Lue keskustelun säännöt.
Teinit sijoitukseen, kun voin liian huonosti
05.04.2023 |
Olen kokenut elämässäni todella paljon rankkoja asioita. Apuakin olen hakenut viimeisiin vuosiin saakka. Enää en jaksa.
Puolisoni ei ole lasteni isä, joka on väkivaltainen alkoholisti. Hän ei ole lasten huoltaja, eivätkä lapset halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Puolisoni ei ole koskaan luonut lapsiini vahvaa tunnesidettä, vaan on hyväksynyt heidät osana kokonaisuutta.
Lähdin pääsiäiseksi pois kotoa, enkä halua mennä enää koskaan takaisin. En yksinkertaisesti jaksa enää. Elämässä ei ole mitään elämisen arvoista, enkä jaksa enää tsempata väkisin. Olenhan tehnyt sitä jo vuosikausia.
Miten lastensuojelussa asiat etenee, jos soitan sinne pyhien jälkeen ja ilmoitan, että pian täysi-ikäinen lapseni ja hänen muutamaa vuotta nuorempi sisaruksensa ovat puolisoni kanssa ja periaatteessa turvassa ja hyvässä hoidossa, mutta minä en jaksa enää huoltajan velvollisuuksia tai ylipäätään mitään.
Haluan omille lapsilleni minusta vapaan tulevaisuuden. Olen kaikille vain taakka, enkä varmasti tule enää kuntoon.
Vastaukset, joissa minut haukutaan luuseriksi voitte säästää. Kokenut psykiatri ja psykoterapeutti pitivät poikkeuksellisena jo vuosia sitten sitä, että olen selvinnyt kaikesta sortumatta päihteisiin. Lopulta en vaurioitta selvinnyt kuitenkaan, vaan syvä masennus jäi.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vikahan ei ole niissä teineissä nyt ollenkaan. Aloittaja ei voisi yhtään paremmin jossain muualla, tai jos saisi teininsä pois vaivoistaan. Jos se vika on aloittajan päässä, niin ei sitä pakoon pääse. Se pitää kohdata ja myöntää ja nöyrtyä hankkimaan apua.
Voisin vähän vähemmän huonosti kun tietäisin, että lapsilla on asiat paremmin. En jaksa enää epäonnistua joka päivä.
Hyvin en tule voimaan enää ikinä.
Ei ole mitään paikkaa missä heillä olisi asiat paremmin. Ellei sitten joku sukulainen. Vaihtuvat laitokset ongelmanuorten parissa ei mitenkään paranna lastesi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He tulevat ihan hyvin toimeen. Lähinnä kohdistavat syytökset huonosti sujuvista asioista ja epätyydyttävästä perhe-elämästä yhdessä minuun. Se on vahvasti yhdistävä tekijä, joka ei kuitenkaan johda mihinkään parempaan. Toki lapset ovat sanoittaneet, että puoliso ei välitä heistä aidosti ja se tuntuu pahalta, mutta he ovat hyväksyneet sen.
Minun on mahdotonta ajatella, että voisin saada apua. Minä olen tehnyt virheet alunperin, eikä niitä voi koskaan korjata. Minä toivoin laosuudenperheen jäljiltä edes omaa perhettä, mutta en ollut saanut oppia siihen, minkälainen kohtelu on sallittua suhteessa. Elin mustasukkaisen ja pelottavan ihmisen määräysvallassa. Hän raivosi, etten koskaan saa saada perhettä muiden kuin hänen kanssaan. Erin jälkeenkin hän jatkoi vainoamalla, emmekä koskaan ole päässeet täydellisesti turvaan.
Minun olisi pitänyt osata, ymmärtää, valita paremmin. En osannut ja niin joutuvat lapsenikin kärsimään. Ei sellaisia terapeutin sanoja olekaan, jotka voisivat muuttaa tosiseikat toisiksi.
