Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Eiköhän tällä tarkoiteta sitä, että lukukausimaksuja meillä ei kuitenkaan ole. Olen itsekin nyt opiskelija ja vaikka en saa opintotukea enkä muutakaan tukea (opintotukiviikot jo käytetty), niin kyllä silti koen, että valtio tämän tutkinnon minulle maksaa, koska opiskelu on ilmaista. Mies maksaa elämisen ja valtio koulutuksen.

Valtaosa tuntemistani alanvaihtajista opiskelee ihan oman työn ohella. Vähemmistössä ovat ne, jotka ovat olleet työttömiä ja päässeet opiskelemaan työttömyystuella. Työelämässä olevilla on mahdollisuus opintovapaaseen, mutta aika harvalla on niin hyvä taloudellinen tilanne, että pystyy senkään varassa opiskelemaan, ellei puoliso sitten tienaa hyvin. Tavallisempaa on, että opiskelevat työn ohella, ja rankkaahan se on. Onneksi nykyisin pystyy todella paljon opiskelemaan etänä. 

Avopuolisomme kanssa katsoimme viisaimmaksi vuokrata kaksion vapailta markkinoilta eikä hinta ollut paha kun hieman yli 600 euroa. Siihen tietysti vesi ja sähkö ja vakuutus päälle mutta ei tuo mikään ylihintainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Älä länkytä. Maailma muuttuu, vanhat ammatit häviää ja uusia tulee tilalle, joten siksi yhteiskunta haluaa, että hankitaan uusi koulutus. Vai tunnetko sinä montakin matkatoimistovirkailijaa tai oikolukijaa?

Vierailija kirjoitti:

Asumistuet tullaan poistamaan muiltakin kuin opiskelijoilta. Sellaisilta, joilla tukien varassa eläminen on pysyvä tai hyvin pitkäaikainen tilanne, esimerkiksi työkyvyttömiltä, pitkäaikaistyöttömiltä ja pienellä eläkkeellä sinnitteleviltä vanhuksilta. Opiskelijoilla sentään on oletusarvona se, että he valmistuvat ja työllistyvät.

Asumistukien saajia vihataan tälläkin palstalla. Minä olen isoista oppimisvaikeuksista kärsivä keski-ikäinen kouluttamaton matalapalkkatyöläinen. Teen kahta työtä, että en joutuisi hakemaan tukia, mutta tiedän, ettei minulla tule olemaan näitä töitä loppuelämääni ja sitten minua ei kyllä enää kukaan huoli töihin, vanhana ja rajoitteisena. En minä vain voi "mennä" töihin kuten täälläkin aina huudetaan, koska minä olen ihan roskaa työmarkkinoilla. Tulevaisuus pelottaa, en tiedä millä sitten elän kun ei ole enää töitä tai en ole enää edes työkykyinen ja tuet on poistettu tai niitä on merkittävästi vähennetty. No, kai minut johonkin asuntolaan sitten otetaan spurgujen joukkoon vaikka en itse päihteitä käytäkään.

Kuvailemasi ihmiset todella tarvitsevat niitä asumistukia.

Mutta mitä tulee opiskelijoihin, niin kyllä 90-luvulla ainakin oli ihan normaalia ja trendikästäkin asua opiskelijasuntoloissa ja soluasunnoissa. Niitäkin on tietysti eri tasoisia, joissain on hyvinkin tilaa, joissain ei tarpeeksi.  Omassa kaupungissani opiskelijat asuvat ylioppilassäätiön ylioppilaskylässä, jossa on erilaisia opiskelijoille sopivia asuntoja, on yksiöitä ja perheasuntoja ym.

Voi silti kysyä sitä, pitääkö opiskelijoiden, (sellaisten jotka ovat terveitä ja työkykyisiä), saada asua Helsingin keskustassa kalleimmissa lähiöissä?

