Vanha jakamaton kuolinpesä ja rahavarat

Turhaa täällä tuota kysyt....

Jos perintövero on jo maksettu, ei tule veroseuraamuksia enää.

Käytännön perinnönjaon voi kuolinpesän osakkaat sopia aivan kuten lystäävät. Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian. Mutta ilmeisesti te olette pystyneet sopimaan jaosta keskenänne? 

Ei ole todellakaan väärä palsta kysyä. Meitä kohta 8-9-kymppisten vanhempiemme kuolinpesiä selvittelemään joutuvia on täällä paljon. En osaa itse vastata. Mutta sen tiedän, että jakamaton kuolinpesä on aina ongelma, jos seuraavassa sukupolvessa joku kuolee. Sukulaiseni joutui vaikeuksiin kun hänen miehensä kuoli, ja hänen äitinsäkään kuolinpesää ei oltu jaettu hänen ja hänen siskonsa kesken. Nuo kannattaa selvittää ja setviä ja jakaa heti, sillä sillä perillisellä on aivan helvetillinen sotku, jos joku mummolan mettäpala on myymättä vielä siinä vaiheessa, kun omasta vanhemmasta aika jättää.

Kiitos. Tarkennusta tähän: Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian.

Kolmeen osaan aina jaettu. Ei ongelmia. Mitä tuossa pystyisi riitauttamaan? Väittää ettei ole saanut osuuttaan rahoista?

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Tarkennusta tähän: Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian.

 

Kolmeen osaan aina jaettu. Ei ongelmia. Mitä tuossa pystyisi riitauttamaan? Väittää ettei ole saanut osuuttaan rahoista?

 

ap

Ensimmäinen teistä kuolee ja hänen perillisensä ovat sitä mieltä että jakamattomasta pesästä olisikin heidän vanhemmilleen kuulunut enemmän. Ihmiset muuttuvat...

Parempi jakaa pesä ajoissa.

Kaffebulla kirjoitti:

Jos perintövero on jo maksettu, ei tule veroseuraamuksia enää.

Käytännön perinnönjaon voi kuolinpesän osakkaat sopia aivan kuten lystäävät. Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian. Mutta ilmeisesti te olette pystyneet sopimaan jaosta keskenänne? 

On siinä ongelma jos perintö jaetaan eri tavalla kuin miten verot on maksettu. 

Kannattaa tehdä jo jaetusta omaisuudesta jakokirja. Sen voi ihan hyvin tehdä itsekin (listaatte vain, kenen kuolinpesästä on kysymys, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita ja mitä on jaettu), mutta teidän allekirjoitustenne lisäksi tarvitaan kahden todistajan allekirjoitukset. He todistavat vain teidän allekirjoituksenne, ei sitä, että omaisuus on jaettu jakokirjan mukaisesti.

Vaikka nyt tuntuukin siltä, että jakokirja on tarpeeton, niin se voi helpottaa olennaisesti asioiden hoitamista, jos joku teistä kuolee tai esimerkiksi joutuu edunvalvontaan. Vaikka te kolme pystytte hoitamaan asioita sovussa, niin jonkun teistä kuollessa hänen perillisensä eivät ilman virallisia papereita usko, että hän on jo saanut osan perinnöstä.

Ja olen itse omaiseni edunvalvojana joutunut edunvalvonnan alkaessa tekemään maistraatille (nykyisin DVV) selvitystä päämiehen osakkuudesta jakamattomasta kuolinpesästä, josta osa omaisuudesta oli myyty ja rahat jaettu osakkaiden kesken, mutta virallisia papereita ei oltu tehty. Jakokirja olisi säästänyt monta päivää selvitystyötä.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Tarkennusta tähän: Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian.

 

Kolmeen osaan aina jaettu. Ei ongelmia. Mitä tuossa pystyisi riitauttamaan? Väittää ettei ole saanut osuuttaan rahoista?

 

ap

Ensimmäinen teistä kuolee ja hänen perillisensä ovat sitä mieltä että jakamattomasta pesästä olisikin heidän vanhemmilleen kuulunut enemmän. Ihmiset muuttuvat...

Parempi jakaa pesä ajoissa.

