Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen sarja. Toki herättää kysymyksen, miten huono-osaisten perheiden autistilapset pärjäävät itsenäistymisen kynnyksellä. 

Me olemme niin sanotusti huono-osaisia. Minulla on kaksi autismin kirjolla lievästi olevaa lasta. Itse olen mt-ongelmien takia kuntoutustuella. Vanhempi lapsi kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja haki nyt yliopistoon, nuorempi on lukiossa. Meillä elämä ei näyttäydy kovinkaan ruusuisena, olemme kokeneet paljon raskaita menetyksiä. Nuorempi lapsi oireilee myös mielenterveydeltään ja se on todella raskasta. Olemme hakeutumassa terapiaan, mutta Kela päättää saammeko sitä. Suuri tekijä tässä on se, että miten pärjäämme taloudellisesti. Vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukio- opintojen ajalta, nuorempi saa kuntoutusrahaa. Lapset kuormittuvat helposti, joten työssäkäynti opintojen ohella ei onnistu ja se aiheuttaa päättymätöntä stressiä. Saako toimeentulotukea? Riittäisikö oireet vammaistukeen? Tai kuntoutusrahaan myös vanhemman lapsen osalta? Vaikuttaako kuntoutusraha muihin etuuksiin, kuten asumistukeen (vaikuttaa lapsen täytettyä 18, jolloin tilanteemme huononee entisestään)? Koko ajan saa murehtia ja kummaltakin lapselta puuttuu kyky toimia Kelan, työkkärin yms. instanssien kanssa. Olen aivan lopussa ja nuoremman lapseni itsetuhoisuus ja minuun ripustautuminen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Siitä naisesta ei olisi huomannut, että hänellä on asperger tai mitään muutakaan erityistä.

Anteeksi, mua ärsyttää suunnattomasti nämä "havainnot". Mulle sitä ovat hokeneet jopa psykiatrit "ethän sinä näytä Aspergerilta etkä ole matemaattisesti lahjakas". Niin, kun en ole sellainen nuoren Bill Gatesin näköinen nörtti enkä myöskään mies.

Sama juttu täällä. Olen naishenkilö, jolla diagnosoitiin asperger vasta 45-vuotiaana. Se oli kaikille, jopa minullekin yllätys, koska olin ollut ihan "tavallinen" lapsi. En "aspergerin näköinen", ja surkea matematiikassa. Tuo "Kirjolla" ohjelma oli ihan yes seurattavaa, mutta olisin kaivannut siihen sellaista tavallisempaa kohdehenkilöä (lue: "penninvenyttäjää). Nythän nämä olivat kaikki varakkaista perheistä, joilla oli vara matkustella ja harrastaa kalliisti.

Toivottavasti tulee ns jatko-osa, jossa on juurikin esimerkiksi vasta aikuisena diagnosoituja. Näissä ryhmissä näkyy mielestäni enemmän se varjoinen puoli; diagnosointia ei lapsuudessa vielä ollut, puhumattakaan tukitoimista, silti ollaan roikuttu elämän syrjässä jotenkin kiinni.

Jep. Paino sanalla jotenkin 🙄 (Olen itse kohta viisikymppinen, ja tiedän kaltaisiani autistisia kehäraakkeja useita.)

Nyt on lumihiutaleita. Mutta sen sijaan että loputtomasti katsotaan mikä on eri lailla, vois katsoa myös mikä on samaa.

Kukaan ei ole objektiivisesti täydellinen mutta moni on sellainen kuin on ja se on jees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen sarja. Toki herättää kysymyksen, miten huono-osaisten perheiden autistilapset pärjäävät itsenäistymisen kynnyksellä. 

