Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IL: Miehet: Etsitään ihan tavallista naista (huom. painoraja)
13.04.2023 |
http://www.iltalehti.fi/suhteet/a/10b130b2-d4df-4b1b-b2d9-aa19303360fa
Taas mennään. Nainen kirjoittaa, että naisilla ei ole ulkonäkövaatimuksia. Nainen kirjoittaa, että miehillä on vain ulkonäkövaatimuksia. Tuttu teema täälläkin.
Kommentit (1078)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
Valtaosa keskivertomiehistä on jo parisuhteessa. Ellei 70% miehistä ole sitten keskivertoa "tasokkaampia", vähän samaan tapaan kuin ainakin 80% on keskivertoa parempia autokuskeja :D
Muistelen nähneeni tutkimuksen jonka mukaan naisissa on enemmän heitä, jotka eivät ole harrastaneet seksiä kymmeniin vuosiin. Tunnen useita naisia, jotka eivät selvästi halua parisuhdetta tai edes yhden yön miestä.
Tuntemani pitkään sinkkuna olleet miehet puolestaan ovat useimmat jollain lailla sosiaalisesti estyneitä. Ei, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei töissä olisi ihan mukava läpänheittäjä muiden joukossa, vaan toisenlaista sulkeutuneisuutta. Miehiä, joiden tunteista, ajatuksista, yksityiselämästä, ei heru kellekään mitään tietoa. Ei edes omalle äitille puhuessa kuin murista jotain väliin kun äiti juoruaa sukulaisten kuulumiset. Kuinka tällainen mies voisi päästä ketään lähelle?
Lisäksi esille nousevia piirteitä on usein joustamattomuus elämäntavoissa ja tottumuksissa ja ihan elämänkatsomuksessa, sekä jonkinlainen kyvyttömyys ottaa elämää kevyesti ja nauraa itselleen. Ei nämä enää keskiverto suomalaisnaista houkuta. Tylsä elämä mykän miehen rinnalla, jossa herätään joka aamu samaan aikaan, syödään sama aamupala, käydään samassa kaupassa ostamassa samat ostokset ja maastopyöräillään kesäisin sekä hiihdetään talvisin samat lenkit, joka toinen päivä, sporttikello ranteessa, koska niin on aina tehty..
Vaikea perustella taas kun revintää eri lukuja ja puhutaan eri ongelmista. En voi puhua kuin nuorten ongelmista 25-35v oman otannan mukaan. Mutta se on fakta että nuorten yksinelämisen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti 20 vuodessa.
Jos puutaan topikin aiheesta niin tuossa tehdään että miehet olisivat nirsompia naisten suthteen kuin toisin päin, minkä nyt sotii kaikkia tilastoja vastaan. Tuntuu että mieheltä odotetaan paljon enemän vs nainen.
Loppu osaan en voi muuta kommenotida kun kuulostaa että puhut jostain paljon vanhemman sukupoleven edustajasta. Sekään tasa-arvon aikan että vain toisen osapuolel täytyy joustaa elämäntavoissa ei voi toimia.
Kyllä monet nuoremmatkin on hämmästyttävän jumiutuneita omiin tapoihinsa. 'Emmää lähde thaimaalaiseen ravintolaan kun emmää varmaan tykkää sellasesta tulisesta ruuasta', 'ei kai me Portugaliin talvilomalle, eihän siellä oo ees lämmintä, mennään kanarialle, siellä me on aina oltu'..
Miten voi ikinä löytää mitään uutta kivaa jos ei koskaan mitään ole valmis kokeilemaan? Mitä jos joskus tekisi jotain ihan vaan toisen mieliksi ja poikkeaisi arjesta hetkeksi. Hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan on tää rahka-Petri. Tullaan täysin epätyypilliseen tilanteeseen, tv-ohjelmaan, jossa tavataan ekaa kertaa uusi kumppani, tutustutaan, lomaillaan. Mut mikään ei saisi muuttua arjesta, pieninkään asia.
Mulla on ollut useita sinkkumiehiä työkavereina, joiden tapa osallistua keskusteluunkin on sellaista julistamista. Ne ei edes luultavasti huomaa, etteivät anna yhtään tilaa omassa päässään toisenlaiselle ajatukselle. Ihan kuin me ois ekaa kertaa kuultuamme päätetty mielipiteemme jostain asiasta ja se pätee sitten loppuelämän kun tuli kerrasta tehtyä niin hyvä päätelmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Suomessa onkin hankala naista lähestyä kun kävelette aina naama väärinpäin, kuin sitruunaa olisitte imeskellyt.
