Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IL: Miehet: Etsitään ihan tavallista naista (huom. painoraja)
13.04.2023 |
http://www.iltalehti.fi/suhteet/a/10b130b2-d4df-4b1b-b2d9-aa19303360fa
Taas mennään. Nainen kirjoittaa, että naisilla ei ole ulkonäkövaatimuksia. Nainen kirjoittaa, että miehillä on vain ulkonäkövaatimuksia. Tuttu teema täälläkin.
Kommentit (1078)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.
Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.
Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen.
Ehkäpä, mutta mitä sitten jos pakit tulee. Kunhan käyttäytyy kohteliaasti ja hyväksyy kieltävän vastauksen. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse saanut miehiltä kieltävän vastauksen, ei niitä pidä jäädä miettimään. Jos olin tarjoilijalle vain turha pokaaja, niin sitten olin, ja elämä jatkuu.
Tarjoilijan puolta asiassa minä lähinnä ajattelin.
No mitä siinä on mietittävää? Kysyin tältä naiselta paljon myöhemmin että mitä hän ajatteli kaveristani silloin ja että tuliko sellaista siinä työssä paljonkin. Sanoi että rohkeus teki suuren vaikutuksen, koska toki monet asiakkaat katselivat tai jopa vitsailivat (heh heh, tulepa mun kotiinkin tarjoilemaan, tai jotain muuta yhtä tyhmää), mutta kaverini oli ainut joka kävi asiaan suoraan, jätti oman numeronsa eikä pyytänyt hänen numeroaan (jotta tila ja rauha kirjoittaa viesti jäi hänelle) ja poistui sen jälkeen eikä jäänyt tuijottamaan tms. Hän ei laskenut humalaisten naureskeluja pokaamiseksi vaan se oli vaan osa työssä käytävää small talkia. Kaverini oli ainut joka teki oikean aloitteen koko sinä aikana kun hän tuossa työssä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.
Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.Yhdenkään naisen (tai miehen) ei tarvitse kiinnostua sinusta. Edes pullukan. Uskomatonta, eikö??
On se kumma että tämä käännetään näin, "minä en kelvannut hänelle, hänellä on siis liian korkeat kriteerit."
Kuinka harhainen pitää olla että ajattelee noin. Oikeasti on tuhansia syitä miksi joku ei kiinnostu eikä se välttämättä liity kelpaamiseen tai kriteereihin mitenkään.
Kyllähän nyt läskillä naisella pitää olla vähän nöyryyttä ja sen pitää ymmärtää, että jos keskitasoisten tavismies lähestyy, niin kannattaa alkaa suhteeseen. Muuten läski nainen joutuu lopulta tyytymään johonkin köyhään ja rumaan taikinanaamaan. Eli läskin naisen kannattaa nöyrästi tarttua tilaisuuteen, kun sellainen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on aika hauskaa, kun joku ei huomaa lihoneensa 50 kiloa ja käyttäytyy edelleen samalla asenteella kuin ollessaan hoikka.
Samalla asenteella? Tarkoitatko, että 50 kiloa lihonneena pitäisi olla nöyrempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Söpö tarina, tosin palstamammojen perusteella ihmisten häiritseminen työpaikoillaan on ehdoton no no.
No ehkä me ei ollakaan palstamammoja :). Ihmisethän tapaa toisiaan töissä jatkuvasti, tiedän useamman lapsenkin joka on niin saanut alkunsa.
Pointtina lienee se että ollaan samalla aaltopituudella eikä ahdistella ketään nurkkaan. Sosiaalisesti normaalit ihmiset tietävät kyllä eron.
Töissä, tasavertaisessa asemassa eli työkavereina esim, miksipä ei. Sen sijaan se on vähän junttia alkaa pokailemaan ihmistä työssään kun itse olet vapaalla. Jollekin joka joutuu työnsä puolesta hymyilemään sinulle vaikka ei edes pitäisi sinusta ja joka ei välttämättä pääse tilanteesta pois vaikka kokisi sen epämukavaksi. Jollekin joka todennäköisesti on samassa tilanteessa jatkuvasti.
Sosiaalisesti normaali ihminen ei tarkoita oikein mitään, suuri osa pahasta ja ahdistuksesta aiheutuu ihan normaalien ihmisten väärinymmärryksistä.
