Lue keskustelun säännöt.
Miten te jotka ette kelpaa kenellekään käsittelette asiaa?
10.04.2023 |
Minä en kelpaa kenellekään ja en pääse siitä yli vaikka kuinka yritän keskittää ajatuksia muuhun. Aina se vain takaraivossa hakkaa että en kelpaa.
Kommentit (267)
En oikeastaan mitenkään, se etten kelpaa kenellekkään ei haittaa minua yhtään.
Toki olisihan se kivaa olla rikas sekä komea niin saisi naisen/naisia mutta suomessa on mahdoton rikastua ja ulkonäölle ei voi oikein mitään.
Olen itse keskituloinen,178cm,hiukan ylipainoinen,harteikas ja karvoja löytyy.
Ikisinkkumies32v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mietin juuri asiaa. Ehkä siksi koska täällä on näitä aloituksia, jossa ihmiset hehkuttavat ja on taas kevätkin.
Minuun ei ole ikinä kukaan ollut ihastunut tai rakastunut ja se kyllä toisinaan surettaa. Minulla on ollut vain yksi miessuhde ja se sai alkunsa ystävyydestä. Olisi ihanaa jos joku joskus ihastusi tai rakastuisi oikein kunnolla. Olisi ihanaa kokea olevansa palavan halun kohde ja kokea intohimon huumaa. Joo, olenhan minä rakkauden huumaa kokenut, mutta se on vaan aina yksipuolista.
Eipä tälle nyt mitään voi. Pakko yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä. Tuntuu silti toisinaan aika kauhealle, että luultavasti en tule enää elämäni aikana harrastamaan seksiä. Jos en ollut nuorempana miesten mieleen, niin en taatusti ole sitä nyt keski-Iässäkään.
Et voi tietää onko joku ollut ihastunut sinuun elämäsi aikana. Todennäköisesti on, muttei ehkä ole saanut tehdyksi mitään ilmaistakseen sen.
Mitä sitten? Mitä tuhannen puupennin merkitystä sillä on?
Sanoisin, että jos on koko elämänsä ajatellut olevansa epäkelpo ja taistelee oman itsetuntonsa kanssa, niin kyllä sillä vähän olisi merkitystä, jos saisikin jälkikäteen kuulla, että sekin Reino siellä rippikoulussa oli ihastunut, mutta ei osannut tehdä asialle mitään. Ehkä sitä oppiskin ajattelemaan, että ehkä itsessä ei olekaan niin paljon vikaa, olosuhteet ei ehkä ole olleet aikanaan otolliset, tai sitten ei ole vaan puolin tai toisin osattu tai uskallettu toimia.
En minä ainakaan pidä itseäni epäkelpona eikä minua kiinnosta Reinon tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset. Reinolla ei ole mitään merkitystä minulle enkä edes häntä muista.
No sitten olet väärässä ketjussa koska tässä on käsitelty nimenomaan sitä että ei tunne kelpaavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän harmittaa se, että ei kelpaa kuin kummajaisille, päihdeongelmaisille, elämäntapatyöttömille, mielenterveysongelmaisille, personallisuushäiriöisille, pervertikoille ja hyväksikäyttäjille. Yksikään normaali mies ei ole ikinä ollut kiinnostunut, edes normaalin näköinen. Miten vaikeaa on näyttää tavalliselle eikä epämuodostuneelle?
Todennäköisesti kyllä on, ei vain ole sitä kiinnostusta osoittanut. Onko teillä naisilla lainkaan käsitystä siitä miten pieni prosentti kiinnostumisista lopulta ilmaistaan mitenkään? Varsin iso osa miehistä on sen verran ujoja ja kokemattomia aloitteiden tekemisessä että tekee niitä vain kun kuu ja tähdet (ja humalan määrä) ovat juuri oikeassa asennossa. Muuten tyydytään vain katselemaan kaihoisasti.
Esim. itse olen ollut ihastunut elämäni aikana kymmeniin naisiin ja tehnyt kunnon aloitteen kahdelle.
