Mä oon tehnyt luokkahypyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Huono lähtökohta keskustelulle on aloittaa ylpistelemällä tuloillaan. Kuka ylipäätään aloittaa keskustelun tuloistaan?

Moi mitä kuuluu? (odottamatta vastausta)

Meillä menee tosi hyvin, ostettiin juuri vene, auto, talo, voitettiin lotossa ja meillä on 6 miljoonaa euroa ylimääräistä. Aloitettiin remppa ja kaikki on niin luksusta....?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.

Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.

Samaa mieltä. Kun on avarakatseinen ja normaalilla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen, niin kaikkien kanssa löytyy puhuttavaa taustasta ja luokasta riippumatta.

Kuulun itse keskiluokkaan ja omien tuttavien kanssa puhutaan erilaisista asioista kuin vaikkapa duunarisukulaisten kanssa. Lähihoitajatutulle en hehkuta kaukomatkoja tai ravintolaillallisia, vaan puhutaan esimerkiksi hänen kissansa seikkailusta, lukemistamme kirjoista tai lähiseudun parhaista lenkkipoluista. Omien tuttavien kanssa voidaan suunnitella seuraavaa hiihtomatkaa Alpeille. Eikä kyse ole siitä että puhuttaisiin mitä asiat maksaa (vaikka toki taloudellisina ihmisinä hintojakin vertaillaan), vaan mielestäni ei ole kohteliasta hieroa tällaista ihmisen naamaan jonka taloudellinen tilanne on erilainen.

Muistan itse kuinka nuorempana ja vähävaraisena päädyin keskiluokkaisten seuraan ja puheenaiheet keskittyvät asioihin joita en itse ollut juuri edes ajatellut koska taloudellista mahdollisuutta samanlaiseen elämään ei ollut. Kukaan ei maininnut asioiden summia mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei minulla ollut oikein sanottavaa omakotitalon tontin valintaan, kaukomatkoihin tai heidän hienoihin harrastuksiinsa. Näin ne luokkaerot näkyvät keskustelussa ilman rahasummien vertailuakin. 

Täsmälleen näin. Tässä on nyt kuitenkin se alkuasetelma, että sinä olet tehnyt luokkahypyn ja tiedät myös millaista on olla köyhempi. Se on sinun rikkaus. mutta jos joku on syntynyt suoraan ylempään keskiluokkaan, eikä ole edes duunarisukulaisia, niin mistä sellainen piruparka pystyy duunarin kanssa puhumaan? Kissan toilailut ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole mitään tietoa lähialueen lenkkimaastoista, ei edes omista tuulipukua tai verkkareita. Golfista, kaukomatkoista ja niihin liittyvistä ravintoloista puhuminen tuntuu liian elitistiseltä, mutta ne on oikeastaan ainoat kiinnostavat harrastukset.

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olet kyllä ihan oikeassa, ehkäpä pidän asioita liian itsestäänselvyytenä oman taustani takia. Tottakai on vaikea nähdä asioita eri tuloluokan ihmisten näkökulmasta kun ei ole koskaan sellaista elämää elänyt eikä läheltä nähnyt. Vähän sama asia kuin se että syntyperäisillä suomalaisilla voi olla vaikea ymmärtää eri etnisten ryhmien haasteita tai miehillä naisten kokemia haasteita tai naisilla miesten, kun sitä elämää ei ole koskaan elänyt toisesta näkökulmasta. 

Vihdoinkin joku ymmärtää. Keskiluokkaisuuden kultainen häkki luo omat rajoitteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?

En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.

Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.

Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.

Tämä on mielenkiintoinen kommentti, koska itse taas olen "duunarina" (nyt tosin ns. paremmassa työssä) tutustunut yhteen perheeseen, jossa vanhemmat olivat ns. keskiluokkaa. Muistan miten tunsin aluksi jopa häpeää omasta elämästäni, mutta tämä ystävyys oli aika silmiä avaavaa. En missään nimessä halua yleistää ns. keskiluokkaa samaan kastiin, mutta tässä vain omia kokemuksia sieltä "toiselta puolelta".