Me olemme niin sanotusti huono-osaisia. Minulla on kaksi autismin kirjolla lievästi olevaa lasta. Itse olen mt-ongelmien takia kuntoutustuella. Vanhempi lapsi kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja haki nyt yliopistoon, nuorempi on lukiossa. Meillä elämä ei näyttäydy kovinkaan ruusuisena, olemme kokeneet paljon raskaita menetyksiä. Nuorempi lapsi oireilee myös mielenterveydeltään ja se on todella raskasta. Olemme hakeutumassa terapiaan, mutta Kela päättää saammeko sitä. Suuri tekijä tässä on se, että miten pärjäämme taloudellisesti. Vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukio- opintojen ajalta, nuorempi saa kuntoutusrahaa. Lapset kuormittuvat helposti, joten työssäkäynti opintojen ohella ei onnistu ja se aiheuttaa päättymätöntä stressiä. Saako toimeentulotukea? Riittäisikö oireet vammaistukeen? Tai kuntoutusrahaan myös vanhemman lapsen osalta? Vaikuttaako kuntoutusraha muihin etuuksiin, kuten asumistukeen (vaikuttaa lapsen täytettyä 18, jolloin tilanteemme huononee entisestään)? Koko ajan saa murehtia ja kummaltakin lapselta puuttuu kyky toimia Kelan, työkkärin yms. instanssien kanssa. Olen aivan lopussa ja nuoremman lapseni itsetuhoisuus ja minuun ripustautuminen päälle.

Ainakin kelalla neuvotaan ihan luukulla. Ei tarvi mitään itse selvittää.

Paljon auttaa jokaista kun paperit on samassa nipussa samassa paikassa niin ei tarvi etsiskellä.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä, tää keskustelu taas on jotenkin mennyt siihen, että nainen on jotenkin vääränlainen tai vaan laiska, tai epävakaa (ennen vanhaan ois varmaan sanottu hysteerinen) ja häntä hyysätään tarpeettomasti. Miehiä ymmärretään, he käyttäytyvät kuten ''kunnon'' autistin kuuluukin, tai ainakin sillä lailla mikä suuren yleisön käsitys autistista on.

Sitä ei moni tiedäkään, että autismikirjo ilmenee tytöillä ja naisilla usein hieman toisin. Klassinen "ei voi olla autistinen, jos on kavereita ja kiinnostuksen kohteet ovat tytöille tyypillisiä".

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siinä mielessä poikkeava asperger-diagnosoitu, että arjen hallinnassa minulla ei ole ongelmia. Kotini on siisti ja minulla on suorastaan pakkomielteinen tarve pitää asiat ja tavarat järjestyksessä. Laskut eivät ole koskaan olleet myöhässä, enkä minä itsekään myöhästele.

Mulla sama. Asiat pitää olla ja tehdä tietyllä tavalla, muuten menen itsekin ihan epäjärjestykseen. Harva kuitenkaan uskoisi minun olevan edes "kirjolla", koska olen opetellut todella taitavaksi maskaajaksi. Olisi kyllä ihanaa saada olla oma itsensä niinkuin nämä sarjassa esiintyvät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on lumihiutaleita. Mutta sen sijaan että loputtomasti katsotaan mikä on eri lailla, vois katsoa myös mikä on samaa.

Kukaan ei ole objektiivisesti täydellinen mutta moni on sellainen kuin on ja se on jees.

Miksi pitäisi katsoa mikä on samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen sarja. Toki herättää kysymyksen, miten huono-osaisten perheiden autistilapset pärjäävät itsenäistymisen kynnyksellä. 

Me olemme niin sanotusti huono-osaisia. Minulla on kaksi autismin kirjolla lievästi olevaa lasta. Itse olen mt-ongelmien takia kuntoutustuella. Vanhempi lapsi kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja haki nyt yliopistoon, nuorempi on lukiossa. Meillä elämä ei näyttäydy kovinkaan ruusuisena, olemme kokeneet paljon raskaita menetyksiä. Nuorempi lapsi oireilee myös mielenterveydeltään ja se on todella raskasta. Olemme hakeutumassa terapiaan, mutta Kela päättää saammeko sitä. Suuri tekijä tässä on se, että miten pärjäämme taloudellisesti. Vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukio- opintojen ajalta, nuorempi saa kuntoutusrahaa. Lapset kuormittuvat helposti, joten työssäkäynti opintojen ohella ei onnistu ja se aiheuttaa päättymätöntä stressiä. Saako toimeentulotukea? Riittäisikö oireet vammaistukeen? Tai kuntoutusrahaan myös vanhemman lapsen osalta? Vaikuttaako kuntoutusraha muihin etuuksiin, kuten asumistukeen (vaikuttaa lapsen täytettyä 18, jolloin tilanteemme huononee entisestään)? Koko ajan saa murehtia ja kummaltakin lapselta puuttuu kyky toimia Kelan, työkkärin yms. instanssien kanssa. Olen aivan lopussa ja nuoremman lapseni itsetuhoisuus ja minuun ripustautuminen päälle.