Ehkä niin, mutta silti esim. entinen työkaverini on hyvin onnellinen miesystävänsä - entisen asiakkaansa - kanssa. Olisi sääli jos tuo suhde olisi jäänyt syntymättä, kun molemmat olivat samalla aaltopituudella.
Ei tietenkään olekaan tarkoitus alkaa ahdistella jotakuta asiakaspalvelijaa joka ei tilanteesta pääse pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on aika hauskaa, kun joku ei huomaa lihoneensa 50 kiloa ja käyttäytyy edelleen samalla asenteella kuin ollessaan hoikka.
Samalla asenteella? Tarkoitatko, että 50 kiloa lihonneena pitäisi olla nöyrempi?
Niin, on se itsensä ultraseksikkäänä pitäminen sellaisena miseliinihenkilönä aika koomista katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Söpö tarina, tosin palstamammojen perusteella ihmisten häiritseminen työpaikoillaan on ehdoton no no.
No ehkä me ei ollakaan palstamammoja :). Ihmisethän tapaa toisiaan töissä jatkuvasti, tiedän useamman lapsenkin joka on niin saanut alkunsa.
Pointtina lienee se että ollaan samalla aaltopituudella eikä ahdistella ketään nurkkaan. Sosiaalisesti normaalit ihmiset tietävät kyllä eron.
Töissä, tasavertaisessa asemassa eli työkavereina esim, miksipä ei. Sen sijaan se on vähän junttia alkaa pokailemaan ihmistä työssään kun itse olet vapaalla. Jollekin joka joutuu työnsä puolesta hymyilemään sinulle vaikka ei edes pitäisi sinusta ja joka ei välttämättä pääse tilanteesta pois vaikka kokisi sen epämukavaksi. Jollekin joka todennäköisesti on samassa tilanteessa jatkuvasti.
Sosiaalisesti normaali ihminen ei tarkoita oikein mitään, suuri osa pahasta ja ahdistuksesta aiheutuu ihan normaalien ihmisten väärinymmärryksistä.
Juurihan tuolla määriteltiin sosiaalisesti normaali suomalainen mies väkivaltaiseksi, viinaanmeneväksi ja epäsosiaaliseksi öykkäriksi tjsp.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on aika hauskaa, kun joku ei huomaa lihoneensa 50 kiloa ja käyttäytyy edelleen samalla asenteella kuin ollessaan hoikka.
Samalla asenteella? Tarkoitatko, että 50 kiloa lihonneena pitäisi olla nöyrempi?
50 kiloa lihoneen pitäisi melkeinpä pyytää anteeksi julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Niin jos nainen menee pokaamaan miestarjoilijaa niin varmasti toimiikin. Mutta etiketti sanoo ettei toisinpäin kannata ihan tuntematonta naistarjoilijaa mennä pokaamaan, nimittäin aika moinen klisee olisi kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupan kassat ja tarjoilijat saa pokausyrityksiä.
Noooooh olen eri mutta eräs työkaverini nimenomaan pokattiin kaupan kassalta :D. Samanikäinen ja oloinen mies alkoi käydä kaupassamme kumman usein, ja jutteli aina vähän enemmän. Lopulta pyysi ulos ja siitä se sitten lähti. Harva syttyy täysin yllätyksenä tulevasta kysymyksestä, mutta kun vihreää valoa on puolin ja toisin niin mitä sen on väliä jos toinen on töissä? Kunhan ottaa kieltävän vastauksen kerrasta ja kunnialla, jos onkin tullut tulkittua jotain väärin. T. Itsekin asiakkaaseen ihastunut, hänellä vaan oli sormus...
Oikea mies saa lähestyä vaikka leikkauspöydällä, mutta jos kristallipallosi on epävireessä niin olet juntti ahdistelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.
Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.
Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen.
Ehkäpä, mutta mitä sitten jos pakit tulee. Kunhan käyttäytyy kohteliaasti ja hyväksyy kieltävän vastauksen. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse saanut miehiltä kieltävän vastauksen, ei niitä pidä jäädä miettimään. Jos olin tarjoilijalle vain turha pokaaja, niin sitten olin, ja elämä jatkuu.
