Mitä tapahtuu kun ei kerta kaikkiaan enää jaksa tätä elämää?

Tarjosin apua, mutta täällä ei saa mainostaa yritystä.

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin apua, mutta täällä ei saa mainostaa yritystä.

Perustuuko osaamisesi kuuden vuoden yliopisto opinnoille psykologiassa?

Olin samassa kuopassa vielä muutama vuosi sitten. Söin kaikki lääkkeet, kokeilin terapiat ja vertaistuet ja kuntoutukset, tulokset nolla. Joskus kun oli erityisen paha päivä, soitin itsemurhalinjalle, ja sieltä neuvottiin mua ostamaan avoauto. Siinä kohtaa tajusin, että nää niin sanotut auttajat on ihan taliaivoja, ja ellen ite kiipeä kuopastani, niin tää oli tässä.

Sori, tiedän ettei paljoa auta. Mutta se just, ei kukaan voi auttaa. Kuolet joka tapauksessa, mutta eikö ennen sitä olisi kiva vaikka tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Kokeilen tänään alkoholia. Mulla ei ole mitään mt juttuja, olen vaan vähän paljon väsynyt ja elämäntilanteestani johtuen näköalaton ja puhti pois. Onneksi on jo keski-ikäinen niin tässä ollaan vähintään puolessa välissä exittiä.

Jos olet mies, niin sinulla saattaa olla hormoni toiminnan lasku kyseessä, siitä uupunut olo?

Vierailija kirjoitti:

Olin samassa kuopassa vielä muutama vuosi sitten. Söin kaikki lääkkeet, kokeilin terapiat ja vertaistuet ja kuntoutukset, tulokset nolla. Joskus kun oli erityisen paha päivä, soitin itsemurhalinjalle, ja sieltä neuvottiin mua ostamaan avoauto. Siinä kohtaa tajusin, että nää niin sanotut auttajat on ihan taliaivoja, ja ellen ite kiipeä kuopastani, niin tää oli tässä.

Sori, tiedän ettei paljoa auta. Mutta se just, ei kukaan voi auttaa. Kuolet joka tapauksessa, mutta eikö ennen sitä olisi kiva vaikka tehdä jotain?

Täähän se ois.

Kannattaa sanoa itselleen kauniita sanoja vaikkei niitä aluksi edes uskoisi. Aamulla herätessä on paras hetki kehua itseään, kun on vähän vielä muissa maailmoissa. Voit sanoa vaikka "olet ihana, olet mahtava" tms. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni, pelkkä selviytyminen päivästä on hyvä saavutus. Olen hyväksynyt, että ADD-aivoillani ei ole helppoa olla tässä maailmassa. Pyrin olemaan toiveikas tulevaisuudesta ja tsemppaan itseäni olemaan innostunut jatkuvasti.

Spirituaalisuudesta on myös ollut apua, yritän rakastaa kaikkia ihmisiä ja ymmärrän, ettei oikein millään ole elämän lopussa väliä. Tärkeintä on olla hyvä ihminen ja kerätä positiivista karmaa. Pyrin siispä tekemään hyviä tekoja ja auttamaan ihmisiä sen verran kun pystyn, siksi kirjoitin tämän viestinkin : )  Kaikkea hyvää teille arvokkaat ihmiset! <3

Se, että hengittää kunnolla ja pitää hyvän ryhdin vaikuttaa myös oloon aika paljon minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

Mieti syistä mistä syystä ajattelet näin, mitkä vie puhtia että ajattelet elämästä näin? Etsi kivoja juttuja mitä mukavaa tekisit ja mistä asioista pidät

Ois kiva perustaa joku vertaistukiryhmä meille kanssakärsijöille?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sanoa itselleen kauniita sanoja vaikkei niitä aluksi edes uskoisi. Aamulla herätessä on paras hetki kehua itseään, kun on vähän vielä muissa maailmoissa. Voit sanoa vaikka "olet ihana, olet mahtava" tms. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni, pelkkä selviytyminen päivästä on hyvä saavutus. Olen hyväksynyt, että ADD-aivoillani ei ole helppoa olla tässä maailmassa. Pyrin olemaan toiveikas tulevaisuudesta ja tsemppaan itseäni olemaan innostunut jatkuvasti.

