Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.

No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!

Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.

Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.

Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.

Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.

Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.

Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.

Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.

Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.

Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.

Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia!! Ja aloittajalle: oletko miettinyt, että nämä halveksimasi ihmiset vain viihtyvät siinä elämässä mitä elävät. Eivät ehkä kaipaa muuta. Ymmärrän hyvin heidän kaltaisiaan. Olen itse käynyt keskikoulun ja lukion. Saksaa, englantia ja ruotsia joita opiskelin en ole koskaan tarvinnut, en ole koskaan kaivannut ulkomaille, uimahalleista pitää poissa terveyteni vaaliminen, viihdyn kerrostalotorpassani neljän seinän sisällä ja haaveilen kuvaamasi laisesta elämästä.

Edelleen paikkakuntakohtaista.

Esimerkiksi meillä oli ilmainen keskikoulu ja maksullinen oppikoulu, joista valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.

No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!

Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.

Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.

Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.

Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.

Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.

Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.

Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.

Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.

Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.

Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia. Maksullisia molemmat. Olen itse kaupunkilainen. Ei ollut rahaa oppikouluun.

Aikuisena sitten opiskelin. Kielten opiskelua EI ollut. Ei ruotsia, eikä englantia. Uskokaa nyt!

Itse ne on ollut opiskeltava. Itsellä hoono enkku ja rouotsi. Pärjään kuitenkin. Parilla muullakin kielellä.

Eivät ole.

Keskikoulu oli kunnallienn koulu, ilmainen, kaikki maksettiin.

Oppikoulu oli maksullinen, siis siellä maksoi oppimateriaali, matkat ja ruoka.

Olen käynyt oppikoulun, veljeni ja siskoni keskikoulun. He lukivat pitkän saksan, mutta kumpikin puhuu erinomaista englantia, koska sitä on helppo opiskella ihan vaikka telkkarista.

Ja tietenkin ihminen itse opiskelee, koulun tarkoitus on vain opettaa tapoja opiskella.

Kerro vuosiluvut, sillä esim omalla kotiseudulla kymenlaaksossa ei ollut ilmaisia keskikoluja ja tietoni ovat vuosista 50 - 65.

Oppikoulu oli, jossa sai sen keskikoulun suorittaa, mutta maksullisena.

Oppikouluja oli valtion ja yksityisen. Valtion koulut oli vähän halvempia.

Äläkää väitelkö, jos ette kerro missä ja minä vuonna.

Kukaan ei usko määrittelemättömiä juttujanne.

Veljeni on syntynyt 1950, siskoni 1955 ja minä 1960. Uusimaa.

Kansakoulua kävimme kaikki neljä vuotta.

Sen jälkeen veljeni ja siskoni kävivät ilmaisen kunnallisen keskikoulun, viisi vuotta.

Minä maksullisen oppikoulun (ei siis lukukausimaksuja, mutta oppimateriaali, matkat ja ruoka oli maksullisia) ,viisi vuotta.

Minäkin olisin voinut käydä keskikoulun, se oli siis tarjolla silloinkin.

Minäkin nuorempana ihmisenä tiedän, että näin se homma meni. Ja tämä oppikoulu valmisti myös lukio-opintoihin ja ylioppilaskirjoituksiin. Keskikoulusta ei lukioon menty.

Kyllä mun ikäluokasta ainakin (s. 1960) tuli lukioon oppilaita myös keskikoulusta. Ei yhtä paljon prosentuaalisesti kuin oppikoulusta, mutta kuitenkin.

Mun keskikoulua käyneet sisarukseni kävi kauppaopiston.

Olen syntynyt -52, ja neljännen kansakoululuokan jälkeen kävin pyrkimässä yhteiskouluun.   Karsinnat oli kaksipäiväiset.