Puolisosi ja lapsesi siis tulevat hyvin juttuun. Ja kyllä sitä yleensä perheessä jonkinlaisia käytännön tunnesiteitäkin muodostuu. Minusta siis vähän kuulostaa, että masentuneena voit ehkä nyt nähdä puolisosi ja teinien välit heikompina kuin mitä ne oikeasti ovat.
Usein alkoholistin kanssa aiemmin eläneet traumaantuvat jos vaikeita asioita ei käsittele. Nyt vähän kuulostaa, että sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita ja masennus-sairaus. Toipuaksesi pitää uskaltaa hakea apua ja ottaa apua vastaan.
Tärkeää on myös, ettet tee mitään peruuttamatonta itsellesi vaan haet apua.
Joidenkin luotto siihen että yhteiskunta hoitaa on kyllä loppumaton. Ei yhteiskunta hoida. Lastensuojelulla on lähinnä elossapito paikkoja nuorille. Pikkulapselle voi käydä hyvin ja saa pysyvän sijaisperheen. Suurin osa kiertää kuin mieron kerjäläinen pitkin pitäjää eri laitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vikahan ei ole niissä teineissä nyt ollenkaan. Aloittaja ei voisi yhtään paremmin jossain muualla, tai jos saisi teininsä pois vaivoistaan. Jos se vika on aloittajan päässä, niin ei sitä pakoon pääse. Se pitää kohdata ja myöntää ja nöyrtyä hankkimaan apua.
Voisin vähän vähemmän huonosti kun tietäisin, että lapsilla on asiat paremmin. En jaksa enää epäonnistua joka päivä.
Hyvin en tule voimaan enää ikinä.
Ei ole mitään paikkaa missä heillä olisi asiat paremmin. Ellei sitten joku sukulainen. Vaihtuvat laitokset ongelmanuorten parissa ei mitenkään paranna lastesi tilannetta.
Sukulaisia ei ole.
He eivät ole ongelmanuoria, tosin kotona hyvin rajattomia purkamaan kaiken. Nuoremmalla on jotakin haasteita sosiaalisissa suhteissa koulussa oltuaan nuorempana aina sillanrakentaja, mutta tekee kouluhommat kyllä hyvin.
Heillä on "vain" ongelmaäiti.
"Juuri näin. Puolisoni on eri henkilö. Hän ei ymmärrä tilannettani. Olen jäänyt kaiken kanssa hyvin yksin. Hän ei ole suostunut keskustelemaan lasteni huollosta, koska ei usko minun olevan niin huonossa kunnossa kuin olenkaan. Olen yrittänyt selittää, mutta hän reagoi kuin aina kaikki muutakin: "Kyllä xxx selviää, on aina selvinnyt."
Mutta en selviä enää. Ei minulla ole mitään syytä edes elää. Lapsillekin olen vain taakka, kun en ole normaali jaksava, ihana äiti.[/quote]
Anteeksi nyt vaan, yhtään väheksymättä tilannettasi, mutta se joka jaksaa kirjoittaa vauva av palstalle monta hyvin artikuloitua viestiä, ei ole niin huonossa kunnossa ettei samaa tarinaa jaksaisi kertoa esim soittamalla sosiaalipäivystykseen, kriisipuhelimeen tms. Se joka on täysin loppu ei enää kirjoittele vauva av palstalle, vaan on toimintakyvytön. Sinä et ole. Olet vajonnut itsesääliin, et toimintakyvyttömyyteen. Hommaahan apua ensin itsellesi ja auta sitten lapsiasi.[/quote]
"Yhtään väheksymättä tilannettasi.." ja perään litania siitä,kuinka väheksyy ap:n ja hänenkaltaisessaan tilanteessa olevien tilannetta. Voi ironiaa. Joku sossu siellä kirjoittelee ilmeisesti kun ei äo riitä ymmärtämään,mistä ap puhuu?