Juuri näin. Perikunta kasvaa aina, kun joku kuolee, siis jos vainajalla on lapsia. Ja tottakai jako muuttuu hankalammaksi mitä useampi perillinen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Tarkennusta tähän: Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian.

 

Kolmeen osaan aina jaettu. Ei ongelmia. Mitä tuossa pystyisi riitauttamaan? Väittää ettei ole saanut osuuttaan rahoista?

 

ap

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Jos perintövero on jo maksettu, ei tule veroseuraamuksia enää.

Käytännön perinnönjaon voi kuolinpesän osakkaat sopia aivan kuten lystäävät. Ongelmia voi tulla vain, jos joku osapuoli haluaa riitauttaa asian. Mutta ilmeisesti te olette pystyneet sopimaan jaosta keskenänne? 

On siinä ongelma jos perintö jaetaan eri tavalla kuin miten verot on maksettu. 

Oletin, että tässä tapauksessa jako on mennyt tasan. 
Perintöveroja voi oikaista takautuvasti, jos jako onkin tehty eri tavalla. Mutta siinä on joku aikaraja, minkä puitteissa se on tehtävä. Tietääkö joku tästä tarkemmin? 

Tosiaan tuo kuulostaa painajaiselta siinä mielessä, jos joku kuolee seuraavasta sukupolvesta. Tai oikeastaan jos yksikin noista nykyisistä perijöistä kuolee. 

En kyllä ymmärrä, miksi näitä jätetään roikkumaan vuositokulla. Ihmiset ilmeisesti elää jossain kuolemattomuuskuplassa. Suomessa on muutenkin järjetön rumba tuo perinnönjako, jos on omaisuutta, tai on velallinen kuolinpesä. Sitten siihen näitä jakamattomia samaan kasaan.... 

Perintöveroa ette joudu enää maksamaan, mutta jos jotain on myyty kalliimmalla kuin mitä sen arvoksi on merkitty perukirjassa, tulee siitä maksettavaksi luovutusvoittoveroa. Käytännössä tämä koskee sellaisia asioita, joiden myynnit tulevat verottajan tietoon, esim. asunnot ja kiinteistöt.

Ja verottaja kyllä perii luovutusvoittoverot ihan siitä riippumatta, onko perintöä jaettu ja jakokirjaa tehty.

Tässä eräs esimerkki: Lasten äiti jäi leskeksi aikoja sitten, lapsia oli silloin 11 iältään 3 - 20 v. Jakoa ei tehty, ehkei perunkirjoitustakaan? Aikaa kului 20 vuotta ja leskiäiti kuoli. Pitivät perunkirjoituksen, mutta ei tehty jakoa tai ositusta, joten pieni mökki jäi perikunnan haltuun, kun kukaan ei halunnut lunastaa sitä, muuta omaisuutta ei ollut. Mökki jäi yhden osakkaan asunnoksi sillä ehdolla, että pitää sen kunnossa.

Vuosia kului ja lapsia kuoli, mutta perikunnan jäsenmäärä lisääntyi, koska kaikilla tuon äidin lapsilla oli lapsia ja lapsenlapsia. Kun mökin asukki kuoli muutama vuosi sitten, niin silloin tuli perijöille pulma, mitä mökin kanssa tehdään. Tässä vaiheessa perikunnan jäsenmäärä oli 21, jotka asuivat ympäri Suomea ja osa ulkomailla. Yksi osakas halusi lähes arvottoman mökin. Viimein piti jako tehdä, mutta kaikilta 21 perikunnan jäseneltä täytyi saada valtakirja, että luopuu perintöosuudestaan yhden osakkaan hyväksi, sekä kaikilta valtakirja pesänhoitajalle, että pystyy hoitamaan lain vaatimat asiat. Joten kirjeenvaihtoa tarvittiin puolin ja toisin. Vielä sen verran, että jos mökki olisi nyt myyty, jokainen perijä olisi saanut n. 1000 €.

Joten ap ja kaikki muut vastaavassa tilanteessa olevat, hoitakaa asia välittömästi!

Meidän suvussa on jätetty pieni maapalsta aikoinaan jakamatta. On siirtynyt kuolinpesältä toiselle aina kun joku potkaissut tyhjää.