Silloin puhuttiin sekä keskikoulusta, että oppikoulusta.  Itse en ole ikinä edes ajatellut, että niissä olisi ollut jotain eroa.  Olin siis oppikoululainen, kävin viisivuotisen keskikoulun.  Ja kyllä menin lukioon, joka kesti kolme vuotta.  Siis koko helahoitoa, keskikoulua ja lukiota sanottiin oppikouluksi.  Ja kyllä me olimme oppikoululaisia, vaikka ei olisi käyty kuin se viisi luokkaa keskikoulua.  

Ja nyt joku kirjoittaa, että keskikoulusta ei menty lukioon.  Kyllä minä menin.  Mikä ihmeen ero näillä sanoilla, oppi- ja keskikoulu, muka oli?

Yhteiskoulu -nimitys tuli siitä, että joskus aikojen alussa se koulu oli ollut vain pojille.  Kun tyttöoppilat tulivat, koulua alettiin sanoa yhteiskouluksi ja sitä sanottiin sillä nimellä vielä minunkin aikanani.  Minulla on parikin koulun matrikkelia, joissa kirjan nimi on X:n yhteiskoulun historia.

Paikkakuntalaisten mieliin se nimi oli iskostunut ehkä enemmänkin sen rakennuksen nimeksi.  Vaikka se on purettukin jo ajat sitten, vieläkin puhutaan yhteiskoulun tontista.

Kunnallinen keskikoulu tuli silloin, kun menin lukioon.  Sillä tarkoitettiin maksutonta keskikoulua, joka  vuoden tai parin päästä sitten muuttui peruskouluksi.  Mutta peruskoulu se ei vielä alkuun ollut, vaan siinä opiskeli ne oppilaat, jotka oli vielä ehtineet tulla oppikouluun pääsykokeitten kautta.  Eli jonkunlainen siirtymävaihe.

Samat opettajat oli sekä keskikoulussa että lukiossa.  En muista, että olisi koskaan puhuttu mistään epäpätevistä opettajista meillä ainakaan.  Lukiossa oli matematiikan opettaja, joka oli koulutukseltaan atomifyysikko.  Erittäin hyvä opettaja.  

No meillä niissä oli iso ero.

Oppikouluun pyrittiin, se oli maksullinen, kauppalassa/kaupungissa.

Lukio oli sen jatke, opettajat samoja.

Keskikoulu oli kaikille vapaa, ilmainen, kirkonkylässä.

Lukioon jos halusi, se oli sitten tuolla kauppalassa, josta tuli kaupunki.

Siis tarkoitatko, että siihen keskikoulun ei tarvinnut pyrkiä?  Kyllä meidän kouluun , joka oli siis keskikoulu ja lukio yhdessä, tuli lukioon oppilaita viereisista pienistä kunnista, joissa ei ollut lukiota, mutta oli kuitenkin keskikoulu.  En ole ikinä kuullut, että niihin keskikouluihin ei olisi ollut pääsykokeita.  Minun mielestäni kyllä oli.  Nehän oli lukioon valmistavia oppilaitoksia.  Eihän se nyt siitä kiinni ollut, oliko paikkakunnalla lukiota vai ei.  

Et kai nyt tarkoita ns. jatkokoulua, jota kävi kansakoulun 6 luokkaa käyneet, jotka ei siis koskaan edes yrittäneet oppikouluun?  Sitä sanottiin myös kansalaiskouluksi.  Siitä pääsi jatkamaan ammattikouluihin, mutta kyllä muihinkin vastaavan asteen oppilaitoksiin, esim. kauppakouluun.  

Ei tarvinnut pyrkiä keskikouluun. Oppikouluun pyrittiin ja oli vaikea päästä.

En tarkoita kansalaiskoulua.