Mutta kun ihmiset eivät ole samanlaisia. Toisien mielestä ok, toiset taas öykkätöivät että ei missään nimessä ok. Parempi vain olla tekemättä mitään niin kukaan ei suutu. Mutta kai se on juuri miesvihaajien tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.
Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.
Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen.
Ehkäpä, mutta mitä sitten jos pakit tulee. Kunhan käyttäytyy kohteliaasti ja hyväksyy kieltävän vastauksen. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse saanut miehiltä kieltävän vastauksen, ei niitä pidä jäädä miettimään. Jos olin tarjoilijalle vain turha pokaaja, niin sitten olin, ja elämä jatkuu.
Mutta kun ihmiset eivät ole samanlaisia. Toisien mielestä ok, toiset taas öykkätöivät että ei missään nimessä ok. Parempi vain olla tekemättä mitään niin kukaan ei suutu. Mutta kai se on juuri miesvihaajien tarkoitus.
No minä nimenomaan kannustan, että ehdottomasti pitää tehdä enemmän. Olen siis itsekin tehnyt aktiivisesti aloitteita miehille (ja saanut enemmän pakkeja kuin muuta), ja aion jatkaa sitä edelleen vaikka kumppania ei ole vielä löytynytkään. Ihmisten pitää relata ja opetella juttelemaan ilman ahdisteluja ja taka-ajatuksia, niin johan päivät piristyy puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Niin jos nainen menee pokaamaan miestarjoilijaa niin varmasti toimiikin. Mutta etiketti sanoo ettei toisinpäin kannata ihan tuntematonta naistarjoilijaa mennä pokaamaan, nimittäin aika moinen klisee olisi kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupan kassat ja tarjoilijat saa pokausyrityksiä.
Noooooh olen eri mutta eräs työkaverini nimenomaan pokattiin kaupan kassalta :D. Samanikäinen ja oloinen mies alkoi käydä kaupassamme kumman usein, ja jutteli aina vähän enemmän. Lopulta pyysi ulos ja siitä se sitten lähti. Harva syttyy täysin yllätyksenä tulevasta kysymyksestä, mutta kun vihreää valoa on puolin ja toisin niin mitä sen on väliä jos toinen on töissä? Kunhan ottaa kieltävän vastauksen kerrasta ja kunnialla, jos onkin tullut tulkittua jotain väärin. T. Itsekin asiakkaaseen ihastunut, hänellä vaan oli sormus...
Oikea mies saa lähestyä vaikka leikkauspöydällä, mutta jos kristallipallosi on epävireessä niin olet juntti ahdistelija.
No kun kyse ei nimenomaan ole kristallipallosta, vaan vihreästä valosta. Se on sääli jos tätä eroa ei näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Niin jos nainen menee pokaamaan miestarjoilijaa niin varmasti toimiikin. Mutta etiketti sanoo ettei toisinpäin kannata ihan tuntematonta naistarjoilijaa mennä pokaamaan, nimittäin aika moinen klisee olisi kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupan kassat ja tarjoilijat saa pokausyrityksiä.
Noooooh olen eri mutta eräs työkaverini nimenomaan pokattiin kaupan kassalta :D. Samanikäinen ja oloinen mies alkoi käydä kaupassamme kumman usein, ja jutteli aina vähän enemmän. Lopulta pyysi ulos ja siitä se sitten lähti. Harva syttyy täysin yllätyksenä tulevasta kysymyksestä, mutta kun vihreää valoa on puolin ja toisin niin mitä sen on väliä jos toinen on töissä? Kunhan ottaa kieltävän vastauksen kerrasta ja kunnialla, jos onkin tullut tulkittua jotain väärin. T. Itsekin asiakkaaseen ihastunut, hänellä vaan oli sormus...
Oikea mies saa lähestyä vaikka leikkauspöydällä, mutta jos kristallipallosi on epävireessä niin olet juntti ahdistelija.
No kun kyse ei nimenomaan ole kristallipallosta, vaan vihreästä valosta. Se on sääli jos tätä eroa ei näe.
Ilmeisesti siis olet itse täydellinen toisten ihmisten tulkitsija? Virheitä ei satu koskaan?
