Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tehnyt luokkahypyn
09.04.2023 |
Olen pohtinut sitä paljon viime aikoina. Mutta näin on. Olen tehnyt luokkaretken, luokkahypyn, luokkanousun. Duunariperheestä ponnistanut.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.
Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta.
Ja se duunaritaustainen eksyttyään keskiluokkaisten seuraan on monesti ihan hiljaa. Kun ei ole kokemuspiiriä niistä toisten jutuista. Vähän hävettääkin, kun ei ole niin nähnyt maailmaa eikä harrastanut. Työpaikkakin on vain se suorittavan työn paikka eikä akateeminen asiantuntijatyö, jossa voi pähkäillä maailmaa. Omassa työssä vain painetaan käskyjen mukaan ilman harkintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
No en halveksi keskiluokkaa, luokittelisit minut koulutukseni ja tulotasoni perusteella ylempään keskiluokkaan. Mutta en ymmärrä tätä tarvettasi/kaltaistesi tarvetta luokitella ja kuplautua niin voimakkaasti. Kiinnostavia, viisaita ihmisiä on paljon, ihmisen perusta hyvin samanlainen eri kulttuureissakin saati sitten homogeenisen suomalaisen yhteiskunnan sisällä eri "luokissa. En ymmärrä miksi turhaan sulkea suuri osa mahdollisista antoisista kohtaamisista pois vain sen vuoksi, että toinen hakee rakkaushömpän suuria tunteita Mozartin opperasta, toinen Salatuista Elämistä? Nyt takaisin töihin, mene sinäkin tekemään jotain kivempaa kuin palstailu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.
Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta.
Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.
Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin.
Minä yksi teille naurajista olenkin akateeminen. Olette niin olevinanne, yritätte epätoivoisesti opetella miten tehdä eroa alempaan luokkaan ja korostaa itseään. Mistä voi pitää, mitä voi puhua, miten käyttäytyä jos on "ylempää keskiluokkaa". Kerrassaan säälittävää. Koko ajatus luokkajaosta on muuten duunareitten haukkumista ja alentamista. Halu pitää yllä luokkajakoa on duunareitten vapaata haukkumista. Se, että ei voisi keskustella duunareitten kanssa on duunareitten haukkumista. Ylenkatsotte duunareita, vaikka tuolla sivistystasollanne ei olisi mitään syytä sellaiseen. Olette häpäisseet koko keskiluokan.
Ei tässä kukaan ole puhunutkaan mistään luokan stereotyyppisen käyttäytymisen epätoivoisesta tavoittelusta, vaan ihan pelkästään peruselämisestä, jossa parmesaanin laitto pastan päälle on itsestäänselvyys, mutta joka tulkitaan pienituloisten keskuudessa pröystäilyksi. Puhumattakaan kylpyhuoneremontin suunnittelusta.
Ohiksena sanon, että tässä keskustelussa sekoittuu kaksi asiaa; pienituloiset ja duunarit. Toisinaan jälkimmäiset tienaavat enemmän kuin keskiluokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Mielelläänhän sitä tosiaan juttelisi muustakin kuin säistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.
Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.
Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta.
Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.
Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin.
Minä yksi teille naurajista olenkin akateeminen. Olette niin olevinanne, yritätte epätoivoisesti opetella miten tehdä eroa alempaan luokkaan ja korostaa itseään. Mistä voi pitää, mitä voi puhua, miten käyttäytyä jos on "ylempää keskiluokkaa". Kerrassaan säälittävää. Koko ajatus luokkajaosta on muuten duunareitten haukkumista ja alentamista. Halu pitää yllä luokkajakoa on duunareitten vapaata haukkumista. Se, että ei voisi keskustella duunareitten kanssa on duunareitten haukkumista. Ylenkatsotte duunareita, vaikka tuolla sivistystasollanne ei olisi mitään syytä sellaiseen. Olette häpäisseet koko keskiluokan.
Ei tässä kukaan ole puhunutkaan mistään luokan stereotyyppisen käyttäytymisen epätoivoisesta tavoittelusta, vaan ihan pelkästään peruselämisestä, jossa parmesaanin laitto pastan päälle on itsestäänselvyys, mutta joka tulkitaan pienituloisten keskuudessa pröystäilyksi. Puhumattakaan kylpyhuoneremontin suunnittelusta.
Ohiksena sanon, että tässä keskustelussa sekoittuu kaksi asiaa; pienituloiset ja duunarit. Toisinaan jälkimmäiset tienaavat enemmän kuin keskiluokka.
