Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla lapseton ihminen?
12.04.2023 |
Asun nyt 5-kymppisenä yksin, mutta aiemmin minulla oli koko ajan joku huollettava. Ja se oli ihan ok.
Olen kuitenkin miettinyt miltä tuntuu, kun tätä vastuuta EI ole. Jos on autettavaa sukua, se tasaa ehkä vähän.
Mutta että 2-3-kymppisenä ei olisi ollut ketään tai mitään pientä josta on vastuussa?
Kommentit (85)
Mukavalta, kiitos. Olen vastuussa vain itsestäni. Auttelen ikääntyviä vanhempiani laskujen maksussa, muuta apua he eivät vielä tarvitse. Palkkani riittää mainiosti yhden ihmisen kuluihin, matkusteluun ja elämyksiin. En voisi kuvitella, että minulla olisi lapsi tai useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika hurjaa kun vanhemmiten huomaa että minusta ei jää jäljelle tähän maailmaan mitään. Tulossa on yksinäinen vanhuus eikä ketään ole apuna. Olin aina luottavainen että saan edes pienenkin perheen mutta kun täytin 40 huomasin olevani yksin vanhempieni kuoltua eikä puolisosta tai lapsista tietoakaan.
Minulle se ajatus on lohdullinen etten jätä mitään jälkeeni. Siihen vapaaehtoinen lapsettomuuteni perustuukin. Ihminen saastuttaa ja tuhoaa tätä palloa minkä ehtii, ja tahti vain kiihtyy. Tunnen lämpöä ajatellessani että kuollessani minun valinnoistani johtuvat haitat loppuvat siihen.
Surulliselta. Toisinaan tunnen myös vihaa sillä yämä ei ole vapaaehtoinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvatan pakkomielle täällä on joillain jankuttaa lapsettomuudesta tavalla tai toisella? Onko tämä sama aloittaja joka höpötyksessä? Eikö nyt mene jakeluun, että kaikki eivät halua lapsia? Mitä samperin vänkäämistä siinä on? Tänään on tullut vastaan 3 tai 4 ketjua samasta aiheesta hieman eri sanakääntein.
Joillekin vanhemmuus on niin suuri statusasia ja itsetunnon kohottaja, että sitä pitää korostaa tavalla tai toisella. Minulla on tuttu, joka yritti vuosia saada lasta, ja lapsen hankinta oli aika herkkä aihe hänelle. Mutta joka nyt viimein lapsen saatuaan tunkee äitiytensä joka paikkaan, siis some on pelkkää vauva sitä ja vauva tätä, ja kaikki kommentoi ap:n tyyliin: en ymmärrä ihmisiä joilla ei ole lapsia. Ei tietoakaan siitä hienotunteisuudesta mitä hän vaati yrittäessään lasta. Muutenkin on kyllä sellainen ihminen, että paheksuu ja ihmettelee ääneen kaikkia, eikä ymmärrystä löydy muunlaisille valinnoille. Eli ennen lapsen saamista kaikki häntä nuorempana lapsen saaneet olivat kakararoita ja nyt he, keillä ei ole vielä hänen iässään lasta, on kakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30-v lapseton ja pitkässä parisuhteessa. Tosin pian lapsi saa tulla, jos on tullakseen.
Tällä hetkellä elämä on aika helppoa. Käyn töissä ja sen jälkeen joko menen harrastuksiin (mulla on 4 liikuntaharrastusta), näen ystäviä, ulkoilen tai olen puolison kanssa. Puolison kanssa olemme paljon kahdestaan, olemme tosi läheisiä ja parhaat ystävät. Yhdessä tehdään ruokaa ja kuunnellaan musaa, hassutellaan, lauletaan, soitetaan soittimia, käydään retkillä, katotaan telkkaria lusikassa yms. Kavereita nähdään yhä harvemmin, koska lähes jokaisella on pieniä lapsia.
Nukun 9 h joka yö ja kuntoni on Garminin mukaan 20-v tasolla. Ura on hyvissä uomissa, olen aika lailla unelmatyössäni.