Kyllä, karkottaakseni kaikki ördääjät, kummajaiset, vonkaajat, ahdistelijat, hullut stalkkerit sun muuta mitä naisten tiellä nyt jatkuvasti on. Myös hyvä ryhti, reipas vauhti ja katse horisonttiin auttaa niin selviää kaupungilta kotiin ehjin nahoin.
Jos ette halua että teitä lähestytään niin miksi sitten selitätte kuinka surkeita suomalaiset miehet ovat teitä lähestymään. Olette tekopyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Hahaa tätä keskustelua lukiessa voisi päätellä, ettei 176 cm liian pitkänä ja 82-84 kg liian painavana ja lihasmassan vuoksi myös liian miehekkäänä naisena ei voisi seuraa ikinä löytää.
No tästä valaan massasta huolimatta rasvaprosentti on normaali, kroppa on sopusuhtainen ja naama on nätti, niin kyllä niitä herhiläisiä yöelämässä riittää.
Miehet naivat vaikka naapurin dobermannia, ei kannata liikaa innostua yöelämän herhiläisistä.
Vierailija kirjoitti:
Yli 40 sivua miesvihaajien naisselittelyä ja miesten haukkumista.
Oi, miesviha- palstahullukin on täällä😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Suomessa onkin hankala naista lähestyä kun kävelette aina naama väärinpäin, kuin sitruunaa olisitte imeskellyt.
Suomalaisten miesten lähestymistapa on aggressiivinen, pelottava ja tökerö. Useimmilta puuttuvat sosiaaliset taidot tyystin.
Riippuu missä lähestyy. Baarissa aika lailla noin. Kerran tuli Prisman parkkipaikalla joku kysymään 'vaikka kahville' ja hän oli oikein aurinkoinen ja ystävällinen. Harmitteli kun olen jo perheellinen ja toivotteli hyvää kesää. Ei ollut ehkä tyyliseni (bootsimies), mutta olisin kahville lähtenyt ihan uteliaisuuttani jos olisin ollut sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Voi olla että suomalaisella on myös vastaanottavaisempi asenne ulkomailla. Suomessa usein jos koittaa jotain keskustella vastakkaisen puolen kanssa, niin ollaan sen oloisia ettei kiinnosta pätkääkään ja vastaukset on "joo, juu, jaa" Voin sanoa että tuon tason vastauksen lannistaa yrittämästä. Mutta tässä päästään että varmasti jos olet todella komea niin asenne on heti alkuun ihan eri.
Eksotiikka kiehtoo. Aikanaan tuli paljon firman ulkomaalaisvieraita syötettyä ja juotettua stadissa niin kiinnostuneita naisia pörräsi aina ympärillä. Monesti tuli myös huomattua että niin kauan kun itse puhui sujuvaa lontoota (olen opiskellut siellä ja aksentti tarttui niin hyvin että menee useimmiten täydestä) niin yhden jos toisenkin naisen silmät suorastaan loistivat, mutta kun vaihtoi suomeen niin tuike sammui silmistä samantien :-)
Tuo oli jo aikanaan kun tuli vaihto-opiskelijoita hollannista, niin ihan perus jamppoja ja vientiä kyllä riitti. Ei tule mieleen että kellään kaverilla olisi koskaan sellainen kuhina käynyt.
Kas kummaa kun toimii ihan toisinkin päin. Opiskeluajoilta muistam, miten miehet kummasti pukeutuivat paremmin ja muuttuivat sulaviksi ja kohteliaiksi, kun tuli ulkomaalaisia opiskelijanaisia. Ei tarvinnut naisten tehdä mitään, kun suomipojat pörräsivät ympärillä.
Kummasti unohtuu teiltä miehiltä oma käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä ryhävalaita nykyään suominaiset. Tai "naiset" 70kg on jo helposti liikaa, ja niitä painavampia 80- 90kg sotanorsujakin löytyy paljon. Se että suomitantat ovat Euroopan rumimmasta päästä, johtuu geeneistä. Mut se et ollaan Euroopan läskimpiä, on ihan oma syy.
