Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Samalla tavoin voisi kysyä, miksei työttömiä ja muita köyhiä ohjata samoin äänenpainoin soluasuntoihin, kun ne kerta ovat halpoja ja yhteisöllisyyttä lisääviä ja ties mitä. Opiskelijoiden odotetaan kestävän huonoja asuinoloja ja epäsopivia kämppiksiä, velaksi elämistä ja köyhyyttä ja heille ehdotellaan työntekoa ratkaisuksi ongelmiin, vaikka opiskelijalla on jo kokopäivätyö: se opiskelu. Kaikelle on perusteluna varmaan, että kun se opiskeluaika kestää vaan "vähän" aikaa, oli se sitten kolme tai kuusi vuotta elämästä. Kukaan ei kuitenkaan painokkaasti ehdota aikuiselle työttömälle, että mitä jos kolmesta kuuteen vuotta asuisit tuolla kaltaistesi kanssa vähän edullisemmin ja yrittäisit edistää työllistymistäsi, jotta pääset solusta pois.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Moni ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Samalla tavoin voisi kysyä, miksei työttömiä ja muita köyhiä ohjata samoin äänenpainoin soluasuntoihin, kun ne kerta ovat halpoja ja yhteisöllisyyttä lisääviä ja ties mitä. Opiskelijoiden odotetaan kestävän huonoja asuinoloja ja epäsopivia kämppiksiä, velaksi elämistä ja köyhyyttä ja heille ehdotellaan työntekoa ratkaisuksi ongelmiin, vaikka opiskelijalla on jo kokopäivätyö: se opiskelu. Kaikelle on perusteluna varmaan, että kun se opiskeluaika kestää vaan "vähän" aikaa, oli se sitten kolme tai kuusi vuotta elämästä. Kukaan ei kuitenkaan painokkaasti ehdota aikuiselle työttömälle, että mitä jos kolmesta kuuteen vuotta asuisit tuolla kaltaistesi kanssa vähän edullisemmin ja yrittäisit edistää työllistymistäsi, jotta pääset solusta pois.

Kun opiskelijoille soluasuntoja suositellaan myös sillä perusteella että motivoi opiskelemaan nopeasti niin motivoisi etsimään ehkä työttömän töitäkin. Tai tulisi ainakin yhteiskunnalle halvemmaksi ja pysyisivät siellä keskenään häröilemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Niillä työttömillä on ollut opintolainaa ja moni maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Miksi luulet, että jokainen työtön on kouluttamaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Moni valitsee ensimmäisen tutkintonsa 15-19 vuotiaana (lukiota ei lasketa). Tuossa iässä ei voi olettaa, että nuori osaa varmuudella päättää mitä haluaa tehdä lopun ikäänsä, amiksessa olijat ei ole edes aikuisia vielä. Monet opinnot lisäksi kuulostaa hyviltä ja niistä voi olla tietynlainen mielikuva, kunnes niitä on takana pari vuotta ja opiskelija tajuaa ettei joko pidä alasta tai ei usko sille työllistyvänsä. Tietysti jossain pitää raja tulla vastaan siinä kuinka paljon yhteiskunnan piikkiin voi opiskella, mutta kaksi tutkintoa on mielestäni vielä kohtuullista saada tuettuna, jopa AMK/yliopistotasolla. Alan vaihtoon voi joutua, vaikka pitäisi vanhasta ammatistaan ja toisaalta monet tutkinnot täydentävät toisiaan ja yhdistelmät voivat auttaa työllistymisessä.

Edes ammatikseen koulutuspaikkoja suunnittelevat eivät osaa sanoa varmaksi, mitkä ammatit työllistävät 20-30 vuoden kuluttua ja mitkä eivät. Joidenkin mielestä teinien pitäisi osata se tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Niillä työttömillä on ollut opintolainaa ja moni maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Miksi luulet, että jokainen työtön on kouluttamaton?

Mitä enemmän koulutusta sitä epätodennäköisemmin työtön ellei ole valinnut jotain diipadaapaa opintojen aiheeksi. Ne on niitä valintoja. 

Jokainen voi kustantaa ylimääräisen elintason itse, verovaroin solukämppä, kuten ennen. Sama muidenkin kohdalla. Jos mielii keskustaan parempaan kämppään, niin tervemenoa töihin vaan ja maksamaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Niillä työttömillä on ollut opintolainaa ja moni maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Miksi luulet, että jokainen työtön on kouluttamaton?

