Kirjolla
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍
Alussa mäkin ajattelin niin, mutta siinä jaksossa kun olivat Lintsillä, niin paljastui, että on aika ilkeä muille. Esim. Seitsemän Jälkeen ohjelmassa hän oli todella symppis ja mukva toisin kuin sarjassa.
Moni sanoi pelästyneensä "raivokohtausta" siinä uintiretkijaksossa. Minä en nähnyt mitään raivokohtausta, vaan lyhyesti sanallisesti purettua turhautumista. Toki voi olla, että aidosta tilanteesta ja reaktiosta on paljon jätettykin näyttämättä, mutta ei tuossa jaksossa ainakaan ollut mitään pelottavaa.
No en minäkään nähnyt mitään raivoamista.
Minä en nähnyt Lintsiäkään 😳 Särkänniemen kyllä! Siellä ei kukaan ollut ilkeä kenellekään 😳
Mä olen katsonut ne kaikki jaksot samana päivänä kun tulivat Areenaan. Mun mielestä eivät olleet Lintsillä ollenkaan vaan ne huvipuistojutut olivat kaikki kuvattu Särkänniemessä.
Täällä taitaa olla paljon asseja kun moni kertoi katselleensa kaikki jaksot putkeen. Itse katsoin kaksi jaksoa / ilta. Enempään ei kerralla pysty. :)
Katsoin sarjan. Mahtavaa, että tällaisia tehdään. Joskin oma mielipiteeni on, että sattui valikoitumaan tosiaan perhetaustoiltaan varakkaista taustoista tuonne nämä tyypit. Se vaikuttaa mahdollisuuksiin elämässä. Mutta toisaalta myös on mainio muistutus siitä, että vanhempien oma menestyminen elämässä (eikös Topin äiti ollut psykologi ja Juliuksenkin vanhemmat selvästi menestyneitä) ei takaa sitä, että lapsi olisi neurologisesti perus tapaus.
Lähipiiristä kun tiedän vastaavia kirjolla olevia lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja ikäsiäni keski-ikäisiä.
Osa on ajautunut tukitoimien riittämättömyyden ja perheen resurssien riittämättömyyden vuoksi laitoskierteeseen. Aikuiset ovat lapsettomia ja omissa oloissaan. Lapset ovat näitä, jotka koulussa oirehtivat isosti (mm. väkivallalla) ja kaverikuviot on todella vaikeita, kotielo haastavaa. Siinä sisarukset kärsii rinnalla ja koittavat puolestaan olla korostetun vaivattomia vanhemmilleen (josta myöhemmin haittaa, kun on oppinut tuommoista "pärjääjän"-naamiota pitämään)
Tuo, miten lähipiiri toimii puskurina. On hienoa joo, mutta myös todella kuluttavaa. Mietin tätäkin Kirin isää, joka kertoi pelkän suihkussa käynnin opettelun vaatiineen tuhansia toistoja. Sisustussuunnittelija oli laatinut hienon yksiön Juliukselle, mutta ruuanlaitto oli yllättävän haasteellista. Ihmisiin tutustuminen Markuksen suhteen. Sosiaalisesti töykeäksikin miellettävät kommentit Topin sanomana.
Että kiitollinen saa olla. Että oma eläm noilta osin helpompaa. Että jopa oma nuorin 9v osaa käydä suihkussa, osaa tehdä ohjeista ruokaa, tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja hallitsee valkeat valheet ja yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt jo melko hyvin.
