Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Jos opiskelijat joutuisi itse rahoittamaan opintonsa, moni jättäisi opiskelematta alaa jolle haluaa, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista. Harvalla on vanhemmat, joilla on varaa kustantaa viiden vuoden yliopisto-opinnot vaikka lääkkiksessä. Osa varmaankin alisuoriutuisi omiin kykyihin nähden ja opiskelisi jonkun ammatin vaan amistasolla eikä jatkaisi siitä ehkä koskaan korkeamman tason opintoihin. Lääkäreiksi ja oikkikseen pääsisi käytännössä kaikki, joilla on joku pesämuna tilillä opintojen alkua varten. Suoraan lukiosta opinnot aloittavien määrä vähenisi, kun pitäisi välivuosien aikana säästää rahaa opiskeluun. Velat nousisivat pilviin, nytkin voi olla kymppitonneja velkaa valmistuneella eikä heti ole töitä tiedossa. Kuka niitä stipendejä jakaa ja millä ehdoilla? Suomessa ei ole stipendin varassa opiskelun kulttuuria ja hyvä niin.

Vähän veikkaan, että kun joutuu itse ponnistelemaan ja raatamaan töissä opintojen ohella, niihin opintoihin ei suhtaudu yhtään arvostavammin vaan opinnot jäävät prioriteettilistan kakkossijalle koska jollain pitää maksaa vuokra ja saada leipä pöytään. Opinnot venyisi ja valmistumiset viivästyisi.

Kuten itse sanoit, jo nykytilanteessa opiskelijat on kovilla eduista huolimatta ja rahat on vaikea saada riittämään. Millä logiikalla ajattelet, että he kaikki pääsisivät työhön mistä saa riittävästi tunteja ja palkkaa korvaamaan tukien menetykset? Tuet on joku 500e/kk, eli tuon tienaaminen käteen vaatisi töitä ehkä pari viikkoa kuussa niillä matalapalkka-aloilla millä opiskelijat tavallisesti työllistyvät opintojen aikana.[/quote]

Kerro minulle sitten , miten tällainen onnistuu ulkomailla monessa maassa, jossa ei opiskelijoille syydetään ilmaista rahaa ja muita etuisuuksia? Tunnen useitakin huipputason lääkäreitä tai lakimiehiä, jotka ovat ihan keskiluokkaisista perheistä, eikä pappa ole maksanut.

Ehkäpä oikea asenne on selitys?

. Olen aina ulkomailla kehuskellut sillä, että Suomessa voi köyhänkin perheen lapsi opiskella vaikka kuinka pitkälle kun on maksuton koulutus ja kaikkia muita tukia, jotka helpottavat elämistä. On ihan itsestä kiinni ja omasta asenteesta jos vähävaraisen perheen lapsi ei pysty opiskelemaan esimerkiksi lääkäriksi Suomessa, ei rahasta.

Suomessa on ihan liikaa hyödyttömien alojen maistereita, joille ei ole töitä ja usein takana pitkä opiskeluputki. Mutta hei, ainahan voi opiskella toisen kivan tutkinnon kun taloudellisesti Suomessa se on mahdollista. Tunnen ihmisiä, jotka valmistuivat ekasta hyödyttömästä tutkinnosta 30 v ja kun ei ollut töitä, aloittivat toisen yhtä hyödyttömän mutta ah niin kivan tutkinnon opiskelun. Näin opiskelusta ja tukijärjestelmästä tulee mukava elämäntapa.Jos nelikymppisenä löytävät työtä ,eivät koskaan tule toimeen omillaan, vaan tarvitsevat tukia elämiseen ja asumiseen.

Tämä jos mikä tulee suomalaisille veronmaksajille erittäin kalliiksi.

Omat lapseni olivat olleet työelämässä collegesta valmistuttuaan 22 vuotiaina. Maksoivat opintolainoja pois ja veroja. Eivätkö ole koskaan saaneet mitään tukia missään maassa.

Edelleen kysyn : miksi veronmaksajien pitää kustantaa suomalaisille nuorille ilmaiseksi ammatti? Ja kysymykseni on vilpitön, en ole tippaakaan kade kenellekään tukia saavista.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Työttömiä varten ei tarvitse pyörittää yliopistoja / AMK laitoksia....

