Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tehnyt luokkahypyn
09.04.2023 |
Olen pohtinut sitä paljon viime aikoina. Mutta näin on. Olen tehnyt luokkaretken, luokkahypyn, luokkanousun. Duunariperheestä ponnistanut.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Säästä voi puhua johonkin rajaan saakka, mutta onhan se aika pinnallinen aihe.
Ei minulla aina löydy kaikkien oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa yhteistä puhuttavaa, vaikka kuinka haluaisin.
Keskustelu on kahden kauppa, joten varmaan toinenkin osapuoli kokee samoin, koska ei keskustelua synny. Ei ole sellaisia kotiseudun asioita tms. jos ei ole yhteistä menneisyyttä. Ei kaikki ole seilailleet eri luokissa.
Olet siis löytänyt paikan jossa sinulla on tilaisuus kehittää itseäsi. Ei me muutkaan syntymälahjana ole sosiaalisia taitoja saatu, vaan ne on elämän varrella opeteltu. Seuraavalla kertaa kun törmäät ihmiseen jonka kanssa ei meinaa löytyä keskusteltavaa luokkaerojen takia, ala opettelemaan. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä tai toisella kerralla onnistu, se on normaalia ja kuuluu minkä tahansa taidon opetteluprosessiin. Hyvä alku on vanha perusvinkki, kaikki tykkäävät puhua itsestään. Kysy onko ihmisellä lemmikkejä, mitä hän harrastaa, missä on töissä, millaista hänen työnsä on. Tai kehu vaikka hänen koruaan tai huiviaan, voit päätyä keskusteluun erikoisesta tätivainaasta jolta koru on peritty. Tai ehkä hän tekee itse koruja ja innostuu puhumaan siitä sinulle. Ole avoin ja kiinnostunut, sillä pääsee pitkälle. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Tämä on mielenkiintoinen kommentti, koska itse taas olen "duunarina" (nyt tosin ns. paremmassa työssä) tutustunut yhteen perheeseen, jossa vanhemmat olivat ns. keskiluokkaa. Muistan miten tunsin aluksi jopa häpeää omasta elämästäni, mutta tämä ystävyys oli aika silmiä avaavaa. En missään nimessä halua yleistää ns. keskiluokkaa samaan kastiin, mutta tässä vain omia kokemuksia sieltä "toiselta puolelta".
Remonteista ja ostoista oli vaikea puhua, koska he nimen omaan ostivat kaiken rahalla mutta omaa osaamisesta ei oikeastaan mihinkään löytynyt. (paitsi työ) Elämä pyöri todella paljon materiaalin ympärillä ja siitä puhuttiin avoimesti. Puhun itsekin palkasta jne. avoimesti, mutta se koko elämä tuntui pyörivän materiaalin ympärillä. Samaan aikaan silti meidän taloudellisista haaveista ja rahan menosta varoiteltiin ihan kuin oltaisiin typerämpiä. Se, että suvulla oli mökkejä ja varallisuutta tuntui aiheuttavan sen, ettei ymmärretty ettei kaikilla ole niin vaan se omaisuus täytyy itse hankkia, jos sen haluaa.
Sellainen sydämen sivistys esimerkiksi pienituloisia kohtaan tuntui puuttuvan. Omaa koulutusta ja työtä tuotiin esille sitä kautta, että ollaan tehty hirveästi töitä sen eteen. Sinänsä en sitä vähättele, mutta alkkisvanhemman lapsesta ponnistaneena koen kyllä, että opiskelut kaikkien vaikeuksien jälkeen ovat olleet elämäni helpoin osa. (amis, lukio, amk, maisteriopinnot kesken) Surullinen fakta on myös se, että valtaosa ns. asiantuntijatöistä menee suhteilla ja sisäpiirien kautta. Itselläni kävi valtavan hyvä tuuri työpaikan suhteen ja tietenkin jatkot olen saanut oman osaamisen kautta, mutta ulkopuolisten on todella vaikea saada jalkaa oven väliin.
Alkoholinkäyttöä ikään kuin perusteltiin keskiluokkaisuudella. Raskas työ, juhlat, rentoutuminen. Samanlaista se alkoholismi on keskiluokkaisuudesta ja siitä viinipullosta huolimatta. Koska elämä tuntui pyörivän niin pinnallisten asioiden parissa, emme ole enää tekemisissä, koska ei ole pakko. Tämä vain yksi kokemus, mutta enää en katso ylös päin ns. parempaa kastia.
