Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?
28.03.2023 |
Mulle on niin käsittämätöntä katsoa vierestä kaksi aivan erilaista perhettä, joissa molemmat isovanhemmat ovat alle 70v ja niin uskomattoman erilaisia.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.
Isovanhemmat 2.0.
Ovat hekin alle 70v. Ovat olleet maatilallisia myös, muttei tällaista sukupolvien samassa asunnossa elämää tyyppiä ole ollut. Osaavat uida, osaa englantia ne pääasiat, ovat itse sivistäneet itseään. Osaavat käydä kirjastossa lastenlasten kanssa lainaamassa mieluisia kirjoja. Munkkikahvilla rannassa. Matkailee ulkomailla. Siis ylipäätään sellaista normaalia järjenkäyttöä heillä. Miten voi olla näin erilaiset, mutta samanikäiset isovanhemmat?! Onko tässä taustalla jokin oppimishäiriö vai ihan vaan..pullossa eläminen vai miten tämän selittäisi?
Kommentit (741)
Toivottavasti tuon tähän uuden näkökulman.
Kaksi 70v pariskuntaa. Toinen pariskunta ollut töissä mm. kaupassa, rakennustarvikeliikkeessä, postissa, pankissa ja kotiapulaisena. Toinen pariskunta ollut töissä teollisuudessa, kenkätehtaassa, kotiapulaisena ja omistanut yrityksen.
Ensimmäisen esimerkin pariskunnan mielestä parasta on eläkkeellä ollessa istua keinutuolissa ja katsella uutisia, kasvattaa pelargonioita ja todella extremeä on käydä abcllä syömässä lounasta kerran puolessa vuodessa.
Toisen pariskunnan mielestä kotona on tylsää, joten parasta on käväistä viikottain jossain muualla tai lähteä matkalle. Tämän mahdollistaa omakotitalon myyminen ja pienen osakkeen ostaminen eläkepäiviksi niin voi talosta saaduilla rahoilla asua vaikka talvikuukaudet Mallorcalla.
Kukin tyylillään, mutta epäilen tässä olevan jotain pakkomielteistä ajatustaustaa. Että eläkkeellä ollessa Pitää oleskella vain kotona. Vähän sama kuin että 40 vuotiaalla äidillä pitää olla lyhyeksi kynitty tätitukka ja jos olet 50 niin siinä pitää olla punainen tai neonvärinen värjäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta tuo on tosi harmillista, ei mikään ihme jos eivät halua kyläillä paikassa jossa "virikkeeksi" on tarjolla pihamaa, kauppareissu, korttipelien opettelu ja ullakon tutkiskelu. Ja siinä mielessä tietty harmi myös isovanhemmille, että eihän niitä lapsia kuulu vierailulle painostaakaan jos eivät viihdy.
Mitä vikaa on pihassa? Eipä ole vanhemmillekaan iso vaiva ottaa mukaan pihapelejä ja lapsille puuhaa sisälle. Pelikoneetko siellä mummolassa pitäisi olla odottamassa?
Vierailija kirjoitti:
No, meillä pappa paljastui paniikkihäiriöiseksi/huonosta itsetunnosta kärsiväksi/totaalisen epäsosiaaliseksi ja mummolla oli puolestaan joko oikea tai keksitty esto joka asiaan; ei voi uida, kun siitä tulee pissatulehdus; ei voi syödä muuta kuin pottuja ja muikkuja, kun muista ruuista menee maha sekaisin; ei voi lähteä minnekään, kun entä jos sillä aikaa talosta poksahtaa vesijohto; ei voi sitä ei voi tätä, koska... Estellään asiat jo ennalta, niin ei vahingossakaan joudu lähtemään minnekään tai tekemään mitään.
Antakaa jo herranjestas vanhusten olla rauhassa, siis RAUHASSA, omia itseään. Kerrankin eräs tuttava mummu sanoi, että eikö koskaan saa olla rauhassa noista mukuloista ja mukulanmukuloista. Puhumattakaan arvostelijoista. Puhelinsoitto riittää monille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.
Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.
Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.
Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.
Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.
Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.
Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia. Maksullisia molemmat. Olen itse kaupunkilainen. Ei ollut rahaa oppikouluun.
Aikuisena sitten opiskelin. Kielten opiskelua EI ollut. Ei ruotsia, eikä englantia. Uskokaa nyt!
Itse ne on ollut opiskeltava. Itsellä hoono enkku ja rouotsi. Pärjään kuitenkin. Parilla muullakin kielellä.Eivät ole.
Keskikoulu oli kunnallienn koulu, ilmainen, kaikki maksettiin.
Oppikoulu oli maksullinen, siis siellä maksoi oppimateriaali, matkat ja ruoka.
Olen käynyt oppikoulun, veljeni ja siskoni keskikoulun. He lukivat pitkän saksan, mutta kumpikin puhuu erinomaista englantia, koska sitä on helppo opiskella ihan vaikka telkkarista.
Ja tietenkin ihminen itse opiskelee, koulun tarkoitus on vain opettaa tapoja opiskella.
Kerro vuosiluvut, sillä esim omalla kotiseudulla kymenlaaksossa ei ollut ilmaisia keskikoluja ja tietoni ovat vuosista 50 - 65.
Oppikoulu oli, jossa sai sen keskikoulun suorittaa, mutta maksullisena.
Oppikouluja oli valtion ja yksityisen. Valtion koulut oli vähän halvempia.
Äläkää väitelkö, jos ette kerro missä ja minä vuonna.
Kukaan ei usko määrittelemättömiä juttujanne.Veljeni on syntynyt 1950, siskoni 1955 ja minä 1960. Uusimaa.
Kansakoulua kävimme kaikki neljä vuotta.
Sen jälkeen veljeni ja siskoni kävivät ilmaisen kunnallisen keskikoulun, viisi vuotta.
Minä maksullisen oppikoulun (ei siis lukukausimaksuja, mutta oppimateriaali, matkat ja ruoka oli maksullisia) ,viisi vuotta.
Minäkin olisin voinut käydä keskikoulun, se oli siis tarjolla silloinkin.
Minäkin nuorempana ihmisenä tiedän, että näin se homma meni. Ja tämä oppikoulu valmisti myös lukio-opintoihin ja ylioppilaskirjoituksiin. Keskikoulusta ei lukioon menty.
Kyllä mun ikäluokasta ainakin (s. 1960) tuli lukioon oppilaita myös keskikoulusta. Ei yhtä paljon prosentuaalisesti kuin oppikoulusta, mutta kuitenkin.
Mun keskikoulua käyneet sisarukseni kävi kauppaopiston.
Olen syntynyt -52, ja neljännen kansakoululuokan jälkeen kävin pyrkimässä yhteiskouluun. Karsinnat oli kaksipäiväiset.
Silloin puhuttiin sekä keskikoulusta, että oppikoulusta. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että niissä olisi ollut jotain eroa. Olin siis oppikoululainen, kävin viisivuotisen keskikoulun. Ja kyllä menin lukioon, joka kesti kolme vuotta. Siis koko helahoitoa, keskikoulua ja lukiota sanottiin oppikouluksi. Ja kyllä me olimme oppikoululaisia, vaikka ei olisi käyty kuin se viisi luokkaa keskikoulua.
Ja nyt joku kirjoittaa, että keskikoulusta ei menty lukioon. Kyllä minä menin. Mikä ihmeen ero näillä sanoilla, oppi- ja keskikoulu, muka oli?
Yhteiskoulu -nimitys tuli siitä, että joskus aikojen alussa se koulu oli ollut vain pojille. Kun tyttöoppilat tulivat, koulua alettiin sanoa yhteiskouluksi ja sitä sanottiin sillä nimellä vielä minunkin aikanani. Minulla on parikin koulun matrikkelia, joissa kirjan nimi on X:n yhteiskoulun historia.
Paikkakuntalaisten mieliin se nimi oli iskostunut ehkä enemmänkin sen rakennuksen nimeksi. Vaikka se on purettukin jo ajat sitten, vieläkin puhutaan yhteiskoulun tontista.
