Parisuhteiden tasoteoreetikot

Tietenkin pitää olla joku taso minkä alle ei voi mennä. Ei tulis mieleenkään edes sitä yhden yön tarinaa, jos pitäis alittaa se oma tasoraja. Taso on monen tekijän summa eikä pelkkä ulkonäkö.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.

Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset.  MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.

On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.

Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.

Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.

Jätät paljon kertomatta.

Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?

Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.

Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.

 

Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.

Tämä!

Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?

Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*

Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.

Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?

Opettele lukemaan.

Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,

Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?

Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.

Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.

Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄

Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.

Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?

Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.

Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.

Laura

Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.

Mistä tiedät? Onko sinulla tuohon jotain tutkimusta esittää? Ja miten määrittelet normaalin?

Laura

Miehet ja naiset pariutuvat suunnilleen samanikäisten ihmisten kanssa, jotka tulevat suunnilleen samanlaisesta sosio-ekonomisesta taustasta ja jotka pörräävät samoissa kuvioissa. There.

Kyllä, mutta tuossa ei ole mitään tasoteorian vastaista. Ja miten määrittelet normaalin? Ne, jotka pariutuvat, kun taas ne jotka eivät, ovat epänormaaleja? Tuskin sentään.

Mutta sekin on tullut mieleen, kun näitä lukee, että parisuhteeseen pääsemiseen on elämän suurin saavutus joidenkin ihmisten mielestä. Pelkkä tasoteorian kannattaminen tai pohtiminen on osoitus siitä, että on naiseton luuseri. 

Laura

Mutta ei kerro mitään tasoteorian puolestakaan. Ilman mitään teoriaa tuo on selviö. Eikä kukaan ole ilmaissut, et parisuhde on ylin tavoite. Sen sijaan teoreetikot, jotka tilittävät katkeruuttaan, antavat ymmärtää, että heitä elämä kohdellut väärin, kun jäävät ilman naista. Sikin sokin yhden yön suhteista ja parisuhteista puhuvat. Itse ovat ilmisuillaan luoneet kuvan oman elämän surkeudesta. Eli itse itseään pitävät luusereina. Ei kukaan muu.

Parisuhde ei ole välttämättä ylin tavoite. Tasokas mies saa valita, mikä hänen seksuaalinen tavoitteensa on ja on siitä hyvillä mielin. Hän voi harrastaa aikansa yhden illan juttuja ja fwb-suhteita, mutta antautua monogamialle, jos haluaa sellaisen vaihtoehdon. Tasoton mies sen sijaan ei saa mitään, ellei paranna asemiaan kuntosalilla, uusilla vaatteilla, piilolinsseillä, huolitelluilla kasvoilla ja parralla, ihonhoidolla, kulmakarvojen värjäämisellä/huoltamisella, hiusten siistimisellä/hiustensiirrolla yms... Tasottomasta on mahdollista nousta todella korkealle esimerkiksi maksimoimalla ulkonäön tai muuttamalla toiseen maahan, missä naiset eivät ole niin vaativia miehen ulkonäön suhteen, kuin Skandinavian alueen maissa.

Pidän tuota mustattua stooria uskottavana kuvauksena.

Mutta tavallinen suomalaismies ei ole K-pop tähti, jonka tarvitsee värjätä kulmakarvojaan tai  hiuksiaankaan, ellei sitten välttämättä halua näyttää ikääntyneeltä entiseltä tangokuninkaalta. Kuntosali, parempi tyyli ja muualle muuttaminen ovat jees, koska suomalaiset blondithan (ristiveriset, maantienväriset ja vaalean hiekan väriset) ovat muualla eksoottisia ja useimmiten huomattavasti isokokoisempia kuin paikalliset, mistä mies saa etua. Keskimittainen suomalaismies on jo Italiassa pitkä. Aasiassa hän on jo melkein jättiläinen. Ja suomalaiset ovat myös aika skrodeja ruumiinrakenteeltaan. Ja ellei ole kumpaakaan, niin muualla maailmassa on sitten samanlainen kuin muutkin, kevytrakenteinen eikä muita pienempi kuten Suomessa.

Laura

Niin Aasiassa suomalainen mies on lähes lähtökohtaisesti varakkaampi, pidempi ja myös ns. paremmin varusteltu kuin syntyperäiset. Lisäksi eksotiikkalisä. Vähän kuin NBA-tähti Helsingissä. Kerää vähintään katseita, jos on edes jossain kuosissa pitänyt ulkonäkönsä. Olen tuon kokenut ja onhan se suorastaan addiktoivaa saada katseitä ja huomiota naisilta ihan arkisissa tilanteissa (vaikka miten tiedostaa, mitä taustamotiiveja siellä mahdollisesti on.)

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin pitää olla joku taso minkä alle ei voi mennä. Ei tulis mieleenkään edes sitä yhden yön tarinaa, jos pitäis alittaa se oma tasoraja. Taso on monen tekijän summa eikä pelkkä ulkonäkö.

M

Määritteletkö sen tason numeroilla? Miten määrittelet oman tasosi?

Tänään tuli taas Juurakon Hulda, joka on kirjoitettu melkein sata vuotta sitten. Aikoinaan oli radikaali. Tämän ketjun perusteella eivät asenteet ole paljoa muuttuneet sadassa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Laasanen halusi lannistaa suuren joukon miehiä?

jotta saisi itse ne kaikki naiset, tietty. ei kilpailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kylläpä kyllä ja lisään tähän vielä että ikää hänellä on hieman yli 30. Olisiko viime vuonna täyttänyt tuon 30, kun on jankuttanut tuota 27 v. ainakin viime vuodesta asti. Eli tänä vuonna tulee mittariin 31 ja sitä myöten kaikki toivo on menetetty. 😅

Unohditte olennaisen. Hiusrajamiehellä ei ole hiuksia tai hiusraja on vetäytynyt. Ja ilmeisesti jo ihan nuoresta, koska ei ole koskaan saanut naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset naiset ovat tosin heikoilla sen pariutumisen kanssa. Miestä ei naisen koulutus ja rahat niinkään kiinnosta.

Miehillä asia on hiukan toisin, perheenisiksi mieluummin akateeminen ja rikas, siittäjälle on muita vaatimuksia.

Akateemisilla miehillä on useammin akateeminen puoliso kuin akateemisilla naisilla Suomessa. Se, ettei sinua naisen koulutus kiinnosta, tarkoittaa lähes sataprosenttisella varmuudella, että olet itse matalasti koulutettu eli korkeintaan tason 7 mies.