Oli ilo katsoa sarjaa. Huomata, että tukiverkot toimi näillä neljällä. Mutta valitettavasti monella asia ei tosiaan näin ole. Itseasiassa ei kenelläkään niistä kirjon ihmisistä, jotka itse tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Asperger-ihmisille lienee ominaista, etteivät osaa kiintyä muihin ihmisiin tai kokea empatiaa. Mulla on tähän yksi tuore esimerkki. Kiinnostuin eräästä asperger-tytöstä. En kylläkään silloin tiennyt, että hänellä on diagnoosi, koska hän oli/on erittäin viehättävä ihminen ulkoisesti eikä hänen käytöksessäänkään ollut mitään poikkeavaa. Pyysin häntä treffeille. Hän suostui. Vietimme yhden syksyisen päivän yhdessä aamusta iltaan. Ihan sellaista kaupungilla pyörimistä, ei mitään intiimiä. Seuraavana aamuna laitoin hänelle viestin ja kerroin miten mukavaa hänen kanssaan oli ollut. Hän vastasi, että hänelläkin oli ollut oikein mukavaa. Ehdotin uutta tapaamista, mutta hänellä oli jotakin muuta sovittuna. Muutaman päivän kuluttua laitoin uuden viestin ja hän ei vastannut siihen enää. Kun etsin netistä tietoa aspergerista niin luin, että aspergereiden kanssa on haastavaa, koska heillä ei ole voimakkaita kiintymystunteita.
Ei se johtunut Aspergerista. Noin sinulle olisi voinut käydä, kenen tahansa toisenkin, viehättävän naisen kanssa. Jos ei kolahda,niin ei kolahda. Sanoisi moni vastaava nainen, samassa tilanteessa. Vaan eivät aina kehtaa suoraan sanoa. Asperger, tuohon ei mitenkään liittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sarjan. Mahtavaa, että tällaisia tehdään. Joskin oma mielipiteeni on, että sattui valikoitumaan tosiaan perhetaustoiltaan varakkaista taustoista tuonne nämä tyypit. Se vaikuttaa mahdollisuuksiin elämässä. Mutta toisaalta myös on mainio muistutus siitä, että vanhempien oma menestyminen elämässä (eikös Topin äiti ollut psykologi ja Juliuksenkin vanhemmat selvästi menestyneitä) ei takaa sitä, että lapsi olisi neurologisesti perus tapaus.
Lähipiiristä kun tiedän vastaavia kirjolla olevia lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja ikäsiäni keski-ikäisiä.
Osa on ajautunut tukitoimien riittämättömyyden ja perheen resurssien riittämättömyyden vuoksi laitoskierteeseen. Aikuiset ovat lapsettomia ja omissa oloissaan. Lapset ovat näitä, jotka koulussa oirehtivat isosti (mm. väkivallalla) ja kaverikuviot on todella vaikeita, kotielo haastavaa. Siinä sisarukset kärsii rinnalla ja koittavat puolestaan olla korostetun vaivattomia vanhemmilleen (josta myöhemmin haittaa, kun on oppinut tuommoista "pärjääjän"-naamiota pitämään)
Tuo, miten lähipiiri toimii puskurina. On hienoa joo, mutta myös todella kuluttavaa. Mietin tätäkin Kirin isää, joka kertoi pelkän suihkussa käynnin opettelun vaatiineen tuhansia toistoja. Sisustussuunnittelija oli laatinut hienon yksiön Juliukselle, mutta ruuanlaitto oli yllättävän haasteellista. Ihmisiin tutustuminen Markuksen suhteen. Sosiaalisesti töykeäksikin miellettävät kommentit Topin sanomana.
Että kiitollinen saa olla. Että oma eläm noilta osin helpompaa. Että jopa oma nuorin 9v osaa käydä suihkussa, osaa tehdä ohjeista ruokaa, tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja hallitsee valkeat valheet ja yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt jo melko hyvin.
Oli ilo katsoa sarjaa. Huomata, että tukiverkot toimi näillä neljällä. Mutta valitettavasti monella asia ei tosiaan näin ole. Itseasiassa ei kenelläkään niistä kirjon ihmisistä, jotka itse tiedän.