Tuon kommentin kirjoittajalle toivon vuosikausien väkivalta- ja päihdehelvettiä, jotta oppii olemaan, muuten voi pitää suunsa kiinni asioista joita ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vikahan ei ole niissä teineissä nyt ollenkaan. Aloittaja ei voisi yhtään paremmin jossain muualla, tai jos saisi teininsä pois vaivoistaan. Jos se vika on aloittajan päässä, niin ei sitä pakoon pääse. Se pitää kohdata ja myöntää ja nöyrtyä hankkimaan apua.
Voisin vähän vähemmän huonosti kun tietäisin, että lapsilla on asiat paremmin. En jaksa enää epäonnistua joka päivä.
Hyvin en tule voimaan enää ikinä.
Ei ole mitään paikkaa missä heillä olisi asiat paremmin. Ellei sitten joku sukulainen. Vaihtuvat laitokset ongelmanuorten parissa ei mitenkään paranna lastesi tilannetta.
Sukulaisia ei ole.
He eivät ole ongelmanuoria, tosin kotona hyvin rajattomia purkamaan kaiken. Nuoremmalla on jotakin haasteita sosiaalisissa suhteissa koulussa oltuaan nuorempana aina sillanrakentaja, mutta tekee kouluhommat kyllä hyvin.
Heillä on "vain" ongelmaäiti.
No mitä jos antaisit heidän vain olla. Lopetat kaiken ylimääräisen touhottamisen. Haet lääkkeet masennukseen. Kerrot lapsille että olet masentunut, että tästä eteen päin syötte lähinnä eineksiä, et jaksa järjestää mitään juhlia ja lasten täytyy itse ottaa vastuu läksyistä ja muista omista tekemisistään. Lastensuojelulta pyydät tukiperhettä, et sijoitusta. Lapsesi tajuavat kyllä tilanteen. He ovat kotona kuitenkin paremmassa turvassa kuin jossain laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella,todella surullinen apn puolesta. Tässä ketjussa on ollut ehkä kaksi tai kolme asiallista vastausta joissa oikeasti yritetään auttaa ja esittää ratkaisuja.
Voin samaistua apn tilanteesesen oikein hyvin, oma tilanteeni ja taustani on kuitenkin monta astetta rankempi, ellei ap:n taustalla sitten ole lapsuusaikaista hyväksikäyttöä ja jatkuvaa fyysistä väkivaltaa ym. joihin hänen siinä tapauksessa olisi tullut hakea apua jo kauan ennen ensimmäisen lapsen syntymää tai viimeistään silloin kun sai raskaudestaan tietää. Tiedän myös, mitä on lasinen lapsuus ja se ei ole kovin kaunista se.
Anyways, turha itkeä kaatunutta maitoa, mutta sanon tämän:
Sinun on EH-DOT-TO-MAS-TI saatava itsesi irti lapsistasi ja nimenomaan VASTUUSTA juuri nyt levätäksesi,ajatukset kasaan,rentoutumista,irtipäästämistä,vapauden kokemus!
Se, miten sen toteutat, tulee kuitenkin maksamaan melko paljon. Jos, kuten olen käsittänyt, rakastat kuitenkin lapsiasi, ET MISSÄÄN TAPAUKSESSA ANNA HEITÄ LASTENSUOJELUN ASIAKKUUTEEN! Sillä toimella tulisit tuhoamaan paitsi oman suhteesi heihin, myös heidän tulevaisuutensa-he jotka ovat lasun kanssa tekemisiin joutuneet,ymmärtävät,mikä saa..nallinen piina siitä seuraa ja kuinka hirvittävällä tavalla monet monet lapset ja nuoret joutuvat kärsimään, oli kyse sitten laitoksesta tai sijoituksesta. Oma äiti/isä on aina se ensimmäinen vaihtoehto,jos on pääosin kykenevä hoitamaan arjen.