Remonteista ja ostoista oli vaikea puhua, koska he nimen omaan ostivat kaiken rahalla mutta omaa osaamisesta ei oikeastaan mihinkään löytynyt. (paitsi työ) Elämä pyöri todella paljon materiaalin ympärillä ja siitä puhuttiin avoimesti. Puhun itsekin palkasta jne. avoimesti, mutta se koko elämä tuntui pyörivän materiaalin ympärillä. Samaan aikaan silti meidän taloudellisista haaveista ja rahan menosta varoiteltiin ihan kuin oltaisiin typerämpiä. Se, että suvulla oli mökkejä ja varallisuutta tuntui aiheuttavan sen, ettei ymmärretty ettei kaikilla ole niin vaan se omaisuus täytyy itse hankkia, jos sen haluaa.

Sellainen sydämen sivistys esimerkiksi pienituloisia kohtaan tuntui puuttuvan. Omaa koulutusta ja työtä tuotiin esille sitä kautta, että ollaan tehty hirveästi töitä sen eteen. Sinänsä en sitä vähättele, mutta alkkisvanhemman lapsesta ponnistaneena koen kyllä, että opiskelut kaikkien vaikeuksien jälkeen ovat olleet elämäni helpoin osa. (amis, lukio, amk, maisteriopinnot kesken) Surullinen fakta on myös se, että valtaosa ns. asiantuntijatöistä menee suhteilla ja sisäpiirien kautta. Itselläni kävi valtavan hyvä tuuri työpaikan suhteen ja tietenkin jatkot olen saanut oman osaamisen kautta, mutta ulkopuolisten on todella vaikea saada jalkaa oven väliin.

Alkoholinkäyttöä ikään kuin perusteltiin keskiluokkaisuudella. Raskas työ, juhlat, rentoutuminen. Samanlaista se alkoholismi on keskiluokkaisuudesta ja siitä viinipullosta huolimatta. Koska elämä tuntui pyörivän niin pinnallisten asioiden parissa, emme ole enää tekemisissä, koska ei ole pakko. Tämä vain yksi kokemus, mutta enää en katso ylös päin ns. parempaa kastia.

Miksi se itse tekeminen on joku kynnyskysymys? Itse en remontoi, teetän kyllä remontteja ja puhun nytkin työn alla olevasta keittiöremontistani ihan mielelläni. Voisi puhua vaikka materiaaleista, väreistä, eri keittiövalmistajien mallistoista. Miksi se, että osaanko laatoittaa seinätiilet itse tai laittaa lattialistat kiinni olisi se oleellinen keskustelun osa?

Ja mikä estää köyhintä piruparkaakaan keskustelemasta väreistä?

Olen eri. Toki väreistä periaatteessa pystyy jokainen keskustelemaan. Tällainen remonttien teettämisestä keskusteleminen vaan valitettavasti usein kulminoituu siihen, että köyhempi osapuoli loukkaantuu. Kun toisella keskustelun osapuolella ei ole omistusasuntoa, johon voisi teettää remontteja, niin se alkuasetelma jo aiheuttaa kateutta. Lisäksi, jos toinen osapuoli haluaa päivittää sinänsä ihan hyväkuntoista keittiötään vähän trendikkäämmäksi tai toimivammaksi, se voi lisätä toisen osapuolen ahdistusta siitä ,että hänellä ei ole vastaavaan mahdollisuutta. Puhumattakaan, jos kyseessä olisi talo ja terassin päivittäminen, ja toinen osapuoli asuu vuokrakerrostalossa. Eli köyhempi kokee, että tässä ei keskustella keittiökaappien tai laattojen väristä, vaan siitä, että keskiluokka kerskailee kulutuksella ja rahan käytöllä. 

No älä kerskaile, vaan keskustele asiallisesti väreistä ja muusta.

Ei se ole siitä kiinni. Vaikka puhuisi vain väreistä, niin se alkuasetelma on epätasa-arvoinen ja synnyttää  kateuden tunteen. Aivan sama mitä sanot, niin toinen osapuoli voi tulkita sen koko keskustelun aiheen valinnan kerskailuksi, koska itsellään ei ole mahdollisuutta teettää keittiöremonttia. 

Tämä! Aivan sama mitä sanoo, niin sen voi tulkita kerskailuksi, koska se tulee paremmassa asemassa olevan ihmisen suusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun vielä teet sivistyshypyn.