Kunnallinen keskikoulu tuli silloin, kun menin lukioon. Sillä tarkoitettiin maksutonta keskikoulua, joka vuoden tai parin päästä sitten muuttui peruskouluksi. Mutta peruskoulu se ei vielä alkuun ollut, vaan siinä opiskeli ne oppilaat, jotka oli vielä ehtineet tulla oppikouluun pääsykokeitten kautta. Eli jonkunlainen siirtymävaihe.
Samat opettajat oli sekä keskikoulussa että lukiossa. En muista, että olisi koskaan puhuttu mistään epäpätevistä opettajista meillä ainakaan. Lukiossa oli matematiikan opettaja, joka oli koulutukseltaan atomifyysikko. Erittäin hyvä opettaja.
No meillä niissä oli iso ero.
Oppikouluun pyrittiin, se oli maksullinen, kauppalassa/kaupungissa.
Lukio oli sen jatke, opettajat samoja.
Keskikoulu oli kaikille vapaa, ilmainen, kirkonkylässä.
Lukioon jos halusi, se oli sitten tuolla kauppalassa, josta tuli kaupunki.
Siis tarkoitatko, että siihen keskikoulun ei tarvinnut pyrkiä? Kyllä meidän kouluun , joka oli siis keskikoulu ja lukio yhdessä, tuli lukioon oppilaita viereisista pienistä kunnista, joissa ei ollut lukiota, mutta oli kuitenkin keskikoulu. En ole ikinä kuullut, että niihin keskikouluihin ei olisi ollut pääsykokeita. Minun mielestäni kyllä oli. Nehän oli lukioon valmistavia oppilaitoksia. Eihän se nyt siitä kiinni ollut, oliko paikkakunnalla lukiota vai ei.
Et kai nyt tarkoita ns. jatkokoulua, jota kävi kansakoulun 6 luokkaa käyneet, jotka ei siis koskaan edes yrittäneet oppikouluun? Sitä sanottiin myös kansalaiskouluksi. Siitä pääsi jatkamaan ammattikouluihin, mutta kyllä muihinkin vastaavan asteen oppilaitoksiin, esim. kauppakouluun.
Ei tarvinnut pyrkiä keskikouluun. Oppikouluun pyrittiin ja oli vaikea päästä.
En tarkoita kansalaiskoulua.
Sinne keskikouluun juuri pyrittiin, puhuttiin myös oppikoulusta. Oli rkiminen ja kokeet ja kaikki eivät päässeet läpi. Sitten sen jälkeen mentiin lukioon jos mentiin.
Kansalaiskoulu oli kansakoulun 8-luokka, ainakin minulla. 7-luokkaan saakka oltiin omissa kouluissaan.
8-luokka (kansalaiskoulu) oli kunnan keskuskoulussa, kaikki luokat oli samassa koulussa, rinnakkaisluokkia oli monta. Linjuri kiersi ja keräsi maalaiskoululaiset sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä pappa paljastui paniikkihäiriöiseksi/huonosta itsetunnosta kärsiväksi/totaalisen epäsosiaaliseksi ja mummolla oli puolestaan joko oikea tai keksitty esto joka asiaan; ei voi uida, kun siitä tulee pissatulehdus; ei voi syödä muuta kuin pottuja ja muikkuja, kun muista ruuista menee maha sekaisin; ei voi lähteä minnekään, kun entä jos sillä aikaa talosta poksahtaa vesijohto; ei voi sitä ei voi tätä, koska... Estellään asiat jo ennalta, niin ei vahingossakaan joudu lähtemään minnekään tai tekemään mitään.
Antakaa jo herranjestas vanhusten olla rauhassa, siis RAUHASSA, omia itseään. Kerrankin eräs tuttava mummu sanoi, että eikö koskaan saa olla rauhassa noista mukuloista ja mukulanmukuloista. Puhumattakaan arvostelijoista. Puhelinsoitto riittää monille.
Niin, ongelma on yleensä kyllä se että mollukat nälvii ja vittuilee kaikille koko ajan. Ja juuri tätä täälläkin kuultua hianostelusta haukkumista jne. Jos mun appiukko olisi edes vartin ollut haukkumatta, ei ne välit olisi menneet poikki. Mutta knu ei, kun piti haukkua, solvata, herjata, vittuillla, nälviä ja kalvaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.
Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.
Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.
Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.
Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.
Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.
Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia. Maksullisia molemmat. Olen itse kaupunkilainen. Ei ollut rahaa oppikouluun.
Aikuisena sitten opiskelin. Kielten opiskelua EI ollut. Ei ruotsia, eikä englantia. Uskokaa nyt!
Itse ne on ollut opiskeltava. Itsellä hoono enkku ja rouotsi. Pärjään kuitenkin. Parilla muullakin kielellä.Eivät ole.
Keskikoulu oli kunnallienn koulu, ilmainen, kaikki maksettiin.
Oppikoulu oli maksullinen, siis siellä maksoi oppimateriaali, matkat ja ruoka.
Olen käynyt oppikoulun, veljeni ja siskoni keskikoulun. He lukivat pitkän saksan, mutta kumpikin puhuu erinomaista englantia, koska sitä on helppo opiskella ihan vaikka telkkarista.
Ja tietenkin ihminen itse opiskelee, koulun tarkoitus on vain opettaa tapoja opiskella.
Kerro vuosiluvut, sillä esim omalla kotiseudulla kymenlaaksossa ei ollut ilmaisia keskikoluja ja tietoni ovat vuosista 50 - 65.
Oppikoulu oli, jossa sai sen keskikoulun suorittaa, mutta maksullisena.
Oppikouluja oli valtion ja yksityisen. Valtion koulut oli vähän halvempia.
Äläkää väitelkö, jos ette kerro missä ja minä vuonna.
Kukaan ei usko määrittelemättömiä juttujanne.Veljeni on syntynyt 1950, siskoni 1955 ja minä 1960. Uusimaa.
Kansakoulua kävimme kaikki neljä vuotta.
Sen jälkeen veljeni ja siskoni kävivät ilmaisen kunnallisen keskikoulun, viisi vuotta.
Minä maksullisen oppikoulun (ei siis lukukausimaksuja, mutta oppimateriaali, matkat ja ruoka oli maksullisia) ,viisi vuotta.
Minäkin olisin voinut käydä keskikoulun, se oli siis tarjolla silloinkin.
Minäkin nuorempana ihmisenä tiedän, että näin se homma meni. Ja tämä oppikoulu valmisti myös lukio-opintoihin ja ylioppilaskirjoituksiin. Keskikoulusta ei lukioon menty.
Kyllä mun ikäluokasta ainakin (s. 1960) tuli lukioon oppilaita myös keskikoulusta. Ei yhtä paljon prosentuaalisesti kuin oppikoulusta, mutta kuitenkin.
Mun keskikoulua käyneet sisarukseni kävi kauppaopiston.
Olen syntynyt -52, ja neljännen kansakoululuokan jälkeen kävin pyrkimässä yhteiskouluun. Karsinnat oli kaksipäiväiset.
Silloin puhuttiin sekä keskikoulusta, että oppikoulusta. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että niissä olisi ollut jotain eroa. Olin siis oppikoululainen, kävin viisivuotisen keskikoulun. Ja kyllä menin lukioon, joka kesti kolme vuotta. Siis koko helahoitoa, keskikoulua ja lukiota sanottiin oppikouluksi. Ja kyllä me olimme oppikoululaisia, vaikka ei olisi käyty kuin se viisi luokkaa keskikoulua.
Ja nyt joku kirjoittaa, että keskikoulusta ei menty lukioon. Kyllä minä menin. Mikä ihmeen ero näillä sanoilla, oppi- ja keskikoulu, muka oli?
