Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.
Sitä, että entistä useampi mies lannistuisi ja yhä harvempi lisääntyisi. Propagandasta on kyse, sen tarkoitusperät ovat moninaiset.
Hiusrajahullun motiivi saattaa olla homous, jonka vuoksi hän kuvittelee itsellään olevan paremmat mahdollisuudet pariutua miesten kanssa, mikäli nämä lakkaavat lähestymästä naisia. Tätä hän ei kuitenkaan itselleen myönnä, eikä siten ymmärrä ajatusta toimintansa takana.
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Omalla naamallaan? Tällä palstalla? Et tiedä edes kirjoittajien todellista sukupuolta, saati henkilöllisyyttä, joten miksi ihmeessä täällä ei voisi myöntää ihan mitä tahansa?
Mieshistoria naisen tason määrittelyssä? Mistä mies sen edes tietää?
Minä tiesin jo ala-asteella, että toiset ovat suositumpia kuin toiset ja ihan tähän ikään saakka se tieto on minulle riittänyt. Yhteenkään mieheen en ole koskaan elämässäni tyytynyt, en nykyiseenkään puolisooni. Vuosia meni ennen kuin hän osui kohdalle, mutta kannatti olla sinkkuna kunnes se tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Taso 1: henkilö, jolla ei ole yhtään mitään myötäelämisen kykyä kenenkään kanssa. Taustalla paljon rikkinäisiä ihmissuhteita. Ei pyydä keltään koskaan anteeksi omia virheitään, ja syyttää kaikista katkenneista ihmissuhteistaan näitä muita ihmisiä. Tällaiset kuitenkin päätyvät usein parisuhteisiin koska osaavat yleensä olla aluksi viehättäviä. Suhteen edetessä toinen osapuoli saattaa kuitenkin kokea elämänsä painajaisen.
Taso 2: henkilö, joka osaa pyytää anteeksi ja ymmärtää omien tekojensa vääryyden, mutta joka ei silti osaa muuttaa omaa toimintaansa.
Taso 3: henkilö, joka osaa hetkeksi muuttaa omaa toimintaansa, mutta palaa silti aina takaisin vanhoihin malleihin.
Taso 4: henkilö, joka osaa muuttaa omaa toimintaansa pidemmäksi aikaa, mutta palaa silti aina sen pitkän ajan kuluttua takaisin vanhoihin malleihin.
Taso 5: henkilö, joka osaa muuttaa omaa toimintaansa pysyvästi, mutta vain todella vähän.
Taso 6: henkilö, joka osaa korjata omaa toimintaansa pysyvästi ja tehdä niitä pieniä muutoksia niin paljon, että muutoksista tulee lopulta isoja.
Taso 7: henkilö, joka on kuin 6. tason tyyppi, ja on lisäksi huumorintajuinen.
Taso 8: henkilö, joka on kuin 7. tason tyyppi, ja on lisäksi sosiaalisesti lahjakas.
Taso 9: henkilö, joka on kuin 8. tason tyyppi, ja on lisäksi erittäin älykäs.
Taso 10: henkilö, joka on kuin 9. tason tyyppi, ja on lisäksi myös hyvännäköinen.
Minä seison tällaisen tasoluokittelun takana. Jos tyypillä ei ole alkeellisimpiakaan myötäelämisen taitoja, on mielestäni yhdentekevää, onko tyypillä huumorintajua, sosiaalista lahjakkuutta, älyä tai hyvää ulkonäköä, koska ilman myötäelämisen taitoja tyyppi on tasoa 1/10. Myötäelämisen taidot ja kyky muuttaa omaa toimintaansa tarvittaessa nostavat tyypin tasolle 6/10, ja vasta sen jälkeen tasot nousevat sitä mukaa, onko tyypillä huumorintajua, sosiaalisia lahjoja, älyä tai hyvää ulkonäköä. Näistä katson huumorintajun tärkeimmäksi, koska ilman sitä ei aina selviä. Sen jälkeen korostaisin sosiaalisten taitojen tärkeyttä, sitten älyä, ja vasta tuolta 9. tasolta on mahdollista nousta tasolla 10/10, jos se ulkonäkökin on priimaa.