Spirituaalisuudesta on myös ollut apua, yritän rakastaa kaikkia ihmisiä ja ymmärrän, ettei oikein millään ole elämän lopussa väliä. Tärkeintä on olla hyvä ihminen ja kerätä positiivista karmaa. Pyrin siispä tekemään hyviä tekoja ja auttamaan ihmisiä sen verran kun pystyn, siksi kirjoitin tämän viestinkin : )  Kaikkea hyvää teille arvokkaat ihmiset! <3

Kiitos sinulle. <3

Vierailija kirjoitti:

Mieti syistä mistä syystä ajattelet näin, mitkä vie puhtia että ajattelet elämästä näin? Etsi kivoja juttuja mitä mukavaa tekisit ja mistä asioista pidät

Näin ohiksena täytyy sanoa, että yksinäisyys pahentaa oloa ja aina toivoo löytävänsä tukiverkon oikeista ystävistä, kun sellaista ei ole yrittämisestä huolimatta saanut.

Mitäkö sitten? Sitten ei enää kestä. Sairastuu, ehkä kuolee. Ei siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa. Kestää tai ei kestä, jaksaa tai ei. Kukaan ei ota koppia eikä ketään kiinnosta sun elämä. Itse täällä pitää apua taistella itselleen. Sitä sitten.

Elämä on niinkuin vaikka joku sairaskohtaus. Sinä jäät johonkin kadulle tai hankeen tai ostarin lattialle makaamaan, jos et pääse itse päivystykseen. Joku ohikulkija joskus sitten soittaa sen lanssin. On myöhäistä tai ei. Sitä sitten.

Entäs jos pää hajoaa, menee mielenterveys? Niin. Sitten se menee. Ei siinä sen kummempaa. Ei näiltä ketään voida suojata. Ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ei ole olemassakaan. Sitten hoidetaan miten sattuu ja mihin kunnalla on jonkun viskaalin mukaan varaa.

Elämä on mitä se on. Ei se ole sen kummempaa. Ei ole mitään taikapölyä tai enkelinsiipiä. Jos et jaksa, jäät sivuun. Sekoat pahemmin ja joudut johonkin laitokseen. Kukaan ei tule käymään. Jos sairastut kunnolla fyysisesti, kuolet.

Joku joskus kaivaa sulle sen montun ja toinen ihminen sut sinne peittää. Ei ne tee sitä siksi että ne välittävät sinusta vaan kun niille maksetaan siitä. Toki sulla voi olla perhettä. Ne tekee ehkä jotain ihan sun takia. Tai ei.

Ehkä sun seottua, tapettua ittesi tai riuduttua kituliaaseen loppuusi sun muistoksi juodaan kahvit, ehkä ei. Ei läheskään kaikki saa muistotilaisuutta vaikka olisi ihmisiä ja rahaa. Ei kaikkia rakasteta. Ei elävillä oo aikaa. Sitten se vaan on niin.

Ihan varmasti jaetaan omaisuus jos sulta jakamista jäi. Elämä jatkuu, ne kappelin synkät virret soivat jo puolen tunnin, max tunnin päästä seuraavalle. Pappi esittää ettei halua kotiin, sitäkään ei kiinnosta.

Jokainen meistä jaksaa, kunnes ei jaksa. Sitten käy niin ettei jaksa. Mylly jauhaa, jotkut tekee hurjaa tulosta toisten kärsimyksellä ja kuolemalla. Elämä on karua.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Niinhän sitä voi uskoa. Ihminen selviää tasan niin kauan, kun omat voimat riittävät ja näkee toivoa elämässään. Tai omaa esim niin "hyvät" läheiset, jotka auttavat. Jos ei ole voimia eikä enää toivoa, eikä ketään edes kiinnosta oletko olemassa niin sinulla on huonot lähtökohdat. Itse roikun jossain haavemaailmassa ja yritän unohtaa ikävät jutut. Tämä toimii nyt. Silloin, kun voin huonommin mikään ei auttanut. Onneksi tätä hirveää aikaa kesti vaan muutamia kuukausia. Jos olisi kestänyt pidempään niin en olisi selvinnyt. Siinä mielessä ymmärrän nyt täysin vakavasti masentuneita yms mielenterveysjuttujen kanssa kamppailevia. Minä en itse enää luota ihmisiin. On niin ikävää kiusaamista yms ollut. Toisaalta mukavia hetkiä myös, mutta hyvin harvoin. Samalla olen yksinäinen kuitenkin. Minulla oli eräs tuttu jota eräs ihminen myös rakasti paljon. Silti tämä ei riittänyt, kun hän oli kokenut niin paljon pahaa, ettei kestänyt enää. Näin päätti elämänsä. Silloin mietin aina sitä miksi hän päätti lopettaa elämänsä, kun häntä rakasti se ihminen niin paljon. Nyt ymmärrän paremmin sen kuinka joskus se tuska on vaan liikaa. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaikki järjestyy aina ja kaikesta selviää aina. Yksi päivä, yksi hyvä juttu. Me kaikki olemme pieniä ja avuttomia. Se asunnoton siellä yömajassa on myös pieni ihminen. Häntä on kuitenkin rakastettu, että ei tarvitse nukkua ulkona. Se on ihmeellistä. Me kaikki saamme kokea ihmeitä joka päivä.

