Mä oon tehnyt luokkahypyn

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskuntaa ei ole enää

Tietenkin on. Jos yhtään osaa katsoa ympärilleen niin huomaa, että ihmisillä on erilaisia tapoja elää ja olla. Ihmiset arvottavat eri asioita ja suhtautuvat eri lailla eri asioihin. Keskiluokassa arvostetaan koulutusta yli kaiken. Luokkashoppaillaan ja tehdään investointeja tulevaisuuteen. Tavoitellaan niitä koulutusta vaativia ammatteja itsestään selvyytenä. Sitten elellään asiantuntijahommissa mukavasti, maksellaan asuntolainoja ja käydään teatterissa. Duunarille on iso asia kun pääsee ylipäätään töihin. Joku saattaa tosin nähdä enempi vaivaa ja käy ammattikoulussa opiskelemassa ammattitaitoiseksi duunariksi. Elelee putkimiehenä tai hitsarina mukavaa elämää. Mutta onhan ne puheet ja harrastukset erilaisia kuin siellä keskiluokassa. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä?

Minäkin tein luokkahypyn. Menin kolmannelta luokalta suoraan viidennelle luokalle, koska opettajien mukaan olin niin älykäs, pärjäsin hyvin koulussa ja olin mennytkin sinne vasta 9-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskuntaa ei ole enää

Tietenkin on. Jos yhtään osaa katsoa ympärilleen niin huomaa, että ihmisillä on erilaisia tapoja elää ja olla. Ihmiset arvottavat eri asioita ja suhtautuvat eri lailla eri asioihin. Keskiluokassa arvostetaan koulutusta yli kaiken. Luokkashoppaillaan ja tehdään investointeja tulevaisuuteen. Tavoitellaan niitä koulutusta vaativia ammatteja itsestään selvyytenä. Sitten elellään asiantuntijahommissa mukavasti, maksellaan asuntolainoja ja käydään teatterissa. Duunarille on iso asia kun pääsee ylipäätään töihin. Joku saattaa tosin nähdä enempi vaivaa ja käy ammattikoulussa opiskelemassa ammattitaitoiseksi duunariksi. Elelee putkimiehenä tai hitsarina mukavaa elämää. Mutta onhan ne puheet ja harrastukset erilaisia kuin siellä keskiluokassa. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä?

Nämä luokkakeskustelut taitavat olla keski-ikäisten huvitusta. Muutamia palstan luokkaketjuja lukeneena luokkaeroja voimallisimmin korostaa muutama keski-ikäinen, akateemisen tutkinnon tehnyt, kaupunkilainen (nainen), joka perustaa voimakkaat näkemyksensä omaan pieneen pääkaupunkilaisympyrään. Sinne ei sovi kuin tietynlaisia ihmisiä, muiden kanssa ei ole syytä keskustella. Todennäköisesti he eivät edes tunnista omahyväisyyttään ja suvaitsemattomuuttaan tarvettaan kokea itsensä hieman muita paremmiksi.

Toisaalta, sama yleisinhimillinen tarve muuttaa vain muotoaan sukupolvesta toiseen. Anoppini oli erittäin ylpeä tilallinen, hänen synnyin kodissaan oli  3-5 lehmää ja elettiin hieman vähemmän köyhästi kuin naapurin "mitättömät".  Itse koin paremmuutta kun vertailin naapurin epätoivoisia yrityksiä saada väärät kasvit kasvamaan vääränlaisessa kasvupaikassa minun rehottavaan puutarhaan. Kokea paremmuutta ja ylpeyttä itsestä jonkun ominaisuuden tai saavutuksen vuoksi on yksi juttu, mutta luokitella ihmiset lokeroihin ja kuvata kuinka missäkin lokerossa ihmiset käyttäytyvät, millainen heidän arvonsa, tapansa ja näin määrittää tulevaisuuden mahdollisuudet, tuo minusta äärimmäisen epämiellyttävää. Ei kovin sivistynyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskuntaa ei ole enää