Topin äiti on käsittääkseni lasten psykiatri, eli lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-ihmisille lienee ominaista, etteivät osaa kiintyä muihin ihmisiin tai kokea empatiaa. Mulla on tähän yksi tuore esimerkki. Kiinnostuin eräästä asperger-tytöstä. En kylläkään silloin tiennyt, että hänellä on diagnoosi, koska hän oli/on erittäin viehättävä ihminen ulkoisesti eikä hänen käytöksessäänkään ollut mitään poikkeavaa. Pyysin häntä treffeille. Hän suostui. Vietimme yhden syksyisen päivän yhdessä aamusta iltaan. Ihan sellaista kaupungilla pyörimistä, ei mitään intiimiä. Seuraavana aamuna laitoin hänelle viestin ja kerroin miten mukavaa hänen kanssaan oli ollut. Hän vastasi, että hänelläkin oli ollut oikein mukavaa. Ehdotin uutta tapaamista, mutta hänellä oli jotakin muuta sovittuna. Muutaman päivän kuluttua laitoin uuden viestin ja hän ei vastannut siihen enää. Kun etsin netistä tietoa aspergerista niin luin, että aspergereiden kanssa on haastavaa, koska heillä ei ole voimakkaita kiintymystunteita.
Ei se johtunut Aspergerista. Noin sinulle olisi voinut käydä, kenen tahansa toisenkin, viehättävän naisen kanssa. Jos ei kolahda,niin ei kolahda. Sanoisi moni vastaava nainen, samassa tilanteessa. Vaan eivät aina kehtaa suoraan sanoa. Asperger, tuohon ei mitenkään liittynyt.
Viehättävät naiset, ovat yleensäkin, kovin ranttuja. Paljon kertoo kemioista myös tuo, että teillä ei ollut mitään intiimiä kanssakäymistä koko päivänä. Kyllä asperger-ihmisellä on tunteet, ihan samalla tavalla kuin muillakin.
Sain nyt koko sarjan katsottua ja en kyllä ymmärrä väninää siitä että Kiri ei muka olisi autisti tai olisi vaan laiska. Itselläni on ADHD ja lukihäiriö, selvisin peruskoulun ilman mitään tukitoimenpiteitä, lukiossa meni 4 vuotta ja korkeakouluopiskelu sitten ei sujunut juuri lainkaan. Löydettiin vasta 30+ iässä 1nämä diagnoosit, tyypillistä meille naisille ettei dg osata välttämättä löytää nuorempana jos on mitään hyviä kompensaatiokeinoja, maskaamista jne. Mietin vaan miten olisi yhtään mikään missään vaiheessa onnistunut jos tähän päälle olisi autismi niinkuin Kirillä. Itselläni on myös hankalia aistiyliherkkyyksiä ja unirytmin poikkeavuutta, yleistä ylipäänsä nepsykirjossa, ei vain autismissa. Varmasti Kiri hakee nopeaa dopamiinia sosiaalisista kontakteista ja tapahtumista, kostautuu sitten myöhemmin väsymisenä. Kuinka moni muu olisi valmis laittamaan kaiken sosiaalisen elämän täysin narikkaan ja keskittymään vain 100% opiskeluun tai työntekoon? Kirillähän oli paha masennusjaksokin takana ja oli menettänyt nuoruudestaan oletettavasti lukuisia vuosia siksi. Nyt hänellä on selkeästi ihania ja kannustavia ystäviä ympärillä.
Jos sarjan päähenkilöt luette tätä niin olette aivan mahtavia tyyppejä, uskokaa unelmiinne! Älkää välittäkö nettikiusaajista ja muista länkyttäjistä, heillä ei vaan ole oikeasti mitään käsitystä siitä millaista on olla muuta kuin neuronormaali.
Mä olen saanut alapeukkuja siitä, kun olen kertonut että meidän suvussa on poikkeuksilta lahjakkuutta ja myös autismia. Mutta näin on. Suvusta löytyy professori, jonka moni tietäisi heti kenestä on kyse, jos kirjoittaisin nimen tähän. On serkku isän puolelta. Veljeni on menestynyt koulutusalalla. Äidin puolelta eräs serkku on hyvinkin korkeassa asemassa ja oli fiksu jo lapsena. Mutta äidin enot olivat aika outoja, tosin kuolivat kun olin vielä lapsi. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että on ollut kyllä tosi voimakkaita autismipiirteitä.
