Lue keskustelun säännöt.
Teinit sijoitukseen, kun voin liian huonosti
05.04.2023 |
Olen kokenut elämässäni todella paljon rankkoja asioita. Apuakin olen hakenut viimeisiin vuosiin saakka. Enää en jaksa.
Puolisoni ei ole lasteni isä, joka on väkivaltainen alkoholisti. Hän ei ole lasten huoltaja, eivätkä lapset halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Puolisoni ei ole koskaan luonut lapsiini vahvaa tunnesidettä, vaan on hyväksynyt heidät osana kokonaisuutta.
Lähdin pääsiäiseksi pois kotoa, enkä halua mennä enää koskaan takaisin. En yksinkertaisesti jaksa enää. Elämässä ei ole mitään elämisen arvoista, enkä jaksa enää tsempata väkisin. Olenhan tehnyt sitä jo vuosikausia.
Miten lastensuojelussa asiat etenee, jos soitan sinne pyhien jälkeen ja ilmoitan, että pian täysi-ikäinen lapseni ja hänen muutamaa vuotta nuorempi sisaruksensa ovat puolisoni kanssa ja periaatteessa turvassa ja hyvässä hoidossa, mutta minä en jaksa enää huoltajan velvollisuuksia tai ylipäätään mitään.
Haluan omille lapsilleni minusta vapaan tulevaisuuden. Olen kaikille vain taakka, enkä varmasti tule enää kuntoon.
Vastaukset, joissa minut haukutaan luuseriksi voitte säästää. Kokenut psykiatri ja psykoterapeutti pitivät poikkeuksellisena jo vuosia sitten sitä, että olen selvinnyt kaikesta sortumatta päihteisiin. Lopulta en vaurioitta selvinnyt kuitenkaan, vaan syvä masennus jäi.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Et sä niitä lapsia voi ainakaan väkivaltaiselle alkoholistille jättää. Mitä jos kostaa lapsille?
Lue aloitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitin et puoliso ei ole alkoholisti, vaan ex joka lasten isä.
Ymmärrän sua, itsellä samantyyppinen tilanne, ja kyllä kohta täysi-ikäistyväkin tarpeen tullen voidaan sijoittaa. Äläkä usko tuota että lapset siitä pilalle menee ja joutuu "huonoille teille". Sinne löytää kotoakin jos on löytääkseen.
Tarjonevat kiireellistä sijoitusta, joka voimassa kuukauden. Siinä aikana katsellaan jatkoja, ja sinäkin saat levätä. Halaus!Juuri näin. Puolisoni on eri henkilö. Hän ei ymmärrä tilannettani. Olen jäänyt kaiken kanssa hyvin yksin. Hän ei ole suostunut keskustelemaan lasteni huollosta, koska ei usko minun olevan niin huonossa kunnossa kuin olenkaan. Olen yrittänyt selittää, mutta hän reagoi kuin aina kaikki muutakin: "Kyllä xxx selviää, on aina selvinnyt."
Mutta en selviä enää. Ei minulla ole mitään syytä edes elää. Lapsillekin olen vain taakka, kun en ole normaali jaksava, ihana äiti.
Anteeksi nyt vaan, yhtään väheksymättä tilannettasi, mutta se joka jaksaa kirjoittaa vauva av palstalle monta hyvin artikuloitua viestiä, ei ole niin huonossa kunnossa ettei samaa tarinaa jaksaisi kertoa esim soittamalla sosiaalipäivystykseen, kriisipuhelimeen tms. Se joka on täysin loppu ei enää kirjoittele vauva av palstalle, vaan on toimintakyvytön. Sinä et ole. Olet vajonnut itsesääliin, et toimintakyvyttömyyteen. Hommaahan apua ensin itsellesi ja auta sitten lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Pidät nyt viikon tai kahden loman ja huilit. Menet matkalle tai mökille. Sen aikaa teinit pärjäävät keskenään ja oikean tauon jälkeen tilanteesi tuntuu sinusta todennäköisesti vähemmän toivottomalta.
