Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea

Emilia91s kirjoitti:

Mä koen vain tulevani torjutuksi tyypeiltä, joihin ihastun. Ja ne, ketkä ihastuu muhun, mä en halua niitä. Jokaisesta tuntuu löytyvän vikoja. En edes pidä itseäni minkään arvoisena, ehkä tää itsetunto-ongelma vaikuttaa "sen oikean" löytymiseen.

Pelkään tulevani torjutuksi.

Ymmärsinkö oikein, että olet kuitenkin siis useammankin kerran lähestynyt sellaista tyyppiä josta olet ollut kiinnostunut, ja tehnyt hänelle selväksi että olet kiinnostunut? Jos näin, niin hatunnosto rohkeudellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos haluat (lisää?) lapsia, niin käy jäädyttämässä munasolusi, niin ei stressaa toi niin paljon. Maksaa tietty paljon, mutta mielestäni vaikka lainan väärti, jos siitä saa lisäaikaa treffailla paineettomammin. Kyllä niitä miehiä on vapaana tuossa porukassa vielä, mutta voin sanoa että 40-v tuolla puolen alkaa oikeasti karut ajat, eli tee nyt kaikki mitä voit. Munasolut ja sitten aktiivinen treffailu pettymyksistä huolimatta.

"voin sanoa että 40-v tuolla puolen alkaa oikeasti karut ajat"

Mitä tarkoitat? Voitko avata tarkemmin, miksi karut ajat nelikymppisenä? Eikö tuolloin kuitenkin ala vapautua aika paljon porukkaa ns. toiselle kierrokselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvalta opittua:

- Mensa on elitistinen perseentuijottelijoiden salaseura

- Orjakauppiaat päivystävät Tinderissä

Mitäs seuraavaksi?

Tämä ketju on kyllä todellinen virtuaalinen mielisairaala. Seuraavaksi tulee varmaan se yksi mamma takaisin antamaan taas sen vinkkinsä, että paras tapa löytää hyvä mies on tehdä itsestään mahdollisimman ruma.

Tämä ON oikeasti hyvä vinkki, vaikka en ole sitä itse kokeillut. Kaveri kuitenkin teki näin ja tarjonta parani. Eikä siis tehnyt itsestään mahdollisimman rumaa, vaan ennemmin taviksen näköisen siinä missä ennen oli ollut kaunotar.

Miten hän teki tämän muutoksen kaunottaresta tavikseksi?

Lihotti itseään tietoisesti? Laittoi tahallaan huonot meikit naamaan? Lopetti meikkaamisen kokonaan? Otti tahallaan itselleen huonosti sopivan hiustyylin? Alkoi pukeutua säkkiin? Joku muu?

Lihoi jonkin verran, otti pois hiustenpidennykset, lopetti meikkaamisen, alkoi pukeutua vähemmän näyttävästi.

Tietyllä ulkonäöllä vetää puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä ja siihen voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos haluat (lisää?) lapsia, niin käy jäädyttämässä munasolusi, niin ei stressaa toi niin paljon. Maksaa tietty paljon, mutta mielestäni vaikka lainan väärti, jos siitä saa lisäaikaa treffailla paineettomammin. Kyllä niitä miehiä on vapaana tuossa porukassa vielä, mutta voin sanoa että 40-v tuolla puolen alkaa oikeasti karut ajat, eli tee nyt kaikki mitä voit. Munasolut ja sitten aktiivinen treffailu pettymyksistä huolimatta.

"voin sanoa että 40-v tuolla puolen alkaa oikeasti karut ajat"

Mitä tarkoitat? Voitko avata tarkemmin, miksi karut ajat nelikymppisenä? Eikö tuolloin kuitenkin ala vapautua aika paljon porukkaa ns. toiselle kierrokselle?

Minulla alkoi 40+ parhaat ajat ikinä. 30-40 olin sinkkuna koska kaikki tuntuivat olevan varattuja. Sitten neljänkympin jälkeen taas oli sinkkuja omassa ikäluokassa pilvin pimein. Tosi nopeasti löytyi siinä iässä parisuhde kun ryhtyi etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.

N26

Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.

Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.

Mistä tiedät että kelpasit vain panoksi? Et kai mennyt heti sänkyyn näiden "haluan vain panna" -tyyppien kanssa, vaikka kaipasit pysyvää suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin noin 250 x treffeillä ja unelmien mies löytyi.

Niitä huonoja miehiä on paljon. Huomaat että he ovat vielä vuosien jälkeen tarjolla.

Vähän niinkuin vuokrakämpät. Ei ole mitään tajottavaa mutta pyynti on kova. Ei niitä kukaan aiemminkaan ole huolinut. Ohi - ja seuraava

Tässä taas nähdään miten helppoa naisilla on, vaikka on olevinaan vaikeaa.

Siis että on varaa nirsoilla noinkin paljon, tarjontaa on sadoittain ja sitten karsitaan jokainen minimaalinen asia pois, että löytyy joku täydellisesti spekseihin sopiva uros.

Samaan aikaan jos mies haluaa esim. hoikan naisen, niin hän on kamala misogynistinen sika.