Mieti et Suomes on olemassa jopa satakilosiakin naisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
Valtaosa keskivertomiehistä on jo parisuhteessa. Ellei 70% miehistä ole sitten keskivertoa "tasokkaampia", vähän samaan tapaan kuin ainakin 80% on keskivertoa parempia autokuskeja :D
Muistelen nähneeni tutkimuksen jonka mukaan naisissa on enemmän heitä, jotka eivät ole harrastaneet seksiä kymmeniin vuosiin. Tunnen useita naisia, jotka eivät selvästi halua parisuhdetta tai edes yhden yön miestä.
Tuntemani pitkään sinkkuna olleet miehet puolestaan ovat useimmat jollain lailla sosiaalisesti estyneitä. Ei, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei töissä olisi ihan mukava läpänheittäjä muiden joukossa, vaan toisenlaista sulkeutuneisuutta. Miehiä, joiden tunteista, ajatuksista, yksityiselämästä, ei heru kellekään mitään tietoa. Ei edes omalle äitille puhuessa kuin murista jotain väliin kun äiti juoruaa sukulaisten kuulumiset. Kuinka tällainen mies voisi päästä ketään lähelle?
Lisäksi esille nousevia piirteitä on usein joustamattomuus elämäntavoissa ja tottumuksissa ja ihan elämänkatsomuksessa, sekä jonkinlainen kyvyttömyys ottaa elämää kevyesti ja nauraa itselleen. Ei nämä enää keskiverto suomalaisnaista houkuta. Tylsä elämä mykän miehen rinnalla, jossa herätään joka aamu samaan aikaan, syödään sama aamupala, käydään samassa kaupassa ostamassa samat ostokset ja maastopyöräillään kesäisin sekä hiihdetään talvisin samat lenkit, joka toinen päivä, sporttikello ranteessa, koska niin on aina tehty..
Vaikea perustella taas kun revintää eri lukuja ja puhutaan eri ongelmista. En voi puhua kuin nuorten ongelmista 25-35v oman otannan mukaan. Mutta se on fakta että nuorten yksinelämisen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti 20 vuodessa.
Jos puutaan topikin aiheesta niin tuossa tehdään että miehet olisivat nirsompia naisten suthteen kuin toisin päin, minkä nyt sotii kaikkia tilastoja vastaan. Tuntuu että mieheltä odotetaan paljon enemän vs nainen.
Loppu osaan en voi muuta kommenotida kun kuulostaa että puhut jostain paljon vanhemman sukupoleven edustajasta. Sekään tasa-arvon aikan että vain toisen osapuolel täytyy joustaa elämäntavoissa ei voi toimia.
Kyllä monet nuoremmatkin on hämmästyttävän jumiutuneita omiin tapoihinsa. 'Emmää lähde thaimaalaiseen ravintolaan kun emmää varmaan tykkää sellasesta tulisesta ruuasta', 'ei kai me Portugaliin talvilomalle, eihän siellä oo ees lämmintä, mennään kanarialle, siellä me on aina oltu'..
Miten voi ikinä löytää mitään uutta kivaa jos ei koskaan mitään ole valmis kokeilemaan? Mitä jos joskus tekisi jotain ihan vaan toisen mieliksi ja poikkeaisi arjesta hetkeksi. Hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan on tää rahka-Petri. Tullaan täysin epätyypilliseen tilanteeseen, tv-ohjelmaan, jossa tavataan ekaa kertaa uusi kumppani, tutustutaan, lomaillaan. Mut mikään ei saisi muuttua arjesta, pieninkään asia.
Mulla on ollut useita sinkkumiehiä työkavereina, joiden tapa osallistua keskusteluunkin on sellaista julistamista. Ne ei edes luultavasti huomaa, etteivät anna yhtään tilaa omassa päässään toisenlaiselle ajatukselle. Ihan kuin me ois ekaa kertaa kuultuamme päätetty mielipiteemme jostain asiasta ja se pätee sitten loppuelämän kun tuli kerrasta tehtyä niin hyvä päätelmä!
Niin, valitettavasti en noihin esimerkkeihin voi samaistua. Näkisin ongelman enemmän että tuntuu olevan vaikea edes päästä juttusille kenekään kanssa. Kohdanta ongelma ettei livenä löydy, ja Tinderissä yms häviät heti ulkonäköpelissä kun käyttäjämäärät alustalla on ihan eri miehien ja naisien suhteen.