Miksi se itse tekeminen on joku kynnyskysymys? Itse en remontoi, teetän kyllä remontteja ja puhun nytkin työn alla olevasta keittiöremontistani ihan mielelläni. Voisi puhua vaikka materiaaleista, väreistä, eri keittiövalmistajien mallistoista. Miksi se, että osaanko laatoittaa seinätiilet itse tai laittaa lattialistat kiinni olisi se oleellinen keskustelun osa?
Ja mikä estää köyhintä piruparkaakaan keskustelemasta väreistä?
Olen eri. Toki väreistä periaatteessa pystyy jokainen keskustelemaan. Tällainen remonttien teettämisestä keskusteleminen vaan valitettavasti usein kulminoituu siihen, että köyhempi osapuoli loukkaantuu. Kun toisella keskustelun osapuolella ei ole omistusasuntoa, johon voisi teettää remontteja, niin se alkuasetelma jo aiheuttaa kateutta. Lisäksi, jos toinen osapuoli haluaa päivittää sinänsä ihan hyväkuntoista keittiötään vähän trendikkäämmäksi tai toimivammaksi, se voi lisätä toisen osapuolen ahdistusta siitä ,että hänellä ei ole vastaavaan mahdollisuutta. Puhumattakaan, jos kyseessä olisi talo ja terassin päivittäminen, ja toinen osapuoli asuu vuokrakerrostalossa. Eli köyhempi kokee, että tässä ei keskustella keittiökaappien tai laattojen väristä, vaan siitä, että keskiluokka kerskailee kulutuksella ja rahan käytöllä.
No älä kerskaile, vaan keskustele asiallisesti väreistä ja muusta.
Ei se ole siitä kiinni. Vaikka puhuisi vain väreistä, niin se alkuasetelma on epätasa-arvoinen ja synnyttää kateuden tunteen. Aivan sama mitä sanot, niin toinen osapuoli voi tulkita sen koko keskustelun aiheen valinnan kerskailuksi, koska itsellään ei ole mahdollisuutta teettää keittiöremonttia.
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Säästä voi puhua johonkin rajaan saakka, mutta onhan se aika pinnallinen aihe.
Ei minulla aina löydy kaikkien oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa yhteistä puhuttavaa, vaikka kuinka haluaisin.
Keskustelu on kahden kauppa, joten varmaan toinenkin osapuoli kokee samoin, koska ei keskustelua synny. Ei ole sellaisia kotiseudun asioita tms. jos ei ole yhteistä menneisyyttä. Ei kaikki ole seilailleet eri luokissa.
Olet siis löytänyt paikan jossa sinulla on tilaisuus kehittää itseäsi. Ei me muutkaan syntymälahjana ole sosiaalisia taitoja saatu, vaan ne on elämän varrella opeteltu. Seuraavalla kertaa kun törmäät ihmiseen jonka kanssa ei meinaa löytyä keskusteltavaa luokkaerojen takia, ala opettelemaan. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä tai toisella kerralla onnistu, se on normaalia ja kuuluu minkä tahansa taidon opetteluprosessiin. Hyvä alku on vanha perusvinkki, kaikki tykkäävät puhua itsestään. Kysy onko ihmisellä lemmikkejä, mitä hän harrastaa, missä on töissä, millaista hänen työnsä on. Tai kehu vaikka hänen koruaan tai huiviaan, voit päätyä keskusteluun erikoisesta tätivainaasta jolta koru on peritty. Tai ehkä hän tekee itse koruja ja innostuu puhumaan siitä sinulle. Ole avoin ja kiinnostunut, sillä pääsee pitkälle. Tsemppiä! :)
Miksi? Jos ei ei ne lemmikit kiinnosta, miksi niistä pitäisi yrittää keskustella. On ihan feikkiä yrittää näytellä kiinnostunutta, jos aito kiinnostus puuttuu. Neuvot aivan kuin en olisi koskaan yrittänyt. Besservisser.
Vitut te ole mihin nousseet, olette ylemmän desibelin imbesiilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Duunari on kuulemma kysynyt yliopiston proffalta, että maksetaanko proffalle palkkaa todella kirjojen lukemisesta. Jos ymmärryshorisontti on tuollainen, saattaa yhteinen keskustelu olla aika vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Säästä voi puhua johonkin rajaan saakka, mutta onhan se aika pinnallinen aihe.
Ei minulla aina löydy kaikkien oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa yhteistä puhuttavaa, vaikka kuinka haluaisin.