Älä sössötä. Ihmisiä kuolee joka päivä siihen, että asiat vain eivät järjesty niin, että he pysyisivät elossa. Yömaja ei ole mitään rakastamista, vaan väline, jolla vältetään ruumiiden kerääminen ulkosalta.

Typerää olla noin töykeä tuolle kirjoittajalle, joka yrittää vaan auttaa.

On typerää lässyttää tuiki tuntemattomille ihmiselle ihmeistä ja rakastamisista. Yhtä typerää on lässyttää anonyymilla palstalla, että "sinäkin olet tärkeä" ja "sinä olet arvokas", kun itse on niin turvallisen kaukana, ettei ole mitään vaaraa joutua vastaamaan valheistaan ja herravarjele tekemään jotain näyttääkseen, että tarkoittaa niitä.

Kaikkein idioottisinta "ajatusten ja rukousten" lisäksi on väittää, että kaikki järjestyy. Se on emävale ja loukkaus.

Ja miten se pitäisi muka näyttää? Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei haluaisi edes olla tekemisissä hänen kanssaan. Rakastan esim isääni, mutten halua olla hänen seurassaan paljoa, koska hän on niin negatiivinen. Se, että rakastat ihmisiä, ei tarkoita että sinulla on jotain vastuita häntä kohtaan.

Väitätkö sinä tosissasi rakastavasi ihmistä, johon ainoa kontaktisi on yksi kirjoitus keskustelupalstalle? Et rakasta, mutta haluat saada itsellesi hyvän mielen, että sanot niin.

Vierailija kirjoitti:

Olin samassa kuopassa vielä muutama vuosi sitten. Söin kaikki lääkkeet, kokeilin terapiat ja vertaistuet ja kuntoutukset, tulokset nolla. Joskus kun oli erityisen paha päivä, soitin itsemurhalinjalle, ja sieltä neuvottiin mua ostamaan avoauto. Siinä kohtaa tajusin, että nää niin sanotut auttajat on ihan taliaivoja, ja ellen ite kiipeä kuopastani, niin tää oli tässä.

Sori, tiedän ettei paljoa auta. Mutta se just, ei kukaan voi auttaa. Kuolet joka tapauksessa, mutta eikö ennen sitä olisi kiva vaikka tehdä jotain?

Jos mietin itseäni niin kaikki menee usein niin, että kestän elämää jotenkin jos teen asiat omalla tavallani. Saan itse päättää ohjelman ja rytmini. Jaksan ulkoilla, syödä melko hyvin sekä näen edes jotenkin hyvää elämässäni. Sitten, kun taas pitäisi tehdä enemmän asioita ja jaksaa esim ihmisjoukkoa niin ei meinaa tulla mitään. Tai jos pitäisi opiskella ja pärjätä siellä esim sosiaalisissa tilanteissa tai työelämässä. Sitten ei meinaa tulla mitään. Yritän aina kovasti ja lopulta olen jokin hermoraunio joka stressaa kaikesta. Unettomuus palaa ja sellainen epätoivo ja häpeä kuinka olen niin heikko ja huono ihminen etten vaan pärjää täällä. Kiusaaminen yms on vaikuttanut myös paljon. Joku tietysti kirjoittaa, että ihminen voi elää elämää omalla tavallaan. Silti tavallinen ihminen jolla varallisuus vähäistä ei voi vaan olla vaan pitäisi jotain saada aikaankin. Että edes joskus olisi esim rahaa tehdä jotain kivaa ja ei tarvitsisi miettiä miten selviää. Sitten, kun itsestä ei vaan meinaa olla siihen. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sanoa itselleen kauniita sanoja vaikkei niitä aluksi edes uskoisi. Aamulla herätessä on paras hetki kehua itseään, kun on vähän vielä muissa maailmoissa. Voit sanoa vaikka "olet ihana, olet mahtava" tms. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni, pelkkä selviytyminen päivästä on hyvä saavutus. Olen hyväksynyt, että ADD-aivoillani ei ole helppoa olla tässä maailmassa. Pyrin olemaan toiveikas tulevaisuudesta ja tsemppaan itseäni olemaan innostunut jatkuvasti.

