Kirjolla

Oliko tämän Juliuksen vanhemmat (tai toinen) ulkomaalaistaustainen?

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämän Juliuksen vanhemmat (tai toinen) ulkomaalaistaustainen?

Juliuksen äidin isä on intialainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisten on helppo voida hyvin. Itsestään selvää ja epäreilua verrata huono-osaisiin, jotka eivät valinneet huono-osaisuuttaan.

Mutta missä se raja menee? Mitä jos on Maija ja Liisa, jotka molemmat syntyvät yh-äidille köyhään lähiöön. Maija tsemppaa koulussa, hakee kesätöitä, pääsee yliopistoon ja lukee hyvään ammattiin. Liisaa ei huvita eikä oikein kiinnosta, kun kaikki on epäreilua ja eriarvoista. Hän päätyy kortistoon ja meuhkaa netissä elämän epäreiluudesta.

Mikä on huono-osaisuuden omavastuuosuus? Kun koulutus kuitenkin on meillä maksutonta.

Olen itse ns. huono-osainen eli köyhä, pitkäaikaistyötön ja yksinhuoltaja. Minulla on yksi lapsi, joka on nyt omillaan. Hän oli useana kesänä töissä hanttihommissa, menestyi koulussa erittäin hyvin, pääsi yliopistoon opiskelemaan haluamaansa alaa, ja on nyt unelmiensa ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ja toki muuallakin on esitetty toiveita siitä, että esimerkiksi työelämässä pitäisi huomioida neuroepätyypilliset paremmin. Ainakin oma kokemukseni työelämästä on, että se on raskasta ihan neurotyypillisillekin. Vaatimukset ja resurssit eivät kohtaa. Tyypillistä taitaa olla, että henkilöstöä on liian vähän työn määrään nähden. Jos työpaikalle palkataan uusi työntekijä, on minusta kohtuullista toivoa, että tämä työntekijä helpottaisi muiden työtaakkaa eikä suinkaan lisäisi sitä. Tässä on tosin varmasti ispja eroja autistien ja työtehtävien välillä.

Ohjelman henkilöistä Topi vaikutti pärjäävän hienosti hyllyttäjänä, mutta Markushan irtisanottiin työstään, koska työtahti ei riittänyt, tai näin ainakin ymmärsin. Kirin minun on vaikea kuvitella tuovan oikein mitään lisäarvoa millekään työpaikalle. Tämä on ehkä ikävästi sanottu, mutta minusta pitäisi normalisoida myös sitä, ettei kaikista ole työelämään. Suomessa työnteolle osana ihmisarvoa ja identiteettiä annetaan liikaakin merkitystä. Juuri Kirin tapauksessa minusta vaikutti siltä, että ei hänellä oikein ole opintoihin tai työhön liittyviä haaveita itsellään vaan kouluun hakemisessa oli kyse muiden miellyttämisestä ja odotusten täyttämisestä.

Miksi ajattelet, että neuroepätyypillisyyden huomioiminen johtaisi muiden työtaakan lisääntymiseen, ts. olisi jotenkin muilta pois? Päin vastoin, haasteiden huomioiminen auttaa yksilöä suoriutumaan töistään, jolloin ne eivät kaadu muille. Kyseessä ei ole mikään nollasummapeli, vaan mahdollisuus tehdä työtehtävät hyvin, sen sijaan, että keskittyy selviytymään, auttaa kaikkia.

Olet oikeassa työelämästä, kaikkien jaksamista tulisi huomioida paremmin, jottei se olisi liian kuormittavaa. Mitä paremmin (erilaiset) kuormitustekijät huomataan, sitä paremmin kaikki jaksavat. Samaa töiden valumista muille tapahtuu myös neuronormaalien kesken, kun joku uupuu, eikä enää suoriudu töistään. Aina kun näihin rakenteellisiin ongelmiin ei pyritä vastaamaan, hukataan hirveä määrä tehokasta työtä, johon nämä ihmiset kyllä pystyisivät kunhan kuormitustekijät huomioidaan ja niihin puututaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ja toki muuallakin on esitetty toiveita siitä, että esimerkiksi työelämässä pitäisi huomioida neuroepätyypilliset paremmin. Ainakin oma kokemukseni työelämästä on, että se on raskasta ihan neurotyypillisillekin. Vaatimukset ja resurssit eivät kohtaa. Tyypillistä taitaa olla, että henkilöstöä on liian vähän työn määrään nähden. Jos työpaikalle palkataan uusi työntekijä, on minusta kohtuullista toivoa, että tämä työntekijä helpottaisi muiden työtaakkaa eikä suinkaan lisäisi sitä. Tässä on tosin varmasti ispja eroja autistien ja työtehtävien välillä.

