Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet tai tulette saamaan perintöä!
06.04.2023 |
Onko raha tai tietoisuus sen tulemisesta helpottanut paljon elämää? Jääkö taloudellinen stressi esimerkiksi lainojen kanssa vähemmälle? Koskaanhan ei tietenkään tiedä, jos itse menehtyy aiemmin tai perintö kuluukin, mutta jäin miettimään tätä, kun tuttavani tuumasi, että maksaa lainasta minimimäärää, koska kuittaa sen tulevaisuudessa perinnöllä. Tunnustan kyllä tuntevani hieman kateutta ns. helpommasta elämästä. Itse en saanut enkä tule myöskään saamaan perintöä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, mutta samaan aikaan tuntuu hirveän haastavalta säästää koko ajan johonkin, että joskus voi remontoida tai ostaa uudemman auton tms. Kyllähän ylimääräinen 20000 euroa, saatikka sadat tonnit helpottaisi.
Kommentit (92)
Oletettavasti tulen saamaan perintöä jossain vaiheessa. Tulen vaan olemaan sitten vanhempi, varmaan lähempänä 60v.
En elä niin, että saan joskus jotain rahaa. Ihan omalla rahalla on pitänyt lainat maksaa ja elää muutenkin.
Käytännössä en tule tarvitsemaan perintöä.
Ehkäpä omat lapset tarvitsevat sitten jotain .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se menee vähän niin, että mitä enemmän on rahaa, sitä vähemmältä se vaikuttaa. Sain mummoni kuoltua lähes 300000€ verojen jälkeen. Olen ainoa lapsenlapsi siltä puolelta.
Tietysti elämäni on tietyllä tavalla turvatumpaa, mutta eipä tuo raha tule riittämään kovinkaan pitkään. Normielämään menee.
Saitko mummolta testamenttimääräyksellä rahaa vai oliko välissä oleva sukupolvi jo kuollut? 300 000€ on iso perintö Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Saitko mummolta testamenttimääräyksellä rahaa vai oliko välissä oleva sukupolvi jo kuollut? 300 000€ on iso perintö Suomessa
Yksi sukupolvi voi ilmoittaa kieltäytyvänsä perinnöstä, jolloin se menee seuraavalle eli lapsenlapselle/lapsenlapsille.
Jos vanhempi ei tarvinnut perintöä, kannatti antaa se omalle lapselleen. Näin säästyi yhdet perintöverot.
Ap, seuraavan kerran otsikkoa laatiessasi ä l ä lopeta sitä huutomerkkiin.
Vaan boomerit tekee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoja perintöjä osalla. Itse sain n.65k isäni kuoltua. Perintöveron maksaminen aiheutti harmaita hiuksia kun piti pikkulapsiperheen äitinä yhtäkkiä riipiä kasaan melkein kymppitonni 😳. Lopuilla lyhensin ok-talon lainaa ja sain sillä oman osani maksettua. Tehtiin myös pieni lomamatka Italiaan. Siinäpä se. Mökkilainaa maksan edelleen, joten ei juurikaan näy kuukausituloissa tuon toisen lainan jääminen pois vaikka se pieneltä osalta toki helpotti nyt kun lapset tulleet teini-ikään ja kuluttavat enemmän kuin pieninä.
Olen saanut kaikki perintöni. Ja antanut suuren osan varallisuuttani jo eteenpäin omille lapsille. Tykkään elää "vaatimattomasti", en tarvi enkä kuluta paljoa.
Olen juuri jäänyt hyvälle eläkkeelle. Se riittää mainiosti kuluihini, kertyneellä omaisuudellani en tehnyt itse mitään, joten annoin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt sillä ajatuksella, että perintö on tulossa vasta sitten kun olen itse velaton enkä sitä edes tarvitse.
Joten ei. Minun puolestani perinnöstä voisi vaikka verottaja viedä puolet ja keventää tuloverotusta, en minä ole sitä mitenkään ansainnut ja mielestäni on vastenmielistä, että joku odottaa niin innolla perintöä, että ihan unohtuu sen tarkoittavan jonkun kuolemaa.
Puolisoni on vielä huomattavasti varakkaammasta perheestä ja hänen vanhempansa ovat niin iäkkäitä, että sieltä suunnalta on ihan realistista odottaa 5-20 vuoden sisällä perintöä. Tämä tuntuu nyt jo ihan hirvittävältä taakalta, nimittäin tiedän jo valmiiksi, ettei perinnönjako tule miellyttämään kaikkia osapuolia eikä puolisonikaan ole luopumassa joten siitä tulee kamala soppa ja toivon heidän elävän ikuisesti.