Solukämpässä asuminen oli ainakin minulle elämäni valehtelematta kammottavinta aikaa. Toinen kämppiksistä ei osannut yhtään ottaa muita huomioon ja esimerkiksi hänen ruuantähteensä homehtuivat keittiöön, kun ei "ehtinyt" raivata niitä. Samoin hän jätti vessanpönttöön paskaraitoja ja melusi yöllä niin, että nukkuminen ei aina tahtonut onnistua. Muutin yksiöön niin äkkiä kuin pystyin ja elämänlaatuni parani välittömästi. Nykyään asun puolisoni kanssa, joten asia ei enää ole ajankohtainen. Ymmärrän kuitenkin omilleen muuttamassa olevia nuoria erittäin hyvin, jos he eivät halua asua solussa.

Yksi vaihtoehto on hankkia kaksio tai kolmio vapailta markkinoilta kavereiden kanssa. Aikoinaan opiskelijakaverini tekivät näin. Heillä oli todella nätti vuokrakolmio, jossa asuminen kolmeen pekkaan tuli edulliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumistuet tullaan poistamaan muiltakin kuin opiskelijoilta. Sellaisilta, joilla tukien varassa eläminen on pysyvä tai hyvin pitkäaikainen tilanne, esimerkiksi työkyvyttömiltä, pitkäaikaistyöttömiltä ja pienellä eläkkeellä sinnitteleviltä vanhuksilta. Opiskelijoilla sentään on oletusarvona se, että he valmistuvat ja työllistyvät.

Asumistukien saajia vihataan tälläkin palstalla. Minä olen isoista oppimisvaikeuksista kärsivä keski-ikäinen kouluttamaton matalapalkkatyöläinen. Teen kahta työtä, että en joutuisi hakemaan tukia, mutta tiedän, ettei minulla tule olemaan näitä töitä loppuelämääni ja sitten minua ei kyllä enää kukaan huoli töihin, vanhana ja rajoitteisena. En minä vain voi "mennä" töihin kuten täälläkin aina huudetaan, koska minä olen ihan roskaa työmarkkinoilla. Tulevaisuus pelottaa, en tiedä millä sitten elän kun ei ole enää töitä tai en ole enää edes työkykyinen ja tuet on poistettu tai niitä on merkittävästi vähennetty. No, kai minut johonkin asuntolaan sitten otetaan spurgujen joukkoon vaikka en itse päihteitä käytäkään.

Kuvailemasi ihmiset todella tarvitsevat niitä asumistukia.

Mutta mitä tulee opiskelijoihin, niin kyllä 90-luvulla ainakin oli ihan normaalia ja trendikästäkin asua opiskelijasuntoloissa ja soluasunnoissa. Niitäkin on tietysti eri tasoisia, joissain on hyvinkin tilaa, joissain ei tarpeeksi.  Omassa kaupungissani opiskelijat asuvat ylioppilassäätiön ylioppilaskylässä, jossa on erilaisia opiskelijoille sopivia asuntoja, on yksiöitä ja perheasuntoja ym.

Voi silti kysyä sitä, pitääkö opiskelijoiden, (sellaisten jotka ovat terveitä ja työkykyisiä), saada asua Helsingin keskustassa kalleimmissa lähiöissä?

Opiskelin 90-luvulla ja solu oli kyllä viimeinen vaihtoehto silloinkin. Asuin itse monta vuotta solussa ja olisin rikas, jos olisin saanut markan joka kerta kun minulta kysyttiin, miten pystyn asumaan solussa.

Ihan hirveäähäb se soluasuminen oli silloinkin. Minulla oli kämppiksinä mm. mt-ongelmainen aikuisopiskelija, poikaystävän kanssa äänestä rakkauselämää viettävä tyttö ja kaikenlaisia kaheleita.