Jos te naiset luulette, että on vaikeaa löytää kumppania niin tässä vähän miehen näkökulmaa:

Itse olen:

185 cm (tätä kuitenkin naiset kyttää tarkasti)

urheillut teinistä asti eli hyvässä kunnossa (leveät hartiat jne, mutten ole mikään bodari)

ollut aina raitis (ei mitään päihteitä)

en käy baareissa

maisterin tutkinnon suorittanut

fiksu 

ihan ok näköinen, vaikken tietenkään miesmalli ole naamaltani, mutten rumakaan

hiukset tuuheasti päässä

kohtelias

hyvä hygienia

löytyy omat harrasteet ja kiinnostuksen kohteet

en ole kiinnostunut penkkiurheilusta, enkä "poikien illoista" joissa ryypätään

vakitöissä +3600€/kk

ei velkaa

ei rikostaustaa

ei tatuointeja

ei irtosuhteita

huumorintajuinen

en suutu, vaan keskustelen asiat mielummin

perhe kiinnostaisi

37 vuotta, kuitenkin ikäistäni paljon nuoremman oloisessa kunnossa kiitos elintapojen

Eli näennäisesti ei pitäisi olla mitään suurempaa pielessä.

Ja viimeiseen 7 vuoteen olen käynyt kerran treffeillä, muuten olen siis elänyt vaan yksin selibaatissa kuin munkki. 

Pääasiassa tämä johtuu siitä, etten ole mikään pelimiestyyppinen mies, joten en lähesty naisia paikoissa joissa käyn, koska eihän se olisi edes soveliasta vaikka salilla, lenkillä tai kaupassa ketään lähestyä. Baareissa kun en käy, niin mitäpä tässä sitten voi?

Samalla kun te käytte satojen miesten kanssa treffeillä, niin on tuhansia miehiä joita ei edes huomata. 

Koska naisille tärkeintä on kuitenkin se, että mies tekee aloitteen. Ja mies joka ei tee aloitetta on käytännössä näkymätön.

Varmaan sitä jollain tinderillä voisi löytää seuraa, mutta minua ei kiinnosta sellainen, että pitää jotenkin kilpailla naisten huomiosta, johan tuo sen kertoo että yksi nainen voi treffailla satoja miehiä, kuin jonkinlaisessa työhaastattelussa konsanaan.

Ja se mitä haluaisin naiselta:

pitää ja on aina pitänyt itsestään huolta

harrastaa liikuntaa (vaikka sitten kävelyä) siksi että itse haluaa huolehtia itsestään

normaalin hoikka, eli ei mikään fitnessmalli tarvitse olla, sellainen millaiselta nyt nainen näyttää kun esim pyöräilee työmatkat ja on terveet elintavat

suhteellisen fiksu

kiva luonne

ystävällinen ja reilu, haluaa puhaltaa yhteen hiileen

raitis, ei tykkää bilettää

ei kymmeniä irtosuhteita, muutoman vielä ymmärtää

koulutus ainakin amistasoinen, ei tarvitse tienata hirveitä summia, kunhan tekee jotain mistä tykkää

Mutta niin, pitäisi varmaan osallistua jonkun henkilökohtaiseen batchelor Suomeen, jossa olen yksi sadoista ja sitten pitää jotenkin todistaa, että olen juuri se the man! Sen sijaan, että voisi tutustua rauhassa yhteen ihmiseen kerrallaan.

Todellisuudessa luovuin jo haaveesta löytää ketään tai perustaa perhettä, kun mies on jotenkin pelkkää karjaa nykyään, pitää olla sitä ja tätä että pääsee edes esikarsintoihin. 

Sekin on hyvä muistaa, että enemmistöä miehistä KUKAAN muu kuin oma äiti ei edes kehu, niin kyllä miehilläkin on itsetunto-ongelmansa, varsinkin kun monella ei ole kirjaimellisesti yhtään muistoa, jossa joku nainen tekisi aloitteen.

Hirveästi listaa ja taulukkoa ja minimaalisesti ihmisyyttä. Puhut sekä itsestäsi että naisista siihen malliin, että olet jo luovuttanut, kuin kaikki olisivat vain jotain karjaa ja esineitä. Tämä on nykyajassa vikana, varmaan johtuu siitä, kun kaiken voi tehdä netissä. Pitäisi saada raivattua tilaa rauhassa tutustumiselle ja että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä (naisista/miehistä), heidän asioistaan ja hyvinvoinnistaan. Nimittäin loputkin parisuhteesta on juuri sitä vuorovaikutusta, ihan joka käänteessä. Minun nyksäni ei täytä puoliakaan tuosta listasta, varsinkaan sitä hiusrajaa, mutta taidot elää muiden ihmisten kanssa ja ymmärtää elämää olivat jo hankittuina - tämä on se ratkaisevan tärkeä asia, ei mikään noista mainituista.

Tämä tuhat kertaa! 

Tinderissä on ihan valtaavasti näitä listaajamiehiä. Naisista en tiedä, kun hetero olen. Aivan kuin porukka olisi tehtyt itsestään myynti-ilmoituksen kuin jostain autosta. Jos tuollaisen kanssa matchaat, viestit ovat samaa ulkoisten asioiden kertomista ja luettelointia, eikä persoona ja ihmisyys välity missään kohtaa.

