Lastenkirjojen huonosta kielestä!
Meidän vajaa 3-vuotias poika on jo kauan ollut lastenkirjallisuuden suurkuluttaja, hänelle luetaan tosi paljon. Olen ehtinyt ärsyyntyä perinpohjin siihen, miten paljon on kieleltään todella huonotasoisia lastenkirjoja. Esim. Tammen kultaiset kirjat -sarjan käännökset ovat aivan mitä sattuu, samoin monet pikkulasten Disney-kirjat ja jopa ne pienimmille tarkoitetut Muumi-kirjat (joissa ei muutenkaan taida olla enää paljon alkuperäistä mukana). Epäsuomalaisia lauserakenteita, tökeröitä sanavalintoja ja suoranaisia kielioppivirheitä. Tämä kuulostaa nyt varmaan monesta joltakin nutturapää-äikänopen tyhjältä marmatukselta, mutta minä tykkään tästä äidinkielestäni niin paljon, etten halua lukea lapsilleni kirjoja huonolla kielellä. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota samaan? Onko huonoa kieltä mielestänne nimeomaan käännöskirjallisuudessa vai myös suomalaisessa? Vinkkejä, mitä kirjoja/kirjasarjoja kannattaa välttää ja mistä puolestaan löytyisi rikasta ja sujuvaa kieltä?
Kommentit (70)
Tosi ihana viestiketju ihan oikeasta asiasta! Todella hauska huomata, että oikeakielisyys kiinnostaa muitakin. Itse olen jo pitkään korjannut lastentekstejä sekä mainoslauseita päässäni sopivimmiksi. Miehenikin korjaa aina kun kuulee väärän passiivimuodon, joten sovimme hyvin yhteen.
Pääosin olen samaa mieltä Miinoistajamanuista sekä TP:stä, silti niitä meillä sekä luetaan että kuunnellaan. Toinen häiritsevä (minua!) asia on se, että miinamanun kuunnelmissa on " kissoilla" niin ärsyttävät äänet! Miina vinkuu ja manu honottaa ja suloeno kaikkein kamalimpana mörisee epäselvästi.
Ja jos tosiaan Peppi Pitkätossusta saisi uuden käännöksen niin hyvä olisi! Oikein pelottaa lukea tätä nykyistä, jossa puhutaan jatkuvasti neekereistä ja neekerikuninkaista sekä -prinsessoista, aivan varmasti omatkin lapset kohta huutavat kadulla " KATSO NEEKERI" , mutta en ole selittänyt mitä se neekeriys on tai miltä. Myös monet ruokalajit kyseisessä kirjassa ovat nykylapselle täysin tuntemattomia. Eemeliin sopii vanhahtava kieli, kun se " vanhasta ajasta" kertookin, mutta Peppi voisi ihan yhtä hyvin sijoittua nykyaikaan, eikä leimautua 50-luvulle.
Kent, älä hermostu, jatka vain jos asiaa on. Olen sinuun niin tykästynyt kun itsekin olen Saksassa opiskellut kääntämistä ja tulkkausta, tunnut niin hengenheimolaiselta muutenkin järkevine kannanottoinesi!
tiia (kielipoliisi myös)
Munkin mielestä kentin kannanotot ovat aina kiinnostavia.
Noi Aino-kirjat ovat musta huippuja. Kun Ainon kotona on sotkuista, sukkia, näkkärinpaloja ja myttyjä. Hih! Ja Ainon äiti on väsynyt, ja Aino huutaa äidilleen. Ainon isi selittää, että äidit voivat tehdä aivan samoja asioita kuin isätkin.
Mäkään en näe tarpeelliseksi tuota neekeri-sanaa opettaa, sen sijaan nuo vanhat ruokalajit sun muut ovat kivoja. Musta on jotenkin kiva opettaa lapsille myös edellisten sukupolvien elämäntapaa. Itse lapsuudestani muistan esimerkiksi juuri jouluevankeliumin kielen ja sen ihanuuden. Tuo kieli tuntui lapsena jotenkin ihmeellisen sointuvalta ja juhlalliselta, vaikken sitä tietysti voinut täysin ymmärtää.
ja kiistellään. Sehän tarkoitta, että niissä on sisältöä kun syntyy keskustelua. Mikon äidin puuttuminen tosiaan luo vaan haasteen kirjan lukevalle aikuiselle - eli siinä sitä riittää pohtimista lapsen kanssa eri vaihtoehdoista.
Pepin äiti on sentään taivaassa ja isä etelä-meren saarilla.
Olen itse ollut kiinnostunut kielitieteestä ja jotain pientä aikoinani opiskelin....
Passiivi-sinä -muodosta ja muusta: Eiköhän suomen kieli pitkässä juoksussa tule anglismivapaaksi kieleksi ;) ;) :P
(Inhoan ' pitkässä juoksussa' ja ' xxxvapaaksi' )
Kirjojen kielestä en osaa sanoa oikeastaan paljoakaan, nautin vain jos kieltä on käytetty elävästi ja jos lapsi oppii monia eri tapoja ja tyylejä käyttää suomen kieltä ja oppii leikittelemään sanoilla ja merkityksillä -> ja rakastuu tähän kieleen, jolla voi tehdä ihania temppuja.
Tarkoitin todella, että mulla ei luultavasti ole enää mitään annettavaa tähän keskusteluun, en sitä että marttyyrinä poistun taka-alalle =)
Kun nyt kerran kirjotan, niin yritän sitten vielä keksiä jotain sanottavaa itse asiasta.