Tuo johtuu siitä että akateemisia naisia on enemmän kuin akateemisia miehiä, ei siitä että tuo olisi erityisesti miesten vaatimus.

Mutta, jos naisen koulutuksella ei ole väliä, miksi akateeminen mies valitsee lähes aina akateemisesti koulutetun puolison? Turha väittää, että miehet olisivat oman elämänsä objekteja vailla mahdollisuutta vaikuttaa puolisovalintaansa.

Naiset sentään pystyvät koulutustason suhteen puolisovalinnassaan joustamaan. Miehet eivät sitä tee, koska ei ole pakko.

Usein nainen on se, joka valitsee. Mies on silloin se, jolle vaan tapahtuu, joka tulee valituksi.

Toki on näitäkin tapauksia, joissa mies valitsee sen joka vain ensimmäisenä suostuu.

Harvemmin nainen valitsee "kenet tahansa" miehen joka on suostuvainen.

Nainen on aina se joka valitsee ja mies tulee valituksi tai sitten ei. Eivät ne suositun ja komean miehen naisetkaan tästä tee poikkeusta eli valinnanvaraa on komealla miehellä vain enemmän.

Siis miehellä, joka ei voi valita, on valinnanvaraa?

Heh, tulipa kirjoitettua päättömästi.

Tarkoitan sitä, että valinnanvara ei tarkoita sitä, että oma halu kohdistuisi juuri heihin, jotka ovat tarjolla. Pariutumiseen kuuluu aina jonkin verran kohtaanto-ongelmaa, jopa niillä suosituimmilla, koska he tavoittelevat muita suosittuja, joista on paljon kilpailua. Suositun miehen tai naisen valinnanvara on siis näennäistä, koska suurin osa valikoimasta ei häntä kiinnosta. He joutuvat samalla tavalla kilpailemaan kuin muutkin ja nainen tekee valinnan siitä kiinnostuuko vai ei. 

Tuosta kirjoitin sen vuoksi, että palstan miehet usein kirjoittavat "superalfoista", jotka muka saavat kenet tahansa naisen. Eivät saa. He kilpailevat samalla tavalla kuin muutkin miehet ja heidän haluamansa nainen tekee valintansa. Valikoiman laajuus muistuttaa heillä naisten tilannetta eli sitä on, mutta se ei kiinnosta.

Mutta naisten ja miesten kärjessä on se ero, että myös vähän "vaatimattomammat" naiset, jotka ovat siis aika kauniita myös, tavoittelevat näitä ykköskorin miehiä. Ykköskorin naisia taas ei kiinnosta vähän vaatimattomammat miehet yhtään, vaikka jotkut uskaltautuvatkin kännipäissään näitä yrittämään. Ykköskorin miehillä riittää valinnanvaraa kauniista naisista siis vaikka kuinka paljon, koska keskinkertainen nainen on paljon laadukkaampi, kuin keskinkertainen mies.

Se on aika liikkistä, että pidät naisia yleensä ottaen kauniina, mutta keskinkertaisia miehiä et pidä laadukkaina. Onneksi myös tavisnaiset pitävät vastaavasti tavismiehiä komeina, muutenhan tasoteoria ei olisi totta, vai mitä? 

Sinä puhut nyt naisten hypergamiasta. Osa ihmisistä on hypergamisia, myös miehet. He ovat niitä, joiden kalibrointi ei ole aiemmin elämässä syystä tai toisesta onnistunut. Syynä voi olla vaikkapa ujous eli heillä ei ole kokemusta seurustelusta, flirttailusta jne. Naisten kohdalla voi olla, että nainen on joutunut miesten kaltoinkohtelemaksi omien psyykkisten haavojensa vuoksi, jolloin hän joutuu naistenmiesten koukkuun. Siitä seuraa, että hän alkaa halveksia sekä miehiä että itseään. Hän ei tunnista oikeaa tasoaan, mikä on pariutumisongelmien syy.

Yksittäistapaus ei kuitenkaan vielä kerro hypergamiasta eivätkä tietoisesti luodut fwb-suhteet, jälkimmäisethän eivät edes kuulu tasoteorian piiriin. Käsitän tasoteorian samalla tavalla kuin monta sivua aiemmin kirjoittanut toinen kirjoittaja eli kuvauksena pysyvän, monogaamisen pariutumisen kuvauksena. Kaikki tulevat joskus torjutuksi ja torjuvat, kunhan pääsevät pariutumisen peliin. Se ei ole hypergamiaa, vaan kalibrointia.

Fwb-suhteet eivät kuulu tasoteorian piiriin? Kyllä varmasti kuuluvat. Nuo ovat vain harvojen ja valittujen miesten saatavilla, eli ovat nimenomaan sitä kärkiluokan touhua. Naisilla tasoa mittaa enemmän se, millaisen miehen saa sitoutettua monogamiseen suhteeseen.

Tässä tuli tiivistettynä hienosti se kuinka koko "teoria" on toksista humpuukia. Se lähtee siitä oletuksesta, että kaikki miehet haluavat mahdollisimman paljon irtoseksiä ja vastaavasti kaikki naiset haluavat monogamisen parisuhteen. Ja tämän ajatusmallin takana on tietenkin se, että seksuaalisesti aktiivinen nainen nähdään edelleen uhkana ja pahana asiana, kun taas seksuaalisesti aktiivinen mies on sankari.

Huvittavinta on se, että tämän teorian kannattajat ovat niitä, jotka tuntuvat olevan kaikista pahiten naisenpuutteessa. He ovat rakentaneet itselleen vankilan, missä rankaisevat naisia siitä miten itse haluaisivat heidän toimivansa.

Pelkkää seksiä harrastavaa naista on mahdotonta laittaa tasoteorian piiriin, koska toistuvat miessuhteet eivät mittaa naisen kykyjä mitenkään. Lähes kuka tahansa nainen voi harrastaa toistuvia miessuhteita, jos niin haluaa. Ehkä poikkeus voisi olla sellaiset tavisnaiset, jotka pääsisivät toistuvasti vaikka Hollywoodin kerman kanssa sänkyyn toistuvasti. Sitä voisi pitää jo saavutuksena naistenkin seksikokemuksissa.

Toisin sanoen paljon irtosuhteita harrastava nainen on siis tasoteorian yläpuolella.

Tavallaan, jos nainen haluaa jatkaa tuota elämää koko elämänsä ajan. Silloin naisen ei tarvitse murehtia mistään tasoista, koska hän on valitsevana osapuolena harrastamassa seksiä vaikka koko ajan. Monogamisen suhteen saaminen oikeasti hyvän miehen kanssa onkin jo ihan eri peli, varsinkin naiselle, joka tunnetaan helppona saaliina ympäri kaupunkia/kylää.