Mitä sinä tiedät aloittajan sivistystasosta? Taidat olla kateellinen rotta, niin sanottu vihaaja.

Olen akateeminen. Suoraan sanottuna hävettäisi kertoa sitä tämän ketjun jälkeen, mikäli oletus olisi, että kaikki akateemiset olisivat yhtä vajaavaisia kuin nämä tietyt sivistymättömät junttiakateemiset tässä ketjussa. Kuninkaallisetkin opetetaan puhumaan kaikkien ihmisten kanssa iästä ja taustasta riippumatta.

Tottakai, se on eri asia. Kuninkaalliset tekee sitä työkseen. Ei hekään yksityiselämässään sitä tee. Minäkin pystyn työssäni puhumaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta vapaa-ajalla ei kyllä jaksa näytellä muka-kiinnostunutta jostain lemmikeistä. 

Olet siis asperger.

Keskiluokalla on paljon lemmikkejä, kissa- ja koirakenneleitä jne. ja he ovat hyvinkin pytyväisiä ja kiinnostuneita keskustelemaan lemmikeistään ja kasvateistaan. Se, että sinä henkilökohtaisesti olet itsekäs murjaani, jota kiinnostaa vain omat jutut, ei johdu keskiluokkaisuudesta.

Mä oon myös tehnyt luokkahypyn lapsuuden porvariperheestä duunariperheeseen. Oon ihan tyytyväinen elämääni näin(kin). Joskus tulee eteen tilanteita missä porvaripiirejä pidetään jotenkin parempana ja duunarielämääni naureskellaan, kuten tällä palstalla, ja silloin tiedän tietäväni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.

Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.

Samaa mieltä. Kun on avarakatseinen ja normaalilla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen, niin kaikkien kanssa löytyy puhuttavaa taustasta ja luokasta riippumatta.

Kuulun itse keskiluokkaan ja omien tuttavien kanssa puhutaan erilaisista asioista kuin vaikkapa duunarisukulaisten kanssa. Lähihoitajatutulle en hehkuta kaukomatkoja tai ravintolaillallisia, vaan puhutaan esimerkiksi hänen kissansa seikkailusta, lukemistamme kirjoista tai lähiseudun parhaista lenkkipoluista. Omien tuttavien kanssa voidaan suunnitella seuraavaa hiihtomatkaa Alpeille. Eikä kyse ole siitä että puhuttaisiin mitä asiat maksaa (vaikka toki taloudellisina ihmisinä hintojakin vertaillaan), vaan mielestäni ei ole kohteliasta hieroa tällaista ihmisen naamaan jonka taloudellinen tilanne on erilainen.

Muistan itse kuinka nuorempana ja vähävaraisena päädyin keskiluokkaisten seuraan ja puheenaiheet keskittyvät asioihin joita en itse ollut juuri edes ajatellut koska taloudellista mahdollisuutta samanlaiseen elämään ei ollut. Kukaan ei maininnut asioiden summia mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei minulla ollut oikein sanottavaa omakotitalon tontin valintaan, kaukomatkoihin tai heidän hienoihin harrastuksiinsa. Näin ne luokkaerot näkyvät keskustelussa ilman rahasummien vertailuakin. 

Täsmälleen näin. Tässä on nyt kuitenkin se alkuasetelma, että sinä olet tehnyt luokkahypyn ja tiedät myös millaista on olla köyhempi. Se on sinun rikkaus. mutta jos joku on syntynyt suoraan ylempään keskiluokkaan, eikä ole edes duunarisukulaisia, niin mistä sellainen piruparka pystyy duunarin kanssa puhumaan? Kissan toilailut ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole mitään tietoa lähialueen lenkkimaastoista, ei edes omista tuulipukua tai verkkareita. Golfista, kaukomatkoista ja niihin liittyvistä ravintoloista puhuminen tuntuu liian elitistiseltä, mutta ne on oikeastaan ainoat kiinnostavat harrastukset.

Mites sitten suu pannaan kun muita ei kiinnosta sinun jutut? Onko silloinkin vika muissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.

Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.