Ohjelman henkilöistä Topi vaikutti pärjäävän hienosti hyllyttäjänä, mutta Markushan irtisanottiin työstään, koska työtahti ei riittänyt, tai näin ainakin ymmärsin. Kirin minun on vaikea kuvitella tuovan oikein mitään lisäarvoa millekään työpaikalle. Tämä on ehkä ikävästi sanottu, mutta minusta pitäisi normalisoida myös sitä, ettei kaikista ole työelämään. Suomessa työnteolle osana ihmisarvoa ja identiteettiä annetaan liikaakin merkitystä. Juuri Kirin tapauksessa minusta vaikutti siltä, että ei hänellä oikein ole opintoihin tai työhön liittyviä haaveita itsellään vaan kouluun hakemisessa oli kyse muiden miellyttämisestä ja odotusten täyttämisestä.

Miksi ajattelet, että neuroepätyypillisyyden huomioiminen johtaisi muiden työtaakan lisääntymiseen, ts. olisi jotenkin muilta pois? Päin vastoin, haasteiden huomioiminen auttaa yksilöä suoriutumaan töistään, jolloin ne eivät kaadu muille. Kyseessä ei ole mikään nollasummapeli, vaan mahdollisuus tehdä työtehtävät hyvin, sen sijaan, että keskittyy selviytymään, auttaa kaikkia.

Olet oikeassa työelämästä, kaikkien jaksamista tulisi huomioida paremmin, jottei se olisi liian kuormittavaa. Mitä paremmin (erilaiset) kuormitustekijät huomataan, sitä paremmin kaikki jaksavat. Samaa töiden valumista muille tapahtuu myös neuronormaalien kesken, kun joku uupuu, eikä enää suoriudu töistään. Aina kun näihin rakenteellisiin ongelmiin ei pyritä vastaamaan, hukataan hirveä määrä tehokasta työtä, johon nämä ihmiset kyllä pystyisivät kunhan kuormitustekijät huomioidaan ja niihin puututaan.

On itseasiassa ajankohtaisesti hyvin mielenkiintoista seurata, kuinka neurotyypilliset suoriutuvat, jaksavat ja suhtautuvat nyt kun rakenteet alkavat olla heillekin epäsuotuisat. Työelämän muutos, korona ja kaikki muu säätö on johtanut tilanteeseen, jossa aiemmin heitä palvelleet rakenteet horjuvat. Täytyy joustaa, sopeutua, kestää epävarmuutta, selviytyä. Kestää tavallista suurempaa stressiä ja kuormitusta. Oli vaikeaa käyttää maskeja ja siirtyä etätöihin, alkoi tulla uupumusta. Avauduttiin, että eihän tällaista voi jaksaa. Aijaa, mites silleen? Onko vaikea sopeutua kaiken muun perustekemisen lisäksi, kuormittavaa ehkä..? Itse seurailin ihmisten kohuamista sivusta, kun joustavuutta, sopeutumista ja moniajoa on tullut harjoiteltua koko elämä. Se on mun elämä.

Tässä valossa kannattaa pohtia esteettömyyden merkitystä myös. Sitä mietti kyllä monikin silloin kun realisoitui maskien ja rajoitusten vaikutus omaan arkeen. Että hitto, täähän ei oo ihan helppoo. Silloin kun alkoi vaikuttaa omaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍

Ihana Topi, toivottavasti saisi töitä.

Jätkässä on voimaa ja energiaa kuin pienessä kylässä, ja hakee aivan suorittavan tason duunia. Alla ylioppilastodistus. Ei kelpaa, koska laittaa jokaiseen hakemukseen että on autistinen. Tällainen on Suomi - ei niin kovin häävi maa meille erilaisille.