Keskustelu on kahden kauppa, joten varmaan toinenkin osapuoli kokee samoin, koska ei keskustelua synny. Ei ole sellaisia kotiseudun asioita tms. jos ei ole yhteistä menneisyyttä. Ei kaikki ole seilailleet eri luokissa.
Olet siis löytänyt paikan jossa sinulla on tilaisuus kehittää itseäsi. Ei me muutkaan syntymälahjana ole sosiaalisia taitoja saatu, vaan ne on elämän varrella opeteltu. Seuraavalla kertaa kun törmäät ihmiseen jonka kanssa ei meinaa löytyä keskusteltavaa luokkaerojen takia, ala opettelemaan. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä tai toisella kerralla onnistu, se on normaalia ja kuuluu minkä tahansa taidon opetteluprosessiin. Hyvä alku on vanha perusvinkki, kaikki tykkäävät puhua itsestään. Kysy onko ihmisellä lemmikkejä, mitä hän harrastaa, missä on töissä, millaista hänen työnsä on. Tai kehu vaikka hänen koruaan tai huiviaan, voit päätyä keskusteluun erikoisesta tätivainaasta jolta koru on peritty. Tai ehkä hän tekee itse koruja ja innostuu puhumaan siitä sinulle. Ole avoin ja kiinnostunut, sillä pääsee pitkälle. Tsemppiä! :)
Miksi? Jos ei ei ne lemmikit kiinnosta, miksi niistä pitäisi yrittää keskustella. On ihan feikkiä yrittää näytellä kiinnostunutta, jos aito kiinnostus puuttuu. Neuvot aivan kuin en olisi koskaan yrittänyt. Besservisser.
On hyvä opetella keskustelemaan myös muunlaisista asioista kuin 100% omista kiinnostuksenkohteista. On osa sosiaalisia taitoja osata keskittyä välillä muidenkin ihmisten ajatuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin ja joskus se voi laajentaa myös omaa ajattelumaailmaa. Jokainen toki valitsee itse miten haluaa elämänsä elää ja haluat pysyä mielummin tiukasti omassa sosiaalisessa piirissäsi, se on täysin ok. Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä teet sivistyshypyn.
Mitä sinä tiedät aloittajan sivistystasosta? Taidat olla kateellinen rotta, niin sanottu vihaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Samaa mieltä. Kun on avarakatseinen ja normaalilla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen, niin kaikkien kanssa löytyy puhuttavaa taustasta ja luokasta riippumatta.
Kuulun itse keskiluokkaan ja omien tuttavien kanssa puhutaan erilaisista asioista kuin vaikkapa duunarisukulaisten kanssa. Lähihoitajatutulle en hehkuta kaukomatkoja tai ravintolaillallisia, vaan puhutaan esimerkiksi hänen kissansa seikkailusta, lukemistamme kirjoista tai lähiseudun parhaista lenkkipoluista. Omien tuttavien kanssa voidaan suunnitella seuraavaa hiihtomatkaa Alpeille. Eikä kyse ole siitä että puhuttaisiin mitä asiat maksaa (vaikka toki taloudellisina ihmisinä hintojakin vertaillaan), vaan mielestäni ei ole kohteliasta hieroa tällaista ihmisen naamaan jonka taloudellinen tilanne on erilainen.
Muistan itse kuinka nuorempana ja vähävaraisena päädyin keskiluokkaisten seuraan ja puheenaiheet keskittyvät asioihin joita en itse ollut juuri edes ajatellut koska taloudellista mahdollisuutta samanlaiseen elämään ei ollut. Kukaan ei maininnut asioiden summia mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei minulla ollut oikein sanottavaa omakotitalon tontin valintaan, kaukomatkoihin tai heidän hienoihin harrastuksiinsa. Näin ne luokkaerot näkyvät keskustelussa ilman rahasummien vertailuakin.
Täsmälleen näin. Tässä on nyt kuitenkin se alkuasetelma, että sinä olet tehnyt luokkahypyn ja tiedät myös millaista on olla köyhempi. Se on sinun rikkaus. mutta jos joku on syntynyt suoraan ylempään keskiluokkaan, eikä ole edes duunarisukulaisia, niin mistä sellainen piruparka pystyy duunarin kanssa puhumaan? Kissan toilailut ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole mitään tietoa lähialueen lenkkimaastoista, ei edes omista tuulipukua tai verkkareita. Golfista, kaukomatkoista ja niihin liittyvistä ravintoloista puhuminen tuntuu liian elitistiseltä, mutta ne on oikeastaan ainoat kiinnostavat harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Onhan se surullista jos et keksi remontista muuta keskusteltavaa kuin summat. Onko sinulla remonttikuitit kädessä ja luettelet siitä:
"Ajatteles kun meidän laatat maksoivat 9000 euroa ja hanankin hinta oli 540 euroa!"