Luokan määräävät ne sosiaaliset verkostot, joissa pystyy luontevasti toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
No en halveksi keskiluokkaa, luokittelisit minut koulutukseni ja tulotasoni perusteella ylempään keskiluokkaan. Mutta en ymmärrä tätä tarvettasi/kaltaistesi tarvetta luokitella ja kuplautua niin voimakkaasti. Kiinnostavia, viisaita ihmisiä on paljon, ihmisen perusta hyvin samanlainen eri kulttuureissakin saati sitten homogeenisen suomalaisen yhteiskunnan sisällä eri "luokissa. En ymmärrä miksi turhaan sulkea suuri osa mahdollisista antoisista kohtaamisista pois vain sen vuoksi, että toinen hakee rakkaushömpän suuria tunteita Mozartin opperasta, toinen Salatuista Elämistä? Nyt takaisin töihin, mene sinäkin tekemään jotain kivempaa kuin palstailu :)
Ihan tällaisista pienistä asioista se kupla muotoutuu, kuten parmesaanista. Jos tarjoan täällä pienituloiselle veljelleni carbonaran ja raastan päälle parmesaania, niin duunari älähtää tuosta että herrajumala, tuolla kahdeksan euron juuston hinnalla söisin neljä päivää.
"Niin söisit, mutta ei se olisi niin hyvää"
Jaa. Ajattelin että olet hypännyt yhden luokan yli koulussa mutta ei sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
No en halveksi keskiluokkaa, luokittelisit minut koulutukseni ja tulotasoni perusteella ylempään keskiluokkaan. Mutta en ymmärrä tätä tarvettasi/kaltaistesi tarvetta luokitella ja kuplautua niin voimakkaasti. Kiinnostavia, viisaita ihmisiä on paljon, ihmisen perusta hyvin samanlainen eri kulttuureissakin saati sitten homogeenisen suomalaisen yhteiskunnan sisällä eri "luokissa. En ymmärrä miksi turhaan sulkea suuri osa mahdollisista antoisista kohtaamisista pois vain sen vuoksi, että toinen hakee rakkaushömpän suuria tunteita Mozartin opperasta, toinen Salatuista Elämistä? Nyt takaisin töihin, mene sinäkin tekemään jotain kivempaa kuin palstailu :)
Sinä et tunnu oikein ymmärtävän koko pointtia. Kyse ei ole siitä, että en keskiluokkaisena haluaisi keskustella työväenluokkaisen tai vaikkapa yläluokkaisen kanssa. Kysymys on siitä, että tiedostan ja tunnustan, että ne ovat erilaisia kuin oma luokkani. Sinulle tuntuu olla vaikeaa hyväksyä, että työväenluokka on erilainen kuin oma ylempi keskiluokkasi. Miksi se on sinulle vaikeaa? Etkö voi hyväksyä sitä, että ihmisillä on eri lähtökohtia ja erilaisia tapoja elää? Suomalainen yhteiskunta ei koskaan ole ollut homogeeninen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!
Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?
- Säästä
:D
Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.
Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua.
Huutonaurua
Mitä huvittavaa tuossa on? Varsinkin golf-piireissä on tosi tärkeää, että on pukeutunut etiketin mukaisesti. Monille kentille ja klubeille ei edes pääse muuten sisälle.
Eiköhän tuo ole itsestäänselvää, että niin kotimaan kohteessa (mökki, vaellus, hotelli, mikä tahansa aktiiviloma jne.) kuin muuallakin tarvitaan kohteenmukainen varustus, joka riippuu niin vuodenajasta, säästä kuin paikastakin. Hankintojakin tehdään tarvittaessa. Ihmettelen kyllä missä tynnyrissä olette luokkahyppyynne asti eläneet. Ehkäpä ette päässeet opiskelijapassilla golfaamaan ja se tuntuu teille nyt jotenkin uudelta ja hienolta. Matkailu ja sisustaminen ovat ihan kaikkien harrastuksia.
Puhutaan siis kavereitten kans kaukomatkailusta ja ulkomaalaisista golfkohteista eri puolilla maailmaa ja vaihdetaan niistä kokemuksia. Ei meille ole aina itsestään selvää, millainen sää missäkin maassa on johonkin tiettyyn vuodenaikaan, ja mihin missäkin kannattaa mennä kierroksen jälkeen iltapäiväteelle. Onko sulle? Jos me päästään yksimielisyyteen että on esim. tosi paahtavaa, ja tarvis vaikka uudet aurinkohatut, niin sit me mennään yhdessä shoppailemaan. Ei me olla tehty hyppyä, vaan ollaan aina oltu tämmösiä. Meidän esi-isät on varmaan joskus aikanaan hypänneet meidän puolesta.