Säästä voi puhua johonkin rajaan saakka, mutta onhan se aika pinnallinen aihe.

Ei minulla aina löydy kaikkien oman kuplan ulkopuolelta tulevien kanssa yhteistä puhuttavaa, vaikka kuinka haluaisin.

Keskustelu on kahden kauppa, joten varmaan toinenkin osapuoli kokee samoin, koska ei keskustelua synny. Ei ole sellaisia kotiseudun asioita tms. jos ei ole yhteistä menneisyyttä. Ei kaikki ole seilailleet eri luokissa. 

Olet siis löytänyt paikan jossa sinulla on tilaisuus kehittää itseäsi. Ei me muutkaan syntymälahjana ole sosiaalisia taitoja saatu, vaan ne on elämän varrella opeteltu. Seuraavalla kertaa kun törmäät ihmiseen jonka kanssa ei meinaa löytyä keskusteltavaa luokkaerojen takia, ala opettelemaan. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä tai toisella kerralla onnistu, se on normaalia ja kuuluu minkä tahansa taidon opetteluprosessiin. Hyvä alku on vanha perusvinkki, kaikki tykkäävät puhua itsestään. Kysy onko ihmisellä lemmikkejä, mitä hän harrastaa, missä on töissä, millaista hänen työnsä on. Tai kehu vaikka hänen koruaan tai huiviaan, voit päätyä keskusteluun erikoisesta tätivainaasta jolta koru on peritty. Tai ehkä hän tekee itse koruja ja innostuu puhumaan siitä sinulle. Ole avoin ja kiinnostunut, sillä pääsee pitkälle. Tsemppiä! :)

Miksi? Jos ei ei ne lemmikit kiinnosta, miksi niistä pitäisi yrittää keskustella. On ihan feikkiä yrittää näytellä kiinnostunutta, jos aito kiinnostus puuttuu. Neuvot aivan kuin en olisi koskaan yrittänyt. Besservisser. 

On hyvä opetella keskustelemaan myös muunlaisista asioista kuin 100% omista kiinnostuksenkohteista. On osa sosiaalisia taitoja osata keskittyä välillä muidenkin ihmisten ajatuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin ja joskus se voi laajentaa myös omaa ajattelumaailmaa. Jokainen toki valitsee itse miten haluaa elämänsä elää ja haluat pysyä mielummin tiukasti omassa sosiaalisessa piirissäsi, se on täysin ok. Kaikkea hyvää sinulle. 

Aika yläviistosta nuo sinunkin ohjeet tulee. On varmaan helppoa, kun maailma noin selkeä ja yksinkertainen, että kyllä sinä pystyt jos vaan haluat, ja  jos et pysty niin se on oma valinta. 

Kaikkea se keskiluokkaisuus teettää kun puhekyvyn menetyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?

En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.

Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.

Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.

Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.

No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi. 

Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.

Pitääkö tosiaan osata rakentaa terassi itse, jotta sen suunnittelusta voi puhua? Onko vaihtoehdot on-off: joko osaat itse rakentaa terassin tai sitten et tiedä siitä yhtään mitään, etkä pysty siitä mitään puhumaan, et edes oman terassisi suunnitelmista?

Viimeistään tuossa vaiheessa sinun olisi pitänyt tajuta, että kuka tahansa pystyy puhumaan terassin suunnittelusta. Lainaamasihan juuri kommentoi sellaista viestiä, jossa väitettiin, että duunarin kanssa ei voisi keskustella terassin suunnittelusta (provo toki). Duunarihan sen lopulta rakentaakin :D

Ketjun alussa minulle sanottiin, että terassin suunnittelusta ei sovi puhua, koska se on vain juuri sellaista keskiluokkaista kuluttamista, ja että liittyy siihen että  paljonko rahaa käytetään mihinkin. Mutta nyt siis sopii puhua, ja että provokin vielä. 

Olisko tässä nyt vaan niin, että yläluokkaisempi ihminen herättää ärsytystä ja kateutta, ihan sama mitä tekee, niin aina tekee väärin, koska ei oo duunari?

Jos yläluokkaisena olosta haaveilet, niin ihan ensimmäinen juttu on se, ettei rahasta puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Erikoista. Duunareilla kun on silloin tällöin isommat palkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.