Kaverisi kaivaa omat kuitit
"Meidän hanapa maksoi 625 euroa!
Se on mielestäsi korkeatasoista keskustelua?
Ei, vaan jos pyrkimyksenä on asuinpuitteitten parantaminen (remontti) tai elämysten hankkiminen (matkailu), niin näistä ei oikein voi keskustella, koska vaikka vähävaraisemmalla keskustelukumppanilla on samat tavoitteet, eivät nämä ole kuitenkaan hänelle mahdollisia ja seuraa loukkaantuminen.
Sinä se vaan paljastat koko ajan junttiuttasi liää. Et edes tiedä mikä on elämys :D
Kyllä minä tiedän mikä on minulle elämys, eikä sinun näkemyksesi elämyksestä voisi vähempää kiinnostaa.
Tämä kiteyttää keskiluokkatrollin keksityn ongelman. On aika vaikeaa keskustella silloin kun on kiinnostunut vain itsestään (tai itseään ylemmistä). On varmaan aika työlästä ensin selvittää toisen tulot ja sitten tulojen perusteella olla kiinnostunut tai julistaa, ettei voisi vähempää kiinnostaa itseään köyhempi juttuseura. Se ei oikein riitä köyhällekään keskusteluksi, että keskiluokkatrolli kehuu tulojaan.
Narskuille tyypillinen ajattelutapa vielä lisäksi: Kaikkien pitää olla samaa mieltä ja pitää samoista asioista tai ei ole keskusteltavaa. Jos keskustelee elämyksistä, niin silloin on kiinnostunut myös toisen kokemista elämyksistä. Monologin pitäminen omista elämyksistä on sitten jo ihan toinen juttu. Mutta trollithan ovat tutkimuksen mukaan narskuja.
"Tutkimus paljastaa trollauksen ja sadistisen käytöksen yhteyden erittäin vahvaksi. Trollin takana näyttää lymyävän myös poikkeuksellisen paljon psykopaatteja ja narsisteja. Tutkimuksen mukaan nettitrollin takaa paljastuu lähes ihmishirviö."
Kurja kohtalo sulla.
Ihan oikeasti minua ei kiinnosta sellaisen henkilön näkemys elämyksestä, tai oikeasti mistään muustakaan, joka kuvittelee tietävänsä oikean ja väärän elämyksen eron omaksi edukseen.
Voithan sinä vaikka lukea elämyksen määritelmän ja ulottautua oman kuplasi ulkopuolelle kurottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Säästä voi puhua johonkin rajaan saakka, mutta onhan se aika pinnallinen aihe.
Ei minulla aina löydy kaikkien oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa yhteistä puhuttavaa, vaikka kuinka haluaisin.
Keskustelu on kahden kauppa, joten varmaan toinenkin osapuoli kokee samoin, koska ei keskustelua synny. Ei ole sellaisia kotiseudun asioita tms. jos ei ole yhteistä menneisyyttä. Ei kaikki ole seilailleet eri luokissa.
Olet siis löytänyt paikan jossa sinulla on tilaisuus kehittää itseäsi. Ei me muutkaan syntymälahjana ole sosiaalisia taitoja saatu, vaan ne on elämän varrella opeteltu. Seuraavalla kertaa kun törmäät ihmiseen jonka kanssa ei meinaa löytyä keskusteltavaa luokkaerojen takia, ala opettelemaan. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä tai toisella kerralla onnistu, se on normaalia ja kuuluu minkä tahansa taidon opetteluprosessiin. Hyvä alku on vanha perusvinkki, kaikki tykkäävät puhua itsestään. Kysy onko ihmisellä lemmikkejä, mitä hän harrastaa, missä on töissä, millaista hänen työnsä on. Tai kehu vaikka hänen koruaan tai huiviaan, voit päätyä keskusteluun erikoisesta tätivainaasta jolta koru on peritty. Tai ehkä hän tekee itse koruja ja innostuu puhumaan siitä sinulle. Ole avoin ja kiinnostunut, sillä pääsee pitkälle. Tsemppiä! :)
Miksi? Jos ei ei ne lemmikit kiinnosta, miksi niistä pitäisi yrittää keskustella. On ihan feikkiä yrittää näytellä kiinnostunutta, jos aito kiinnostus puuttuu. Neuvot aivan kuin en olisi koskaan yrittänyt. Besservisser.