Ehkä noissa Mikoissa se ihmetyttää lapsia, että he tietävät miten meidän hermot olisivat kestäneet ehkä kaksi tarpeetonta " pompotusta" iltajutuissa, kun taas Mikon isä kesti aika paljon enemmän. Sitten niissä ruotsinkielisissä tosiaan oikeen korostuu se äidin ja äidin suvun puuttuminen.
Mulla jää usein monestakin lastenkirjasta se vaikutelma että vasta isommat lapset, kuin keille kirja oikeastaan on tarkotettu todella ymmärtävät sen sanoman ja pienimmille jää vain hassuja yksityiskohtia mieleen. Pitäisi tietysti itse osata valita lapsen henkisen kehityksen tasolle sopivia opuksia.
Peppi Pitkätossut, kirjat ja alkuperäiset filmit ovat lastemme suosikkilistan kärjessä. Minun täytyy myöntää, ettei Peppi ole minuun tehnyt vaikutusta. Jotenkin mua erityisesti inhottaa (ehkä vähän liian kärjistetty sana) kohtaus kun Peppi pääsee ekaa kertaa kahvikutsuille Tommin ja Annikan kotiin. Hän käyttäytyy NIIN huonosti, eikä kuuntele yhtään mitä hänelle sanotaan, ettei siinä ole enää mitään hauskaa tai oppimisen arvoista. Eivätkä lapset, edes vähän isommat, ymmärrä ajatusta takana - kun en minäkään oikein ymmärrä. Musta lapsien ja naisten vapaus ja kunnioitus ei tarkoita ihan överiksi pistämistä.
Lopuksi vielä tunnustus, että en itse asiassa kauhean paljoa lue lapsille. En vain jotenkin osaa. Minä olen sitä tyyppiä, että puhun lasten kanssa tosi paljon, keskutelen ja väittelen, mutta en osaa lukea valmiita satuja. Ehkä siksi Miinan ja Manunkin huonous on mennyt vähän ohi, että ollaan lähinnä keskusteltu kirjasta. Varsinkin siinä käytöskirjassa on minusta paljon hyvää sisällöllisesti. Täytyy pyytää anteeksi, ei saa nauraa toisten vahingolle, täytyy auttaa, tervehtiä, antaa paikka vanhuksille jne. Välillä tunnen piston itsessäni kun en lue tarpeeksi: varsinkin näin ulkomailla ja lasten ollessa kolmikielisiä olisi tosi tärkeää, että oppisivat myös kirjakieltä. Lapsemme puhuvat kyllä hyvin ja mielellään suomea, mutta osaavat tietysti lähinnä puhekieltä.
Minä menen nyt arkisimpiin puuhiin eli tilaamaan pitsoja perjantai-illan kunniaksi.
Kenstulle ja muille vinkiksi: äänikirjat ovat mitä suositeltavampia kapistuksia, mitä nykymaailma konsanaan tarjoaa! Meillä vanhemmat muksut (6 ja 3) saavat lähes joka ilta kuunnella jotakin äänikirjaa, ts. levyä sängyssä. Näitä on ilahduttavasti nykyään saatavilla kirjakaupoista, myös netin kautta tilattuna. Välillä pitää pistää joku levysarja kaniin, ettei sama tarina jää liiaksi pyörimään muksujen kaaliin. Suosittuja on Nalle Puh, Konsta eka A, Katti Matikainen (ei enää), Eemeli ja Peppi (harvemmin). Von suositella! Iltasatujen lukeminen meilläkin on jäänyt viime aikoina vähemmälle, kun tuo kolmas kullannuppu on mallia " riiviö" .
t. Kolli+3
Kirjailija on sanonut jättäneensä äidin kohtalon tarkoituksella auki. Jokainen lukija voi sitten itse päätellä missä äiti on. Kaiken ei tarvitse aina olla valmiina, vaan mielikuvitukselle voi jättää sijaa.
Mikon äiti on joko kuollut, tai sitten hylännyt Mikon, eikä halua olla missään tekemisissä. Mielummin kai sitten kuollut?
Halusin vain vielä sitä korostaa, että tunnelma niissä alkuperäisissä tosiaan on eri kuin suomennoksissa. Itse muistan lapsuudesta, miten Mikolla oli isä ja sitten oli se täti ja mummo, eikä siinä mitään ihmeellistä ollutkaan. Nyt vain kun olen tutustunut niihin ruotsinkielisiin kirjoihin (siis mies meillä tietysti niitä lapsille lukee) niin hyppää vähän silmille se pappa ja faster ja farmor. Jos kirjailija näin on halunnutkin niin hyvä sitten.
Meillä on lähiympäristössä kaiken rotuisia ihmisiä, yksinhuoltajia, uusperheitä, homo- ja lesboperheitä, erityislasten perheitä ja adoptioperheitä, joten ei ole siitä kyse, että lapsille olisi ainoa tuttu ja oikea tämä meidän ydinperhemalli =)
kerroin nimenomaan että lapset tykkäävät kirjoista ja että ne mustakin on ok. Toin vain jotain ajatuksia, mitä kirjat ovat lapsissa herättäneet. Eikä se ole minun vikani, jos lapset ottavat ne liian kirjaimellisesti ja ihmettelevät asioita.
Tämäkin ketju taitaa nyt olla mun osaltani ohi, kiitos kaikille keskustelusta.