Puol7 tänään. Topi kaupassa töissä täyttämässä hyllyjä. 

Hienoa! Ikävää tässä on vaan se, että piti näköjään telkkariin asti mennä aiheesta kertomaan että jotkut heräsivät ja ilmeisesti joku antoi hanttihommia omaa omatuntoaan pönkittääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla ja toki muuallakin on esitetty toiveita siitä, että esimerkiksi työelämässä pitäisi huomioida neuroepätyypilliset paremmin. Ainakin oma kokemukseni työelämästä on, että se on raskasta ihan neurotyypillisillekin. Vaatimukset ja resurssit eivät kohtaa. Tyypillistä taitaa olla, että henkilöstöä on liian vähän työn määrään nähden. Jos työpaikalle palkataan uusi työntekijä, on minusta kohtuullista toivoa, että tämä työntekijä helpottaisi muiden työtaakkaa eikä suinkaan lisäisi sitä. Tässä on tosin varmasti ispja eroja autistien ja työtehtävien välillä.

Ohjelman henkilöistä Topi vaikutti pärjäävän hienosti hyllyttäjänä, mutta Markushan irtisanottiin työstään, koska työtahti ei riittänyt, tai näin ainakin ymmärsin. Kirin minun on vaikea kuvitella tuovan oikein mitään lisäarvoa millekään työpaikalle. Tämä on ehkä ikävästi sanottu, mutta minusta pitäisi normalisoida myös sitä, ettei kaikista ole työelämään. Suomessa työnteolle osana ihmisarvoa ja identiteettiä annetaan liikaakin merkitystä. Juuri Kirin tapauksessa minusta vaikutti siltä, että ei hänellä oikein ole opintoihin tai työhön liittyviä haaveita itsellään vaan kouluun hakemisessa oli kyse muiden miellyttämisestä ja odotusten täyttämisestä.

Miksi ajattelet, että neuroepätyypillisyyden huomioiminen johtaisi muiden työtaakan lisääntymiseen, ts. olisi jotenkin muilta pois? Päin vastoin, haasteiden huomioiminen auttaa yksilöä suoriutumaan töistään, jolloin ne eivät kaadu muille. Kyseessä ei ole mikään nollasummapeli, vaan mahdollisuus tehdä työtehtävät hyvin, sen sijaan, että keskittyy selviytymään, auttaa kaikkia.

Olet oikeassa työelämästä, kaikkien jaksamista tulisi huomioida paremmin, jottei se olisi liian kuormittavaa. Mitä paremmin (erilaiset) kuormitustekijät huomataan, sitä paremmin kaikki jaksavat. Samaa töiden valumista muille tapahtuu myös neuronormaalien kesken, kun joku uupuu, eikä enää suoriudu töistään. Aina kun näihin rakenteellisiin ongelmiin ei pyritä vastaamaan, hukataan hirveä määrä tehokasta työtä, johon nämä ihmiset kyllä pystyisivät kunhan kuormitustekijät huomioidaan ja niihin puututaan.

Samaa mieltä. Kaikkien jaksamista tulisi huomioida paremmin. Eikä se huomioiminen ole muilta pois.

Jos avokonttorin akustiikkaa parannetaan ja hankitaan vaikka yhden hengen työhuoneita, joita voi tarvittaessa varata omaan käyttöön, niin se parantaa jokaisen viihtyvyyttä ja työhyvinvointia. Samoin  jos säädetään valaistus lempeämmäksi ja poistetaan välkkyviä valoja, parannetaan jokaisen työhyvinvointia.

Yleensä kaikki häiriintyvät samoista asioista mistä autistitkin. Toleranssi  vaan on eri. Autisti kuormittuu ja menettää työkykynsä jo siinä vaiheessa kun muut eivät vielä huomaa ympäristön aiheuttamaa epämukavuutta. Silti muutkin kokevat miellyttävinä häiriötekijöiden poistamisen. Neurotyypillisetkin huomaavat, että työpäivä on vähemmän uuvuttava kuin aikaisemmin, vaikka eivät osaisi määritellä miksi.