Tätä on yritetty jo aikaisemmin, koska puolison mielestä kuntoudun, jos saan olla "huoletta" pari viikkoa. Koskaan sellaista ei kuitenkaan tule, etteikö asioita pitäisi hoitaa ja etteikö olisi huolia. Aina niitä on ollut ja kaikesta olen kantanut vastuun ihan yksin ilman minkäänlaista tukea keneltäkään oli sitten kyseessä terveys, hyvinvointi, koulu, harrastukset, arki, juhla, talous jne.
Mikään ei tule helpottamaan minun oloani. En saa voimia yhtään mistään. Läsnäoloni tai ihan olemassaoloni on taakka.
Vierailija kirjoitti:
Hanki uus kämppä missä sä ja lapsesi mahtuu olemaan, hittoako sä jonkun vaimonhakkaajan kanssa elät.
Lasulle jos annat lapset, et saa niitä enää takaisin.
Lue aloitus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini so voi muuttaa oman kotiin
Ja kohta nuorempikinVoiko alaikäinen muuttaa? Nuorempi ei vielä voi. Hänelle tulee vaikeaa, kun on vaikeaa jo nyt. Alkanut teini-ikä ottaa koville. Kiltistä on tullut hyvin uhmakas ja ilkeä.
Mitäpä lottoat mitä siitä kuoriutuu laitoksessa Annapa googlen sauhuta.
No kuulkaas ei sitä noin vaan perhekotiin mennä ja muitakin vaihtoehtoja on ennen sitä, esim. sijaisperheet.
Mitä tahansa teetkin, niin älä jätä niitä lapsia alkoholistin luo, ties mitä siellä kohta tapahtuu kun jätät keskenään. Apua voit hakea kyllä.
Lue aloitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumal...nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tuon velliperseilyn.Kun lapset hommasit päätehtäväsi on antaa niille hyvät eväät elämään.Tekisi itse mieli vetää t.....
Ei sun lapsesi ap susta vapaata tulevaisuutta saa. He tulevat aina kantamaan sitä että äiti hylkäsi eikä olleet äidille elämisen arvoisia. He tajuavat jo nyt asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sii kasvanut alkkiskodissa, mikä on pilannut elämäsi. Sen sijaan, että olisit aikuisena hankkinut itsellesi apua, niin lisäännyit alkkiksen kanssa ja aiot pilata lastesi elämän nyt. Ei voi kuin onnitella moisista valinnoista. Milloin olet ajatellut ottaa vastuuta elämästäsi ja lapsistasi? Ja jos et aio, niin kenen ajattelet sen tekevän?
Syntymä on kuolemantuomio :(
Onneksi sentään sait heistä nukkeleikin kun olivat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ap trolli onkin tuollaisia nasia maailma on pullollaan välttäkää miehet näitä
Joo et toivottavasti lähde lasten elämästä sanomatta mitään.
Melkeinpä antaisin neuvon että mene päivystykseen ja sanot olevasi niin itsetuhoinen ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä osastolle. Osastolle ei ole helppo päästä, mutta jos todella aikoo itsensä t....aa niin toivottavasti pääset.
Älä hylkää lapsiasi vaikka olisi mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitat lasuun, että lähdet kuukauden lomalle.
Onko sulla rahaa siihen? Vaikka espanjaan tms. 1kk lenkkeilet, uit, soitat lapsille että mamma lähti nyt lomalle. Rakastan teitä.
Sitten katsot miltä tuntuu. Kaikki välillä väsähtää.
Miksi lasu pitäisi sotkea? Kai se puoliso lapsia katsoo kuukauden, jos rakastaa ap:ta. Vaikka ei lapsia rakastaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
Olisit vaan kelpuuttanut kiltin miehen kumppaniksi. Noin huonosti käy kun alkaa alkoholistin kanssa olemaan.
Kasvoin päihdeperheessä ja opin, etten ole ansainnut hyvää kohtelua keneltäkään. Muistan suunnitelleeni isän vaelluspuukko käsissä itsemurhaa jo pienenä.
En varsinaisesti ole ymmärtänyt miksi se tuomitaan niin vahvasti. Jos elämäni olisi päättynyt jo tuolloin, olisi kärsimys loppunut, eikä lapsille olisi tullut ahdinkoa.