Yritä AP etsiä itsellesi TUKIPERHE/VARAMUMMO tms. ja ennenkaikkea LOPETA ITSETUHOINEN ULINA, SILLÄ SINUN ON PIDETTÄVÄ HUOLI NOISTA LAPSISTA ENÄÄ MUUTAMAN VUODEN AJAN-se aika menee vaikka joskus salaa öisin ryyppäämällä, jos mikään muu ei niitä traumakokemuksia enää vaimenna ja vaihtoehto on itsetuho tai lasten huostaanotto. Miksei psykiatrian puoli ole auttanut sinua?!?!?
Vanhempi lapsesi jo teini, nuorempi pian saman ikäinen. Et tarvitse kuin yhden luotettavan "varamummon" hoitajaksi 1-2x/kk, jotta jaksat jäljellä olevat muutamat vuodet ilman että kenenkään tarvitsee saada elämänikäisiä vakavia ylitsepääsemättömiä traumoja, sekä asenteen, jolla todella sinnittelet. Sinä ehdit käsitellä traumojasi terapiassa lopun elämäsi ajan,mutta kyse on lapsillesi annettavista elämän lähtökohdista-älä altista heitä viranomaisten mielivallalle ja heittopusseiksi tähän maailmaan.
Palkkaa joku, etsi joku, joka voi ottaa täyden vastuun lapsistasi yhden viikonlopun ajaksi kuukaudessa, parhaassa tapauksessa jopa kahdeksi. Ja suoraan sanottuna- sinulla on puoliso, joka on aloituksenkin hetkellä ollut kantamassa vastuuta lapsista jotka eivät ole edes hänen omiaan(!!!)-omalla kohdallani ex-mies tykkäsi ha kata meitä, minua rais kat a lapsen nähden ja pitää as een piippua ohimolla kuristae ssaan. Monen vuoden ajan.
Että sanoisin sinulle ap- ota vastuu lapsistasi vaikka kuinka vi..taisi-sillä sinulla on loppuelämä aikaa kostaa tälle maailmalle kärsimyksesi, mutta lapsillasi on vain yksi ainoa lapsuus.Se,mikä on tulevaisuus, on sinun varassasi-olisit siitä ylpeä.
Amen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sii kasvanut alkkiskodissa, mikä on pilannut elämäsi. Sen sijaan, että olisit aikuisena hankkinut itsellesi apua, niin lisäännyit alkkiksen kanssa ja aiot pilata lastesi elämän nyt. Ei voi kuin onnitella moisista valinnoista. Milloin olet ajatellut ottaa vastuuta elämästäsi ja lapsistasi? Ja jos et aio, niin kenen ajattelet sen tekevän?
Tämä "neuvo" auttaa APta hänen tilanteessaan miten? Voi luoja mitä ää..öitä täällä kommentoi. Kasvoitko itse alkoholistiperheessä? Tuskinpa. Olet taas yksi niistä paremman sosiaaliluokan ihmisistä,jotka kuvittelevat ymmärtävänsä jotain asioista,joita eivät ole koskaan kokeneet missään muualla kuin oppikirjoissa. Säälittävää ja toivon, että aloittaja laittaa tällaiset hölynpölyn mappiin ö.
Ap kuulostaa itsekeskeiseltä marttyyriltä. Pahoittelen suoraa puhetta, mutta siltä kuulostaa.
Soita nyt terveydenhuoltoon ja sano olevasi pahasti itsetuhoinen ja miettiväsi lastesi hylkäämistä, kyllä sieltä jotain apua sitten saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vikahan ei ole niissä teineissä nyt ollenkaan. Aloittaja ei voisi yhtään paremmin jossain muualla, tai jos saisi teininsä pois vaivoistaan. Jos se vika on aloittajan päässä, niin ei sitä pakoon pääse. Se pitää kohdata ja myöntää ja nöyrtyä hankkimaan apua.
Voisin vähän vähemmän huonosti kun tietäisin, että lapsilla on asiat paremmin. En jaksa enää epäonnistua joka päivä.