Eli siis tasoteorian keskeinen teema on rankaista naista seksuaalisesta aktiivisuudesta samalla kun miestä palkitaan siitä. 

Jos kaikki päättäisivät uskoa tasoteoriaan ja toimia sen mukaan, että oma taso olisi mahdollisimman korkea, seksin harrastaminen loppuisi eikä parisuhteita muodostuisi. 

Ei se lopu niiltä miehiltä, jotka täyttävät ihannemiehen kriteerit. Naiset haluavat näitä harvoja miehiä edelleen, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Seksin harrastaminen ei siis voi loppua, koska nämä miehet saavat halutessaan seksiä milloin tahansa.

Nyt puhuttiinkin teoreettisesta tilanteesta, jossa joka ainoa ihminen toimisivat vain saadakseen mahdollisimman korkean tason. Selväksi on käynyt se, että seksin harrastaminen (siis jo yksi seksikerta) laskee naisen tasoa, joten silloin yksikään nainen ei harrastaisi seksiä. Tämä taas tarkottaisi sitä, että kun miehet eivät pääse harrastamaan seksiä, heidän tasonsa romahtaisi. Eli maailmassa olisi vain kympin naisia ja nollan miehiä.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää hylätä toimaton teoria ja alkaa elämään kuten normaalit ihmiset tai sitten pakottaa naiset seksiin, jolloin ei puhuta enää seksin harrastamisesta, vaan seksuaaliväkivallasta. Valitettavasti kun tämän ketjun kommentteja lukee, tulee mieleen, että tämä on se päämäärä mihin nämä teoreetikot pyrkivät.

Lopputulema on siis se, että kyseinen teoria on myrkyllistä humpuukia, kuten aiemmin jo totesin.

"Selväksi on käynyt se, että seksin harrastaminen (siis jo yksi seksikerta) laskee naisen tasoa"

Heeetkinen hetkinen, mihin tuo väite perustuu? Itse ainakin uskon tasoihin, eli uskon siihen että toiset ihmiset ovat tasokkaampia kuin toiset, mutta en kyllä millään tavalla allekirjoita tuota että seksin harrastaminen laskisi naisen tasoa.

Itse asiassa, monet tuntemani hyvin korkeatasoiset naiset ovat aika aktiivisia seksuaalisesti.

Nyt palaamme taas siihen, että tähän teoriaan uskovat kumoavat jatkuvasti omaa teoriaansa. Ensin tehdään selväksi, että seksuaalinen aktiivisuus laskee naisen tasoa ja sitten seuraavaksi korkeatasoinen nainen voikin olla seksuaalisesti aktiivinen.

Toisin sanoen, teoria ei ole teoria, vaan toimii kuten uskonto. Jokainen voi tulkita sitä ihan kuten haluaa, eikä näissä tulkinnoissa tarvitse olla johdonmukaisuutta, vaan ne voivat olla hyvinkin suuressa ristiriidassa keskenään.

Minäkin olen aiempina vuosina täällä verrannut tasoteoriaa uskontoon. Siitä löytyy selitys sille miksi ei kelpaa, joka aina tarvitaan keskeisissä asioissa. Uskonto selittää kaiken, mutta toisaalta myös teorioissa on omat koulukuntansa ja tulkintansa. Itse olen enemmän siitä puolesta kiinnostunut eli kehittämään tätä tasoteoriaa, vaikkei se mitenkään voikaan eksakti olla (verrattavissa veden kiehumispisteeseen kuten aiemmin kuvasin).

Ihmisten toiminta on aina monimutkaista ja mahdollistaa monenlaisia tulkintoja. Mielestäni se ei ole tasoteorian puute, vaan nimenomaan asia, joka tekee siitä kiinnostavan. Jokaisella on myös aiheeseen liittyvää empiiristä tietoa, mikä tekee tästä suositun puheenaiheen täällä.

Pitäisi kuitenkin puhua tasouskomuksesta teorian sijasta. Teoria viittaa tieteelliseen, eli loogiseen ja johdonmukaiseen tapaan selittää jotain asiaa tai ilmiötä, jollaista kykyä ei ole vielä tämän "teorian" kannattajista löytynyt. Tällä hetkellä tässä ketjussa keskustelee marginaalisen pieni joukko ja edes sen sisällä kannattajat eivät ole johdonmukaisesti samaa mieltä asiasta.

Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että jos laitetaan nuoren miesmallin kuva ilman paitaa ja minun kuvani ilman paitaa vierekkäin naisten valittavaksi (vaikka Tinderiin), niin 100 prosenttia naisista valitsee nuoren miesmallin sänkyynsä ja/tai parisuhteeseen, ellei nainen yritä jollain tavalla olla erilainen tai ole muuten vain sekaisin. Myös ne naiset olisivat valinneet tuon miehen, jotka ovat olleet minun kanssani parisuhteessa, mutta ovat valinneet minut, koska tasokkaampia ei ole ollut juuri sillä hetkellä saatavilla. Naiset ovat siis tyytyneet minuun, vaikka olisivat ideaalitilanteessa valinneet aivan toisin.

sun pitäisi arvostaa itseäsi enemmän.

toivottavasti sulla on jotain muutakin annettavaa kuin vatsalihakset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset naiset ovat tosin heikoilla sen pariutumisen kanssa. Miestä ei naisen koulutus ja rahat niinkään kiinnosta.

Miehillä asia on hiukan toisin, perheenisiksi mieluummin akateeminen ja rikas, siittäjälle on muita vaatimuksia.

Akateemisilla miehillä on useammin akateeminen puoliso kuin akateemisilla naisilla Suomessa. Se, ettei sinua naisen koulutus kiinnosta, tarkoittaa lähes sataprosenttisella varmuudella, että olet itse matalasti koulutettu eli korkeintaan tason 7 mies.

Tuo johtuu siitä että akateemisia naisia on enemmän kuin akateemisia miehiä, ei siitä että tuo olisi erityisesti miesten vaatimus.

Mutta, jos naisen koulutuksella ei ole väliä, miksi akateeminen mies valitsee lähes aina akateemisesti koulutetun puolison? Turha väittää, että miehet olisivat oman elämänsä objekteja vailla mahdollisuutta vaikuttaa puolisovalintaansa.

Naiset sentään pystyvät koulutustason suhteen puolisovalinnassaan joustamaan. Miehet eivät sitä tee, koska ei ole pakko.

