Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet tai tulette saamaan perintöä!
06.04.2023 |
Onko raha tai tietoisuus sen tulemisesta helpottanut paljon elämää? Jääkö taloudellinen stressi esimerkiksi lainojen kanssa vähemmälle? Koskaanhan ei tietenkään tiedä, jos itse menehtyy aiemmin tai perintö kuluukin, mutta jäin miettimään tätä, kun tuttavani tuumasi, että maksaa lainasta minimimäärää, koska kuittaa sen tulevaisuudessa perinnöllä. Tunnustan kyllä tuntevani hieman kateutta ns. helpommasta elämästä. Itse en saanut enkä tule myöskään saamaan perintöä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, mutta samaan aikaan tuntuu hirveän haastavalta säästää koko ajan johonkin, että joskus voi remontoida tai ostaa uudemman auton tms. Kyllähän ylimääräinen 20000 euroa, saatikka sadat tonnit helpottaisi.
Kommentit (92)
Tulen ehkä saamaan ison talon ja jonkin verran rahaa joskus kun olen 60v+.
Stressaa jo nyt kun kyseessä on sinänsä hyväkuntoinen 100v suvussa kulkenut talo ja tilukset. Mutta täysin eri puolella Suomea ja ei siellä aidosti olisi kiinnostusta olla kuin yksi viikonloppu kesässä.
Rahanmeno talon ylläpidossa ja perintöveroissa tulee olemaan melkoinen. Myydäkään ei sitten kehtaa. Ja perintöä ei voi olla ottamatta vastaan koska sitten sijalleni tulevat lapseni. Eli riesa tulee meille väkisin vaikka miten päin olisi. Voi vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan sellaiselta, joka ei ole sukua -kummallakaan ei oikein muisti pelaa. Toisaalta en ole ihan köyhä.
Vierailija kirjoitti:
perintöä on tulossa pienehkö summa, sellainen vajaa 100k. Ei tarttis tulla, käyttäkööt vanhemmat sen omaan elämäänsä. Eli ei todellakaan tule mitään "turvaa" toisten rahoista. Sairasta jos laskee oman elämänsä joidenkin perintöjen varaan.
Miten ihmeessä sanot noin suurta rahamäärää pienehköksi? Oletko jo valmiiksi miljonääri?
Sain juuri n.300k perintöä. Verojen ja asuntolainan maksun jälkeen jää n. 110k. Olen 42v.
En tiedä oikein muuttaako se mitään. Mulla on 80k sijoitussalkku jo nyt. Eli kait tämän jälkeen 180k. Ei töitä voi lopettaa kokonaan, mutta toisaalta sitten jää tonni enemmän kuussa rahaa käyttöön, kun ei ole lainaa. Tai kulutukseen. En vaan oikein tiedä mitä ostaisin. Eli sitten kai säästän lisää.
Toki se raha tuo turvaa, mutta mun elämääni se ei muuta mihinkään. Ehkä voin jäädä eläkkeelle vaikka 64v. sen sijaan, ettei kärvistelen 67v. asti.
Olen tavallaan saanut suurehkon perinnön äitini kuollessa. Olen siis saanut maksaa perintöverot, koko jakamaton pesä on edelleen isäni hallinnassa täysin.
Olen jo viisikymppinen. Asuntolaina maksettuna ja riittävästi itse ansaittua omaisuutta. En usko, että jossain vaiheessa tuleva perintö hyödyttää minua mitenkään
Se on mukavaa, että testamentin mukaan isän kuoltua minä saan puolet ja lapset puolet. Heille voi tuosta rahasta olla hyötyäkin, jos saavat rahat nuorina tai keski-ikäisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä ihmettelen inflaatiota ja sijoitusten arvoa, ei ollut ennen näistä huolta. Onneksi tuttu sanoi, älä hermostu niinkuin hän aikoinaan ja myi laskukaudeella.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön saaminen tarkoittaa sitä, että oma vanhempi/ omat vanhemmat ovat kuolleet. Sain perinnön. En sitä odottanut, en laskenut elämääni sen varaan enkä edes iloitse siitä.
Menetin vanhempani. Mikään raha ei sitä korvaa.
Olen tasan samaa mieltä. Perintöä tuli satoja tuhansia. Okei, vanhuuteni on turvattu, mutta olisin pitänyt mieluimmin rakkaat vanhempani. Enhän voi tietää, milloin on minun aikani mennä, joten olen tehnyt testamentin.