Spirituaalisuudesta on myös ollut apua, yritän rakastaa kaikkia ihmisiä ja ymmärrän, ettei oikein millään ole elämän lopussa väliä. Tärkeintä on olla hyvä ihminen ja kerätä positiivista karmaa. Pyrin siispä tekemään hyviä tekoja ja auttamaan ihmisiä sen verran kun pystyn, siksi kirjoitin tämän viestinkin : )  Kaikkea hyvää teille arvokkaat ihmiset! <3

Nämä ovat kivoja viestejä lukea. Itseä tosin auttaa parhaiten se, että tavallaan "kadotan" itseni sinne taustalle. En mieti lainkaan esim miltä näytän tai minkälainen olen. Tulee vaan kaikkea ikävää mieleen. Keskityn ulkona esim luontoon tai mietin jotain ihan muuta asiaa kuin itseäni. Samalla yritän aina miettiä jotain hyviä juttuja. Ihmisistä on vaikeaa ajatella hyvää kaiken kokemani jälkeen. Silti koen kaiken silti niin että samaistun varsinkin kaikkea vaikeuksia kokeneisiin ja yritän vieläkin olla empaattinen. Olen hyvä selviämään yhdestä päivästä jopa kuukaudesta. Tämä elämäni ei vaan vie mihinkään, kun ajelehdin vaan jotenkin eteenpäin. Ehkä sellainen ihminen joka kestää elämää ja jolla on voimia pystyy myös etenemään ja saavuttaa jotakin.

"Entäs jos pää hajoaa, menee mielenterveys? Niin. Sitten se menee. Ei siinä sen kummempaa. Ei näiltä ketään voida suojata. Ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ei ole olemassakaan. Sitten hoidetaan miten sattuu ja mihin kunnalla on jonkun viskaalin mukaan varaa."

Itse olen perheestä missä kaikki mielenterveyden jutut ovat lähes tabuja. Niistä ei puhuta eikä niitä ole olemassakaan. Ainakaan jos ei jotain vakavaa skitsofreniaa yms oteta mukaan laskuihin. Näin on hyvin vaikeaa itsekin käsitellä niitä juttuja ja miettiä kuinka huono oma olo on ollut. Tarvisin itsekin vertaistukea. Eräs lääkäri sanoi minusta ihan hyvin, kun kävin siellä unettomuuden vuoksi ja sanoin kuinka pelkään sekoavani, että "sitten hoidetaan jos jotain sellaista tulee". Se ehkä rauhoitti minua hieman ja mietin etten ole ainoa joka miettii näitä juttuja. Toki se hoidon taso on täälläkin mitä on. Onneksi olen paremmassa kunnossa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sanoa itselleen kauniita sanoja vaikkei niitä aluksi edes uskoisi. Aamulla herätessä on paras hetki kehua itseään, kun on vähän vielä muissa maailmoissa. Voit sanoa vaikka "olet ihana, olet mahtava" tms. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni, pelkkä selviytyminen päivästä on hyvä saavutus. Olen hyväksynyt, että ADD-aivoillani ei ole helppoa olla tässä maailmassa. Pyrin olemaan toiveikas tulevaisuudesta ja tsemppaan itseäni olemaan innostunut jatkuvasti.

Spirituaalisuudesta on myös ollut apua, yritän rakastaa kaikkia ihmisiä ja ymmärrän, ettei oikein millään ole elämän lopussa väliä. Tärkeintä on olla hyvä ihminen ja kerätä positiivista karmaa. Pyrin siispä tekemään hyviä tekoja ja auttamaan ihmisiä sen verran kun pystyn, siksi kirjoitin tämän viestinkin : )  Kaikkea hyvää teille arvokkaat ihmiset! <3

Nämä ovat kivoja viestejä lukea. Itseä tosin auttaa parhaiten se, että tavallaan "kadotan" itseni sinne taustalle. En mieti lainkaan esim miltä näytän tai minkälainen olen. Tulee vaan kaikkea ikävää mieleen. Keskityn ulkona esim luontoon tai mietin jotain ihan muuta asiaa kuin itseäni. Samalla yritän aina miettiä jotain hyviä juttuja. Ihmisistä on vaikeaa ajatella hyvää kaiken kokemani jälkeen. Silti koen kaiken silti niin että samaistun varsinkin kaikkea vaikeuksia kokeneisiin ja yritän vieläkin olla empaattinen. Olen hyvä selviämään yhdestä päivästä jopa kuukaudesta. Tämä elämäni ei vaan vie mihinkään, kun ajelehdin vaan jotenkin eteenpäin. Ehkä sellainen ihminen joka kestää elämää ja jolla on voimia pystyy myös etenemään ja saavuttaa jotakin.

Mun mielestä tuo on jo aikamoinen saavutus että traumatisoitunut ihminen kykenee ehkä jonkin takaraivossa olevan viisauden avulla tietoisesti kiinnittämään huomion pois itsestään ja tietoisesti vaalii herkkyyttä, empatiaa ja hyvyyttä itsessään. Tuostapa voisi moni ottaa oppia.