Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut solussa jopa matalapalkkaisena työntekijänä, koska yksiöön ei ollut varaa. Mielenkiintoinen ajatus että pienestä palkastani maksettaisiin veroja jotta opiskelijat saavat yksiöt. Sanoisinko ahneeksi ja lellityksi tällaista vaativaa ihmistä.

Koko maailmassa opiskelijat asuvat soluissa. Mikä tekee Suomen opiskelijasta kuninkaallisen, joka tarvii oman palatsin? Ei ainakaan kulttuuri, sillä muut Pohjoismaat ovat täynnä soluja. Kyllä se on ahneus.

Suomalaiset kantavat rähinäviinageeniä. Ei raivopäitä voi asuttaa soluissa.

Parikymmentä vuotta sitten onnistui hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kpmmunismia pitää pelätä enemmän kuin oikeiston leikkauksia.

Eipä kommunismia missään ole näkynyt

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää kommentointia täällä. Tuli itselle oikeasti tosi paha mieli. Tällä tavallako puhutte muille ihmisille?

Itse asun opiskelijakaksiossa, jossa naapuritkin jo niin meluisia että en uskalla edes ajatella, millaista olisi solussa. Hoas muuttaa tälläkin hetkellä suurinta osaa soluista yksiöiksi ja kaksioiksi, koska niiden kysyntä on niin suurta ja solu on vanhanaikainen asumismuoto. Miksi vaaditaan, että opiskelija eläisi köyhyydessä jossain likaisessa soluasunnossa? Opiskelijoista tulee tulevaisuuden veronmaksajia. Jos kaikki tuet lakkautetaan, meillä on edessä tilanne, ettei suomalaisia asiantuntijoita enää ole ja sitten niitä lääkäreitä rahdataan ulkomailta entistä enemmän. Itse teen kahta työtä opintotuen ja asumistuen lisäksi. Asunto on edullinen, mutta harrastukset kalliita. En aio elää köyhyydessä vaikka olenkin opiskelija.

Mutta hävettää se, millä tavalla puhutte muista ihmisistä. Miten ihmiset voivatkin olla niin katkeria muiden sosiaalietuuksista, jotka ovat vielä EU tasolla matalimpia...?

Miksi täällä toistuvasti toitotetaan, miten kauheaa on opiskelijan asua köyhänä likaisessa solukämpässä. Mä olen asunut solukämpässä, joka ei ollut likainen enkä minä ollut köyhä. Herranjumala, täällähän ihmiset paljastaa itse olevansa sottaisia. Meidän solussa jokainen siivosi kunnolla vuorollaan yleiset tilat ja jokainen piti oman huoneensa siistinä, mutta meistä jokainen tulikin siististä ja sivistyneestä kodista. Köyhä ei tarvinnut olla, kun vuokra oli niin halpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Mutta sitten kun ehdotan, että mitä jos tehtäisiin mahdolliseksi ihmisille nopeuttaa sitä valmistumista niin halutessa, jolloin niillä omilla rahoilla opiskelu kestäisi ehkä vain vuoden, eikä 5 vuotta, niin alapeukkua. Jos joku haluaa opiskella 10 vuotta omilla rahoilla, niin hyvä niin.

Ihmisiä ei tule pakottaa soluihin, koska me emme saa koulutuksia tehtyä tehokkaiksi ja muu on liian kallista, sellaista nopeaa systeemiä kaipaaville.

Kaikilta aloilta ei valmistumista voi nopeuttaa kuin tietyn verran, suurin osa meistä tavallisista opiskelijoista ei ole uutisissa hehkutettuja supersuorittajia ja aika moni tutkinto vaan vie aikaa harjotteluineen, graduineen ynnä muineen. Toki olisi hyvä, että opiskelu olisi joustavampaa ja helpommin omaan aikatauluun järjestettävissä, mutta tässä tulee taas opetukseen laitetut resurssit vastaan.

Tietenkin toisissa opinnoissa saattaa mennä vuosia ja juuri siksi se saattaisi olle erittäin tärkeää, että vaikka ne 3 ensimmäistä vuotta, voisi vaikka suorittaa siellä kotona perähikiällä ja sitten vaikka ne viimeiset 2 vuotta, jossain suuremmassa kaupungissa. Nyt tilanne on 5 vuotta Helsingissä ja hinnan tiedämme sekä opiskelijalle, että veronmaksajalle.