Jeah! Kunnon vihaketju, uuh. Varmaan aloittajalla henkinen stondis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Suomessa onkin hankala naista lähestyä kun kävelette aina naama väärinpäin, kuin sitruunaa olisitte imeskellyt.
Suomalaisten miesten lähestymistapa on aggressiivinen, pelottava ja tökerö. Useimmilta puuttuvat sosiaaliset taidot tyystin.
Juuri näin. Ja sitten kun lähestytään vain iskemismielessä, niin onko ihmekään, että sanotaan jo kättelyssä, että hmph.
Ei sillä, on suomessa miehiä, jotka osaavat keskustella myös muuten vain. Eilen myöhästyin bussista ja kun päätin jäädä odottamaan pysäkille (Siellä oli vapaa penkki, ei pultsareita, ei narkkareita) laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin jotain podcastia. kohta viereen tuli joku mies istumaan ja havahduin siihen, että hän taisi sanoa jotain. Kysyin sitten, että anteeksi mitä sanoitkaan, en kuullut ja siitä sitten aloimme juttelemaan niitä näitä ihan small talk mielessä. Tuotakaan keskustelua ei olisi voinut alkaa, jos tuo mies ei olisi uskaltanut puhua minulle lainkaan, koska näki, että on kuulokkeet korvilla. Tuollaisiakin miehiä siis on, jotka uskaltavat anteeksipyytelemättä kysyä jotain, jos on kysyttävää ja kyllä sen erottaa sellaisesta suomalaisesta miehestä, joka päättää jo ennen keskusteluyhteyden avautumista, että "tuo katsoo nenänvarttaan pitkin, ihan turha edes yrittää puhua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Eikös olekin jännä kontrasti palstan valituksen ja todellisuuden välillä.
Kieltämättä, tosielämän ja palstan välillä on iso ero monessa asiassa. Esim. tosielämässä naiset ja miehet ei yleisesti ottaen vihaa toisiaan vaan kykenee ihan normaaliin kanssakäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Kaverisi oli varmaan nainen, joka teki suoran ehdotuksen miespuoliselle tarjoilijalle? Toisin päin tuosta olisi voinut tulla pahasti sanomista.
Miespuolinen kaverini lähestyi naispuolista tarjoilijaa, muutaman visiitin ja molemminpuolisten hymyjen jälkeen. Mutta kyllä muuten ihan kylmiltään.
Kai se joskus voi noinkin onnistua. 99 kertaa sadasta tosin olet vain se viidestoista sinä iltana samaa tarjoilijaa pokaillut idiootti jonka olisi syytä suksia kuuseen lappuineen.
Ehkäpä, mutta mitä sitten jos pakit tulee. Kunhan käyttäytyy kohteliaasti ja hyväksyy kieltävän vastauksen. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse saanut miehiltä kieltävän vastauksen, ei niitä pidä jäädä miettimään. Jos olin tarjoilijalle vain turha pokaaja, niin sitten olin, ja elämä jatkuu.
Mutta kun ihmiset eivät ole samanlaisia. Toisien mielestä ok, toiset taas öykkätöivät että ei missään nimessä ok. Parempi vain olla tekemättä mitään niin kukaan ei suutu. Mutta kai se on juuri miesvihaajien tarkoitus.
No minä nimenomaan kannustan, että ehdottomasti pitää tehdä enemmän. Olen siis itsekin tehnyt aktiivisesti aloitteita miehille (ja saanut enemmän pakkeja kuin muuta), ja aion jatkaa sitä edelleen vaikka kumppania ei ole vielä löytynytkään. Ihmisten pitää relata ja opetella juttelemaan ilman ahdisteluja ja taka-ajatuksia, niin johan päivät piristyy puolin ja toisin.
