Te, jotka olette saaneet tai tulette saamaan perintöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulen saamaan perintöä, ihan isohkosti - vaan mitäpä iloa siitä on sitten saadessani, kun todennäköisesti olen seitsemissäkymmenissä.

70-vuotiaallahan saattaa olla vuosikymmeniä edessä. Moni kituuttaa pienellä eläkkeellä. Voisin ainakin itse kuvitella, että olisin sisäisesti jossain määrin helpottunut tiedosta, että jos elän kauan, ei tarvitse pelätä pientä eläkettä. Jos siis olisi samanlainen tilanne.

-ap

Toki perinnöistä kiitollisia ollaan. Elämän pituutta emme etukäteen tiedä. Meillä kotona opetettiin rahan käyttöä ihan pienestä pitäen.

Siksi juuri ei mielestäni kannata kadehtia muiden perintöä. Joku kiihkeästi vain perintöä hamuava saattaa kuolla ennen vanhempiaan. Tai tekee tyhmyyksissään paljon velkaa luottaen saavansa perintöä. Joskus saa lukea lehdistä, miten huijarit ovat onnistuneet viemään vanhusten säästöt etenkin, jos kiinteää omaisuutta ei ole.

Itse ajattelin äitini aika holtittoman rahankäytön ja kulutusluottojen takia etten tule perintöä saamaan. Isäni kuoli jo aiemmin eikä häneltä jäänyt mitään, kaupunki maksoi hautajaiset.

Perin sitten kuitenkin äidiltä noin 4000€ joka oli iloinen yllätys. Ostin uudet silmälasit ja kesällä lähden tyttäreni kanssa Kreetalle elämämme ensimmäiselle all inclusive-lomalle.

Olen elänyt sillä ajatuksella, että perintö on tulossa vasta sitten kun olen itse velaton enkä sitä edes tarvitse.

Joten ei. Minun puolestani perinnöstä voisi vaikka verottaja viedä puolet ja keventää tuloverotusta, en minä ole sitä mitenkään ansainnut ja mielestäni on vastenmielistä, että joku odottaa niin innolla perintöä, että ihan unohtuu sen tarkoittavan jonkun kuolemaa.

Puolisoni on vielä huomattavasti varakkaammasta perheestä ja hänen vanhempansa ovat niin iäkkäitä, että sieltä suunnalta on ihan realistista odottaa 5-20 vuoden sisällä perintöä. Tämä tuntuu nyt jo ihan hirvittävältä taakalta, nimittäin tiedän jo valmiiksi, ettei perinnönjako tule miellyttämään kaikkia osapuolia eikä puolisonikaan ole luopumassa joten siitä tulee kamala soppa ja toivon heidän elävän ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tulen ehkä saamaan ison talon ja jonkin verran rahaa joskus kun olen 60v+.

Stressaa jo nyt kun kyseessä on sinänsä hyväkuntoinen 100v suvussa kulkenut talo ja tilukset. Mutta täysin eri puolella Suomea ja ei siellä aidosti olisi kiinnostusta olla kuin yksi viikonloppu kesässä.

Rahanmeno talon ylläpidossa ja perintöveroissa tulee olemaan melkoinen. Myydäkään ei sitten kehtaa. Ja perintöä ei voi olla ottamatta vastaan koska sitten sijalleni tulevat lapseni. Eli riesa tulee meille väkisin vaikka miten päin olisi. Voi vee.

Anna se jollekin paikalliselle airbnb-toimintaan. Jaatte tuotot.

En todellakaan rakenna yhtään mitään tulevan perinnön varaan. Säästän ja sijoitan ja elän niin kuin mitään perintöjä ei olisi tulossa.

