Mitä sellaista teit/jouduit tekemään lapsena, mitä et enää omien lastesi kanssa tee?

Mustikkametsäkokemus mullakin, mutta siten, että meille lapsille annettiin omat astiat, ja ennen ei lähdetty kuin oma astia oli saatu täyteen. Oma lapseni on ollut mukana mustikkametsässä kyllä, hänellä on ollut oma astia myös, mutta lähinnä ollut se ja sama, mitä hän siellä metsässä puuhaa. Jos poimii, niin kiva, jos ei, niin syököön vaikka mahansa täyteen mustikkaa.

Toinen, mitä en olisi omaa lastani laittanut tekemään jos hänellä olisi sisarus: en olisi laittanut huolehtimaan pienemmästä. Mä olin jo nelosluokan jälkeisenä kesänä 4-vuotiaan siskon kaitsijana, kuljettiin arkipäivisin n. 2 km päähän leikkipuistoon, jossa oli ohjattua toimintaa. Meitä ei siis viety sinne eikä haettu, vaan itse piti pyöräillä. Samoin aamupalat piti hoitaa pikkusiskollekin noina päivinä.

Viikoittaiset kahvi kyläilyt sisarusten perheiden luona. Lapsena kävi serkut meillä ja me heillä(3 eri paikkaa) käytännössä joka viikko.

Osallistuminen seurakunnan tapahtumiin.

Vierailija kirjoitti:

Mustikkametsäkokemus mullakin, mutta siten, että meille lapsille annettiin omat astiat, ja ennen ei lähdetty kuin oma astia oli saatu täyteen. Oma lapseni on ollut mukana mustikkametsässä kyllä, hänellä on ollut oma astia myös, mutta lähinnä ollut se ja sama, mitä hän siellä metsässä puuhaa. Jos poimii, niin kiva, jos ei, niin syököön vaikka mahansa täyteen mustikkaa.

 

Toinen, mitä en olisi omaa lastani laittanut tekemään jos hänellä olisi sisarus: en olisi laittanut huolehtimaan pienemmästä. Mä olin jo nelosluokan jälkeisenä kesänä 4-vuotiaan siskon kaitsijana, kuljettiin arkipäivisin n. 2 km päähän leikkipuistoon, jossa oli ohjattua toimintaa. Meitä ei siis viety sinne eikä haettu, vaan itse piti pyöräillä. Samoin aamupalat piti hoitaa pikkusiskollekin noina päivinä.

 

Mäkin olin just saman ikäisenä 5-vuotiaan siskon hoitajana, kun vanhemmat olivat töissä. No, isosisko hoiti joskus, mutta pääasiassa hän oli itse kesätöissä samaan aikaan. Joskus käytiin pyörällä puistossa, jossa oli (muka) ohjattua toimintaa. Sisko ei halunnut olla siellä, joten käytännössä viihdytin häntä kotona. Joo, viihdytin ja viihdytin. Ei varmaan ollut kellään kivaa, kun lähinnä tiuskin hänelle, kun hänen vuokseen en voinut olla rauhassa tai kavereitteni  kanssa.

Julkaisu kelvotonta.....

syömään läskit lihasta. istuin kylmän lautasen ääressä joskus yli tunnin, kunnes äiti vapautti. isä maalta köyhistä oloista.

Vierailija kirjoitti:

Viikoittaiset kahvi kyläilyt sisarusten perheiden luona. Lapsena kävi serkut meillä ja me heillä(3 eri paikkaa) käytännössä joka viikko.

Voi harmi, oikeasti. Itse nimittäin nautin serkkujen seurasta valtavasti, ja onneksi olimme heidän kanssaan paljon tekemisissä. Valitettavasti perheeni oli aika riitainen, ja kaikki toisilleen etäisiä. Sitten kun kohtasin sukulaislapsia, halusin heti heidän kanssaan tehdä jotain kaukana vanhemmista ja sisaruksista.

Neljännen kommentin viimeinen kappale on siis vastaus ykköselle. Tommoset pakotetut hoitamiset ovat kyllä omiaan pilaamaan sisarussuhteet aikuisikään asti. Toinen on sidottu pienempään, ja toinen saman ikäisenä vapaa eikä voi kuvitellakaan miten helpompi lapsuus hänellä on isompaan verrattuna

Näitten yhdistelmä: Kaitse pikkusiskoasi päivä. Sopivaa tekemistä teille on, että lähdette keräämään mustikoita.