Ainakin kelalla neuvotaan ihan luukulla. Ei tarvi mitään itse selvittää.

Paljon auttaa jokaista kun paperit on samassa nipussa samassa paikassa niin ei tarvi etsiskellä.

Älä nyt ala minua neuvomaan. Tiedän tasan tarkkaan Kelan kommervenkit ja sen, miten niiden asioiden järjestäminen minua kuormittaa. Tällä hetkellä tarvitsisin lapselle lääkärintodistuksen ja olen pähkäillyt, että mistä sen saan, kun lapsella ei ole hoitosuhdetta, ja Kelalle tuskin riittää terveyskeskuslääkärin lausunto. Rahaa yksityiselle ei ole, terveyskeskuksen kautta en päässyt etenemään.

Mitä se auttaa mennä Kelan luukulle tuosta asiasta kitisemään? Osaako Kela täyttää hakemuksen puolestani? Perustella ja kertoa lapsen oireista ja puutteista? Muistuttaako minua ( taas kerran) siitä, että lapsen pitäisi tehdä työttömyysajan ilmoitus, kun hän itse ei tajua? Kelasta ei myöskään kerrota mistään etuuksista mitään, jos niistä ei osaa itse kysyä. Ja usein olen joutunut oikeuksiani peräämään.

Minulla on, kiitos vain huolenpidosta, paperit aina järjestyksessä, koska olen sattuneesta syystä joutunut niitä pyörittelemään. Myös aikuisen lapsen paperit, koska hänen jäljiltään niitä ei löytyisi mistään.

Aika siloteltuahan tuo mielestäni oli, mutta en tiedä, että olisiko jostain rankasta sosiaalipornotyyppisestä dokkarista apua siihen, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin. Vähän kyllä ärsytti tuo ilmeinen hyväosaisuus. Vaikka raha ei merkitse kaikkea, niin kyllä sillä vain suuri merkitys on, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen sarja. Toki herättää kysymyksen, miten huono-osaisten perheiden autistilapset pärjäävät itsenäistymisen kynnyksellä. 

Me olemme niin sanotusti huono-osaisia. Minulla on kaksi autismin kirjolla lievästi olevaa lasta. Itse olen mt-ongelmien takia kuntoutustuella. Vanhempi lapsi kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja haki nyt yliopistoon, nuorempi on lukiossa. Meillä elämä ei näyttäydy kovinkaan ruusuisena, olemme kokeneet paljon raskaita menetyksiä. Nuorempi lapsi oireilee myös mielenterveydeltään ja se on todella raskasta. Olemme hakeutumassa terapiaan, mutta Kela päättää saammeko sitä. Suuri tekijä tässä on se, että miten pärjäämme taloudellisesti. Vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukio- opintojen ajalta, nuorempi saa kuntoutusrahaa. Lapset kuormittuvat helposti, joten työssäkäynti opintojen ohella ei onnistu ja se aiheuttaa päättymätöntä stressiä. Saako toimeentulotukea? Riittäisikö oireet vammaistukeen? Tai kuntoutusrahaan myös vanhemman lapsen osalta? Vaikuttaako kuntoutusraha muihin etuuksiin, kuten asumistukeen (vaikuttaa lapsen täytettyä 18, jolloin tilanteemme huononee entisestään)? Koko ajan saa murehtia ja kummaltakin lapselta puuttuu kyky toimia Kelan, työkkärin yms. instanssien kanssa. Olen aivan lopussa ja nuoremman lapseni itsetuhoisuus ja minuun ripustautuminen päälle.

Ainakin kelalla neuvotaan ihan luukulla. Ei tarvi mitään itse selvittää.

Paljon auttaa jokaista kun paperit on samassa nipussa samassa paikassa niin ei tarvi etsiskellä.

Älä nyt ala minua neuvomaan. Tiedän tasan tarkkaan Kelan kommervenkit ja sen, miten niiden asioiden järjestäminen minua kuormittaa. Tällä hetkellä tarvitsisin lapselle lääkärintodistuksen ja olen pähkäillyt, että mistä sen saan, kun lapsella ei ole hoitosuhdetta, ja Kelalle tuskin riittää terveyskeskuslääkärin lausunto. Rahaa yksityiselle ei ole, terveyskeskuksen kautta en päässyt etenemään.