No ei tosiaan! Pyydä äiti mukaan kaupunkiin, jos noin pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää kommentointia täällä. Tuli itselle oikeasti tosi paha mieli. Tällä tavallako puhutte muille ihmisille?

Itse asun opiskelijakaksiossa, jossa naapuritkin jo niin meluisia että en uskalla edes ajatella, millaista olisi solussa. Hoas muuttaa tälläkin hetkellä suurinta osaa soluista yksiöiksi ja kaksioiksi, koska niiden kysyntä on niin suurta ja solu on vanhanaikainen asumismuoto. Miksi vaaditaan, että opiskelija eläisi köyhyydessä jossain likaisessa soluasunnossa? Opiskelijoista tulee tulevaisuuden veronmaksajia. Jos kaikki tuet lakkautetaan, meillä on edessä tilanne, ettei suomalaisia asiantuntijoita enää ole ja sitten niitä lääkäreitä rahdataan ulkomailta entistä enemmän. Itse teen kahta työtä opintotuen ja asumistuen lisäksi. Asunto on edullinen, mutta harrastukset kalliita. En aio elää köyhyydessä vaikka olenkin opiskelija.

Mutta hävettää se, millä tavalla puhutte muista ihmisistä. Miten ihmiset voivatkin olla niin katkeria muiden sosiaalietuuksista, jotka ovat vielä EU tasolla matalimpia...?

Miksi täällä toistuvasti toitotetaan, miten kauheaa on opiskelijan asua köyhänä likaisessa solukämpässä. Mä olen asunut solukämpässä, joka ei ollut likainen enkä minä ollut köyhä. Herranjumala, täällähän ihmiset paljastaa itse olevansa sottaisia. Meidän solussa jokainen siivosi kunnolla vuorollaan yleiset tilat ja jokainen piti oman huoneensa siistinä, mutta meistä jokainen tulikin siististä ja sivistyneestä kodista. Köyhä ei tarvinnut olla, kun vuokra oli niin halpa.

Sulle onkin osunut sellainen optimaalinen soluasunto. Tuo on lottovoitto. Kiinnostelisi myös tietää milloin asuit soluissa, eiköhän niissäkin ole vuokrat nousseet ja toisaalta opintotuista on leikelty vuosien varrella.

Aika moni nuori omilleen muuttava on onneton kodinhoidossa. Ei kaikki, mutta hällä väliä asenne tiskeihin, roskiin ja yleiseen siisteyteen on ihan liian yleistä. Lisäksi voi olla muita ongelmia, vaikka siivous ei yksi niistä olisikaan. Harva jaksaa joka viikonloppu biletystä tai yötä myöten valvovaa kämppistä, joka kolistelee pitkin huoneita. Kovin kiva ei ole myöskään masentunut kämppis, joka ei pysty suoriutumaan ja nipin napin selviytyy minimimäärästä opintoja. Myöskään päihdeongelmaiset kämppikset ei ole kivoja eikä sellaiset, joiden kaverit käy vapaasti solulla ja joskus saattaa omat tavarat kadota siinä sivussa. Meitä on moneen junaan, kiva jos sulle sattui sellainen vaunu missä kaikki oli kavereita keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja kirjoitti:

Solu kämpässä ei voi asua. Siellä opiskelijat pitää liikaa meteliä ja bilettävät joka viikonloppu. Asuin solu kämpän naapurissa ja se oli ihan hirveää. Yritä siinä nukkua ja herätä töihin kun opiskelijat tulee yöllä baarista sinne kämpille ryyppäämään

Kaikki opiskelijat eivät biletä, eivät ainakaan jatkuvasti! Mutta soluasuminen on ongelmallista, koska monilta puuttuu ihan alkeellisimmatkin käytöstavat sekä kyky huolehtia itsestä ja kyky elää muiden kanssa. Soluasukkaan velvollisuuksiin ei kyllä kuulu palkattomana kasvattajana, lastenvahtina tai siivoojana toimiminen, eikä myöskään tavaroiden lainaaminen ilman mitään korvausta tai vastinetta. Omat ruoat ja syötävät on myös syytä ostaa jokaisen itse!