Mitä enemmän koulutusta sitä epätodennäköisemmin työtön ellei ole valinnut jotain diipadaapaa opintojen aiheeksi. Ne on niitä valintoja. 

Joo, kouluttaudutaan kaikki lääkäreiksi ja juristeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Moni valitsee ensimmäisen tutkintonsa 15-19 vuotiaana (lukiota ei lasketa). Tuossa iässä ei voi olettaa, että nuori osaa varmuudella päättää mitä haluaa tehdä lopun ikäänsä, amiksessa olijat ei ole edes aikuisia vielä. Monet opinnot lisäksi kuulostaa hyviltä ja niistä voi olla tietynlainen mielikuva, kunnes niitä on takana pari vuotta ja opiskelija tajuaa ettei joko pidä alasta tai ei usko sille työllistyvänsä. Tietysti jossain pitää raja tulla vastaan siinä kuinka paljon yhteiskunnan piikkiin voi opiskella, mutta kaksi tutkintoa on mielestäni vielä kohtuullista saada tuettuna, jopa AMK/yliopistotasolla. Alan vaihtoon voi joutua, vaikka pitäisi vanhasta ammatistaan ja toisaalta monet tutkinnot täydentävät toisiaan ja yhdistelmät voivat auttaa työllistymisessä.

Edes ammatikseen koulutuspaikkoja suunnittelevat eivät osaa sanoa varmaksi, mitkä ammatit työllistävät 20-30 vuoden kuluttua ja mitkä eivät. Joidenkin mielestä teinien pitäisi osata se tietää.

Kiitos lisäyksestä. Vastaavasti voin omalla kokemuksellani sanoa, että opiskelujen alussa opettajien hehkutus siitä, että työntekijät viedään käsistä niillä ja näillä osaamisalueilla voi opintojen aikana (n. neljässä vuodessa) kääntyä siihen, että vastavalmistuneille työt ovat kiven alla ja vain kokeneille työntekijöille on töitä tarjolla. Työmarkkinat muuttuvat eikä opiskelijaa voi siitä syyttää, että valinta opiskelupaikasta on tehty silloisen tiedon mukaan.

On kolme lasta, jotka ovat jo teinejä. Meillä menis kaikki solut käyttöön, sama asua koko asunnossa.

Jos asuisin yksin, ilman muuta asuisin solussa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi kustantaa ylimääräisen elintason itse, verovaroin solukämppä, kuten ennen. Sama muidenkin kohdalla. Jos mielii keskustaan parempaan kämppään, niin tervemenoa töihin vaan ja maksamaan itse.

Mitä se solukämppä maksaa? Ehkä kolmisen sataa. En edes tiedä koska ei ole ollut mielenkiintoa selvittää. Minä ja avopuoliso saimme sillä rahalla per nuppi vapailta markkinoilta kaksion. Maksamme itse tosiaan asumisesta hieman enemmän kuin jos asuisimme soluasunnoissa erikseen mutta laatu on paljon parempi. Turun keskustasta ja vain kesäisin teemme töitä ja hyvin pärjätään. 

Verovaroin kustannetaan Helsingin keskustan yksiöitä mutta toivottavasti ahdistaa sinua oikein paljon taas ensi yönäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin vaihdossa Uumajassa vuosia sitten.

Se opiskelijoiden asumisen muoto oli mielestäni paras. Jokaisella oli oma huone, jossa oma kylppäri (vessa, suihku, lavuaari).

Huoneessa oli jääkaappi. Itse olisi voinut sitten lisävarustaa, mutta viivyin niin vähän aikaa, etten nähnyt sille tarvetta.

Sitten oli aina tiettyä huonemäärää kohti iso tupakeittiö, jossa saattoi kokata ja hengailla.

Yhteinen pyykkitupa.

Mun opiskelijani asuu kotona. Ei siis hetkauta suuntaan eikä toiseen Kelan tuet.