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelijat joutuisi itse rahoittamaan opintonsa, moni jättäisi opiskelematta alaa jolle haluaa, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista. Harvalla on vanhemmat, joilla on varaa kustantaa viiden vuoden yliopisto-opinnot vaikka lääkkiksessä. Osa varmaankin alisuoriutuisi omiin kykyihin nähden ja opiskelisi jonkun ammatin vaan amistasolla eikä jatkaisi siitä ehkä koskaan korkeamman tason opintoihin. Lääkäreiksi ja oikkikseen pääsisi käytännössä kaikki, joilla on joku pesämuna tilillä opintojen alkua varten. Suoraan lukiosta opinnot aloittavien määrä vähenisi, kun pitäisi välivuosien aikana säästää rahaa opiskeluun. Velat nousisivat pilviin, nytkin voi olla kymppitonneja velkaa valmistuneella eikä heti ole töitä tiedossa. Kuka niitä stipendejä jakaa ja millä ehdoilla? Suomessa ei ole stipendin varassa opiskelun kulttuuria ja hyvä niin.

Vähän veikkaan, että kun joutuu itse ponnistelemaan ja raatamaan töissä opintojen ohella, niihin opintoihin ei suhtaudu yhtään arvostavammin vaan opinnot jäävät prioriteettilistan kakkossijalle koska jollain pitää maksaa vuokra ja saada leipä pöytään. Opinnot venyisi ja valmistumiset viivästyisi.

Kuten itse sanoit, jo nykytilanteessa opiskelijat on kovilla eduista huolimatta ja rahat on vaikea saada riittämään. Millä logiikalla ajattelet, että he kaikki pääsisivät työhön mistä saa riittävästi tunteja ja palkkaa korvaamaan tukien menetykset? Tuet on joku 500e/kk, eli tuon tienaaminen käteen vaatisi töitä ehkä pari viikkoa kuussa niillä matalapalkka-aloilla millä opiskelijat tavallisesti työllistyvät opintojen aikana.

Kerro minulle sitten , miten tällainen onnistuu ulkomailla monessa maassa, jossa ei opiskelijoille syydetään ilmaista rahaa ja muita etuisuuksia? Tunnen useitakin huipputason lääkäreitä tai lakimiehiä, jotka ovat ihan keskiluokkaisista perheistä, eikä pappa ole maksanut.

Ehkäpä oikea asenne on selitys?

. Olen aina ulkomailla kehuskellut sillä, että Suomessa voi köyhänkin perheen lapsi opiskella vaikka kuinka pitkälle kun on maksuton koulutus ja kaikkia muita tukia, jotka helpottavat elämistä. On ihan itsestä kiinni ja omasta asenteesta jos vähävaraisen perheen lapsi ei pysty opiskelemaan esimerkiksi lääkäriksi Suomessa, ei rahasta.

Suomessa on ihan liikaa hyödyttömien alojen maistereita, joille ei ole töitä ja usein takana pitkä opiskeluputki. Mutta hei, ainahan voi opiskella toisen kivan tutkinnon kun taloudellisesti Suomessa se on mahdollista. Tunnen ihmisiä, jotka valmistuivat ekasta hyödyttömästä tutkinnosta 30 v ja kun ei ollut töitä, aloittivat toisen yhtä hyödyttömän mutta ah niin kivan tutkinnon opiskelun. Näin opiskelusta ja tukijärjestelmästä tulee mukava elämäntapa.Jos nelikymppisenä löytävät työtä ,eivät koskaan tule toimeen omillaan, vaan tarvitsevat tukia elämiseen ja asumiseen.

Tämä jos mikä tulee suomalaisille veronmaksajille erittäin kalliiksi.

Omat lapseni olivat olleet työelämässä collegesta valmistuttuaan 22 vuotiaina. Maksoivat opintolainoja pois ja veroja. Eivätkö ole koskaan saaneet mitään tukia missään maassa.

Edelleen kysyn : miksi veronmaksajien pitää kustantaa suomalaisille nuorille ilmaiseksi ammatti? Ja kysymykseni on vilpitön, en ole tippaakaan kade kenellekään tukia saavista.