Miehiä harvemmin varmaan tämä haittaa ja tuohon suuntaan hyvin harvinaista. Kerran naispuolinen työkaveri tuli puristelemaan ihan tuiterissa. Haittasiko? Eipä huuri. Vähän imarteli. Lain mukaan seksuaalinen häirintä. Tulisiko mieleen tehdä toisin päin? Ei missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä viime aikoina käynyt pariin otteeseen yökerhoissa pitkästä aikaa, ja kyllä siellä näyttää edelleen pareja illan mittaa muodostuvan. Miehet lähestyy naisia ja jopa naisetkin miehiä, tanssitaan, juodaan ja jutellaan, pyydetään yhteystietoja ja jotkut poistuu yhtä matkaa paikalta. Nykyään vaan harvempi puristelee persettä/tissejä ensimmäisenä kontaktina toisin kuin vaikka 10v sitten, eli sikäli naiselle huomattavasti mukavampaa. Ja näemmä tällaiselle kolmevitoselle perheenäidillekin ois edelleen vientiä, vaikka en edes ole varsinaisesti seuraa etsimässä.
Yökerhossa yleinsä toimii se ulkonäkö parhaiten. Ei siellä hirveän syvällisiin yleinsä keskustelussa pääse kun musiikki jytää kaiken yli.
Tai jos puhutaan topikin aiheesta niin oliko paljon esim ylipainoisia miehiä siellä ketkä muodosti niitä uusia pareja?
Se on totta ettei kovin syvällisiin keskusteluihin yökerhossa pääse, mutta eipä siellä hämärässä valojen välkkeessä kovin tarkkaan näe ulkonäköäkään. Enemmän se on se yleinen olemus ja käytös joka yökerhossa ratkaisee, sosiaalinen, avoin ja rohkea tyyppi pärjää. Ja juu ihan tavallisia ihmisiä ne on jotka siellä pariutuu, ei kaikki todellakaan mitään laatikkoleuka-adoniksia tai 50-kiloisia keijukaisia.
Eipä ne niissä yökerhoissa jaksa ravata kellä ei siellä mahdollisuuksia ole. Tai ylipäätänsä taitavat olla enemmän nuoren väen paikkoja. En muista milloin kukaan olisi edes ehdottanut että pitäisi yökerhoon lähteä. Yleinsä paikka on joku tasokaampi olutravintola missä ei hypitä vieraisiin pöytiin jutustelemaan. Mutta opiskeluaikana aika harva sieltä yökerhosta ketään mihinkään raahasi. Ja mielestäni huono paikka löytää jotain pidempiaikaista seuraa.
Jaa. Mun pitkäaikaisissa parisuhteissa olevista tutuista ylivoimaisesti suurin osa on tavannut yökerhossa/baarissa, toiseksi eniten Tinderissä. Kolmanneksi eniten sanoisin että töissä.
Esimerkkinä kaverini joka ihastui baarin tarjoilijaan, ja kävi sanomassa että hei vaikutat tosi kiinnostavalta, tässä on numeroni jos haluat laittaa viestiä. Ovat nyt olleet 3 vuotta yhdessä. Rohkeat rokan syö.
Niin jos nainen menee pokaamaan miestarjoilijaa niin varmasti toimiikin. Mutta etiketti sanoo ettei toisinpäin kannata ihan tuntematonta naistarjoilijaa mennä pokaamaan, nimittäin aika moinen klisee olisi kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupan kassat ja tarjoilijat saa pokausyrityksiä.
Noooooh olen eri mutta eräs työkaverini nimenomaan pokattiin kaupan kassalta :D. Samanikäinen ja oloinen mies alkoi käydä kaupassamme kumman usein, ja jutteli aina vähän enemmän. Lopulta pyysi ulos ja siitä se sitten lähti. Harva syttyy täysin yllätyksenä tulevasta kysymyksestä, mutta kun vihreää valoa on puolin ja toisin niin mitä sen on väliä jos toinen on töissä? Kunhan ottaa kieltävän vastauksen kerrasta ja kunnialla, jos onkin tullut tulkittua jotain väärin. T. Itsekin asiakkaaseen ihastunut, hänellä vaan oli sormus...
Oikea mies saa lähestyä vaikka leikkauspöydällä, mutta jos kristallipallosi on epävireessä niin olet juntti ahdistelija.
No kun kyse ei nimenomaan ole kristallipallosta, vaan vihreästä valosta. Se on sääli jos tätä eroa ei näe.
Ilmeisesti siis olet itse täydellinen toisten ihmisten tulkitsija? Virheitä ei satu koskaan?