Yhteiskoulu -nimitys tuli siitä, että joskus aikojen alussa se koulu oli ollut vain pojille. Kun tyttöoppilat tulivat, koulua alettiin sanoa yhteiskouluksi ja sitä sanottiin sillä nimellä vielä minunkin aikanani. Minulla on parikin koulun matrikkelia, joissa kirjan nimi on X:n yhteiskoulun historia.
Paikkakuntalaisten mieliin se nimi oli iskostunut ehkä enemmänkin sen rakennuksen nimeksi. Vaikka se on purettukin jo ajat sitten, vieläkin puhutaan yhteiskoulun tontista.
Kunnallinen keskikoulu tuli silloin, kun menin lukioon. Sillä tarkoitettiin maksutonta keskikoulua, joka vuoden tai parin päästä sitten muuttui peruskouluksi. Mutta peruskoulu se ei vielä alkuun ollut, vaan siinä opiskeli ne oppilaat, jotka oli vielä ehtineet tulla oppikouluun pääsykokeitten kautta. Eli jonkunlainen siirtymävaihe.
Samat opettajat oli sekä keskikoulussa että lukiossa. En muista, että olisi koskaan puhuttu mistään epäpätevistä opettajista meillä ainakaan. Lukiossa oli matematiikan opettaja, joka oli koulutukseltaan atomifyysikko. Erittäin hyvä opettaja.
No meillä niissä oli iso ero.
Oppikouluun pyrittiin, se oli maksullinen, kauppalassa/kaupungissa.
Lukio oli sen jatke, opettajat samoja.
Keskikoulu oli kaikille vapaa, ilmainen, kirkonkylässä.
Lukioon jos halusi, se oli sitten tuolla kauppalassa, josta tuli kaupunki.
Siis tarkoitatko, että siihen keskikoulun ei tarvinnut pyrkiä? Kyllä meidän kouluun , joka oli siis keskikoulu ja lukio yhdessä, tuli lukioon oppilaita viereisista pienistä kunnista, joissa ei ollut lukiota, mutta oli kuitenkin keskikoulu. En ole ikinä kuullut, että niihin keskikouluihin ei olisi ollut pääsykokeita. Minun mielestäni kyllä oli. Nehän oli lukioon valmistavia oppilaitoksia. Eihän se nyt siitä kiinni ollut, oliko paikkakunnalla lukiota vai ei.
Et kai nyt tarkoita ns. jatkokoulua, jota kävi kansakoulun 6 luokkaa käyneet, jotka ei siis koskaan edes yrittäneet oppikouluun? Sitä sanottiin myös kansalaiskouluksi. Siitä pääsi jatkamaan ammattikouluihin, mutta kyllä muihinkin vastaavan asteen oppilaitoksiin, esim. kauppakouluun.
Ei tarvinnut pyrkiä keskikouluun. Oppikouluun pyrittiin ja oli vaikea päästä.
En tarkoita kansalaiskoulua.
Sinne keskikouluun juuri pyrittiin, puhuttiin myös oppikoulusta. Oli rkiminen ja kokeet ja kaikki eivät päässeet läpi. Sitten sen jälkeen mentiin lukioon jos mentiin.
Kansalaiskoulu oli kansakoulun 8-luokka, ainakin minulla. 7-luokkaan saakka oltiin omissa kouluissaan.
8-luokka (kansalaiskoulu) oli kunnan keskuskoulussa, kaikki luokat oli samassa koulussa, rinnakkaisluokkia oli monta. Linjuri kiersi ja keräsi maalaiskoululaiset sinne.
PAIKKAKUNTAKOHTAISTA.
Meillä keskikouluun ei pyritty, vaan kaikki halukkaat pääsi.
Oppikouluun pyrittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No alkuperäiseen aiheeseen jos mentäisiin, niin eiköhän se ole aika normaalia, että jotkut käy kouluja enemmän jo jotkut vähemmän ja joillekin se elämä riittää vähemmälläkin koulutuksella ja tietomäärillä.
Minusta ap taitaa nyt vain hakea uutta vettä anopinhaukkumismyllyyn. Ainahan nämä appien ja anoppien haukkumiset saa aikaan piiiitkän ketjun. Siihen mennään niin mielellään mukaan.
Ihmettelen vaan, että miten ne täysin tyhmät ja tollot appivanhemmat on saaneet aikaan niinkin onnistuneen lapsen, että se on ap:lle kelvannut puolisoksi.
Ja mitä se ap:ta liikuttaa, minkälaiset ne on. Se on hyvin mitätön asia maailmankaikkeudessa. Osaako ne nyt englantia? Mihin ne sitä tarvii?
Minä olen joskus opiskellut jopa ranskaa. Osasinkin kohtuuhyvin, mutta olen unohtanut, kun ei ole ollut mitään tarvetta sitä puhua. En ole sitä taitoa tarvinnut mihinkään. Ihminen tulee kyllä toimeen ilman englanninkielen taitoakin, varsinkin jos on jo yli 70 v. eikä ole aikomusta lähteä maailmaa valloittamaan.
Vai haluaisiko ap jutella heidän kanssaan englanniksi?
Ne appivanhemmat osaa ihan varmaan kaiken sen, mitä ne elämässään tarvitsee, ja sen he määrittelee itse. Jos heille riittää pieni elämänsä, niin sen asian pitää riittää sitten myös ap:lle.
Ap on itse aika tyhmä, kun ottaa tällaisen asian täällä esille. Eihän ole mikään pakko seurustella näiden ihmisten kanssa. On lukemattomia mnuitakin ihmisiä, joiden kanssa ei ole pakko seurustella. Nämä ihmiset ei ole elämäänsä rakentaneet ap:n tulevien vaatimusten mukaisiksi eikä heitä siihen ole mikään velvoittanut.
Ja ap:n kannattaa nyt vain huolehtia siitä, että on itse sekä nyt että tulevaisuudessa, jopa siinä kaukaisimmassakin, äärimmäisen tehokas, tarkka ja terävä, koska nyt hän on asettanut itsensä alttiiksi tulevien polvien arvosteltavaksi ja heillä on siihen tämän jälkeen oikeus. Sitä, että maailma muuttuu ihmisen elinaikanakin aivan valtavasti, hänellä ei ole oikeus enää pitää puolustuksenaan.
Pilkka sattuu aina loppujen lopuksi omaan nilkkaan.
Huonoistakin oloista nousee aina joku. Yleensä koulun, opettajien, kaverien ja kaverien vanhempien avulla. Surkeista vanhemmista huolimatta.
Puolison voi kuitenkin valita niin ettei hänen vañhempansa ole ainainen valituksen ja pilkan kohde.
Siitä kärsii itse, puoliso, lapset ja ne o
Puolison vanhemmat.
Ei se mies nyt niin tärkeä ole, monet elää sinkkuna hyvän elämän.En minä ainakaan heistä aina valita. En ole vuosiin edes nähnyt tai puhunut puhelimessa.
Ei me olla mussään tekemisissä, lapset ei ole ikinä edes tavanneet heitä.
No sitten sinä et tiedä heistä mitään eikä sulla ole mitään syytä tänne heistä mitään kirjoitellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No alkuperäiseen aiheeseen jos mentäisiin, niin eiköhän se ole aika normaalia, että jotkut käy kouluja enemmän jo jotkut vähemmän ja joillekin se elämä riittää vähemmälläkin koulutuksella ja tietomäärillä.
Minusta ap taitaa nyt vain hakea uutta vettä anopinhaukkumismyllyyn. Ainahan nämä appien ja anoppien haukkumiset saa aikaan piiiitkän ketjun. Siihen mennään niin mielellään mukaan.
Ihmettelen vaan, että miten ne täysin tyhmät ja tollot appivanhemmat on saaneet aikaan niinkin onnistuneen lapsen, että se on ap:lle kelvannut puolisoksi.
Ja mitä se ap:ta liikuttaa, minkälaiset ne on. Se on hyvin mitätön asia maailmankaikkeudessa. Osaako ne nyt englantia? Mihin ne sitä tarvii?