Meillä pyrittiin keskikouluu. Sai pyrkiä neljänneltä ja viidenneltä kansakoulun luokalta. Ei kaikki päässet. Meillä oli kaiki kaikille siellä sitten ilmaista. Asuntolassa asuimme viikot me pitkänmatkalaiset. Ihan hyvä meininki. Jatkoimme sitten lukioon ja sieltä erittäin monet yliopistoon joko Hesaan , Turkuun ,Tampereelle tai Ouluun. Meistä tuli yritysjohtajia asiantuntijoita , lääkäreitä tuomareita ,maistereita jne. Jotkut jäivät kotipikkakunnalle. Useimmat olimme yli kuusilapsisista perheistä ,mutta yritteliäisyyttä ja kunnianhimoa piisasi yllin kyllin. Raha ei ole ollut Suomessa silloinkaan este eteenpäinmenemiselle, niinkuin ei nykyisinkään. Se on laiskuus.

Jos puhutaan alle 70-vuotiaista, niin kyllähän tuo kuulostaa kuin kyseessä olisivat yli 80-vuotiaat. Siis sota-ajan kasvatit tai heti sotien jälkeen syntyneet. Isäni oli vähän tuollainen, s. 1937. Kyllä normaali 7-kymppinen osaa tyyliin käydä kirjastossa ja uimassa, vaikka maalainen olisikin. Itsekin olen pian 60, eli lähestyn pian jo ap:n tarkoittamaa ikäryhmää. Tuollaisiin vanhempiin ihmisiin törmäili maaseudulla lähinnä viime vuosituhannella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?

Koska ihan rehellisesti ärsyttää, että on noin jumissa olevia ihmisiä. Voi sanoa, ettei osaa englantia, kun sitä ei ole koskaan opetettu tai jotain muuta vastaavaa. Ei ole siis minkäännäköistä halua kehittää itseään. Myöskään lapsenlapset eivät halua mennä tähän torppaan kylään, enkä kyllä ihmettele miksi. Jos ohjelmistossa on katsoa kuinka monta kertaa käkikello kukkuu minkäkin tunnin kohdalla. En vain voi ymmärtää!

Mitä ihmettä sinä sitä ihmettelet?

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.

No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!

Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.

Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.

Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.

Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.

Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.

Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.

Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.

Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.

Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.

Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia!! Ja aloittajalle: oletko miettinyt, että nämä halveksimasi ihmiset vain viihtyvät siinä elämässä mitä elävät. Eivät ehkä kaipaa muuta. Ymmärrän hyvin heidän kaltaisiaan. Olen itse käynyt keskikoulun ja lukion. Saksaa, englantia ja ruotsia joita opiskelin en ole koskaan tarvinnut, en ole koskaan kaivannut ulkomaille, uimahalleista pitää poissa terveyteni vaaliminen, viihdyn kerrostalotorpassani neljän seinän sisällä ja haaveilen kuvaamasi laisesta elämästä.

Edelleen paikkakuntakohtaista.

Esimerkiksi meillä oli ilmainen keskikoulu ja maksullinen oppikoulu, joista valita.

Molemmissa kouluissa oli sama opetushallituksen määrittelemä oppimäärä. Niissä ole ero vain siinä että se oppikoulu oli yksityinen , jonkun kannatusyhdistyksen hallinnoima.

Se keskikoulu -niminen oli kunnan.

Ihan niiko vaikka Viikki helsingissä, siellä on peruskoulu ja normaalikoulu lähekkäin toisiaan. Molempiin koulupiiri-jaon mukaan mennään kouluun.

Ero on siinä että peruskoulu on kaupungin, normaalikoulu valtion. ( Opetusharjoittelukoulu) samat oppimäärät suoritetaan kummassakin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Just sehän siinä rasittavaa onkin. Kun  ei voida sulattaa ollenkaan sitä, että joku muu haluaa elää toisin. Mun appeni ei meinannut toipua millään siitä, että halusin keittiöön punavalkoruudullisen lattian. Kun ei lattia kuulemma voi olla sellaienn. Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kannalta tuo on tosi harmillista, ei mikään ihme jos eivät halua kyläillä paikassa jossa "virikkeeksi" on tarjolla pihamaa, kauppareissu, korttipelien opettelu ja ullakon tutkiskelu. Ja siinä mielessä tietty harmi myös isovanhemmille, että eihän niitä lapsia kuulu vierailulle painostaakaan jos eivät viihdy.