Jollain on kanttia lähteä harrastamaan esim tanssia yms, jotta löytäisi jonkun. Mutta monesta tuo taitaa tuntua aika väkinäiseltä.
Eniten tuntuu että kummankin sukupuolen edustajista on ajettu iso osuus täysin tavoittelemattomiin parisuhdemarkkinoilla monesta eri syystä. Ehkä niistä jotka ovat pudonneet kärrystä löytyisi hyviä pareja mutta tsänssi näiden keskenäiseen tapaamiseen on hyvin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä ryhävalaita nykyään suominaiset. Tai "naiset" 70kg on jo helposti liikaa, ja niitä painavampia 80- 90kg sotanorsujakin löytyy paljon. Se että suomitantat ovat Euroopan rumimmasta päästä, johtuu geeneistä. Mut se et ollaan Euroopan läskimpiä, on ihan oma syy.
Ei suomalaiset kyllä ole mitenkään läskeimmästä päästä Eurooppalaisia. Ihan keskitasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Voi olla että suomalaisella on myös vastaanottavaisempi asenne ulkomailla. Suomessa usein jos koittaa jotain keskustella vastakkaisen puolen kanssa, niin ollaan sen oloisia ettei kiinnosta pätkääkään ja vastaukset on "joo, juu, jaa" Voin sanoa että tuon tason vastauksen lannistaa yrittämästä. Mutta tässä päästään että varmasti jos olet todella komea niin asenne on heti alkuun ihan eri.
Eksotiikka kiehtoo. Aikanaan tuli paljon firman ulkomaalaisvieraita syötettyä ja juotettua stadissa niin kiinnostuneita naisia pörräsi aina ympärillä. Monesti tuli myös huomattua että niin kauan kun itse puhui sujuvaa lontoota (olen opiskellut siellä ja aksentti tarttui niin hyvin että menee useimmiten täydestä) niin yhden jos toisenkin naisen silmät suorastaan loistivat, mutta kun vaihtoi suomeen niin tuike sammui silmistä samantien :-)
Tuo oli jo aikanaan kun tuli vaihto-opiskelijoita hollannista, niin ihan perus jamppoja ja vientiä kyllä riitti. Ei tule mieleen että kellään kaverilla olisi koskaan sellainen kuhina käynyt.
Suomessa on erilainen kulttuuri, sen takia ihmiset käyttäytyvät erilailla. Ette varmaan osaa kuvitella miten ulkomaalaiset sosiaaliset naiset näyttäytyy suomalaiselle miehelle. Näen jo kommentin tulevan, önmnönnnönnöö, mutku ei se suomalainen heidänkään kanssa osaa käyttäytyä erilailla. Miksi sitten suomalainen nainen osaisi, jos suomalainen mies ei osaisi? Kyllä sellaista sulkeutunutta suomalaista naista resting bitch facella on vaikea lähestyä, erilaista se on hymyileväisellä ja avoimella asenteella olevaa lähestyä. Ja jos ulkomainen mies kiinnostaa enemmän kuin suomalainen, niin eikö valinta ole selvä, ottakaa sellainen ja lopettakaa ininä ja valitus suomimiehestä.
Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.
Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Suomessa onkin hankala naista lähestyä kun kävelette aina naama väärinpäin, kuin sitruunaa olisitte imeskellyt.
Kyllä, karkottaakseni kaikki ördääjät, kummajaiset, vonkaajat, ahdistelijat, hullut stalkkerit sun muuta mitä naisten tiellä nyt jatkuvasti on. Myös hyvä ryhti, reipas vauhti ja katse horisonttiin auttaa niin selviää kaupungilta kotiin ehjin nahoin.
Suomalaisen naisen asenne; "Kävelen naama happaman ja ihmetteln kun mukavat miehet eivät lähesty. Kun menen ulkomaille, olen iloinen ja yllättäen miehet lähestyvät."
Ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Suomessa onkin hankala naista lähestyä kun kävelette aina naama väärinpäin, kuin sitruunaa olisitte imeskellyt.
Suomalaisten miesten lähestymistapa on aggressiivinen, pelottava ja tökerö. Useimmilta puuttuvat sosiaaliset taidot tyystin.