Opetussuunnitelmasta on näemmä samalla jätetty pois maapallon pyöriminen kun kaunokirjoitus jätettiin pois. Ei huolta. Tämä opetetaan sinulle parin vuoden kuluttua seiskaluokalla, mutta linkitän tämän sinulle jo nyt, niin voit loistaa seiskalla tunnilla https://peda.net/p/RiikkaKotiranta/emaantieto-7/emaantieto7/luku_3
Tarkemman paikallissään ennusteineen löydät sääkanavilta ja maailmanlaajuista tilastotietoa on saatavilla edellisvuosilta. Ei tarvitse arvailla kaverin kanssa, kun voi ihan tarkistella asioita arvailun sijaan.
Toi on taas sitä tosi ilkeää halventamista, mitä tässä ketjussa on koko ajan tullut ylempää keskiluokkaa kohtaan, ja sitä paitsi oma kommenttisi osoittaa myös suurta tietämättömyyttä.
Onko sinulle aivan selkeää, että esimerkiksi Thaimaassa, Vietnamissa, Malesiassa, Indonesiassa ja Filippiineillä voi olla aivan erilaiset sääolot vaikka ovatkin toistensa naapureissa samoilla leveysasteilla? Ei tilastotietoja katsomalla selviä tuollaiset asiat, varsinkaan sellaisilla alueilla, missä sää ei tarkoita niinkään lämpötilaa (aina on 30 astetta +/- noin 2 astetta). On eri asia, miltä ilma tuntuu kuin että paljonko mittari näyttää. Sopivan kostealla säällä voi tuntua jopa lähes 10 astetta kuumemmalta. Eikä viime vuosina ole kaikki eri sadekaudet olleet enää ihan samoilla paikoilla kuin joskus aikaisemmin. Pidätkö tosiaan meitä niin tyhminä, että me ei tiedetä, mistä me puhutaan? Etkö nyt voi ajatella, että meillä on ehkä jokin syy puhua siitä, mistä me puhutaan? Enhän minäkään nimittele sinua, vaikka voisin. Voisitko sinäkin siis käyttäytyä asiallisesti.
T. Se (nuori aikuinen), jonka esi-isät on hypänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
No en halveksi keskiluokkaa, luokittelisit minut koulutukseni ja tulotasoni perusteella ylempään keskiluokkaan. Mutta en ymmärrä tätä tarvettasi/kaltaistesi tarvetta luokitella ja kuplautua niin voimakkaasti. Kiinnostavia, viisaita ihmisiä on paljon, ihmisen perusta hyvin samanlainen eri kulttuureissakin saati sitten homogeenisen suomalaisen yhteiskunnan sisällä eri "luokissa. En ymmärrä miksi turhaan sulkea suuri osa mahdollisista antoisista kohtaamisista pois vain sen vuoksi, että toinen hakee rakkaushömpän suuria tunteita Mozartin opperasta, toinen Salatuista Elämistä? Nyt takaisin töihin, mene sinäkin tekemään jotain kivempaa kuin palstailu :)
Sinä et tunnu oikein ymmärtävän koko pointtia. Kyse ei ole siitä, että en keskiluokkaisena haluaisi keskustella työväenluokkaisen tai vaikkapa yläluokkaisen kanssa. Kysymys on siitä, että tiedostan ja tunnustan, että ne ovat erilaisia kuin oma luokkani. Sinulle tuntuu olla vaikeaa hyväksyä, että työväenluokka on erilainen kuin oma ylempi keskiluokkasi. Miksi se on sinulle vaikeaa? Etkö voi hyväksyä sitä, että ihmisillä on eri lähtökohtia ja erilaisia tapoja elää? Suomalainen yhteiskunta ei koskaan ole ollut homogeeninen.
