Mä oon tehnyt luokkahypyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.

Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta. 

Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.

Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin. 

Eiköhän me kaikki mammat olla wannabe-keskiluokkaa? Yläluokkaa meille on parveke missä voi käydä sätkällä. Elaripäivänä saattaa repäistä ja ostaa ihan tehdastupakkaa. Keskustellaan vaan onko maksalaatikko parempaa rusinoilla vai ilman. Entäs meneekö pummilla matkustamisen sakot sossun vai ei? Voiko niitä huomioida kun lasketaan elareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.

Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta. 

Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.

Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin. 

Niin kyllähän se on niin monta kertaa nähty, että yrität keskustella työväenluokkaisten kanssa ja saat röhönaurut päällesi, kun sievistelet, hienostelet tai yrität esittää jotain. Ja kun siitä ei ole kyse, vaan halusta keskustella siitä mikä itselle on mielenkiintoista ja tärkeää. Sen sijaan duunarin ei tarvitse edes yrittää keskustella keskiluokkaa kiinnostavista asioista, mikäköhän siinä sitten onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.

Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta. 

Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.

Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin. 

Minä yksi teille naurajista olenkin akateeminen. Olette niin olevinanne, yritätte epätoivoisesti opetella miten tehdä eroa alempaan luokkaan ja korostaa itseään. Mistä voi pitää, mitä voi puhua, miten käyttäytyä jos on "ylempää keskiluokkaa". Kerrassaan säälittävää. Koko ajatus luokkajaosta on muuten duunareitten haukkumista ja alentamista. Halu pitää yllä luokkajakoa on duunareitten vapaata haukkumista. Se, että ei voisi keskustella duunareitten kanssa on duunareitten haukkumista. Ylenkatsotte duunareita, vaikka tuolla sivistystasollanne ei olisi mitään syytä sellaiseen. Olette häpäisseet koko keskiluokan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.

Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta. 

Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.

Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin. 

Minä yksi teille naurajista olenkin akateeminen. Olette niin olevinanne, yritätte epätoivoisesti opetella miten tehdä eroa alempaan luokkaan ja korostaa itseään. Mistä voi pitää, mitä voi puhua, miten käyttäytyä jos on "ylempää keskiluokkaa". Kerrassaan säälittävää. Koko ajatus luokkajaosta on muuten duunareitten haukkumista ja alentamista. Halu pitää yllä luokkajakoa on duunareitten vapaata haukkumista. Se, että ei voisi keskustella duunareitten kanssa on duunareitten haukkumista. Ylenkatsotte duunareita, vaikka tuolla sivistystasollanne ei olisi mitään syytä sellaiseen. Olette häpäisseet koko keskiluokan.

Ei tässä kukaan ole puhunutkaan mistään luokan stereotyyppisen käyttäytymisen epätoivoisesta tavoittelusta, vaan ihan pelkästään peruselämisestä, jossa parmesaanin laitto pastan päälle on itsestäänselvyys, mutta joka tulkitaan pienituloisten keskuudessa pröystäilyksi. Puhumattakaan kylpyhuoneremontin suunnittelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.

Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua. 

Huutonaurua

Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle. 

Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.

Mä ymmärsin, että toi mitä sanoit että olis "tynnyrissä elänyt" ei ole tehnyt luokkahyppyä, vaan on aina elänyt ylemmässä keskiluokassa. 

Luuli elävänsä ylemmän keskiluokan elämää, mutta elikin tynnyrissä, joka paljastui tietämättömyyden tynnyriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.

Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua. 

Huutonaurua

Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle. 

Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.

Puhutaan siis kavereitten kans kaukomatkailusta ja ulkomaalaisista golfkohteista eri puolilla maailmaa ja vaihdetaan niistä kokemuksia. Ei meille ole aina itsestään selvää, millainen sää missäkin maassa on johonkin tiettyyn vuodenaikaan, ja mihin missäkin kannattaa mennä kierroksen jälkeen iltapäiväteelle. Onko sulle? Jos me päästään yksimielisyyteen että on esim. tosi paahtavaa, ja tarvis vaikka uudet aurinkohatut, niin sit me mennään yhdessä shoppailemaan. Ei me olla tehty hyppyä, vaan ollaan aina oltu tämmösiä. Meidän esi-isät on varmaan joskus aikanaan hypänneet meidän puolesta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.

Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta. 

Tämä on kyllä hyvä pointti!

Tavallaanhan minulla on kyse myös siitä, että harvan kanssa keskustelusta todella nautin, vaikka syyt ovatkin erilaiset kuin loukkaamista varovalla. Moni on elänyt niin omassa tynnyrissään, että keskustelu ei yksinkertaisesti tunnu tarpeeksi vapaalta, monipuoliselta ja kiinnostavalta.