Hyvin en tule voimaan enää ikinä.
Ei ole mitään paikkaa missä heillä olisi asiat paremmin. Ellei sitten joku sukulainen. Vaihtuvat laitokset ongelmanuorten parissa ei mitenkään paranna lastesi tilannetta.
Sukulaisia ei ole.
He eivät ole ongelmanuoria, tosin kotona hyvin rajattomia purkamaan kaiken. Nuoremmalla on jotakin haasteita sosiaalisissa suhteissa koulussa oltuaan nuorempana aina sillanrakentaja, mutta tekee kouluhommat kyllä hyvin.
Heillä on "vain" ongelmaäiti.No mitä jos antaisit heidän vain olla. Lopetat kaiken ylimääräisen touhottamisen. Haet lääkkeet masennukseen. Kerrot lapsille että olet masentunut, että tästä eteen päin syötte lähinnä eineksiä, et jaksa järjestää mitään juhlia ja lasten täytyy itse ottaa vastuu läksyistä ja muista omista tekemisistään. Lastensuojelulta pyydät tukiperhettä, et sijoitusta. Lapsesi tajuavat kyllä tilanteen. He ovat kotona kuitenkin paremmassa turvassa kuin jossain laitoksessa.
Meillä saa todella kuulla kunniansa kaikesta tekemättömästä ja tehdystäkin. Tai eivät muut, mutta minä. Joka ainoa päivä teinit muistavat huutaa kaikesta, missä olen huono äiti. Puoliso puolestaan jaksaa muistuttaa mikä on parisuhteessa tärkeintä: läheisyys ymmärtämättä lainkaan, että minä keskityn siihen, että jaksaisin hengittää.
Meillä ei heikoille ja herkille löydy ymmärrystä eikä periaatetta siitä, ettei vihaisenakaan sanota mitä ei ajatella eikä loukata tahallaan noudata kuin minä.
Et kestä että lapsesi on ilkeä? Mikset anna paukkua? Älä opeta kynnysmatoksi.
Mut joo, jonkun impulssin alla ei kantsi päiviänsä päättää.
Lepoon on kaikki oikeutettuja.
Tunteet ei oo vaarallisii, ja ne menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaisin takaisin. TEHKÄÄ SITTE ITTE!!!
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa todella kuulla kunniansa kaikesta tekemättömästä ja tehdystäkin. Tai eivät muut, mutta minä. Joka ainoa päivä teinit muistavat huutaa kaikesta, missä olen huono äiti. Puoliso puolestaan jaksaa muistuttaa mikä on parisuhteessa tärkeintä: läheisyys ymmärtämättä lainkaan, että minä keskityn siihen, että jaksaisin hengittää.
Meillä ei heikoille ja herkille löydy ymmärrystä eikä periaatetta siitä, ettei vihaisenakaan sanota mitä ei ajatella eikä loukata tahallaan noudata kuin minä.
Siis teinisi ja puolisosi ovat suorasanaisia ja sinä et sano koskaan vastaan? Puolisosi ja teinisi myös tulevat hyvin juttuun keskenään? Viestitkö kotona aidosti omista tarpeistasi vai jääkö kaikki sisälle? Teinit ja puolisosi eivät välttämättä ole ajatustenlukijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi lapsia hankitaan jos niistä ei pidetä huolta?
Törkeää hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä.
Sanot ettet jaksa enää, mutta mitä apua olet tähän asti hakenut? Jos et mitään niin kerta heitolla nyt olisit valmis laittamaan sijoitukseen teinit?
Nyt lepäät pääsiäisen. Soitat sosiaalitoimeen ja pyydät teille niitä ensimmäisiä tukitoimenpiteitä: perhetyöntekijää, lapsille tukihenkilönä ja vaikka kotiapua.
Jos olet töissä, niin haet sairaslomaa ja lepäät päivät.