Sain isänperintöjä reilun 20000€. Maksoin perintöverot pois ja jätin pienen summan tuhlausrahaksi, loput meni rahastoon. Ei vaikuta mitenkään päivittäiseen elämään tällä hetkellä. Päästiin helpolla, kum isän avokki osti asunto-osakkeen, vene oli käytännössä myyty, vain allekirjoitus puuttui ja rahan siirto. Muuta omaisuutta isällä ei ollutkaan. Saatiin jakaa pelkkää rahaa ja valokuvat minä skannasin koko perikunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulen saamaan perintöä, ihan isohkosti - vaan mitäpä iloa siitä on sitten saadessani, kun todennäköisesti olen seitsemissäkymmenissä.

70-vuotiaallahan saattaa olla vuosikymmeniä edessä. Moni kituuttaa pienellä eläkkeellä. Voisin ainakin itse kuvitella, että olisin sisäisesti jossain määrin helpottunut tiedosta, että jos elän kauan, ei tarvitse pelätä pientä eläkettä. Jos siis olisi samanlainen tilanne.

-ap

Toki perinnöistä kiitollisia ollaan. Elämän pituutta emme etukäteen tiedä. Meillä kotona opetettiin rahan käyttöä ihan pienestä pitäen.

Siksi juuri ei mielestäni kannata kadehtia muiden perintöä. Joku kiihkeästi vain perintöä hamuava saattaa kuolla ennen vanhempiaan. Tai tekee tyhmyyksissään paljon velkaa luottaen saavansa perintöä. Joskus saa lukea lehdistä, miten huijarit ovat onnistuneet viemään vanhusten säästöt etenkin, jos kiinteää omaisuutta ei ole.

Siskoni eli siten, että hänen kuollessaan hänellä oli velkaa lähes omaisuutensa verran. Ehkä oletti perivänsä isämme. Kaikkien velkojen jälkeen siskon miehelle ja lapsille jäi pikkusumma. Mutta esimerkiksi kotinsa oli pakko myydä, jotta velat saataisiin maksettua. Ei kivaa hänen perheelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt sillä ajatuksella, että perintö on tulossa vasta sitten kun olen itse velaton enkä sitä edes tarvitse.

Joten ei. Minun puolestani perinnöstä voisi vaikka verottaja viedä puolet ja keventää tuloverotusta, en minä ole sitä mitenkään ansainnut ja mielestäni on vastenmielistä, että joku odottaa niin innolla perintöä, että ihan unohtuu sen tarkoittavan jonkun kuolemaa.

Puolisoni on vielä huomattavasti varakkaammasta perheestä ja hänen vanhempansa ovat niin iäkkäitä, että sieltä suunnalta on ihan realistista odottaa 5-20 vuoden sisällä perintöä. Tämä tuntuu nyt jo ihan hirvittävältä taakalta, nimittäin tiedän jo valmiiksi, ettei perinnönjako tule miellyttämään kaikkia osapuolia eikä puolisonikaan ole luopumassa joten siitä tulee kamala soppa ja toivon heidän elävän ikuisesti.

Tämä on väärinkäsitys, että ison perinnön saavat muka odottaisivat innolla, jos pitävät perinnön jättäjästä. Ei se niin mene. Vaan jos perittävä on rakas ja mieluinen, ei hänen toivo kuolevan. Se, että henkilö on rakas ei vähennä perinnön mieleisyyttä. Jos taas välit eivät ole kummoiset, asia on suht neutraali perinnön saajalle ja mikäli välit ovat huonot, niin yleensä varmaan todellakin toivotaan, että henkilö ei enää eläisi kauaa ja itse saisi perinnön.

Ihan normaalia.

Isäni kuoli kun olin 7v.

Hän oli näennäisesti varakas ja hyvätuloinen, mutta kuolemansa jälkeen kävi ilmi, ettei hänellä mitään omaa omaisuutta ollutkaan. Paperilla hän ei omistanut mitään ja tuloista kaikki meni mitä tulikin. Kiitos huolettoman elämäntyylinsä.

Kyllähän se elämää helpotti, varsinkin lasten syntyessä ja talouden muuten tiuketessa. Mutta kyse ei ollut kuitenkaan sadoista tuhansista vaan kymmenistä.