Mitä se auttaa mennä Kelan luukulle tuosta asiasta kitisemään? Osaako Kela täyttää hakemuksen puolestani? Perustella ja kertoa lapsen oireista ja puutteista? Muistuttaako minua ( taas kerran) siitä, että lapsen pitäisi tehdä työttömyysajan ilmoitus, kun hän itse ei tajua? Kelasta ei myöskään kerrota mistään etuuksista mitään, jos niistä ei osaa itse kysyä. Ja usein olen joutunut oikeuksiani peräämään.

Minulla on, kiitos vain huolenpidosta, paperit aina järjestyksessä, koska olen sattuneesta syystä joutunut niitä pyörittelemään. Myös aikuisen lapsen paperit, koska hänen jäljiltään niitä ei löytyisi mistään.

Pahoittelen raskasta elämäntilannettasi. Tuo edellinen kommentoija kirjoitti sinulle vastauksen kuitenkin ihan kivasti ja asiallisesti, joten tuo älä ala minua neuvomaan-kommenttisi oli kyllä vähän ikävää luettavaa.

-Eri (ADHD, CPTSD)

Vierailija kirjoitti:

Aika siloteltuahan tuo mielestäni oli, mutta en tiedä, että olisiko jostain rankasta sosiaalipornotyyppisestä dokkarista apua siihen, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin. Vähän kyllä ärsytti tuo ilmeinen hyväosaisuus. Vaikka raha ei merkitse kaikkea, niin kyllä sillä vain suuri merkitys on, valitettavasti.

Samaa mietin. Itselleni todella vaikeassa tilanteessa (minulla Asperger, ADD ja fyysinen sairaus) meuhkattiin, että OTA APU VASTAAN. Jep jep - mikä apu 😅 En laittaisi hirveästi ihmisten ymmärryksen varaan näissä asioissa ja tällä elämänkokemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Sointu ei tarjoa töitä veljelleen? Eikös hän ole joku yrittäjä?

En ole katsonut Diiliä enkä vielä tätä sarjassaan niin varmaan tämä on ihan tyhmä kysymys, johon saisin vastauksen katsomalla, mut mietin vaan nyt ennenkkoon..

Ohjelman perusteella Topi nauttii juurikin fyysisestä työstä, joten ehkei siskolla ole sellaista tarjolla.

Juuri näin. Topi ei halua konttorirotaksi. Luultavasti siskolla nimenomaan olisi veljelleen tarjota nimenomaan jotain konttoritöitä, kun siskonsa tekee paljon somea, puhujakeikkaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen sarja. Toki herättää kysymyksen, miten huono-osaisten perheiden autistilapset pärjäävät itsenäistymisen kynnyksellä. 

Me olemme niin sanotusti huono-osaisia. Minulla on kaksi autismin kirjolla lievästi olevaa lasta. Itse olen mt-ongelmien takia kuntoutustuella. Vanhempi lapsi kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja haki nyt yliopistoon, nuorempi on lukiossa. Meillä elämä ei näyttäydy kovinkaan ruusuisena, olemme kokeneet paljon raskaita menetyksiä. Nuorempi lapsi oireilee myös mielenterveydeltään ja se on todella raskasta. Olemme hakeutumassa terapiaan, mutta Kela päättää saammeko sitä. Suuri tekijä tässä on se, että miten pärjäämme taloudellisesti. Vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukio- opintojen ajalta, nuorempi saa kuntoutusrahaa. Lapset kuormittuvat helposti, joten työssäkäynti opintojen ohella ei onnistu ja se aiheuttaa päättymätöntä stressiä. Saako toimeentulotukea? Riittäisikö oireet vammaistukeen? Tai kuntoutusrahaan myös vanhemman lapsen osalta? Vaikuttaako kuntoutusraha muihin etuuksiin, kuten asumistukeen (vaikuttaa lapsen täytettyä 18, jolloin tilanteemme huononee entisestään)? Koko ajan saa murehtia ja kummaltakin lapselta puuttuu kyky toimia Kelan, työkkärin yms. instanssien kanssa. Olen aivan lopussa ja nuoremman lapseni itsetuhoisuus ja minuun ripustautuminen päälle.

Ainakin kelalla neuvotaan ihan luukulla. Ei tarvi mitään itse selvittää.