Olen itse M30, ja pidän tätä tasoluokittelua sopivana sekä miesten että naisten kohdalla. Liian moni läheinen, kuin myös itsekin, on haksahtanut alle 6. tason tyyppeihin, joilla on ollut huumorintaju, sosiaalisuus, äly ja ulkonäkö kohdillaan, mutta todellinen taso on paljastunut myöhemmin sillä tavalla, ettei suhteesta ole vain yksinkertaisesti tullut enää yhtään mitään.
Nykyisessä parisuhteessani molemmat osapuolet keskittyvät todella paljon siihen oman itsensä kehittämiseen. Keskustelemme avoimesti, ja kumpikin tiedostaa ettei toista osapuolta voi muuttaa, mutta itseänsä voi. Teemme pieniä muutoksia koko ajan omassa toiminnassamme, ja ne pienet muutokset tuovat lopulta isompia muutoksia, jotka parantavat parisuhteen laatua. Ja kun tuntuu siltä että asiat menevät parempaan suuntaan ja henkinen yhteytemme paranee, on mukavaa antaa ja myöskin itse saada kehuja jotka liittyvät mm. ulkonäköön.
Huumorin tärkeys korostuu siinä kun käydään vakavia keskusteluja. Ei niin että homma heitettäisiin vitsiksi, vaan niin että silloin kun jokin yksi ja sama ongelma toistuu, kyllä sille pitää välillä osata nauraakin yhdessä. Se ei poista sitä faktaa ettemmekö pyrkisi löytämään ongelmiin ratkaisuja, vaan mielestäni se juuri tehostaa sitä ja tavallaan helpottaa omaakin oloa, että kun mokaan sadannen kerran samassa asiassa, en saakaan puolisolta huutia vaan jonkin pilke silmäkulmassa heitetyn kuitin. Samoin musta huumori kantaa niissä tilanteissa kun kohtaamme yhteisiä vastoinkäymisiä ulkopuolelta, se saa minut kokemaan aina että olemme yhdessä siinä samassa tilanteessa.
Sun tasot eivät toimi. Samaan aikaan voi olla kahdella eri tasolla. Humoristinen kusipää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.
Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O
Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.
Tasoteoriamaailmassa miehet eivät ikinä muutu ja kehity henkisesti ikääntyessään. Naiset sen sijaan tekevät niin. Hyvä niin, sillä jos perheeseen haluaa lapsia, pitää lasten elämä laittaa etusijalle eikä silloin käy, että eletään hetkessä ja tehdään asioita milloin minkin mielijohteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.
Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O
Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.
Teoria ei voi toimia karkeassa mittakaavassa. Tämä on insinöörin logiikkaa. Teoria joko toimii 100% tai se ei ole todistettava teoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.
Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O
Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.
Teoria ei voi toimia karkeassa mittakaavassa. Tämä on insinöörin logiikkaa. Teoria joko toimii 100% tai se ei ole todistettava teoria.
Väärin. On teorioita joissa tietty kaava toimii osassa tutkimusaluetta, mutta osassa joudutaan käyttämään toisenlaista kaavaa tietyn rajan ylityttyä. Teoria siis toimii suuressa mittakaavassa vaikka yhtä tiettyä mallia ei voida suoraan soveltaa koko aluetta koskevaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriamaailmassa miehet eivät ikinä muutu ja kehity henkisesti ikääntyessään. Naiset sen sijaan tekevät niin. Hyvä niin, sillä jos perheeseen haluaa lapsia, pitää lasten elämä laittaa etusijalle eikä silloin käy, että eletään hetkessä ja tehdään asioita milloin minkin mielijohteen mukaan.
Nämä tasoteoreetikot eivät tunnu myöskään tuntevan ollenkaan kehityspsykologiaa ja elämänkaariajattelua, koskapa ihmettelevät miksi nuoret toimivat ja tuntevat eri tavoin kuin kolmekymppiset.
