Mitä tapahtuu kun ei kerta kaikkiaan enää jaksa tätä elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Täällä toinen, joka väittää tosissaan rakastavansa jokaista ihmistä. Lähimmäisen rakkaus on sitä, että toivoo ja haluaa hyvää toiselle, eikä tee mitään pahaa, (ainakaan tietoisesti,) toista kohtaan. Minä toivon jokaiselle ihmiselle kaikkea hyvää. Jokainen ihminen on kaiken hyvän arvoinen.

Niin, ja kyllä, tämä tuntuu hiton hyvälle. Rakastaminen.

Yhteiskunta ja työelämä on niin paskoja että ihmiset ei jaksa, ei siinä lääkärit auta. Lääkkeilllä voi tietty yrittää turruttaa todellisuuden pois. Ehkä väsyneet maan hiljaiset vielä joku päivä nousee kapinaan. Kuinkahan monta meitä on? Painakaa yläpeukkua jos kuulutte samaan joukkoon kuin ap ja minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Täällä toinen, joka väittää tosissaan rakastavansa jokaista ihmistä. Lähimmäisen rakkaus on sitä, että toivoo ja haluaa hyvää toiselle, eikä tee mitään pahaa, (ainakaan tietoisesti,) toista kohtaan. Minä toivon jokaiselle ihmiselle kaikkea hyvää. Jokainen ihminen on kaiken hyvän arvoinen.

Niin, ja kyllä, tämä tuntuu hiton hyvälle. Rakastaminen.

Toisin sanoen olet toivovinasi ja olet rakastavinasi, jotta saat siitä itsellesi hyvän mielen tekemättä kuitenkaan yhtään mitään. Olet itsekäs, omaan napaasi rakastunut idiootti.

aloita nyrkkeily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin samassa kuopassa vielä muutama vuosi sitten. Söin kaikki lääkkeet, kokeilin terapiat ja vertaistuet ja kuntoutukset, tulokset nolla. Joskus kun oli erityisen paha päivä, soitin itsemurhalinjalle, ja sieltä neuvottiin mua ostamaan avoauto. Siinä kohtaa tajusin, että nää niin sanotut auttajat on ihan taliaivoja, ja ellen ite kiipeä kuopastani, niin tää oli tässä.

Sori, tiedän ettei paljoa auta. Mutta se just, ei kukaan voi auttaa. Kuolet joka tapauksessa, mutta eikö ennen sitä olisi kiva vaikka tehdä jotain?

Jos mietin itseäni niin kaikki menee usein niin, että kestän elämää jotenkin jos teen asiat omalla tavallani. Saan itse päättää ohjelman ja rytmini. Jaksan ulkoilla, syödä melko hyvin sekä näen edes jotenkin hyvää elämässäni. Sitten, kun taas pitäisi tehdä enemmän asioita ja jaksaa esim ihmisjoukkoa niin ei meinaa tulla mitään. Tai jos pitäisi opiskella ja pärjätä siellä esim sosiaalisissa tilanteissa tai työelämässä. Sitten ei meinaa tulla mitään. Yritän aina kovasti ja lopulta olen jokin hermoraunio joka stressaa kaikesta. Unettomuus palaa ja sellainen epätoivo ja häpeä kuinka olen niin heikko ja huono ihminen etten vaan pärjää täällä. Kiusaaminen yms on vaikuttanut myös paljon. Joku tietysti kirjoittaa, että ihminen voi elää elämää omalla tavallaan. Silti tavallinen ihminen jolla varallisuus vähäistä ei voi vaan olla vaan pitäisi jotain saada aikaankin. Että edes joskus olisi esim rahaa tehdä jotain kivaa ja ei tarvitsisi miettiä miten selviää. Sitten, kun itsestä ei vaan meinaa olla siihen. Sivusta.

Joskus tulee näitä tekstejä, joita pitää ihan ihmetellä. Miten joku voi kirjoittaa 100% kuin minun kynästäni.

Kaikki. Aivan kaikki mitä kirjoitit, käy yks yhteen minuun.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ja työelämä on niin paskoja että ihmiset ei jaksa, ei siinä lääkärit auta. Lääkkeilllä voi tietty yrittää turruttaa todellisuuden pois. Ehkä väsyneet maan hiljaiset vielä joku päivä nousee kapinaan. Kuinkahan monta meitä on? Painakaa yläpeukkua jos kuulutte samaan joukkoon kuin ap ja minä.