Paljon auttaa jokaista kun paperit on samassa nipussa samassa paikassa niin ei tarvi etsiskellä.

Älä nyt ala minua neuvomaan. Tiedän tasan tarkkaan Kelan kommervenkit ja sen, miten niiden asioiden järjestäminen minua kuormittaa. Tällä hetkellä tarvitsisin lapselle lääkärintodistuksen ja olen pähkäillyt, että mistä sen saan, kun lapsella ei ole hoitosuhdetta, ja Kelalle tuskin riittää terveyskeskuslääkärin lausunto. Rahaa yksityiselle ei ole, terveyskeskuksen kautta en päässyt etenemään.

Mitä se auttaa mennä Kelan luukulle tuosta asiasta kitisemään? Osaako Kela täyttää hakemuksen puolestani? Perustella ja kertoa lapsen oireista ja puutteista? Muistuttaako minua ( taas kerran) siitä, että lapsen pitäisi tehdä työttömyysajan ilmoitus, kun hän itse ei tajua? Kelasta ei myöskään kerrota mistään etuuksista mitään, jos niistä ei osaa itse kysyä. Ja usein olen joutunut oikeuksiani peräämään.

Minulla on, kiitos vain huolenpidosta, paperit aina järjestyksessä, koska olen sattuneesta syystä joutunut niitä pyörittelemään. Myös aikuisen lapsen paperit, koska hänen jäljiltään niitä ei löytyisi mistään.

Pahoittelen raskasta elämäntilannettasi. Tuo edellinen kommentoija kirjoitti sinulle vastauksen kuitenkin ihan kivasti ja asiallisesti, joten tuo älä ala minua neuvomaan-kommenttisi oli kyllä vähän ikävää luettavaa.

-Eri (ADHD, CPTSD)

Ehkä olin liian kärkäs. Ärsyttää vain tuollainen sokea usko siihen, että Kelaan kun menee paikalle, niin kaikki järjestyy taianomaisesti, kun oma kokemukseni on se, että kaikki tieto täytyy hakea itse ja vielä taistella ja vääntää, että saa lakisääteiset etuudet. En enää jaksa besserwisseröintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siinä mielessä poikkeava asperger-diagnosoitu, että arjen hallinnassa minulla ei ole ongelmia. Kotini on siisti ja minulla on suorastaan pakkomielteinen tarve pitää asiat ja tavarat järjestyksessä. Laskut eivät ole koskaan olleet myöhässä, enkä minä itsekään myöhästele.

Mulla sama. Asiat pitää olla ja tehdä tietyllä tavalla, muuten menen itsekin ihan epäjärjestykseen. Harva kuitenkaan uskoisi minun olevan edes "kirjolla", koska olen opetellut todella taitavaksi maskaajaksi. Olisi kyllä ihanaa saada olla oma itsensä niinkuin nämä sarjassa esiintyvät ihmiset.

Niin uskomatonta kuin tämä onkin, minulla on jopa B-lausunnossa merkintä ylitarkkuudesta, ylihygienisyydestä ja ylisiisteydestä! Mulla on ADHD ja AS. Jos en olisi vuosikymmeniä opetellut nipottamaan hysteerisesti joka asiasta, olisi lapseni (aikuisia jo) epäilemättä huostattu, ja minä hukkunut paskaan. Ellen ennen sitä olisi kadonnut itse johonkin jopa itseltäni. Tämä juttu on ihan joko tai - kaikki narut tiukasti käsissä, tai pakka leviää täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siinä mielessä poikkeava asperger-diagnosoitu, että arjen hallinnassa minulla ei ole ongelmia. Kotini on siisti ja minulla on suorastaan pakkomielteinen tarve pitää asiat ja tavarat järjestyksessä. Laskut eivät ole koskaan olleet myöhässä, enkä minä itsekään myöhästele.

Mulla sama. Asiat pitää olla ja tehdä tietyllä tavalla, muuten menen itsekin ihan epäjärjestykseen. Harva kuitenkaan uskoisi minun olevan edes "kirjolla", koska olen opetellut todella taitavaksi maskaajaksi. Olisi kyllä ihanaa saada olla oma itsensä niinkuin nämä sarjassa esiintyvät ihmiset.