Kaikkien ihmisten kanssa löytyy yhteistä, jos haluaa. Olen itse seilaillut eri luokissa ja sen seurauksena nimenomaan keksin puheenaiheen melkein kenen tahansa kanssa. Perheen kanssa voi aina vähintään puhua säästä, kotiseudun asioista ja muistella menneitä. Keksisin sinulle helposti lisääkin jos tuntisin tarkemmin.

Samaa mieltä. Kun on avarakatseinen ja normaalilla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen, niin kaikkien kanssa löytyy puhuttavaa taustasta ja luokasta riippumatta.

Kuulun itse keskiluokkaan ja omien tuttavien kanssa puhutaan erilaisista asioista kuin vaikkapa duunarisukulaisten kanssa. Lähihoitajatutulle en hehkuta kaukomatkoja tai ravintolaillallisia, vaan puhutaan esimerkiksi hänen kissansa seikkailusta, lukemistamme kirjoista tai lähiseudun parhaista lenkkipoluista. Omien tuttavien kanssa voidaan suunnitella seuraavaa hiihtomatkaa Alpeille. Eikä kyse ole siitä että puhuttaisiin mitä asiat maksaa (vaikka toki taloudellisina ihmisinä hintojakin vertaillaan), vaan mielestäni ei ole kohteliasta hieroa tällaista ihmisen naamaan jonka taloudellinen tilanne on erilainen.

Muistan itse kuinka nuorempana ja vähävaraisena päädyin keskiluokkaisten seuraan ja puheenaiheet keskittyvät asioihin joita en itse ollut juuri edes ajatellut koska taloudellista mahdollisuutta samanlaiseen elämään ei ollut. Kukaan ei maininnut asioiden summia mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei minulla ollut oikein sanottavaa omakotitalon tontin valintaan, kaukomatkoihin tai heidän hienoihin harrastuksiinsa. Näin ne luokkaerot näkyvät keskustelussa ilman rahasummien vertailuakin. 

Täsmälleen näin. Tässä on nyt kuitenkin se alkuasetelma, että sinä olet tehnyt luokkahypyn ja tiedät myös millaista on olla köyhempi. Se on sinun rikkaus. mutta jos joku on syntynyt suoraan ylempään keskiluokkaan, eikä ole edes duunarisukulaisia, niin mistä sellainen piruparka pystyy duunarin kanssa puhumaan? Kissan toilailut ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä ole mitään tietoa lähialueen lenkkimaastoista, ei edes omista tuulipukua tai verkkareita. Golfista, kaukomatkoista ja niihin liittyvistä ravintoloista puhuminen tuntuu liian elitistiseltä, mutta ne on oikeastaan ainoat kiinnostavat harrastukset.

Mites sitten suu pannaan kun muita ei kiinnosta sinun jutut? Onko silloinkin vika muissa?

Ei kannattais lähteä syyttelemään ketään. Voi vain todeta, että erilaiset kuplat ei välttämättä kohtaa. Ei ole yhteistä tarttumapintaa, jotta syntyisi aidosti molempia osapuolia kiinnostavaa keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Huono lähtökohta keskustelulle on aloittaa ylpistelemällä tuloillaan. Kuka ylipäätään aloittaa keskustelun tuloistaan?

Moi mitä kuuluu? (odottamatta vastausta)

Meillä menee tosi hyvin, ostettiin juuri vene, auto, talo, voitettiin lotossa ja meillä on 6 miljoonaa euroa ylimääräistä. Aloitettiin remppa ja kaikki on niin luksusta....?

Mistähän ihmeestä keksit, että joku olisi tehnyt noin? Onko vaihtoehdot sinusta joko a) ylpistellä tuloillaan tai b) valehdella oma tilanne huonoksi? Kumpikaan ei minusta tuota hyvää keskustelua. Molempien pitäisi saada olla rehellinen ja tulla hyväksytyksi omana itsenään. 

Näin pääsiäisenä myös puput hyppelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Huono lähtökohta keskustelulle on aloittaa ylpistelemällä tuloillaan. Kuka ylipäätään aloittaa keskustelun tuloistaan?