Annoin yläpeukkua, mutta en usko että minusta pksasäkistä on kapinaan. Minusta on korkeintaan kaasuttamaan itseni pois täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Täällä toinen, joka väittää tosissaan rakastavansa jokaista ihmistä. Lähimmäisen rakkaus on sitä, että toivoo ja haluaa hyvää toiselle, eikä tee mitään pahaa, (ainakaan tietoisesti,) toista kohtaan. Minä toivon jokaiselle ihmiselle kaikkea hyvää. Jokainen ihminen on kaiken hyvän arvoinen.

Niin, ja kyllä, tämä tuntuu hiton hyvälle. Rakastaminen.

Niinpä, se tuntuu oikeasti hyvältä jollain tapaa :)  Tuolla äkäisellä yksilöllä täällä on vielä paljon opittavaa maailmasta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Ei sillä ole väliä mihin sinä uskot, mutta opettele vähän käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin samassa kuopassa vielä muutama vuosi sitten. Söin kaikki lääkkeet, kokeilin terapiat ja vertaistuet ja kuntoutukset, tulokset nolla. Joskus kun oli erityisen paha päivä, soitin itsemurhalinjalle, ja sieltä neuvottiin mua ostamaan avoauto. Siinä kohtaa tajusin, että nää niin sanotut auttajat on ihan taliaivoja, ja ellen ite kiipeä kuopastani, niin tää oli tässä.

Sori, tiedän ettei paljoa auta. Mutta se just, ei kukaan voi auttaa. Kuolet joka tapauksessa, mutta eikö ennen sitä olisi kiva vaikka tehdä jotain?

Jos mietin itseäni niin kaikki menee usein niin, että kestän elämää jotenkin jos teen asiat omalla tavallani. Saan itse päättää ohjelman ja rytmini. Jaksan ulkoilla, syödä melko hyvin sekä näen edes jotenkin hyvää elämässäni. Sitten, kun taas pitäisi tehdä enemmän asioita ja jaksaa esim ihmisjoukkoa niin ei meinaa tulla mitään. Tai jos pitäisi opiskella ja pärjätä siellä esim sosiaalisissa tilanteissa tai työelämässä. Sitten ei meinaa tulla mitään. Yritän aina kovasti ja lopulta olen jokin hermoraunio joka stressaa kaikesta. Unettomuus palaa ja sellainen epätoivo ja häpeä kuinka olen niin heikko ja huono ihminen etten vaan pärjää täällä. Kiusaaminen yms on vaikuttanut myös paljon. Joku tietysti kirjoittaa, että ihminen voi elää elämää omalla tavallaan. Silti tavallinen ihminen jolla varallisuus vähäistä ei voi vaan olla vaan pitäisi jotain saada aikaankin. Että edes joskus olisi esim rahaa tehdä jotain kivaa ja ei tarvitsisi miettiä miten selviää. Sitten, kun itsestä ei vaan meinaa olla siihen. Sivusta.

Joo en itsekään halua olla ihmisjoukkojen seassa paljoa, sillä sielä on niin paljon negatiivista energiaa. Ja me vähän herkemmät aistitaan se negatiivisuus heti.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Olen kerännyt itseni sen sata kertaa, yrittänyt miljoonaa keinoa, toteuttanut elämänmuutoksia, tarkistanut asennetta, ollut sinnikäs mutta ei. Ei lähde, ei onnistu.

Jos luovuttaisi vaan...kai sitten joku sossu ennemmin tai myöhemmin hommaa jonkun sängyn jostain asunnottomien majasta johon voi mädäntyä.

Mene psykoterapiaan psykoterapeutille, jonka kanssa kemianne kohtaa.

Voimia! Tää ei ole helppoa eikä kovin kivaa, tää elämä.

Mua on auttanut:

1. Suomen mielenterveysseuran kriisiterapia, maksuton. Kävin itse paikan päällä juttelemassa, koska asun pk-seudulla, mutta heillä on myös päivystävä puhelin. 