Ei sitä kukaan tuomitsekaan, jos olisit päättänyt päiväsi ennen lasten hankintaa. Mutta nyt kun olet ne mennyt tekemään, on velvollisuutesi myös huolehtia heistä. Ihan sama mitä sinulle on tapahtunut, et voi siirtää omia traumojasi seuraavalle sukupolvelle.
Lapseton ihminen voi halutessaan päättää lähteä täältä. Alaikäisten lasten äiti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Puolisoni on eri henkilö. Hän ei ymmärrä tilannettani. Olen jäänyt kaiken kanssa hyvin yksin. Hän ei ole suostunut keskustelemaan lasteni huollosta, koska ei usko minun olevan niin huonossa kunnossa kuin olenkaan. Olen yrittänyt selittää, mutta hän reagoi kuin aina kaikki muutakin: "Kyllä xxx selviää, on aina selvinnyt."
Mutta en selviä enää. Ei minulla ole mitään syytä edes elää. Lapsillekin olen vain taakka, kun en ole normaali jaksava, ihana äiti.
Kuulosta siltä, että olet nyt itse syvästi masentunut ja ammattiavun tarpeessa. Et koe saavasi tukea puolisolta, mutta ei masentuneen ihmisen auttaminen kaikilta ok puolisoiltakaan onnistu. Se voi vaatia erilaisia taitoja.
Kun puolisosi ja teinit nyt asuvat yhdessä ja ilmeisesti perhe-elämä jotenkin sujuu ainakin ontuen, en ensimmäisenä ratkaisuna olisi hakemassa teineille lastensuojelun sijoitusta, vaan sinulle itsellesi apua masennukseen.
Vanhemmat teinit, jos eivät ole itse kovin traumaantuneita tai ongelmalapsia nyt pärjännevät jonkin aikaa jos puolisosi hoitaa edes jonkin verran kotia, ruokkii lapset, antaa taskurahaa ja katsoo vähän perään.
Jos katsotaan ihan käytännön asioita, tulevatko puolisosi ja lapset asiallisesti toimeen vai onko heidän välillä akuutteja merkittäviä ongelmia, kuten vaikka jatkuvia pahoja riitoja tai täydellistä välinpitämättömyyttä? Jos puolisosi nykyinen perhe-elämä lastesi kanssa ei ole kurjaa on aika todennäköistä, että hän voi hoitaa lapsia jonkin aikaa.
Nyt näet kuulostaa, että sinä itse tarvitset ammatti-apua masennukseesi. Kun saat oman masennuksesi paremmin hallintaan voi hyvin olla, että puolisosi ja lapsesikin voivat paremmin.
Kiitos.
He tulevat ihan hyvin toimeen. Lähinnä kohdistavat syytökset huonosti sujuvista asioista ja epätyydyttävästä perhe-elämästä yhdessä minuun. Se on vahvasti yhdistävä tekijä, joka ei kuitenkaan johda mihinkään parempaan. Toki lapset ovat sanoittaneet, että puoliso ei välitä heistä aidosti ja se tuntuu pahalta, mutta he ovat hyväksyneet sen.
Minun on mahdotonta ajatella, että voisin saada apua. Minä olen tehnyt virheet alunperin, eikä niitä voi koskaan korjata. Minä toivoin laosuudenperheen jäljiltä edes omaa perhettä, mutta en ollut saanut oppia siihen, minkälainen kohtelu on sallittua suhteessa. Elin mustasukkaisen ja pelottavan ihmisen määräysvallassa. Hän raivosi, etten koskaan saa saada perhettä muiden kuin hänen kanssaan. Erin jälkeenkin hän jatkoi vainoamalla, emmekä koskaan ole päässeet täydellisesti turvaan.
Minun olisi pitänyt osata, ymmärtää, valita paremmin. En osannut ja niin joutuvat lapsenikin kärsimään. Ei sellaisia terapeutin sanoja olekaan, jotka voisivat muuttaa tosiseikat toisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät nyt viikon tai kahden loman ja huilit. Menet matkalle tai mökille. Sen aikaa teinit pärjäävät keskenään ja oikean tauon jälkeen tilanteesi tuntuu sinusta todennäköisesti vähemmän toivottomalta.