Olin nuorena Töölössä missä meitä oli 2 muuta tyttöä, tuntemattomia. Toisella oli entisen pressan nimi ja tyhmä olin kun en kysynyt. Vanhemmat asui Bulevardilla. Sattui niin että kutsuin ystävän jas hänellä oli poikkis ja he naiskentelivat yö aikaan, aika brutaalia. Täytyypä joskus muistuttaa, on naimisissa saman kanssa. Sitten toinen tapaus, vaihtui tyttö ja uusi toi poikkiksen ja ne kans naiskentelivat. Nyt en sietäis vaan keskeyttäsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

on kai sitä kaavailtu jo lukukausimaksuja, eka tutkinto ilmainen ja toinen maksullinen vai?????? Eiköhän merillä oo varaa  niin paljon kun ihminen haluaa suorittaa tutkintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Avopuolisomme kanssa katsoimme viisaimmaksi vuokrata kaksion vapailta markkinoilta eikä hinta ollut paha kun hieman yli 600 euroa. Siihen tietysti vesi ja sähkö ja vakuutus päälle mutta ei tuo mikään ylihintainen. 

Edullinen asunto eikä teille solu edes vaihtoehto. 

Tietenkin voi asua vaikka linnassa, jos kustantaa valtaosan asumisestaan ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheasunto sitten on sallittu mutta yksiö ei? Ei me ainakaan muutettu heti suhteen alussa yhteen, vaan tutustuttiin hiljakseen.

Minä en siis itse ole asumistukea nostanut, vaan sanoin rahoittaneeni asumiseni töissä käymisellä, mutta en tajua miksi aikuisen pitäisi asua tuntemattomien kanssa, jos tavoitteena elämässä on muukin kuin bilettäminen opiskeluporukalla. Ihan kuin omaan hyvinvointiin panostaminen olisi väärin.

Ei se olekaan, kunhan itse maksaa lystin. Miksi veronmaksajien pitäisi maksaa aikuisen kykenevän ihmisen asuminen Helsingin keskustayksiöön?

Se solussa asuminen muuten nostaa opiskelumotivaatiotakin kummasti. Ja osaa olla kiitollinen, kun joskus omalla työllään pääsee kiinni parempaan asumiseen. Seurustelukumppaniinkin voi hyvin tutustua sieltä solusta käsin. Sillai kaikki toimi vain 20v sitten asumislisän aikana. Muutos asumistuen piiriin oli täysin turha ja tyhmä sekä haitallinen niin monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi asua vaikka linnassa, jos kustantaa valtaosan asumisestaan ihan itse. 

Opiskelijat saavat asumistukea aivan samoilla kriteereillä kuin muutkin. Kun asuvat liian kalliisti maksavat enemmän itse. Ei se ole enempää muiden pussista pois kuin muidenkaan asumistukea saavien kohdalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Moni valitsee ensimmäisen tutkintonsa 15-19 vuotiaana (lukiota ei lasketa). Tuossa iässä ei voi olettaa, että nuori osaa varmuudella päättää mitä haluaa tehdä lopun ikäänsä, amiksessa olijat ei ole edes aikuisia vielä. Monet opinnot lisäksi kuulostaa hyviltä ja niistä voi olla tietynlainen mielikuva, kunnes niitä on takana pari vuotta ja opiskelija tajuaa ettei joko pidä alasta tai ei usko sille työllistyvänsä. Tietysti jossain pitää raja tulla vastaan siinä kuinka paljon yhteiskunnan piikkiin voi opiskella, mutta kaksi tutkintoa on mielestäni vielä kohtuullista saada tuettuna, jopa AMK/yliopistotasolla. Alan vaihtoon voi joutua, vaikka pitäisi vanhasta ammatistaan ja toisaalta monet tutkinnot täydentävät toisiaan ja yhdistelmät voivat auttaa työllistymisessä.

