Lue keskustelun säännöt.
Teinit sijoitukseen, kun voin liian huonosti
05.04.2023 |
Olen kokenut elämässäni todella paljon rankkoja asioita. Apuakin olen hakenut viimeisiin vuosiin saakka. Enää en jaksa.
Puolisoni ei ole lasteni isä, joka on väkivaltainen alkoholisti. Hän ei ole lasten huoltaja, eivätkä lapset halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Puolisoni ei ole koskaan luonut lapsiini vahvaa tunnesidettä, vaan on hyväksynyt heidät osana kokonaisuutta.
Lähdin pääsiäiseksi pois kotoa, enkä halua mennä enää koskaan takaisin. En yksinkertaisesti jaksa enää. Elämässä ei ole mitään elämisen arvoista, enkä jaksa enää tsempata väkisin. Olenhan tehnyt sitä jo vuosikausia.
Miten lastensuojelussa asiat etenee, jos soitan sinne pyhien jälkeen ja ilmoitan, että pian täysi-ikäinen lapseni ja hänen muutamaa vuotta nuorempi sisaruksensa ovat puolisoni kanssa ja periaatteessa turvassa ja hyvässä hoidossa, mutta minä en jaksa enää huoltajan velvollisuuksia tai ylipäätään mitään.
Haluan omille lapsilleni minusta vapaan tulevaisuuden. Olen kaikille vain taakka, enkä varmasti tule enää kuntoon.
Vastaukset, joissa minut haukutaan luuseriksi voitte säästää. Kokenut psykiatri ja psykoterapeutti pitivät poikkeuksellisena jo vuosia sitten sitä, että olen selvinnyt kaikesta sortumatta päihteisiin. Lopulta en vaurioitta selvinnyt kuitenkaan, vaan syvä masennus jäi.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Olisit vaan kelpuuttanut kiltin miehen kumppaniksi. Noin huonosti käy kun alkaa alkoholistin kanssa olemaan.
Kasvoin päihdeperheessä ja opin, etten ole ansainnut hyvää kohtelua keneltäkään. Muistan suunnitelleeni isän vaelluspuukko käsissä itsemurhaa jo pienenä.
En varsinaisesti ole ymmärtänyt miksi se tuomitaan niin vahvasti. Jos elämäni olisi päättynyt jo tuolloin, olisi kärsimys loppunut, eikä lapsille olisi tullut ahdinkoa.Ei sitä kukaan tuomitsekaan, jos olisit päättänyt päiväsi ennen lasten hankintaa. Mutta nyt kun olet ne mennyt tekemään, on velvollisuutesi myös huolehtia heistä. Ihan sama mitä sinulle on tapahtunut, et voi siirtää omia traumojasi seuraavalle sukupolvelle.
Lapseton ihminen voi halutessaan päättää lähteä täältä. Alaikäisten lasten äiti ei.
Mutta eikö se ole vastuunkantoa, jos pyytää lapsille apua ennen lähtöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaivaa teineistä on? Nehän kököttää laitteiden kanssa omissa oloissaan.
Teinit vaatii rahaa, kiukuttelee, syö kaiken, sotkee, tarvitsee hammaslääkärin ja lääkärin ajasta muistuttelua, näin alkajaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla omaa sosiaalityöntekijää? Tai lapsilla? Jos ei ole ja et aio tosiaan palata, niin soitat sosiaalipäivystykseen ja kerrot, että oot jättänyt lapsesi alkoholistin huomaan, joka ei lapsista pysty huolehtimaan, etkä aio palata enää takaisin. Kyllä ne siellä käy selvittämässä tilannetta. Huoltajuus ei muuten pääty lapsen sijoitukseen.
Ei ap:n nykyinen mies ole alkoholisti. Lue tarkemmin.
Ajattele niin, että nyt on sinun tehtäväsi olla siirtämättä omaa traumaasi seuraavalle polvelle. Sinä voit katkaista trauman siirtymisen. Mutta se ei onnistu, jos hylkäät alaikäiset lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Olisit vaan kelpuuttanut kiltin miehen kumppaniksi. Noin huonosti käy kun alkaa alkoholistin kanssa olemaan.
Kasvoin päihdeperheessä ja opin, etten ole ansainnut hyvää kohtelua keneltäkään. Muistan suunnitelleeni isän vaelluspuukko käsissä itsemurhaa jo pienenä.