Saattaa toki olla myös että olen itse vain huono keskustelija ja siksi on vaikea löytää oikeaa aallonpituutta muiden kanssa. -Se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?

En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.

Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.

Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.

Tämä on mielenkiintoinen kommentti, koska itse taas olen "duunarina" (nyt tosin ns. paremmassa työssä) tutustunut yhteen perheeseen, jossa vanhemmat olivat ns. keskiluokkaa. Muistan miten tunsin aluksi jopa häpeää omasta elämästäni, mutta tämä ystävyys oli aika silmiä avaavaa. En missään nimessä halua yleistää ns. keskiluokkaa samaan kastiin, mutta tässä vain omia kokemuksia sieltä "toiselta puolelta".

Remonteista ja ostoista oli vaikea puhua, koska he nimen omaan ostivat kaiken rahalla mutta omaa osaamisesta ei oikeastaan mihinkään löytynyt. (paitsi työ) Elämä pyöri todella paljon materiaalin ympärillä ja siitä puhuttiin avoimesti. Puhun itsekin palkasta jne. avoimesti, mutta se koko elämä tuntui pyörivän materiaalin ympärillä. Samaan aikaan silti meidän taloudellisista haaveista ja rahan menosta varoiteltiin ihan kuin oltaisiin typerämpiä. Se, että suvulla oli mökkejä ja varallisuutta tuntui aiheuttavan sen, ettei ymmärretty ettei kaikilla ole niin vaan se omaisuus täytyy itse hankkia, jos sen haluaa.

Sellainen sydämen sivistys esimerkiksi pienituloisia kohtaan tuntui puuttuvan. Omaa koulutusta ja työtä tuotiin esille sitä kautta, että ollaan tehty hirveästi töitä sen eteen. Sinänsä en sitä vähättele, mutta alkkisvanhemman lapsesta ponnistaneena koen kyllä, että opiskelut kaikkien vaikeuksien jälkeen ovat olleet elämäni helpoin osa. (amis, lukio, amk, maisteriopinnot kesken) Surullinen fakta on myös se, että valtaosa ns. asiantuntijatöistä menee suhteilla ja sisäpiirien kautta. Itselläni kävi valtavan hyvä tuuri työpaikan suhteen ja tietenkin jatkot olen saanut oman osaamisen kautta, mutta ulkopuolisten on todella vaikea saada jalkaa oven väliin.

Alkoholinkäyttöä ikään kuin perusteltiin keskiluokkaisuudella. Raskas työ, juhlat, rentoutuminen. Samanlaista se alkoholismi on keskiluokkaisuudesta ja siitä viinipullosta huolimatta. Koska elämä tuntui pyörivän niin pinnallisten asioiden parissa, emme ole enää tekemisissä, koska ei ole pakko. Tämä vain yksi kokemus, mutta enää en katso ylös päin ns. parempaa kastia.

Miksi se itse tekeminen on joku kynnyskysymys? Itse en remontoi, teetän kyllä remontteja ja puhun nytkin työn alla olevasta keittiöremontistani ihan mielelläni. Voisi puhua vaikka materiaaleista, väreistä, eri keittiövalmistajien mallistoista. Miksi se, että osaanko laatoittaa seinätiilet itse tai laittaa lattialistat kiinni olisi se oleellinen keskustelun osa?

Kyllähän se tuo lisää aiheita ja syvyyttä keskusteluun kun mietitään ruuvien valintoja ja laastin laatua. Kokemusperäinen vertailu on hyödyllistä.

-eri

Miksi pitää vetää ääripäähän? Onhan se nyt hassua, jos ihminen teettää keittiöremontin eikä edes tiedä materiaaleja. Liittyneekö siihen kulutukseen, jossa rahalla voi myöhemmin korvata pieleen menneet valinnat? Toki ymmärrän sen, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta näin "duunarinäkökulmasta" tuntuu erikoiselta, jos ihminen ei osaa edes seinää maalata tai vaihtaa autoon öljyjä, saatikka, että edes tietäisi mitä maalia/väriä sieltä seinästä löytyy.

Miksi minun pitäisi ne materiaalit tuntea? Keittiötasojen materiaali tietysti on hyvä tietää, että osaa sitä huoltaa ja käyttää oikein. Massiivipuu edellyttää ihan eri huoltoa kuin vaikka graniitti, mutta mitä väliä joillain kaapistojen materiaaleilla on. Kyllä se hinnassa sitten näkyy puhutaanko täyspuusta vai jostain halvemmasta materiaalista. Ja öljyt on helppo hoitaa samalla käynnillä kun vaihdetaan kausirenkaat alle, vai oletatko, että keskiluokka niitä itse vaihtaa?