Niin eli sitä kiinnostusta ei ole ollut minuun. En tosin tunne ns. normaaleja miehiä koska lähipiiriini ei ole ikinä sellaisia hakeutunut.
Aloitteita ei ole ollut mutta kuten sanoin se ei ole sama asia kuin että kiinnostusta ei olisi koskaan ollut. Vain pieni osa kiinnostuksista johtaa aloitteisiin ja pieni osa aloitteista suhteisiin.
Enkä kyllä usko että et missään koskaan kohtaisi normaaleja miehiä jos nyt et ole ihan lukittautunut kellariin lapsuudesta lähetien.
Niin varmaan sitten on täytynyt olla. Olen kotona viihtyvä ihminen ja jos täältä ei minua hae niin siinäpä sitten ollaan. Kumppanini olen löytänyt internetin välityksellä ja he uppoaa näihin mainitsemiini kategorioihin. Eipä siellä muuta tarjolla ole.
No sitten kalastat ns. väärillä vesillä. Sinun täytyy joko uskaltautua sinne ulkomaailmaan tai tyytyä kohtaloosi.
Ei ole enää jaksamista, olen liian vanha ja väsynyt. Sinkkuna elämä on myös rauhallista ja helppoa ja miehet vaatii paljon energiaa ja jaksamista. Sitä on nuorempana, mutta ei yli 40 vuotias enää jaksa sitä sekoilemista ja draamaa.
Väitän että kyllä suurin osa ihmisistä varmasti "kelpaisi", mutta kyse ennemmin tavoite- ja kohtaamisongelmista.
Usein tavoitellaan sitä mitä ei voida saada ja väheksytään sitä mitä olisi tarjolla. Se on tavoiteongelma.
Toisaalta niitä mätsejä ei sitten kohdata missään, jos ollaan esim naisvaltaisissa työyhteisöissä ja harrastuksissa. Ja yöelämä on surkee paikka kohdata ketään. Joskus sen oikean kohtaaminen on ihan vain sattumaa ja tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mietin juuri asiaa. Ehkä siksi koska täällä on näitä aloituksia, jossa ihmiset hehkuttavat ja on taas kevätkin.
Minuun ei ole ikinä kukaan ollut ihastunut tai rakastunut ja se kyllä toisinaan surettaa. Minulla on ollut vain yksi miessuhde ja se sai alkunsa ystävyydestä. Olisi ihanaa jos joku joskus ihastusi tai rakastuisi oikein kunnolla. Olisi ihanaa kokea olevansa palavan halun kohde ja kokea intohimon huumaa. Joo, olenhan minä rakkauden huumaa kokenut, mutta se on vaan aina yksipuolista.
Eipä tälle nyt mitään voi. Pakko yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä. Tuntuu silti toisinaan aika kauhealle, että luultavasti en tule enää elämäni aikana harrastamaan seksiä. Jos en ollut nuorempana miesten mieleen, niin en taatusti ole sitä nyt keski-Iässäkään.
Et voi tietää onko joku ollut ihastunut sinuun elämäsi aikana. Todennäköisesti on, muttei ehkä ole saanut tehdyksi mitään ilmaistakseen sen.
Mitä sitten? Mitä tuhannen puupennin merkitystä sillä on?
Sanoisin, että jos on koko elämänsä ajatellut olevansa epäkelpo ja taistelee oman itsetuntonsa kanssa, niin kyllä sillä vähän olisi merkitystä, jos saisikin jälkikäteen kuulla, että sekin Reino siellä rippikoulussa oli ihastunut, mutta ei osannut tehdä asialle mitään. Ehkä sitä oppiskin ajattelemaan, että ehkä itsessä ei olekaan niin paljon vikaa, olosuhteet ei ehkä ole olleet aikanaan otolliset, tai sitten ei ole vaan puolin tai toisin osattu tai uskallettu toimia.
En minä ainakaan pidä itseäni epäkelpona eikä minua kiinnosta Reinon tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset. Reinolla ei ole mitään merkitystä minulle enkä edes häntä muista.