On hyvä opetella keskustelemaan myös muunlaisista asioista kuin 100% omista kiinnostuksenkohteista. On osa sosiaalisia taitoja osata keskittyä välillä muidenkin ihmisten ajatuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin ja joskus se voi laajentaa myös omaa ajattelumaailmaa. Jokainen toki valitsee itse miten haluaa elämänsä elää ja haluat pysyä mielummin tiukasti omassa sosiaalisessa piirissäsi, se on täysin ok. Kaikkea hyvää sinulle.
Aika yläviistosta nuo sinunkin ohjeet tulee. On varmaan helppoa, kun maailma noin selkeä ja yksinkertainen, että kyllä sinä pystyt jos vaan haluat, ja jos et pysty niin se on oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Samaa mieltä. Kun on avarakatseinen ja normaalilla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen, niin kaikkien kanssa löytyy puhuttavaa taustasta ja luokasta riippumatta.
Kuulun itse keskiluokkaan ja omien tuttavien kanssa puhutaan erilaisista asioista kuin vaikkapa duunarisukulaisten kanssa. Lähihoitajatutulle en hehkuta kaukomatkoja tai ravintolaillallisia, vaan puhutaan esimerkiksi hänen kissansa seikkailusta, lukemistamme kirjoista tai lähiseudun parhaista lenkkipoluista. Omien tuttavien kanssa voidaan suunnitella seuraavaa hiihtomatkaa Alpeille. Eikä kyse ole siitä että puhuttaisiin mitä asiat maksaa (vaikka toki taloudellisina ihmisinä hintojakin vertaillaan), vaan mielestäni ei ole kohteliasta hieroa tällaista ihmisen naamaan jonka taloudellinen tilanne on erilainen.
Muistan itse kuinka nuorempana ja vähävaraisena päädyin keskiluokkaisten seuraan ja puheenaiheet keskittyvät asioihin joita en itse ollut juuri edes ajatellut koska taloudellista mahdollisuutta samanlaiseen elämään ei ollut. Kukaan ei maininnut asioiden summia mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei minulla ollut oikein sanottavaa omakotitalon tontin valintaan, kaukomatkoihin tai heidän hienoihin harrastuksiinsa. Näin ne luokkaerot näkyvät keskustelussa ilman rahasummien vertailuakin.
Täsmälleen näin. Tässä on nyt kuitenkin se alkuasetelma, että sinä olet tehnyt luokkahypyn ja tiedät myös millaista on olla köyhempi. Se on sinun rikkaus. mutta jos joku on syntynyt suoraan ylempään keskiluokkaan, eikä ole edes duunarisukulaisia, niin mistä sellainen piruparka pystyy duunarin kanssa puhumaan? Kissan toilailut ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole mitään tietoa lähialueen lenkkimaastoista, ei edes omista tuulipukua tai verkkareita. Golfista, kaukomatkoista ja niihin liittyvistä ravintoloista puhuminen tuntuu liian elitistiseltä, mutta ne on oikeastaan ainoat kiinnostavat harrastukset.
Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olet kyllä ihan oikeassa, ehkäpä pidän asioita liian itsestäänselvyytenä oman taustani takia. Tottakai on vaikea nähdä asioita eri tuloluokan ihmisten näkökulmasta kun ei ole koskaan sellaista elämää elänyt eikä läheltä nähnyt. Vähän sama asia kuin se että syntyperäisillä suomalaisilla voi olla vaikea ymmärtää eri etnisten ryhmien haasteita tai miehillä naisten kokemia haasteita tai naisilla miesten, kun sitä elämää ei ole koskaan elänyt toisesta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä teet sivistyshypyn.
Mitä sinä tiedät aloittajan sivistystasosta? Taidat olla kateellinen rotta, niin sanottu vihaaja.
Olen akateeminen. Suoraan sanottuna hävettäisi kertoa sitä tämän ketjun jälkeen, mikäli oletus olisi, että kaikki akateemiset olisivat yhtä vajaavaisia kuin nämä tietyt sivistymättömät junttiakateemiset tässä ketjussa. Kuninkaallisetkin opetetaan puhumaan kaikkien ihmisten kanssa iästä ja taustasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä teet sivistyshypyn.