Tämä on väärinkäsitys, että ison perinnön saavat muka odottaisivat innolla, jos pitävät perinnön jättäjästä. Ei se niin mene. Vaan jos perittävä on rakas ja mieluinen, ei hänen toivo kuolevan. Se, että henkilö on rakas ei vähennä perinnön mieleisyyttä. Jos taas välit eivät ole kummoiset, asia on suht neutraali perinnön saajalle ja mikäli välit ovat huonot, niin yleensä varmaan todellakin toivotaan, että henkilö ei enää eläisi kauaa ja itse saisi perinnön.
Ihan normaalia.
Siksi sanoinkin, että joku, en kaikki.
Joskin sen takana seison, ettei mielestäni kukaan ole perintöön "oikeutettu" eikä minusta olisi mitenkään epäoikeudenmukaista verottaa juuri sieltä enemmän (miinus tietenkin esim. sukupolven vaihdostyyppiset tilanteet, jossa perillinen jää sukutilalle harjoittamaan elinkeinoa). Extra raha tietysti sinänsä mielekästä eikä siinä mitään. Sen odottaminen jonkun kuoleman kustannuksella on kuitenkin vastenmielistä.
Kaikki lainat maksoin perinnöllä pois ja jäi vielä pesämuna. Eli helpotti siinä mielessä, vaikka missään velkahelvetissä en elänytkään. Sanotaanko vaikka niin, että elintaso parani ja tuloista jää nyt tonnin verran säästöön joka kuukausi.
Mutta mieluummin olisin omaisen pitänyt osana elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli toissa vuonna, äiti jo aiemmin. Isän asuntoa en ole myynyt, laitoin sen vuokralle. Ei minulla ole mitään tarvetta myydä sitä, vaikka kolmio Munkkiniemessä on n.600.000 euron arvoinen. Itselläni on jo kaikki, mitä tarvitsen eli velaton asunto, vanhempieni entinen kesäpaikka ja yksi sijoitusasuntokin. Tulot ovat ihan hyvä ja pian alkava eläke myös.
Lapseni sai testamentilla isältäni yksiön, saman, jossa hän asui opiskeluaikana. Sekin on nyt vuokrattuna.
Vähän ihmettelen mistä te tiedätte minkä verran perintöä olette saamassa 😅 Kyllä esim vanhemmillani on okt (ei kovin uusi), mutta en minä tiedä paljonko heillä on rahaa muuten tai paljonko appivanhemmilla on.
Ja kysymykseen vastaus..en ole siis laskeskellut paljonko on perintöä tulossa..tulen todennäköisesti olemaan itse jo siinä vaiheessa 60-70 vuotias. Joten on lainat yms maksettu. Eipä ole järkeä mitään sen varaan jättää. Nyt oon 39v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnön odottaminen kuulostaa ajatuksena oudolta koska sehän tarkoittaa että joku läheinen ja rakas ihminen on kuollut. Niitä perintöjä tuntemattomaksi jääneeltä ameriikan tädiltä ei käytännössä ole vaan sellaiset kuuluvat kaunokirjallisuuteen. Perintökaari pitää huolen ettei perintö matkaa kovin kaukaiselle sukulaiselle ilman testamenttia ja harvemmin ihminen tekee testamenttia uppo-oudolle kaukaiselle sukulaiselle.
Sitten on vielä sellainen asia että joissakin tapauksissa tuo perintötilanne aiheuttaa aikamoisen sekasotkun. Olen seurannut lähipiirissäni tapausta jossa vainajalla oli testamentti ja sen sisältöpä oli yllätys yhdelle perillisistä, tämä sitten yritti tehdä kaikkea mahdollista kiusaa kunnes joku sai hänet tajuamaan että tuolla kiusanteolla hän lykkää myös oman perintöosuutensa saamista ja saattaa jopa pienentääkin sitä. Toinen hankala tilanne voi tulla siitä jos perintönä on jotain ei-kovinkaan likvidiä kiinteää omaisuutta (esim vanha omakotitalo haja-asutusseudulla) josta menee kyllä perintövero mutta joka ei tuo käteistä välittömästi. Perijän kannalta pahimmassa tapauksessa leski jää vieläpä asumaan tuohon taloon jolloin taloa ei voi edes myydä perintöverojen kattamiseksi. Tai jos perintönä on vaikkapa yritys niin perintöveron maksaminen voi olla hankalaa, eihän yritys voi myydä käyttöomaisuuttaan sen kattamiseksi. Joku ilmoittaa nyt että perinnöstähän voi luopua mutta tällöin perintö siirtyy luopujan omille rintaperillisille ja jos nämä ovat alaikäisiä, he eivät voi luopua perinnöstä.
