa väärinymmärtämistään.  Väsynyttä tuollainen "keskustelu".

Ihan itse noin kirjoitit ;).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.

minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta

Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.

Voi olla että suomalaisella on myös vastaanottavaisempi asenne ulkomailla. Suomessa usein jos koittaa jotain keskustella vastakkaisen puolen kanssa, niin ollaan sen oloisia ettei kiinnosta pätkääkään ja vastaukset on "joo, juu, jaa" Voin sanoa että tuon tason vastauksen lannistaa yrittämästä. Mutta tässä päästään että varmasti jos olet todella komea niin asenne on heti alkuun ihan eri.

Eksotiikka kiehtoo. Aikanaan tuli paljon firman ulkomaalaisvieraita syötettyä ja juotettua stadissa niin kiinnostuneita naisia pörräsi aina ympärillä. Monesti tuli myös huomattua että niin kauan kun itse puhui sujuvaa lontoota (olen opiskellut siellä ja aksentti tarttui niin hyvin että menee useimmiten täydestä) niin yhden jos toisenkin naisen silmät suorastaan loistivat, mutta kun vaihtoi suomeen niin tuike sammui silmistä samantien :-)

Tuo oli jo aikanaan kun tuli vaihto-opiskelijoita hollannista, niin ihan perus jamppoja ja vientiä kyllä riitti. Ei tule mieleen että kellään kaverilla olisi koskaan sellainen kuhina käynyt.

Hmmm hollantilaiset kuten myös tanskalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset miehet ovat pitkiä. Lisäksi usein mukavia luonteeltaan. Löytyiskö selitys sieltä.

Suomalaisista miehistä (yleisellä tasolla) voisi sanoa seuraavia piirteitä. Lyhyitä, viinaan meneviä, riidan haluisia ja väkivaltaisia. Lisäksi hyvin yleisesti myös ylipainoisia. Kaikki nämä yhdessä ovat luotaan työntäviä piirteitä. Kukaan nainen ei halua väkivaltaista miestä ja riidanhaluista miestä.

En tunne kalluja niin en ole törmännyt väkivaltaisiin suomalaisiin. En tunne ketään kuka edes olisi väkivaltaista tyyppiä, ei ole ollut missään illanistujaisissa tai baarissa nyrkit pystyssä. Mutta naistenlehdissä jos joku 5% miehistä tekee jotin niin se on "yleinen linja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.

Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.

Siis 90-kiloisen naisen pitäisi olla sun kanssa, koska olet joskus seurustellut 55-kiloisen naisen kanssa?? Sen ysikymppisen pitäisi siis olla imarreltu että hän kelpaa sinulle, vaikka olet paljon parempaakin saanut??

😂😂😂

Ei hitto olen onnellinen sinkkuna.

Ei tarvitse olla minun kanssa arvon tahallaan väärinymmärtäjä. Pointti oli siinä, että turha jauhaa paskaa, että kenellekään miehelle ei pyöreämpi nainen kelpaa.

Ihan itse kehuskelit että olet 55kg kanssa ollut ja silti et kelvannut 90kg naiselle.

Edelleenkään sen pyöreän naisen ei tarvitse olla kiinnostuksestasi otettu. Hän saa torjua sinut, ilman selityksiä, vaikka kuinka "pyöreämpi nainen kelpaa".

Väärinymmärtäjä näköjään vain jatkaa väärinymmärtämistään.  Väsynyttä tuollainen "keskustelu".

Ihan itse noin kirjoitit ;).

En kirjoittanut. Miksi valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Minusta se on aika hauskaa, kun joku ei huomaa lihoneensa 50 kiloa ja käyttäytyy edelleen samalla asenteella kuin ollessaan hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.

Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.

Yhdenkään naisen (tai miehen) ei tarvitse kiinnostua sinusta. Edes pullukan. Uskomatonta, eikö??

On se kumma että tämä käännetään näin, "minä en kelvannut hänelle, hänellä on siis liian korkeat kriteerit."