Mutta mulla alkaa olla vauvakuume ja vähän sellainen tyhjä olo. Mulle ja puolisolle ei riitä työ ja harrastukset elämän tarkoitukseksi. Saa nähdä kaduttaako, jos vauva tulee :D
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaalta, stressittömältä ja levänneeltä. Rauhalliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lapsettomuus tuntua joltakin jos ei ole ikinä ajatellutkaan saada lapsia?
Lähinnä sillä ajatuksella, että mitä teet tai olet tehnyt kun perhe ei ole ollut täyttämässä elämää.
Vaikka olen ollut itse aina perheellinen, minulla on ollut paljon omia haaveita ja tavoitteita. En ole uponnut perhe-elämään korviani myöten kuin ehkä ensimmäisinä vuosina.
Asuin myös monta vuotta vanhemman lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Minä ainakin nukun pitkiä yöunia, mökkeilen, harrastan erilaisia harrastuksia, olen ystävien kanssa ja hoidan kissojani, joissa on sopiva määrä hoivaa.
Elämä ei ole tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ajattelee ettei lapsettomalla "olisi ketään huollettavaa"?
Itselläni on ollut kissoja huollettavana siitä asti kun muutin pois lapsuuskodista ollessani 18v. Sitä ennen jouduin vasten tahtoani huolehtimaan pikkuveljistäni, joka onkin suuri syy siinä että olen lapseton.
Kissoista on ihana huolehtia: kissat ilahtuvat aina kun tulen kotiin, kissat eivät ikinä veetuile eivätkä valita mistään, kissat ovat tyytyväisiä perusarkeemme eivätkä vaadi rahaa/uusia iPhoneja/milloin mitäkin.
N45vTulee mieleen jotenkin hullukissamummo
Parempi hullu kissamummo kuin hullu äiti- tai isäihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tavalliselta. Et sinäkään varmaan aktiivisesti mieti, miltä tuntuu kun ei käytä pyörätuolia, asu Pariisissa tai omista marsua. Aika monella kaksi-kolmekymmpisellä ei ole ketään, josta pitäisi huolehtia. Minun ikäisenäni eli kohta 50-vuotiaana se on tosi harvinaista. Olen onnekas, kun vanhemmatkin ovat vielä melko nuoria ja aivan pärjääviä.
Itse työskentelen vammaisten henkilöiden kanssa, ja aika useinkin tulee mietittyä, että millaista onkaan, kun voin vain kävellä nämä portaat ylös, kun voin itse nostaa haarukan suuhuni, kun voin nähdä keskustelukumppanini. Ihmiset miettivät kaikenlaista, ja varsinkin täällä keskustelupalstalla. Saa kai ap avata tällaisen ketjun, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-v lapseton ja pitkässä parisuhteessa. Tosin pian lapsi saa tulla, jos on tullakseen.
Tällä hetkellä elämä on aika helppoa. Käyn töissä ja sen jälkeen joko menen harrastuksiin (mulla on 4 liikuntaharrastusta), näen ystäviä, ulkoilen tai olen puolison kanssa. Puolison kanssa olemme paljon kahdestaan, olemme tosi läheisiä ja parhaat ystävät. Yhdessä tehdään ruokaa ja kuunnellaan musaa, hassutellaan, lauletaan, soitetaan soittimia, käydään retkillä, katotaan telkkaria lusikassa yms. Kavereita nähdään yhä harvemmin, koska lähes jokaisella on pieniä lapsia.
Nukun 9 h joka yö ja kuntoni on Garminin mukaan 20-v tasolla. Ura on hyvissä uomissa, olen aika lailla unelmatyössäni.
Mutta mulla alkaa olla vauvakuume ja vähän sellainen tyhjä olo. Mulle ja puolisolle ei riitä työ ja harrastukset elämän tarkoitukseksi. Saa nähdä kaduttaako, jos vauva tulee :D
En ymmärrä miksi ratkaisu olisi tehdä jälkeläisiä kärsimään siitä elämän tyhjyydestä ja rajallisuudesta (jota itse yrittää pakoilla lapsia tekemällä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-v lapseton ja pitkässä parisuhteessa. Tosin pian lapsi saa tulla, jos on tullakseen.