Olen saanut perintöä, mutta se on sidottu kiinteistöön, jota ei voi toistaiseksi myydä. Velkaakin perin, mutta onneksi eräs toinen perijä hoito sen eli hänelle olemme nyt velkaa. Perintövero oli hyvin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
perintöä on tulossa pienehkö summa, sellainen vajaa 100k. Ei tarttis tulla, käyttäkööt vanhemmat sen omaan elämäänsä. Eli ei todellakaan tule mitään "turvaa" toisten rahoista. Sairasta jos laskee oman elämänsä joidenkin perintöjen varaan.
Se on vaan fakta että varsin monet tietävät perintöä olevan tulossa ja voivat laskea paljon sen varaan. Tiedän jopa pariskuntia jotka odottivat toisen kumppanin tulevaa perintöä ja kerskailivat sillä vuosikymmeniä etukäteen.
Itseltäni muu perikunta pilasi perinnön saamisen ja jakoi sen vuosien varrella pienissä osissa tavalla joka suosi muita perillisiä. Minut mm. painostettiin juuri 18 -vuotiaana mukaan osakkeen ostoon, jossa ei ollut mitään järkeä. Kuulemma muuten minuun olisi laitettu välit poikki. Ei niin nuorena ymmärtänyt että olisi kannattanut ottaa rahat ja laittaa välit poikki, niin olisin voinut sijoittaa osuuteni järkevästi.
En ole koskaan laskenut mitään perinnön varaan. Ja joo, tulen aikanaan perimään noin puoli miljoonaa. Mutta voi olla, että kuolen jo ennenkuin vanhempani. Äiti on jo lähempänä sataa kuin yhdeksääkymmentä. Fyysisesti pajon paremmassa kunnossa kuin miä. Viiskymppisestä lähtien on kyllä jatkuvasti toitottanut, että "jos nyt elän vielä ensi kesänä".
Mulla oli aikoinaan kääpiökani. Sen nimi oli Iimu. Sen oletettu elinikä oli noin 5-6 vuotta. Kun se ei vielä 8-vuotiaanakaan ollut kuollut, mun lankoni (joka kuoli 37-vuotiaana) alkoi kutsua sitä Iimu Ikuiseksi. Ja sen sijaan, että olisi puhuttu "KUN" Iimu kuolee, alettiin puhua "JOS" Iimu kuolee. Iimu eli 10-vuotiaaksi. Mulla on vähän sama ajattelutapa omiin vanhempiini.
Turha perinnön varaan mitään laskea. kas kun testamenttaa voi minne haluaa.
Ja kukaan ei voi elinpäiviään tietää.
Elämä on elettävänä tässä ja nyt.
Perintöä tuli 200k€ ja pankit yms alkoi soittelemmaan, mistä ne tiesi?
Vierailija kirjoitti:
Saan joskus ison perinnön, kiinteistöjä ja metsää. Tai jos kuolen ensin, niin lapseni saavat. Ei vaikuta arkeeni tällä hetkellä. Toki tiukkana aikana toisi turvaa. Jos joku hätä olisi, niin tiedän että vanhemmat auttaisi. Koskaan en ole vielä tällaista apua tarvinnut. Työtä oon tehnyt aina, jo kouluiässä. Tiedän olevani hyvässä tilanteessa, mutta työtä se on vaatinut, niin itseltä kuin vanhemmilta.
Olen jo saanut, en isoa mutta pikkuisen maata ja metsää. Ei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä minun elämääni. Mutta eipä tarvitse kysellä vieraalta maanomistajalta lupaa tuhkien ripotteluun maastoon, kun on omaa maata vähän enemmän kuin se perinteinen kaksi neliötä.
Olen saanut ennakkoperintönä päälle 100k ja on kyllä helpottanut elämää, vaikka olenkin hyväpalkkaisessa työssä. Maksoin summalla asuntolainan pois ja nyt jää palkasta huomattavasti enemmän rahaa käteen muihin perheen menoihin ja sijoituksiin.
Joo, perintöä tulossa. Mutta mistä sitä tietää, vaikka itse kupsahtaisi tässä ennen perinnönjättäjää. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu. Elämä on nyt ja tässä. Turha liikaa tulevia miettiä ja elää sitkuelämää.