Tietenkin on. Jos yhtään osaa katsoa ympärilleen niin huomaa, että ihmisillä on erilaisia tapoja elää ja olla. Ihmiset arvottavat eri asioita ja suhtautuvat eri lailla eri asioihin. Keskiluokassa arvostetaan koulutusta yli kaiken. Luokkashoppaillaan ja tehdään investointeja tulevaisuuteen. Tavoitellaan niitä koulutusta vaativia ammatteja itsestään selvyytenä. Sitten elellään asiantuntijahommissa mukavasti, maksellaan asuntolainoja ja käydään teatterissa. Duunarille on iso asia kun pääsee ylipäätään töihin. Joku saattaa tosin nähdä enempi vaivaa ja käy ammattikoulussa opiskelemassa ammattitaitoiseksi duunariksi. Elelee putkimiehenä tai hitsarina mukavaa elämää. Mutta onhan ne puheet ja harrastukset erilaisia kuin siellä keskiluokassa. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä?

Nämä luokkakeskustelut taitavat olla keski-ikäisten huvitusta. Muutamia palstan luokkaketjuja lukeneena luokkaeroja voimallisimmin korostaa muutama keski-ikäinen, akateemisen tutkinnon tehnyt, kaupunkilainen (nainen), joka perustaa voimakkaat näkemyksensä omaan pieneen pääkaupunkilaisympyrään. Sinne ei sovi kuin tietynlaisia ihmisiä, muiden kanssa ei ole syytä keskustella. Todennäköisesti he eivät edes tunnista omahyväisyyttään ja suvaitsemattomuuttaan tarvettaan kokea itsensä hieman muita paremmiksi.

Toisaalta, sama yleisinhimillinen tarve muuttaa vain muotoaan sukupolvesta toiseen. Anoppini oli erittäin ylpeä tilallinen, hänen synnyin kodissaan oli  3-5 lehmää ja elettiin hieman vähemmän köyhästi kuin naapurin "mitättömät".  Itse koin paremmuutta kun vertailin naapurin epätoivoisia yrityksiä saada väärät kasvit kasvamaan vääränlaisessa kasvupaikassa minun rehottavaan puutarhaan. Kokea paremmuutta ja ylpeyttä itsestä jonkun ominaisuuden tai saavutuksen vuoksi on yksi juttu, mutta luokitella ihmiset lokeroihin ja kuvata kuinka missäkin lokerossa ihmiset käyttäytyvät, millainen heidän arvonsa, tapansa ja näin määrittää tulevaisuuden mahdollisuudet, tuo minusta äärimmäisen epämiellyttävää. Ei kovin sivistynyttä? 

  

Se, että tunnistaa ja hyväksyy sen, että erilaisia tapaa elää on olemassa ei ole mitenkään suvaitsematonta. Suvaitsematonta on se, että ei hyväksy vaikkapa asioita, joita keskiluokka pitää arvossa ja mollaa niitä turhanpäiväisenä hienosteluna. Kaikkien kanssa voi keskustella, mutta kaikkien kanssa ei voi keskustella samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kovalla työllä ja opiskelulla hyppäsin ylimpään tulodesibeliin.

Tarkoitit varmaan tulodesilitraan?

Luokkayhteiskunta on niillä, jotka haluavat että on luokkayhteiskunta. Keitä he ovat? Vasemmiston kannattajia, jotka lipittävät valkoviinia pikkusnacksien ja juustomaistelun ohessa keskustellen valveutuneesti maaailmanparantamisesta. Tai toimittajaksi päätyneitä humanisteja, kotoisin syrjäkyliltä yhden porsaan, kahden kanan ja huussin omavaraispientilalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin noustiin välillä keskiluokkaan. Osteltiin talouspaperia ja kaikkea. Tiputtiin sit takaisin köyhällistöön.

Talouspaperia?

Ohis: tiedän henkilön, jolla on talouspaperipakkomielle. Ostaa sitä melkein joka päivä, saattaa käyttää rullan yhdellä keittiönsiivouskerralla. Kontrolloi, että muilla täytyy olla talouspaperia.

Talouspaperi on just näitä tuotteita, joita kaupassa arpoo otanko vai jätänkö, mihin asioihin haluan rahojani käyttää. Ilmankin kyllä pärjää.

Minunkaan työväenluokkaisessa kodissani ei ollut ikinä talouspaperia. Miehen ylemmän keskiluokan kotiin se kuitenkin kuului. Meillä on talouspaperia. Eihän tuo paljoa edes maksa.