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.
Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?
Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.
Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt.
Oletukseni listamiehen homoudesta todennäköisesti pitää paikkansa, koska käänteisesti hän itse uskoo muiden haluavan tätä itsensä mielestä haluttavaa miestä. Mahdollisesti hän pitää epäreiluna naisten mahdollisuuksia saada miehekkäitä miehiä, sillä hän uskoo homomiesten olevan naisellisia ja vähemmän maskuliinisia. Tämä taas johtuu mediasta saadusta mielikuvasta, jossa harvoin nähdään maskuliinisia homoja.
Naiset eivät häntä kiinnosta, vaikka näin päälleliimatusti väittääkin, sillä niin kuuluu väittää. Kyseessä kateuden ja osattomuuden tunne miehenä naisia kohtaan. Tässä tapauksessa listamiehen elämä on jäänyt elämättä tukahdutetun homoseksuaalisuuden vuoksi, joka olisi terapiassa käsiteltävä asia. Taustalla saattaa olla muutoinkin hankala, mahdollisesti uskonnon varjossa eletty lapsuus sekä nuoruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.
Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O
Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.
Teoria ei voi toimia karkeassa mittakaavassa. Tämä on insinöörin logiikkaa. Teoria joko toimii 100% tai se ei ole todistettava teoria.
Väärin. On teorioita joissa tietty kaava toimii osassa tutkimusaluetta, mutta osassa joudutaan käyttämään toisenlaista kaavaa tietyn rajan ylityttyä. Teoria siis toimii suuressa mittakaavassa vaikka yhtä tiettyä mallia ei voida suoraan soveltaa koko aluetta koskevaksi.
Olen eri, mutta puhut höpöjä. Edeltävä kirjoittaja on oikeassa, teoria ei ole teoria, ellei se toteuta ennustettaan parametrien mukaisesti. En ole 12121212, mutta sanon silti kuten hänellä on tapana, että tasoteoria toteutuu kellontarkasti valtaosassa tapauksista.
Toki tämä on vain uskomus toistaiseksi, kun tasoteorialla ei ole tiedeyhteisön hyväksyntää. Mutta olen tarkkaillut tilanteita empiirisesti siitä asti, kun tutustuin teoriaan ja osasta tasoteorian väitteistä löytyy myös tutkimustuloksia. 121212 ja muutamat muutkin nimettömät ovat täälläkin analysoineet tilanteita teorian parametrien mukaisesti uskottavasti.
Se on sitten täysin eri asia, että eri teorioita sotketaan keskenään ja väitetään sen perusteella, että jompikumpi ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?
Koska miehillä valintapreferenssit ovat huomattavasti laajemmat kuin naisilla, osin biologiasta johtuen ja osin pakon sanelemana. Joten pelkästään miesten toimintaa tarkastelemalla ei saada niin helposti sitä huippujoukkoa eristettyä kuin naisten kohdalla. Miehet myös tyytyvät useimmin kuin naiset, koska miesten biologiaan on koodattu tarve levittää siementä mahdollisimman moneen naiseen kun taas naiset panostavat laadukkaiden geenien haalimiseen määrän sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Käsittääkseni kukaan ei ole missään väittänytkään, että kaikilla kävisi flaksi samalla lailla. Päinvastoin on todettu, että juu ollaan tietoisia, että joillekin pariutuminen on helpompaa, ja jotkut ovat suositumpia kuin toiset. Monella naisellahan on itselläänkin se kokemus, että ei käy flaksi eikä miehet oikein ole kiinnostuneita.
Mitä tuohon hypergamiaan tulee, niin on aika ongelmallista, jos näissä keskusteluissa heteromiehet määrittävät miesten tahot, ts. päättävät itse, minkä asioiden pitäisi olla naisten mielestä puoleensä vetäviä, ja sitten jos naiset ovat eri mieltä, syytetään naisia siitä, että he eivät halua oikeita miehiä. Lisäksi on äärimmäisen ongelmallista omaksua jostain Amerikasta amerikkalaista todellisuutta peilaava teoria ja alkaa soveltaa sitä melko erilaiseen yhteiskuntaan, jossa vallitsevat myös jossain määrin erilaiset arvot.