Onneksi Suomen rahat menevät nyt Natoon. Suomi ei satsaa akateemisuuteen vaan sotaharjoituksiin. Rahaa palaa kun pitää perustaa useampia Naton tukikohtia ja tietenkin niillä spekseillä kun Nato vaatii. Armeijaa laajennetaan ja uudistetaan. Rahaa palaa kun tieto-taito pitää hakea Yhdysvalloista, samoin pelit ja vehkeet. Kohta näkyy kaikkien elämässä tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Eiköhän tällä tarkoiteta sitä, että lukukausimaksuja meillä ei kuitenkaan ole. Olen itsekin nyt opiskelija ja vaikka en saa opintotukea enkä muutakaan tukea (opintotukiviikot jo käytetty), niin kyllä silti koen, että valtio tämän tutkinnon minulle maksaa, koska opiskelu on ilmaista. Mies maksaa elämisen ja valtio koulutuksen.

Valtaosa tuntemistani alanvaihtajista opiskelee ihan oman työn ohella. Vähemmistössä ovat ne, jotka ovat olleet työttömiä ja päässeet opiskelemaan työttömyystuella. Työelämässä olevilla on mahdollisuus opintovapaaseen, mutta aika harvalla on niin hyvä taloudellinen tilanne, että pystyy senkään varassa opiskelemaan, ellei puoliso sitten tienaa hyvin. Tavallisempaa on, että opiskelevat työn ohella, ja rankkaahan se on. Onneksi nykyisin pystyy todella paljon opiskelemaan etänä. 

Tuohon näkökulmaan sanoisin, että niin kauan kun on kiintiöitä heille joilla on jo tutkinto, niin on ihan ok että on toisen tutkinnon opiskelijoita. Nykyään ensikertalaiskiintiö rajoittaa hyvin paljon sitä, kuka opiskelemaan enää toiselle kierrokselle pääsee. Totta kai opetus maksaa, joten ei tutkinnot siinä mielessä ilmaisia ole, mutta jos on tukiviikot käytetty niin rahoitus arkeen pitää hoitaa pääasiassa itse ja sitä tässä nyt alkujaan tarkoitin.

Työn ohella voi varmaan opiskella, jos on sellainen työ missä on suht helppo järjestää elämänsä opintojen ympärille. Kaikissa ammateissa tai työpaikoissa tämä ei ole mahdollista ja kaikki ihmiset ei pysty yhdistämään työtä, opintoja ja ehkä vielä perhe-elämää. Itsekin teen silloin tällöin työvuoroja ja olen kesät ja lomat töissä, mutta välillä on ollut pakko ottaa kevyemmin koska kuormitus ja stressi vie yöunet ja univajeessa ei pysty tekemään töitä eikä opintoja. Säälin nuorempia opiskelijoita, jotka paahtavat opintoja hurjaa tahtia ja tekevät osa-aikatyötä ja ties mitä. Osasta näkee, että kynttilä palaa molemmista päistä loppuun jotta toimeentulo on turvattu. Tässä on yksi syy miksi nuoret burnouttaavat heti töihin päästyä, he kun ovat kuluttaneet itsensä jo opintojen aikana ja työelämä vaatii ihmisestä kaiken, mitä on antaa.

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Yhtä lailla toki tämän pitäisi olla näin myös työttömille mutta kun ketjun aihe on opiskelijat eikä työttömät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Yhtä lailla toki tämän pitäisi olla näin myös työttömille mutta kun ketjun aihe on opiskelijat eikä työttömät. 

Eli miksi siis opiskelijat ovat ala-arvoisempaa joukkoa kuin työttömät? Opiskelijoista on tulevaisuudessa vielä lähes poikkeuksetta yhteiskunnalle sentään hyötyä. Se huomioiden opiskelijoita kuuluisi tukea huomattavasti runsaammin ja toiset laittaa soluasuntoihin tai vaikkapa armeijalta jääneisiin tyhjiin kasarmeihin. Opiskelijat ansaitsevat jokaisen euronsa mitä saavat sillä ahkeroivat.