Minä olen joskus opiskellut jopa ranskaa. Osasinkin kohtuuhyvin, mutta olen unohtanut, kun ei ole ollut mitään tarvetta sitä puhua. En ole sitä taitoa tarvinnut mihinkään. Ihminen tulee kyllä toimeen ilman englanninkielen taitoakin, varsinkin jos on jo yli 70 v. eikä ole aikomusta lähteä maailmaa valloittamaan.
Vai haluaisiko ap jutella heidän kanssaan englanniksi?
Ne appivanhemmat osaa ihan varmaan kaiken sen, mitä ne elämässään tarvitsee, ja sen he määrittelee itse. Jos heille riittää pieni elämänsä, niin sen asian pitää riittää sitten myös ap:lle.
Ap on itse aika tyhmä, kun ottaa tällaisen asian täällä esille. Eihän ole mikään pakko seurustella näiden ihmisten kanssa. On lukemattomia mnuitakin ihmisiä, joiden kanssa ei ole pakko seurustella. Nämä ihmiset ei ole elämäänsä rakentaneet ap:n tulevien vaatimusten mukaisiksi eikä heitä siihen ole mikään velvoittanut.
Ja ap:n kannattaa nyt vain huolehtia siitä, että on itse sekä nyt että tulevaisuudessa, jopa siinä kaukaisimmassakin, äärimmäisen tehokas, tarkka ja terävä, koska nyt hän on asettanut itsensä alttiiksi tulevien polvien arvosteltavaksi ja heillä on siihen tämän jälkeen oikeus. Sitä, että maailma muuttuu ihmisen elinaikanakin aivan valtavasti, hänellä ei ole oikeus enää pitää puolustuksenaan.
Pilkka sattuu aina loppujen lopuksi omaan nilkkaan.
Huonoistakin oloista nousee aina joku. Yleensä koulun, opettajien, kaverien ja kaverien vanhempien avulla. Surkeista vanhemmista huolimatta.
Puolison voi kuitenkin valita niin ettei hänen vañhempansa ole ainainen valituksen ja pilkan kohde.
Siitä kärsii itse, puoliso, lapset ja ne o
Puolison vanhemmat.
Ei se mies nyt niin tärkeä ole, monet elää sinkkuna hyvän elämän.En minä ainakaan heistä aina valita. En ole vuosiin edes nähnyt tai puhunut puhelimessa.
Ei me olla mussään tekemisissä, lapset ei ole ikinä edes tavanneet heitä.
No sitten sinä et tiedä heistä mitään eikä sulla ole mitään syytä tänne heistä mitään kirjoitellakaan.
Kyllä minä tiedän, osaahan se heidän poikansakin puhua. Ja ihan tarpeeksi hyvin valitettavasti jouduin tutustumaan ennen kuin heidät suljettiin pois.
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?
Ja tietenkin sinun vanhempasi ovat näitä *sivistyneitä* maalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tuon tähän uuden näkökulman.
Kaksi 70v pariskuntaa. Toinen pariskunta ollut töissä mm. kaupassa, rakennustarvikeliikkeessä, postissa, pankissa ja kotiapulaisena. Toinen pariskunta ollut töissä teollisuudessa, kenkätehtaassa, kotiapulaisena ja omistanut yrityksen.
Ensimmäisen esimerkin pariskunnan mielestä parasta on eläkkeellä ollessa istua keinutuolissa ja katsella uutisia, kasvattaa pelargonioita ja todella extremeä on käydä abcllä syömässä lounasta kerran puolessa vuodessa.
Toisen pariskunnan mielestä kotona on tylsää, joten parasta on käväistä viikottain jossain muualla tai lähteä matkalle. Tämän mahdollistaa omakotitalon myyminen ja pienen osakkeen ostaminen eläkepäiviksi niin voi talosta saaduilla rahoilla asua vaikka talvikuukaudet Mallorcalla.Kukin tyylillään, mutta epäilen tässä olevan jotain pakkomielteistä ajatustaustaa. Että eläkkeellä ollessa Pitää oleskella vain kotona. Vähän sama kuin että 40 vuotiaalla äidillä pitää olla lyhyeksi kynitty tätitukka ja jos olet 50 niin siinä pitää olla punainen tai neonvärinen värjäys.
Miten niin pakkomielteistä?
Toiset ihmiset on enemmän koti-ihmisiä kuin toiset. Onko siinä jotain väärää ja ihmeteltävää?
Minä en ole koskaan ymmärtänyt hinkua asua talvikausia jossain Espanjassa, minusta siellä on ollut saakelin tylsää jo yhden lomaviikon aikana.
Mutta jos joku siitä tykkää, niin sehän on hänen juttunsa.
Minä en näe ihmisissä mitään pakkomielteisyyksiä. Ihmiset elää luonteensa mukaisesti. Joskus tuntuu, että nuoret ihmiset on paljon jumittuneempia asenteisiinsa kuin vanhemmat. Tarvitaan elämää riittävästi ja perspektiiviä. Monikin kaipaa vain rauhaa. Me ei tiedetä, mitä kukakin on voinut joutua elämässään kokemaan ja kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No alkuperäiseen aiheeseen jos mentäisiin, niin eiköhän se ole aika normaalia, että jotkut käy kouluja enemmän jo jotkut vähemmän ja joillekin se elämä riittää vähemmälläkin koulutuksella ja tietomäärillä.
Minusta ap taitaa nyt vain hakea uutta vettä anopinhaukkumismyllyyn. Ainahan nämä appien ja anoppien haukkumiset saa aikaan piiiitkän ketjun. Siihen mennään niin mielellään mukaan.
Ihmettelen vaan, että miten ne täysin tyhmät ja tollot appivanhemmat on saaneet aikaan niinkin onnistuneen lapsen, että se on ap:lle kelvannut puolisoksi.
Ja mitä se ap:ta liikuttaa, minkälaiset ne on. Se on hyvin mitätön asia maailmankaikkeudessa. Osaako ne nyt englantia? Mihin ne sitä tarvii?
Minä olen joskus opiskellut jopa ranskaa. Osasinkin kohtuuhyvin, mutta olen unohtanut, kun ei ole ollut mitään tarvetta sitä puhua. En ole sitä taitoa tarvinnut mihinkään. Ihminen tulee kyllä toimeen ilman englanninkielen taitoakin, varsinkin jos on jo yli 70 v. eikä ole aikomusta lähteä maailmaa valloittamaan.
Vai haluaisiko ap jutella heidän kanssaan englanniksi?
Ne appivanhemmat osaa ihan varmaan kaiken sen, mitä ne elämässään tarvitsee, ja sen he määrittelee itse. Jos heille riittää pieni elämänsä, niin sen asian pitää riittää sitten myös ap:lle.
Ap on itse aika tyhmä, kun ottaa tällaisen asian täällä esille. Eihän ole mikään pakko seurustella näiden ihmisten kanssa. On lukemattomia mnuitakin ihmisiä, joiden kanssa ei ole pakko seurustella. Nämä ihmiset ei ole elämäänsä rakentaneet ap:n tulevien vaatimusten mukaisiksi eikä heitä siihen ole mikään velvoittanut.
Ja ap:n kannattaa nyt vain huolehtia siitä, että on itse sekä nyt että tulevaisuudessa, jopa siinä kaukaisimmassakin, äärimmäisen tehokas, tarkka ja terävä, koska nyt hän on asettanut itsensä alttiiksi tulevien polvien arvosteltavaksi ja heillä on siihen tämän jälkeen oikeus. Sitä, että maailma muuttuu ihmisen elinaikanakin aivan valtavasti, hänellä ei ole oikeus enää pitää puolustuksenaan.
Pilkka sattuu aina loppujen lopuksi omaan nilkkaan.
Huonoistakin oloista nousee aina joku. Yleensä koulun, opettajien, kaverien ja kaverien vanhempien avulla. Surkeista vanhemmista huolimatta.
Puolison voi kuitenkin valita niin ettei hänen vañhempansa ole ainainen valituksen ja pilkan kohde.
Siitä kärsii itse, puoliso, lapset ja ne o
Puolison vanhemmat.
Ei se mies nyt niin tärkeä ole, monet elää sinkkuna hyvän elämän.En minä ainakaan heistä aina valita. En ole vuosiin edes nähnyt tai puhunut puhelimessa.
Ei me olla mussään tekemisissä, lapset ei ole ikinä edes tavanneet heitä.
No sitten sinä et tiedä heistä mitään eikä sulla ole mitään syytä tänne heistä mitään kirjoitellakaan.
Kyllä minä tiedän, osaahan se heidän poikansakin puhua. Ja ihan tarpeeksi hyvin valitettavasti jouduin tutustumaan ennen kuin heidät suljettiin pois.
Luetko kirjallisuutta? Tuo on suoraan kuin jostain kirjasta, köyhä yh-äiti tekee kahta työtä ( vaikka siivoojana ja vaatetehtaassa ) jotta saa opiskelijapojalle hyvät vaatteet, koulut ja menot maksettua.
Poika ei tuo tuttujaan kotiin, vaatii vaan uutta paitaa kun on treffit johtaja äksän tyttären kanssa. Valmistujaisiin ei kutsu, muuttaa kotoa pois, ei enää tule äitiään tapaamaan eikä vastaa puhelimeen.
Varmistaa tulevaisuuden raskauttamalla johtaja äksän tyttären ja pääsee rahan äärelle ja helpon työpaikan joss a palkka juoksee lounailla istumalla . Ei tartte enää kuin halveksia työtä tekeviä ja pröystäillä kodin luksus-tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No alkuperäiseen aiheeseen jos mentäisiin, niin eiköhän se ole aika normaalia, että jotkut käy kouluja enemmän jo jotkut vähemmän ja joillekin se elämä riittää vähemmälläkin koulutuksella ja tietomäärillä.
Minusta ap taitaa nyt vain hakea uutta vettä anopinhaukkumismyllyyn. Ainahan nämä appien ja anoppien haukkumiset saa aikaan piiiitkän ketjun. Siihen mennään niin mielellään mukaan.
Ihmettelen vaan, että miten ne täysin tyhmät ja tollot appivanhemmat on saaneet aikaan niinkin onnistuneen lapsen, että se on ap:lle kelvannut puolisoksi.
Ja mitä se ap:ta liikuttaa, minkälaiset ne on. Se on hyvin mitätön asia maailmankaikkeudessa. Osaako ne nyt englantia? Mihin ne sitä tarvii?
Minä olen joskus opiskellut jopa ranskaa. Osasinkin kohtuuhyvin, mutta olen unohtanut, kun ei ole ollut mitään tarvetta sitä puhua. En ole sitä taitoa tarvinnut mihinkään. Ihminen tulee kyllä toimeen ilman englanninkielen taitoakin, varsinkin jos on jo yli 70 v. eikä ole aikomusta lähteä maailmaa valloittamaan.
Vai haluaisiko ap jutella heidän kanssaan englanniksi?
Ne appivanhemmat osaa ihan varmaan kaiken sen, mitä ne elämässään tarvitsee, ja sen he määrittelee itse. Jos heille riittää pieni elämänsä, niin sen asian pitää riittää sitten myös ap:lle.
Ap on itse aika tyhmä, kun ottaa tällaisen asian täällä esille. Eihän ole mikään pakko seurustella näiden ihmisten kanssa. On lukemattomia mnuitakin ihmisiä, joiden kanssa ei ole pakko seurustella. Nämä ihmiset ei ole elämäänsä rakentaneet ap:n tulevien vaatimusten mukaisiksi eikä heitä siihen ole mikään velvoittanut.
Ja ap:n kannattaa nyt vain huolehtia siitä, että on itse sekä nyt että tulevaisuudessa, jopa siinä kaukaisimmassakin, äärimmäisen tehokas, tarkka ja terävä, koska nyt hän on asettanut itsensä alttiiksi tulevien polvien arvosteltavaksi ja heillä on siihen tämän jälkeen oikeus. Sitä, että maailma muuttuu ihmisen elinaikanakin aivan valtavasti, hänellä ei ole oikeus enää pitää puolustuksenaan.
Pilkka sattuu aina loppujen lopuksi omaan nilkkaan.
Huonoistakin oloista nousee aina joku. Yleensä koulun, opettajien, kaverien ja kaverien vanhempien avulla. Surkeista vanhemmista huolimatta.
Puolison voi kuitenkin valita niin ettei hänen vañhempansa ole ainainen valituksen ja pilkan kohde.
Siitä kärsii itse, puoliso, lapset ja ne o
Puolison vanhemmat.
Ei se mies nyt niin tärkeä ole, monet elää sinkkuna hyvän elämän.En minä ainakaan heistä aina valita. En ole vuosiin edes nähnyt tai puhunut puhelimessa.
Ei me olla mussään tekemisissä, lapset ei ole ikinä edes tavanneet heitä.
No sitten sinä et tiedä heistä mitään eikä sulla ole mitään syytä tänne heistä mitään kirjoitellakaan.
Kyllä minä tiedän, osaahan se heidän poikansakin puhua. Ja ihan tarpeeksi hyvin valitettavasti jouduin tutustumaan ennen kuin heidät suljettiin pois.
Ole onnellinen. Nyt sinun ei tarvitse kärsiä pahoista, kärsimystä aiheuttavista ihmisistä. Hyi olkoon heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
Höh pöh! Kyllä nykyajan 7-kymppiset ovat käyneet enemmän kouluja, itse ja 4 sisarustani kaikki koulutettuja ja ikämme 61-78, vanhin on erikoislääkäri. Hän luki pitkää saksaa mutta me kaikki muut osaamme hyvin englantia. Vanhempamme ovat 95 ja HE ovat käyneet vain kansakoulun eivätkä osaa kiellä. Isäni ollut menestyvä yrittäjä.
Myös maalla asuvat sukulaiset, kukaan ei ole jäänyt kansakoulupohjalle. Elinpiiri toki pienempi maatilallisilla, jotka olleet sukupolvesta toiseen enemmän kiinni tilanhoidossa.
Todellakin. Mitä järkeä olisi ollut laittaa tuleva maanviljelijä keskikouluun opiskelemaan ruotsia? Maamieskoulun saattoivat talojen tulevat isännät käydä, jos oli varakkaampi talo. Jos halusit kouluttautua, lähdit kaupunkiin ja jäit sinne,
Tää on outo tapa ajatella, meillä Varsinais-Suomessa suurin osa noin 70v maanviljelijöistä on agrologeja tai agronomeja. Sitten on ne viljelijät, jotka on sähkömiehiä ja autokuskeja ja viljelevät tilaansa muun toiminnan ohessa.
Puhut Varsinais-Suomesta, jossa tilakoot isompia, pellot kivettömiä, maaperä parempaa ja kasvukausi pitempi kuin esim Savossa. Maanviljelijät rikkaampia. Kun Pohjois-Suomessa suurin osa tiloista oli pieniä maitotiloja, jotka sitten autioituivatkin 70-luvulla kun nuoret lähti Ruotsiin Volvon tehtaalle.
Ei 15 hehtaarin tilan viljelyyn tarvita agronomin tutkintoa, mutta ymmärrän kyllä, että Etelä-Suomen suurtilojen viljelyssä oli näitä korkeakoulutettuja. Ne olivat ja ovat isoa bisnestä, ei mitään henkiinjäämiskilvoittelua kuten pohjoisemmassa Suomessa.
Isäni, pohjoissavolainen maanviljeljijä, puhui tästä Etelä-Suomen ja pohjoisemman Suomen eroista maanviljelyksessä, kun 50-luvulla oli vähän aikaa Naantalissa jalostamoa rakentamassa. Hän havaitsi laajat peltoaukeat, joita ei siis Pohjois-Savossa ollut paljonkaan ja huomasi, että pelloissa ei tosiaan ollut niin paljon kiviä kuin Savossa, jossa jokakeväinen operaatio oli kerätä pellosta pintaan nousseet kivet.