Ja risiriitaistahan sekin on, että samaan aikaan tasoteorian mukaan pariudutaan aina samantasoisen kanssa ja naiset pariutuvat itseään tasokkaampien kanssa. Nämä näkemykset tuntuvat vaihtelevan sen mukaan, mitä kukakin milloinkin haluaa todistella, mutta käsittääkseni pariskunnan osapuolet eivät kuitenkaan voi olla samanaikaisesti samantasoisia keskenään ja eritasoisia keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.
Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O
Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.
Teoria ei voi toimia karkeassa mittakaavassa. Tämä on insinöörin logiikkaa. Teoria joko toimii 100% tai se ei ole todistettava teoria.
Väärin. On teorioita joissa tietty kaava toimii osassa tutkimusaluetta, mutta osassa joudutaan käyttämään toisenlaista kaavaa tietyn rajan ylityttyä. Teoria siis toimii suuressa mittakaavassa vaikka yhtä tiettyä mallia ei voida suoraan soveltaa koko aluetta koskevaksi.
Olen eri, mutta puhut höpöjä. Edeltävä kirjoittaja on oikeassa, teoria ei ole teoria, ellei se toteuta ennustettaan parametrien mukaisesti. En ole 12121212, mutta sanon silti kuten hänellä on tapana, että tasoteoria toteutuu kellontarkasti valtaosassa tapauksista.
Toki tämä on vain uskomus toistaiseksi, kun tasoteorialla ei ole tiedeyhteisön hyväksyntää. Mutta olen tarkkaillut tilanteita empiirisesti siitä asti, kun tutustuin teoriaan ja osasta tasoteorian väitteistä löytyy myös tutkimustuloksia. 121212 ja muutamat muutkin nimettömät ovat täälläkin analysoineet tilanteita teorian parametrien mukaisesti uskottavasti.
Se on sitten täysin eri asia, että eri teorioita sotketaan keskenään ja väitetään sen perusteella, että jompikumpi ei toimi.
Sinun kannattaisi panostaa luetun ymmärtämiseen. Todistat juuri omalla viestilläsi kirjoittamani oikeaksi. Valtaosa ei tarkoita kaikkia tapauksia. Se on sitten eri asia miten haluaa sen loppuosan määritellä. Ovatko ne vain hassuja poikkeuksia vai se osa aluetta johon tasoteorian kaava ei suoraan sellaiseen sovi.
Viestini oli muutenkin lähinnä vastaus tuolle eräälle ihmettelijälle joka oli sitä mieltä ettei teoria voi olla teoria jos ei sitä sellaisenaan voi aukottomasti soveltaa kaikkiin tapauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.
Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?
Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.
Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt.
En tiedä, kuinka monta kertaa olen tällä palstalla kirjoittanut, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Monta joka tapauksessa. En ymmärrä tuota vänkäystä, etteivät naiset myönnä asiaa, kun me itse olemme sen lukemattomia kertoja todenneet, että tottakai ulkonäöllä on merkitystä ja jopa ratkaiseva merkitys silloin, jos emme ihmisestä muuta edes tiedä.
Mitä asemaan tulee, niin väitän, että suurin osa meistä palstan naisista on aivan taviksia parisuhteessa aivan tavismiehen kanssa. Ei ole mitään ihmeellistä asemaa tai statusta, joka olisi erottanut puolisomme meistä itsestämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Kannattaa myös kysyä että mihin esimerkkisi nainen oikeasti rakastuu?
Jos rakastumisen edellytys on perheen hankkiminen ja sosioekonominen nousu, rakastuuko nainen ylipäätään itse mieheen, vai kokonaispakettiin jonka hankkimiseen tarvitaan mies? Epäilyttävää on sekin, että insinööri halutaan juuri ruuhkavuosien ajaksi kun aikaa yhdessäololle ja seksille on vähiten.