Asuin tämän tyyppisessä asuntolassa vuoden ennen korkeakouluopintoja ja pidin siitä todella paljon. Oma vessa ja suihku toivat edes jonkinlaista vapautta ja lisäyksityisyyttä omaan elämiseen. Vessassa sai viettää niin kauan aikaa kuin halusi ja se vei yllättävän paljon stressiä pois omasta arkielämisestä. Omaa jääkaappia ei ollut, mutta sellainen olisi ollut iso plussa. Keittiön jakaminen käytännössä ja ajatuksena on ollut itselleni paljon helpompaa mitä keittiön ja kylppärin jakaminen. Yleisissä tiloissa tuli vietettyä aikaa ihan huvinkin vuoksi. Miksei Suomeen ole rantautunut tällainen asuntolakulttuuri?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi kustantaa ylimääräisen elintason itse, verovaroin solukämppä, kuten ennen. Sama muidenkin kohdalla. Jos mielii keskustaan parempaan kämppään, niin tervemenoa töihin vaan ja maksamaan itse.

Eikö kaikki voisi pakottaa asumaan solukämpissä?

Ilmasto pelastuisi. Eikä sun työssäkäyntiroposet riitä pelatamaan ilmastoa.

En tahtoisi opiskelijaa/opiskelijoita samaan kerrostaloon asumaan,nytkin alapuolella asuu joku mt ongelmainen opsikelijalikka joka vähän väliä kiljuu kurkku suorana,valvottaa kaikki arki illat kun paiskoo tavaroita,kanta astuu voimakkaasti ja varmaan pistää kämpän palasiksi joka hton ilta,jos se mt nuoren poikaystävä käymässä äänet 1000 kertaa kovemmat, eli nuoret ei osaa eikä välitä kerrostalosäännöistä kaikki arkiset toimetkin tehdään 1000 pommin voimalla oli kyseessä tiskaus,imurointi,tavaroiden siirtäminen...

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Aikuinen ihminen saa asua missä haluaa. Se asuminen vain täytyy maksaa itse. Siinä vaiheessa kun yhteiskunta kustantaa opiskelijan asumisen, täytyy ottaa huomioon muutakin.

Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Vielä 90-luvulla ymmärrettiin ihan toisella tavalla muidenkin huomioonottaminen ja sanattomat säännöt soluasumisessa. Nykynuoret/nuoret aikuiset ovat tottuneet suurempaan minä-minä-itsekkyyteen eikä tarvitse huomioida ketään. Ei soluasuminen onnistu, jos kämppikset elävät miten tahtovat.

Täällä sanotaan, että opiskelijoiden pitää käydä töissä ja rahoittaa näin asumisensa.

Mutta eiväthän he voi, kun tulorajat tulevat vastaan..

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Samalla tavoin voisi kysyä, miksei työttömiä ja muita köyhiä ohjata samoin äänenpainoin soluasuntoihin, kun ne kerta ovat halpoja ja yhteisöllisyyttä lisääviä ja ties mitä. Opiskelijoiden odotetaan kestävän huonoja asuinoloja ja epäsopivia kämppiksiä, velaksi elämistä ja köyhyyttä ja heille ehdotellaan työntekoa ratkaisuksi ongelmiin, vaikka opiskelijalla on jo kokopäivätyö: se opiskelu. Kaikelle on perusteluna varmaan, että kun se opiskeluaika kestää vaan "vähän" aikaa, oli se sitten kolme tai kuusi vuotta elämästä. Kukaan ei kuitenkaan painokkaasti ehdota aikuiselle työttömälle, että mitä jos kolmesta kuuteen vuotta asuisit tuolla kaltaistesi kanssa vähän edullisemmin ja yrittäisit edistää työllistymistäsi, jotta pääset solusta pois.

Kun opiskelijoille soluasuntoja suositellaan myös sillä perusteella että motivoi opiskelemaan nopeasti niin motivoisi etsimään ehkä työttömän töitäkin. Tai tulisi ainakin yhteiskunnalle halvemmaksi ja pysyisivät siellä keskenään häröilemässä. 

Mulla oli opiskelijana soluasunto. Elämä oli sillä tavalla tervettä, että ei todellakaan viettänyt liikaa aikaa kotona. Elämän tarkoitus ei mielestäni ole viihtyä kotona liian hyvin. Tuli tavattua ystäviä ja harrastettua kodin ulkopuolella paljon. Kirjastolla oli opiskelurauhaa, mutta samalla näki ihmisiäkin. Ei kyllä kaduta yhtään, että asuin opiskelijana soluissa. Minusta tuli ihminen, jolla on aina aktiivinen ja toimelias elämä kodin ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari.