Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tehnyt luokkahypyn
09.04.2023 |
Olen pohtinut sitä paljon viime aikoina. Mutta näin on. Olen tehnyt luokkaretken, luokkahypyn, luokkanousun. Duunariperheestä ponnistanut.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Matkailu on hyvä keskustelunaihe, mutta sekin voi eri sosiaaliryhmissä olla joskus aika erilaista. Siitäkään ei aina synny yhteistä keskusteltavaa, jos näkemykset ja kokemukset on kovin erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!
Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?
- Säästä
:D
Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.
Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua.
Huutonaurua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Matkailu on hyvä keskustelunaihe, mutta sekin voi eri sosiaaliryhmissä olla joskus aika erilaista. Siitäkään ei aina synny yhteistä keskusteltavaa, jos näkemykset ja kokemukset on kovin erilaiset.
Jaa? Minusta kun on mielenkiintoisempaa kuulla itselleni erilaisista jutuista. Tiedänhän jo omat juttuni.
Luokkahypyn tehneet on ihan parhaita. Ne ymmärtää omalla tavallaan monia ihmisiä, kun ovat nähneet köyhyyttä ja keskiluokkaa. Välillä niiltä vain unohtuu, että kaikki keskiluokkaiset ei ole luokkahyppäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Luokkahypyn tehneet on ihan parhaita. Ne ymmärtää omalla tavallaan monia ihmisiä, kun ovat nähneet köyhyyttä ja keskiluokkaa. Välillä niiltä vain unohtuu, että kaikki keskiluokkaiset ei ole luokkahyppäreitä.
Vielä tämän ketjun luettuasi tuli tuollainen ajatus mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä teet sivistyshypyn.
Mitä sinä tiedät aloittajan sivistystasosta? Taidat olla kateellinen rotta, niin sanottu vihaaja.
Olen akateeminen. Suoraan sanottuna hävettäisi kertoa sitä tämän ketjun jälkeen, mikäli oletus olisi, että kaikki akateemiset olisivat yhtä vajaavaisia kuin nämä tietyt sivistymättömät junttiakateemiset tässä ketjussa. Kuninkaallisetkin opetetaan puhumaan kaikkien ihmisten kanssa iästä ja taustasta riippumatta.
Kysehän ei olse siitä etteikö keskiluokkainen osaisi keskustella duunarin kanssa, eri asia on, että ovatko ne keskustelunaiheet samat kuin keskiluokkaisella olisi jutellessaan toisen keskiluokkaisen kanssa. Ne eivät ole ja se juurikin kertoo siitä, että yhteiskuntaluokka ei ole sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Samaa mieltä. Kun on avarakatseinen ja normaalilla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen, niin kaikkien kanssa löytyy puhuttavaa taustasta ja luokasta riippumatta.
Kuulun itse keskiluokkaan ja omien tuttavien kanssa puhutaan erilaisista asioista kuin vaikkapa duunarisukulaisten kanssa. Lähihoitajatutulle en hehkuta kaukomatkoja tai ravintolaillallisia, vaan puhutaan esimerkiksi hänen kissansa seikkailusta, lukemistamme kirjoista tai lähiseudun parhaista lenkkipoluista. Omien tuttavien kanssa voidaan suunnitella seuraavaa hiihtomatkaa Alpeille. Eikä kyse ole siitä että puhuttaisiin mitä asiat maksaa (vaikka toki taloudellisina ihmisinä hintojakin vertaillaan), vaan mielestäni ei ole kohteliasta hieroa tällaista ihmisen naamaan jonka taloudellinen tilanne on erilainen.
Muistan itse kuinka nuorempana ja vähävaraisena päädyin keskiluokkaisten seuraan ja puheenaiheet keskittyvät asioihin joita en itse ollut juuri edes ajatellut koska taloudellista mahdollisuutta samanlaiseen elämään ei ollut. Kukaan ei maininnut asioiden summia mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei minulla ollut oikein sanottavaa omakotitalon tontin valintaan, kaukomatkoihin tai heidän hienoihin harrastuksiinsa. Näin ne luokkaerot näkyvät keskustelussa ilman rahasummien vertailuakin.
Täsmälleen näin. Tässä on nyt kuitenkin se alkuasetelma, että sinä olet tehnyt luokkahypyn ja tiedät myös millaista on olla köyhempi. Se on sinun rikkaus. mutta jos joku on syntynyt suoraan ylempään keskiluokkaan, eikä ole edes duunarisukulaisia, niin mistä sellainen piruparka pystyy duunarin kanssa puhumaan? Kissan toilailut ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole mitään tietoa lähialueen lenkkimaastoista, ei edes omista tuulipukua tai verkkareita. Golfista, kaukomatkoista ja niihin liittyvistä ravintoloista puhuminen tuntuu liian elitistiseltä, mutta ne on oikeastaan ainoat kiinnostavat harrastukset.
Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olet kyllä ihan oikeassa, ehkäpä pidän asioita liian itsestäänselvyytenä oman taustani takia. Tottakai on vaikea nähdä asioita eri tuloluokan ihmisten näkökulmasta kun ei ole koskaan sellaista elämää elänyt eikä läheltä nähnyt. Vähän sama asia kuin se että syntyperäisillä suomalaisilla voi olla vaikea ymmärtää eri etnisten ryhmien haasteita tai miehillä naisten kokemia haasteita tai naisilla miesten, kun sitä elämää ei ole koskaan elänyt toisesta näkökulmasta.
Vihdoinkin joku ymmärtää. Keskiluokkaisuuden kultainen häkki luo omat rajoitteensa.
Nimenomaan. Itsekin olen luokkaretken tehnyt. Ei keskiluokkainen kykene näkemään sen duunaritaustaisen silmin. Hän puhuu hiihtolomastaan lapin laskettelurinteissä, kun itse en ole ikinä laittanut edes laskettelusuksia jalkoihini eikä kukaan sukulaisistanikaan, saati ollut edes lapissa. Hänelle kulttuuria on kirkkokonsertti, jossa soitetaan Bachia kun minulle se on naapuriston ikämiehen vasemmistolaista runonlasuntaa jonkun juhlissa. Hänelle keskustelua on oppinut keskustelu tieteenfilosofiasta, kun omassa taustassa keskustelussa yritetään saada selvyyttä mitä ruokaa tehtäisiin illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!
Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?
- Säästä
:D
Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.
Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua.
Huutonaurua
Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle.
Kylläpä on tylsiä puheenaiheita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, va
ikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minä olen koulutukseltani lääkäri ja tylsistyisin kuoliaaksi, jos joku kertoilisi minulle Michelin-ravintoloista ja golfausolosuhteitten etiketeistä eri maissa.
Käyn joskus ystävieni kanssa kalliissa ravintoloissa syömässä. Pahaa, rasvaista ruoka; itse osaan valmistaa paljon maukkaampaa. Täytyy vain filmata ja kehua, että kyllä on herkullista. Sen verta täytyy osata kuitenkin käytöstapoja, että ei sano suoraan, mitä mieltä oli huippuravintolan safkoista.
Siksihän niistä ravintoloista juuri ystävien kesken vaihdetaan tietoja, ettei tulisi eksyttyä sellaisiin, missä on pahaa, rasvaista ruokaa.
Esimerkiksi voin suositella taiwanilaislähtöistä Din Tai Fung -ketjua, josta saa keittodumplingeja. Muita suosikkeja maailmalla ovat mm. Singaporen Labyrinth-ravintola ja Bangkokin Le Du -ravintola. Lisäksi monet vietnamilaiset ovat hyviä melkein missä vain, ja japanilaisista ramen-paikat on usein raikkaampia kuin sushipaikat.
Golf-juttuja puhutaan tietysti vain niiden kanssa, joita se kiinnostaa, mutta smart casual, kaulus ja vyö ei riitä joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on tylsiä puheenaiheita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, va
ikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minä olen koulutukseltani lääkäri ja tylsistyisin kuoliaaksi, jos joku kertoilisi minulle Michelin-ravintoloista ja golfausolosuhteitten etiketeistä eri maissa.
Käyn joskus ystävieni kanssa kalliissa ravintoloissa syömässä. Pahaa, rasvaista ruoka; itse osaan valmistaa paljon maukkaampaa. Täytyy vain filmata ja kehua, että kyllä on herkullista. Sen verta täytyy osata kuitenkin käytöstapoja, että ei sano suoraan, mitä mieltä oli huippuravintolan safkoista.
Siksihän niistä ravintoloista juuri ystävien kesken vaihdetaan tietoja, ettei tulisi eksyttyä sellaisiin, missä on pahaa, rasvaista ruokaa.