Moi mitä kuuluu? (odottamatta vastausta)

Meillä menee tosi hyvin, ostettiin juuri vene, auto, talo, voitettiin lotossa ja meillä on 6 miljoonaa euroa ylimääräistä. Aloitettiin remppa ja kaikki on niin luksusta....?

Tästä tuli mieleen, että kun opiskelen tällä hetkellä uutta kieltä niin kovasti pohdin, että mihin tarvitsen lauseita: minulla on uusi iso talo tai minulla on hieno punainen kallis takki ja vastaavia. En kyllä koskaan tuollaisia keskustelis kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on tehnyt luokkahypyn.

Hän on sukunsa ensimmäinen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja yliopistolla töissä.

Halveksii vätyssukuaan, joista puolet on KELAn vakioasiakkaita, tai inbetweenjobs työttömänä tai juuri lopettamassa työt, jos ansiosidonnaisen ehdot tulee täyteen.

Kovalla työllä hän on itse itsensä nostanut (ainakin koulutustasonsa puolesta) ylöspäin. Ei ole muut tehneet puolestaan.

Eipä hänkään näköjään onnistunut sivistymään, hoh hoijaa.

No onhan elämäntapatyöttömät nyt herraisä vätyksiä.

Juuri noin. Varsinkin jos olisi työkykyisiäkin.

Mutta ei.

Pitää aina äkkiä pyrkiä pois töistä, ansiosidonnaiselle ja pikkupisnestä pyörittää: milloin myydään klapeja, milloin Virosta tuotua kaljaa tai auton varaosia jne. Kuha työkkäri maksaa tai ylipäänsä yhteiskunta.

Tämä on minusta kyllä ihan oikein. Työstä pitäisi maksaa kunnon palkka ja jos paskaduuneja joutuu joskus tekemään, niin niistä pitää pyrkiä mahdollisimman nopeasti pois poikkeen. 6kk duunia ja 1,5 vuotta vapaalla, pois oravanpyörästä. Jos palkkaa tulee 3k kuussa niin sitten varmaan kiinnostaisi ihan eri tavalla, kun saisi jotain vastikkeeksikin siitä, että uhraa koko elämänsä työlle. Ennen mistä tahansa työstä sai sen verran palkkaa, että voi elää mukavasti ja ostaa vaikka oman asunnon. Nykyaikana ei, ja jos tällaiset paskaduunit ei ihmisille kelpaa, niin eipä ole mikään ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Keskiluokkainen: En voi keskustella köyhien kanssa, koska säästä keskustelu on boring!

Mistä keskustelet toisen keskiluokkaisen kanssa?

- Säästä

:D

Sivusta. Ylemmän keskiluokan tyypillisiä harrastuksia voivat olla esimerkiksi matkailu, golf ja sisustaminen. Matkailusta ja golfaamisesta keskustelu on siis juurikin sitä harrastuksista puhumista.

Matkakohteen pohdinnan yhteydessä jonkin kaukaisen kohteen säästä puhumiseen liittyy muita ulottuvuuksia kuin kotimaan säästä puhumiseen. Esimerkiksi, vaikka sitä ei sanota ääneen, takana on niinkin arkinen asia kuin että mitä vaatteita pitää pakata mukaan, ja pitäisikö ostaa jotain uusia vaatteita matkaa varten. Siinä on myös kaukokaipuuta ja yhteistä haaveilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, va

ikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Minä olen koulutukseltani lääkäri ja tylsistyisin kuoliaaksi, jos joku kertoilisi minulle Michelin-ravintoloista ja golfausolosuhteitten etiketeistä eri maissa.

Käyn joskus ystävieni kanssa kalliissa ravintoloissa syömässä. Pahaa, rasvaista ruoka; itse osaan valmistaa paljon maukkaampaa. Täytyy vain filmata ja kehua, että kyllä on herkullista. Sen verta täytyy osata kuitenkin käytöstapoja, että ei sano suoraan, mitä mieltä oli huippuravintolan safkoista.

Eiköhän aika moni 50-luvulla syntynyt ole siirtynyt ylös päin sosiaalisilla tikkailla. Edellinen sukupolvi oli suurelta osalta vähän kouluja käynyt, kouluttivat lapsensa.