Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla lapseton ihminen?
12.04.2023 |
Asun nyt 5-kymppisenä yksin, mutta aiemmin minulla oli koko ajan joku huollettava. Ja se oli ihan ok.
Olen kuitenkin miettinyt miltä tuntuu, kun tätä vastuuta EI ole. Jos on autettavaa sukua, se tasaa ehkä vähän.
Mutta että 2-3-kymppisenä ei olisi ollut ketään tai mitään pientä josta on vastuussa?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan harkinnutkaan huollettavia kakskymppisenä, joten ei tarvitse tuollaista miettiä nyt. Olen 50, lapsi 16 ja kyllä mä jo vähän odotan että muuttaa omilleen ja saadaan taas miehen kanssa elämä takaisin.
Minulla sama tilanne ajoituksen suhteen, mutta lapsi on vasta kohdussa. Odotan jo nyt sitä että muuttaa omilleen! Mietin riittääkö minulla ikäisenäsi vielä terveys elämästä nauttimiseen, esimerkiksi purjehduksen aloittamiseen lapsen vartuttua.
On siis toivottu lapsi, mutta hankittu muista syistä kuin seurankaipuusta tai halusta hoivata. Uskon että molemmissa elämäntavoissa on hyvät puolensa, lapsettomassa ja lapsellisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää kuinka kaikki on vain innoissaan täällä.
Läheinen lapseton 50v nainen on todella rikki asiasta ettei saanut omia lapsia vaikka käytti järjettömiä summia hoitoihin joiden tulokset päätyi keskenmenoihin.
Edelleen suree asiaa vaikka on hyvin postiviinen ihminen ja harva tietää kuinka kärsinyt lapsettomuudestaan kovasti.Ehkä vauva,fi on jo osoitteena sellainen, että en lukisi juttuja täällä jos lapsettomuus olisi vastentahtoinen ja surettava asiantila. Tai vaikka kävisi, ei vastaisi tällaiseen ketjuun. Suomessa on enemmän kuin yksi lapseton. Kannattaa otsikoida aloitus toisin, jos toivoo tahattomasti lapsettomien mielipiteitä.
Tuon tulkinnan teit itse.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tavalliselta. Et sinäkään varmaan aktiivisesti mieti, miltä tuntuu kun ei käytä pyörätuolia, asu Pariisissa tai omista marsua. Aika monella kaksi-kolmekymmpisellä ei ole ketään, josta pitäisi huolehtia. Minun ikäisenäni eli kohta 50-vuotiaana se on tosi harvinaista. Olen onnekas, kun vanhemmatkin ovat vielä melko nuoria ja aivan pärjääviä.
Äh, ei tietenkåän tosi harvinaista vaan siis että kukaan nyt vielä lapseton ei tule enää vanhemmaksi. Tilanne on siis lopullinen. Parikymppisenä oikein kellään tutullani ei ollut vielä lapsia. Sitten niitä alkoi tulla muille, mutta ei oma lapsettomuus alkanut koskaan tuntua erityiseltä.
Muistelen haikeudella sitä aikaa kun lapsi oli pieni ja kasvoi täysi-ikäiseksi.
Minusta tuntuu oudommalta että olemme veljeni kanssa orpoja kun vanhempamme menehtyivät yli 80-vuotiaina. Tosin tuleva pääministerikin tulee olemaan orpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lapsettomuus tuntua joltakin jos ei ole ikinä ajatellutkaan saada lapsia?
Lähinnä sillä ajatuksella, että mitä teet tai olet tehnyt kun perhe ei ole ollut täyttämässä elämää.
Vaikka olen ollut itse aina perheellinen, minulla on ollut paljon omia haaveita ja tavoitteita. En ole uponnut perhe-elämään korviani myöten kuin ehkä ensimmäisinä vuosina.
Asuin myös monta vuotta vanhemman lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Tilanne on aika erikoinen. Olen perinyt huomattavan omaisuuden lapsettomalta siskoltani ja hänen mieheltänsä. En tiedä halusiko sisko lasta tai miten hän haluaisi käytettävän perinnön.
Isäksi en halua mutta voisin olla isoisä joka rahoittaa esimerkiksi lasten harrastuksia.
Muussa tapauksessa omaisuuteni päätyy valtiolle mikä ei tietenkään ole huono vaihtoehto jos rahat käytetään valtion velan lyhennykseen niin ettei lapset joudu kohtuuttomasti maksamaan tämän sukupolven aiheuttamaa valtion velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muksuni ei onneksi kohtaa orpovaltaa. -Asuminen maksaa liikaa. Rahastuskulttuuri on yleisesti julmaa.
Köyhimpään sakkiin en kuulu kuitenkaan. En todellakaan ihmettele suomalaisten vähäistä syntyvyyttä,
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on aika erikoinen. Olen perinyt huomattavan omaisuuden lapsettomalta siskoltani ja hänen mieheltänsä. En tiedä halusiko sisko lasta tai miten hän haluaisi käytettävän perinnön.
Isäksi en halua mutta voisin olla isoisä joka rahoittaa esimerkiksi lasten harrastuksia.
Muussa tapauksessa omaisuuteni päätyy valtiolle mikä ei tietenkään ole huono vaihtoehto jos rahat käytetään valtion velan lyhennykseen niin ettei lapset joudu kohtuuttomasti maksamaan tämän sukupolven aiheuttamaa valtion velkaa.
Tee testamentti vaikka Pelastakaa Lapset rylle tai jos kaupungissa on on oma heidän yhdistys, niin heille jolloin voi käyttää rahasi lapsien hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lapsettomuus tuntua joltakin jos ei ole ikinä ajatellutkaan saada lapsia?