Etköhän itsekin tiedä, että ulkomailla moni opiskelija on ihan hätää kärsimässä valtavien lainojen kanssa, tekee pariakin osa-aikatyötä opintojen ohella tai saattaa jättää jopa opinnot kesken, koska ei pysty opiskelemaan töiden ohella. Ei tuo ole kannattavaa mielenterveyden tai opinnoissa etenemisen kannalta ja toisaalta isosti velkaantuminen vain syventää köyhyyttä, jos opiskelija ei pääse heti töihin ja pysty aloittamaan lainan takaisinmaksua. Suomessa on nytkin paljon nuoria, joiden opintolainan maksu ei tule onnistumaan koska heillä ei ole koulutusta vastaavaa työtä tai he eivät pysty työtä tekemään. Lainan lisääminen nykyisestä ei ole minusta kestävä tapa saada ihmisiä opiskelemaan tässä maassa. Suomi on melko pieni maa, jossa kaikki halukkaat eivät pääse edes opiskelemaan ja toisaalta kaikille kymmenille tuhansille opiskelijoille ei varmasti löydy työtä niin paljon, että he pystyisivät elättämään itsensä opintojen ohella. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin työllistyy esim. pikaruokaloihin, kaupan kassalle tai vaikka siivoojaksi. Ilman aiempaa tutkintoa tai riittävän pitkälle edenneitä opintoja muut alat ovat aika suljettuja.

On tietysti totta, että kaikista tutkinnoista ei valmistu työelämään kovinkaan todennäköisesti, mutta minusta tähän auttaa se että tutkintoihin otetaan vähemmän opiskelijoita. Joku opiskelija saa kuitenkin töitä siitä muka hyödyttömältä alalta, vastaavasti monikin opiskelija päättää ettei mene töihin vaikka työpaikka on varma (esim. yliopistotasoiset kasvatusalan opiskelijat joista juuri uutisoitiin, etteivät jatka alalle työolojen vuoksi vaan kouluttautuvat lisää opintojen jälkeen). Ihmisen työllistymiseen vaikuttaa tässä maailmassa moni muukin asia, kuin vaan se tutkinto ja työpaikkojen saatavuus. Verorahoilla on kohtuullista tukea tulevia veronmaksajia, enemmistö kuitenkin saa töitä jostain opintojen jälkeen ja kokonaisuudesta melko pieni osa saa ilmaisen turhaketutkinnon, johon valtio on haaskannut rahoja.

1990-luvulla isossa yliopistokaupungissa asui opiskelijoita vuokralla vanhempiensa ostamissa keskustayksiöissä, joihin nuori opiskelija sai asumistukea valtiolta?! En ymmärrä tällaista tukipolitiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelijat joutuisi itse rahoittamaan opintonsa, moni jättäisi opiskelematta alaa jolle haluaa, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista. Harvalla on vanhemmat, joilla on varaa kustantaa viiden vuoden yliopisto-opinnot vaikka lääkkiksessä. Osa varmaankin alisuoriutuisi omiin kykyihin nähden ja opiskelisi jonkun ammatin vaan amistasolla eikä jatkaisi siitä ehkä koskaan korkeamman tason opintoihin. Lääkäreiksi ja oikkikseen pääsisi käytännössä kaikki, joilla on joku pesämuna tilillä opintojen alkua varten. Suoraan lukiosta opinnot aloittavien määrä vähenisi, kun pitäisi välivuosien aikana säästää rahaa opiskeluun. Velat nousisivat pilviin, nytkin voi olla kymppitonneja velkaa valmistuneella eikä heti ole töitä tiedossa. Kuka niitä stipendejä jakaa ja millä ehdoilla? Suomessa ei ole stipendin varassa opiskelun kulttuuria ja hyvä niin.

Vähän veikkaan, että kun joutuu itse ponnistelemaan ja raatamaan töissä opintojen ohella, niihin opintoihin ei suhtaudu yhtään arvostavammin vaan opinnot jäävät prioriteettilistan kakkossijalle koska jollain pitää maksaa vuokra ja saada leipä pöytään. Opinnot venyisi ja valmistumiset viivästyisi.

Kuten itse sanoit, jo nykytilanteessa opiskelijat on kovilla eduista huolimatta ja rahat on vaikea saada riittämään. Millä logiikalla ajattelet, että he kaikki pääsisivät työhön mistä saa riittävästi tunteja ja palkkaa korvaamaan tukien menetykset? Tuet on joku 500e/kk, eli tuon tienaaminen käteen vaatisi töitä ehkä pari viikkoa kuussa niillä matalapalkka-aloilla millä opiskelijat tavallisesti työllistyvät opintojen aikana.