Talouspapereissa löytyy myös paljon eroja. Vaihtoehtoja on eri hintaluokissa sekä materiaaleissa ja valinnanvaraa väreissä, kuvioinneissa, vieläpä pinnan tuntumassa. Näistä on duunareiden kans hankala koittaa rakentaa keskustelua.

Tämä on totta, minulla ei ole varaa talouspaperiin. Siksi käytänkin kotimaista käsinkudottua pellavarättiä, jonka voi keittää tai pestä 90 asteessa.

T. köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.

Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua. 

Huutonaurua

Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle. 

Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.

Puhutaan siis kavereitten kans kaukomatkailusta ja ulkomaalaisista golfkohteista eri puolilla maailmaa ja vaihdetaan niistä kokemuksia. Ei meille ole aina itsestään selvää, millainen sää missäkin maassa on johonkin tiettyyn vuodenaikaan, ja mihin missäkin kannattaa mennä kierroksen jälkeen iltapäiväteelle. Onko sulle? Jos me päästään yksimielisyyteen että on esim. tosi paahtavaa, ja tarvis vaikka uudet aurinkohatut, niin sit me mennään yhdessä shoppailemaan. Ei me olla tehty hyppyä, vaan ollaan aina oltu tämmösiä. Meidän esi-isät on varmaan joskus aikanaan hypänneet meidän puolesta.  

Sillä lailla, hyvä tytöt! jatkakaa vain shoppailua ja matkustelua. Teidän esi-isät on hypänneet teidän puolesta. X D)))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.

Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua. 

Huutonaurua

Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle. 

Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.

Puhutaan siis kavereitten kans kaukomatkailusta ja ulkomaalaisista golfkohteista eri puolilla maailmaa ja vaihdetaan niistä kokemuksia. Ei meille ole aina itsestään selvää, millainen sää missäkin maassa on johonkin tiettyyn vuodenaikaan, ja mihin missäkin kannattaa mennä kierroksen jälkeen iltapäiväteelle. Onko sulle? Jos me päästään yksimielisyyteen että on esim. tosi paahtavaa, ja tarvis vaikka uudet aurinkohatut, niin sit me mennään yhdessä shoppailemaan. Ei me olla tehty hyppyä, vaan ollaan aina oltu tämmösiä. Meidän esi-isät on varmaan joskus aikanaan hypänneet meidän puolesta.  

Se kuuluu kyllä puheestasi, että maalaisjärkeä sinulle ei ole suotu. Onneksi olet oikeasti Daisybella 9v. ja siltä kuulostatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko Suomessa käyttöön tuollaisen kastimerkinnän? Olisi kiva nähdä minkä yhteiskuntaluokan edustajan kanssa on milloinkin tekemisissä. Ja sitten sen varustuksen mitan vois kanssa lääkäri toteamisen jälkeen tatuoida otsaan niin ei tarvitsisi arvailla ja kuluttaa aikaa turhaan. 🤔🤔🙄

Ei ole tarvetta. Kyllä sen yhteiskuntaluokan näkee habituksesta ja viimeistään kuulee puheesta.

Tässä tyypillinen ylemmän keskiluokan habitus (professori, valittu vuoden professoriksikin)

https://www.kodinkuvalehti.fi/avainsana/howard-jacobs

Habituksesta näkee ihmisen liberaaliuden/konservatiivisuuden mutta tuo nyt ei ole kiinni koulutuksesta eikä perhetaustasta vaan ihan niistä omista arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko Suomessa käyttöön tuollaisen kastimerkinnän? Olisi kiva nähdä minkä yhteiskuntaluokan edustajan kanssa on milloinkin tekemisissä. Ja sitten sen varustuksen mitan vois kanssa lääkäri toteamisen jälkeen tatuoida otsaan niin ei tarvitsisi arvailla ja kuluttaa aikaa turhaan. 🤔🤔🙄

Ei ole tarvetta. Kyllä sen yhteiskuntaluokan näkee habituksesta ja viimeistään kuulee puheesta.

Tässä tyypillinen ylemmän keskiluokan habitus (professori, valittu vuoden professoriksikin)

https://www.kodinkuvalehti.fi/avainsana/howard-jacobs

Habituksesta näkee ihmisen liberaaliuden/konservatiivisuuden mutta tuo nyt ei ole kiinni koulutuksesta eikä perhetaustasta vaan ihan niistä omista arvoista. 