En varsinaisesti ole ymmärtänyt miksi se tuomitaan niin vahvasti. Jos elämäni olisi päättynyt jo tuolloin, olisi kärsimys loppunut, eikä lapsille olisi tullut ahdinkoa.Ei sitä kukaan tuomitsekaan, jos olisit päättänyt päiväsi ennen lasten hankintaa. Mutta nyt kun olet ne mennyt tekemään, on velvollisuutesi myös huolehtia heistä. Ihan sama mitä sinulle on tapahtunut, et voi siirtää omia traumojasi seuraavalle sukupolvelle.
Lapseton ihminen voi halutessaan päättää lähteä täältä. Alaikäisten lasten äiti ei.
Mutta eikö se ole vastuunkantoa, jos pyytää lapsille apua ennen lähtöä?
Ei ole. Pitää pyytää itselleen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaivaa teineistä on? Nehän kököttää laitteiden kanssa omissa oloissaan.
Teinit vaatii rahaa, kiukuttelee, syö kaiken, sotkee, tarvitsee hammaslääkärin ja lääkärin ajasta muistuttelua, näin alkajaisiksi.
Tämä. Teineillä on oma tahto ja itsenäisyys, toisin kuin vauvalla. Teineillä ei pysty leikkimään kotia melkein ollenkaan.
Älytöntä, miten lukutaidotonta porukkaa täällä pyörii.
Lapsilla ei ole akuuttia hätää, sinulla on.
Toki asia kannattaa ilmoittaa lastensuojeluun, miettiä tukitoimia.
Mutta sinulle nyt sitä apua pitää saada.
Sijoitus on ihan ok juttu, jos tarpeen, mutta se tuo usein myös teini-ikäisille lieveilmiöitä. Se sijoitus ei ole siis mitenkään loma pullantuoksuisen mummon hellässä huomassa, teinien kohdalla. Siellä he melko varmasti oppivat tupakoimaan, ihannoimaan päihteitä jne. Ehkä myös huumeet. Koska omien ongelmien takia suuri osa teineistä siellä on. Ja ne tarttuu.
Oma lapseni on siis teininä ollut sijoitettuna, oman käytöksensä takia (vapaaehtoisesti laitoimme). Ja aikamoista kaikkea siellä tuli vastaan. Tilanne vain paheni. Kunnes löytyi yksi hyvä paikka, tai teini ymmärsi oman parhaansa, ja otimme kotiin heti kun tilanne rauhoittui. Nuo "kaverit" onneksi jo unohtuneet.
En siis ihan helposti sijoittaisi teiniä saamaan huonoja vaikutteita, mutta lastensuojelun kanssa voi miettiä muita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaivaa teineistä on? Nehän kököttää laitteiden kanssa omissa oloissaan.
Teinit vaatii rahaa, kiukuttelee, syö kaiken, sotkee, tarvitsee hammaslääkärin ja lääkärin ajasta muistuttelua, näin alkajaisiksi.
Olen alkkisperheen lapsi ja sellaiset lapset huolehtii itse noista. Veikkaanpa että ap:n lapsilla on ihan sama tilanne, ovat opetelleet pärjäämään jo ajat sitten kun äiti on rypenyt itsesäälissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaivaa teineistä on? Nehän kököttää laitteiden kanssa omissa oloissaan.
MUTTA KUN MINÄ EN HALUA OLLA EROSSA NIISTÄ! MINÄ HALUAN HENGATA OMAN LAPSENI KANSSA!
Jos ei ole hyödynnettävissä niin muuttakoon muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Olisit vaan kelpuuttanut kiltin miehen kumppaniksi. Noin huonosti käy kun alkaa alkoholistin kanssa olemaan.
Kasvoin päihdeperheessä ja opin, etten ole ansainnut hyvää kohtelua keneltäkään. Muistan suunnitelleeni isän vaelluspuukko käsissä itsemurhaa jo pienenä.
En varsinaisesti ole ymmärtänyt miksi se tuomitaan niin vahvasti. Jos elämäni olisi päättynyt jo tuolloin, olisi kärsimys loppunut, eikä lapsille olisi tullut ahdinkoa.
Sun valintas on, että jäätkö sä sinne uhrin osaas hakemaan sääliä vai nousetko sieltä.