Tärkein bottom line on, että kyllä minä olisin tuhat kertaa mieluummin pitänyt äitini ja nähnyt hänet mummina lastenlastensa kanssa ja viettämässä isäni kanssa ansaittuja eläkepäiviään.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin äitini aika holtittoman rahankäytön ja kulutusluottojen takia etten tule perintöä saamaan. Isäni kuoli jo aiemmin eikä häneltä jäänyt mitään, kaupunki maksoi hautajaiset.

Perin sitten kuitenkin äidiltä noin 4000€ joka oli iloinen yllätys. Ostin uudet silmälasit ja kesällä lähden tyttäreni kanssa Kreetalle elämämme ensimmäiselle all inclusive-lomalle.

Kaikella kunnioituksella sinulla ei näköjään ole varaa arvostella äitisi rahankäyttöä. Olet itse ihan samanlainen.

Sain huomattavan perinnön äitini kuoltua. Onhan se helpottanut elämää vaikka minulla ei ollut lainaa tai mitään velkaa silloin kun sain perinnön. Mutta voi vähän vapaammin olla vaikkakin en ole tuhlaaja.

Ei kannata mitään pistää perinnön varaan. Äiti on elossa ja omaisuutta ei ole kun vanha kämppä ja parikymppiä säästötilillä. Niitä rahoja ollaan käsketty käyttää vaikka hoivakotimaksuihin ja kämpästä ei paljoa saa ja jakamassa 3 perillistä. Kunhan päästään eroon siitä asunnosta ja äiti kunnolla hautaan niin hyvä.

Sain hiukan yllättäen lapsettomalta sukulaiselta testamenttiperinnön yhtenä monesta saajasta; taisi olla noin 70 000€ verojen jälkeen. Isäni kuollessa perintöä ja henkivakuutuskorvauksia tuli yhteensä 100 000€ tietämillä.

Oliko tämä iso perintö? - ei

Muuttuiko elämä? -ei

Voiko elää taloudellisesti huoletta ja surutta? -ei

Tuhlasinko perinnön? En, suurin osa meni mökkilainaan ja sijoituksiin

Näkyykö arjessa? ei näy mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin äitini aika holtittoman rahankäytön ja kulutusluottojen takia etten tule perintöä saamaan. Isäni kuoli jo aiemmin eikä häneltä jäänyt mitään, kaupunki maksoi hautajaiset.

Perin sitten kuitenkin äidiltä noin 4000€ joka oli iloinen yllätys. Ostin uudet silmälasit ja kesällä lähden tyttäreni kanssa Kreetalle elämämme ensimmäiselle all inclusive-lomalle.

Miten itse ajattelit elää, jos perintö noin polttelee taskussa, etkä edes harkitse säästäväsi siitä mitään tyttäresi tarpeisiin. Silmälasit tietty Ok. Mites käy, kun ekalla lomalla on todella kivaa, lähdetkö seuraavalle lomalle pikavipin turvin ja seuraavalle ja seuraavalle. Kuoltuasi tyttäresi sanoo samat sanat sinusta kuin sinä nyt äidistäsi. Rahankäytön malli tulee kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin äitini aika holtittoman rahankäytön ja kulutusluottojen takia etten tule perintöä saamaan. Isäni kuoli jo aiemmin eikä häneltä jäänyt mitään, kaupunki maksoi hautajaiset.

Perin sitten kuitenkin äidiltä noin 4000€ joka oli iloinen yllätys. Ostin uudet silmälasit ja kesällä lähden tyttäreni kanssa Kreetalle elämämme ensimmäiselle all inclusive-lomalle.

Miten itse ajattelit elää, jos perintö noin polttelee taskussa, etkä edes harkitse säästäväsi siitä mitään tyttäresi tarpeisiin. Silmälasit tietty Ok. Mites käy, kun ekalla lomalla on todella kivaa, lähdetkö seuraavalle lomalle pikavipin turvin ja seuraavalle ja seuraavalle. Kuoltuasi tyttäresi sanoo samat sanat sinusta kuin sinä nyt äidistäsi. Rahankäytön malli tulee kotoa.