En ymmärrä miksi porukka suuttui niin paljon tästä sarjasta? Joo joo kaikki olivat selkeästi hyväosaisia, siinä oli rajausta tehty. Mutta kaikki he olivat myös vapaaehtoisesti mukana, kertoivat itse avoimesti ja rehellisesti elämästään ja monen perheenjäseniä/ystäviä oli saatu myös mukaan. Miksei saisi kertoa myös niistä autisteista joilla menee kuitenkin ihan kohtuullisesti? Ovatko sarjan päähenkilöt jotenkin väärällä tavalla autistisia?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi porukka suuttui niin paljon tästä sarjasta? Joo joo kaikki olivat selkeästi hyväosaisia, siinä oli rajausta tehty. Mutta kaikki he olivat myös vapaaehtoisesti mukana, kertoivat itse avoimesti ja rehellisesti elämästään ja monen perheenjäseniä/ystäviä oli saatu myös mukaan. Miksei saisi kertoa myös niistä autisteista joilla menee kuitenkin ihan kohtuullisesti? Ovatko sarjan päähenkilöt jotenkin väärällä tavalla autistisia?
Tällaista se aina on. Jos kuvataan ihmisiä joilla menee heikommin, on heti kyse leimaamisesta ja sosiaalipornosta. Jos kuvataan ihmisiä joilla menee paremmin, sanotaan että nyt annetaan epärealistinen ja sokerikuorrutettu kuva. Jos kuvataan molempia, niin asetelma on joka tapauksessa väärä ja epäreilu ja loukkaava jotakuta kohtaan.
Minusta tämä oli ihana hyvänmielen sarjan, joka varmasti avarsi monen tietämystä ja ymmärrystä.
Kaikkia ei voi ikinä miellyttää... Onneksi näillä sarjan päähenkilöillä oli ihanat perheet apuna!
Tykkään sarjasta, itsellänikin autismin piirteitä, ihan tutkitusti ja lääkäri kirjannut asian tietoihini tänä vuonna.
Tämä oli vasta eka kausi ja toivon, että tulisi lisää kausia. Eri ikäisiä ja erilaisia taustoja, sekä heitä, joita lääkärikään ei ole meinannut "uskoa" autisteiksi.
No, itse en uskaltaisi ohjelmaan, enkä pääsisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sarjan. Mahtavaa, että tällaisia tehdään. Joskin oma mielipiteeni on, että sattui valikoitumaan tosiaan perhetaustoiltaan varakkaista taustoista tuonne nämä tyypit. Se vaikuttaa mahdollisuuksiin elämässä. Mutta toisaalta myös on mainio muistutus siitä, että vanhempien oma menestyminen elämässä (eikös Topin äiti ollut psykologi ja Juliuksenkin vanhemmat selvästi menestyneitä) ei takaa sitä, että lapsi olisi neurologisesti perus tapaus.
Lähipiiristä kun tiedän vastaavia kirjolla olevia lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja ikäsiäni keski-ikäisiä.
Osa on ajautunut tukitoimien riittämättömyyden ja perheen resurssien riittämättömyyden vuoksi laitoskierteeseen. Aikuiset ovat lapsettomia ja omissa oloissaan. Lapset ovat näitä, jotka koulussa oirehtivat isosti (mm. väkivallalla) ja kaverikuviot on todella vaikeita, kotielo haastavaa. Siinä sisarukset kärsii rinnalla ja koittavat puolestaan olla korostetun vaivattomia vanhemmilleen (josta myöhemmin haittaa, kun on oppinut tuommoista "pärjääjän"-naamiota pitämään)
Tuo, miten lähipiiri toimii puskurina. On hienoa joo, mutta myös todella kuluttavaa. Mietin tätäkin Kirin isää, joka kertoi pelkän suihkussa käynnin opettelun vaatiineen tuhansia toistoja. Sisustussuunnittelija oli laatinut hienon yksiön Juliukselle, mutta ruuanlaitto oli yllättävän haasteellista. Ihmisiin tutustuminen Markuksen suhteen. Sosiaalisesti töykeäksikin miellettävät kommentit Topin sanomana.