Nämä eteläisen Suomen ja pohjoisen Suomen erot maanviljelyksen edellytyksissä aiheuttivat ristivetoa maatalouspolitiikassa 60-70 -luvuilla, politiikan nähtiin suosivat etelän rikkaita suurtilallisia, juuri näitä agronomeja, joita pohjoisessa nähtiin vain suomalaisissa mustavalkoisissa elokuvissa. :)
Puhun tämän päivän maanviljelijöistä, en 50-luvun Naantalista. Sieltä Savosta lähti porukka muualle aikaa sitten ja jäljelle jääneillä viljelijöillä on koulutusta alalle, ei ne mitään surkeita kansakoulunsa keskeyttäneitä ole.
Olennainen tarkennus. Tässä kun puhuttiin vanhoista ajoista, ajattelin, että sinäkin puhut siitä ajasta. Ja kyllä vanhaankin aikaan oli Etelä-Suomessa tilojen johdossa agronomeja.
Ja totta kai nykyään nuoret maanviljelijät ovat kouluttautuneita, ei siinä ammatissa enää muuten pärjäisikään. Väittikö joku tosiaan, että maanvijelijät ovat surkeita kansakoulunsa keskeyttäneitä? En ole lukenut koko ketjua.
Kirjoitin näin "Tää on outo tapa ajatella, meillä Varsinais-Suomessa suurin osa noin 70v maanviljelijöistä on agrologeja tai agronomeja. Sitten on ne viljelijät, jotka on sähkömiehiä ja autokuskeja ja viljelevät tilaansa muun toiminnan ohessa."
Miksi sinulle preesens on mennyttä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?
Koska ihan rehellisesti ärsyttää, että on noin jumissa olevia ihmisiä. Voi sanoa, ettei osaa englantia, kun sitä ei ole koskaan opetettu tai jotain muuta vastaavaa. Ei ole siis minkäännäköistä halua kehittää itseään. Myöskään lapsenlapset eivät halua mennä tähän torppaan kylään, enkä kyllä ihmettele miksi. Jos ohjelmistossa on katsoa kuinka monta kertaa käkikello kukkuu minkäkin tunnin kohdalla. En vain voi ymmärtää!
Eivät siis kalasta, eivät metsästä, eivät marjasta, ei ole kasvimaata? Istua turjottavat tuvassaan puhumatta? Kuulostaa kyllä aika oudolta. Toivottavasti oireyhtymä ei pomppaa omiin lapsiisi. :)
Minun appivanhempani, maalaismollukat, ei tee mitään tuosta.
Me on opetettu lapsille kaikki ja meillä on aina ollut lapsillakin oma kasvimaa, just eilen hain siemeniä, jotka laitellaan viikonloppuna tulemaan.
Minä, kaupunkilainen, osaan myös lypsää.
Laitat siemeniä tulemaan? Siis mitä?
Ja koska osaat lypsää, osaat siis käyttää lypsyrobottia ja ohjelmoida sen toimimaan haluamallasi tavalla?
Esikasvatan. Onko noin vaikea asia sinulle?
Ja kyllä, osaan lypsää käsin ja koneilla.
Kerro meille muillekin, miten lypsyrobotilla lypsetään. Miten sen saa pestyä ja voiko lypsää ulkonakin?
Tiedätkö SINÄ, miten lypsyrobotti toimii?
Minä tiedän (en ole tuo tämän ketjun kaupunkilainen). Olen maalainen. Osaan lypsää käsin ja perinteisellä lypsykoneella. Osaan luoda lantaa, ja ajaa vanhanaikaisia traktoreita. Nykyisiä Valtroja ja uusia JohnDeerejä en osaa enää käyttää, koska en ole kuin joskus istunut sellaisen kyydissä. Kun kasvimaani koko on 10x20m, ei paljon kannata sinne pikkunatikkaa isompaa konetta raahata.
Mutta sitten se lypsyrobotti. Tiedän teorian, miten se toimii. En osaa sitä ohjelmoida, se on automaatioinsinöörien hommia, siis laitetoimittajan ja huoltofirman heiniä. Kuitenkin osaan säätää sitä, ohjeiden mukaan. Tiedän, miten lehmät robotille opetetaan, ja tiedän, että moni lehmä yrittää innokkaasti päästä robotille useamman kerrankin päivässä, koska haluaisivat mielellään syödä niitä herkkuja (ja miten se lehmien tunnistusjärjestelmä toimii). Tiedän, mitkä ovat tekniset vaatimukset lypsyrobotin toimintaympäristössä, ja minkälaiset varavirtajärjestelyt vaaditaan. Samoin tietoliikenneyhteyksien varmuusvaatimukset ovat tiedossani.
En silti itse koske robottiin, sen käyttäjänä on yleensä virolainen Merike tai Jaana.
(en itse asu enkä työskentele maatilalla, siksi minun ei ole tarvetta kyntää isompaa alaa kuin 2 aaria)
Isovanhempani olivat älykkäitä ja työteliäitä, mutta myös sosiaalisia ihmisiä. Appivanhempani (samaa ikäluokkaa isovanhempieni kanssa) olivat työteliäitä ja sosiaalisia, mutta heidän halunsa oppia uusia asioita oli huomattavasti heikompi kuin isovanhempieni - ehkä heidän ei ollut koskaan tarvinnut kaupunkilaisina koskaan nähdä vaivaa pohtia asioita, tai tehdä asioita itse. Mummoni, äidinkielenään karjalaa puhunut ja neljän vuoden venäläisen kiertokoulun aikoinaan käynyt orpo opetteli vielä vanhoilla päivillään matkapuhelimen käytön. Hän osasi puhua siis kolmea kieltä sujuvasti, ja osasi pari sanaa ruotsia ja englantia. Leskeksi jäätyään hän matkaili toisen mummoni (myös leski, joka osasi suomea ja sotalapsena oppimaansa ruotsia, ja joka teki 45 vuoden työuran rakennustuoteteollisuudessa) kanssa Kanarialla. Kumpikaan ei osannut espanjaa. Appivanhempani eivät matkustelleet kuin kotimaassa, omalla autollaan päiväretkiä.
Tiedän, miten lypsyrobotti toimii ja osaan ohjelmoida sen toimimaan halutulla tavalla, en ainoastaan säädä sitä. Osaan myös lukea sen tiedollajohtamisraportteja, kuten me leikkisästi syntyvää dataa kutsumme, puhelimessa on kätevä appi tätä varten. Mikä pahinta - olen 71v maalaisnainen, joka nauttii siitä, että ei tarvitse lähteä kotoa minnekään riekkumaan, sitä tuli tehtyä aikanaan ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.
Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.
Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.
Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.
Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.
Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.
Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia. Maksullisia molemmat. Olen itse kaupunkilainen. Ei ollut rahaa oppikouluun.
Aikuisena sitten opiskelin. Kielten opiskelua EI ollut. Ei ruotsia, eikä englantia. Uskokaa nyt!
Itse ne on ollut opiskeltava. Itsellä hoono enkku ja rouotsi. Pärjään kuitenkin. Parilla muullakin kielellä.Eivät ole.
Keskikoulu oli kunnallienn koulu, ilmainen, kaikki maksettiin.
Oppikoulu oli maksullinen, siis siellä maksoi oppimateriaali, matkat ja ruoka.
Olen käynyt oppikoulun, veljeni ja siskoni keskikoulun. He lukivat pitkän saksan, mutta kumpikin puhuu erinomaista englantia, koska sitä on helppo opiskella ihan vaikka telkkarista.
Ja tietenkin ihminen itse opiskelee, koulun tarkoitus on vain opettaa tapoja opiskella.
Kerro vuosiluvut, sillä esim omalla kotiseudulla kymenlaaksossa ei ollut ilmaisia keskikoluja ja tietoni ovat vuosista 50 - 65.
Oppikoulu oli, jossa sai sen keskikoulun suorittaa, mutta maksullisena.