Usein nainen on se, joka valitsee. Mies on silloin se, jolle vaan tapahtuu, joka tulee valituksi.

Toki on näitäkin tapauksia, joissa mies valitsee sen joka vain ensimmäisenä suostuu.

Harvemmin nainen valitsee "kenet tahansa" miehen joka on suostuvainen.

Nainen on aina se joka valitsee ja mies tulee valituksi tai sitten ei. Eivät ne suositun ja komean miehen naisetkaan tästä tee poikkeusta eli valinnanvaraa on komealla miehellä vain enemmän.

Siis miehellä, joka ei voi valita, on valinnanvaraa?

Heh, tulipa kirjoitettua päättömästi.

Tarkoitan sitä, että valinnanvara ei tarkoita sitä, että oma halu kohdistuisi juuri heihin, jotka ovat tarjolla. Pariutumiseen kuuluu aina jonkin verran kohtaanto-ongelmaa, jopa niillä suosituimmilla, koska he tavoittelevat muita suosittuja, joista on paljon kilpailua. Suositun miehen tai naisen valinnanvara on siis näennäistä, koska suurin osa valikoimasta ei häntä kiinnosta. He joutuvat samalla tavalla kilpailemaan kuin muutkin ja nainen tekee valinnan siitä kiinnostuuko vai ei. 

Tuosta kirjoitin sen vuoksi, että palstan miehet usein kirjoittavat "superalfoista", jotka muka saavat kenet tahansa naisen. Eivät saa. He kilpailevat samalla tavalla kuin muutkin miehet ja heidän haluamansa nainen tekee valintansa. Valikoiman laajuus muistuttaa heillä naisten tilannetta eli sitä on, mutta se ei kiinnosta.

Mutta naisten ja miesten kärjessä on se ero, että myös vähän "vaatimattomammat" naiset, jotka ovat siis aika kauniita myös, tavoittelevat näitä ykköskorin miehiä. Ykköskorin naisia taas ei kiinnosta vähän vaatimattomammat miehet yhtään, vaikka jotkut uskaltautuvatkin kännipäissään näitä yrittämään. Ykköskorin miehillä riittää valinnanvaraa kauniista naisista siis vaikka kuinka paljon, koska keskinkertainen nainen on paljon laadukkaampi, kuin keskinkertainen mies.

Se on aika liikkistä, että pidät naisia yleensä ottaen kauniina, mutta keskinkertaisia miehiä et pidä laadukkaina. Onneksi myös tavisnaiset pitävät vastaavasti tavismiehiä komeina, muutenhan tasoteoria ei olisi totta, vai mitä? 

Sinä puhut nyt naisten hypergamiasta. Osa ihmisistä on hypergamisia, myös miehet. He ovat niitä, joiden kalibrointi ei ole aiemmin elämässä syystä tai toisesta onnistunut. Syynä voi olla vaikkapa ujous eli heillä ei ole kokemusta seurustelusta, flirttailusta jne. Naisten kohdalla voi olla, että nainen on joutunut miesten kaltoinkohtelemaksi omien psyykkisten haavojensa vuoksi, jolloin hän joutuu naistenmiesten koukkuun. Siitä seuraa, että hän alkaa halveksia sekä miehiä että itseään. Hän ei tunnista oikeaa tasoaan, mikä on pariutumisongelmien syy.

Yksittäistapaus ei kuitenkaan vielä kerro hypergamiasta eivätkä tietoisesti luodut fwb-suhteet, jälkimmäisethän eivät edes kuulu tasoteorian piiriin. Käsitän tasoteorian samalla tavalla kuin monta sivua aiemmin kirjoittanut toinen kirjoittaja eli kuvauksena pysyvän, monogaamisen pariutumisen kuvauksena. Kaikki tulevat joskus torjutuksi ja torjuvat, kunhan pääsevät pariutumisen peliin. Se ei ole hypergamiaa, vaan kalibrointia.

Fwb-suhteet eivät kuulu tasoteorian piiriin? Kyllä varmasti kuuluvat. Nuo ovat vain harvojen ja valittujen miesten saatavilla, eli ovat nimenomaan sitä kärkiluokan touhua. Naisilla tasoa mittaa enemmän se, millaisen miehen saa sitoutettua monogamiseen suhteeseen.

Tässä tuli tiivistettynä hienosti se kuinka koko "teoria" on toksista humpuukia. Se lähtee siitä oletuksesta, että kaikki miehet haluavat mahdollisimman paljon irtoseksiä ja vastaavasti kaikki naiset haluavat monogamisen parisuhteen. Ja tämän ajatusmallin takana on tietenkin se, että seksuaalisesti aktiivinen nainen nähdään edelleen uhkana ja pahana asiana, kun taas seksuaalisesti aktiivinen mies on sankari.

Huvittavinta on se, että tämän teorian kannattajat ovat niitä, jotka tuntuvat olevan kaikista pahiten naisenpuutteessa. He ovat rakentaneet itselleen vankilan, missä rankaisevat naisia siitä miten itse haluaisivat heidän toimivansa.

Pelkkää seksiä harrastavaa naista on mahdotonta laittaa tasoteorian piiriin, koska toistuvat miessuhteet eivät mittaa naisen kykyjä mitenkään. Lähes kuka tahansa nainen voi harrastaa toistuvia miessuhteita, jos niin haluaa. Ehkä poikkeus voisi olla sellaiset tavisnaiset, jotka pääsisivät toistuvasti vaikka Hollywoodin kerman kanssa sänkyyn toistuvasti. Sitä voisi pitää jo saavutuksena naistenkin seksikokemuksissa.

Toisin sanoen paljon irtosuhteita harrastava nainen on siis tasoteorian yläpuolella.

Tavallaan, jos nainen haluaa jatkaa tuota elämää koko elämänsä ajan. Silloin naisen ei tarvitse murehtia mistään tasoista, koska hän on valitsevana osapuolena harrastamassa seksiä vaikka koko ajan. Monogamisen suhteen saaminen oikeasti hyvän miehen kanssa onkin jo ihan eri peli, varsinkin naiselle, joka tunnetaan helppona saaliina ympäri kaupunkia/kylää.

Eli siis tasoteorian keskeinen teema on rankaista naista seksuaalisesta aktiivisuudesta samalla kun miestä palkitaan siitä. 

Jos kaikki päättäisivät uskoa tasoteoriaan ja toimia sen mukaan, että oma taso olisi mahdollisimman korkea, seksin harrastaminen loppuisi eikä parisuhteita muodostuisi. 