Tämä sama toimii myös lapsilla. Autismiystävällisissä luokissa ihan kaikkien lasten viihtyvyys ja opintomenestys ovat kasvaneet. Eli kaikki hyötyvät.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli esiin kuinka eriarvoisessa tilanteessa autistiset ihmiset ovat: Julius muutti asumaan vanhempiensa omakotitalon yhteyteen rakennettuun yksiöön jonka suunnitteluun palkattiin sisustussuunnittelija jotta materiaaleissa huomioidaan erityisherkkyydet. Omakotitalo sijaitsee järvenrannalla. Julius kertoo käyneensä pianotunneilla lapsesta asti. Omasta rannasta lähdetään veneilemään ja ajamaan vesiskootterilla. Voi vain kuvitella millaista monen köyhän perheen autistilapsen elämä on.

Okei, ja tämä eriarvoisuus siis koskee vain autisteja? Ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä on ero taustoissa ja millaiset eväät saavat elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli esiin kuinka eriarvoisessa tilanteessa autistiset ihmiset ovat: Julius muutti asumaan vanhempiensa omakotitalon yhteyteen rakennettuun yksiöön jonka suunnitteluun palkattiin sisustussuunnittelija jotta materiaaleissa huomioidaan erityisherkkyydet. Omakotitalo sijaitsee järvenrannalla. Julius kertoo käyneensä pianotunneilla lapsesta asti. Omasta rannasta lähdetään veneilemään ja ajamaan vesiskootterilla. Voi vain kuvitella millaista monen köyhän perheen autistilapsen elämä on.

Tämä on jännä aihe. Niin sanottu eriarvoisuus. Kuitenkin kyseiset vanhemmat on omalla opiskelullaan ja työnteollaan päässeet siihen missä ovat nyt. Mitä eriarvoista siinä on? Toki lapset ovat syyttömiä vanhempiensa valintoihin, mutta jokainen vanhempi voi tehdä fiksuja valintoja. Aina on mahdollista tehdä JOTAIN.

Moni nepsyn vanhempi on itsekin nepsy. Toisilla opiskelu on onnistunut hyvin ja toisilla huonosti. Tukea ei heidän lapsuudessaan ole tullut edes sen vertaa kuin nykyään, mutta joillekin on sopinut "vanhanaikainen" opettajajohtoinen opetustyyli ja hiljaisuuden vaatimus. Oppimisvaikeudet tai oppimisen helppous eivät ole omia valintoja.

Jotkut ovat voineet menestyä urallaan oman nepsyytensä ansiosta ja jotkut eivät ole saaneet ensimmäistäkään työpaikkaa nepsyytensä takia. Tietenkin näillä perheillä on hyvin erilaiset resurssit tukea omia lapsiaan. 

Osa nepsy-diagnoosin saaneista lapsista tietysti syntyy neurotyypillisiin perheisiin. Aina ei ole kyse vanhemmilta peritystä ominaisuudesta. Nämä lapset ovat monin tavoin erilaisessa asemassa kuin nepsy-vanhemmille syntyneet lapset, koska neurotyypillisillä vanhemmilla on paremmat valmiudet pärjätä tässä yhteiskunnassa ja hakea lapsilleen tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍

Ihana Topi, toivottavasti saisi töitä.

Jätkässä on voimaa ja energiaa kuin pienessä kylässä, ja hakee aivan suorittavan tason duunia. Alla ylioppilastodistus. Ei kelpaa, koska laittaa jokaiseen hakemukseen että on autistinen. Tällainen on Suomi - ei niin kovin häävi maa meille erilaisille.

Puol7 tänään. Topi kaupassa töissä täyttämässä hyllyjä. 

Hienoa! Ikävää tässä on vaan se, että piti näköjään telkkariin asti mennä aiheesta kertomaan että jotkut heräsivät ja ilmeisesti joku antoi hanttihommia omaa omatuntoaan pönkittääkseen.

Hän oli töissä ennen kuin ohjelmat tuli telkkarista.

Juliuksen sisko näköjään näyttelee Ylen Erityisten uudella kaudella.

Vierailija kirjoitti:

Juliuksen sisko näköjään näyttelee Ylen Erityisten uudella kaudella.