No sitten olet väärässä ketjussa koska tässä on käsitelty nimenomaan sitä että ei tunne kelpaavansa.
Koko ketju jostain henkimaailman ongelmista? Minä luulin, että tässä oli kyse ihan tosielämän kelpaamattomuudesta eikä pään sisäisestä maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavismies on kuin ilmaa naisille.. Se pullukkanainenkin haluaa atleettisen ja akateemisen miehen.
Johtuu se sitten ulkonäöstä tai sosiaalisista taidoista, ihan sama, sattuu se silti että et kelpaa. Tietenkään en voi tietää olisiko se naapurin Pirkko ollut minusta kiinnostunut, mutta sen tiedän että eteen ei ole tullut tilannetta että olisin kelvannut. Yrittänyt olen itse, olen se klassinen ihan kiva jollekin muulle, mutta en ikinä kenellekään kuitenkaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän että kyllä suurin osa ihmisistä varmasti "kelpaisi", mutta kyse ennemmin tavoite- ja kohtaamisongelmista.
Usein tavoitellaan sitä mitä ei voida saada ja väheksytään sitä mitä olisi tarjolla. Se on tavoiteongelma.
Toisaalta niitä mätsejä ei sitten kohdata missään, jos ollaan esim naisvaltaisissa työyhteisöissä ja harrastuksissa. Ja yöelämä on surkee paikka kohdata ketään. Joskus sen oikean kohtaaminen on ihan vain sattumaa ja tuuria.
Näinhän se on. Ensin kului vuosia että en tavannut koskaan ketään. Siten eteen tuleekin se upea tyyppi joka ihme ja kumma rakastuukin minuun vaikka muut eivät ole juuri vilkaisseetkaan. Siitä sitten kerralla se hyvä aviomies rinnalle ja koko elämä muuttui kertaheitolla. Ei näitä voi järjellä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mietin juuri asiaa. Ehkä siksi koska täällä on näitä aloituksia, jossa ihmiset hehkuttavat ja on taas kevätkin.
Minuun ei ole ikinä kukaan ollut ihastunut tai rakastunut ja se kyllä toisinaan surettaa. Minulla on ollut vain yksi miessuhde ja se sai alkunsa ystävyydestä. Olisi ihanaa jos joku joskus ihastusi tai rakastuisi oikein kunnolla. Olisi ihanaa kokea olevansa palavan halun kohde ja kokea intohimon huumaa. Joo, olenhan minä rakkauden huumaa kokenut, mutta se on vaan aina yksipuolista.
Eipä tälle nyt mitään voi. Pakko yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä. Tuntuu silti toisinaan aika kauhealle, että luultavasti en tule enää elämäni aikana harrastamaan seksiä. Jos en ollut nuorempana miesten mieleen, niin en taatusti ole sitä nyt keski-Iässäkään.
Et voi tietää onko joku ollut ihastunut sinuun elämäsi aikana. Todennäköisesti on, muttei ehkä ole saanut tehdyksi mitään ilmaistakseen sen.
Mitä sitten? Mitä tuhannen puupennin merkitystä sillä on?
Sanoisin, että jos on koko elämänsä ajatellut olevansa epäkelpo ja taistelee oman itsetuntonsa kanssa, niin kyllä sillä vähän olisi merkitystä, jos saisikin jälkikäteen kuulla, että sekin Reino siellä rippikoulussa oli ihastunut, mutta ei osannut tehdä asialle mitään. Ehkä sitä oppiskin ajattelemaan, että ehkä itsessä ei olekaan niin paljon vikaa, olosuhteet ei ehkä ole olleet aikanaan otolliset, tai sitten ei ole vaan puolin tai toisin osattu tai uskallettu toimia.
En minä ainakaan pidä itseäni epäkelpona eikä minua kiinnosta Reinon tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset. Reinolla ei ole mitään merkitystä minulle enkä edes häntä muista.