Ei se lopu niiltä miehiltä, jotka täyttävät ihannemiehen kriteerit. Naiset haluavat näitä harvoja miehiä edelleen, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Seksin harrastaminen ei siis voi loppua, koska nämä miehet saavat halutessaan seksiä milloin tahansa.

Nyt puhuttiinkin teoreettisesta tilanteesta, jossa joka ainoa ihminen toimisivat vain saadakseen mahdollisimman korkean tason. Selväksi on käynyt se, että seksin harrastaminen (siis jo yksi seksikerta) laskee naisen tasoa, joten silloin yksikään nainen ei harrastaisi seksiä. Tämä taas tarkottaisi sitä, että kun miehet eivät pääse harrastamaan seksiä, heidän tasonsa romahtaisi. Eli maailmassa olisi vain kympin naisia ja nollan miehiä.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää hylätä toimaton teoria ja alkaa elämään kuten normaalit ihmiset tai sitten pakottaa naiset seksiin, jolloin ei puhuta enää seksin harrastamisesta, vaan seksuaaliväkivallasta. Valitettavasti kun tämän ketjun kommentteja lukee, tulee mieleen, että tämä on se päämäärä mihin nämä teoreetikot pyrkivät.

Lopputulema on siis se, että kyseinen teoria on myrkyllistä humpuukia, kuten aiemmin jo totesin.

"Selväksi on käynyt se, että seksin harrastaminen (siis jo yksi seksikerta) laskee naisen tasoa"

Heeetkinen hetkinen, mihin tuo väite perustuu? Itse ainakin uskon tasoihin, eli uskon siihen että toiset ihmiset ovat tasokkaampia kuin toiset, mutta en kyllä millään tavalla allekirjoita tuota että seksin harrastaminen laskisi naisen tasoa.

Itse asiassa, monet tuntemani hyvin korkeatasoiset naiset ovat aika aktiivisia seksuaalisesti.

Perustuu siihen, ettei hänen ymmärryksensä riitä lukemaan tasoteoriasta kirjoitettua. Tuollaistahan tasoteoria ei ole koskaan missään väittänyt. 

Kuten aiemmin sanoin, tällaista ketjussa on paljon, joten itse olen jättänyt nuo huomiotta, koska itse asia ja keskustelu ei siitä mitenkään edisty. Ellei ymmärrä vaikkapa sitä mikä ero on minun kokemuksellani ja teorialla, niin ei ole edellytyksiä keskustella sen enempää. Samaten jätän huomiotta useimmiten alatyyliset kommentit enkä vastaa niihin, elleivät ne ole hauskoja ja piikikkäitä. 

Se, että jättää huomioimatta teorian epäloogisuutta esiin tuovat kommentit on taas suorassa yhteydessä siihen, että teorian sijasta kyseessä on uskomus. Kun uskovaiselta ihmiseltä kysyy todisteita Nooan arkista, hän kuittaa kysymyksen sillä, että jumala löytyy halutessa jokaisen sydämestä. 

Tasoteorian kohdalla jätetään huomioimatta kiusalliset kysymykset ja keskitytään uskomaan muiden hurahtaneiden kanssa. 

No heitä joku kiusallinen kysymys aiheesta, niin vastaan siihen mahdollisimman pian.

Miten tasoteoria on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja missä sitä kehitetään? Mitä kautta seuraat tasoteoriassa tapahtuvaa kehitystä?

Tasoteoria ei muutu, koska aivomme eivät ole muuttuneet mihinkään kymmeniintuhansiin vuosiin. Naiset haluavat tiettyjä ominaisuuksia miehistä ja miehet naisista, eikä sitä kymmenen vuotta muuta yhtään miksikään. Ei edes sata.

Ai?

Johan pelkät ulkonäköihanteet on muuttuneet sun kymmenissätuhansissa vuosissa.. Välillä ihailtu jopa reheviä naisia.

Mietin vielä häpäisyä, joka näihin ketjuihin aina tuntuu sisältyvän. Keskustelijat häpäisevät, koska se on täällä yleisesti tapana, ja tasomiehiin kohdistuva häpäisy on sallittua ja normaalia täällä. Toisaalta tasomiesten tasoteoriassa on häpäisyä (ihmisten numerointi ja arvostelu), mutta häpäisy kohdistuu myös tasomiehiin itseensä. 

Mukana on siis häpäisyn (=häpeän) kaksi puolta, sisäistykset ja itsestä ulos kohdistetut projisoinnit eli oman häpeän siirto muihin, jolloin voidaan kokea paremmuutta. Jälkimmäinen on narsistisen dynamiikan mukainen mahtailu (esimerkiksi mahtailu omalla parisuhteella tai miesmenestyksellä: kuin se olisi jotain erityistä verrattuna "inceleihin") ja edeltävä on taas häpeäksi helposti tunnistettavaa itsen pienentämistä ja mitätöimistä, jolloin oma häpeä voi olla hyvin laajaa, koko elämän laajuista. Sitä heijastetaan ulos häpäisemällä naisten materialistisuutta tai hypergamiaa.

Tämä palsta ei ruoki kenenkään hyviä ominaisuuksia, vaan ainoastaan matalia puolia, joiden ei tarvitsisi vahvistua. Niitä kuitenkin kannattaisi tutkia, ei pelkästään toistaa yhä uudelleen ketju ketjulta. Mikä mielekkyys näihin keskusteluun osallisumisella itselle on? Tai jos käy palstalla muidenkin asioiden tiimoilta keskustelemassa, niin mikä mielekkyys niissä otetuilla rooleilla ja asenteilla on? Ovatko ne osapersoonien puhetta, meidän defenssiemme luomia "apupyöriä", joiden avulla olemme selviytyneet? Tuomitsemalla ja häpäisemällä muita "sä oot tollanen ja tällänen" pysymme koossa, koska muita keinoja ei välttämättä ole käytössä kuin katsoa itseltä kiellettyä ja torjuttua muiden hahmoissa.

Voi olla, että omakin motiivini liittyy tuohon em. narsistiseen  mahtailuun, sillä elän vaihdevuosia, jolloin kroppa ja mieli käy läpi muutosta ja joutuu luopumaan entisistä mielikuvista itsestä ja totuttautuu näköalaan, jolloin ei enää olekaan kovin monien mielestä seksuaalisesti haluttava eikä muullakaan tavalla kiinnostava ja tulee ohitetuksi. Ehkäpä tasoteoriasta keskustelu palveli osittain myös sellaista päämäärää kohdallani. Täytyy "kalibroitua" vanhan naisen asemaan ja pysyä subjektina, ei objektina. 