Ohjelman kuvauksessa lukee "komediallinen lastensarja". Onko kyseessä siis fiktiivinen näytelty sarja, seurantadokumentti vai tosi-tv-sarja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juliuksen sisko näköjään näyttelee Ylen Erityisten uudella kaudella.

Ohjelman kuvauksessa lukee "komediallinen lastensarja". Onko kyseessä siis fiktiivinen näytelty sarja, seurantadokumentti vai tosi-tv-sarja?

Fiktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍

Ihana Topi, toivottavasti saisi töitä.

Jätkässä on voimaa ja energiaa kuin pienessä kylässä, ja hakee aivan suorittavan tason duunia. Alla ylioppilastodistus. Ei kelpaa, koska laittaa jokaiseen hakemukseen että on autistinen. Tällainen on Suomi - ei niin kovin häävi maa meille erilaisille.

Puol7 tänään. Topi kaupassa töissä täyttämässä hyllyjä. 

Hienoa! Ikävää tässä on vaan se, että piti näköjään telkkariin asti mennä aiheesta kertomaan että jotkut heräsivät ja ilmeisesti joku antoi hanttihommia omaa omatuntoaan pönkittääkseen.

Hän oli töissä ennen kuin ohjelmat tuli telkkarista.

Okei, hyvä tietää, my bad 😁 Sain sellaisen kuvan että oli päässyt töihin vasta ohjelman tultua ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli esiin kuinka eriarvoisessa tilanteessa autistiset ihmiset ovat: Julius muutti asumaan vanhempiensa omakotitalon yhteyteen rakennettuun yksiöön jonka suunnitteluun palkattiin sisustussuunnittelija jotta materiaaleissa huomioidaan erityisherkkyydet. Omakotitalo sijaitsee järvenrannalla. Julius kertoo käyneensä pianotunneilla lapsesta asti. Omasta rannasta lähdetään veneilemään ja ajamaan vesiskootterilla. Voi vain kuvitella millaista monen köyhän perheen autistilapsen elämä on.

Tämä on jännä aihe. Niin sanottu eriarvoisuus. Kuitenkin kyseiset vanhemmat on omalla opiskelullaan ja työnteollaan päässeet siihen missä ovat nyt. Mitä eriarvoista siinä on? Toki lapset ovat syyttömiä vanhempiensa valintoihin, mutta jokainen vanhempi voi tehdä fiksuja valintoja. Aina on mahdollista tehdä JOTAIN.

Moni nepsyn vanhempi on itsekin nepsy. Toisilla opiskelu on onnistunut hyvin ja toisilla huonosti. Tukea ei heidän lapsuudessaan ole tullut edes sen vertaa kuin nykyään, mutta joillekin on sopinut "vanhanaikainen" opettajajohtoinen opetustyyli ja hiljaisuuden vaatimus. Oppimisvaikeudet tai oppimisen helppous eivät ole omia valintoja.

Jotkut ovat voineet menestyä urallaan oman nepsyytensä ansiosta ja jotkut eivät ole saaneet ensimmäistäkään työpaikkaa nepsyytensä takia. Tietenkin näillä perheillä on hyvin erilaiset resurssit tukea omia lapsiaan. 

Osa nepsy-diagnoosin saaneista lapsista tietysti syntyy neurotyypillisiin perheisiin. Aina ei ole kyse vanhemmilta peritystä ominaisuudesta. Nämä lapset ovat monin tavoin erilaisessa asemassa kuin nepsy-vanhemmille syntyneet lapset, koska neurotyypillisillä vanhemmilla on paremmat valmiudet pärjätä tässä yhteiskunnassa ja hakea lapsilleen tukea.

Nepsyjen kannattaisi miettiä, että kannattaako lisääntyä jollei edes itsestään pysty huolehtimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Miksi hakeuduit akateemiselle uralle, jos tunsit opiskelun haastavaksi? Joku käytännön työ olisi ehkä ollut sinulle toimivampi vaihtoehto.