Että kiitollinen saa olla. Että oma eläm noilta osin helpompaa. Että jopa oma nuorin 9v osaa käydä suihkussa, osaa tehdä ohjeista ruokaa, tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja hallitsee valkeat valheet ja yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt jo melko hyvin.
Oli ilo katsoa sarjaa. Huomata, että tukiverkot toimi näillä neljällä. Mutta valitettavasti monella asia ei tosiaan näin ole. Itseasiassa ei kenelläkään niistä kirjon ihmisistä, jotka itse tiedän.
Topin äiti on käsittääkseni lasten psykiatri, eli lääkäri.
Lastenpsykiatri on lääkäri..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sarjan. Mahtavaa, että tällaisia tehdään. Joskin oma mielipiteeni on, että sattui valikoitumaan tosiaan perhetaustoiltaan varakkaista taustoista tuonne nämä tyypit. Se vaikuttaa mahdollisuuksiin elämässä. Mutta toisaalta myös on mainio muistutus siitä, että vanhempien oma menestyminen elämässä (eikös Topin äiti ollut psykologi ja Juliuksenkin vanhemmat selvästi menestyneitä) ei takaa sitä, että lapsi olisi neurologisesti perus tapaus.
Lähipiiristä kun tiedän vastaavia kirjolla olevia lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja ikäsiäni keski-ikäisiä.
Osa on ajautunut tukitoimien riittämättömyyden ja perheen resurssien riittämättömyyden vuoksi laitoskierteeseen. Aikuiset ovat lapsettomia ja omissa oloissaan. Lapset ovat näitä, jotka koulussa oirehtivat isosti (mm. väkivallalla) ja kaverikuviot on todella vaikeita, kotielo haastavaa. Siinä sisarukset kärsii rinnalla ja koittavat puolestaan olla korostetun vaivattomia vanhemmilleen (josta myöhemmin haittaa, kun on oppinut tuommoista "pärjääjän"-naamiota pitämään)
Tuo, miten lähipiiri toimii puskurina. On hienoa joo, mutta myös todella kuluttavaa. Mietin tätäkin Kirin isää, joka kertoi pelkän suihkussa käynnin opettelun vaatiineen tuhansia toistoja. Sisustussuunnittelija oli laatinut hienon yksiön Juliukselle, mutta ruuanlaitto oli yllättävän haasteellista. Ihmisiin tutustuminen Markuksen suhteen. Sosiaalisesti töykeäksikin miellettävät kommentit Topin sanomana.
Että kiitollinen saa olla. Että oma eläm noilta osin helpompaa. Että jopa oma nuorin 9v osaa käydä suihkussa, osaa tehdä ohjeista ruokaa, tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja hallitsee valkeat valheet ja yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt jo melko hyvin.
Oli ilo katsoa sarjaa. Huomata, että tukiverkot toimi näillä neljällä. Mutta valitettavasti monella asia ei tosiaan näin ole. Itseasiassa ei kenelläkään niistä kirjon ihmisistä, jotka itse tiedän.
Topin äiti on käsittääkseni lasten psykiatri, eli lääkäri.
Lastenpsykiatri on lääkäri..
