Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tehnyt luokkahypyn
09.04.2023 |
Olen pohtinut sitä paljon viime aikoina. Mutta näin on. Olen tehnyt luokkaretken, luokkahypyn, luokkanousun. Duunariperheestä ponnistanut.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on tehnyt luokkahypyn.
Hän on sukunsa ensimmäinen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja yliopistolla töissä.Halveksii vätyssukuaan, joista puolet on KELAn vakioasiakkaita, tai inbetweenjobs työttömänä tai juuri lopettamassa työt, jos ansiosidonnaisen ehdot tulee täyteen.
Kovalla työllä hän on itse itsensä nostanut (ainakin koulutustasonsa puolesta) ylöspäin. Ei ole muut tehneet puolestaan.
Vaimoni toimii oikeustieteellisen koulutusalan hommissa, tarkemmin en sano. Kovaa työtä teki, että pääsi tavoitteeseensa. Avoimen yliopiston kautta. Se on kaikille mahdollista, kun vaan painaa peffaa penkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen luokkahypyn monta krt pv, 5 pnä vko.
T: ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Kuulostaa siltä, että edelleen olet edellisen luokkasi/tuttavapiirisi edustaja; keskustelu koskee ostamista, hintoja ja hankintoja, euromäärä vain eroaa.
Voinette keskustella sään lisäksi mm. politiikasta paikallisella, valtakunnallisella, Euroopan ja maailman tasolla. Musiikista, taiteista voisi löytyä juteltavaa. Ympäristöstä, luonnosta myöskin.Anteeksi minkä edellisen? Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa, syntynyt ylempään keskiluokkaan, kuten vanhempani ja isovanhempani. Ei se ole minun vika, eikä kai siinä mitään pahaa pitäisi olla?
On vaikea keskustella politiikasta ihmisten kanssa, joilla on erilaiset kiinnostuksen kohteet, arvot ja poliittiset näkökannat. Ei nämä harrasta mitään sellaista kulttuuria, esimerkiksi taidenäyttelyitä tai oopperaa, josta heidän kanssa osaisin keskustella. Kun minulla on omia ystäviä kylässä, me nautitaan viiniä, soitetaan pianoa ja lauletaan. Mutta nämä ei laula ennen kuin kovassa humalassa karaokea. Nämä käy risteilyllä ja ehkä jossain keikoilla, mutta minä taas puolestani en tiedä niistä mitään, eikä ne minua kiinnosta niin paljoa että edes muistaisin niiden artistien nimiä. Me ollaan erilaisia!
"Nämä" ? Nyt alkaa olla jo hurjaa settiä. Olen käynyt oopperoissa ja baleteissa eri puolilla Suomea.
Terveiset duunariperheestä
- Siis nämä kyseiset miehen sukulaiset, mistä kirjoitin, eivät käy. Ei ole tarkoitus mitenkään halventaa ketään. Aivan normaali suomen kielen pronomini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Ei, en osaa rakentaa terassia, mutta olen suunnitellut millaisen terassin rakennutan ja mitä siellä voisi olla. En jaksaisi vapaa-ajalla puhua tietokirjoista, ne ei ole minulle tenttikirjoja, vaan osa työtäni. Ymmärrän kyllä mitä olen lukenut, mutta et sinäkään välttämättä töistä jaksaisi jauhaa vapaa-ajalla. Olen myös aika varma, että minun miehen työläistaustaiset sukulaiset ei halua puhua minun kanssa niistä asioista, mitä opetan yliopistossa. En ole ylimielinen. Päinvastoin, yritän keksiä sellaisia puheenaiheita, mistä syntyisi mukavaa juttua, mutta se on vaikeaa. Tyhmäksi kyllä auttamatta tunnen itseni, koska tuntuu, että duunareitten kanssa käy aina just näin. Parhaani yritän, ja ylimieliseksi kusipääksi haukutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Pitääkö tosiaan osata rakentaa terassi itse, jotta sen suunnittelusta voi puhua? Onko vaihtoehdot on-off: joko osaat itse rakentaa terassin tai sitten et tiedä siitä yhtään mitään, etkä pysty siitä mitään puhumaan, et edes oman terassisi suunnitelmista? Tai jos puhut siitä, mistä tiedät, eli suunnittelusta ja rakennuttamisesta, niin se ei ole mitään, koska se ei ole itse rakentamista? Lisäksi