2. Mielialalääkitys. En niitä mielelläni syö, mutta pakko on myöntää, että koen niiden pelastaneen minut. Sain lisää energiaa ja omat ajatukset muuttuivat synkistä ihan kelvollisiksi. Reseptin sain tk-lääkäriltä, jolle olin päässyt soitettuani ja kerrottuani, etten jaksa enää, en selviä, myönsin tarvitsevani apua enkä olisi kestänyt odottaa paria viikkoa, kuten minulle ensin sanottiin. Akuutti aika järjestyi samalle päivälle ja sain alkuun myös rauhoittavia, koska kävin aika kierroksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Ei sillä ole väliä mihin sinä uskot, mutta opettele vähän käytöstapoja.

Minä vain kerron sinulle mielipiteeni sinun sanomisistasi, mutta sinä valehtelet kaikille. Joko olet hyvin nuori pumpulissa elänyt tai yksinkertaisesti tyhmä. Kumpaa?

Mitä se sun napaa kutittaa ketä mä rakastan tai en? :D ja en kumpaakaan noista, pikkasen henkisesti kypsempi kun sinä vaan.

Muutti ja ympäristön vaihdos. Ei ainakaan täällä missä asun jatkuvasti yritetään muistuttaa vanhemmistani ja isovanhemmista, ole mahdollista elää mielekästä elämää. En tosiaankaan suostuisi muuttamaan takaisin Pohjois-Karjalaan enkä kaipaa edesmenneitä isovanhempia siinä määrin, että haikailisin lapsuuden aikoja. Aivan suru on matkassa hetken aikaa, mutta vuosien takaiset menetykset on jo surtu. Sitä en käsitä miksi minua edelleen yritetään pyörittää menneisyyden haikailuissa tai nostalgioissa. Elämä on kuitenkin edessä eikä menneisyydessä ja se, että yritetään tarkoituksella saada menettämään elämänhalunsa on pahantahtoisuutta. Pyrkimys saada taipumaan vanhustyön puolelle työskentelemään, kun en erityisemmin viihdy vanhusten parissa - en kyllä lastenkaan parissa, mutta näitä polkuja työelämään tarjotaan. Eivät kyseiset työt olisi minulle sen merkityksellisempiä tai henkilökohtaisella tasolla palkitsevia, että uhraisin elämäni etenkin, kun minulla ei ole omia lapsia. Eli ap:lle - paikan ja ympäristön vaihdos, johonkin, jossa on mahdollista löytää ystävällisiä, rakastavia ja läheisiä ihmissuhteita, ilman että oletetaan työn tarjoavan kaiken elämänsisällön. Minäkin lopetan vauvapalstalla kirjoittelun, ruokakaupassa ajankuluksi käymisen ja muun turhan ajankuluttelun, kun elämä naksahtaa raiteilleen ja on aidosti merkitysellisyyttä johon huomionsa suunnata ja asun paikassa, jossa minua ei kutsuta pojaksi.

Ei ole helppoa sinulla, eikä mullakaan.

Alapäässä aukon kohdalla on iso patti joka tekee elämästä täyttä helvettiä.

Apua ei saa mistään, kun ei löydy ammattitaitoisia lääkäreitä jotka huomaisivat patin olemassa oloa, vaikka se siellä on ja haittaa elämää hirveästi.

Tuntuu siltä ettei jaksa elää enää kauan tämän vaivan takia.

Mä olen ajatellut sen niin, että jos otan tosta lähimmän exitin, ja jälleen syntyminen on totta, niin saatan syntyä naiseksi johonkin lähi-idän maahan eikä mulla ole mitään itsemääräämisoikeutta enää ja pitää käydä lapsuus taas lävitse. Nyt mulla on näillä tiedoilla, iällä ja ymmärryksellä mahdollisuus vaikuttaa elämääni aika pitkälti.

Ja jos se on niin, että tänne synnytään aina uudelleen tarkoituksena kasvaa ihmisenä mahdollisimman paljon, niin sinnittelen ja yritän oppia tässä elämässä mahdollisimman paljon.

Siitä huolimatta olen ilmeisesti syntynyt jotenkin raskaalla mielenlaadulla ja aika iso osa tästä elämästä on ollut yhtä kivireen vetämistä, ja se lähin exit on käynyt monesti mielessä. Välillä on mennyt vuosia että tuntui siltä että päivässä on viisitoista minuuttia ilman tuskaa. Joskus tuntuu epäreilulta kun näyttää siltä että osa täällä vaan viheltelee ja nauttii elämästään ilman huolen häivää. Tiedän että jos olemme täällä oppimassa, niin se kuuluu asiaan että meillä on erilaiset elämät, mutta silti, joskus vaan tuntuu siltä että näille tunteille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Ei sillä ole väliä mihin sinä uskot, mutta opettele vähän käytöstapoja.