Tästä syystä meille miehille on tärkeää tietää millaisen miehen nainen valitsisi jos hän ei tarvitsisi mieheltä mitään, ja voisi saada kaiken haluamansa pl. yhdessäolo ja seksi ilman miestäkin.
Avioeroprosentti ja se kumman sukupuolen edustajat avioeroja etupäässä ottavat, antanee joitain vastauksia tähän.
Tälleen taidealalla olevana humanistina ihan pakko kysyä, että miksi tässä keskustelussa koko ajan seikkailee tämä insinööri ilmeisesti esimerkkinä erityisen tylsästä miehestä? Vastaako tämä käsitys siis todellisuutta vai onko se streotypia? Mitä olen itse huomannut, niin ainakin oman alani ihmiset ovat monien tavisammatissa olevien mielestä vähän outoja, ja voisin kuvitella, että heille se insinööri olisi kiinnostavampi kumppani. Itseäni pidettiin jo nuorena omituisena taidehippinä, joten eivät ne nuoret sen avarakatseisempia todellakaan ole. Siksi en oikein ymmärrä tätä ajatuskuviota, että nuoret muka ihailevat kaikkea jännää ja erilaista ja sitten lastentekoiässä tyytyvät turvallisuushakuisina siihen tavalliseen insinööriin. Ei se noin mene - ihmiset, jotka ovat ajattelultaan, elämäntavaltaan ja persoonaltaan tavallisia, EIVÄT todellakaan ihaile mitään erilaista, vaan heidän mielestään normaali ja tavallinen on hyvä asia.
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuttu mitään taiteellisuudesta, vaan statuksesta. Taiteellisuus on jännää vain silloin, jos se tuottaa statusta. Siitä oli ketjussa aiemmin puhetta. Tuo status voi haihtua nopeasti, kun ihminen siirtyy perheenperustamisen aikakauteen, koska taide harvoin tuo kovin leveää leipää. Edes sille rock-tähdelle.
Insinööri on tosiaan stereotypia, en tiedä mistä se on tullut. Ainoa tuntemani oikea nykyajan rock-tähti muuten on ammatiltaan insinööri, vaikka sitä ei moni tiedä. Taiteilijat ovat usein opiskelleet jonkun toisenkin ammatin, vaikkeivat sitä harjoittaisikaan.
Taiteellisuuden ei tarvitse olla "jännää", mutta kyllä se on plussaa sellaiselle, joka sitä arvostaa. Tuotti statusta tai ei. Mutta siinä olet oikeassa, että moni tavisammatissa oleva ei pidä taiteilijaa potentiaalisena kumppanina juuri sen vuoksi, että sitten ei voi ottaa yhdessä asuntolainaa, ostaa omaa asuntoa, hankkia tiettyjä keskiluokkaisia asioita. Mutta tämä koskee molempia sukupuolia. Tämä on hyvin tiedossa, kun taidealalla olen itse. Mutta entä sitten? Eivät kaikki tee parinvalintapäätöksiä sen perusteella, kenellä on hyvä palkka. Ja tällaistahan ei tasoteorian mukaan voisi tapahtua. Kuitenkin itse tunnen paljon köyhiä taiteilijamiehiä, joiden tekemää taidetta ei juuri kukaan tiedä ja joka ei todellakaan "menesty" sillä lailla kuin ihmiset yleensä ajattelevat, mutta ei se ole estänyt heitä pariutumasta, eikä se kumppanin löytäminen ole mitään vaikeaakaan ollut. Eikä kaikkien kumppani edes ole toinen taiteilija. Ja sillä taiteilijan toisella ammatillahan ei ole käytännössä mitään merkitystä, jos se on vain kuriositeettina oleva tutkintopaperi.
Sun tasot ovat täyttä puppua. Etkö osaa normaaleja käytöstapoja?