Mitä sinä tiedät aloittajan sivistystasosta? Taidat olla kateellinen rotta, niin sanottu vihaaja.
Olen akateeminen. Suoraan sanottuna hävettäisi kertoa sitä tämän ketjun jälkeen, mikäli oletus olisi, että kaikki akateemiset olisivat yhtä vajaavaisia kuin nämä tietyt sivistymättömät junttiakateemiset tässä ketjussa. Kuninkaallisetkin opetetaan puhumaan kaikkien ihmisten kanssa iästä ja taustasta riippumatta.
Tottakai, se on eri asia. Kuninkaalliset tekee sitä työkseen. Ei hekään yksityiselämässään sitä tee. Minäkin pystyn työssäni puhumaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta vapaa-ajalla ei kyllä jaksa näytellä muka-kiinnostunutta jostain lemmikeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.
Säästä voi puhua johonkin rajaan saakka, mutta onhan se aika pinnallinen aihe.
Ei minulla aina löydy kaikkien oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa yhteistä puhuttavaa, vaikka kuinka haluaisin.
Keskustelu on kahden kauppa, joten varmaan toinenkin osapuoli kokee samoin, koska ei keskustelua synny. Ei ole sellaisia kotiseudun asioita tms. jos ei ole yhteistä menneisyyttä. Ei kaikki ole seilailleet eri luokissa.
Olet siis löytänyt paikan jossa sinulla on tilaisuus kehittää itseäsi. Ei me muutkaan syntymälahjana ole sosiaalisia taitoja saatu, vaan ne on elämän varrella opeteltu. Seuraavalla kertaa kun törmäät ihmiseen jonka kanssa ei meinaa löytyä keskusteltavaa luokkaerojen takia, ala opettelemaan. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä tai toisella kerralla onnistu, se on normaalia ja kuuluu minkä tahansa taidon opetteluprosessiin. Hyvä alku on vanha perusvinkki, kaikki tykkäävät puhua itsestään. Kysy onko ihmisellä lemmikkejä, mitä hän harrastaa, missä on töissä, millaista hänen työnsä on. Tai kehu vaikka hänen koruaan tai huiviaan, voit päätyä keskusteluun erikoisesta tätivainaasta jolta koru on peritty. Tai ehkä hän tekee itse koruja ja innostuu puhumaan siitä sinulle. Ole avoin ja kiinnostunut, sillä pääsee pitkälle. Tsemppiä! :)
Miksi? Jos ei ei ne lemmikit kiinnosta, miksi niistä pitäisi yrittää keskustella. On ihan feikkiä yrittää näytellä kiinnostunutta, jos aito kiinnostus puuttuu. Neuvot aivan kuin en olisi koskaan yrittänyt. Besservisser.
On hyvä opetella keskustelemaan myös muunlaisista asioista kuin 100% omista kiinnostuksenkohteista. On osa sosiaalisia taitoja osata keskittyä välillä muidenkin ihmisten ajatuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin ja joskus se voi laajentaa myös omaa ajattelumaailmaa. Jokainen toki valitsee itse miten haluaa elämänsä elää ja haluat pysyä mielummin tiukasti omassa sosiaalisessa piirissäsi, se on täysin ok. Kaikkea hyvää sinulle.
Aika yläviistosta nuo sinunkin ohjeet tulee. On varmaan helppoa, kun maailma noin selkeä ja yksinkertainen, että kyllä sinä pystyt jos vaan haluat, ja jos et pysty niin se on oma valinta.
No, voin sanoa että oma maailma ei ole ollut mitenkään selkeä ja yksinkertainen, vaan aika monenlaisia asioita on joutunut opettelemaan kovan koulun kautta. Kieltämättä siitä on voinut tulla tämä asenne että melkeinpä mitä vain voi oppia kun laittaa siihen tarpeeksi aikaa ja energiaa. Eli minun pitäisi varmaan opetella muistamaan että vähemmän kivisen tien kulkeneilla ihmisillä ei tällaista kokemuspohjaa ole. Kiitos kommentistasi, laittoi ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.
Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä.
Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa.
Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.
Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi.
Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?
Ihan oikeasti minua ei kiinnosta sellaisen henkilön näkemys elämyksestä, tai oikeasti mistään muustakaan, joka kuvittelee tietävänsä oikean ja väärän elämyksen eron omaksi edukseen.