Toisaalta heille oli äärimmäisen tärkeää jättää iso perintö, että pärjään tulevaisuudessa. Kuitenkin usein ajattelen vielä vuosien kuluttua, että nyt lähden tapaamaan heitä. Sitten totuus iskee vasten kasvoja. Hiljennyn sitten heidän haudoilleen. Usko tuo toivon nähdä heidät Taivaan Isän luona, joten ero ei ole lopullinen. Se estää vaipumasta epätoivoiseen suruun, että kaikki oli tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä juuri merkitystä ollut, perintö oli sen verran pieni. Tärkeintä toki oli, että vainaja saatiin kuolinpesän varoilla tuhkattua ja haudattua. Vainajan kanssa asiasta keskusteltiin jo etuköteen ja sanoin silloin, että testamenttaa suoraan seuraavalle sukupolvelle (eli minun lapsille) osan, en minä ole mitään vailla.
Vierailija kirjoitti:
Sain itse perintöä (verojen jälkeen) vain 90000€. Ei se ollut sellainen summa, että elämä olisi siitä suuremmin muuttunut. Mutta käytiin me sinä vuonna joululomalla Wienissä ja ostettiin meidän perheen ensimmäinen auto. Ja helpotti se jollain ajatuksen tasolla, kun sai asuntolainan rinnalle vähän säästöjäkin.
Vain 90000 euroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perintöä on tulossa pienehkö summa, sellainen vajaa 100k. Ei tarttis tulla, käyttäkööt vanhemmat sen omaan elämäänsä. Eli ei todellakaan tule mitään "turvaa" toisten rahoista. Sairasta jos laskee oman elämänsä joidenkin perintöjen varaan.
Miten ihmeessä sanot noin suurta rahamäärää pienehköksi? Oletko jo valmiiksi miljonääri?
Olen. Rahani olen tehnyt omalla työlläni ja sijoittamalla.
Helpotti, kun sain perinnön kautta oman velattoman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni omaisuuden arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Voi olla enemmänkin, en tarkkaan edes tiedä. Eikä oikeastaan edes kiinnosta.
Vaikka todennäköisesti tulen perimään jotain tästä, jaettuna neljän sisarukseni kesken, niin en ajattele sitä niin, tai ajattele elämääni sen asian mukaan. Jos perin jotain niin ihan ok. Mutta en ajattele isäni omaisuuden vaikuttavan elämääni.
Olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä omaan elämääni, vaikka olenkin melko pienituloinen. Lainaa minulla ei ole, mutta ei kyllä ole käynyt mielessäkään, että ajattelisin, että voisin maksaa lainat tai jotain muuta sitten joskus saatavalla perinnöllä.
Minulle isä on tärkein ja olen onnellinen siitä että hän on kanssani. Kaikki omaisuus on ihan toisarvoista siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön saaminen tarkoittaa sitä, että oma vanhempi/ omat vanhemmat ovat kuolleet. Sain perinnön. En sitä odottanut, en laskenut elämääni sen varaan enkä edes iloitse siitä.
Menetin vanhempani. Mikään raha ei sitä korvaa.
No minä perin testamentilla yksin lapsettoman tätini, joka oli mukava, mutta jäi aina etäiseksi. Kävin kuitenkin hänelle kaupassa, vein asioille jne. koska hän asui lähellä, mutta en häntä kunnolla kuitenkaan tuntenut. Kaikki keskustelu oli sellaista kevyttä jutustelua vaan.
Tottahan se on, että vanhempia ei raha korvaa, mutta ko. tädille olen kyllä kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En elä tulevaisuuttani perinnön varaan vaan sen varaan, mitä pystyn omilla tuloillani ja säästöilläni ylläpitämään.
Minulle on tärkeämpää, että läheiseni nauttii itse omista varoistaan ja tukee varoillaan omaaikääntymistään erilaisin palveluin kuin kituuttaa rahaansa minulle. Jos kaikki on mennyt, minulla on edelleen oma varallisuuteni, mikä olen itse vuosien aikana tuloillani säästänyt.
Sen, minkä opin tältä iäkkäältä ihmiseltä olen saanut niin kannan mukanani, että oman taloudellisen varautumisen tuoman turvan. Raha ei tuo pelkästään onnea, mutta se mahdollistaa turvatun elämän, joten miksi en soisi sitä tälle iäkkäälle henkilölle.
Jos jotain saan, laitan sen varmaan sukanvarteen omaa vanhuuttani tukemaan, koska vanhuuseläkeikä näyttää juoksevan vain karkuun.
Et sinä sitä hänelle suo, se on ihan hänen itsensä itselleen suomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perintöä on tulossa pienehkö summa, sellainen vajaa 100k. Ei tarttis tulla, käyttäkööt vanhemmat sen omaan elämäänsä. Eli ei todellakaan tule mitään "turvaa" toisten rahoista. Sairasta jos laskee oman elämänsä joidenkin perintöjen varaan.
Miten ihmeessä sanot noin suurta rahamäärää pienehköksi? Oletko jo valmiiksi miljonääri?
Eihän 100 000 e ole kovin suuri raha. Tavallisesta omakotitalostakin saa enemmän.
Sain isohkon perinnön 42-vuotiaana ja ja pystyin jäämään vapaaherraksi. Perintörahaa riittää vielä eläkkeelläkin, olin erittäin hyväpalkkaisessa työssä, joten eläkekin on lyhyehköstä työelämästä huolimatta reilusti yli keskiverron.
Älkää vaan alkako riitelemään, pahimmassa tapauksessa lakimiehet vie rahat ja riita sukulaiset.
Kyllä mulla vaikutti. Maksoin esim. 2012 miehen jäädessä työttömäksi mökkilainaa toisella lainalla (ns. käänteinen asuntolaina), jossa täytyi maksaa vain korkoja, koska tiesin, että tulen saamaan perintöä, jolla voin maksaa molemmat lainat pois. Tämä auttoi siinä, ettei minun tarvinnut myydä omaisuutta, vaan sain sitä vastaan lainaa.
Muutenkin se on vaikuttanut niin, etten ole koskaan säästänyt mitään ns. pahan päivän varalle itse, ei vain ole tuntunut mielekkäältä, koska itse tarvitsin rahaa koko ajan.
En myöskään jaksanut murehtia ammatista tai työnteosta, koska tiesin eläkepäivien olevan turvatut, ja siis kun hankin 3-kymppisenä ammatin, olen tehnyt lähes koko ajan 30h viikossa.
Sain 1,5 miljoonan euron perinnön 47-vuotiaana. Kuolema kuittaa (uni)velat.
Nyt koitan elää lähinnä tuotoilla, otin myös lainaa perintöveroon, etten joutunut myymään tuottavaa omaisuutta. Onnekseni kaikki asunnot perinnössä olivat Helsingissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnön saaminen tarkoittaa sitä, että oma vanhempi/ omat vanhemmat ovat kuolleet. Sain perinnön. En sitä odottanut, en laskenut elämääni sen varaan enkä edes iloitse siitä.
Menetin vanhempani. Mikään raha ei sitä korvaa.Olen tasan samaa mieltä. Perintöä tuli satoja tuhansia. Okei, vanhuuteni on turvattu, mutta olisin pitänyt mieluimmin rakkaat vanhempani. Enhän voi tietää, milloin on minun aikani mennä, joten olen tehnyt testamentin.
Toisaalta heille oli äärimmäisen tärkeää jättää iso perintö, että pärjään tulevaisuudessa. Kuitenkin usein ajattelen vielä vuosien kuluttua, että nyt lähden tapaamaan heitä. Sitten totuus iskee vasten kasvoja. Hiljennyn sitten heidän haudoilleen. Usko tuo toivon nähdä heidät Taivaan Isän luona, joten ero ei ole lopullinen. Se estää vaipumasta epätoivoiseen suruun, että kaikki oli tässä.
Eihän tässä olekaan kyse siitä, etteikö olisi mieluummin pitänyt läheisiään. Ehkä sellaisille ihmisille rahalla ei olekaan väliä, jotka ovat jo rakentaneet oman elämänsä. Itse menetin vanhempani lapsena, jolloin mitään pohjaa ei ollut ja kyllä se olisi taloudellisesti helpottanut.
-ap
Toki näin. Mutta näin vuosien jälkeen olen kyllä miettinyt, että jos olisi saanut edes muutamia tonneja, saatikka isomman perinnön olisi se helpottanut elämää ihan valtavasti. Kun itse yrittää tuloista nipistämällä nipistää johonkin uuteen niin olisihan se huomattavasti helpottaa, jos sen rahan olisi saanut perintönä. Kun se vanhempi nyt kuitenkin on menehtynyt. Mutta ehkä tämä asia tosiaan on sellainen, ettei rahaa ajattele sitten, kun sitä on. Tarkoitan sitä, että kun aiemmin on joutunut miettimään esimerkiksi ruokaostoksia ja enää ei niin se rahan riittävyyskin on tullut itsestään selväksi.
-ap