Riippuu missä lähestyy. Baarissa aika lailla noin. Kerran tuli Prisman parkkipaikalla joku kysymään 'vaikka kahville' ja hän oli oikein aurinkoinen ja ystävällinen. Harmitteli kun olen jo perheellinen ja toivotteli hyvää kesää. Ei ollut ehkä tyyliseni (bootsimies), mutta olisin kahville lähtenyt ihan uteliaisuuttani jos olisin ollut sinkku.
baarissa yksi ois tarjota juoma ja sitten kun neiti kiittää niin se joko jää juttelemaan /kutsuu samaan pöytään tai ei. Siinä on se vastaus heräsikö kiinnostus vai ei. Siinä on tsäänssi vaihtaa pari sanaa. Auttaa jos ei oo kauheassa känässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.
Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.
Yhdenkään naisen (tai miehen) ei tarvitse kiinnostua sinusta. Edes pullukan. Uskomatonta, eikö??
On se kumma että tämä käännetään näin, "minä en kelvannut hänelle, hänellä on siis liian korkeat kriteerit."
Kuinka harhainen pitää olla että ajattelee noin. Oikeasti on tuhansia syitä miksi joku ei kiinnostu eikä se välttämättä liity kelpaamiseen tai kriteereihin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
Valtaosa keskivertomiehistä on jo parisuhteessa. Ellei 70% miehistä ole sitten keskivertoa "tasokkaampia", vähän samaan tapaan kuin ainakin 80% on keskivertoa parempia autokuskeja :D
Muistelen nähneeni tutkimuksen jonka mukaan naisissa on enemmän heitä, jotka eivät ole harrastaneet seksiä kymmeniin vuosiin. Tunnen useita naisia, jotka eivät selvästi halua parisuhdetta tai edes yhden yön miestä.
Tuntemani pitkään sinkkuna olleet miehet puolestaan ovat useimmat jollain lailla sosiaalisesti estyneitä. Ei, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei töissä olisi ihan mukava läpänheittäjä muiden joukossa, vaan toisenlaista sulkeutuneisuutta. Miehiä, joiden tunteista, ajatuksista, yksityiselämästä, ei heru kellekään mitään tietoa. Ei edes omalle äitille puhuessa kuin murista jotain väliin kun äiti juoruaa sukulaisten kuulumiset. Kuinka tällainen mies voisi päästä ketään lähelle?
Lisäksi esille nousevia piirteitä on usein joustamattomuus elämäntavoissa ja tottumuksissa ja ihan elämänkatsomuksessa, sekä jonkinlainen kyvyttömyys ottaa elämää kevyesti ja nauraa itselleen. Ei nämä enää keskiverto suomalaisnaista houkuta. Tylsä elämä mykän miehen rinnalla, jossa herätään joka aamu samaan aikaan, syödään sama aamupala, käydään samassa kaupassa ostamassa samat ostokset ja maastopyöräillään kesäisin sekä hiihdetään talvisin samat lenkit, joka toinen päivä, sporttikello ranteessa, koska niin on aina tehty..
Vaikea perustella taas kun revintää eri lukuja ja puhutaan eri ongelmista. En voi puhua kuin nuorten ongelmista 25-35v oman otannan mukaan. Mutta se on fakta että nuorten yksinelämisen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti 20 vuodessa.
Jos puutaan topikin aiheesta niin tuossa tehdään että miehet olisivat nirsompia naisten suthteen kuin toisin päin, minkä nyt sotii kaikkia tilastoja vastaan. Tuntuu että mieheltä odotetaan paljon enemän vs nainen.
Loppu osaan en voi muuta kommenotida kun kuulostaa että puhut jostain paljon vanhemman sukupoleven edustajasta. Sekään tasa-arvon aikan että vain toisen osapuolel täytyy joustaa elämäntavoissa ei voi toimia.
Kyllä monet nuoremmatkin on hämmästyttävän jumiutuneita omiin tapoihinsa. 'Emmää lähde thaimaalaiseen ravintolaan kun emmää varmaan tykkää sellasesta tulisesta ruuasta', 'ei kai me Portugaliin talvilomalle, eihän siellä oo ees lämmintä, mennään kanarialle, siellä me on aina oltu'..