Joillekin on tärkeää, että saa sopivasti haasteita elämäänsä. Minulle esim. matematiikassa kaikki helpot asiat, kuten prosenttilaskut ja talousmatematiikka ovat tylsiä, mutta derivaatta ja integraali kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli esiin kuinka eriarvoisessa tilanteessa autistiset ihmiset ovat: Julius muutti asumaan vanhempiensa omakotitalon yhteyteen rakennettuun yksiöön jonka suunnitteluun palkattiin sisustussuunnittelija jotta materiaaleissa huomioidaan erityisherkkyydet. Omakotitalo sijaitsee järvenrannalla. Julius kertoo käyneensä pianotunneilla lapsesta asti. Omasta rannasta lähdetään veneilemään ja ajamaan vesiskootterilla. Voi vain kuvitella millaista monen köyhän perheen autistilapsen elämä on.

Tämä on jännä aihe. Niin sanottu eriarvoisuus. Kuitenkin kyseiset vanhemmat on omalla opiskelullaan ja työnteollaan päässeet siihen missä ovat nyt. Mitä eriarvoista siinä on? Toki lapset ovat syyttömiä vanhempiensa valintoihin, mutta jokainen vanhempi voi tehdä fiksuja valintoja. Aina on mahdollista tehdä JOTAIN.

Moni nepsyn vanhempi on itsekin nepsy. Toisilla opiskelu on onnistunut hyvin ja toisilla huonosti. Tukea ei heidän lapsuudessaan ole tullut edes sen vertaa kuin nykyään, mutta joillekin on sopinut "vanhanaikainen" opettajajohtoinen opetustyyli ja hiljaisuuden vaatimus. Oppimisvaikeudet tai oppimisen helppous eivät ole omia valintoja.

Jotkut ovat voineet menestyä urallaan oman nepsyytensä ansiosta ja jotkut eivät ole saaneet ensimmäistäkään työpaikkaa nepsyytensä takia. Tietenkin näillä perheillä on hyvin erilaiset resurssit tukea omia lapsiaan. 

Osa nepsy-diagnoosin saaneista lapsista tietysti syntyy neurotyypillisiin perheisiin. Aina ei ole kyse vanhemmilta peritystä ominaisuudesta. Nämä lapset ovat monin tavoin erilaisessa asemassa kuin nepsy-vanhemmille syntyneet lapset, koska neurotyypillisillä vanhemmilla on paremmat valmiudet pärjätä tässä yhteiskunnassa ja hakea lapsilleen tukea.

Nepsyjen kannattaisi miettiä, että kannattaako lisääntyä jollei edes itsestään pysty huolehtimaan

Haha. Ihan yhtä hyvin olisit voinut kirjoittaa, että nepsyjen kannattaisi olla neurotyypillisiä ja heittää kaikki nepsyhaasteensa pois. Sillä tavalla heillä ja heidän lapsillaan ei olisi mitään ongelmia  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli esiin kuinka eriarvoisessa tilanteessa autistiset ihmiset ovat: Julius muutti asumaan vanhempiensa omakotitalon yhteyteen rakennettuun yksiöön jonka suunnitteluun palkattiin sisustussuunnittelija jotta materiaaleissa huomioidaan erityisherkkyydet. Omakotitalo sijaitsee järvenrannalla. Julius kertoo käyneensä pianotunneilla lapsesta asti. Omasta rannasta lähdetään veneilemään ja ajamaan vesiskootterilla. Voi vain kuvitella millaista monen köyhän perheen autistilapsen elämä on.

Tämä on jännä aihe. Niin sanottu eriarvoisuus. Kuitenkin kyseiset vanhemmat on omalla opiskelullaan ja työnteollaan päässeet siihen missä ovat nyt. Mitä eriarvoista siinä on? Toki lapset ovat syyttömiä vanhempiensa valintoihin, mutta jokainen vanhempi voi tehdä fiksuja valintoja. Aina on mahdollista tehdä JOTAIN.

Moni nepsyn vanhempi on itsekin nepsy. Toisilla opiskelu on onnistunut hyvin ja toisilla huonosti. Tukea ei heidän lapsuudessaan ole tullut edes sen vertaa kuin nykyään, mutta joillekin on sopinut "vanhanaikainen" opettajajohtoinen opetustyyli ja hiljaisuuden vaatimus. Oppimisvaikeudet tai oppimisen helppous eivät ole omia valintoja.