Naisten pahimpia kompastuskiviä on tarkastella itseään objektina, muiden silmin. (Ehkä tasomiehet tekevät samaa?) Muilta saatu palaute vaikuttaa objektiksi muuttumiseen valtavan paljon, mitä ei kovin paljon edelleenkään psykodynaamisista näkökulmista tarkastellessa huomioida. Tärkeitä tapahtuu esikiellellisellä ajalla ja varhaislapsuuden objektisuhteissa, mutta kyllä senkin jälkeen paljon tapahtuu. Olen vasta yli viisikymppisenä ymmärtänyt, miten paljon ulkonäöstä saadulla palautteella on merkitystä. Siinäkin ymmärryksessä tasoteoriakeskustelussa on ollut merkitystä. Olla vanha merkitsee usein ohitetuksi tulemista, jota nykyajassa on paljon. Mietitään vaikka sitä, että joku katsoo kännykkää koko ajan sen sijaan, että katsoisi sinua. Se voi olla defenssi, mutta vauvalle se on kiintymyssuhdetrauma ja meille aikuisille se on sanallistettavissa sanoin: "Tulin ohitetuksi ja mitätöidyksi."

Laura

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset naiset ovat tosin heikoilla sen pariutumisen kanssa. Miestä ei naisen koulutus ja rahat niinkään kiinnosta.

Miehillä asia on hiukan toisin, perheenisiksi mieluummin akateeminen ja rikas, siittäjälle on muita vaatimuksia.

Akateemisilla miehillä on useammin akateeminen puoliso kuin akateemisilla naisilla Suomessa. Se, ettei sinua naisen koulutus kiinnosta, tarkoittaa lähes sataprosenttisella varmuudella, että olet itse matalasti koulutettu eli korkeintaan tason 7 mies.

Tuo johtuu siitä että akateemisia naisia on enemmän kuin akateemisia miehiä, ei siitä että tuo olisi erityisesti miesten vaatimus.

Mutta, jos naisen koulutuksella ei ole väliä, miksi akateeminen mies valitsee lähes aina akateemisesti koulutetun puolison? Turha väittää, että miehet olisivat oman elämänsä objekteja vailla mahdollisuutta vaikuttaa puolisovalintaansa.

Naiset sentään pystyvät koulutustason suhteen puolisovalinnassaan joustamaan. Miehet eivät sitä tee, koska ei ole pakko.

Usein nainen on se, joka valitsee. Mies on silloin se, jolle vaan tapahtuu, joka tulee valituksi.

Toki on näitäkin tapauksia, joissa mies valitsee sen joka vain ensimmäisenä suostuu.

Harvemmin nainen valitsee "kenet tahansa" miehen joka on suostuvainen.

Nainen on aina se joka valitsee ja mies tulee valituksi tai sitten ei. Eivät ne suositun ja komean miehen naisetkaan tästä tee poikkeusta eli valinnanvaraa on komealla miehellä vain enemmän.

Siis miehellä, joka ei voi valita, on valinnanvaraa?

Heh, tulipa kirjoitettua päättömästi.

Tarkoitan sitä, että valinnanvara ei tarkoita sitä, että oma halu kohdistuisi juuri heihin, jotka ovat tarjolla. Pariutumiseen kuuluu aina jonkin verran kohtaanto-ongelmaa, jopa niillä suosituimmilla, koska he tavoittelevat muita suosittuja, joista on paljon kilpailua. Suositun miehen tai naisen valinnanvara on siis näennäistä, koska suurin osa valikoimasta ei häntä kiinnosta. He joutuvat samalla tavalla kilpailemaan kuin muutkin ja nainen tekee valinnan siitä kiinnostuuko vai ei. 

Tuosta kirjoitin sen vuoksi, että palstan miehet usein kirjoittavat "superalfoista", jotka muka saavat kenet tahansa naisen. Eivät saa. He kilpailevat samalla tavalla kuin muutkin miehet ja heidän haluamansa nainen tekee valintansa. Valikoiman laajuus muistuttaa heillä naisten tilannetta eli sitä on, mutta se ei kiinnosta.

Mutta naisten ja miesten kärjessä on se ero, että myös vähän "vaatimattomammat" naiset, jotka ovat siis aika kauniita myös, tavoittelevat näitä ykköskorin miehiä. Ykköskorin naisia taas ei kiinnosta vähän vaatimattomammat miehet yhtään, vaikka jotkut uskaltautuvatkin kännipäissään näitä yrittämään. Ykköskorin miehillä riittää valinnanvaraa kauniista naisista siis vaikka kuinka paljon, koska keskinkertainen nainen on paljon laadukkaampi, kuin keskinkertainen mies.

Se on aika liikkistä, että pidät naisia yleensä ottaen kauniina, mutta keskinkertaisia miehiä et pidä laadukkaina. Onneksi myös tavisnaiset pitävät vastaavasti tavismiehiä komeina, muutenhan tasoteoria ei olisi totta, vai mitä? 

Sinä puhut nyt naisten hypergamiasta. Osa ihmisistä on hypergamisia, myös miehet. He ovat niitä, joiden kalibrointi ei ole aiemmin elämässä syystä tai toisesta onnistunut. Syynä voi olla vaikkapa ujous eli heillä ei ole kokemusta seurustelusta, flirttailusta jne. Naisten kohdalla voi olla, että nainen on joutunut miesten kaltoinkohtelemaksi omien psyykkisten haavojensa vuoksi, jolloin hän joutuu naistenmiesten koukkuun. Siitä seuraa, että hän alkaa halveksia sekä miehiä että itseään. Hän ei tunnista oikeaa tasoaan, mikä on pariutumisongelmien syy.

Yksittäistapaus ei kuitenkaan vielä kerro hypergamiasta eivätkä tietoisesti luodut fwb-suhteet, jälkimmäisethän eivät edes kuulu tasoteorian piiriin. Käsitän tasoteorian samalla tavalla kuin monta sivua aiemmin kirjoittanut toinen kirjoittaja eli kuvauksena pysyvän, monogaamisen pariutumisen kuvauksena. Kaikki tulevat joskus torjutuksi ja torjuvat, kunhan pääsevät pariutumisen peliin. Se ei ole hypergamiaa, vaan kalibrointia.

Fwb-suhteet eivät kuulu tasoteorian piiriin? Kyllä varmasti kuuluvat. Nuo ovat vain harvojen ja valittujen miesten saatavilla, eli ovat nimenomaan sitä kärkiluokan touhua. Naisilla tasoa mittaa enemmän se, millaisen miehen saa sitoutettua monogamiseen suhteeseen.