Mitä vikaa on pihassa? Eipä ole vanhemmillekaan iso vaiva ottaa mukaan pihapelejä ja lapsille puuhaa sisälle. Pelikoneetko siellä mummolassa pitäisi olla odottamassa?

Ei pihassa mitään vikaa olekaan, mutta ei pihalla oleminen ole mitään "tekemistä" sen enempää kuin sisällä oleminenkaan. Jos isovanhemmat itse eivät halua tehdä lapsenlapsien kanssa mitään, niin mikä järki vierailussa on? Lapset voivat pelata vanhemmilta löytyviä pihapeleja ja rakennella majoja kotonaankin. Eiväthän he sinne mummolaan mene isovanhempien viihdykkeeksi vaan itse viihdytettäväksi, niin kuin vieraat yleensäkin. Eikä todellakaan tarvita mitään pelikonsolia, aivan hyvin riittää että on jotakin lapsen mielestä mukavaa ja mielekästä tekemistä suunniteltuna ja että isovanhemmat todellakin haluavat aktiivisesti tehdä jotakin lastenlastensa kanssa eivätkä vain katsoa päälle.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tuon tähän uuden näkökulman.

Kaksi 70v pariskuntaa. Toinen pariskunta ollut töissä mm. kaupassa, rakennustarvikeliikkeessä, postissa, pankissa ja kotiapulaisena. Toinen pariskunta ollut töissä teollisuudessa, kenkätehtaassa, kotiapulaisena ja omistanut yrityksen.

Ensimmäisen esimerkin pariskunnan mielestä parasta on eläkkeellä ollessa istua keinutuolissa ja katsella uutisia, kasvattaa pelargonioita ja todella extremeä on käydä abcllä syömässä lounasta kerran puolessa vuodessa.

Toisen pariskunnan mielestä kotona on tylsää, joten parasta on käväistä viikottain jossain muualla tai lähteä matkalle. Tämän mahdollistaa omakotitalon myyminen ja pienen osakkeen ostaminen eläkepäiviksi niin voi talosta saaduilla rahoilla asua vaikka talvikuukaudet Mallorcalla.

Kukin tyylillään, mutta epäilen tässä olevan jotain pakkomielteistä ajatustaustaa. Että eläkkeellä ollessa Pitää oleskella vain kotona. Vähän sama kuin että 40 vuotiaalla äidillä pitää olla lyhyeksi kynitty tätitukka ja jos olet 50 niin siinä pitää olla punainen tai neonvärinen värjäys.

Itse olen 66 v ja yhä vastahakoisemmin lähden yön yli kyläilemään jonnekin. Nuorena ja keski-ikäisenä tuli matkailtua paljon, interreilattua jne. ja englanti on hallussa. Mutta näin vanhetessa oma sänky tuntuu paljon tärkeämmältä kuin ennen. Ja oman kodin rauha.

Lomamatkat hotelleissa eivät kiinnosta senkään vertaa kuin lapsien luona kyläily, joka sekin on tavallaan velvollisuus, vaikka rakastankin heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Just sehän siinä rasittavaa onkin. Kun  ei voida sulattaa ollenkaan sitä, että joku muu haluaa elää toisin. Mun appeni ei meinannut toipua millään siitä, että halusin keittiöön punavalkoruudullisen lattian. Kun ei lattia kuulemma voi olla sellaienn. Ei voi.

No älä välitä! Mokomastakin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Minusta Välimerelle lomailemaan meneminen tai Pattayalle, ei ole yhtään sen eläväisempää kuin mennä lähimetsään kuuntelemaan mustarastaitten laulua. Teatterissa käyminen ei ole mikään sivistyksen mitta, varsinkaan nykyaikaisen feministisen teatterin...