T. Väkivaltaisen alkoholistin lapsi, joka myös mietti lapsena itsemurhaa
Psalmit:
50:15 "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua"
Rukoilen puolestasi ap <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele niin, että nyt on sinun tehtäväsi olla siirtämättä omaa traumaasi seuraavalle polvelle. Sinä voit katkaista trauman siirtymisen. Mutta se ei onnistu, jos hylkäät alaikäiset lapsesi.
Henkilökohtaisesti olisin varmasti voinut paremmin, jos elämässäni eivät päihdevanhemmat olisi aina olleet keskiössä ja ne, joista aikuisenakin piti pitää huolta kunnes molemmat kuolivat traumaattisesti päihteiden myötävaikutuksella. Jos olisin jo teini-ikäisenä saanut ikään kuin luvan katkaista välit heihin ja pelastaa itseni olisi elämästäni tullut toisenlaista.
Vaikka en itse päihteitä käytäkään toivoisin lapsilleni parempaa tulevaisuutta kuin oma elämäni. Raskaiden vanhempien kanssa ei tarvitse jakaa elämää ja mitä aikaisemmin ajatus siitä, että perhe-elämästä on väkisin tehtävä mukavaa voidaan yhdessä hylätä, sitä parempi.
Se vikahan ei ole niissä teineissä nyt ollenkaan. Aloittaja ei voisi yhtään paremmin jossain muualla, tai jos saisi teininsä pois vaivoistaan. Jos se vika on aloittajan päässä, niin ei sitä pakoon pääse. Se pitää kohdata ja myöntää ja nöyrtyä hankkimaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Puolisoni on eri henkilö. Hän ei ymmärrä tilannettani. Olen jäänyt kaiken kanssa hyvin yksin. Hän ei ole suostunut keskustelemaan lasteni huollosta, koska ei usko minun olevan niin huonossa kunnossa kuin olenkaan. Olen yrittänyt selittää, mutta hän reagoi kuin aina kaikki muutakin: "Kyllä xxx selviää, on aina selvinnyt."
Mutta en selviä enää. Ei minulla ole mitään syytä edes elää. Lapsillekin olen vain taakka, kun en ole normaali jaksava, ihana äiti.
Kuulosta siltä, että olet nyt itse syvästi masentunut ja ammattiavun tarpeessa. Et koe saavasi tukea puolisolta, mutta ei masentuneen ihmisen auttaminen kaikilta ok puolisoiltakaan onnistu. Se voi vaatia erilaisia taitoja.
Kun puolisosi ja teinit nyt asuvat yhdessä ja ilmeisesti perhe-elämä jotenkin sujuu ainakin ontuen, en ensimmäisenä ratkaisuna olisi hakemassa teineille lastensuojelun sijoitusta, vaan sinulle itsellesi apua masennukseen.
Vanhemmat teinit, jos eivät ole itse kovin traumaantuneita tai ongelmalapsia nyt pärjännevät jonkin aikaa jos puolisosi hoitaa edes jonkin verran kotia, ruokkii lapset, antaa taskurahaa ja katsoo vähän perään.
Jos katsotaan ihan käytännön asioita, tulevatko puolisosi ja lapset asiallisesti toimeen vai onko heidän välillä akuutteja merkittäviä ongelmia, kuten vaikka jatkuvia pahoja riitoja tai täydellistä välinpitämättömyyttä? Jos puolisosi nykyinen perhe-elämä lastesi kanssa ei ole kurjaa on aika todennäköistä, että hän voi hoitaa lapsia jonkin aikaa.
Nyt näet kuulostaa, että sinä itse tarvitset ammatti-apua masennukseesi. Kun saat oman masennuksesi paremmin hallintaan voi hyvin olla, että puolisosi ja lapsesikin voivat paremmin.
Kiitos.
He tulevat ihan hyvin toimeen. Lähinnä kohdistavat syytökset huonosti sujuvista asioista ja epätyydyttävästä perhe-elämästä yhdessä minuun. Se on vahvasti yhdistävä tekijä, joka ei kuitenkaan johda mihinkään parempaan. Toki lapset ovat sanoittaneet, että puoliso ei välitä heistä aidosti ja se tuntuu pahalta, mutta he ovat hyväksyneet sen.