Tätä on yritetty jo aikaisemmin, koska puolison mielestä kuntoudun, jos saan olla "huoletta" pari viikkoa. Koskaan sellaista ei kuitenkaan tule, etteikö asioita pitäisi hoitaa ja etteikö olisi huolia. Aina niitä on ollut ja kaikesta olen kantanut vastuun ihan yksin ilman minkäänlaista tukea keneltäkään oli sitten kyseessä terveys, hyvinvointi, koulu, harrastukset, arki, juhla, talous jne.
Mikään ei tule helpottamaan minun oloani. En saa voimia yhtään mistään. Läsnäoloni tai ihan olemassaoloni on taakka.
Taidat olla trolli. Kirjoitat liian hyvin ollaksesi muuta kuin valivali.. En usko sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini so voi muuttaa oman kotiin
Ja kohta nuorempikinVoiko alaikäinen muuttaa? Nuorempi ei vielä voi. Hänelle tulee vaikeaa, kun on vaikeaa jo nyt. Alkanut teini-ikä ottaa koville. Kiltistä on tullut hyvin uhmakas ja ilkeä.
Mitäpä lottoat mitä siitä kuoriutuu laitoksessa Annapa googlen sauhuta.
No kuulkaas ei sitä noin vaan perhekotiin mennä ja muitakin vaihtoehtoja on ennen sitä, esim. sijaisperheet.
Mitä tahansa teetkin, niin älä jätä niitä lapsia alkoholistin luo, ties mitä siellä kohta tapahtuu kun jätät keskenään. Apua voit hakea kyllä.
Ei teineille löydy sijaisperheitä. Menevät laitokseen jossa on kaikki nuorisorikolliset, koulupudokkaat, huumeiden käyttäjät ym. Todennäköisesti pärjäisivät paremmin keskenään kotona.
Tarvitseeko sitä mihinkään viranomaisille ilmoittaa jos kerran muuten välit on kunnossa lapsiin ja puolisoon? Tai ei ainakaan kannata kiirehtiä jos tietää että homma luonaa puolison hoivassa.
Pidät nyt pienen hengähdystauon ja katsot asioita uudelleen sitten jonkin ajan päästä?
Vierailija kirjoitti:
Joo et toivottavasti lähde lasten elämästä sanomatta mitään.
Melkeinpä antaisin neuvon että mene päivystykseen ja sanot olevasi niin itsetuhoinen ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä osastolle. Osastolle ei ole helppo päästä, mutta jos todella aikoo itsensä t....aa niin toivottavasti pääset.
Älä hylkää lapsiasi vaikka olisi mikä.
Ei kai nyt osastopaikkaa vaan irtiotto kaikesta hetkeksi. Jos uusi puoliso pärjää ja pystyy olleen lasten kanssa muutaman viikon, sovitte niin, että lähdet siksi aikaa pois. Ei mitään ekstremeä. Hanki myös keskusteluapua. Ja katkaise välit lasten isään lopullisesti. (Taisit sanoa, että hän aina ottaa yhteyttä ja joudut hoitamaan kuormittavia asioita?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Puolisoni on eri henkilö. Hän ei ymmärrä tilannettani. Olen jäänyt kaiken kanssa hyvin yksin. Hän ei ole suostunut keskustelemaan lasteni huollosta, koska ei usko minun olevan niin huonossa kunnossa kuin olenkaan. Olen yrittänyt selittää, mutta hän reagoi kuin aina kaikki muutakin: "Kyllä xxx selviää, on aina selvinnyt."
Mutta en selviä enää. Ei minulla ole mitään syytä edes elää. Lapsillekin olen vain taakka, kun en ole normaali jaksava, ihana äiti.
Kuulosta siltä, että olet nyt itse syvästi masentunut ja ammattiavun tarpeessa. Et koe saavasi tukea puolisolta, mutta ei masentuneen ihmisen auttaminen kaikilta ok puolisoiltakaan onnistu. Se voi vaatia erilaisia taitoja.
Kun puolisosi ja teinit nyt asuvat yhdessä ja ilmeisesti perhe-elämä jotenkin sujuu ainakin ontuen, en ensimmäisenä ratkaisuna olisi hakemassa teineille lastensuojelun sijoitusta, vaan sinulle itsellesi apua masennukseen.