Jotkut ovat voineet menestyä urallaan oman nepsyytensä ansiosta ja jotkut eivät ole saaneet ensimmäistäkään työpaikkaa nepsyytensä takia. Tietenkin näillä perheillä on hyvin erilaiset resurssit tukea omia lapsiaan. 

Osa nepsy-diagnoosin saaneista lapsista tietysti syntyy neurotyypillisiin perheisiin. Aina ei ole kyse vanhemmilta peritystä ominaisuudesta. Nämä lapset ovat monin tavoin erilaisessa asemassa kuin nepsy-vanhemmille syntyneet lapset, koska neurotyypillisillä vanhemmilla on paremmat valmiudet pärjätä tässä yhteiskunnassa ja hakea lapsilleen tukea.

Nepsyjen kannattaisi miettiä, että kannattaako lisääntyä jollei edes itsestään pysty huolehtimaan

Haha. Ihan yhtä hyvin olisit voinut kirjoittaa, että nepsyjen kannattaisi olla neurotyypillisiä ja heittää kaikki nepsyhaasteensa pois. Sillä tavalla heillä ja heidän lapsillaan ei olisi mitään ongelmia  :D

Jaa miksi? Onko tämä jotain nepsy-huumoria? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiril oli barbit ne ykkös jutut. Niitä piti saada lisää. Vaikea oli saada ne järjestykseen. Mitä tapahtuu jos äiti sanoo nyt ei osteta enää niitä lisää kunnes paikat kunnossa. Eikö se ole kumminkin sitä kannustusta , että harjoitellaan laittaa paikat kuntoon ja sitten uusia lisää. 

En oo ihan kokonaan katsonut, mutta selvästi huomaa, että miehiä autetaan eri tavoin, vanhemmat ja sisko on konkreettisesti tukena. Miten Kiriä autetaan, jos autetaan, ei sarjassa juuri näy. Hän vaan kertoo mitä ei jaksa ja miten uupuu, mutta ei näytetä niitä kohtauksia joissa uupumusta jne. jotenkin käsiteltäisiin. Saa sen kuvan, että hänet on jätetty yksin elämänhallintaongelmiensa kanssa ja vanhemmat auttavat sitten viime kädessä tekemällä puolesta tai yhdessä, mutta asiantuntevampaa apua ei saa. 

Kiri sitten tasapainoilee sosiaalisen "kivan" ja hassuttelevan roolinsa ja omien tarpeidensa ja osaamattomuutensa kanssa, mutta ei saa apua.  

En oikein ymmärrä, mistä syntyy käsitys, ettei Kiri saisi tukea. Ehkä hänen tukihenkilönsä eivät vain halunneet tulla kuvatuiksi. Kirihän mainitsee valmentajan tai avustajan, jonka hän pyysi apuun, kun matkalaukun pakkaaminen ei sujunut. Nuorempana hän oli asunut laitoksessa, kun kotona ei pärjätty hänen kanssaan. Kuvakortit, joiden avulla oli harjoiteltu mm. peseytymistä, lienee otettu käyttöön osana toimintaterapiaa. Myös opintoihin liittyen on ollut tukea saatavilla, sillä koulu, jonka hän aloitti, on erityisammattikoulu.

Ketjussa Kiriä pidetään "vähiten" autistisena, vaikka hänellähän oli normaaliarjesta selviämisessä kaikista eniten haasteita. Kaikki muut olivat päässeet ylioppilaiksi ja Topilla ja Markuksella oli kokemusta työelämästäkin, kun taas Kiri ei saanut käytyä erityisammattikouluakaan viikkoa pidempään, eikä työharjoittelun aloittaminen onnistunut, vaikka hän olisi päässyt suoraan unelmiensa työpaikkaan. En sano näin kritisoidakseni vaan kuvatakseni sitä, miten heikko Kirin toimintakyky vaikuttaisi olevan. Ihmeen paljon annetaan painoarvoa ulosannille - koska Kirin puhe kuulostaa "normaaleimmalta", on tämä olevinaan osoitus myös muista kyvyistä. Todellisuudessahan autismille epätasainen kykyprofiili juuri on tyypillinen.