No ne kuvittelee, että se että esittelee talonsa, autonsa ja kellonsa riittää. Kuvittelevat noin, koska heille itselleen kumppanin persoona ei merkitse, vaan ne ulkoiset asiat. Tässä taitaa se miesten ja naisten välisen deittailun ongelma ollakin, naisille kun ne henkisen puolen asiat merkkaa niin paljon ja miehet tuijottavat ulkonäköä ja tiettyjä statusmerkkejä.

Tämä on ainakin minulla ollut ongelma. Mistä löytäisi miehen jota kiinostaa kuka minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Mitä tuo ukkoontuminen sisältää? Koko ajan täällä puhutaan, että kun mies täyttää 30, niin hän ukkoontuu. Mutta mitä siinä sitten tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin noin 250 x treffeillä ja unelmien mies löytyi.

Niitä huonoja miehiä on paljon. Huomaat että he ovat vielä vuosien jälkeen tarjolla.

Vähän niinkuin vuokrakämpät. Ei ole mitään tajottavaa mutta pyynti on kova. Ei niitä kukaan aiemminkaan ole huolinut. Ohi - ja seuraava

Tässä taas nähdään miten helppoa naisilla on, vaikka on olevinaan vaikeaa.

Siis että on varaa nirsoilla noinkin paljon, tarjontaa on sadoittain ja sitten karsitaan jokainen minimaalinen asia pois, että löytyy joku täydellisesti spekseihin sopiva uros.

Samaan aikaan jos mies haluaa esim. hoikan naisen, niin hän on kamala misogynistinen sika.

Jos te naiset luulette, että on vaikeaa löytää kumppania niin tässä vähän miehen näkökulmaa:

Itse olen:

185 cm (tätä kuitenkin naiset kyttää tarkasti)

urheillut teinistä asti eli hyvässä kunnossa (leveät hartiat jne, mutten ole mikään bodari)

ollut aina raitis (ei mitään päihteitä)

en käy baareissa

maisterin tutkinnon suorittanut

fiksu 

ihan ok näköinen, vaikken tietenkään miesmalli ole naamaltani, mutten rumakaan

hiukset tuuheasti päässä

kohtelias

hyvä hygienia

löytyy omat harrasteet ja kiinnostuksen kohteet

en ole kiinnostunut penkkiurheilusta, enkä "poikien illoista" joissa ryypätään

vakitöissä +3600€/kk

ei velkaa

ei rikostaustaa

ei tatuointeja

ei irtosuhteita

huumorintajuinen

en suutu, vaan keskustelen asiat mielummin

perhe kiinnostaisi

37 vuotta, kuitenkin ikäistäni paljon nuoremman oloisessa kunnossa kiitos elintapojen

Eli näennäisesti ei pitäisi olla mitään suurempaa pielessä.

Ja viimeiseen 7 vuoteen olen käynyt kerran treffeillä, muuten olen siis elänyt vaan yksin selibaatissa kuin munkki. 

Pääasiassa tämä johtuu siitä, etten ole mikään pelimiestyyppinen mies, joten en lähesty naisia paikoissa joissa käyn, koska eihän se olisi edes soveliasta vaikka salilla, lenkillä tai kaupassa ketään lähestyä. Baareissa kun en käy, niin mitäpä tässä sitten voi?

Samalla kun te käytte satojen miesten kanssa treffeillä, niin on tuhansia miehiä joita ei edes huomata. 

Koska naisille tärkeintä on kuitenkin se, että mies tekee aloitteen. Ja mies joka ei tee aloitetta on käytännössä näkymätön.

Varmaan sitä jollain tinderillä voisi löytää seuraa, mutta minua ei kiinnosta sellainen, että pitää jotenkin kilpailla naisten huomiosta, johan tuo sen kertoo että yksi nainen voi treffailla satoja miehiä, kuin jonkinlaisessa työhaastattelussa konsanaan.

Ja se mitä haluaisin naiselta:

pitää ja on aina pitänyt itsestään huolta

harrastaa liikuntaa (vaikka sitten kävelyä) siksi että itse haluaa huolehtia itsestään

normaalin hoikka, eli ei mikään fitnessmalli tarvitse olla, sellainen millaiselta nyt nainen näyttää kun esim pyöräilee työmatkat ja on terveet elintavat

suhteellisen fiksu

kiva luonne

ystävällinen ja reilu, haluaa puhaltaa yhteen hiileen

raitis, ei tykkää bilettää

ei kymmeniä irtosuhteita, muutoman vielä ymmärtää

koulutus ainakin amistasoinen, ei tarvitse tienata hirveitä summia, kunhan tekee jotain mistä tykkää

Mutta niin, pitäisi varmaan osallistua jonkun henkilökohtaiseen batchelor Suomeen, jossa olen yksi sadoista ja sitten pitää jotenkin todistaa, että olen juuri se the man! Sen sijaan, että voisi tutustua rauhassa yhteen ihmiseen kerrallaan.

Todellisuudessa luovuin jo haaveesta löytää ketään tai perustaa perhettä, kun mies on jotenkin pelkkää karjaa nykyään, pitää olla sitä ja tätä että pääsee edes esikarsintoihin. 

Sekin on hyvä muistaa, että enemmistöä miehistä KUKAAN muu kuin oma äiti ei edes kehu, niin kyllä miehilläkin on itsetunto-ongelmansa, varsinkin kun monella ei ole kirjaimellisesti yhtään muistoa, jossa joku nainen tekisi aloitteen.