No niinhä siinä saatana lukee?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi porukka suuttui niin paljon tästä sarjasta? Joo joo kaikki olivat selkeästi hyväosaisia, siinä oli rajausta tehty. Mutta kaikki he olivat myös vapaaehtoisesti mukana, kertoivat itse avoimesti ja rehellisesti elämästään ja monen perheenjäseniä/ystäviä oli saatu myös mukaan. Miksei saisi kertoa myös niistä autisteista joilla menee kuitenkin ihan kohtuullisesti? Ovatko sarjan päähenkilöt jotenkin väärällä tavalla autistisia?
Enitenhän tästä on suuttuneet twitterissä autisti, joka ei ole saanut hoitoa ja toinen jolla on monta autistista lasta jotka molemmat toitottavat twitterissä jatkuvasti sitä, miten kaikki alkaen diagnosoimisesta hoitoon on eugeniikkaa ja natsismia.
Toinen närkästyjäryhmä on olleet vaikeasti autististen lasten vanhemmat, joista nää on vaikuttaneet turhan lieviltä tapauksilta.
Muutamia äänekkäitä, ei oikeesti ees mikään myrsky. Hassua et otetaan tää näin vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi porukka suuttui niin paljon tästä sarjasta? Joo joo kaikki olivat selkeästi hyväosaisia, siinä oli rajausta tehty. Mutta kaikki he olivat myös vapaaehtoisesti mukana, kertoivat itse avoimesti ja rehellisesti elämästään ja monen perheenjäseniä/ystäviä oli saatu myös mukaan. Miksei saisi kertoa myös niistä autisteista joilla menee kuitenkin ihan kohtuullisesti? Ovatko sarjan päähenkilöt jotenkin väärällä tavalla autistisia?
"Väärällä tavalla autistinen" on hyvin sanottu :D
Nettikeskustelujen parhaita:
"Henkilöt ovat AS-diagnosoituja ja kirjon lievästä päästä." Paitsi että Juliuksen diagnoosi oli lapsuusiän autismi, eikä autismi olekaan jana, vaan värikäs kirjo.
"Kiri ei ole oikeasti autistinen, koska hänellä on kavereita ja hänen vaikeutensa ovat pelkkää laiskuutta." Mistä tiedät, millaista se on hänelle?
"Henkilöt ovat etuoikeutettuja, koska heidän elämänsä ei ole pelkkää kärsimystä, vaikka autistit ovat sorrettu vähemmistö." Pitäisikö heitä sitten sääliä, koska autismi? Vai nähdä, että ihmisiä hekin ovat, haasteineen ja vahvuuksineen?
Miettii millaisia vaikeuksia näilläkin sarjan päähenkilöillä on ollut, miten kukaan voi olla niin sydämetön että kehtaa väheksyä vaikeuksia? Juliuksen kommunikaatio lapsena tapahtunut kuvakorteilla, kaikkia kiusattu lapsena koulussa, Kiri jouduttu huostaanottamaankin pahan masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi. Markuksen ollut vaikea työllistyä, Topinkin työt ilmeisesti loppuivat. Kaikki kuitenkin sarjan perusteella yrittivät suhtautua valoisasti tulevaisuuteen ja löytää paikkansa.
Nepsynuorilla on kymmenkertainen itsemurhariski. Miten kukaan voi olla niin itsekäs ja törkeä että näitä olettettavasti täysin vilpittömästi sarjaan lähteneitä väheksyy? Kenellä on oikeus määritellä millainen on oikeanlainen autisti?
Ihana sarja ja kuvaa joidenkin kirjoilla olevien elämää! Ei siitä voi suuttua tai loukkaantua. Ei se tarkoita, että kaikkien autistien elämä on yhtä "helppoa" tai yhtä "vaikeaa". Monet yleistävät heti kaiken ja loukkaantuvat kaikesta. Ei tässä ole tarkoituskaan ollut kuvata kaikkia mahdollisia piirteitä ja elämän taustoja. Ihanan positiviinen sarja ja rohkeita esiintyjiä.
Minä en nähnyt Lintsiäkään 😳 Särkänniemen kyllä! Siellä ei kukaan ollut ilkeä kenellekään 😳