En vaan ymmärrä, miten talouspaperi on luokkayhteiskunnan merkki. Oli sitä tai ei, niin se määrittäisi. Talouspaperi on halpaa.

Yhteiskuntaluokka ja varallisuus ovat kaksi eri asiaa.

Ammattikoulusta peruskoulupohjalta valmistunut sähkö- tai putkiasentaja pääsee ihan kivoille ansioille ja katsoo kuuluvansa työväenluokkaan. Hänellä on talot, mökit ja tavarat.

Kasvatustieteiden maisteri saattaa olla päiväkodissa pätkätöissä kitupalkalla, mutta kuuluu mielestään keskiluokkaan.

Jollei suku tue tai ei ole perinyt, asuu vuokralla.

Kumpikin voi olla tyytyväinen asemaansa, riippuu tavoitteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomqessa tämä on täysin mahdollista. Silti moni jättää tämän evään syömättä ja sitten valittavat kaiken olevan epäreilua.

Itsellä onneksi ajatusmaailma on ollut jo kotona lapsena kokoomuslainen, vaikka pienituloisia duunareita olimme. Nyt olen itse puolisoni kanssa ylemmässä keskiluokassa ahkeran opiskelunsa ja työnteon ansiosta. Hänellä sama tilanne, vaikka hänen lapsuuden kotinsa oli landelta ja tulipunainen kommunisti.

Minkä alan oppineita olette?

Juristi. Sitä ennen YTM.

Tiedätkö kuinka moni ei pääse oikeustieteelliseen? Tiedätkö miten kauan sinne pitää hakea jotta pääsee? Eli turha puhua että eväiden syömättömyydestä tai eipäreiluudesta kun isä ja äiti maksaa valmennuskurssit ym.

-juristi myöskin.

Totta tuo. Mutta aina joku sinne oikikseen tai lääkikseen hoitaa, erilaisella taustalla. Kovalla työnteolla.

Enemmistö sitten raivaa tiensä muilla tavoin...

Tuttavani pääsi lääkikseen, ihan tavallisesta alempitoimihenkilökeskiluokkaperheestä kotoisin, kertoi järkyttyneensä miten alaluokkaiseksi oli itsensä tuntenut. Kurssikavereille laskettelureissut Sveitsiin tai Karibian lomat oli arkipäivää. Samoin piipahdus vaikka Valioliigaa matsiin. Hän oli käynyt ruotsinlaivalla ja kerran Kreikassa, sekin lukion luokan kanssa.

Luokka ei vaihdu pelkällä rahalla kumpaankaan suuntaan.

Voidaan puhua vaikka köyhtyneistä aristokraateista. Esimerkkejä löytyy Englannista, jossa herttuat kartanonomistajat tekevät töitä ja vuokraavat tilojaan, koska muuten ei ole varaa ylläpitää kartanoita.

Ökyrikastuneet bisnesmiehet taas katsotaan vain nousukkaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kovalla työllä ja opiskelulla hyppäsin ylimpään tulodesibeliin.

Synnyin köyhäksi ja hyppäsin korkeimpaan debiiliin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.

Tyhmentyykö se ihminen näiden luokkanousujen yhteydessä, kun puheenaiheetkin loppuvat?

Tästä tuli mieleeni miehen deitti-ilmoitus, jossa kehoitti elämänkoululaisia olemaan kirjoittamatta, koska puheenaiheita ei olisi.

Ei nyt välttämättä tyhmenny, mutta se keskustelun antoisuus siellä koulutetummassa päässä laskee, kun vastapuolella on kouluttamaton ihminen. On ikävää keskustella sitten vaikka politiikasta, kirjallisuudesta, tieteestä tai vaikkapa ympäristönsuojelusta, jos toisella puolella keskustelu perustuu mutuun tai aivan hörhöön youtube -aineistoon.

Tuosta alaluokkaiseksi tuntemisesta Katriina Järvinen kirjoittaa kirjassaan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.

Hänkin muisteli opiskeluaikaansa, kun opiskelutoverit asuivat suvulta saaduissa hienostokämpissä ja elivät ylellistä elämää ja saivat suhteilla hyvät työpaikat. Hän taas asui jossain halpislähiössä ja joutui sinnittelemään joka asiassa.