Voi ziisus! Etpä ole yhtään kade, et...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin äitini aika holtittoman rahankäytön ja kulutusluottojen takia etten tule perintöä saamaan. Isäni kuoli jo aiemmin eikä häneltä jäänyt mitään, kaupunki maksoi hautajaiset.

Perin sitten kuitenkin äidiltä noin 4000€ joka oli iloinen yllätys. Ostin uudet silmälasit ja kesällä lähden tyttäreni kanssa Kreetalle elämämme ensimmäiselle all inclusive-lomalle.

Miten itse ajattelit elää, jos perintö noin polttelee taskussa, etkä edes harkitse säästäväsi siitä mitään tyttäresi tarpeisiin. Silmälasit tietty Ok. Mites käy, kun ekalla lomalla on todella kivaa, lähdetkö seuraavalle lomalle pikavipin turvin ja seuraavalle ja seuraavalle. Kuoltuasi tyttäresi sanoo samat sanat sinusta kuin sinä nyt äidistäsi. Rahankäytön malli tulee kotoa.

4000 nyt on niin pieni raha, että varmasti kannattaa käyttää lomamatkaan. Ja pääseehän se tytärkin siitä nauttimaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain hiukan yllättäen lapsettomalta sukulaiselta testamenttiperinnön yhtenä monesta saajasta; taisi olla noin 70 000€ verojen jälkeen. Isäni kuollessa perintöä ja henkivakuutuskorvauksia tuli yhteensä 100 000€ tietämillä.

Oliko tämä iso perintö? - ei

Muuttuiko elämä? -ei

Voiko elää taloudellisesti huoletta ja surutta? -ei

Tuhlasinko perinnön? En, suurin osa meni mökkilainaan ja sijoituksiin

Näkyykö arjessa? ei näy mitenkään

Meillä on varmaan aikamoiset näkemyserot, mutta 170 000 euroa on karkeasti minun melkein 9 vuoden nettotulot. Sanoit että suurin osa meni mökkilainaan. Miten se voi olla näkymättä arjessa? Muutenhan maksaisit lainaa enemmän tai sinulla ei välttämättä edes olisi mökkiä. Jos itse saisin tuollaisen perinnön, olisin velaton ja lisäksi omistaisin mökin ja uudemman auton. Kyllähän se elämä mullistuisi. Mutta näkemyksiä on monenlaisia :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain hiukan yllättäen lapsettomalta sukulaiselta testamenttiperinnön yhtenä monesta saajasta; taisi olla noin 70 000€ verojen jälkeen. Isäni kuollessa perintöä ja henkivakuutuskorvauksia tuli yhteensä 100 000€ tietämillä.

Oliko tämä iso perintö? - ei

Muuttuiko elämä? -ei

Voiko elää taloudellisesti huoletta ja surutta? -ei

Tuhlasinko perinnön? En, suurin osa meni mökkilainaan ja sijoituksiin

Näkyykö arjessa? ei näy mitenkään

Meillä on varmaan aikamoiset näkemyserot, mutta 170 000 euroa on karkeasti minun melkein 9 vuoden nettotulot. Sanoit että suurin osa meni mökkilainaan. Miten se voi olla näkymättä arjessa? Muutenhan maksaisit lainaa enemmän tai sinulla ei välttämättä edes olisi mökkiä. Jos itse saisin tuollaisen perinnön, olisin velaton ja lisäksi omistaisin mökin ja uudemman auton. Kyllähän se elämä mullistuisi. Mutta näkemyksiä on monenlaisia :)

-ap

Siis 6 vuoden tulot, mutta samapa tuo.

-ap

Vanhemmillani on kyllä rahaa, mutta varsinkin äitini on hyväkuntoinen ja mummoni eli 95-vuotiaaksi, että jos äitini tekee samoin, olen sitten jotain 70v, kun jotain voisi tulla. Ja tietysti jotkut palvelutalot voi nyhtää leijonan osan siinä loppuvuosina. En siis pidätä hengitystä perintöjen suhteen (nyt olen 38v).