Kuinka harhainen pitää olla että ajattelee noin. Oikeasti on tuhansia syitä miksi joku ei kiinnostu eikä se välttämättä liity kelpaamiseen tai kriteereihin mitenkään.

Itse olet aika harhainen. Totta kai kelpaaminen liittyy aina niihin kriteereihin, joita kumppanilta parisuhteen osalta odotetaan. Puhut sellaista höttöä, että uskotkohan tuohon itsekään.

Ei tietenkään liity. Annanpa kuvitteellisen esimerkin: minulla on elämässä hyvin vaikeaa, äiti kuollut hiljattain, töissä menee huonosti, kamppailen kroonisen sairauden kanssa. Minua lähestyy mies, jonka torjun - asiaa selittämättä. Mies loukkaantuu ja ihmettelee kovia kriteerejäni sekä avautuu netissä siitä kuinka kyllä hänelle pullukka olisi kelvannut mutta nainenpa piti rimaa liian korkealla.

Tajuatkohan nyt?

Mutta tuskini olisit ainut ketä on lähestytty. Jos käännetään asetelma toisin päin että nainen tulee kysymään lähdenkö kahville niin saisi olla aika karmiva tapaus etten lähtisi. Tosin ensimmäisenä tulisi mieleen että mikä juoni tässä olisi taustalla.

Mitä tarkoitat ensimmäisellä lauseella?

Itselleni esim. kroonisten kipujen keskellä ei tule mieleenkään lähteä treffeille, eihän siitä mitään tulisi kun yrittäisin keskustella jonkun vieraan kanssa kauheissa tuskissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.

minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta

Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.

Voi olla että suomalaisella on myös vastaanottavaisempi asenne ulkomailla. Suomessa usein jos koittaa jotain keskustella vastakkaisen puolen kanssa, niin ollaan sen oloisia ettei kiinnosta pätkääkään ja vastaukset on "joo, juu, jaa" Voin sanoa että tuon tason vastauksen lannistaa yrittämästä. Mutta tässä päästään että varmasti jos olet todella komea niin asenne on heti alkuun ihan eri.

Eksotiikka kiehtoo. Aikanaan tuli paljon firman ulkomaalaisvieraita syötettyä ja juotettua stadissa niin kiinnostuneita naisia pörräsi aina ympärillä. Monesti tuli myös huomattua että niin kauan kun itse puhui sujuvaa lontoota (olen opiskellut siellä ja aksentti tarttui niin hyvin että menee useimmiten täydestä) niin yhden jos toisenkin naisen silmät suorastaan loistivat, mutta kun vaihtoi suomeen niin tuike sammui silmistä samantien :-)

Tuo oli jo aikanaan kun tuli vaihto-opiskelijoita hollannista, niin ihan perus jamppoja ja vientiä kyllä riitti. Ei tule mieleen että kellään kaverilla olisi koskaan sellainen kuhina käynyt.

Hmmm hollantilaiset kuten myös tanskalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset miehet ovat pitkiä. Lisäksi usein mukavia luonteeltaan. Löytyiskö selitys sieltä.

Suomalaisista miehistä (yleisellä tasolla) voisi sanoa seuraavia piirteitä. Lyhyitä, viinaan meneviä, riidan haluisia ja väkivaltaisia. Lisäksi hyvin yleisesti myös ylipainoisia. Kaikki nämä yhdessä ovat luotaan työntäviä piirteitä. Kukaan nainen ei halua väkivaltaista miestä ja riidanhaluista miestä.

Se että oma kuva suomalaisista miehistä (yleisellä tasolla) on tuollainen kuva, kertoo lähinnä minkälaisessa sosioekonomisessa viitekehyksessä sen kuvansa on muodostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Niin jos nainen menee pokaamaan miestarjoilijaa niin varmasti toimiikin. Mutta etiketti sanoo ettei toisinpäin kannata ihan tuntematonta naistarjoilijaa mennä pokaamaan, nimittäin aika moinen klisee olisi kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupan kassat ja tarjoilijat saa pokausyrityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Ok, kova suoritus. En suosittele tänä päivänä kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.

Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.

Siis 90-kiloisen naisen pitäisi olla sun kanssa, koska olet joskus seurustellut 55-kiloisen naisen kanssa?? Sen ysikymppisen pitäisi siis olla imarreltu että hän kelpaa sinulle, vaikka olet paljon parempaakin saanut??

😂😂😂

Ei hitto olen onnellinen sinkkuna.

Ei tarvitse olla minun kanssa arvon tahallaan väärinymmärtäjä. Pointti oli siinä, että turha jauhaa paskaa, että kenellekään miehelle ei pyöreämpi nainen kelpaa.

Ihan itse kehuskelit että olet 55kg kanssa ollut ja silti et kelvannut 90kg naiselle.

Edelleenkään sen pyöreän naisen ei tarvitse olla kiinnostuksestasi otettu. Hän saa torjua sinut, ilman selityksiä, vaikka kuinka "pyöreämpi nainen kelpaa".

Väärinymmärtäjä näköjään vain jatkaa väärinymmärtämistään.  Väsynyttä tuollainen "keskustelu".

Ihan itse noin kirjoitit ;).

En kirjoittanut. Miksi valehtelet?

Kirjoitit. "Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa."

Et "kelvannut" pullukalle vaikka olet jopa 55-kiloista saanut.

Se vain on niin että näillä asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Söpö tarina, tosin palstamammojen perusteella ihmisten häiritseminen työpaikoillaan on ehdoton no no. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Ok, kova suoritus. En suosittele tänä päivänä kokeilemaan.

Kolme vuotta sitten on mielestäni ihan tätä päivää kyllä. Olin paikalla kun tuo tapahtui, kaverini hoiti tilanteen todella fiksusti ja kohteliaasti ravintolasta poistuessaan jotta naisella oli oma tila ja rauha miettiä tapahtunutta. Kyllä itselleni kelpaisi sellainen lähestyminen koska vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Söpö tarina, tosin palstamammojen perusteella ihmisten häiritseminen työpaikoillaan on ehdoton no no. 

No ehkä me ei ollakaan palstamammoja :). Ihmisethän tapaa toisiaan töissä jatkuvasti, tiedän useamman lapsenkin joka on niin saanut alkunsa.

Pointtina lienee se että ollaan samalla aaltopituudella eikä ahdistella ketään nurkkaan. Sosiaalisesti normaalit ihmiset tietävät kyllä eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Ok, kova suoritus. En suosittele tänä päivänä kokeilemaan.

Kolme vuotta sitten on mielestäni ihan tätä päivää kyllä. Olin paikalla kun tuo tapahtui, kaverini hoiti tilanteen todella fiksusti ja kohteliaasti ravintolasta poistuessaan jotta naisella oli oma tila ja rauha miettiä tapahtunutta. Kyllä itselleni kelpaisi sellainen lähestyminen koska vain.

Juu, ymmärsin kyllä. Mutta suosittelen silti miehiä olemaan erittäin varovaisia, kun isketään "palkollisia", eli töissä olevia naisia. Myyjät hymyilevät usein, koska se kuuluu työhön. Se ei yleensä ole kuitenkaan flirttailua, kuten ei naisen hymyily yleensäkään. Ja jos nainen hymyilee sinulle siinä mielessä, niin nykynainen osaa lähestyä itsekin tällaista miestä aivan varmasti. Kuka tahansa mies ei tuollaisia hymyjä saa, täytyy olla ulkonäkö aika kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen. 

Ehkäpä, mutta mitä sitten jos pakit tulee. Kunhan käyttäytyy kohteliaasti ja hyväksyy kieltävän vastauksen. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse saanut miehiltä kieltävän vastauksen, ei niitä pidä jäädä miettimään. Jos olin tarjoilijalle vain turha pokaaja, niin sitten olin, ja elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.

Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.

Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen. 