Minun toisen vanhempani sisaruksista osa on vähän päälle kuusikymppisiä ja hyvin maalaisia, kouluttamattomia ja suorastaan yksinkertaisia. Ei minkäänlaista tilannetajua, ei yleissivistystä, ei mitään ymmärrystä mistään oman pienen elämänpiirinsä ulkopuolelta. En ole koskaan tullut juttuun heidän kanssaan vaikka miten yritän, koska aina sanon vahingossa jotain mikä menee täysin yli ymmärryksen. Ihailevat juhlissa alentuvaan sävyyn minun, yli kolmekymppisen vaatteita (perussiistit normaalit vaatteet) ja kauhistelevat kun olen vaikka vaihtanut työpaikkaa. Ollaan aivan eri planeetalta, vaikken minäkään todellakaan mikään kultturelli maailman kansalainen ole. Saman perheen toiset sisarukset samassa ikäluokassa ovat ihan järkeviä, joten en tiedä mikä joillain ihmisillä vaan mättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Just sehän siinä rasittavaa onkin. Kun  ei voida sulattaa ollenkaan sitä, että joku muu haluaa elää toisin. Mun appeni ei meinannut toipua millään siitä, että halusin keittiöön punavalkoruudullisen lattian. Kun ei lattia kuulemma voi olla sellaienn. Ei voi.

Ei mun lapset kysele mielipiteitä mitä kodissaan tekevät. Eikä minua edes kiinnosta.

Mutta en maksakaan, voihan se maksaja i onhmetellä makua kuitenkin. Jos odottaa rahoitusta, voi saada ihan pyytämättä myös mielipiteitä.

Minun mummoni oli maalainen.

Osasi tehdä ihanaa hilloa ja mehuja..

Hiukset olivat pikimustat puoleen selkään.

Lapsena saunan jälkeen sain kammata ja letittää ne.

Meillä oli mummolassa paljon kirjoja , pappa tykkäsi lukea laajalti.

Pappa oli myös myöhemmin arvostettu kansanpelimanni haitarin soitossa.

Eivät poistuneet koskaan keskisuomesta.

Ystävällisiä lempeitä ihmisiä, jotka elivät tilastaan ja metsän antimista.

Minusta maalaiset ovat ihania ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Just sehän siinä rasittavaa onkin. Kun  ei voida sulattaa ollenkaan sitä, että joku muu haluaa elää toisin. Mun appeni ei meinannut toipua millään siitä, että halusin keittiöön punavalkoruudullisen lattian. Kun ei lattia kuulemma voi olla sellaienn. Ei voi.

Ei mun lapset kysele mielipiteitä mitä kodissaan tekevät. Eikä minua edes kiinnosta.

Mutta en maksakaan, voihan se maksaja i onhmetellä makua kuitenkin. Jos odottaa rahoitusta, voi saada ihan pyytämättä myös mielipiteitä.

Ei me kuule kysytty appiukon mielipidettä, tähänkään. Niitä mielipiteitä vain tulee kuin Jäätteenmäelle fakseja, yllättäen ja pyytämättä.

Ja ei, me emme saa appivanhemmilta rahaa, he kerjää jatkuvasti rahaa meiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin kummankaan vanhemmat ei ole maatilallisia, eikä mua ärsytä se, ettei appivanhemmat elä niin kuin omani. Se ärsyttää, että nämä maalaisemmat appivanhemmat jaksavat taivastella sitä, että matkustamme ja käymme teatterissa jne.

Just sehän siinä rasittavaa onkin. Kun  ei voida sulattaa ollenkaan sitä, että joku muu haluaa elää toisin. Mun appeni ei meinannut toipua millään siitä, että halusin keittiöön punavalkoruudullisen lattian. Kun ei lattia kuulemma voi olla sellaienn. Ei voi.