No sitten olet väärässä ketjussa koska tässä on käsitelty nimenomaan sitä että ei tunne kelpaavansa.
Koko ketju jostain henkimaailman ongelmista? Minä luulin, että tässä oli kyse ihan tosielämän kelpaamattomuudesta eikä pään sisäisestä maailmasta.
Ne kulkevat usein käsi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ikisinkku ja minä järkytyin kun treffisovelluksissa lähes aina ne rumat ja lihavat naiset laitto mulle sydämen. Mun taso riittäisi siihen normaalipainoiseen ja ihan kauniisen naiseen kyllä. Jos ei suomesta löydy mulle tasoistani naista niin sitten olen ilman.
Mä näytän ihan hyvälle enkä ole läski edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies saa helposti suhteen tai seksiä jos ei ole työtön tai läski tai narkkari. Jopa juopot kelpaa. Jo pelkästään se että on suomalainen nostaa osakkeita paitsi Suomessa, myös melkein missä tahansa muussa maassa. Suuressa osassa maailmaa naiset repii palasiksi kun saa tietää että olet Suomesta tai jostain muusta rikkaasta länsimaasta. Sitten on tietysti itsestä kiinni miten hommat etenee ensikontaktin jälkeen. Oma vika jos siinä kohtaa kusee.
En ole työtön, läski tai narkkarikaan. Bonuksena, en ole edes juoppo. Yksikään nainen ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut, ei parisuhde- eikä seksimielessä. En siis kohdallani käyttäisi helppo-termiä.
Eihän kaikki ihmiset osaa helppojakaan asioita. Harjoitella toki voi, mutta se että sinä et osaa ei tarkoita etteikö asia olisi helppo. Kaikki eivät osaa sitoa kengännauhojaan, mutta se ei tarkoita sitä että kengännauhojen sitominen olisi vaikeaa.
Just, hyvä rinnastus, kengännauhojen sitominen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo tässä edelleen toiveikkaana odottelen että jotain positiivista tapahtuisi sillä rintamalla.
Odottelu ei parisuhdeasioissa useinkaan
Tjohda taviksen kohdalla mihinkään.
Tottahan olen verkkoja viritellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo tässä edelleen toiveikkaana odottelen että jotain positiivista tapahtuisi sillä rintamalla.
Odottelu ei parisuhdeasioissa useinkaan
Tjohda taviksen kohdalla mihinkään.Tottahan olen verkkoja viritellyt.
Moni kuvittelee tekevänsä jopa aloitteita mutta jos muut eivät niitä tajua niin ne eivät ole sellaisia. Itsellänikin kului vuosia tajuta millainen on ihan oikea reipas aloite jolla voi niitä tuloksia tullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mietin juuri asiaa. Ehkä siksi koska täällä on näitä aloituksia, jossa ihmiset hehkuttavat ja on taas kevätkin.
Minuun ei ole ikinä kukaan ollut ihastunut tai rakastunut ja se kyllä toisinaan surettaa. Minulla on ollut vain yksi miessuhde ja se sai alkunsa ystävyydestä. Olisi ihanaa jos joku joskus ihastusi tai rakastuisi oikein kunnolla. Olisi ihanaa kokea olevansa palavan halun kohde ja kokea intohimon huumaa. Joo, olenhan minä rakkauden huumaa kokenut, mutta se on vaan aina yksipuolista.
Eipä tälle nyt mitään voi. Pakko yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä. Tuntuu silti toisinaan aika kauhealle, että luultavasti en tule enää elämäni aikana harrastamaan seksiä. Jos en ollut nuorempana miesten mieleen, niin en taatusti ole sitä nyt keski-Iässäkään.
Et voi tietää onko joku ollut ihastunut sinuun elämäsi aikana. Todennäköisesti on, muttei ehkä ole saanut tehdyksi mitään ilmaistakseen sen.
Mitä sitten? Mitä tuhannen puupennin merkitystä sillä on?