Vierailija kirjoitti:

Neljännen kommentin viimeinen kappale on siis vastaus ykköselle. Tommoset pakotetut hoitamiset ovat kyllä omiaan pilaamaan sisarussuhteet aikuisikään asti. Toinen on sidottu pienempään, ja toinen saman ikäisenä vapaa eikä voi kuvitellakaan miten helpompi lapsuus hänellä on isompaan verrattuna

Syystäkin se on lasun paikka nykyään jos isosisarus laitetaan pienen hoitajaksi.

Emme asu keskellä ei mitään omakotitalossa, joka oli käytännössä työleiri. En kuskaa autolla joka paikkaan vaan saa opetella kulkemaan myös itse. En napise ja nälvi kaikesta teini-ikään liittyvästä vaikka en itse olisi samaa mieltä kaikista tyylivalinnoista ja muista. En hauku pinnalliseksi, kun ulkonäkö ja vaatteet kiinnostaa. Annan lapselle yksityisyytensä. (Esim. oma äitini raahasi minut teininä tutulle gynekologille kuulusteltavaksi, että olenko neitsyt vai en. Ja meni itse sen jälkeen vastaanotolle. Vasta myöhemmin tajusin miten rajaton äitini oli ja miten tuo gyne varmasti rikkoi vaitiolovelvollisuuttaan. )  En pakota lastani olemaan erilainen kuin muut vain siksi, että en itse sovi valtavirtaan. 

Lattioiden luutuaminen joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Lattioiden luutuaminen joka viikko.

Tämä! Ja viikottain raivosiivoaminen. 

Istumaan autossa menossa tai tulossa mihin/mistä tahansa kun vanhemmat tupakoivat samalla. En polta ollenkaan.

Viikonloppuaamuisin saa nukkua. Omassa lapsuudessa se vanhempien passiivisaggressiivinen tiskikoneen täyttö tai tyhjennys alkoi viimeistään seitsemältä aamulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljännen kommentin viimeinen kappale on siis vastaus ykköselle. Tommoset pakotetut hoitamiset ovat kyllä omiaan pilaamaan sisarussuhteet aikuisikään asti. Toinen on sidottu pienempään, ja toinen saman ikäisenä vapaa eikä voi kuvitellakaan miten helpompi lapsuus hänellä on isompaan verrattuna

Syystäkin se on lasun paikka nykyään jos isosisarus laitetaan pienen hoitajaksi.

Niinpä. Ja meillä ainakin oli niin, että hoidin paljon jo kymmenenvuotiaana ja ajattelin silloin, että on epäreilua, kun pienemmän ei tarvitse tehdä niin. No, ei tarvinnutkaan, mutta yllätykseni oli suuri, kun siskoni ollessa saman ikäinen, ja ylikin, kehottivat vanhempani minua vieläkin huolehtimaan hänestä. Itse olin saman ikäsenä siis se huolehtija.

Marjassa ja sienessä olin mukana. Seuraavan kerran menin kun olin 47v. 

Omassa lapsuudessa syyllistettiin kaikesta mihin meihin lapsiin meni rahaa. Oltiin vaan rahareikä. Ja vanhemmilla ei tosiaan ollut rahasta pulaa. Varsinkin isäni olisi halunnut vain käyttää ne rahat itseensä. Nyt olen itse hyväpalkkaisessa työssä ja ylpeä siitä, että voin tarjota lapselleni kivan elämän, johon kuuluu mieluinen harrastus, kivoja vaatteita ja mukavia matkoja. Enkä ikinä syyllistä lasta siitä, että häneen menee rahaa. On ollut myös itselle korjaava kokemus, kun on voinut tarjota omalle lapselle lapsuuden ja nyt nuoruuden, josta itse vain haaveili lapsena.

Just. Meillä taas lapsiin käytettiin rahaa, ja vanhempiin ehkä vähemmän. Sitten syyllistettiin siitä rahanmenosta. Ostettiin jotain lapselle, ja sitten valitettiin kuinka kallis se oli. Sen jälkeen sanottiin "nyt et saa pitkään aikaan mitään". No ehkä viikon päästä oltiin taas ostamassa jotain ja sama toistui. Alkoi tuntua, että pitäisikö sanoa, etten tarvitse mitään tavaraa tai harrastuksia, kun en jaksanut kuunnella motkotusta.

Anna telkkarin pyöriä päällä päivät pitkät kiinnittämättä huomiota siihen tuijottavatko lapset sitä vai eivät (vaikka meidän nykyajan vanhempien muka pitäisi olla niitä ruutuvanhempia) tai tuleeko sieltä lapsille sopivaa materiaalia.
Jätä lapsia yksin valvomatta pihalle tai käske heidän mennä yksin huoneeseensa jos heitä itkettää tai suututtaa.