Esimerkiksi voin suositella taiwanilaislähtöistä Din Tai Fung -ketjua, josta saa keittodumplingeja. Muita suosikkeja maailmalla ovat mm. Singaporen Labyrinth-ravintola ja Bangkokin Le Du -ravintola. Lisäksi monet vietnamilaiset ovat hyviä melkein missä vain, ja japanilaisista ramen-paikat on usein raikkaampia kuin sushipaikat.
Golf-juttuja puhutaan tietysti vain niiden kanssa, joita se kiinnostaa, mutta smart casual, kaulus ja vyö ei riitä joka paikassa.
Joo ja sadesäällä on oltava sininen vyö, helteellä punainen ja pakkasella valkoinen. Jos hurrikaani iskee niin on äkkiä vaihdettava sateenkaarivyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.
Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on tylsiä puheenaiheita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, va
ikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minä olen koulutukseltani lääkäri ja tylsistyisin kuoliaaksi, jos joku kertoilisi minulle Michelin-ravintoloista ja golfausolosuhteitten etiketeistä eri maissa.
Käyn joskus ystävieni kanssa kalliissa ravintoloissa syömässä. Pahaa, rasvaista ruoka; itse osaan valmistaa paljon maukkaampaa. Täytyy vain filmata ja kehua, että kyllä on herkullista. Sen verta täytyy osata kuitenkin käytöstapoja, että ei sano suoraan, mitä mieltä oli huippuravintolan safkoista.
Siksihän niistä ravintoloista juuri ystävien kesken vaihdetaan tietoja, ettei tulisi eksyttyä sellaisiin, missä on pahaa, rasvaista ruokaa.
Esimerkiksi voin suositella taiwanilaislähtöistä Din Tai Fung -ketjua, josta saa keittodumplingeja. Muita suosikkeja maailmalla ovat mm. Singaporen Labyrinth-ravintola ja Bangkokin Le Du -ravintola. Lisäksi monet vietnamilaiset ovat hyviä melkein missä vain, ja japanilaisista ramen-paikat on usein raikkaampia kuin sushipaikat.
Golf-juttuja puhutaan tietysti vain niiden kanssa, joita se kiinnostaa, mutta smart casual, kaulus ja vyö ei riitä joka paikassa.
Joo ja sadesäällä on oltava sininen vyö, helteellä punainen ja pakkasella valkoinen. Jos hurrikaani iskee niin on äkkiä vaihdettava sateenkaarivyöhön.
XD - ja keskustele nyt sitten sunkin kanssa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!
Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?
- Säästä
:D
Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.
Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua.
Huutonaurua
Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle.
Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Ahaa! Eli tarvitset keskustelukumppaniksi toisen luokkaloikkarin! Sellaisen, jolla on erilaisia näkökulmia, kuten itselläsikin.
Ikänsä pelkästään jossain yhdessä ja samassa ylemmän keskiluokan tai duunariluokan kuplassa eläneet on sinulle liian tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.
Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta.
Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!
Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?
- Säästä
:D
Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.
Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua.
Huutonaurua
Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle.
Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.
Mä ymmärsin, että toi mitä sanoit että olis "tynnyrissä elänyt" ei ole tehnyt luokkahyppyä, vaan on aina elänyt ylemmässä keskiluokassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Ahaa! Eli tarvitset keskustelukumppaniksi toisen luokkaloikkarin! Sellaisen, jolla on erilaisia näkökulmia, kuten itselläsikin.
Ikänsä pelkästään jossain yhdessä ja samassa ylemmän keskiluokan tai duunariluokan kuplassa eläneet on sinulle liian tylsiä.
Juuri näin taitaisin tarvita. Kiinnostavinta olisi tietysti jos toinen loikkari olisi tehnyt hieman erilaisen loikkauksen kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Tämä on mielenkiintoinen kommentti, koska itse taas olen "duunarina" (nyt tosin ns. paremmassa työssä) tutustunut yhteen perheeseen, jossa vanhemmat olivat ns. keskiluokkaa. Muistan miten tunsin aluksi jopa häpeää omasta elämästäni, mutta tämä ystävyys oli aika silmiä avaavaa. En missään nimessä halua yleistää ns. keskiluokkaa samaan kastiin, mutta tässä vain omia kokemuksia sieltä "toiselta puolelta".
Remonteista ja ostoista oli vaikea puhua, koska he nimen omaan ostivat kaiken rahalla mutta omaa osaamisesta ei oikeastaan mihinkään löytynyt. (paitsi työ) Elämä pyöri todella paljon materiaalin ympärillä ja siitä puhuttiin avoimesti. Puhun itsekin palkasta jne. avoimesti, mutta se koko elämä tuntui pyörivän materiaalin ympärillä. Samaan aikaan silti meidän taloudellisista haaveista ja rahan menosta varoiteltiin ihan kuin oltaisiin typerämpiä. Se, että suvulla oli mökkejä ja varallisuutta tuntui aiheuttavan sen, ettei ymmärretty ettei kaikilla ole niin vaan se omaisuus täytyy itse hankkia, jos sen haluaa.
Sellainen sydämen sivistys esimerkiksi pienituloisia kohtaan tuntui puuttuvan. Omaa koulutusta ja työtä tuotiin esille sitä kautta, että ollaan tehty hirveästi töitä sen eteen. Sinänsä en sitä vähättele, mutta alkkisvanhemman lapsesta ponnistaneena koen kyllä, että opiskelut kaikkien vaikeuksien jälkeen ovat olleet elämäni helpoin osa. (amis, lukio, amk, maisteriopinnot kesken) Surullinen fakta on myös se, että valtaosa ns. asiantuntijatöistä menee suhteilla ja sisäpiirien kautta. Itselläni kävi valtavan hyvä tuuri työpaikan suhteen ja tietenkin jatkot olen saanut oman osaamisen kautta, mutta ulkopuolisten on todella vaikea saada jalkaa oven väliin.
Alkoholinkäyttöä ikään kuin perusteltiin keskiluokkaisuudella. Raskas työ, juhlat, rentoutuminen. Samanlaista se alkoholismi on keskiluokkaisuudesta ja siitä viinipullosta huolimatta. Koska elämä tuntui pyörivän niin pinnallisten asioiden parissa, emme ole enää tekemisissä, koska ei ole pakko. Tämä vain yksi kokemus, mutta enää en katso ylös päin ns. parempaa kastia.
Miksi se itse tekeminen on joku kynnyskysymys? Itse en remontoi, teetän kyllä remontteja ja puhun nytkin työn alla olevasta keittiöremontistani ihan mielelläni. Voisi puhua vaikka materiaaleista, väreistä, eri keittiövalmistajien mallistoista. Miksi se, että osaanko laatoittaa seinätiilet itse tai laittaa lattialistat kiinni olisi se oleellinen keskustelun osa?
Kyllähän se tuo lisää aiheita ja syvyyttä keskusteluun kun mietitään ruuvien valintoja ja laastin laatua. Kokemusperäinen vertailu on hyödyllistä.
-eri
Miksi pitää vetää ääripäähän? Onhan se nyt hassua, jos ihminen teettää keittiöremontin eikä edes tiedä materiaaleja. Liittyneekö siihen kulutukseen, jossa rahalla voi myöhemmin korvata pieleen menneet valinnat? Toki ymmärrän sen, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta näin "duunarinäkökulmasta" tuntuu erikoiselta, jos ihminen ei osaa edes seinää maalata tai vaihtaa autoon öljyjä, saatikka, että edes tietäisi mitä maalia/väriä sieltä seinästä löytyy.
Miksi minun pitäisi ne materiaalit tuntea? Keittiötasojen materiaali tietysti on hyvä tietää, että osaa sitä huoltaa ja käyttää oikein. Massiivipuu edellyttää ihan eri huoltoa kuin vaikka graniitti, mutta mitä väliä joillain kaapistojen materiaaleilla on. Kyllä se hinnassa sitten näkyy puhutaanko täyspuusta vai jostain halvemmasta materiaalista. Ja öljyt on helppo hoitaa samalla käynnillä kun vaihdetaan kausirenkaat alle, vai oletatko, että keskiluokka niitä itse vaihtaa?
Talouspapereissa löytyy myös paljon eroja. Vaihtoehtoja on eri hintaluokissa sekä materiaaleissa ja valinnanvaraa väreissä, kuvioinneissa, vieläpä pinnan tuntumassa. Näistä on duunareiden kans hankala koittaa rakentaa keskustelua.
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.