Ei mun lapset kysele mielipiteitä mitä kodissaan tekevät. Eikä minua edes kiinnosta.

Mutta en maksakaan, voihan se maksaja i onhmetellä makua kuitenkin. Jos odottaa rahoitusta, voi saada ihan pyytämättä myös mielipiteitä.

Ei me kuule kysytty appiukon mielipidettä, tähänkään. Niitä mielipiteitä vain tulee kuin Jäätteenmäelle fakseja, yllättäen ja pyytämättä.

Ja ei, me emme saa appivanhemmilta rahaa, he kerjää jatkuvasti rahaa meiltä.

Tämä vauva on täynnä outoja ihmissuhteita, liioittelua, pahansuopuutta, vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meillä pappa paljastui paniikkihäiriöiseksi/huonosta itsetunnosta kärsiväksi/totaalisen epäsosiaaliseksi ja mummolla oli puolestaan joko oikea tai keksitty esto joka asiaan; ei voi uida, kun siitä tulee pissatulehdus; ei voi syödä muuta kuin pottuja ja muikkuja, kun muista ruuista menee maha sekaisin; ei voi lähteä minnekään, kun entä jos sillä aikaa talosta poksahtaa vesijohto; ei voi sitä ei voi tätä, koska... Estellään asiat jo ennalta, niin ei vahingossakaan joudu lähtemään minnekään tai tekemään mitään.

Antakaa jo herranjestas vanhusten olla rauhassa, siis RAUHASSA, omia itseään. Kerrankin eräs tuttava mummu sanoi, että eikö koskaan saa olla rauhassa noista mukuloista ja mukulanmukuloista. Puhumattakaan arvostelijoista. Puhelinsoitto riittää monille.

Ajattelin ihan samaa. On kamalaa, että tämä suorittamisenpakko koskee nyt jo mummoja ja pappojakin. 

Ei saa rauhassa viettää eläkepäiviä, vaan pitää revetä sinne ja tänne halusi tai ei :(

Vierailija kirjoitti:

Minun mummoni oli maalainen.

Osasi tehdä ihanaa hilloa ja mehuja..

Hiukset olivat pikimustat puoleen selkään.

Lapsena saunan jälkeen sain kammata ja letittää ne.

Meillä oli mummolassa paljon kirjoja , pappa tykkäsi lukea laajalti.

Pappa oli myös myöhemmin arvostettu kansanpelimanni haitarin soitossa.

Eivät poistuneet koskaan keskisuomesta.

Ystävällisiä lempeitä ihmisiä, jotka elivät tilastaan ja metsän antimista.

Minusta maalaiset ovat ihania ihmisiä.

Kaikki mummon ja papan lapset valmistuivat yliopistosta.

Paitsi isäni, jolle tila jätettiin.

Myöhemmin isäam.pui itsensä metsästysa.seella.

Isän olisi pitänyt päästä kouluun, mutta vanhemmat tarkoittivat hyvää.

Olin 14 vuotias.

Minulla on pershäiriö, olen silti menestynyt rahallisesti ja olen kaunis

Tämmöinen maalainen:)

Kun minulla vielä alle kuuskymppisellä on työelämä lusittu, aion keskittyä puutarhan hoitamiseen (siihen missä on kasveja ja multaa ;)) todenteolla. Olen kyllä kielitaitoinen ja matkustellut, mutta sen verran introvertti, että oikein odotan käpertymistä kotiin, hyggeilemistä ja kotoilua ilman aikatauluja. Saapa nähdä katseleeko miniät kummastuneena, kun möyrin mullassa, lueskelen takkatulen lämmössä, eikä voisi vähempää kiinnostaa mitäkään ihmispaljoudet yms.