Tämä on tuttua kaikille, jotka lähtevät aika pienistä lähtökohdista eteenpäin. Verkostoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Luokka ei vaihdu pelkällä rahalla kumpaankaan suuntaan.

Voidaan puhua vaikka köyhtyneistä aristokraateista. Esimerkkejä löytyy Englannista, jossa herttuat kartanonomistajat tekevät töitä ja vuokraavat tilojaan, koska muuten ei ole varaa ylläpitää kartanoita.

Ökyrikastuneet bisnesmiehet taas katsotaan vain nousukkaiksi.

Nousukkaiden kohdallahan kukaan ei halveksu heidän vaatimattomia lähtökohtiaan. Sen sijaan se on ongelma, että nousukas ei osaa ei tunne sen yläluokan tapoa ja arvoja lainkaan. Hän on siellä rahoineen kuin norsu posliinikaupassa.

Kannattaa katsoa eloiuva Educating Rita eli Tunnit Ritan kanssa.

Siinä alkoholisoitunut proffa opettaa työväenluokkaista naista avoimen korkeakoulun tunneilla.

Molemmat muuttuvat ja muutos on huima. Jos siis miettii, miksi opiskelu muuttaa ihmistä ja avaa näköaloja, niin tästä se käy hyvin esiin.

Minä teen hygieniahypyn ja menen kohta suihkuun (käyn kyllä siis joka päivä suihkussa.)

Vierailija kirjoitti:

Tuosta alaluokkaiseksi tuntemisesta Katriina Järvinen kirjoittaa kirjassaan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.

Hänkin muisteli opiskeluaikaansa, kun opiskelutoverit asuivat suvulta saaduissa hienostokämpissä ja elivät ylellistä elämää ja saivat suhteilla hyvät työpaikat. Hän taas asui jossain halpislähiössä ja joutui sinnittelemään joka asiassa.

Tämä on tuttua kaikille, jotka lähtevät aika pienistä lähtökohdista eteenpäin. Verkostoa ei ole.

Ilman muuta on eroja millaisista lähtökohdista on opiskeltu. Mutta opiskelemaan pääsi, niin isäni 50-luvulla mummoni pyykkäysrahoilla kuin virkamiesperheestä peräisin oleva äitini lainarahoilla. Niin minäkin opintolainalla, asuin opiskelija-asunnoissa ja kimppakämpissä, verkostot loin itse. Järvinen on uhriutuja, joka sotkee omien kokemustensa selityksessä luokkayhteiskunnan ja tiukan uskonnollisen yhteisön vaikutuksen.

Noita hienostokämppiä asuttaneita opiskelukavereita oli hyvin vähän 80-luvulla - ja vähän on vieläkin, nekin lähinnä Helsingissä.  Suomi on laaja maa jossa yhtenäiskulttuuri rakoilee. Nuoremmissa ikäluokissa nuo "luokkarajat" voivat olla hyvin erilaisia. Katsokaa vaikka kuinka nuoriso äänestää: pe rsuja tai vase mmistoliittoa voi äänestää niin korkeakoulutetut ja kouluttamattomat, molemman laisia nuoria näytti olevan ehdollakin kummassakin puolueessa. Se luokka merkitsee vähemmän kuin yksilön omat ajatukset.

Ja niiden keskiluokkaisten hyvien tapojen kunnioittaminen, sekin lienee enemmän kiinni yksilöstä kuin hänen taustastaan - näin uskon sen jälkeen kun näin arvovaltaisen amerikkalaisen kulttuurisukuun kuuluvan professorin puhdistavan kynnenalustojaan hopeahaarukalla Nobel-juhlissa.

Mä olen tehnyt henkisen luokkahypyn. Harrastan nykyään mm. museoita, klassisen musiikin konsertteja ja kirjallisuutta. Tulot eivät ole vieläkään kummoiset, mutta aion kyllä vielä parin vuoden sisällä valmistua maisteriksi aiemman ammattikorkeakoulututkinnon lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka ja varallisuus ovat kaksi eri asiaa.

Ammattikoulusta peruskoulupohjalta valmistunut sähkö- tai putkiasentaja pääsee ihan kivoille ansioille ja katsoo kuuluvansa työväenluokkaan. Hänellä on talot, mökit ja tavarat.

Kasvatustieteiden maisteri saattaa olla päiväkodissa pätkätöissä kitupalkalla, mutta kuuluu mielestään keskiluokkaan.

Jollei suku tue tai ei ole perinyt, asuu vuokralla.

Kumpikin voi olla tyytyväinen asemaansa, riippuu tavoitteista.

Tämäpä juuri. Myös työnkuva saattaa vaihdella nykyään paljon: lastentarhan ope tai opet yleensä junnaavat samaa työtä koko työuransa, amispohjalta lähtenyt voi hyvinkin nousta niin palkassa kuin tehtävissä duunarista johtotasolle, kulkea joko duunarina tai päällikkönä ulkomailla oppien kieliä ja kulttuureita jne. Kumman kanssa keskustelu on antoisampaa? Muista jututtaneeni lentokoneessa vieressä istuvaa entistä duunaria, silloista johtotehtävissä ollutta miestä, joka tuli Aasiasta jossa vietti paljon aikaa. Hauskoja, konstailemattomia ja teräviä huomioita kulttuurien eroista joita kantapään kautta oli oppinut. Huomattavasti hauskempaa juttuseuraa pitkällä lennolla kuin palstan luokka- ja etikettitietoiset maisterit olisivat olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta alaluokkaiseksi tuntemisesta Katriina Järvinen kirjoittaa kirjassaan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.

Hänkin muisteli opiskeluaikaansa, kun opiskelutoverit asuivat suvulta saaduissa hienostokämpissä ja elivät ylellistä elämää ja saivat suhteilla hyvät työpaikat. Hän taas asui jossain halpislähiössä ja joutui sinnittelemään joka asiassa.

Tämä on tuttua kaikille, jotka lähtevät aika pienistä lähtökohdista eteenpäin. Verkostoa ei ole.

Ilman muuta on eroja millaisista lähtökohdista on opiskeltu. Mutta opiskelemaan pääsi, niin isäni 50-luvulla mummoni pyykkäysrahoilla kuin virkamiesperheestä peräisin oleva äitini lainarahoilla. Niin minäkin opintolainalla, asuin opiskelija-asunnoissa ja kimppakämpissä, verkostot loin itse. Järvinen on uhriutuja, joka sotkee omien kokemustensa selityksessä luokkayhteiskunnan ja tiukan uskonnollisen yhteisön vaikutuksen.

Noita hienostokämppiä asuttaneita opiskelukavereita oli hyvin vähän 80-luvulla - ja vähän on vieläkin, nekin lähinnä Helsingissä.  Suomi on laaja maa jossa yhtenäiskulttuuri rakoilee. Nuoremmissa ikäluokissa nuo "luokkarajat" voivat olla hyvin erilaisia. Katsokaa vaikka kuinka nuoriso äänestää: pe rsuja tai vase mmistoliittoa voi äänestää niin korkeakoulutetut ja kouluttamattomat, molemman laisia nuoria näytti olevan ehdollakin kummassakin puolueessa. Se luokka merkitsee vähemmän kuin yksilön omat ajatukset.

Ja niiden keskiluokkaisten hyvien tapojen kunnioittaminen, sekin lienee enemmän kiinni yksilöstä kuin hänen taustastaan - näin uskon sen jälkeen kun näin arvovaltaisen amerikkalaisen kulttuurisukuun kuuluvan professorin puhdistavan kynnenalustojaan hopeahaarukalla Nobel-juhlissa.

Tietenkin luokkaerot näkyvät selvimmin mitä enemmän on ihmisiä. Jossain pikkukylässä ei paljoa diversiteettiä ole, mutta Helsingissä erot ovat jo melkoiset. Tulin itse opiskelemaan Helsingin yliopistoon 90 -luvulla pienestä teollisuuskaupungista. Kyllä silloin oli selvää, että eri maata olin kuin kurssitoverit, jotka tulivat Helsingistä, saattoivat asua vanhempiensa luona mukavissa isoissa keskustan asunnoissa samaan aikaan kuin itse himmasin soluasunnossa vuokralla. Takana olevat koulutkin olivat hienompia kuin omani pikkukaupungin lukio. Tietenkin samalla myös oma ja vanhempien tuttavapiiri oli hyvin erilainen kuin omani.