Tällä hetkellä elämä on aika helppoa. Käyn töissä ja sen jälkeen joko menen harrastuksiin (mulla on 4 liikuntaharrastusta), näen ystäviä, ulkoilen tai olen puolison kanssa. Puolison kanssa olemme paljon kahdestaan, olemme tosi läheisiä ja parhaat ystävät. Yhdessä tehdään ruokaa ja kuunnellaan musaa, hassutellaan, lauletaan, soitetaan soittimia, käydään retkillä, katotaan telkkaria lusikassa yms. Kavereita nähdään yhä harvemmin, koska lähes jokaisella on pieniä lapsia.
Nukun 9 h joka yö ja kuntoni on Garminin mukaan 20-v tasolla. Ura on hyvissä uomissa, olen aika lailla unelmatyössäni.
Mutta mulla alkaa olla vauvakuume ja vähän sellainen tyhjä olo. Mulle ja puolisolle ei riitä työ ja harrastukset elämän tarkoitukseksi. Saa nähdä kaduttaako, jos vauva tulee :D
En ymmärrä miksi ratkaisu olisi tehdä jälkeläisiä kärsimään siitä elämän tyhjyydestä ja rajallisuudesta (jota itse yrittää pakoilla lapsia tekemällä.)
No oma etu menee tietenkin lapsen edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vapaalta, onnelliselta ja stressittömältä. Itsellä mahtava elämä takana (yli 50v) ja ei tarvitse stressata millaiseen maailmaan lapset jäävät elämään. Lisäksi voi elää ja matkustaa lähes miten haluaa, niin paljon rahaa säästynyt ja omaisuutta kertynyt elämän aikana kun ei ole tarvinnut rahaa laittaa lapseen.
Menee vähän ohikseksi, mutta eikö kellään ole hoidettavana omia vanhempia? Se tuntuu olevan yleinen stressinaihe lapsiperheissä, että lasten, työn ja kotitöiden lisäksi pitäisi olla auttamassa omia vanhempiakin.
Hyvältä kun kaikki aika työn ulkopuolella on omaa aikaa. Minusta kuulostaa kamalalta kun pikku lasten vanhemmat kertovat tulevansa töihin lepäämään tai että kesälomalla on rankempaa kuin töissä. Aika oman lapsen kanssa kuulostaa kovin kuluttavalta. En ole koskaan tuntenut biologista tarvetta jatkaa sukuani.
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä tuntuu. Olisi
kammottavaa joutua toisen ihmisen huoltajaksi.
Jokaisella neistä on omat tarinansa ja suunnitelmansa.
Monille lapsettomuus hirvittävän rankka asia. Jopa ylitsepääsemätön asia.
Yksi isoimmista vastoinkäymisestä.
Pidän kovasti lapsista jonnekin 18 ikävuoteen asti, mutta päätin jo ihan pikku tyttönä että maailmassa varmasti tarvitaan aikuisia välittämään myös hylätyistä lapsista. Omien saaminen ei tuntunut tärkeältä siloin, eikä nyt.
Lapset ja nuoret ovat kiinnostavia, koska saan olla heidän kanssaan tietyn ajan päivästä. Minusta ei olisi 24/7 huhkimaan äitinä ei yhtään. Haluan touhuta ja harrastaa kaikenlaista muutakin, eikä äidit muutenkaan vaikuta kovin onnellisilta ja tasapainoisilta vanhemmuudessaan. Hyvin moni valittaa ensin lapsettomuuttaan ja sitten kun lapsia on valittavat raskasta vanhemmuuttaan. Ei sitä voi mitenkään kadehtia , että minulta olisi jotakin jäänyt puuttumaan. Oma aika on parasta.
Olen menestynyt niin huonosti elämässäni, että en olisi kyennyt varmasti huolehtimaan mistään lapsista vielä tämän kaiken lisäksi.
Oikeastaan toi sana "lapseton" on vähän hassu, ihan kuin olisin jotain vailla. En ole.