Tässä tuli tiivistettynä hienosti se kuinka koko "teoria" on toksista humpuukia. Se lähtee siitä oletuksesta, että kaikki miehet haluavat mahdollisimman paljon irtoseksiä ja vastaavasti kaikki naiset haluavat monogamisen parisuhteen. Ja tämän ajatusmallin takana on tietenkin se, että seksuaalisesti aktiivinen nainen nähdään edelleen uhkana ja pahana asiana, kun taas seksuaalisesti aktiivinen mies on sankari.

Huvittavinta on se, että tämän teorian kannattajat ovat niitä, jotka tuntuvat olevan kaikista pahiten naisenpuutteessa. He ovat rakentaneet itselleen vankilan, missä rankaisevat naisia siitä miten itse haluaisivat heidän toimivansa.

Pelkkää seksiä harrastavaa naista on mahdotonta laittaa tasoteorian piiriin, koska toistuvat miessuhteet eivät mittaa naisen kykyjä mitenkään. Lähes kuka tahansa nainen voi harrastaa toistuvia miessuhteita, jos niin haluaa. Ehkä poikkeus voisi olla sellaiset tavisnaiset, jotka pääsisivät toistuvasti vaikka Hollywoodin kerman kanssa sänkyyn toistuvasti. Sitä voisi pitää jo saavutuksena naistenkin seksikokemuksissa.

Toisin sanoen paljon irtosuhteita harrastava nainen on siis tasoteorian yläpuolella.

Tavallaan, jos nainen haluaa jatkaa tuota elämää koko elämänsä ajan. Silloin naisen ei tarvitse murehtia mistään tasoista, koska hän on valitsevana osapuolena harrastamassa seksiä vaikka koko ajan. Monogamisen suhteen saaminen oikeasti hyvän miehen kanssa onkin jo ihan eri peli, varsinkin naiselle, joka tunnetaan helppona saaliina ympäri kaupunkia/kylää.

Eli siis tasoteorian keskeinen teema on rankaista naista seksuaalisesta aktiivisuudesta samalla kun miestä palkitaan siitä. 

Jos kaikki päättäisivät uskoa tasoteoriaan ja toimia sen mukaan, että oma taso olisi mahdollisimman korkea, seksin harrastaminen loppuisi eikä parisuhteita muodostuisi. 

Ei se lopu niiltä miehiltä, jotka täyttävät ihannemiehen kriteerit. Naiset haluavat näitä harvoja miehiä edelleen, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Seksin harrastaminen ei siis voi loppua, koska nämä miehet saavat halutessaan seksiä milloin tahansa.

Nyt puhuttiinkin teoreettisesta tilanteesta, jossa joka ainoa ihminen toimisivat vain saadakseen mahdollisimman korkean tason. Selväksi on käynyt se, että seksin harrastaminen (siis jo yksi seksikerta) laskee naisen tasoa, joten silloin yksikään nainen ei harrastaisi seksiä. Tämä taas tarkottaisi sitä, että kun miehet eivät pääse harrastamaan seksiä, heidän tasonsa romahtaisi. Eli maailmassa olisi vain kympin naisia ja nollan miehiä.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää hylätä toimaton teoria ja alkaa elämään kuten normaalit ihmiset tai sitten pakottaa naiset seksiin, jolloin ei puhuta enää seksin harrastamisesta, vaan seksuaaliväkivallasta. Valitettavasti kun tämän ketjun kommentteja lukee, tulee mieleen, että tämä on se päämäärä mihin nämä teoreetikot pyrkivät.

Lopputulema on siis se, että kyseinen teoria on myrkyllistä humpuukia, kuten aiemmin jo totesin.

"Selväksi on käynyt se, että seksin harrastaminen (siis jo yksi seksikerta) laskee naisen tasoa"

Heeetkinen hetkinen, mihin tuo väite perustuu? Itse ainakin uskon tasoihin, eli uskon siihen että toiset ihmiset ovat tasokkaampia kuin toiset, mutta en kyllä millään tavalla allekirjoita tuota että seksin harrastaminen laskisi naisen tasoa.

Itse asiassa, monet tuntemani hyvin korkeatasoiset naiset ovat aika aktiivisia seksuaalisesti.

Perustuu siihen, ettei hänen ymmärryksensä riitä lukemaan tasoteoriasta kirjoitettua. Tuollaistahan tasoteoria ei ole koskaan missään väittänyt. 

Kuten aiemmin sanoin, tällaista ketjussa on paljon, joten itse olen jättänyt nuo huomiotta, koska itse asia ja keskustelu ei siitä mitenkään edisty. Ellei ymmärrä vaikkapa sitä mikä ero on minun kokemuksellani ja teorialla, niin ei ole edellytyksiä keskustella sen enempää. Samaten jätän huomiotta useimmiten alatyyliset kommentit enkä vastaa niihin, elleivät ne ole hauskoja ja piikikkäitä. 

Se, että jättää huomioimatta teorian epäloogisuutta esiin tuovat kommentit on taas suorassa yhteydessä siihen, että teorian sijasta kyseessä on uskomus. Kun uskovaiselta ihmiseltä kysyy todisteita Nooan arkista, hän kuittaa kysymyksen sillä, että jumala löytyy halutessa jokaisen sydämestä. 

Tasoteorian kohdalla jätetään huomioimatta kiusalliset kysymykset ja keskitytään uskomaan muiden hurahtaneiden kanssa. 

No heitä joku kiusallinen kysymys aiheesta, niin vastaan siihen mahdollisimman pian.

Miten tasoteoria on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja missä sitä kehitetään? Mitä kautta seuraat tasoteoriassa tapahtuvaa kehitystä?

Tasoteoria ei muutu, koska aivomme eivät ole muuttuneet mihinkään kymmeniintuhansiin vuosiin. Naiset haluavat tiettyjä ominaisuuksia miehistä ja miehet naisista, eikä sitä kymmenen vuotta muuta yhtään miksikään. Ei edes sata.

Ai?

Johan pelkät ulkonäköihanteet on muuttuneet sun kymmenissätuhansissa vuosissa.. Välillä ihailtu jopa reheviä naisia.

Yleismaailmallisesti kuitenkin ihannoidaan tiimalasivartaloa, myös jossain eristäytyneissä Amazonin heimoissa. Tuota tutkittiin mm. yhdessä Ylellä joitain vuosia sitten näytetyssä dokumentissa.