Jos luokkahyppyyn tarvitsisi vain vaihtaa mielentilaa vastaamaan stereotypiaa, sehän olisi varsinaista kansanurheilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko Suomessa käyttöön tuollaisen kastimerkinnän? Olisi kiva nähdä minkä yhteiskuntaluokan edustajan kanssa on milloinkin tekemisissä. Ja sitten sen varustuksen mitan vois kanssa lääkäri toteamisen jälkeen tatuoida otsaan niin ei tarvitsisi arvailla ja kuluttaa aikaa turhaan. 🤔🤔🙄

Ei ole tarvetta. Kyllä sen yhteiskuntaluokan näkee habituksesta ja viimeistään kuulee puheesta.

Tässä tyypillinen ylemmän keskiluokan habitus (professori, valittu vuoden professoriksikin)

https://www.kodinkuvalehti.fi/avainsana/howard-jacobs

Habituksesta näkee ihmisen liberaaliuden/konservatiivisuuden mutta tuo nyt ei ole kiinni koulutuksesta eikä perhetaustasta vaan ihan niistä omista arvoista. 

Vaikka Howard Jacobs näyttääkin punkkarilta, tuskin hällä professorina ihmeemmin yhteistä jutunjuurta paikallisten kiljupunkkareiden kanssa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko Suomessa käyttöön tuollaisen kastimerkinnän? Olisi kiva nähdä minkä yhteiskuntaluokan edustajan kanssa on milloinkin tekemisissä. Ja sitten sen varustuksen mitan vois kanssa lääkäri toteamisen jälkeen tatuoida otsaan niin ei tarvitsisi arvailla ja kuluttaa aikaa turhaan. 🤔🤔🙄

Ei ole tarvetta. Kyllä sen yhteiskuntaluokan näkee habituksesta ja viimeistään kuulee puheesta.

Tässä tyypillinen ylemmän keskiluokan habitus (professori, valittu vuoden professoriksikin)

https://www.kodinkuvalehti.fi/avainsana/howard-jacobs

Habituksesta näkee ihmisen liberaaliuden/konservatiivisuuden mutta tuo nyt ei ole kiinni koulutuksesta eikä perhetaustasta vaan ihan niistä omista arvoista. 

Jokaisessa luokassa on omat anarkistinsa. Se on siinä, että pitää tuntea se oma yhteiskuntaluokkansa, jotta osaa kapinoiden sen piirteitä vastaan. Hyvä esimerkki ovat vanhat taistolaiset. Keskiluokkaisia stuidujahan he olivat, mutta halusivat kiihkeästi identifioitua työvenluokkaan, josta eivät mitään tienneet saati ymmärtäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?

Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua. 

Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.

Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua. 

Huutonaurua

Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle. 

Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.

Puhutaan siis kavereitten kans kaukomatkailusta ja ulkomaalaisista golfkohteista eri puolilla maailmaa ja vaihdetaan niistä kokemuksia. Ei meille ole aina itsestään selvää, millainen sää missäkin maassa on johonkin tiettyyn vuodenaikaan, ja mihin missäkin kannattaa mennä kierroksen jälkeen iltapäiväteelle. Onko sulle? Jos me päästään yksimielisyyteen että on esim. tosi paahtavaa, ja tarvis vaikka uudet aurinkohatut, niin sit me mennään yhdessä shoppailemaan. Ei me olla tehty hyppyä, vaan ollaan aina oltu tämmösiä. Meidän esi-isät on varmaan joskus aikanaan hypänneet meidän puolesta.  

Opetussuunnitelmasta on näemmä samalla jätetty pois maapallon pyöriminen kun kaunokirjoitus jätettiin pois. Ei huolta. Tämä opetetaan sinulle parin vuoden kuluttua seiskaluokalla, mutta linkitän tämän sinulle jo nyt, niin voit loistaa seiskalla tunnilla https://peda.net/p/RiikkaKotiranta/emaantieto-7/emaantieto7/luku_3

Tarkemman paikallissään ennusteineen löydät sääkanavilta ja maailmanlaajuista tilastotietoa on saatavilla edellisvuosilta. Ei tarvitse arvailla kaverin kanssa, kun voi ihan tarkistella asioita arvailun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?

Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua. 

Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä. 

Eivät "menneet".

Tästähän syntyi varsin vivahteikasta keskustelua. Jatkakaa.

Mua naurattaa nuo kaikki puujalat välissä, ihan loistavia! Ja se kun joku kait nimitti arvopapereita talouspaperiksi!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Duunari on kuulemma kysynyt yliopiston proffalta, että maksetaanko proffalle palkkaa todella kirjojen lukemisesta. Jos ymmärryshorisontti on tuollainen, saattaa yhteinen keskustelu olla aika vaikeaa.

Mitähän se proffa on vastannut?