Miten voi ikinä löytää mitään uutta kivaa jos ei koskaan mitään ole valmis kokeilemaan? Mitä jos joskus tekisi jotain ihan vaan toisen mieliksi ja poikkeaisi arjesta hetkeksi. Hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan on tää rahka-Petri. Tullaan täysin epätyypilliseen tilanteeseen, tv-ohjelmaan, jossa tavataan ekaa kertaa uusi kumppani, tutustutaan, lomaillaan. Mut mikään ei saisi muuttua arjesta, pieninkään asia.
Mulla on ollut useita sinkkumiehiä työkavereina, joiden tapa osallistua keskusteluunkin on sellaista julistamista. Ne ei edes luultavasti huomaa, etteivät anna yhtään tilaa omassa päässään toisenlaiselle ajatukselle. Ihan kuin me ois ekaa kertaa kuultuamme päätetty mielipiteemme jostain asiasta ja se pätee sitten loppuelämän kun tuli kerrasta tehtyä niin hyvä päätelmä!
Nuoret ylipäätään on huonompia tulkitsemaan toisten ilmeitä ja eleitä jne. Eletään liikaa älylaitteiden kautta. Oma sisäinen tunnesäätely huonompaa eli muutokset jne. stressaa enemmän. Halutaan myös kontrolloida muita enemmän, koska normaali vapaa vuorovaikutus nostaa helpommin ahdistavia tunteita (joita ei osata käsitellä) pintaan.
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.
Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.
Siis 90-kiloisen naisen pitäisi olla sun kanssa, koska olet joskus seurustellut 55-kiloisen naisen kanssa?? Sen ysikymppisen pitäisi siis olla imarreltu että hän kelpaa sinulle, vaikka olet paljon parempaakin saanut??
😂😂😂
Ei hitto olen onnellinen sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.
Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.Siis 90-kiloisen naisen pitäisi olla sun kanssa, koska olet joskus seurustellut 55-kiloisen naisen kanssa?? Sen ysikymppisen pitäisi siis olla imarreltu että hän kelpaa sinulle, vaikka olet paljon parempaakin saanut??
😂😂😂
Ei hitto olen onnellinen sinkkuna.
Sehän on siis hyvä juttu, kun et seuraa saakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Voi olla että suomalaisella on myös vastaanottavaisempi asenne ulkomailla. Suomessa usein jos koittaa jotain keskustella vastakkaisen puolen kanssa, niin ollaan sen oloisia ettei kiinnosta pätkääkään ja vastaukset on "joo, juu, jaa" Voin sanoa että tuon tason vastauksen lannistaa yrittämästä. Mutta tässä päästään että varmasti jos olet todella komea niin asenne on heti alkuun ihan eri.
Eksotiikka kiehtoo. Aikanaan tuli paljon firman ulkomaalaisvieraita syötettyä ja juotettua stadissa niin kiinnostuneita naisia pörräsi aina ympärillä. Monesti tuli myös huomattua että niin kauan kun itse puhui sujuvaa lontoota (olen opiskellut siellä ja aksentti tarttui niin hyvin että menee useimmiten täydestä) niin yhden jos toisenkin naisen silmät suorastaan loistivat, mutta kun vaihtoi suomeen niin tuike sammui silmistä samantien :-)
Tuo oli jo aikanaan kun tuli vaihto-opiskelijoita hollannista, niin ihan perus jamppoja ja vientiä kyllä riitti. Ei tule mieleen että kellään kaverilla olisi koskaan sellainen kuhina käynyt.
Kas kummaa kun toimii ihan toisinkin päin. Opiskeluajoilta muistam, miten miehet kummasti pukeutuivat paremmin ja muuttuivat sulaviksi ja kohteliaiksi, kun tuli ulkomaalaisia opiskelijanaisia. Ei tarvinnut naisten tehdä mitään, kun suomipojat pörräsivät ympärillä.
Kummasti unohtuu teiltä miehiltä oma käyttäytyminen.
Miten ne nyt muka yhtäkkiä sulaviksi ja kohteliaksi muuttuivat saati oppivat paremmin pukeutumaan, kun tässä on kohta 50 sivua todisteltu että sellainen on yksinkertaisesti mahdotonta suomalaisjuntille!?
Paskapuheelta kuulostaa!
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi varmaan koittaa päättää että haluaako että joku tulee puhumaan vai ei. Ihan selvä häirintä on tietysti aina väärin, mutta osa kokee että asiallinen juttelukin on jo suoraa häirintää ja toiset taas ihmettelvät kun ei miehet tule pokaamaan ollenkaan, niinkuin ulkomailla.