Kuka niin on väittänyt? Jos tulee tehtyä virhearvio, pyydetään anteeksi ja jatketaan matkaa. Mutta kyllähän ihmiset myös näyttävät onko seura mieluista vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli tuntui aika yksiulotteiselta. Oman rajoittuneen otannan mukaan ei keskiverto mies nykyään oikein kelpaa. Töissä paljon hyvin tienaavia hyvä käytöksisiä miehiä ja suurin osa sinkkuja ilman mitään säpinää. Vastaavaa ongelmaa ei kyllä näytä naispuolisilla olevan vaikka olisi ylipainoa reilumminkin yms. Tietenkin jos oley hyvä puhumaan ja supliikki, niin ulkonäöllä ei niin väliä, jos livenä pääset vaikuttamaan. Mutta oleppa hiljaisempi mies niin mahdollisuudet lähellä 0.
minulla on kokemusta deittailusta niin espanjassa kuin suomessa ja olen huomannut, että suomessa miehet eivät edes yritä. Suomessa ei osata käyttää tilaisuuksia hyödyksi. Espanjassa osataan. Suomessa miehet eivät osaa puhua keskenään siitä miten naista kannattaa lähestyä ja miten naiselle puhutaan, espanjassa osataan. Suomesta puuttuu kommunikaatio. Suomessa, jos mies lähestyy naista, niin usein lähestyy vasta sitten, kun on selvittänyt itselleen, että tuota haluaisin deittailla. espanjassa mies lähestyy naista myös "syyttä" ihan vain siksi, että on kiva olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta
Sitten siinä puhuessa voi oppia tuntemaan toista luonnollisesti luonnollisissa tilanteissa ja jos mies kokee, että kiinnsotui naisesta, hän lähestyy ja se on helppoa, kun peli on avattu naisen kanssa jo aiemmin neutraaleissa merkeissä. Oman kokemukseni mukaan espanajalaiset miehet osaavat todella hyvin olla naisen kanssa ja naisne on siinä helppoa olla, kun mukana ei ole sitä suomalaiskummallista "lähestyn vasta kun kiinnostun romanttisesti" asetelemaa. Ja kaikille pilkunviilaajille tiedoksi: en väitä, että espanjalainen seurustelukulttuuri olisi paras kaikista. Espanjalaiset seurustelutavat ovat joskus myös aika monimutkaisia.
Suomessa onkin hankala naista lähestyä kun kävelette aina naama väärinpäin, kuin sitruunaa olisitte imeskellyt.
Suomalaisten miesten lähestymistapa on aggressiivinen, pelottava ja tökerö. Useimmilta puuttuvat sosiaaliset taidot tyystin.
Juuri näin. Ja sitten kun lähestytään vain iskemismielessä, niin onko ihmekään, että sanotaan jo kättelyssä, että hmph.
Ei sillä, on suomessa miehiä, jotka osaavat keskustella myös muuten vain. Eilen myöhästyin bussista ja kun päätin jäädä odottamaan pysäkille (Siellä oli vapaa penkki, ei pultsareita, ei narkkareita) laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin jotain podcastia. kohta viereen tuli joku mies istumaan ja havahduin siihen, että hän taisi sanoa jotain. Kysyin sitten, että anteeksi mitä sanoitkaan, en kuullut ja siitä sitten aloimme juttelemaan niitä näitä ihan small talk mielessä. Tuotakaan keskustelua ei olisi voinut alkaa, jos tuo mies ei olisi uskaltanut puhua minulle lainkaan, koska näki, että on kuulokkeet korvilla. Tuollaisiakin miehiä siis on, jotka uskaltavat anteeksipyytelemättä kysyä jotain, jos on kysyttävää ja kyllä sen erottaa sellaisesta suomalaisesta miehestä, joka päättää jo ennen keskusteluyhteyden avautumista, että "tuo katsoo nenänvarttaan pitkin, ihan turha edes yrittää puhua".
Mulle kävi noin juuri hiljattain hississä (ei asuintalon), mies alkoi jutella ja hissistä poistuessamme jo nauroimme vitsillekin.
Itse aloitin juttelemaan samassa odotushuoneessa olleen naisen kanssa. En siis ole naisista kiinnostunut. Meillä oli hyvä muutaman minuutin keskustelu ajankohtaisesta aiheesta.