Hirveästi listaa ja taulukkoa ja minimaalisesti ihmisyyttä. Puhut sekä itsestäsi että naisista siihen malliin, että olet jo luovuttanut, kuin kaikki olisivat vain jotain karjaa ja esineitä. Tämä on nykyajassa vikana, varmaan johtuu siitä, kun kaiken voi tehdä netissä. Pitäisi saada raivattua tilaa rauhassa tutustumiselle ja että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä (naisista/miehistä), heidän asioistaan ja hyvinvoinnistaan. Nimittäin loputkin parisuhteesta on juuri sitä vuorovaikutusta, ihan joka käänteessä. Minun nyksäni ei täytä puoliakaan tuosta listasta, varsinkaan sitä hiusrajaa, mutta taidot elää muiden ihmisten kanssa ja ymmärtää elämää olivat jo hankittuina - tämä on se ratkaisevan tärkeä asia, ei mikään noista mainituista.

Tämä tuhat kertaa! 

Tinderissä on ihan valtaavasti näitä listaajamiehiä. Naisista en tiedä, kun hetero olen. Aivan kuin porukka olisi tehtyt itsestään myynti-ilmoituksen kuin jostain autosta. Jos tuollaisen kanssa matchaat, viestit ovat samaa ulkoisten asioiden kertomista ja luettelointia, eikä persoona ja ihmisyys välity missään kohtaa.

No ne kuvittelee, että se että esittelee talonsa, autonsa ja kellonsa riittää. Kuvittelevat noin, koska heille itselleen kumppanin persoona ei merkitse, vaan ne ulkoiset asiat. Tässä taitaa se miesten ja naisten välisen deittailun ongelma ollakin, naisille kun ne henkisen puolen asiat merkkaa niin paljon ja miehet tuijottavat ulkonäköä ja tiettyjä statusmerkkejä.

Tämä on ainakin minulla ollut ongelma. Mistä löytäisi miehen jota kiinostaa kuka minä olen.

Lähes jokaisesta, kun lopetat yliajattelemasta. Olet ylimielinen ja yliajatteleva. Ajatteletko olevasi niin kaunis, että miehet eivät kiinnostu siitä, kuka olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Ja sitten 5-10 vuotta vanhemmilla naisilla on joku erityinen nappula, jota painamalla he sietävät hyvin ukkoontunutta miestä vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Mitä tuo ukkoontuminen sisältää? Koko ajan täällä puhutaan, että kun mies täyttää 30, niin hän ukkoontuu. Mutta mitä siinä sitten tapahtuu?

Itse en viitannut ukkoontumisella kolmekymppisiin, vaan yleensä siihen, että iän myötä miehenkin ulkonäkö muuttuu. Se on tietenkin yksilöllistä, kuka muuttuu missäkin vaiheessa, mutta pääsääntöisesti menee niin, että ikäerosuhteissa mies ukkoontuu/setääntyy aikaisemmin. Jollekin se voi tapahtua 35-vuotiaana, jollekin 40+ ikäisenä. Sinänsä en oikeastaan pidä viiden vuoden ikäeroa vielä merkittävänä, mutta kaikki lähemmäs 10 vuoden ikäerot alkavat sitä jo olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Ja sitten 5-10 vuotta vanhemmilla naisilla on joku erityinen nappula, jota painamalla he sietävät hyvin ukkoontunutta miestä vai?

No onhan se aivan eri asia ikääntyä yhtä aikaa. Kolmekymppisenä se ei vielä tunnu missään, mutta viisikymppisenä tuntuu ja kuusikymppisenä vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Ja sitten 5-10 vuotta vanhemmilla naisilla on joku erityinen nappula, jota painamalla he sietävät hyvin ukkoontunutta miestä vai?

Jotkut sietävät, jotkut eivät siedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Mitä tuo ukkoontuminen sisältää? Koko ajan täällä puhutaan, että kun mies täyttää 30, niin hän ukkoontuu. Mutta mitä siinä sitten tapahtuu?

Itse en viitannut ukkoontumisella kolmekymppisiin, vaan yleensä siihen, että iän myötä miehenkin ulkonäkö muuttuu. Se on tietenkin yksilöllistä, kuka muuttuu missäkin vaiheessa, mutta pääsääntöisesti menee niin, että ikäerosuhteissa mies ukkoontuu/setääntyy aikaisemmin. Jollekin se voi tapahtua 35-vuotiaana, jollekin 40+ ikäisenä. Sinänsä en oikeastaan pidä viiden vuoden ikäeroa vielä merkittävänä, mutta kaikki lähemmäs 10 vuoden ikäerot alkavat sitä jo olla.

En nyt saanut vastausta, että mitä se ukkoontuminen tarkoittaa? Ulkonäkö muuttuu ihanteista poispäin? Eli täydellinen hiusraja = kalju, rasvaprosentti 8-12 muuttuu yli 20:een, yksinkertaiset tyylikkäät vaatteet vaihtuvat käytännöllisiin/silmälaseihin? Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin noin 250 x treffeillä ja unelmien mies löytyi.

Niitä huonoja miehiä on paljon. Huomaat että he ovat vielä vuosien jälkeen tarjolla.