Oletko omalle terapeutille nämä ajatukset puhunut? Jos et, niin puhu. Hän on sitä varten.
Ylipäätään nyt on aika anoa sitä apua. Sijoitus kyllä tulee automaattisesti, jos avusta ei ole mihinkään.
Ymmärrän että on rankkaa, mutta älä hylkää teinejä tässä vaiheessa. Ei ne nyt mitään hyviä suhteita enää kerkeä luomaan ns. uusiin aikuisiin sijoituksessa, vaan joutuvat vaikeassa tilanteessa luultavasti laitosympäristöön jossa tutustuvat helposti pahiksiiin tai joutuvat pahisten kiusaamaksi jos ovat nössömpiä...
Miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lastaan sellaiseen ympäristöön?
Olet sinnitellyt tähän asti, ja pystyt sinnittelemään vielä muutaman vuoden. Käy välillä jossain pitkällä reissulla yksiksesi? Jos lapset on noin isoja, niin mieluummin annat niiden kasvaa itsekseen vapaana siellä kotonanne kuin laittaisit heidät muualle. Eli alat mieluummin vaikka "huonoksi äidiksi" kuin lapset pois kotoa..
Ei se lastensuojelu oikeasti toimi niin, että vaan ilmoitat haluavasi teinit sijoitukseen vaikka HEILLÄ ei ole mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lastensuojelu oikeasti toimi niin, että vaan ilmoitat haluavasi teinit sijoitukseen vaikka HEILLÄ ei ole mitään ongelmia.
Heillä on se ongelma, ettei heillä ole toimintakykyistä huoltajaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että on rankkaa, mutta älä hylkää teinejä tässä vaiheessa. Ei ne nyt mitään hyviä suhteita enää kerkeä luomaan ns. uusiin aikuisiin sijoituksessa, vaan joutuvat vaikeassa tilanteessa luultavasti laitosympäristöön jossa tutustuvat helposti pahiksiiin tai joutuvat pahisten kiusaamaksi jos ovat nössömpiä...
Miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lastaan sellaiseen ympäristöön?
Olet sinnitellyt tähän asti, ja pystyt sinnittelemään vielä muutaman vuoden. Käy välillä jossain pitkällä reissulla yksiksesi? Jos lapset on noin isoja, niin mieluummin annat niiden kasvaa itsekseen vapaana siellä kotonanne kuin laittaisit heidät muualle. Eli alat mieluummin vaikka "huonoksi äidiksi" kuin lapset pois kotoa..
Teinit ovat jo pitemmän aikaa jaksaneet päivittäin huutaa siitä, että heillä on huono äiti ja jo silloin, kun vielä jaksoin jotakin. En jaksa kuunnella huutoa. Itken joka päivä vaikka kuinka monta kertaa tai yhden kerran aamusta iltaan.
Käytännössä olen niin loppu ja itseinhoinen, etten pääse ulos asunnosta päivisin, jolloin liikkuu muita ihmisiä. Lääkäriin selvisin aikoina sitten viimeksi, eikä hän käskenyt kuin ryhdistäytyä ja hoitaa asioita. Unilääkkeitä määräsi pariksi viikoksi. Terapia loppui joitakin vuosia sitten parempaan vaiheeseen, minkä jälkeen erään akuutin tapahtuman jälkeen oli puoli vuotta psykologin supportiivista terapiaa. Nyt olisi mahdollista vain omarahoitteinen terapia etänä, mutta rahaa siihen ei ole eikä uskoakaan. Minä olen syyllinen kaikkien huonoon elämään eikä sitä mitkään juttelut miksikään muuta, eikä varsinkaan, kun joka päivä tulen joka tapauksessa haukutuksi kotona kaikesta mitä olen, mitä teen ja mitä edustan.
Muuten samaa mieltä, mutta lastensuojelu on omassa lähipiirissä toiminut hyvin.
Uskon että on pelastanut henkiä.