Ja ne rehevät menneisyyden naiset olisi varmaan nykymittapuulla kuitenkin normaalipainoisia. Lantion ja vyötärön muotojen pitää erottua selvästi eikä ylimääräisiä rasvakudoksen aiheuttamia muotoja saa olla, jotta nainen voi olla yleisesti kaunottarena pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin pitää olla joku taso minkä alle ei voi mennä. Ei tulis mieleenkään edes sitä yhden yön tarinaa, jos pitäis alittaa se oma tasoraja. Taso on monen tekijän summa eikä pelkkä ulkonäkö.

M

Määritteletkö sen tason numeroilla? Miten määrittelet oman tasosi?

Miehet ja naiset oppii ennen pitkää tietämään tasonsa suurin piirtein. Sen vain tietää, onko joku ns. out of my league tai onko liian hyvä sille toiselle. Sitten sitä deittaillaan niitä, jotka ovat omaa tasoa, tavis menee kimppaan taviksen kanssa, kumpikaan ei ole esim. mikään tavoiteltu poikamies tai missi/malli. Kyllä ihmiset tietää oman tasonsa, vaikkei puhuta yleensä kirjaimellisesti tasoista.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vielä häpäisyä, joka näihin ketjuihin aina tuntuu sisältyvän. Keskustelijat häpäisevät, koska se on täällä yleisesti tapana, ja tasomiehiin kohdistuva häpäisy on sallittua ja normaalia täällä. Toisaalta tasomiesten tasoteoriassa on häpäisyä (ihmisten numerointi ja arvostelu), mutta häpäisy kohdistuu myös tasomiehiin itseensä. 

Mukana on siis häpäisyn (=häpeän) kaksi puolta, sisäistykset ja itsestä ulos kohdistetut projisoinnit eli oman häpeän siirto muihin, jolloin voidaan kokea paremmuutta. Jälkimmäinen on narsistisen dynamiikan mukainen mahtailu (esimerkiksi mahtailu omalla parisuhteella tai miesmenestyksellä: kuin se olisi jotain erityistä verrattuna "inceleihin") ja edeltävä on taas häpeäksi helposti tunnistettavaa itsen pienentämistä ja mitätöimistä, jolloin oma häpeä voi olla hyvin laajaa, koko elämän laajuista. Sitä heijastetaan ulos häpäisemällä naisten materialistisuutta tai hypergamiaa.

Tämä palsta ei ruoki kenenkään hyviä ominaisuuksia, vaan ainoastaan matalia puolia, joiden ei tarvitsisi vahvistua. Niitä kuitenkin kannattaisi tutkia, ei pelkästään toistaa yhä uudelleen ketju ketjulta. Mikä mielekkyys näihin keskusteluun osallisumisella itselle on? Tai jos käy palstalla muidenkin asioiden tiimoilta keskustelemassa, niin mikä mielekkyys niissä otetuilla rooleilla ja asenteilla on? Ovatko ne osapersoonien puhetta, meidän defenssiemme luomia "apupyöriä", joiden avulla olemme selviytyneet? Tuomitsemalla ja häpäisemällä muita "sä oot tollanen ja tällänen" pysymme koossa, koska muita keinoja ei välttämättä ole käytössä kuin katsoa itseltä kiellettyä ja torjuttua muiden hahmoissa.

Voi olla, että omakin motiivini liittyy tuohon em. narsistiseen  mahtailuun, sillä elän vaihdevuosia, jolloin kroppa ja mieli käy läpi muutosta ja joutuu luopumaan entisistä mielikuvista itsestä ja totuttautuu näköalaan, jolloin ei enää olekaan kovin monien mielestä seksuaalisesti haluttava eikä muullakaan tavalla kiinnostava ja tulee ohitetuksi. Ehkäpä tasoteoriasta keskustelu palveli osittain myös sellaista päämäärää kohdallani. Täytyy "kalibroitua" vanhan naisen asemaan ja pysyä subjektina, ei objektina. 

Naisten pahimpia kompastuskiviä on tarkastella itseään objektina, muiden silmin. (Ehkä tasomiehet tekevät samaa?) Muilta saatu palaute vaikuttaa objektiksi muuttumiseen valtavan paljon, mitä ei kovin paljon edelleenkään psykodynaamisista näkökulmista tarkastellessa huomioida. Tärkeitä tapahtuu esikiellellisellä ajalla ja varhaislapsuuden objektisuhteissa, mutta kyllä senkin jälkeen paljon tapahtuu. Olen vasta yli viisikymppisenä ymmärtänyt, miten paljon ulkonäöstä saadulla palautteella on merkitystä. Siinäkin ymmärryksessä tasoteoriakeskustelussa on ollut merkitystä. Olla vanha merkitsee usein ohitetuksi tulemista, jota nykyajassa on paljon. Mietitään vaikka sitä, että joku katsoo kännykkää koko ajan sen sijaan, että katsoisi sinua. Se voi olla defenssi, mutta vauvalle se on kiintymyssuhdetrauma ja meille aikuisille se on sanallistettavissa sanoin: "Tulin ohitetuksi ja mitätöidyksi."

Laura

Tätä häpeä siis on, tuollaisista kokemuksista häpeä saa alkunsa. Häpeä saa vetäytymään tai sitten se saa käyttäytymään häpeämättömästi, röyhkeästi, jolloin pyritään ohittamaan häpeän tunne pikaisesti ja väkivaltaisesti sen vastakohdalla. "Minä en häpeä mitään."

Jälkimmäinen tapa on vähemmän tunnettu, mutta nykyisin hyvin esillä. Ihmiset tuovat häpeäänsä esille olemalla seksuaalisesti rivoja, puhumalla intiimeistä asioista rivosti jne. Tämä on seksuaalisuudessa ja kelpaamisen tunteessa koetun häpeän nujertamisyritys, mikä tekee siitä monesti muiden silmissä epäaitoa. Seksuaalirikosten uhreilla on usein tuollaista käytöstä, jolloin he samalla altistuvat uusille seksuaalirikoksille traumakäytöksen kautta.

Pienemmässä mittakaavassa tuota oli omallakin kohdalla eli erilaiset "kastit", joita ihmisten välillä teininä ja nuorena oli. Oltiin häpeämättömän valikoivia ja sitä kautta parempia, mutta en osaa sanoa mitä se häpeä tarkalleen omalla kohdalla oli, kun tuossa porukassa halusin olla. Itse en kokenut syrjiväni ketään, mutta hyväksyin kuitenkin menettelyn olemalla osa sitä porukkaa noin 19v. asti, jolloin päätin muuttaa elämääni ja vaihdoin käytännössä kaikki ystävät.

Laura