Vähän niinkuin vuokrakämpät. Ei ole mitään tajottavaa mutta pyynti on kova. Ei niitä kukaan aiemminkaan ole huolinut. Ohi - ja seuraava

Tässä taas nähdään miten helppoa naisilla on, vaikka on olevinaan vaikeaa.

Siis että on varaa nirsoilla noinkin paljon, tarjontaa on sadoittain ja sitten karsitaan jokainen minimaalinen asia pois, että löytyy joku täydellisesti spekseihin sopiva uros.

Samaan aikaan jos mies haluaa esim. hoikan naisen, niin hän on kamala misogynistinen sika.

Jos te naiset luulette, että on vaikeaa löytää kumppania niin tässä vähän miehen näkökulmaa:

Itse olen:

185 cm (tätä kuitenkin naiset kyttää tarkasti)

urheillut teinistä asti eli hyvässä kunnossa (leveät hartiat jne, mutten ole mikään bodari)

ollut aina raitis (ei mitään päihteitä)

en käy baareissa

maisterin tutkinnon suorittanut

fiksu 

ihan ok näköinen, vaikken tietenkään miesmalli ole naamaltani, mutten rumakaan

hiukset tuuheasti päässä

kohtelias

hyvä hygienia

löytyy omat harrasteet ja kiinnostuksen kohteet

en ole kiinnostunut penkkiurheilusta, enkä "poikien illoista" joissa ryypätään

vakitöissä +3600€/kk

ei velkaa

ei rikostaustaa

ei tatuointeja

ei irtosuhteita

huumorintajuinen

en suutu, vaan keskustelen asiat mielummin

perhe kiinnostaisi

37 vuotta, kuitenkin ikäistäni paljon nuoremman oloisessa kunnossa kiitos elintapojen

Eli näennäisesti ei pitäisi olla mitään suurempaa pielessä.

Ja viimeiseen 7 vuoteen olen käynyt kerran treffeillä, muuten olen siis elänyt vaan yksin selibaatissa kuin munkki. 

Pääasiassa tämä johtuu siitä, etten ole mikään pelimiestyyppinen mies, joten en lähesty naisia paikoissa joissa käyn, koska eihän se olisi edes soveliasta vaikka salilla, lenkillä tai kaupassa ketään lähestyä. Baareissa kun en käy, niin mitäpä tässä sitten voi?

Samalla kun te käytte satojen miesten kanssa treffeillä, niin on tuhansia miehiä joita ei edes huomata. 

Koska naisille tärkeintä on kuitenkin se, että mies tekee aloitteen. Ja mies joka ei tee aloitetta on käytännössä näkymätön.

Varmaan sitä jollain tinderillä voisi löytää seuraa, mutta minua ei kiinnosta sellainen, että pitää jotenkin kilpailla naisten huomiosta, johan tuo sen kertoo että yksi nainen voi treffailla satoja miehiä, kuin jonkinlaisessa työhaastattelussa konsanaan.

Ja se mitä haluaisin naiselta:

pitää ja on aina pitänyt itsestään huolta

harrastaa liikuntaa (vaikka sitten kävelyä) siksi että itse haluaa huolehtia itsestään

normaalin hoikka, eli ei mikään fitnessmalli tarvitse olla, sellainen millaiselta nyt nainen näyttää kun esim pyöräilee työmatkat ja on terveet elintavat

suhteellisen fiksu

kiva luonne

ystävällinen ja reilu, haluaa puhaltaa yhteen hiileen

raitis, ei tykkää bilettää

ei kymmeniä irtosuhteita, muutoman vielä ymmärtää

koulutus ainakin amistasoinen, ei tarvitse tienata hirveitä summia, kunhan tekee jotain mistä tykkää

Mutta niin, pitäisi varmaan osallistua jonkun henkilökohtaiseen batchelor Suomeen, jossa olen yksi sadoista ja sitten pitää jotenkin todistaa, että olen juuri se the man! Sen sijaan, että voisi tutustua rauhassa yhteen ihmiseen kerrallaan.

Todellisuudessa luovuin jo haaveesta löytää ketään tai perustaa perhettä, kun mies on jotenkin pelkkää karjaa nykyään, pitää olla sitä ja tätä että pääsee edes esikarsintoihin. 

Sekin on hyvä muistaa, että enemmistöä miehistä KUKAAN muu kuin oma äiti ei edes kehu, niin kyllä miehilläkin on itsetunto-ongelmansa, varsinkin kun monella ei ole kirjaimellisesti yhtään muistoa, jossa joku nainen tekisi aloitteen.

Hirveästi listaa ja taulukkoa ja minimaalisesti ihmisyyttä. Puhut sekä itsestäsi että naisista siihen malliin, että olet jo luovuttanut, kuin kaikki olisivat vain jotain karjaa ja esineitä. Tämä on nykyajassa vikana, varmaan johtuu siitä, kun kaiken voi tehdä netissä. Pitäisi saada raivattua tilaa rauhassa tutustumiselle ja että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä (naisista/miehistä), heidän asioistaan ja hyvinvoinnistaan. Nimittäin loputkin parisuhteesta on juuri sitä vuorovaikutusta, ihan joka käänteessä. Minun nyksäni ei täytä puoliakaan tuosta listasta, varsinkaan sitä hiusrajaa, mutta taidot elää muiden ihmisten kanssa ja ymmärtää elämää olivat jo hankittuina - tämä on se ratkaisevan tärkeä asia, ei mikään noista mainituista.