Oppikouluja oli valtion ja yksityisen. Valtion koulut oli vähän halvempia.
Äläkää väitelkö, jos ette kerro missä ja minä vuonna.
Kukaan ei usko määrittelemättömiä juttujanne.Veljeni on syntynyt 1950, siskoni 1955 ja minä 1960. Uusimaa.
Kansakoulua kävimme kaikki neljä vuotta.
Sen jälkeen veljeni ja siskoni kävivät ilmaisen kunnallisen keskikoulun, viisi vuotta.
Minä maksullisen oppikoulun (ei siis lukukausimaksuja, mutta oppimateriaali, matkat ja ruoka oli maksullisia) ,viisi vuotta.
Minäkin olisin voinut käydä keskikoulun, se oli siis tarjolla silloinkin.
Minäkin nuorempana ihmisenä tiedän, että näin se homma meni. Ja tämä oppikoulu valmisti myös lukio-opintoihin ja ylioppilaskirjoituksiin. Keskikoulusta ei lukioon menty.
Kyllä mun ikäluokasta ainakin (s. 1960) tuli lukioon oppilaita myös keskikoulusta. Ei yhtä paljon prosentuaalisesti kuin oppikoulusta, mutta kuitenkin.
Mun keskikoulua käyneet sisarukseni kävi kauppaopiston.
Olen syntynyt -52, ja neljännen kansakoululuokan jälkeen kävin pyrkimässä yhteiskouluun. Karsinnat oli kaksipäiväiset.
Silloin puhuttiin sekä keskikoulusta, että oppikoulusta. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että niissä olisi ollut jotain eroa. Olin siis oppikoululainen, kävin viisivuotisen keskikoulun. Ja kyllä menin lukioon, joka kesti kolme vuotta. Siis koko helahoitoa, keskikoulua ja lukiota sanottiin oppikouluksi. Ja kyllä me olimme oppikoululaisia, vaikka ei olisi käyty kuin se viisi luokkaa keskikoulua.
Ja nyt joku kirjoittaa, että keskikoulusta ei menty lukioon. Kyllä minä menin. Mikä ihmeen ero näillä sanoilla, oppi- ja keskikoulu, muka oli?
Yhteiskoulu -nimitys tuli siitä, että joskus aikojen alussa se koulu oli ollut vain pojille. Kun tyttöoppilat tulivat, koulua alettiin sanoa yhteiskouluksi ja sitä sanottiin sillä nimellä vielä minunkin aikanani. Minulla on parikin koulun matrikkelia, joissa kirjan nimi on X:n yhteiskoulun historia.
Paikkakuntalaisten mieliin se nimi oli iskostunut ehkä enemmänkin sen rakennuksen nimeksi. Vaikka se on purettukin jo ajat sitten, vieläkin puhutaan yhteiskoulun tontista.
Kunnallinen keskikoulu tuli silloin, kun menin lukioon. Sillä tarkoitettiin maksutonta keskikoulua, joka vuoden tai parin päästä sitten muuttui peruskouluksi. Mutta peruskoulu se ei vielä alkuun ollut, vaan siinä opiskeli ne oppilaat, jotka oli vielä ehtineet tulla oppikouluun pääsykokeitten kautta. Eli jonkunlainen siirtymävaihe.
Samat opettajat oli sekä keskikoulussa että lukiossa. En muista, että olisi koskaan puhuttu mistään epäpätevistä opettajista meillä ainakaan. Lukiossa oli matematiikan opettaja, joka oli koulutukseltaan atomifyysikko. Erittäin hyvä opettaja.
No meillä niissä oli iso ero.
Oppikouluun pyrittiin, se oli maksullinen, kauppalassa/kaupungissa.
Lukio oli sen jatke, opettajat samoja.
Keskikoulu oli kaikille vapaa, ilmainen, kirkonkylässä.
Lukioon jos halusi, se oli sitten tuolla kauppalassa, josta tuli kaupunki.
Siis tarkoitatko, että siihen keskikoulun ei tarvinnut pyrkiä? Kyllä meidän kouluun , joka oli siis keskikoulu ja lukio yhdessä, tuli lukioon oppilaita viereisista pienistä kunnista, joissa ei ollut lukiota, mutta oli kuitenkin keskikoulu. En ole ikinä kuullut, että niihin keskikouluihin ei olisi ollut pääsykokeita. Minun mielestäni kyllä oli. Nehän oli lukioon valmistavia oppilaitoksia. Eihän se nyt siitä kiinni ollut, oliko paikkakunnalla lukiota vai ei.
Et kai nyt tarkoita ns. jatkokoulua, jota kävi kansakoulun 6 luokkaa käyneet, jotka ei siis koskaan edes yrittäneet oppikouluun? Sitä sanottiin myös kansalaiskouluksi. Siitä pääsi jatkamaan ammattikouluihin, mutta kyllä muihinkin vastaavan asteen oppilaitoksiin, esim. kauppakouluun.
Ei tarvinnut pyrkiä keskikouluun. Oppikouluun pyrittiin ja oli vaikea päästä.
En tarkoita kansalaiskoulua.
Kyllä piti pyrkiä, oli kaksipäiväiset kokeet. Vuotta nuoremmilla ei enää ollut kokeita, mutta pyrkimisvuoden kevättodistuksen perusteella sai tietyn pistemäärän, mikä piti ylittyä päästäkseen keskikouluun. T vm 60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.
Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.
Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.
Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.
Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.
Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.
Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia. Maksullisia molemmat. Olen itse kaupunkilainen. Ei ollut rahaa oppikouluun.
Aikuisena sitten opiskelin. Kielten opiskelua EI ollut. Ei ruotsia, eikä englantia. Uskokaa nyt!
Itse ne on ollut opiskeltava. Itsellä hoono enkku ja rouotsi. Pärjään kuitenkin. Parilla muullakin kielellä.Eivät ole.
Keskikoulu oli kunnallienn koulu, ilmainen, kaikki maksettiin.
Oppikoulu oli maksullinen, siis siellä maksoi oppimateriaali, matkat ja ruoka.
Olen käynyt oppikoulun, veljeni ja siskoni keskikoulun. He lukivat pitkän saksan, mutta kumpikin puhuu erinomaista englantia, koska sitä on helppo opiskella ihan vaikka telkkarista.
Ja tietenkin ihminen itse opiskelee, koulun tarkoitus on vain opettaa tapoja opiskella.
Kerro vuosiluvut, sillä esim omalla kotiseudulla kymenlaaksossa ei ollut ilmaisia keskikoluja ja tietoni ovat vuosista 50 - 65.
Oppikoulu oli, jossa sai sen keskikoulun suorittaa, mutta maksullisena.
Oppikouluja oli valtion ja yksityisen. Valtion koulut oli vähän halvempia.
Äläkää väitelkö, jos ette kerro missä ja minä vuonna.
Kukaan ei usko määrittelemättömiä juttujanne.Veljeni on syntynyt 1950, siskoni 1955 ja minä 1960. Uusimaa.
Kansakoulua kävimme kaikki neljä vuotta.
Sen jälkeen veljeni ja siskoni kävivät ilmaisen kunnallisen keskikoulun, viisi vuotta.
Minä maksullisen oppikoulun (ei siis lukukausimaksuja, mutta oppimateriaali, matkat ja ruoka oli maksullisia) ,viisi vuotta.
Minäkin olisin voinut käydä keskikoulun, se oli siis tarjolla silloinkin.
Minäkin nuorempana ihmisenä tiedän, että näin se homma meni. Ja tämä oppikoulu valmisti myös lukio-opintoihin ja ylioppilaskirjoituksiin. Keskikoulusta ei lukioon menty.
Kyllä mun ikäluokasta ainakin (s. 1960) tuli lukioon oppilaita myös keskikoulusta. Ei yhtä paljon prosentuaalisesti kuin oppikoulusta, mutta kuitenkin.
Mun keskikoulua käyneet sisarukseni kävi kauppaopiston.