Vanhemmat teinit, jos eivät ole itse kovin traumaantuneita tai ongelmalapsia nyt pärjännevät jonkin aikaa jos puolisosi hoitaa edes jonkin verran kotia, ruokkii lapset, antaa taskurahaa ja katsoo vähän perään.
Jos katsotaan ihan käytännön asioita, tulevatko puolisosi ja lapset asiallisesti toimeen vai onko heidän välillä akuutteja merkittäviä ongelmia, kuten vaikka jatkuvia pahoja riitoja tai täydellistä välinpitämättömyyttä? Jos puolisosi nykyinen perhe-elämä lastesi kanssa ei ole kurjaa on aika todennäköistä, että hän voi hoitaa lapsia jonkin aikaa.
Nyt näet kuulostaa, että sinä itse tarvitset ammatti-apua masennukseesi. Kun saat oman masennuksesi paremmin hallintaan voi hyvin olla, että puolisosi ja lapsesikin voivat paremmin.
Kiitos.
He tulevat ihan hyvin toimeen. Lähinnä kohdistavat syytökset huonosti sujuvista asioista ja epätyydyttävästä perhe-elämästä yhdessä minuun. Se on vahvasti yhdistävä tekijä, joka ei kuitenkaan johda mihinkään parempaan. Toki lapset ovat sanoittaneet, että puoliso ei välitä heistä aidosti ja se tuntuu pahalta, mutta he ovat hyväksyneet sen.
Minun on mahdotonta ajatella, että voisin saada apua. Minä olen tehnyt virheet alunperin, eikä niitä voi koskaan korjata. Minä toivoin laosuudenperheen jäljiltä edes omaa perhettä, mutta en ollut saanut oppia siihen, minkälainen kohtelu on sallittua suhteessa. Elin mustasukkaisen ja pelottavan ihmisen määräysvallassa. Hän raivosi, etten koskaan saa saada perhettä muiden kuin hänen kanssaan. Erin jälkeenkin hän jatkoi vainoamalla, emmekä koskaan ole päässeet täydellisesti turvaan.
Minun olisi pitänyt osata, ymmärtää, valita paremmin. En osannut ja niin joutuvat lapsenikin kärsimään. Ei sellaisia terapeutin sanoja olekaan, jotka voisivat muuttaa tosiseikat toisiksi.
Sitä on turha marista, ettet voi muuttaa mennyttä. Ei kukaan voi. Mutta menneestä huolimatta voit päättää olla aiheuttamatta tulevaisuudessa lapsillesi lisää traumoja, ja auttaa heitä toipumaan surkeasta lapsuudestaan.
Kuulosta siltä, että olet nyt itse syvästi masentunut ja ammattiavun tarpeessa. Et koe saavasi tukea puolisolta, mutta ei masentuneen ihmisen auttaminen kaikilta ok puolisoiltakaan onnistu. Se voi vaatia erilaisia taitoja.
Kun puolisosi ja teinit nyt asuvat yhdessä ja ilmeisesti perhe-elämä jotenkin sujuu ainakin ontuen, en ensimmäisenä ratkaisuna olisi hakemassa teineille lastensuojelun sijoitusta, vaan sinulle itsellesi apua masennukseen.
Vanhemmat teinit, jos eivät ole itse kovin traumaantuneita tai ongelmalapsia nyt pärjännevät jonkin aikaa jos puolisosi hoitaa edes jonkin verran kotia, ruokkii lapset, antaa taskurahaa ja katsoo vähän perään.
Jos katsotaan ihan käytännön asioita, tulevatko puolisosi ja lapset asiallisesti toimeen vai onko heidän välillä akuutteja merkittäviä ongelmia, kuten vaikka jatkuvia pahoja riitoja tai täydellistä välinpitämättömyyttä? Jos puolisosi nykyinen perhe-elämä lastesi kanssa ei ole kurjaa on aika todennäköistä, että hän voi hoitaa lapsia jonkin aikaa.
Nyt näet kuulostaa, että sinä itse tarvitset ammatti-apua masennukseesi. Kun saat oman masennuksesi paremmin hallintaan voi hyvin olla, että puolisosi ja lapsesikin voivat paremmin.