Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu kun ei kerta kaikkiaan enää jaksa tätä elämää?
Kommentit (110)
Mua on auttanut jonkun verran se, että lasken tasoa. En haaveile mistään saavuttamattomasta. En tarvitse isoa kämppää enkä autoa. Haen ruokani ilta-alesta, ruokajonosta tai dyykkaamalla, vaatteeni ja vähäiset kamani kierrätyskeskuksesta. Täällä on ihmisillä niin valtavan hyvä elintaso että rottakin elää ylijäämällä ihan mukavasti. Enkä suostu enää oravanpyörään vaan käytän oman aikani just niinku haluan. Teen taidetta, kuljeskelen luonnossa, käyn Kaikukortilla kulttuurijutuissa, katselen leffoja, kerään yrttejä, sieniä, marjoja, luen laajasti eri aiheista, tutkin mitä mieli tekee, olen utelias kaikelle mistä en tiedä! Spirituaalinen ihminen olen omalla tavallani, mutta tuollainen rakkauslässy ei nappaa eikä hyvän ihmisen leikkiminen, miksi mun edes pitäisi olla hyvä, olen mikä olen mieluummin. Kaikkineni.
Mielenterveyttä hoidan mm. maksuttomissa vertaisryhmissä, joista on tullut myös ystäviä. Uin avannossa ja muutenkin liikun paljon luonnossa, se on mun paras mielialalääke... Olen mielenterveyssyistä pudonnut työelämästä, ja vasta nyt kun ei vittuakaan välitä siitä mitä muut musta ajattelee, olen alkanut toipua ja jopa pitää elämästä.
Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää rohjeta kokeilemaan asioita jotka on mukavuusalueen ulkopuolella, ja sitä kautta voi syntyä uus perspektiivi elämään
102 jatkaa vielä. Elämään on tällä tavalla itse etsimällä pikkuhiljaa tullut taas se sama ihmeen ja seikkailun tuntu joka mulla oli lapsena ja jonka menetin pitkäksi aikaa. Vuosikausiksi oikeastaan. Mutta ei saa odottaa mitään liian suurta. Kaikki mahtuu pieneenkin. Seikkailu voi olla joku reissu uuteen metsään, aistit auki. Joku mahtava kirjalöytö. Tai itkettävän kaunis musiikki, vaikka tää:
Jostain syystä yhteiskunta tekee meistä puutuneita ja kyvyttömiä näkemään ympärillemme.
tapahtuu se minkä laitat tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olen ansassa sekoavan pääni kanssa, mistään lääkäreistä, lääkkeistä tai jutteluista ei tunnu olevan apua. Ei vaan enää aivot kestä tätä elämää.
Mulla on yritys, joka pyrkii auttamaan sinun tilanteessasi olevia, mutta täällä ei saa mainostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi pitkään ajattelin liikaa.
Ongelma oli että annoin ajatusteni olla yksin keskenään.
Ajatukset pysyvät levossa kun niiden seuraksi antaa hyvää seuraa: näköhavaintoja, tuntohavaintoja, kuulohavaintoja, makuhavaintoja, hajuhavaintoja. Miellä ajatukset vain yhdeksi aisti-ikkunaksi muiden joukossa ja ihmettele miten ajatukset laantuvat.
tosi usein unohdan tehdä tätä ja tätä on oikeasti tosi vaikea muistaa tehdä, siis mieltää ajatukset vain yhdeksi aisti-ikkunaksi muiden aistien joukossa yhtä tasa-arvoisena, mielenmyllerryksissä yliedustettuna, ylifokusoituna.
Sitten alkaa kuoleman odottelu kuten minulla.
Aloituksessa oli kysymys 'Mitä tapahtuu kun ei enää jaksa?' Vastaus on ei mitään, ainakaan yhteiskunnan puolelta. Ihmisistä jotka ei enää vain jaksa tulee rasite joista haluttaisiin päästä erilleen niin nopeasti kuin mhdollista.