Lähinnä sillä ajatuksella, että mitä teet tai olet tehnyt kun perhe ei ole ollut täyttämässä elämää.
Vaikka olen ollut itse aina perheellinen, minulla on ollut paljon omia haaveita ja tavoitteita. En ole uponnut perhe-elämään korviani myöten kuin ehkä ensimmäisinä vuosina.
Asuin myös monta vuotta vanhemman lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Kysytkö sitäkin, mitä vaikka joku sinua kymmenen vuotta vanhempi on tehnyt kaikella ylimääräisellä ajalla? Tai jos on vain yksi lapsi eikä monta? Kerrostaloasunto, ei kesämökkiä tai lemmikkiä?
Miksi ap ajattelee ettei lapsettomalla "olisi ketään huollettavaa"?
Itselläni on ollut kissoja huollettavana siitä asti kun muutin pois lapsuuskodista ollessani 18v. Sitä ennen jouduin vasten tahtoani huolehtimaan pikkuveljistäni, joka onkin suuri syy siinä että olen lapseton.
Kissoista on ihana huolehtia: kissat ilahtuvat aina kun tulen kotiin, kissat eivät ikinä veetuile eivätkä valita mistään, kissat ovat tyytyväisiä perusarkeemme eivätkä vaadi rahaa/uusia iPhoneja/milloin mitäkin.
N45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaatahan tämä on, mutta välillä pohdin että toisiko jälkikasvu jonkun syvemmän merkityksen kaikkeen. Toisaalta olen ahdistukseen taipuvainen ja aika herkkä, niin en tiedä miten kestäisin sitä huolta lapsesta.
Tavallaan nyt n 35 v tämä vapaus alkaa olla aika "nähty" ja on mahdollista, että yritetään lasta. Jos ei tule niin ei tule, ei se maata kaada.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ajattelee ettei lapsettomalla "olisi ketään huollettavaa"?
Itselläni on ollut kissoja huollettavana siitä asti kun muutin pois lapsuuskodista ollessani 18v. Sitä ennen jouduin vasten tahtoani huolehtimaan pikkuveljistäni, joka onkin suuri syy siinä että olen lapseton.
Kissoista on ihana huolehtia: kissat ilahtuvat aina kun tulen kotiin, kissat eivät ikinä veetuile eivätkä valita mistään, kissat ovat tyytyväisiä perusarkeemme eivätkä vaadi rahaa/uusia iPhoneja/milloin mitäkin.
N45v
Tulee mieleen jotenkin hullukissamummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aika hurjaa kun vanhemmiten huomaa että minusta ei jää jäljelle tähän maailmaan mitään. Tulossa on yksinäinen vanhuus eikä ketään ole apuna. Olin aina luottavainen että saan edes pienenkin perheen mutta kun täytin 40 huomasin olevani yksin vanhempieni kuoltua eikä puolisosta tai lapsista tietoakaan.
Hyvältä tuntuu! Elämässä on puoliso ja lemmikki, ei ole edes sukulaisten perään tarvinnut katsoa kun muutettiin suomesta pois jo vuosikymmen sitten.
Ollaan nykyään erittäin hyvätuloisia ja vapaa-aika kuluu kokkailun ja harrastusten parissa. Haaveissa siintää eläköityminen alle kuusikymppisenä ja sitten lähdetään säästöjen turvin kiertämään maailmaa.
Muksuni olisi orpovallassa. Ja viherterrorimaassa. EU. on myös matkalla kohti totalitarismiä.
Suomalaiset päättäjät tottelevat EU:n pölhömääräyksiä orjallisesti, vahingoksi kansallemme, minkä takia maassamme kantakansamme syntyvyys käytännössä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika hurjaa kun vanhemmiten huomaa että minusta ei jää jäljelle tähän maailmaan mitään. Tulossa on yksinäinen vanhuus eikä ketään ole apuna. Olin aina luottavainen että saan edes pienenkin perheen mutta kun täytin 40 huomasin olevani yksin vanhempieni kuoltua eikä puolisosta tai lapsista tietoakaan.
Loppupeleissä kenestäkään ei jää jäljelle mitään, oli lapsia tai ei. Ihminen unohtuu viimeistään neljän sukupolven kuluessa.
Tuntuu hyvältä olla parempi ihminen ts. kun ei ole langettanut olemassaolon taakkaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lapsettomuus tuntua joltakin jos ei ole ikinä ajatellutkaan saada lapsia?
Lähinnä sillä ajatuksella, että mitä teet tai olet tehnyt kun perhe ei ole ollut täyttämässä elämää.
Vaikka olen ollut itse aina perheellinen, minulla on ollut paljon omia haaveita ja tavoitteita. En ole uponnut perhe-elämään korviani myöten kuin ehkä ensimmäisinä vuosina.
Asuin myös monta vuotta vanhemman lapsen kanssa kahdestaan.
ApKysytkö sitäkin, mitä vaikka joku sinua kymmenen vuotta vanhempi on tehnyt kaikella ylimääräisellä ajalla? Tai jos on vain yksi lapsi eikä monta? Kerrostaloasunto, ei kesämökkiä tai lemmikkiä?
Ja hoh hoijaa.
Jos et osaa keskustella ->älä keskustele.
Itse asiassa vertailen paljonkin eri tyyppisiä ihmisiä ja elämäntapoja.
Olen tietenkin luonut erilaisia skenaarioita myös oman elämäni pohjalta, mitä olisin tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Nuorena kiinnosti esim. Ruotsissa työskentely, mikä ettei nytkin.
Ehkä olisin lähtenyt sinne tai kauemmas.