Kirin ongelmien ytimeen ei hirveästi päästä. Arjessa selviämiseen on haasteita, mutta miten niitä yritetään ratkoa? Saa sellaisen kuvan, että jää aika yksin lopulta. Sitä näytetään miten ystävä tukee ja esim. selvitellään ennen matkaa minne mennään syömään. 

Ehkä kaikista ei vain ole normaaliarjen, mitä sillä tarkoitetaankin, eläjiksi, vaikka käytössä olisi kaikki maailman resurssit. Ketjussa näkyy paljon myös sellaista asennetta, että kuka tahansa kuntoutuu, kun riittävästi tuetaan. Minun on hyvin vaikea nähdä Kiriä opiskelemassa tai työelämässä, edes tuettuna, mutta tämä ei tarkoita, etteikö hän voisi elää muuten mielekästä elämää. Yhteiskunnan resurssit eivät riitä siihen, että aikuisen ihmisen, joka ei ole liikuntarajoitteinen, luona on aamusta iltaan henkilökohtainen avustaja neuvomassa, että nyt noustaan sängystä, nyt laitetaan aamupalaa, nyt tiskataan.

Olen pitkään haaveillut AI-auttajasta tällaisiin muistuttamisiin. Jokin Sirin kaltainen asia, mikä herättää ja kertoo tarpeen mukaan mitä seuraavaksi tehdään: Huomenta X, tänään on tämä päivä ja tällainen keli on luvattu. Nyt tehdään aamutoimet, eli vaihdat yövaatteet tässä ja tässä järjestyksessä, puet nämä vaatteet tässä ja tässä järjestyksessä, petaa sänky näin ja näin, pestään hampaat: ota hammasharja mukista, avaa vesihana, kastele harja, sulje vesihana, ota hammastahna, avaa se, purista pieni määrä harjaan, sulje hammastahna, laita tahna takaisin hyllylle, harjaa hampaat, ulkopuolelta, sisäpuolelta ja purupinnoilta, kieli ja ikenet myös, sylje vaahto, huuhtele harja, ravista harjasta ylimääräinen vesi altaaseen ja laita harja mukiin. Yksityiskohtaisuutta pystyisi säätämään tarpeen mukaan, ChatGPT osaa jo suomea, AI osaa tunnistaa tavarat ja ihmiset. Laitteita kameralla ja mikrofonilla paikkoihin missä apua tarvitsee ja rannekelloon tai puhelimeen mobiiliauttaja. Ne laitteet voisivat olla monen mallisia ja näköisiä. Minä ottaisin mielelläni pieniä kissa-avustajia muistuttamaan mitä asioita pitää tehdä oikeassa järjestyksessä. Joku toinen tykkäisi ihan vain valkoisista munakellon mallisista ilman mitään "persoonaa". Keittiö AI puhuisi lempeällä mummoäänellä ja liikunta AI olisi jämerä ja napakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäinkö mistään paitsi, kun en ehtinyt nähdä sarjaa loppuun ennen sensuurin iskemistä?

Et jäänyt. Ne poistetut osuudet olivat kiusallisia katsella. Joku täällä sanoi, että ulkomainen vastaava sarja oli "naittamis"-painotteinen. Tässä oli ehkä yritetty samaa. Onneksi sitä oli niin vähän ja onneksi sekin poistettiin.

Katsoin jaksot heti ilmestymisen jälkeen. Mitä on nyt poistettu tarkalleen?

Iiris?

Voisin uskoa tämän, koska hän ei ehkä tiennyt, että tulee "osalliseksi" enemmänkin kuin sen lyhyen jutustelun verran Traconissa.

Ja tosiaan, sarjassa näkyi myös käsikirjoitettua osuutta. Tavallaan paljonkin siinä mielessä, että järjestämällä monenlaista sisältöä henkilöiden elämään, myös sarjaan tuli muutakin kuin tavallista arkea.

Maksoikohan tuotanto lopulta esim. matkustuksen ja autokoulun?

Tämä olisi palkkio osallistujille.

Eli mitä poistettiin? Ja miksi? Katsoin sarjan vasta äsken loppuun?