Minä hyväksyn ja olen kiinnostunut muiden tavoista elää. Pidän myös suomalaista luokkajakoa varsin mitättömänä kun sitä verrataan muihin maihin. Tuossa juuri yksi (sinä?) keskiluokkainen selitti kuinka hänelle ja hänen veljelleen parmesaani merkitsee eri asioita - saman perheen kasvatteja, eikö sen perhetaustan pitäisi myös määrittää luokkaa? Yksilöiden väliset erot suuria, suurempia kuin näiden "luokkien"? Selkein ero suomalaisessa yhteiskunnassa on vasta tulleiden, kieltä vasta opettelevien ja aivan toisenlaisista kulttuureista tulleiden ja täällä jo sukupolvia asuneiden välillä. Tuo ero suuri, ja tuo meidän tuleva ongelmamme. Olen itse asunut useammassa kulttuurissa eri puolilla maapalloa, siksi minun ei ole hankalaa ymmärtää, että ihmisillä erilaisia tapoja elää, minulla ongelma ymmärtää kuinka joku voi kokea nuo pienet koulutuserot niin ongelmallisiksi ettei kykene itselleen kotoisaan keskusteluun omaa äidinkieltään puhuvan ihmisen kanssa jos tuolta puuttuu maisterinpaperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
No en halveksi keskiluokkaa, luokittelisit minut koulutukseni ja tulotasoni perusteella ylempään keskiluokkaan. Mutta en ymmärrä tätä tarvettasi/kaltaistesi tarvetta luokitella ja kuplautua niin voimakkaasti. Kiinnostavia, viisaita ihmisiä on paljon, ihmisen perusta hyvin samanlainen eri kulttuureissakin saati sitten homogeenisen suomalaisen yhteiskunnan sisällä eri "luokissa. En ymmärrä miksi turhaan sulkea suuri osa mahdollisista antoisista kohtaamisista pois vain sen vuoksi, että toinen hakee rakkaushömpän suuria tunteita Mozartin opperasta, toinen Salatuista Elämistä? Nyt takaisin töihin, mene sinäkin tekemään jotain kivempaa kuin palstailu :)
Sinä et tunnu oikein ymmärtävän koko pointtia. Kyse ei ole siitä, että en keskiluokkaisena haluaisi keskustella työväenluokkaisen tai vaikkapa yläluokkaisen kanssa. Kysymys on siitä, että tiedostan ja tunnustan, että ne ovat erilaisia kuin oma luokkani. Sinulle tuntuu olla vaikeaa hyväksyä, että työväenluokka on erilainen kuin oma ylempi keskiluokkasi. Miksi se on sinulle vaikeaa? Etkö voi hyväksyä sitä, että ihmisillä on eri lähtökohtia ja erilaisia tapoja elää? Suomalainen yhteiskunta ei koskaan ole ollut homogeeninen.
Minä hyväksyn ja olen kiinnostunut muiden tavoista elää. Pidän myös suomalaista luokkajakoa varsin mitättömänä kun sitä verrataan muihin maihin. Tuossa juuri yksi (sinä?) keskiluokkainen selitti kuinka hänelle ja hänen veljelleen parmesaani merkitsee eri asioita - saman perheen kasvatteja, eikö sen perhetaustan pitäisi myös määrittää luokkaa? Yksilöiden väliset erot suuria, suurempia kuin näiden "luokkien"? Selkein ero suomalaisessa yhteiskunnassa on vasta tulleiden, kieltä vasta opettelevien ja aivan toisenlaisista kulttuureista tulleiden ja täällä jo sukupolvia asuneiden välillä. Tuo ero suuri, ja tuo meidän tuleva ongelmamme. Olen itse asunut useammassa kulttuurissa eri puolilla maapalloa, siksi minun ei ole hankalaa ymmärtää, että ihmisillä erilaisia tapoja elää, minulla ongelma ymmärtää kuinka joku voi kokea nuo pienet koulutuserot niin ongelmallisiksi ettei kykene itselleen kotoisaan keskusteluun omaa äidinkieltään puhuvan ihmisen kanssa jos tuolta puuttuu maisterinpaperit.
Olen eri (se, jonka esi-isät ovat hypänneet). Tuota, mitä kuvasit, kutsutaan tieteessä samanlaisuusharhaksi.
Ensiksikin Suomessa on erilaisia kulttuureita, ja niiden välillä on eroja. Jotkut eivät havaitse niitä yhtä selkeästi kuin toiset.