Ehkäpä, mutta mitä sitten jos pakit tulee. Kunhan käyttäytyy kohteliaasti ja hyväksyy kieltävän vastauksen. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse saanut miehiltä kieltävän vastauksen, ei niitä pidä jäädä miettimään. Jos olin tarjoilijalle vain turha pokaaja, niin sitten olin, ja elämä jatkuu.

Tarjoilijan puolta asiassa  minä lähinnä ajattelin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.

minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta

Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.

Voi olla että suomalaisella on myös vastaanottavaisempi asenne ulkomailla. Suomessa usein jos koittaa jotain keskustella vastakkaisen puolen kanssa, niin ollaan sen oloisia ettei kiinnosta pätkääkään ja vastaukset on "joo, juu, jaa" Voin sanoa että tuon tason vastauksen lannistaa yrittämästä. Mutta tässä päästään että varmasti jos olet todella komea niin asenne on heti alkuun ihan eri.

Eksotiikka kiehtoo. Aikanaan tuli paljon firman ulkomaalaisvieraita syötettyä ja juotettua stadissa niin kiinnostuneita naisia pörräsi aina ympärillä. Monesti tuli myös huomattua että niin kauan kun itse puhui sujuvaa lontoota (olen opiskellut siellä ja aksentti tarttui niin hyvin että menee useimmiten täydestä) niin yhden jos toisenkin naisen silmät suorastaan loistivat, mutta kun vaihtoi suomeen niin tuike sammui silmistä samantien :-)

Tuo oli jo aikanaan kun tuli vaihto-opiskelijoita hollannista, niin ihan perus jamppoja ja vientiä kyllä riitti. Ei tule mieleen että kellään kaverilla olisi koskaan sellainen kuhina käynyt.

Hmmm hollantilaiset kuten myös tanskalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset miehet ovat pitkiä. Lisäksi usein mukavia luonteeltaan. Löytyiskö selitys sieltä.

Suomalaisista miehistä (yleisellä tasolla) voisi sanoa seuraavia piirteitä. Lyhyitä, viinaan meneviä, riidan haluisia ja väkivaltaisia. Lisäksi hyvin yleisesti myös ylipainoisia. Kaikki nämä yhdessä ovat luotaan työntäviä piirteitä. Kukaan nainen ei halua väkivaltaista miestä ja riidanhaluista miestä.

Selitys löytyy juurikin luonteesta. Sukuani asuu Ruotsissa ja osa on siellä syntynyt, suomalaisille vanhemmille, mutta ovat eläneet ruotsalaisessa kulttuurissa. Nämä miehet ovat hyväkäytöksisiä, keskustelutaitoisia, empaattisia, kiinnostuneita monista harrastuksista ja asioista sekä pukeutuvat hyvin. Koskaan eivät ole olleet ilman tyttöystävää, toisella on avovaimonsa kanssa lapsi ja toinen on kihloissa. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.

Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.

Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?

Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.

Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.

Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.

Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.

Niin jos nainen menee pokaamaan miestarjoilijaa niin varmasti toimiikin. Mutta etiketti sanoo ettei toisinpäin kannata ihan tuntematonta naistarjoilijaa mennä pokaamaan, nimittäin aika moinen klisee olisi kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupan kassat ja tarjoilijat saa pokausyrityksiä.

Noooooh olen eri mutta eräs työkaverini nimenomaan pokattiin kaupan kassalta :D. Samanikäinen ja oloinen mies alkoi käydä kaupassamme kumman usein, ja jutteli aina vähän enemmän. Lopulta pyysi ulos ja siitä se sitten lähti. Harva syttyy täysin yllätyksenä tulevasta kysymyksestä, mutta kun vihreää valoa on puolin ja toisin niin mitä sen on väliä jos toinen on töissä? Kunhan ottaa kieltävän vastauksen kerrasta ja kunnialla, jos onkin tullut tulkittua jotain väärin. T. Itsekin asiakkaaseen ihastunut, hänellä vaan oli sormus...