En tiedä miksi tällaista pelätään? Juttelen ihan kenen tahansa mukavan ja kohteliaan tyypin kanssa, ja kyllä joskus miehen ollessa kyseessä niistä tulee myös kahvittelukutsu. Siis myös minä olen kutsunut mukavia jutelleen miehen. Ei siitä suhdetta tullut mutta hyvä mieli jäi. Aion tehdä toistekin, oi kuinka hurjaa :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kiinnostunut paristakin noin 90-kiloisesta naisesta. Jos kasvot viehättää ja on naisellisia muotoja, niin todellakin on itselle turn on tuossakin tapauksessa. Mutta näillä naisilla taas on todella korkeat kriteerit miehen suhteen. En minä ole heille kelvannut, vaikka olen saanut kiinnostuksen osoitusta paljon hoikemmiltakin naisilta ja joskus seurustellutkin noin 55-kiloisen naisen kanssa.
Tuo on niin äärimmäisen naurettavaa, kun aina annetaan kuva, että miehet ei huoli naista kilojen takia. Kyllä se on näillä chubby-naisillakin kovia kriteereitä.Yhdenkään naisen (tai miehen) ei tarvitse kiinnostua sinusta. Edes pullukan. Uskomatonta, eikö??
On se kumma että tämä käännetään näin, "minä en kelvannut hänelle, hänellä on siis liian korkeat kriteerit."
Kuinka harhainen pitää olla että ajattelee noin. Oikeasti on tuhansia syitä miksi joku ei kiinnostu eikä se välttämättä liity kelpaamiseen tai kriteereihin mitenkään.
Itse olet aika harhainen. Totta kai kelpaaminen liittyy aina niihin kriteereihin, joita kumppanilta parisuhteen osalta odotetaan. Puhut sellaista höttöä, että uskotkohan tuohon itsekään.
Ei tietenkään liity. Annanpa kuvitteellisen esimerkin: minulla on elämässä hyvin vaikeaa, äiti kuollut hiljattain, töissä menee huonosti, kamppailen kroonisen sairauden kanssa. Minua lähestyy mies, jonka torjun - asiaa selittämättä. Mies loukkaantuu ja ihmettelee kovia kriteerejäni sekä avautuu netissä siitä kuinka kyllä hänelle pullukka olisi kelvannut mutta nainenpa piti rimaa liian korkealla.
Tajuatkohan nyt?
Jep. Olen itse aseksuaali ja hyvin pitkälle myös aromanttinen. Olen kuitenkin tyyliltäni perinteinen naisellinen nainen, kauniit kasvot, pitkät hiukset, pukeudun mekkoihin jne. Herätän positiivista huomiota ulkonäölläni. Tästä johtuen olen siis 40-vuotisen elämäni aikana joutunut torjumaan useitakin miehiä, enkä heille selitä suuntautumistani (tai siis sen puutetta) mitenkään koska se on mielestäni hyvin yksityinen asia. Olenkin sitten muuta kautta kuullut että minua pidetään ylpeänä ja juuri sellaisella jolla on rima aivan liian korkealla. "Siis se ei lämmennyt vaikka mies oli niin paljon sitä paremman näköinen!". Ja oikeasti heillä ei ole siis mitään hajua todellisista syistä - eli siitä ettei minulla ole mitään rimaa lainkaan, koska en edes osallistu tähän peliin.
Alue: Aihe vapaa
Töissä, tasavertaisessa asemassa eli työkavereina esim, miksipä ei. Sen sijaan se on vähän junttia alkaa pokailemaan ihmistä työssään kun itse olet vapaalla. Jollekin joka joutuu työnsä puolesta hymyilemään sinulle vaikka ei edes pitäisi sinusta ja joka ei välttämättä pääse tilanteesta pois vaikka kokisi sen epämukavaksi. Jollekin joka todennäköisesti on samassa tilanteessa jatkuvasti.
Sosiaalisesti normaali ihminen ei tarkoita oikein mitään, suuri osa pahasta ja ahdistuksesta aiheutuu ihan normaalien ihmisten väärinymmärryksistä.