Minä vain kerron sinulle mielipiteeni sinun sanomisistasi, mutta sinä valehtelet kaikille. Joko olet hyvin nuori pumpulissa elänyt tai yksinkertaisesti tyhmä. Kumpaa?

Mitä se sun napaa kutittaa ketä mä rakastan tai en? :D ja en kumpaakaan noista, pikkasen henkisesti kypsempi kun sinä vaan.

Et siis nuori, mutta tyhmä. Ja erittäin itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut sen niin, että jos otan tosta lähimmän exitin, ja jälleen syntyminen on totta, niin saatan syntyä naiseksi johonkin lähi-idän maahan eikä mulla ole mitään itsemääräämisoikeutta enää ja pitää käydä lapsuus taas lävitse. Nyt mulla on näillä tiedoilla, iällä ja ymmärryksellä mahdollisuus vaikuttaa elämääni aika pitkälti.

Ja jos se on niin, että tänne synnytään aina uudelleen tarkoituksena kasvaa ihmisenä mahdollisimman paljon, niin sinnittelen ja yritän oppia tässä elämässä mahdollisimman paljon.

Siitä huolimatta olen ilmeisesti syntynyt jotenkin raskaalla mielenlaadulla ja aika iso osa tästä elämästä on ollut yhtä kivireen vetämistä, ja se lähin exit on käynyt monesti mielessä. Välillä on mennyt vuosia että tuntui siltä että päivässä on viisitoista minuuttia ilman tuskaa. Joskus tuntuu epäreilulta kun näyttää siltä että osa täällä vaan viheltelee ja nauttii elämästään ilman huolen häivää. Tiedän että jos olemme täällä oppimassa, niin se kuuluu asiaan että meillä on erilaiset elämät, mutta silti, joskus vaan tuntuu siltä että näille tunteille ei voi mitään.

Näin itsekin näen, että ollaan täällä oppimassa ja kärsimässä.

AP, olen ollut samassa paikassa ja yritin hakea apua. Sain vain läjän pillereitä ja en syönyt niistä yhtäkään. Luonnossa liikkumista suosittelisin. Jos minä saisin muutaman miljoonan vaikka lotossa, perustaisin paikan jossa ihmiset saisi ilmaiseksi hengähtää ja rakentaa itsensä uudelleen. Älä luovuta ihan vielä, ehkä jotain tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut sen niin, että jos otan tosta lähimmän exitin, ja jälleen syntyminen on totta, niin saatan syntyä naiseksi johonkin lähi-idän maahan eikä mulla ole mitään itsemääräämisoikeutta enää ja pitää käydä lapsuus taas lävitse. Nyt mulla on näillä tiedoilla, iällä ja ymmärryksellä mahdollisuus vaikuttaa elämääni aika pitkälti.

Ja jos se on niin, että tänne synnytään aina uudelleen tarkoituksena kasvaa ihmisenä mahdollisimman paljon, niin sinnittelen ja yritän oppia tässä elämässä mahdollisimman paljon.

Siitä huolimatta olen ilmeisesti syntynyt jotenkin raskaalla mielenlaadulla ja aika iso osa tästä elämästä on ollut yhtä kivireen vetämistä, ja se lähin exit on käynyt monesti mielessä. Välillä on mennyt vuosia että tuntui siltä että päivässä on viisitoista minuuttia ilman tuskaa. Joskus tuntuu epäreilulta kun näyttää siltä että osa täällä vaan viheltelee ja nauttii elämästään ilman huolen häivää. Tiedän että jos olemme täällä oppimassa, niin se kuuluu asiaan että meillä on erilaiset elämät, mutta silti, joskus vaan tuntuu siltä että näille tunteille ei voi mitään.

Näin itsekin näen, että ollaan täällä oppimassa ja kärsimässä.

Kuka tällaisen järjestelmän on laatinut ja kuka sitä valvoo?

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva perustaa joku vertaistukiryhmä meille kanssakärsijöille?

Tää ois lohdullista, mutta miten? Numeroita ja sähköposteja täällä ei voi jakaa :/