Kerro minulle sitten , miten tällainen onnistuu ulkomailla monessa maassa, jossa ei opiskelijoille syydetään ilmaista rahaa ja muita etuisuuksia? Tunnen useitakin huipputason lääkäreitä tai lakimiehiä, jotka ovat ihan keskiluokkaisista perheistä, eikä pappa ole maksanut.

Ehkäpä oikea asenne on selitys?

. Olen aina ulkomailla kehuskellut sillä, että Suomessa voi köyhänkin perheen lapsi opiskella vaikka kuinka pitkälle kun on maksuton koulutus ja kaikkia muita tukia, jotka helpottavat elämistä. On ihan itsestä kiinni ja omasta asenteesta jos vähävaraisen perheen lapsi ei pysty opiskelemaan esimerkiksi lääkäriksi Suomessa, ei rahasta.

Suomessa on ihan liikaa hyödyttömien alojen maistereita, joille ei ole töitä ja usein takana pitkä opiskeluputki. Mutta hei, ainahan voi opiskella toisen kivan tutkinnon kun taloudellisesti Suomessa se on mahdollista. Tunnen ihmisiä, jotka valmistuivat ekasta hyödyttömästä tutkinnosta 30 v ja kun ei ollut töitä, aloittivat toisen yhtä hyödyttömän mutta ah niin kivan tutkinnon opiskelun. Näin opiskelusta ja tukijärjestelmästä tulee mukava elämäntapa.Jos nelikymppisenä löytävät työtä ,eivät koskaan tule toimeen omillaan, vaan tarvitsevat tukia elämiseen ja asumiseen.

Tämä jos mikä tulee suomalaisille veronmaksajille erittäin kalliiksi.

Omat lapseni olivat olleet työelämässä collegesta valmistuttuaan 22 vuotiaina. Maksoivat opintolainoja pois ja veroja. Eivätkö ole koskaan saaneet mitään tukia missään maassa.

Edelleen kysyn : miksi veronmaksajien pitää kustantaa suomalaisille nuorille ilmaiseksi ammatti? Ja kysymykseni on vilpitön, en ole tippaakaan kade kenellekään tukia saavista.

Suomessa on erilainen yhteiskuntarakenne kuin vaikka USAssa. Me olemme pieni maa ja nuoria ihmisiä on muutenkin vähän suhteessa väestöön. Asiantuntijuus ja innovaatiot on tällaisen maan ainoa kilpailuvaltti globaaleilla markkinoilla, me emme pysty kilpailemaan halpatyövoimalla, massatuotannolla tai alhaisilla kustannuksilla. Suomen kaltaisella maalla ei yksinkertaisesti ole varaa jättää lahjakkaita ihmisiä kouluttamatta ja heittää hukkaan sitä suurinta tulevaisuuden resurssia mikä meillä on. Isomman väestön maissa on varaa valita koulutettaviksi pienempi prosentti väestöstä mutta meillä se pooli on jo valmiiksi niin pieni että kaikki halukkaat pitäisi houkutella opiskelemaan.

Opiskelijoilla täytyy olla asunto ja riittävän inhimilliset olosuhteet elämiselle. Tämä tarkoittaa mielestäni vähintään 30m2 yksiö per opiskelija ja sopivalla sijannilla. Opiskeluasunto tulee sijaita kohtuullisen matkan päässä kouluista esim 30min bussimatka tai 30min kävelymatkan päässä. Opiskelua pitää tukea taloudellisesti kuin siihen on mahdollisuus. Panostus opiskelijoihin on panostusta tulevaisuuteen. Ja ei tarvita yhtään opiskelujen keskeytystä vaan tulevaisuuden työntekijöitä, ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Väärin valinneet päätyvät todennäköisemmin työttömiksi, joten on myös yhteiskunnan intressi, että tällaiset henkilöt opiskelevat uuden tutkinnon. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että ei yhteiskunnan piikki rajaton ole, vaan toisiin opintoihin saa vain rajallisen määrän opintotukea. Sen määrä riippuu siitä, kuinka paljon opintotukea on jo käyttänyt ja tekikö ensimmäisen tutkinnon valmiiksi. Jos tuki loppuu kesken toisessa tutkinnossa, voi saada ehkä toimeentulotukea, mutta kokemuksesta tiedän, että toimeentulotukea saavaa opiskelijaa painostetaan vahvasti lopettamaan opinnot ja ilmoittautumaan työttömäksi. Yhteiskunta ei siis suinkaan tuosta noin vaan maksa toista tutkintoa suorittavalle tukea. Itsekin sain sitä lopulta vain terveydellisistä syistä ja osin perhesyistä - minulla oli lapsia ja olin jäänyt yksinhuoltajaksi, joten mahdollisuuteni tehdä kokopäiväisten opintojen ohessa kokopäiväinen työpäivä olivat lasten vuoksi mahdottomat.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvulla isossa yliopistokaupungissa asui opiskelijoita vuokralla vanhempiensa ostamissa keskustayksiöissä, joihin nuori opiskelija sai asumistukea valtiolta?! En ymmärrä tällaista tukipolitiikkaa.