Toiseksi, tämä on tärkeä: vasta Suomeen tulleet ja kieltä opettelevat eivät muutu samanlaisiksi kuin sinun omassa kuplassasi elävät, vaikka oppisivat suomen kieltä ja integroituisivat suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään. Tämä on tärkeä ymmärtää siksi, ettei ruokittaisi konflikteja. Esimerkiksi amerikkalaisesta ajattelusta tämä ymmärrys usein puuttuu, kun he yrittävät viedä vieraaseen kulttuuriin omaa hyvänä pitämäänsä demokratiaa ja uskovat, että ongelmat poistuvat, kun diktaattori poistetaan. Mutta moneen kertaan on nähty, että jos ei juurisyihin paneuduta, ei mikään muutu, vaan tulee uusi diktaattori. Samoin kotouttamisessa pesii usein virheellinen käsitys, että toisenlaisesta kulttuurista tulevat ihmiset voisi jotenkin muuttua suomalaisten kaltaisiksi, kun heidät on "kotoutettu". Ruotsissa ja Ranskassa on hyviä malliesimerkkejä, miten tässä ajattelussa tuppaa käymään, kun juurisyyt unohdetaan eikä erilaisten kulttuurien suuriin kertomuksiin jakseta paneutua. Ne eivät sieltä itsekseen häviä. Meillä olisi nyt tuhannen taalan paikka paneutua ja vaikuttaa esimerkiksi ukrainalaisten osalta niihin juurisyihin, miksi Ukrainaa ei ole voitu vielä hyväksyä EU:n jäseneksi.
Lopuksi vielä tuohon kirjoitukseen, minun mielestäni edellinen kirjoittaja ei sanonut, etteikö pystyisi veljensä kanssa keskustelemaan. Hän vain herkkänä ihmisenä oli havainnut, että he suhtautuvat veljensä kanssa eri tavoin esimerkiksi siihen pastan päälle ripoteltavaan parmesan-juustoon. Ilmeisesti lapsuudessa heillä ei ehkä ollut parmesania, eikä köyhänä pysyneellä ole vieläkään, mutta vaurastuneemmalle sisarukselle se on jo muuttunut arkipäiväiseksi. Tämä on erilaisuutta luova asia, mutta ei se keskustelua estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.
Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista.
Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla.
Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?
Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua.
Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.
Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien.
Miksi ajattelet, että työväenluokka olisi erityisesti jotenkin ihmisempää tai parempaa kuin keskiluokka? Halveksit selvästi keskiluokkaisuutta yli kaiken.
No en halveksi keskiluokkaa, luokittelisit minut koulutukseni ja tulotasoni perusteella ylempään keskiluokkaan. Mutta en ymmärrä tätä tarvettasi/kaltaistesi tarvetta luokitella ja kuplautua niin voimakkaasti. Kiinnostavia, viisaita ihmisiä on paljon, ihmisen perusta hyvin samanlainen eri kulttuureissakin saati sitten homogeenisen suomalaisen yhteiskunnan sisällä eri "luokissa. En ymmärrä miksi turhaan sulkea suuri osa mahdollisista antoisista kohtaamisista pois vain sen vuoksi, että toinen hakee rakkaushömpän suuria tunteita Mozartin opperasta, toinen Salatuista Elämistä? Nyt takaisin töihin, mene sinäkin tekemään jotain kivempaa kuin palstailu :)
Sinä et tunnu oikein ymmärtävän koko pointtia. Kyse ei ole siitä, että en keskiluokkaisena haluaisi keskustella työväenluokkaisen tai vaikkapa yläluokkaisen kanssa. Kysymys on siitä, että tiedostan ja tunnustan, että ne ovat erilaisia kuin oma luokkani. Sinulle tuntuu olla vaikeaa hyväksyä, että työväenluokka on erilainen kuin oma ylempi keskiluokkasi. Miksi se on sinulle vaikeaa? Etkö voi hyväksyä sitä, että ihmisillä on eri lähtökohtia ja erilaisia tapoja elää? Suomalainen yhteiskunta ei koskaan ole ollut homogeeninen.
Minä hyväksyn ja olen kiinnostunut muiden tavoista elää. Pidän myös suomalaista luokkajakoa varsin mitättömänä kun sitä verrataan muihin maihin. Tuossa juuri yksi (sinä?) keskiluokkainen selitti kuinka hänelle ja hänen veljelleen parmesaani merkitsee eri asioita - saman perheen kasvatteja, eikö sen perhetaustan pitäisi myös määrittää luokkaa? Yksilöiden väliset erot suuria, suurempia kuin näiden "luokkien"? Selkein ero suomalaisessa yhteiskunnassa on vasta tulleiden, kieltä vasta opettelevien ja aivan toisenlaisista kulttuureista tulleiden ja täällä jo sukupolvia asuneiden välillä. Tuo ero suuri, ja tuo meidän tuleva ongelmamme. Olen itse asunut useammassa kulttuurissa eri puolilla maapalloa, siksi minun ei ole hankalaa ymmärtää, että ihmisillä erilaisia tapoja elää, minulla ongelma ymmärtää kuinka joku voi kokea nuo pienet koulutuserot niin ongelmallisiksi ettei kykene itselleen kotoisaan keskusteluun omaa äidinkieltään puhuvan ihmisen kanssa jos tuolta puuttuu maisterinpaperit.