Nimenomaan nykyään soluasuminen on ihan mahdotonta kun ihmisiltä puuttuu alkeellisimmatkin käytöstavat ja ymmärrys kodinhoidosta. 

n26

asuuko 4-5 niin voi kertoa säännöt miten elellä

än. 

Nuoret ei halua asua soluissa, vuosi pitää asua ja sitten yksiö ja perheellisille kaksio kolmio. Se on nyt tuollainen trendi. Soluasuntoja ei kai enään rakenneta. 

Kokoomuksen suunnittelema leikata asumistukeen tarkoittaa, ettei opiskelijoilla ole varaa edes soluun.

Onneksi kokoomusnuoret ei ole ikinä asuneet solussa eikä tule asumaankaan.

Pappa betalar.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Aika usein siivottomuusongelmaankin voisi ihan itse puuttua esimerkiksi puhumalla niille kämppiksille. Olen asunut solussa, jossa kämppikset katoavat huoneestaan aina niin että kukaan ei ehdi edes nähdä heitä. Eivätkä todellakaan puhu kellekään. Mykkiä mielenterveyspotilaita taitaa olla suurin osa opiskelijoista. Mitä se opiskelu siihen auttaa, jos sosiaaliset taidot ovat tätä luokkaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein siivottomuusongelmaankin voisi ihan itse puuttua esimerkiksi puhumalla niille kämppiksille. Olen asunut solussa, jossa kämppikset katoavat huoneestaan aina niin että kukaan ei ehdi edes nähdä heitä. Eivätkä todellakaan puhu kellekään. Mykkiä mielenterveyspotilaita taitaa olla suurin osa opiskelijoista. Mitä se opiskelu siihen auttaa, jos sosiaaliset taidot ovat tätä luokkaa?

Mitä opiskelemattomuuskaan auttaa?

Minäkin olen aina ollut solussa tuo kellekään puhumaton huoneeseensa katoava ja kämppiksiä välttelevä tyyppi. Vieraat ihmiset on ahdistavia enkä halua olla heidän kanssa tekemisissä.

Jos on sosiaalinen fobia eikä halua soluasuntoon niin onhan yksiön vuokrakin ihan maksettavissa. Pitäisi nyt samanlainen tuki olla kuin 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein siivottomuusongelmaankin voisi ihan itse puuttua esimerkiksi puhumalla niille kämppiksille. Olen asunut solussa, jossa kämppikset katoavat huoneestaan aina niin että kukaan ei ehdi edes nähdä heitä. Eivätkä todellakaan puhu kellekään. Mykkiä mielenterveyspotilaita taitaa olla suurin osa opiskelijoista. Mitä se opiskelu siihen auttaa, jos sosiaaliset taidot ovat tätä luokkaa?

Itse vähän niin kuin vastasit omaan kysymykseesi. Puhuminen auttaa joskus, jos kuulija on valmis kuuntelemaan ja tajuaa ongelman. Sitten on niitä joille voi puhua kuin Runeberg ja sillä saarnalla kivikin ryhtyisi ennemmin toimeen. Ja tosiaan kun aika monella on noita eriasteisia mielenterveysongelmia ja sosiaalisia esteitä niin eipä se kommunikointi aina onnistu.

Olen pienellä eläkkeellä ja aikoinani olin pienipalkkaisessa työssä. Ikinä en ole saanut mitään asumistukia tai muuta vastaavaa etuutta. Asuin monta vuotta alivuokralaisena,. ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa. Opin elämään pienillä rahoilla, mutta nyt törsään senkin edestä, kun olen yksin eläkkeellä. Olen saanut säästöön, kun olen pari kertaa saanut perintöä. Sitten minulla oli pieni sivutoiminen bisnes. On itsestä kiinni, jos ei pärjää omillaan.

Kyllä se aika paljon syö "päätä" kun asut jonkun toisen kanssa samassa asunnossa..