Tämä tuhat kertaa! 

Tinderissä on ihan valtaavasti näitä listaajamiehiä. Naisista en tiedä, kun hetero olen. Aivan kuin porukka olisi tehtyt itsestään myynti-ilmoituksen kuin jostain autosta. Jos tuollaisen kanssa matchaat, viestit ovat samaa ulkoisten asioiden kertomista ja luettelointia, eikä persoona ja ihmisyys välity missään kohtaa.

No ne kuvittelee, että se että esittelee talonsa, autonsa ja kellonsa riittää. Kuvittelevat noin, koska heille itselleen kumppanin persoona ei merkitse, vaan ne ulkoiset asiat. Tässä taitaa se miesten ja naisten välisen deittailun ongelma ollakin, naisille kun ne henkisen puolen asiat merkkaa niin paljon ja miehet tuijottavat ulkonäköä ja tiettyjä statusmerkkejä.

Tämä on ainakin minulla ollut ongelma. Mistä löytäisi miehen jota kiinostaa kuka minä olen.

Lähes jokaisesta, kun lopetat yliajattelemasta. Olet ylimielinen ja yliajatteleva. Ajatteletko olevasi niin kaunis, että miehet eivät kiinnostu siitä, kuka olet?

Mikään noista ei sopinut minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on sikäli vaikea, että sellaiset 30+ miehet joista hän on kinnostunut saavat niiden 30+ naisten lisäksi helposti myös huomattavasti nuorempia naisia.

Tilanteeseen ei oikeastaan auta muu kuin peiliin katsominen ja itsereflektio. Kannattaa miettiä mitä sellaista annettavaa itsellä on jota samasta miehestä kiinnostuneella 25-vuotiaalla naisella ei olisi, ja keksiä jokin soveltuva tapa tämän esille tuomiseen. Asiaa helpottaa se, että miesten toiveet ja tarpeet on yleensä aika helppoja ymmärtää.

Ei kukaan normaali 25-vuotias nainen katsele kolmekymppisiä ukkoja, vaan se heikoin aines, jonka tasolle kolmekymppinen helposti pääsee ulkonäöllisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Teinien perässä juoksevat kolmekymppiset ukot ovat myös järjestäen heikkotasoisempia, kuin muut ikäisensä miehet. Ulkonäöllisesti ja noin muutenkin. Ne on näitä ns. nuorekkaita herrasmiehiä, jotka näyttävät 20 vuotta ikäistään vanhemmilta.

Oman kokemuksen mukaan pikkuisen itseään vanhempaa miestä katselevat naiset ovat yleensä ikäistään kypsempiä, hiukan innokkaampia vakiintumaan ja hiukan vaativampia siinä millaiseen suhteeseen lähtevät. Miesnäkökulmasta taas nuoremman naisen valitsemisen tärkein etu on ne kymmenen lisävuotta jotka pääsee viettämään fertiilin (=seksuaalisesti haluttavan) naisen seurassa.

Enkä tarkoita tässä nyt mitään Saulin Niinistö tyyppistä ikäeroa, vaan sellaista hyvin tavallista 5-10 vuoden eroa.

Niin, miehen näkökulmasta varmaan näin. Naisen näkökulmasta taas toisin, että on 5-10 vuotta vähemmän aikaa jonka pääsee viettämään seksuaalisesti haluttavan miehen seurassa. Nimittäin kun mies ukkoontuu, hnätä ei enää halua seksuaalisesti. Ja kun ei halua miestä seksuaalisesti, ei halua enää seksiä tämän kanssa. Kuka siinä yhtälössä voittaa?

Mitä tuo ukkoontuminen sisältää? Koko ajan täällä puhutaan, että kun mies täyttää 30, niin hän ukkoontuu. Mutta mitä siinä sitten tapahtuu?

Itse en viitannut ukkoontumisella kolmekymppisiin, vaan yleensä siihen, että iän myötä miehenkin ulkonäkö muuttuu. Se on tietenkin yksilöllistä, kuka muuttuu missäkin vaiheessa, mutta pääsääntöisesti menee niin, että ikäerosuhteissa mies ukkoontuu/setääntyy aikaisemmin. Jollekin se voi tapahtua 35-vuotiaana, jollekin 40+ ikäisenä. Sinänsä en oikeastaan pidä viiden vuoden ikäeroa vielä merkittävänä, mutta kaikki lähemmäs 10 vuoden ikäerot alkavat sitä jo olla.

En nyt saanut vastausta, että mitä se ukkoontuminen tarkoittaa? Ulkonäkö muuttuu ihanteista poispäin? Eli täydellinen hiusraja = kalju, rasvaprosentti 8-12 muuttuu yli 20:een, yksinkertaiset tyylikkäät vaatteet vaihtuvat käytännöllisiin/silmälaseihin? Vai?

Hiusrajakki, hae itsellesi apua, ihan vakavissaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin noin 250 x treffeillä ja unelmien mies löytyi.