Vielä tämän kaiken keskustelun jälkeen pidät suomalaista luokkajakoa mitättömänä?
Mä en vielä tiedä mihin hyppäsin kun irtisanouduin kiirastorstaina
Tämä on hauska ketju. Annettujen selitysten perusteella tuntuu siltä, että joku Itä-Helsingin, Tesoman tai Varissuon asukas larppaa keskiluokkaista. Kokemuksesta voin kertoa, että on ihan samanlaista istua iltaa multimiljonäärin, miljonäärin, keskiluokkaisen, duunarin tai työttömän kanssa. Riittää, kun on utelias mieli ja halu tutustua asioihin.
Vältän itse kaikkia harrastuksia, joihin liittyy pallo tai maila, mutta kuulen kyllä mielelläni muiden harrastuksista ja osaan myös keskustella sujuvasti golf-osakkeista, hole-in-one-vakuutuksista, tasoituksista ja golf-kenttien hyvyydestä samoin kuin terassien perustuksista, rakenteista ja ruuveista, vaikka naisihminen olenkin.
Talouspaperi taas on kinkkinen juttu. En ole puolen vuosisadan jälkeenkään päässyt aviomieheni kanssa yksimielisyyteen siitä, mikä on hyvä talouspaperi.
Monesti luokkanousu jättää jälkensä. Kahvihuoneessa tausta sitten kuuluu. On jotenkin säälittävää joutua seuraamaan sivusta kun joku on tullut rikkaaksi esim puolison kautta ja pyrkii olemaan jotenkin yläluokkaisempaa kuin onkaan. Puheet menee aika nopeasti sille tasolle minkälaisessa kodin piirissä on kasvettu. Mammona ja rikkaus sinänsä eivät sivistä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Monesti luokkanousu jättää jälkensä. Kahvihuoneessa tausta sitten kuuluu. On jotenkin säälittävää joutua seuraamaan sivusta kun joku on tullut rikkaaksi esim puolison kautta ja pyrkii olemaan jotenkin yläluokkaisempaa kuin onkaan. Puheet menee aika nopeasti sille tasolle minkälaisessa kodin piirissä on kasvettu. Mammona ja rikkaus sinänsä eivät sivistä ihmistä.
Hyacinth Bucket :-)
Eri yhteiskuntaluokkien olemassaolo on kiistatonta ja kaikkien olisi hyvä tiedostaa asiat. Ihan eri asia on yksilöiden laittaminen tiettyyn lokeroon tai tehdä taustojen perusteella paljonkaan päätelmiä. Merkityksellistä on miten lähtökohdat vaikuttavat elämään. Meillä on sinänsä tasa-arvoinen yhteiskunta ja kaikilla samat mahdollisuudet, todellisuuksissa on silti eroja. Vanhempien, varsinkin äitien, korkeakoulututkinto korreloi lasten tulevan koulutustason todennäköisyyttä. Monet asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle; tulotasot, elintasosairaudet, päihdeongelmat ja monet muut. Eri asuinalueilla on myös isoja eroja samojen asioiden suhteen ja nämä sitten taas kertaantuvat. Poikkeuksia toki on ja on aina ollut. Se mistä kannattaisi käydä enemmänkin keskustelua on mikä vaikuttaa elämässä mitenkin ja miten negatiivisia kierteitä saataisiin katkottua ja luotua yhä enemmän tasa-arvoa. Luokkahyppelyt avaavat maailmaa eri tavoin. Ihmistä ei voi tuntea ennen kuin tutustuu. Keskusteluun kannattaa lähteä avoimin mielin ilman ennakkoluuloja, antaa toiselle osapuolelle mahdollisuus yllättää. Omasta mielestä keskusteluiden parasta antia on ihan uudet ajatukset liittyen ihan mihin vain. Väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä on mahdollista ratkoa ja keskustelukin nousee samalla ihan uudelle tasolle. Aina voi puhua talouspapereista jos ei sillä hetkellä tuu muuta mieleen.
Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.