Ainakin mulla on aina ollut joku epämääräinen kämppis...kyylännyt suurin piirtein mitä tekee ,milloin tulet ja mitä ostat ym ym ..ja yksi bile hile oli myös..innostui bilettämään oikein kunnolla ja aamulla kun halusin mennä suihkuun siellä istuskeli mies joka ei todellakaan asunut asunnossa ja kyseli multa että mitä sä täällä teet:-) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun pointti oli sen kritisointi, miten opiskelijat kuvittelevat, että Kela maksaa heidän asumisensa yksityisen vuokranantajan kalliissa vuokrayksiössä. Jos nuoret itse maksaisivat suurimman osan vuokrastaan töissä käyden, niin sittenhän tässä ei olisi mitään ongelmaa.  ap

Ongelmaa ei olisi, jos suurin osa koulusta voisi käydä täysin tai lähes täysin etänä ja tenttiä ja sen sijaan, että kestää 5 vuotta ja monta kuukautta kesälomaa vuodessa, homman voisi tehdä niin nopeasti kun pystyy. Ei tarvitsisi kelan maksaa 5 vuotta, vaan ihmiset voisivat opiskella ja valmistua vaikka asuvat jossain perähikiällä

vanhempiensa luona.

Nettiin vaan ne luennot ja vaikka sitten kunnan, työkkärin, kirjaston tai kaupungintalon valvomiin tiloihin ne tentit. Niin ja senkun tilaat itse vaan ajan milloin haluat tehdä ne.

Tämä tapa, jossa käydään vuosia jotain koulutusta jossain määrätyllä paikkakunnalla on täysin menneen maailman juttuja. Vain alat joissa on käytettävä laitteistoa voidaan odottaa paikalla oloa ja sekin pitäisi olla ihan vaan ilmoitus asia minkä yliopiston tai koulun tiloissa ne jaksot haluaisi käydä. Jos se kestää kuukauden, niin sen kuukauden sitten maksaa siitä asumisestaan ja hakee mahdollisesti niihin tukea.

Tämä uusi systeemi loisi mahdollisuudet myös työssä käyville uudelleenkouluttautua helposti, nopeasti ja halvalla.

Tällaiset ihmiset on niitä, jotka eivät näe sitä yhteisöä ja ammattiin kasvamista minkään arvoisena. Sama porukka hokee, että.peruskouluun vaan asiaa ja kaikki kasvu pois. Miettikää miten surkea ajatus ne kaikki peräkammareiden lapset paahtamassa jotain asiaa tehokkaasti, mutta ilman keskustelua ja ilman ketään, jonka kanssa puhua. Ahdistuneet huiput siellä.

Onneksi meillä ei koulutus tule muuttumaan kirjekurssiksi koskaan.

Onko se sitten parempaa, ettei ihmiset joilla ole varaa maksaa asumistaan eivät opiskele ylipäätään itselleen ammattia? Vai se, että veromaksajat maksavat suuria määriä sekä opintotukia, että asumistukia?

Yhteisöllisyyttä voidaan luoda kymmenillä eri muodoilla. Miksei valtio maksaisi sitten vaikka kaikille 500€ kuukaudessa, jotta he voivat harrastaa joukkuepelejä? Terveyshyödyt olisivat suuret. Entä ilmainen ruokala kaikille koko kunnassa. Siellä ihmiset voisivat joka päivä siinä lounaan ääressä jutustella ja kehittää yhteisöä.

Kuinka paljon sillä samalla rahalla saisi, mikä nyt menee vain vuokriin? Miksemme maksa suoraan 5 vuotta opiskelijoiden asuntolainasäästötiliä? Kun valmistuu, niin palkinnoksi niitä verorahoja on annettu sille opiskelijalle siihen oman asunnon maksuun ja sitten osallistuu siihen sen uuden kotitalon yhteisöön.

Peruskoulussa kiusataan paljon ja monelle se ei ole muuta kun kärsimystä ja ajantuhlaamista. Mutta se on kuin pyhä lehmä, joka kuvitellaan jotenkin aina hienona ja parhaimpana ratkaisuna. Miksemme tee sisäoppilaitoksia halukkaille?

Niissä varsinkin yhteisöllisyys korostuisi.

Käytännössä jokainen, joka on käynyt kouluja tietää, että he jotka saavat helposti kavereita, eivät kouluja siihen tarvitse ja he jotka eivät saa, ei koulut sitä muuta mihinkään. Tästä on nyt kymmeniä vuosia kokemusta ja yksinäisyys on vain lisääntynyt. Kuten koulutukseen menevä aika ja raha.