Sanoisin, että jos on koko elämänsä ajatellut olevansa epäkelpo ja taistelee oman itsetuntonsa kanssa, niin kyllä sillä vähän olisi merkitystä, jos saisikin jälkikäteen kuulla, että sekin Reino siellä rippikoulussa oli ihastunut, mutta ei osannut tehdä asialle mitään. Ehkä sitä oppiskin ajattelemaan, että ehkä itsessä ei olekaan niin paljon vikaa, olosuhteet ei ehkä ole olleet aikanaan otolliset, tai sitten ei ole vaan puolin tai toisin osattu tai uskallettu toimia.
En minä ainakaan pidä itseäni epäkelpona eikä minua kiinnosta Reinon tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset. Reinolla ei ole mitään merkitystä minulle enkä edes häntä muista.
No sitten olet väärässä ketjussa koska tässä on käsitelty nimenomaan sitä että ei tunne kelpaavansa.
Koko ketju jostain henkimaailman ongelmista? Minä luulin, että tässä oli kyse ihan tosielämän kelpaamattomuudesta eikä pään sisäisestä maailmasta.
Ne kulkevat usein käsi kädessä.
Ei kulje aina ja ovat täysin eri asia. Minulle on monta kertaa elämäni aikana sanottu, että olen ruma ja vaikka mitä ikävää ja en sitä mitenkään itseeni ota.
Ongelman ydin on se että naisille ei kelpaa saman tasoinen mies vaan naiset pyrkii aina löytämään itseään parempi tasoisemman miehen, tämän takia korkea tasoisilla miehillä on vientiä ja sitten se keski tasoa oleva mies ei meinaa saada naista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ikisinkku ja minä järkytyin kun treffisovelluksissa lähes aina ne rumat ja lihavat naiset laitto mulle sydämen. Mun taso riittäisi siihen normaalipainoiseen ja ihan kauniisen naiseen kyllä. Jos ei suomesta löydy mulle tasoistani naista niin sitten olen ilman.
Mä näytän ihan hyvälle enkä ole läski edes.
Olen hoikka nainen, mutta en ottaisi koskaan noin sisäisesti rumaa miestä. Paljon mieluummin sen kuvailemasi läskin, jos on sydämen sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ikisinkku ja minä järkytyin kun treffisovelluksissa lähes aina ne rumat ja lihavat naiset laitto mulle sydämen. Mun taso riittäisi siihen normaalipainoiseen ja ihan kauniisen naiseen kyllä. Jos ei suomesta löydy mulle tasoistani naista niin sitten olen ilman.
Mä näytän ihan hyvälle enkä ole läski edes.
Tämä johtuu naisten hypergamiasta, joka taas on aiheutunut siitä, että sovelluksissa naiskäyttäjiä on ehkä vain 25% ja miehet sen vuoksi todella epätoivoisia.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ydin on se että naisille ei kelpaa saman tasoinen mies vaan naiset pyrkii aina löytämään itseään parempi tasoisemman miehen, tämän takia korkea tasoisilla miehillä on vientiä ja sitten se keski tasoa oleva mies ei meinaa saada naista.
Valitettavasti näin. Naisia kiinnostaa vain top5% miehistä ja sitten valittavat, että tuo top5% ryhmä ei halua sitoutua vaikka 95% miehistä haluaisi sitoutua, mutta he taas eivät kipinöi naisten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ydin on se että naisille ei kelpaa saman tasoinen mies vaan naiset pyrkii aina löytämään itseään parempi tasoisemman miehen, tämän takia korkea tasoisilla miehillä on vientiä ja sitten se keski tasoa oleva mies ei meinaa saada naista.
Eipä niitä paremman tasoisia miehiä mitenkään loputtoman paljon ole joten kyllä varsin moni nainen sen taviksen lopulta kuitenkin ottaa. Paremman tasoiset miehet pariutuvat kuitenkin niiden paremman tasoisten naisten kanssa.
En minä ainakaan pidä itseäni epäkelpona eikä minua kiinnosta Reinon tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset. Reinolla ei ole mitään merkitystä minulle enkä edes häntä muista.