Nyt tuli sitten meikäläisen riesaksi. Menee tasan ikä ja terveys, kun tuota selvitellään, mutta nimiltäni haluan tuon ehdottomasti pois, ettei sitten joskus tule omien lapsieni ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on jätetty pieni maapalsta aikoinaan jakamatta. On siirtynyt kuolinpesältä toiselle aina kun joku potkaissut tyhjää.

Nyt tuli sitten meikäläisen riesaksi. Menee tasan ikä ja terveys, kun tuota selvitellään, mutta nimiltäni haluan tuon ehdottomasti pois, ettei sitten joskus tule omien lapsieni ongelmaksi.

Myykää se tai olisiko joku pesän osakas halukas lunastamaan sen? Mikäli ette pääse sovintoon tai yhteisymmärrykseen, pyytäkää pesänselvittäjän avuksi, joka on juristi tai lakimies. Maksaa se toki jonkun verran, mutta jakakaa kulut keskenään.

Meidän suvun jakamattomassa kuolinpesässä on "ruumisongelma". Yksi mummon lapsista meni kuolemaan heti mummon jälkeen, siis äiti ja lapsi lähtivät peräkkäin - sinänsä kaunista - mutta tämä mummon lapsi tuhkattiin, ja tuhkat siroteltiin mummolan metsään. Kaunista varmaan sillä hetkellä...

Mutta nyt sitten mummon lapset, kaikki vanhuksia jo, ovat ahdistuneen jähmetyksen tilassa. Mummolan perinnönjakoa ei voida tehdä, sillä tätä metsää, jossa "ruumis" lepää, ei saada myytyä/ joku hautarauhajuttu ja pykälä laissa. Kuka edes tahtoo ostaa pienen metsäpalan, joka on samalla hauta?? Sori että sivumennen tässä samassa ketjussa kysyn, mutta miten ihmeessä Suomessa voi myydä maa- metsä- tai vesistöosuuden, jos siihen on haudattu ihmisen ruumis? Pitäisi tietää, kohta kuolee seuraava sukupolvi, ovat 8-kymppisiä jo... tulee ihan hirveä sotku perinnönjakoihin tämän tuhkien perinnönjaollisesti hankalaan paikkaan sirottelun takia. 

"Silloin tällöin myyneet (en nimeä tarkemmin) jotain ja jakaneet varat kolmeen osaan. "

Tässä ratkaisee että millä hinnalla on myyty. Jos on tehty voittoa perukirjassa merkittyyn arvoon verrattuna niin tuosta pitää maksaa lisää veroa.

"Mutta nyt sitten mummon lapset, kaikki vanhuksia jo, ovat ahdistuneen jähmetyksen tilassa. Mummolan perinnönjakoa ei voida tehdä, sillä tätä metsää, jossa "ruumis" lepää, ei saada myytyä/ joku hautarauhajuttu ja pykälä laissa. "

Tuossa on kyllä luettu lakia väärin. Jos paikalle ei ole pystytetty mitään pysyvää hautamuistomerkkiä, pelkkä tuhkan sirottelu ei muodosta paikasta hautarauhan suojaamaa paikkaa.

7 jatkaa. Edunvalvontaan voi joutua yllättävän nuorenakin, jos joutuu esim. sairauskohtauksen tai liikenneonnettomuuden takia sellaiseen kuntoon, että ei pysty enää hoitamaan raha-asioitaan. Vaikka olisi edunvalvontavaltuutus tehtynä, niin valtuutetun pitää tehdä alussa DVV:lle luettelo vainajan omaisuudesta (tämä pitää tehdä silloinkin, kun vuositiliä ei vaadita). Omaisuusselvitykseen kuuluu myös selvitys päämiehen osakkuuksista jakamattomissa kuolinpesissä ja niiden nykyisistä arvoista. Jakokirja jo jaetusta perinnöstä helpottaa tätä huomattavast.

"Mummolan perinnönjakoa ei voida tehdä, sillä tätä metsää, jossa "ruumis" lepää, ei saada myytyä/ joku hautarauhajuttu ja pykälä laissa. ""

Miten niin ei voida tehdä perinnönjakoa? Kyllä sillä metsällä voi olla monta omistajaa. Sen kun vain jaatte sen metsän kaikille perillisille yhteisomistukseen.