Ihminen ei pärjää ilman toisia ihmisiä. Jokaiseen ammattiin kasvetaan siinä yhteisössä, missä.opiskellaan.

Samoin ne lapset kasvaa kouluyhteisössä. Sitä ei siirretä koskaan kirjekurssiksi äidin peräkammariin, koska ajatellaan myös ihmisten mielenterveyttä.

Totta, ehkä ihminen ei pärjää ilman muita, mutta on paljon tehokkaampiakin keinoja, kun istua hälyisessä luokassa kuuntelemassa opettajaa, joka yrittää opettaa ja opetella vuorovaikutustaitoja. Missään ei ole sanottu etteikö niitä vuorvaikutustaitoja oppisi jossain muualla paljon paljon paremmin kun koulussa. Ammattiin kasvaminen ei vaadi saman alan opiskelijoita. Pikemmin voisi sanoa, että se vaati sen alan asiakkaiden kohtaamista. Joten ehkä se olisi paljon parempaa, että jos vaikka opiskelee vanhusten alaa tapaa niitä vanhuksia, ei niitä luokalavereitaan. Jos opiskelee peliala, niin tapaa niitä pelaajia, ei sitä luokkakaveria tai opettajaa, mutta kuten sanottua, ei se etä ole estänyt ihmisiä jopa rakastumista, joten miksei siellä etäopiskelussa voisi myös tutustua niihin muihin opiskelijoihin ja tavata jopa livenä, jos silti tuntuu.

Ei se opiskelutilanne ole mikään marttakerho, vaan aika hiljaa siellä ollaan ja aika vikkelään sieltä myös lähdetään. Joten aika turhaa on antaa ymmärtää kuinka siellä jotenkin automaattisesti syntyy syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita kaikille. Riippuu tietenkin alasta mitä opiskelee, mutta ei mikään estä myöskään järjestämään kaikille paikkakunnille opiskelijoille ja muille nuorille mahdollisuuksia tutustua samantapaisesti kun mitä koulutusyhteisöissä tapahtuu. Rientoja, illanviettoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun pointti oli sen kritisointi, miten opiskelijat kuvittelevat, että Kela maksaa heidän asumisensa yksityisen vuokranantajan kalliissa vuokrayksiössä. Jos nuoret itse maksaisivat suurimman osan vuokrastaan töissä käyden, niin sittenhän tässä ei olisi mitään ongelmaa.  ap

Ongelmaa ei olisi, jos suurin osa koulusta voisi käydä täysin tai lähes täysin etänä ja tenttiä ja sen sijaan, että kestää 5 vuotta ja monta kuukautta kesälomaa vuodessa, homman voisi tehdä niin nopeasti kun pystyy. Ei tarvitsisi kelan maksaa 5 vuotta, vaan ihmiset voisivat opiskella ja valmistua vaikka asuvat jossain perähikiällä

vanhempiensa luona.

Nettiin vaan ne luennot ja vaikka sitten kunnan, työkkärin, kirjaston tai kaupungintalon valvomiin tiloihin ne tentit. Niin ja senkun tilaat itse vaan ajan milloin haluat tehdä ne.

Tämä tapa, jossa käydään vuosia jotain koulutusta jossain määrätyllä paikkakunnalla on täysin menneen maailman juttuja. Vain alat joissa on käytettävä laitteistoa voidaan odottaa paikalla oloa ja sekin pitäisi olla ihan vaan ilmoitus asia minkä yliopiston tai koulun tiloissa ne jaksot haluaisi käydä. Jos se kestää kuukauden, niin sen kuukauden sitten maksaa siitä asumisestaan ja hakee mahdollisesti niihin tukea.

Tämä uusi systeemi loisi mahdollisuudet myös työssä käyville uudelleenkouluttautua helposti, nopeasti ja halvalla.

Lääkäriksi voisi päästä, jos jaksaa lukea lääkärikirjan läpi. Siinä valmistuisi muutamassa kuukaudessa. Loppuisi puheet lääkäripulasta.

Minulla on sosiaalinen fobia. Diagnosoitu. Ainut apu siihen on altistaminen, ei välttelykäyttäytyminen.