Niitä huonoja miehiä on paljon. Huomaat että he ovat vielä vuosien jälkeen tarjolla.

Vähän niinkuin vuokrakämpät. Ei ole mitään tajottavaa mutta pyynti on kova. Ei niitä kukaan aiemminkaan ole huolinut. Ohi - ja seuraava

Tässä taas nähdään miten helppoa naisilla on, vaikka on olevinaan vaikeaa.

Siis että on varaa nirsoilla noinkin paljon, tarjontaa on sadoittain ja sitten karsitaan jokainen minimaalinen asia pois, että löytyy joku täydellisesti spekseihin sopiva uros.

Samaan aikaan jos mies haluaa esim. hoikan naisen, niin hän on kamala misogynistinen sika.

Jos te naiset luulette, että on vaikeaa löytää kumppania niin tässä vähän miehen näkökulmaa:

Itse olen:

185 cm (tätä kuitenkin naiset kyttää tarkasti)

urheillut teinistä asti eli hyvässä kunnossa (leveät hartiat jne, mutten ole mikään bodari)

ollut aina raitis (ei mitään päihteitä)

en käy baareissa

maisterin tutkinnon suorittanut

fiksu 

ihan ok näköinen, vaikken tietenkään miesmalli ole naamaltani, mutten rumakaan

hiukset tuuheasti päässä

kohtelias

hyvä hygienia

löytyy omat harrasteet ja kiinnostuksen kohteet

en ole kiinnostunut penkkiurheilusta, enkä "poikien illoista" joissa ryypätään

vakitöissä +3600€/kk

ei velkaa

ei rikostaustaa

ei tatuointeja

ei irtosuhteita

huumorintajuinen

en suutu, vaan keskustelen asiat mielummin

perhe kiinnostaisi

37 vuotta, kuitenkin ikäistäni paljon nuoremman oloisessa kunnossa kiitos elintapojen

Eli näennäisesti ei pitäisi olla mitään suurempaa pielessä.

Ja viimeiseen 7 vuoteen olen käynyt kerran treffeillä, muuten olen siis elänyt vaan yksin selibaatissa kuin munkki. 

Pääasiassa tämä johtuu siitä, etten ole mikään pelimiestyyppinen mies, joten en lähesty naisia paikoissa joissa käyn, koska eihän se olisi edes soveliasta vaikka salilla, lenkillä tai kaupassa ketään lähestyä. Baareissa kun en käy, niin mitäpä tässä sitten voi?

Samalla kun te käytte satojen miesten kanssa treffeillä, niin on tuhansia miehiä joita ei edes huomata. 

Koska naisille tärkeintä on kuitenkin se, että mies tekee aloitteen. Ja mies joka ei tee aloitetta on käytännössä näkymätön.

Varmaan sitä jollain tinderillä voisi löytää seuraa, mutta minua ei kiinnosta sellainen, että pitää jotenkin kilpailla naisten huomiosta, johan tuo sen kertoo että yksi nainen voi treffailla satoja miehiä, kuin jonkinlaisessa työhaastattelussa konsanaan.

Ja se mitä haluaisin naiselta:

pitää ja on aina pitänyt itsestään huolta

harrastaa liikuntaa (vaikka sitten kävelyä) siksi että itse haluaa huolehtia itsestään

normaalin hoikka, eli ei mikään fitnessmalli tarvitse olla, sellainen millaiselta nyt nainen näyttää kun esim pyöräilee työmatkat ja on terveet elintavat

suhteellisen fiksu

kiva luonne

ystävällinen ja reilu, haluaa puhaltaa yhteen hiileen

raitis, ei tykkää bilettää

ei kymmeniä irtosuhteita, muutoman vielä ymmärtää

koulutus ainakin amistasoinen, ei tarvitse tienata hirveitä summia, kunhan tekee jotain mistä tykkää

Mutta niin, pitäisi varmaan osallistua jonkun henkilökohtaiseen batchelor Suomeen, jossa olen yksi sadoista ja sitten pitää jotenkin todistaa, että olen juuri se the man! Sen sijaan, että voisi tutustua rauhassa yhteen ihmiseen kerrallaan.

Todellisuudessa luovuin jo haaveesta löytää ketään tai perustaa perhettä, kun mies on jotenkin pelkkää karjaa nykyään, pitää olla sitä ja tätä että pääsee edes esikarsintoihin. 

Sekin on hyvä muistaa, että enemmistöä miehistä KUKAAN muu kuin oma äiti ei edes kehu, niin kyllä miehilläkin on itsetunto-ongelmansa, varsinkin kun monella ei ole kirjaimellisesti yhtään muistoa, jossa joku nainen tekisi aloitteen.

Hirveästi listaa ja taulukkoa ja minimaalisesti ihmisyyttä. Puhut sekä itsestäsi että naisista siihen malliin, että olet jo luovuttanut, kuin kaikki olisivat vain jotain karjaa ja esineitä. Tämä on nykyajassa vikana, varmaan johtuu siitä, kun kaiken voi tehdä netissä. Pitäisi saada raivattua tilaa rauhassa tutustumiselle ja että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä (naisista/miehistä), heidän asioistaan ja hyvinvoinnistaan. Nimittäin loputkin parisuhteesta on juuri sitä vuorovaikutusta, ihan joka käänteessä. Minun nyksäni ei täytä puoliakaan tuosta listasta, varsinkaan sitä hiusrajaa, mutta taidot elää muiden ihmisten kanssa ja ymmärtää elämää olivat jo hankittuina - tämä on se ratkaisevan tärkeä asia, ei mikään noista mainituista.