Minun on mahdotonta ajatella, että voisin saada apua. Minä olen tehnyt virheet alunperin, eikä niitä voi koskaan korjata. Minä toivoin laosuudenperheen jäljiltä edes omaa perhettä, mutta en ollut saanut oppia siihen, minkälainen kohtelu on sallittua suhteessa. Elin mustasukkaisen ja pelottavan ihmisen määräysvallassa. Hän raivosi, etten koskaan saa saada perhettä muiden kuin hänen kanssaan. Erin jälkeenkin hän jatkoi vainoamalla, emmekä koskaan ole päässeet täydellisesti turvaan.
Minun olisi pitänyt osata, ymmärtää, valita paremmin. En osannut ja niin joutuvat lapsenikin kärsimään. Ei sellaisia terapeutin sanoja olekaan, jotka voisivat muuttaa tosiseikat toisiksi.
Se tollo puhui pelkkää potaskaa, ja se on ollutta ja mennyttä.
Olen todella,todella surullinen apn puolesta. Tässä ketjussa on ollut ehkä kaksi tai kolme asiallista vastausta joissa oikeasti yritetään auttaa ja esittää ratkaisuja.
Voin samaistua apn tilanteesesen oikein hyvin, oma tilanteeni ja taustani on kuitenkin monta astetta rankempi, ellei ap:n taustalla sitten ole lapsuusaikaista hyväksikäyttöä ja jatkuvaa fyysistä väkivaltaa ym. joihin hänen siinä tapauksessa olisi tullut hakea apua jo kauan ennen ensimmäisen lapsen syntymää tai viimeistään silloin kun sai raskaudestaan tietää. Tiedän myös, mitä on lasinen lapsuus ja se ei ole kovin kaunista se.
Anyways, turha itkeä kaatunutta maitoa, mutta sanon tämän:
Sinun on EH-DOT-TO-MAS-TI saatava itsesi irti lapsistasi ja nimenomaan VASTUUSTA juuri nyt levätäksesi,ajatukset kasaan,rentoutumista,irtipäästämistä,vapauden kokemus!
Se, miten sen toteutat, tulee kuitenkin maksamaan melko paljon. Jos, kuten olen käsittänyt, rakastat kuitenkin lapsiasi, ET MISSÄÄN TAPAUKSESSA ANNA HEITÄ LASTENSUOJELUN ASIAKKUUTEEN! Sillä toimella tulisit tuhoamaan paitsi oman suhteesi heihin, myös heidän tulevaisuutensa-he jotka ovat lasun kanssa tekemisiin joutuneet,ymmärtävät,mikä saa..nallinen piina siitä seuraa ja kuinka hirvittävällä tavalla monet monet lapset ja nuoret joutuvat kärsimään, oli kyse sitten laitoksesta tai sijoituksesta. Oma äiti/isä on aina se ensimmäinen vaihtoehto,jos on pääosin kykenevä hoitamaan arjen.
Yritä AP etsiä itsellesi TUKIPERHE/VARAMUMMO tms. ja ennenkaikkea LOPETA ITSETUHOINEN ULINA, SILLÄ SINUN ON PIDETTÄVÄ HUOLI NOISTA LAPSISTA ENÄÄ MUUTAMAN VUODEN AJAN-se aika menee vaikka joskus salaa öisin ryyppäämällä, jos mikään muu ei niitä traumakokemuksia enää vaimenna ja vaihtoehto on itsetuho tai lasten huostaanotto. Miksei psykiatrian puoli ole auttanut sinua?!?!?
Vanhempi lapsesi jo teini, nuorempi pian saman ikäinen. Et tarvitse kuin yhden luotettavan "varamummon" hoitajaksi 1-2x/kk, jotta jaksat jäljellä olevat muutamat vuodet ilman että kenenkään tarvitsee saada elämänikäisiä vakavia ylitsepääsemättömiä traumoja, sekä asenteen, jolla todella sinnittelet. Sinä ehdit käsitellä traumojasi terapiassa lopun elämäsi ajan,mutta kyse on lapsillesi annettavista elämän lähtökohdista-älä altista heitä viranomaisten mielivallalle ja heittopusseiksi tähän maailmaan.
Palkkaa joku, etsi joku, joka voi ottaa täyden vastuun lapsistasi yhden viikonlopun ajaksi kuukaudessa, parhaassa tapauksessa jopa kahdeksi. Ja suoraan sanottuna- sinulla on puoliso, joka on aloituksenkin hetkellä ollut kantamassa vastuuta lapsista jotka eivät ole edes hänen omiaan(!!!)-omalla kohdallani ex-mies tykkäsi ha kata meitä, minua rais kat a lapsen nähden ja pitää as een piippua ohimolla kuristae ssaan. Monen vuoden ajan.
Että sanoisin sinulle ap- ota vastuu lapsistasi vaikka kuinka vi..taisi-sillä sinulla on loppuelämä aikaa kostaa tälle maailmalle kärsimyksesi, mutta lapsillasi on vain yksi ainoa lapsuus.Se,mikä on tulevaisuus, on sinun varassasi-olisit siitä ylpeä.
Uhriutuminen on vaan niin ärsyttävää. Yritä päästä siitä eroon. Elämäsi aikuisena on omalla vastuullasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele niin, että nyt on sinun tehtäväsi olla siirtämättä omaa traumaasi seuraavalle polvelle. Sinä voit katkaista trauman siirtymisen. Mutta se ei onnistu, jos hylkäät alaikäiset lapsesi.
Henkilökohtaisesti olisin varmasti voinut paremmin, jos elämässäni eivät päihdevanhemmat olisi aina olleet keskiössä ja ne, joista aikuisenakin piti pitää huolta kunnes molemmat kuolivat traumaattisesti päihteiden myötävaikutuksella. Jos olisin jo teini-ikäisenä saanut ikään kuin luvan katkaista välit heihin ja pelastaa itseni olisi elämästäni tullut toisenlaista.
Vaikka en itse päihteitä käytäkään toivoisin lapsilleni parempaa tulevaisuutta kuin oma elämäni. Raskaiden vanhempien kanssa ei tarvitse jakaa elämää ja mitä aikaisemmin ajatus siitä, että perhe-elämästä on väkisin tehtävä mukavaa voidaan yhdessä hylätä, sitä parempi.
Nyt apua ja äkkiä. Siirrät traumasi tuolla tavalla eteenpäin.
Eivät lapsesi ajattele noin. Moittiessaankin he luottavat sinuun, se on sen merkki. He uskaltavat näyttää tunteensa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Se vikahan ei ole niissä teineissä nyt ollenkaan. Aloittaja ei voisi yhtään paremmin jossain muualla, tai jos saisi teininsä pois vaivoistaan. Jos se vika on aloittajan päässä, niin ei sitä pakoon pääse. Se pitää kohdata ja myöntää ja nöyrtyä hankkimaan apua.
Voisin vähän vähemmän huonosti kun tietäisin, että lapsilla on asiat paremmin. En jaksa enää epäonnistua joka päivä.
Hyvin en tule voimaan enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele niin, että nyt on sinun tehtäväsi olla siirtämättä omaa traumaasi seuraavalle polvelle. Sinä voit katkaista trauman siirtymisen. Mutta se ei onnistu, jos hylkäät alaikäiset lapsesi.
Henkilökohtaisesti olisin varmasti voinut paremmin, jos elämässäni eivät päihdevanhemmat olisi aina olleet keskiössä ja ne, joista aikuisenakin piti pitää huolta kunnes molemmat kuolivat traumaattisesti päihteiden myötävaikutuksella. Jos olisin jo teini-ikäisenä saanut ikään kuin luvan katkaista välit heihin ja pelastaa itseni olisi elämästäni tullut toisenlaista.
Vaikka en itse päihteitä käytäkään toivoisin lapsilleni parempaa tulevaisuutta kuin oma elämäni. Raskaiden vanhempien kanssa ei tarvitse jakaa elämää ja mitä aikaisemmin ajatus siitä, että perhe-elämästä on väkisin tehtävä mukavaa voidaan yhdessä hylätä, sitä parempi.
Luo lapsillesi parempi tulevaisuus äläkä vain toivo sitä. Korjaa asennettasi, lakkaa olemasta raskas, ota vastaan muiden neuvoja. Herranen aika, ei kukaan täällä voi muuttaa sinun menneisyyttäsi ja traumojasi. Mutta itse päätät, siirrätkö traumoja eteenpäin vai ajatteletko vain itseäsi ja itsesääliäsi.
Lapsesi ovat jo isoja ja voivat hoitaa noita asioita itse. Tai sitten ne jäävät hoitamatta, parempi sekin kuin sanoa lapsille, ettei jaksa heitä enää koskaan ja haluaa heidät pois kotoa.
Loma tarkoittaa tosiaan, että et ole käytettävissä arjen asioiden hoitamiseen, ja olet fyysisestikin muualla. Kannattaa kokeilla.