Olen syntynyt -52, ja neljännen kansakoululuokan jälkeen kävin pyrkimässä yhteiskouluun. Karsinnat oli kaksipäiväiset.
Silloin puhuttiin sekä keskikoulusta, että oppikoulusta. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että niissä olisi ollut jotain eroa. Olin siis oppikoululainen, kävin viisivuotisen keskikoulun. Ja kyllä menin lukioon, joka kesti kolme vuotta. Siis koko helahoitoa, keskikoulua ja lukiota sanottiin oppikouluksi. Ja kyllä me olimme oppikoululaisia, vaikka ei olisi käyty kuin se viisi luokkaa keskikoulua.
Ja nyt joku kirjoittaa, että keskikoulusta ei menty lukioon. Kyllä minä menin. Mikä ihmeen ero näillä sanoilla, oppi- ja keskikoulu, muka oli?
Yhteiskoulu -nimitys tuli siitä, että joskus aikojen alussa se koulu oli ollut vain pojille. Kun tyttöoppilat tulivat, koulua alettiin sanoa yhteiskouluksi ja sitä sanottiin sillä nimellä vielä minunkin aikanani. Minulla on parikin koulun matrikkelia, joissa kirjan nimi on X:n yhteiskoulun historia.
Paikkakuntalaisten mieliin se nimi oli iskostunut ehkä enemmänkin sen rakennuksen nimeksi. Vaikka se on purettukin jo ajat sitten, vieläkin puhutaan yhteiskoulun tontista.
Kunnallinen keskikoulu tuli silloin, kun menin lukioon. Sillä tarkoitettiin maksutonta keskikoulua, joka vuoden tai parin päästä sitten muuttui peruskouluksi. Mutta peruskoulu se ei vielä alkuun ollut, vaan siinä opiskeli ne oppilaat, jotka oli vielä ehtineet tulla oppikouluun pääsykokeitten kautta. Eli jonkunlainen siirtymävaihe.
Samat opettajat oli sekä keskikoulussa että lukiossa. En muista, että olisi koskaan puhuttu mistään epäpätevistä opettajista meillä ainakaan. Lukiossa oli matematiikan opettaja, joka oli koulutukseltaan atomifyysikko. Erittäin hyvä opettaja.
No meillä niissä oli iso ero.
Oppikouluun pyrittiin, se oli maksullinen, kauppalassa/kaupungissa.
Lukio oli sen jatke, opettajat samoja.
Keskikoulu oli kaikille vapaa, ilmainen, kirkonkylässä.
Lukioon jos halusi, se oli sitten tuolla kauppalassa, josta tuli kaupunki.
Siis tarkoitatko, että siihen keskikoulun ei tarvinnut pyrkiä? Kyllä meidän kouluun , joka oli siis keskikoulu ja lukio yhdessä, tuli lukioon oppilaita viereisista pienistä kunnista, joissa ei ollut lukiota, mutta oli kuitenkin keskikoulu. En ole ikinä kuullut, että niihin keskikouluihin ei olisi ollut pääsykokeita. Minun mielestäni kyllä oli. Nehän oli lukioon valmistavia oppilaitoksia. Eihän se nyt siitä kiinni ollut, oliko paikkakunnalla lukiota vai ei.
Et kai nyt tarkoita ns. jatkokoulua, jota kävi kansakoulun 6 luokkaa käyneet, jotka ei siis koskaan edes yrittäneet oppikouluun? Sitä sanottiin myös kansalaiskouluksi. Siitä pääsi jatkamaan ammattikouluihin, mutta kyllä muihinkin vastaavan asteen oppilaitoksiin, esim. kauppakouluun.
Ei tarvinnut pyrkiä keskikouluun. Oppikouluun pyrittiin ja oli vaikea päästä.
En tarkoita kansalaiskoulua.
Kyllä piti pyrkiä, oli kaksipäiväiset kokeet. Vuotta nuoremmilla ei enää ollut kokeita, mutta pyrkimisvuoden kevättodistuksen perusteella sai tietyn pistemäärän, mikä piti ylittyä päästäkseen keskikouluun. T vm 60
Miljardis kerta: paikkakuntakohtaista.
Meillä pyrittiin oppikouluun. Keskikouluun ei.
T vm 1960
Maalaisuudella tai kaupunkilaisuudella tuskin on tekemistä asian kanssa, mutta se on ihan tosiasia, että jotkut ovat aidosti yksinkertaisia. Puolet on keskivertoa tyhmempiä, ja siinä juuri ja juuri normaaliälyisyyden puolellakin on hirveä määrä porukkaa. Jonkun vanhempia, appivanhempia ja isovanhempia hekin kaikella todennäköisyydellä ovat tuossa iässä.
Aavistuksen hitaammalla käyvälle sellainen "syntymässä säikähtäneisyys" on aika luontevaa jatkumoa. Mitään suoraan omaan arkeen liittymättömiä virikkeitä ei oikein osata kaivata, ja kaikki tutun kotipiirin ja arkisen elämänmenon ulkopuoliset ilmiöt ovat ensisijaisesti uhkaava asia tai vähintäänkin sellainen, jonka viehätystä (myöskään muille ihmisille) ei kerta kaikkiaan riitä paukut ymmärtämään edes teorian tasolla. Uusien asioiden oppimisella tai erilaisten kokemusten hankkimisella ei nähdä mitään itseisarvoa: jos jollain paukutellan henkseleitä niin sillä että miten kauan, paljon ja ahkerasti ollaankaan tehty yhtä ja samaa asiaa (yleensä ammattia, mutta myös esim. huushollin pitoon liittyviä töitä).
Maatiloilla oli aina tekemistä,ei sitä tarvinnut keksiä erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.
Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.
Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.
Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.
Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.
Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.
Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia!! Ja aloittajalle: oletko miettinyt, että nämä halveksimasi ihmiset vain viihtyvät siinä elämässä mitä elävät. Eivät ehkä kaipaa muuta. Ymmärrän hyvin heidän kaltaisiaan. Olen itse käynyt keskikoulun ja lukion. Saksaa, englantia ja ruotsia joita opiskelin en ole koskaan tarvinnut, en ole koskaan kaivannut ulkomaille, uimahalleista pitää poissa terveyteni vaaliminen, viihdyn kerrostalotorpassani neljän seinän sisällä ja haaveilen kuvaamasi laisesta elämästä.
Voin kertoa oman, noin 70-vuotiaan naisen näkökulman englanninkieleen ja puhumiseen.
Olin aikoinaan eläkkeeni alussa töissä pienessä erikoisliikkeessä. Siellä oli monta minua nuorempaa myyjää, harjoittelijoista noin 50-vuotiaaseen.
Aina kun liikkeeseen tuli englantia tai muuta kieltä puhuvia asiakkaita nämä muut lymyilivät ja hävisivät nurkkiin tai takahuoneeseen. Supattivat minulle, että kun en osaa puhua enkä uskallakaan niin mene sinä kysymään mitä haluavat. No, minä tietenkin menin, eihän asiakkaita voi yksin jättää pyörimään ja myyjät pyörivät nurkissa piilossa.
Hyvin sujui (nyt 73-vuotiaalta) kommunikointi kansakouluenglannilla, ilmeillä ja käsillä, huumorin ja muun ystävällisyyden kera.
Kyllä se ainakin siinä työpaikassa olivat nuoremmat jotka olivat tuppisuuna ja pelkäsivät puhua ulkomaata, no jopa suomenkieltäkin tosin.
Ihmettelin kyllä kun oli ylioppilaitakin ja muita opiskelleita nuoria ihmisiä.
Turha syyttää vanhoja ihmisiä. Kaikilla ei ole ollut yhtään opetusta muilla kielillä. Kuten ilmeisesti morkkaamillasi isovanhemmille.
Itse olin onnellisessa asemassa 60-luvun maalaiskansakoulussa kun olimme jossain kokeilussa. Siinä joillekin luokille opetettiin englannin kieltä. Itse olin innokas oppimaan ja muistan tänä päivänä.