Tämä tuhat kertaa! 

Tinderissä on ihan valtaavasti näitä listaajamiehiä. Naisista en tiedä, kun hetero olen. Aivan kuin porukka olisi tehtyt itsestään myynti-ilmoituksen kuin jostain autosta. Jos tuollaisen kanssa matchaat, viestit ovat samaa ulkoisten asioiden kertomista ja luettelointia, eikä persoona ja ihmisyys välity missään kohtaa.

No ne kuvittelee, että se että esittelee talonsa, autonsa ja kellonsa riittää. Kuvittelevat noin, koska heille itselleen kumppanin persoona ei merkitse, vaan ne ulkoiset asiat. Tässä taitaa se miesten ja naisten välisen deittailun ongelma ollakin, naisille kun ne henkisen puolen asiat merkkaa niin paljon ja miehet tuijottavat ulkonäköä ja tiettyjä statusmerkkejä.

Tämä on ainakin minulla ollut ongelma. Mistä löytäisi miehen jota kiinostaa kuka minä olen.

Kun mä aikanaan etsin kumppania, en ajatellut hetkeäkään asiaa tuolta kantilta. Etsin miestä jonka kanssa on hyvä ja hauska olla, johon tunnen ihastumien tunteita, ja joka miellytti silmää. En ikinä miettinyt asiaa tuolta kantilta: "kiinnostaako tätä miestä kuka minä olen"? Minulle riitti se että hänen seurassaan minusta tuntui hyvältä. 

Minä (nyt 40 vuotta) itseasiassa löysin avomieheni tinderistä, tosin olin nähnyt hänet jo aiemmin ja ihastunut, hänelle vain jäi väärä käsitys siitä missä asun ja mikä parisuhdestatukseni oli ystävääni jonka kuskina olin. Näin myöhemminkin, mutta hän silloin deittaili, sitten oltuani noin viisi vuotta sinkkuna ajattelin (anteeksi kaikki vakavat tinder-ihmiset), että voishan sitä huumorilla kokeilla, parille tutulle moikkasin kun löysin, mut hänet minä tunsin eka kuvasta ja tykkäsin ja hän oli nähnyt minut ja nimeni (koska olin laiska yhdistin fb:llä ja yritin laittaa mahdollisimman tuoretta kuvaa) ja koska minun etunimenäni on Hullu, hän myöskin heti tykkäsi minusta, tein sen mitä ei pidä tehdä eli heti tapaamaan hänen kämpilleen (pieni kierros kaverilla kun molemmissa ovissa sama sukunimi, soitin väärää, menin ystävälleni, söin pitsaa ja sain kuulla että hän toden totta asuu sen toisen oven takana), ja nyt viisi vuotta takana, ei kaikki hyvää, muutamat kriisit mut yhä pidetään yhtä. Se ystävyys, se ettei vaadi toisen muuttuvan persoonaltaan (en nyt laske sitä, että haluaisin hänen pääsevän alkoholin herraksi, koska hän myös suurinpiirtein on niin, joskus lipsahtaa). Ja mä en ole mikään pieni nätti tyttö, en meikkaa, toki hoidan naamaani.

HulluMurmeli kirjoitti:

Minä (nyt 40 vuotta) itseasiassa löysin avomieheni tinderistä, tosin olin nähnyt hänet jo aiemmin ja ihastunut, hänelle vain jäi väärä käsitys siitä missä asun ja mikä parisuhdestatukseni oli ystävääni jonka kuskina olin. Näin myöhemminkin, mutta hän silloin deittaili, sitten oltuani noin viisi vuotta sinkkuna ajattelin (anteeksi kaikki vakavat tinder-ihmiset), että voishan sitä huumorilla kokeilla, parille tutulle moikkasin kun löysin, mut hänet minä tunsin eka kuvasta ja tykkäsin ja hän oli nähnyt minut ja nimeni (koska olin laiska yhdistin fb:llä ja yritin laittaa mahdollisimman tuoretta kuvaa) ja koska minun etunimenäni on Hullu, hän myöskin heti tykkäsi minusta, tein sen mitä ei pidä tehdä eli heti tapaamaan hänen kämpilleen (pieni kierros kaverilla kun molemmissa ovissa sama sukunimi, soitin väärää, menin ystävälleni, söin pitsaa ja sain kuulla että hän toden totta asuu sen toisen oven takana), ja nyt viisi vuotta takana, ei kaikki hyvää, muutamat kriisit mut yhä pidetään yhtä. Se ystävyys, se ettei vaadi toisen muuttuvan persoonaltaan (en nyt laske sitä, että haluaisin hänen pääsevän alkoholin herraksi, koska hän myös suurinpiirtein on niin, joskus lipsahtaa). Ja mä en ole mikään pieni nätti tyttö, en meikkaa, toki hoidan naamaani.

Et siis pelännyt että menemällä miehen asuntoon, sinut orjuutetaan? (Viitaten noihin erään sekopään viesteihin aiemmin tässä ketjussa)