sinua voidaan syyttää brassailustakin, koska jotainhan se rakentaminen tietysti maksaakin, vaikka et siitä puhuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin näin posteja ja jäin todella miettimään, että milloin sen tietää tehneensä sen luokkahypyn? Itse olen isosta perheestä ja puoliso myös. Itsellä 26 serkkua. Ammattien ja koulutusten kirjo on valtava erikoislääkäreistä elämänkoululaiseen. Ihmisiä yhdistää sukulaisuus, hullut seikkailut lapsuudessa ja vielä hullummat nuoruudessa. Mukana juoppoja, uskiksia ja välkkyjä. Kaikki olemme kiinnostuneita ihmisistä ja käydään paljon kylässä eikä oleellista ole, mitä on pöydässä - liiterin paistopisteen tuotteiden äärellä keskustellaan viisaita. Jos valmistuu maisteriksi eikä enää osaa jutella lapsuuden tovereidensa kanssa, on kyllä jäänyt jotain ymmärtämättä viisaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Ei, en osaa rakentaa terassia, mutta olen suunnitellut millaisen terassin rakennutan ja mitä siellä voisi olla. En jaksaisi vapaa-ajalla puhua tietokirjoista, ne ei ole minulle tenttikirjoja, vaan osa työtäni. Ymmärrän kyllä mitä olen lukenut, mutta et sinäkään välttämättä töistä jaksaisi jauhaa vapaa-ajalla. Olen myös aika varma, että minun miehen työläistaustaiset sukulaiset ei halua puhua minun kanssa niistä asioista, mitä opetan yliopistossa. En ole ylimielinen. Päinvastoin, yritän keksiä sellaisia puheenaiheita, mistä syntyisi mukavaa juttua, mutta se on vaikeaa. Tyhmäksi kyllä auttamatta tunnen itseni, koska tuntuu, että duunareitten kanssa käy aina just näin. Parhaani yritän, ja ylimieliseksi kusipääksi haukutaan.
Tietokirjaa ei väitetty tenttikirjaksi, vaan ihmeteltiin kyvyttömyyttäsi keskustella tietokirjoista. Haukutaan, koska tässä ketjussakin ehdit jo todistaa, että sellainen olet.
Terveisin akateeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu maisteriksi eikä enää osaa jutella lapsuuden tovereidensa kanssa, on kyllä jäänyt jotain ymmärtämättä viisaudesta.
Se on sitä kusen hattuun nousemista.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen tehnyt luokkalaskun.
Niin mäkin
2 korkeakoulututkintoa o mut ihan paskaduuneissa vuodesta 2014...
Kaikki sästöt menneet ja nykypäivänä ei oo enää varaa mihinkää. Syntynyt miljonääriperheeseen. Kyllä. Lähes kaikki lapsuuden kaverit yläluokasta. Ei oo enää vuosikymmeniin ollu missään tekemisissä. Sukulaisten kanssa sama juttu.
Mun ongelma kai oli että olin älykkö. Kuitenkin väärille raiteille jouduin vasta 40 vuotiaana. Sitä ennen talous oli kunnossa, viihdyin töissä josta silloin maksettiin reilusti yli keskipalkan. Mulla oli hurja biletysvaihe parikymppisenä, teininä en todellakaan bilettänyt. Ihan en vieläkään tajua miten tässä kävi näin. Perintöä en voi odottaa. Vnhmt toki lähes 80 vee mutta ihan törkeen hyvässä kunnossa. Itse oon tässä niin riutunut et en voi luottaa siihen, että ehtisin edes nauttia perinnöstä. En enää juonut muutamaan vuoteen, mut keho ja mieli ottaneet takkiin kunnolla syöksykierteessä.
En hirveesti mieti lapsuuden luksuselämää. Enemmän mietin teinivuosien kadonneita kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu maisteriksi eikä enää osaa jutella lapsuuden tovereidensa kanssa, on kyllä jäänyt jotain ymmärtämättä viisaudesta.
Se on sitä kusen hattuun nousemista.
Päälle nelikymppisenä sitä on itse kukin kuitenkin jo aika lailla eri ihminen kuin lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on tehnyt luokkahypyn.
Hän on sukunsa ensimmäinen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja yliopistolla töissä.Halveksii vätyssukuaan, joista puolet on KELAn vakioasiakkaita, tai inbetweenjobs työttömänä tai juuri lopettamassa työt, jos ansiosidonnaisen ehdot tulee täyteen.
Kovalla työllä hän on itse itsensä nostanut (ainakin koulutustasonsa puolesta) ylöspäin. Ei ole muut tehneet puolestaan.
Vaimoni toimii oikeustieteellisen koulutusalan hommissa, tarkemmin en sano. Kovaa työtä teki, että pääsi tavoitteeseensa. Avoimen yliopiston kautta. Se on kaikille mahdollista, kun vaan painaa peffaa penkkiin.
Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia ja vieläpä kalliita sellaisia. Lisäksi on ihmisten ominaisuudet. Kaikkia ei voi vetää niidenkään perusteella samaan laariin. Esim. hoidettu ADHD valmistuu hyvinkin, mutta hoitamaton saattaa horehtia sitä sun tätä, eikä koskaan valmistu (voi myös valmistua). Hoitoa ei myöskään anneta tasapuolisesti kaikille. Ihmiset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia, eikä heillä ole samat mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu maisteriksi eikä enää osaa jutella lapsuuden tovereidensa kanssa, on kyllä jäänyt jotain ymmärtämättä viisaudesta.
Se on sitä kusen hattuun nousemista.
Ei miehen sukulaiset ole lapsuuden tovereita. Ei heidän kanssa ole yhteisisä lapsuuden hölmöilyjä tai nuoruuden seikkailuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Ei, en osaa rakentaa terassia, mutta olen suunnitellut millaisen terassin rakennutan ja mitä siellä voisi olla. En jaksaisi vapaa-ajalla puhua tietokirjoista, ne ei ole minulle tenttikirjoja, vaan osa työtäni. Ymmärrän kyllä mitä olen lukenut, mutta et sinäkään välttämättä töistä jaksaisi jauhaa vapaa-ajalla. Olen myös aika varma, että minun miehen työläistaustaiset sukulaiset ei halua puhua minun kanssa niistä asioista, mitä opetan yliopistossa. En ole ylimielinen. Päinvastoin, yritän keksiä sellaisia puheenaiheita, mistä syntyisi mukavaa juttua, mutta se on vaikeaa. Tyhmäksi kyllä auttamatta tunnen itseni, koska tuntuu, että duunareitten kanssa käy aina just näin. Parhaani yritän, ja ylimieliseksi kusipääksi haukutaan.
Tietokirjaa ei väitetty tenttikirjaksi, vaan ihmeteltiin kyvyttömyyttäsi keskustella tietokirjoista. Haukutaan, koska tässä ketjussakin ehdit jo todistaa, että sellainen olet.
Terveisin akateeminen.
Ymmärrän ihan hyvin, että työstä ei välttämättä jaksa puhua vapaa-ajalla. Joillekin tietokirjan lukeminen voi olla työtä. Ei ole ylimielisyyttä, jos vapaa-ajalla puhuisi mieluummin jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on tehnyt luokkahypyn.
Hän on sukunsa ensimmäinen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja yliopistolla töissä.Halveksii vätyssukuaan, joista puolet on KELAn vakioasiakkaita, tai inbetweenjobs työttömänä tai juuri lopettamassa työt, jos ansiosidonnaisen ehdot tulee täyteen.
Kovalla työllä hän on itse itsensä nostanut (ainakin koulutustasonsa puolesta) ylöspäin. Ei ole muut tehneet puolestaan.
Vaimoni toimii oikeustieteellisen koulutusalan hommissa, tarkemmin en sano. Kovaa työtä teki, että pääsi tavoitteeseensa. Avoimen yliopiston kautta. Se on kaikille mahdollista, kun vaan painaa peffaa penkkiin.
Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia ja vieläpä kalliita sellaisia. Lisäksi on ihmisten ominaisuudet. Kaikkia ei voi vetää niidenkään perusteella samaan laariin. Esim. hoidettu ADHD valmistuu hyvinkin, mutta hoitamaton saattaa horehtia sitä sun tätä, eikä koskaan valmistu (voi myös valmistua). Hoitoa ei myöskään anneta tasapuolisesti kaikille. Ihmiset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia, eikä heillä ole samat mahdollisuudet.
Lähtökohdissa on eroja. Eikä kaikki ihmiset pysty tekemään korkeakoulututkintoja. Ihan turha väittää tuollaista, että olisi kaikille mahdollista. On se mahdollista kaikille niille, joilla on siihen edellytykset, mutta kaikilla ei ole. Eikä se ole oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Pitääkö tosiaan osata rakentaa terassi itse, jotta sen suunnittelusta voi puhua? Onko vaihtoehdot on-off: joko osaat itse rakentaa terassin tai sitten et tiedä siitä yhtään mitään, etkä pysty siitä mitään puhumaan, et edes oman terassisi suunnitelmista?
Viimeistään tuossa vaiheessa sinun olisi pitänyt tajuta, että kuka tahansa pystyy puhumaan terassin suunnittelusta. Lainaamasihan juuri kommentoi sellaista viestiä, jossa väitettiin, että duunarin kanssa ei voisi keskustella terassin suunnittelusta (provo toki). Duunarihan sen lopulta rakentaakin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu maisteriksi eikä enää osaa jutella lapsuuden tovereidensa kanssa, on kyllä jäänyt jotain ymmärtämättä viisaudesta.
Se on sitä kusen hattuun nousemista.
Päälle nelikymppisenä sitä on itse kukin kuitenkin jo aika lailla eri ihminen kuin lapsena.
Juuri näin. Jos lapsuuden toverit jäivät sinne syrjäkylille, perustivat perheet ja saivat nuorena lapsia, ja itse tuli lähdettyä aikoinaan kaupunkiin oppikouluun ja opiskelemaan, niin aika vähissä ne yhteiset puheenaiheet ovat.
Mä olen aina ollut niin yläluokassa, joten tässä vaan jatkan olemista kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Pitääkö tosiaan osata rakentaa terassi itse, jotta sen suunnittelusta voi puhua? Onko vaihtoehdot on-off: joko osaat itse rakentaa terassin tai sitten et tiedä siitä yhtään mitään, etkä pysty siitä mitään puhumaan, et edes oman terassisi suunnitelmista?
Viimeistään tuossa vaiheessa sinun olisi pitänyt tajuta, että kuka tahansa pystyy puhumaan terassin suunnittelusta. Lainaamasihan juuri kommentoi sellaista viestiä, jossa väitettiin, että duunarin kanssa ei voisi keskustella terassin suunnittelusta (provo toki). Duunarihan sen lopulta rakentaakin :D
Ketjun alussa minulle sanottiin, että terassin suunnittelusta ei sovi puhua, koska se on vain juuri sellaista keskiluokkaista kuluttamista, ja että liittyy siihen että paljonko rahaa käytetään mihinkin. Mutta nyt siis sopii puhua, ja että provokin vielä.
Olisko tässä nyt vaan niin, että yläluokkaisempi ihminen herättää ärsytystä ja kateutta, ihan sama mitä tekee, niin aina tekee väärin, koska ei oo duunari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on tehnyt luokkahypyn.
Hän on sukunsa ensimmäinen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja yliopistolla töissä.Halveksii vätyssukuaan, joista puolet on KELAn vakioasiakkaita, tai inbetweenjobs työttömänä tai juuri lopettamassa työt, jos ansiosidonnaisen ehdot tulee täyteen.
Kovalla työllä hän on itse itsensä nostanut (ainakin koulutustasonsa puolesta) ylöspäin. Ei ole muut tehneet puolestaan.
Vaimoni toimii oikeustieteellisen koulutusalan hommissa, tarkemmin en sano. Kovaa työtä teki, että pääsi tavoitteeseensa. Avoimen yliopiston kautta. Se on kaikille mahdollista, kun vaan painaa peffaa penkkiin.
Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia ja vieläpä kalliita sellaisia. Lisäksi on ihmisten ominaisuudet. Kaikkia ei voi vetää niidenkään perusteella samaan laariin. Esim. hoidettu ADHD valmistuu hyvinkin, mutta hoitamaton saattaa horehtia sitä sun tätä, eikä koskaan valmistu (voi myös valmistua). Hoitoa ei myöskään anneta tasapuolisesti kaikille. Ihmiset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia, eikä heillä ole samat mahdollisuudet.
Lähtökohdissa on eroja. Eikä kaikki ihmiset pysty tekemään korkeakoulututkintoja. Ihan turha väittää tuollaista, että olisi kaikille mahdollista. On se mahdollista kaikille niille, joilla on siihen edellytykset, mutta kaikilla ei ole. Eikä se ole oma valinta.
Turha myös luulla, etteikö ihminen olisi sen tutkinnon suorittamisen jälkeen yhtään muuttunut. Ensiksi se pitkä opiskeluaika, ja sitten se akateeminen työ, ne muokkaa ihmistä.
Tuskin onkaan, vaan mikä on mahdollista elämässä.