Nuoren on kuitenkin pakko asua jossain ja saisi sen saman asumistuen vaikka kämpän omistaisi ventovieras tai naapuri. Onhan tuo vähän kyseenalaista kikkailua mutta valtio maksaa asumistuen jokatapauksessa jollekin. Jos se oman perheen nuori ei asuisi siinä asunnossa niin se varmaan vuokrattaisiin toiselle, tuntemattomalle opiskelijalle tai vaikka työttömälle ja asunnon omistajat saisi sen asumistuen toista kautta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on hankkia kaksio tai kolmio vapailta markkinoilta kavereiden kanssa. Aikoinaan opiskelijakaverini tekivät näin. Heillä oli todella nätti vuokrakolmio, jossa asuminen kolmeen pekkaan tuli edulliseksi.

Tämä voisi monelle olla hyvä idea, mutta siinä on muutama ongelma. Vuokranantajat haluavat usein tehdä tällaisia sopimuksia niin, että jokaisella olisi erillinen sopimus, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhden asukaan täytyisi vuokrata asunto omiin nimiinsä ja ottaa kaksi muuta alivuokralaisiksi. Tässä on se riski, että jos kaksi muuta päättävät muuttaa pois, jää koko vuokra päävuokralaiseksi merkityn niskoille, ellei hän löydä aika nopeasti uusia vuokralaisia (alivuokralaisen irtisanomisaika on 2 viikkoa). Toinen vaihtoehto on se, että tehdään yhteinen vuokrasopimus, mutta myös tässä vuokralaiset ovat yhteisvastuullisesti vuokranmaksuvelvollisia, eli jos yksi ei maksa, joutuvat muut maksamaan hänen osuutensa. Mikäli joku joutuu hakemaan toimeentulotukea, pienenee hänen tukensa sen vuoksi, että hän asuu muiden kanssa.

Nämä ovat vuokranantajalle riskittömämpiä, mutta vuokralaisille sisältävät erilaisia riskejä. Sinänsä harmi, ettei kommuuniasumiseen ole keksitty mitään parempaa systeemiä, mutta noiden riskien vuoksi en ainakaan itse suosittelisi omille lapsilleni kommuuniasumista.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoilla täytyy olla asunto ja riittävän inhimilliset olosuhteet elämiselle. Tämä tarkoittaa mielestäni vähintään 30m2 yksiö per opiskelija ja sopivalla sijannilla. Opiskeluasunto tulee sijaita kohtuullisen matkan päässä kouluista esim 30min bussimatka tai 30min kävelymatkan päässä. Opiskelua pitää tukea taloudellisesti kuin siihen on mahdollisuus. Panostus opiskelijoihin on panostusta tulevaisuuteen. Ja ei tarvita yhtään opiskelujen keskeytystä vaan tulevaisuuden työntekijöitä, ammattilaisia.

Tämä asunto voisi olla myös soluasunto, jossa on selvät säännöt ja asumisrauha! Huumeiden käyttäjät, alkoholistit, sottapytyt ja muut häiriköt heitettäisiin niska-perseotteella pois! Tälläistä asumismuotoa ei Suomessa valitettavasti ole! Soluasunnoissahan se homma pyörii sen huonoimmin käyttäytyvän ehdoilla ja röyhkeimmän oikeudella!