Minun äitini on matalasti koulutettu, eikä todellakaan osaa sen enempää englantia kuin ruotsia sillä tasolla, että pystyisi niillä kommunikoimaan. Isänikään ei ole korkeasti koulutettu, mutta hän teki sentään aikoinaan kaksi ammatillista tutkintoa valmiiksi. Ei hänkään suostuisi puhumaan vierailla kielillä, mutta on nuorempana opetellut kuitenkin englantia ja saksaa. Meillä ei ollut sellaisia sivistyneitä tapoja kotona, tarkoitan että olisi ollut hienoja juhlia, olisi ollut kulttuuria tai matkustelua. Koko lapsuuteni ajan perheemme oli köyhä. Varsinkin äidilleni oli vaikea suhtautua siihen, että minä pärjäsin akateemisesti, olin luonnostani kiinnostunut kulttuurista ja puhuin "liian hienosti" jo esiteininä, koska luin niin paljon. Molempien vanhempien tausta on täysin duunarisuvuissa, joissa on ollut myös suoranaista köyhyyttä. Isäni on nuorena matkustellut vähän, äitini on käynyt kerran Ruotsissa. 

Ajattelin tosi pitkään, että en saanut kotonani oikein mitään kulttuurista pääomaa, mutta myöhemmin muihin verratessa olen oppinut, että "sivistyneisyyden" puutteesta huolimatta minulle opetettiin esimerkiksi kohteliaisuutta, toisten kunnioittamista ja empatiaa, vaikka äidillä olikin tosiaan vaikeuksia suhtautua minuun, koska hänen näkökulmastaan olin aika omituinen lapsi, jota varmaan olinkin. Minulle opetettiin myös solidaarisuutta ja sitä, että vaikkei itsellä ole paljon, pidetään huolta toisista, ja että muita ei arvostella sen enempää materiaalisin perustein kuin älyn perusteella. Sain myös täysin päihteettömän perheen mallin. Isäni puhui aina paljon politiikasta, äitini ei lainkaan. 

Myös puolisoni vanhemmat ovat maalaisia, mutta kumpikin ns. paremmasta suvusta. Eivät hekään ole sillä nykyisellä tavalla korkeakoulutettuja, mutta esimerkiksi kuitenkin ylioppilaita ja kumpikin on suorittanut alempia tutkintoja, osaavat jonkin verran kommunikoida vierailla kielillä, appiukko puhuu sujuvastikin saksaa ja englantia. Heillä klassinen musiikki, konsertit, teatteri, päivälliset, viinit ja ulkoisesti laittautuminen arkena ja juhlana kuuluvat asiaan. Vuoden kierron juhliin kuuluu paljon tapoja ja normeja, maljojen nostoa, puheiden pitoa. 

Mieheni lapsuudessa oli siis enemmän kulttuurista pääomaa kuin minulla, tosin mieheni ei ole yhtä kiinnostunut kulttuurista tai oppimisesta kuin minä. Vaikka appivanhempieni perheeseen kuuluu sellaisia asioita, jotka minusta tuntuvat joskus oudoilta tai jopa loukkaavilta, johtuen oman lapsuudenperheeni voimakkaasti solidaarisuusaatteesta tai päihteettömyydestä, ja ajattelen, että näiden kahden erilaisen suvun keskellä omien lasteni on ehkä ihan hyvä kasvaa. 

 

Olen oppinut myös sen, ettei vahva kulttuurinen pääoma välttämättä tee ihmisestä ennakkoluulotonta tai solidaarista, vaikka joskus taisin kuvitella niin. Kärjistetysti sanoisin, että usein minun vanhempani ovat ulkoisesti ja kulutustavoiltaan juntteja ja miehen vanhemmat taas ajatuksiltaan ja ennakkoluuloiltaan juntteja.  Molemmilta suvuilta olen oppinut jotain, hyvässä ja pahassa. Se on saanut minut myös entistä enemmän ymmärtämään kulissien tarpeettomuuden. Voin olla niin sivistynyt ja juntti yhtä aikaa, kuin tahdon, eikä sitä tarvitse hävetä.