Niin uskomatonta kuin tämä onkin, minulla on jopa B-lausunnossa merkintä ylitarkkuudesta, ylihygienisyydestä ja ylisiisteydestä! Mulla on ADHD ja AS. Jos en olisi vuosikymmeniä opetellut nipottamaan hysteerisesti joka asiasta, olisi lapseni (aikuisia jo) epäilemättä huostattu, ja minä hukkunut paskaan. Ellen ennen sitä olisi kadonnut itse johonkin jopa itseltäni. Tämä juttu on ihan joko tai - kaikki narut tiukasti käsissä, tai pakka leviää täysin.

Sinulla taitaa olla useampi uupuminen/burnout takana?

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjolla. Miks hälvennetään ja puhutaan vaan et "kirjolla"? Eihän se kerro vielä selvästi mistä on kyse!

Kirjo tarkoittaa sitä, että ihmisillä on hyvin erilaisia oireita ja toimintakyky on jokaisella erilainen. Joku voi luennoidan yliopistolla tai vaikka missä tilaisuuksissa ja joku toinen ei pysty kommunikoimaan millään tavalla tai edes asumaan itsenäisesti ja siihen välille mahtuu iso joukko aivan erilaisia ihmisiä. Siksi puhutaan kirjosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen sarja. Toki herättää kysymyksen, miten huono-osaisten perheiden autistilapset pärjäävät itsenäistymisen kynnyksellä. 

Me olemme niin sanotusti huono-osaisia. Minulla on kaksi autismin kirjolla lievästi olevaa lasta. Itse olen mt-ongelmien takia kuntoutustuella. Vanhempi lapsi kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja haki nyt yliopistoon, nuorempi on lukiossa. Meillä elämä ei näyttäydy kovinkaan ruusuisena, olemme kokeneet paljon raskaita menetyksiä. Nuorempi lapsi oireilee myös mielenterveydeltään ja se on todella raskasta. Olemme hakeutumassa terapiaan, mutta Kela päättää saammeko sitä. Suuri tekijä tässä on se, että miten pärjäämme taloudellisesti. Vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukio- opintojen ajalta, nuorempi saa kuntoutusrahaa. Lapset kuormittuvat helposti, joten työssäkäynti opintojen ohella ei onnistu ja se aiheuttaa päättymätöntä stressiä. Saako toimeentulotukea? Riittäisikö oireet vammaistukeen? Tai kuntoutusrahaan myös vanhemman lapsen osalta? Vaikuttaako kuntoutusraha muihin etuuksiin, kuten asumistukeen (vaikuttaa lapsen täytettyä 18, jolloin tilanteemme huononee entisestään)? Koko ajan saa murehtia ja kummaltakin lapselta puuttuu kyky toimia Kelan, työkkärin yms. instanssien kanssa. Olen aivan lopussa ja nuoremman lapseni itsetuhoisuus ja minuun ripustautuminen päälle.

Ainakin kelalla neuvotaan ihan luukulla. Ei tarvi mitään itse selvittää.

Paljon auttaa jokaista kun paperit on samassa nipussa samassa paikassa niin ei tarvi etsiskellä.

Minä varasin kelalta oikein ajan sitä varten, että auttaisivat hakemusten täyttämisessä. Menin paikanpäälle ja sain kuulla, että "sun täytyy itse täyttää nämä hakemuksen netissä, me emme voi auttaa".

Vierailija kirjoitti:

Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍

Hän näyttää ihan Köpi Kalliolta. Voisi olla Köpin broidi myös. Tosi kauniit silmät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika siloteltuahan tuo mielestäni oli, mutta en tiedä, että olisiko jostain rankasta sosiaalipornotyyppisestä dokkarista apua siihen, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin. Vähän kyllä ärsytti tuo ilmeinen hyväosaisuus. Vaikka raha ei merkitse kaikkea, niin kyllä sillä vain suuri merkitys on, valitettavasti.

Samaa mietin. Itselleni todella vaikeassa tilanteessa (minulla Asperger, ADD ja fyysinen sairaus) meuhkattiin, että OTA APU VASTAAN. Jep jep - mikä apu 😅 En laittaisi hirveästi ihmisten ymmärryksen varaan näissä asioissa ja tällä elämänkokemuksella.

Haha :D

Minulta ihan erikseen kysyttiin avuntarpeesta.

sote-virkailija: Tarvitsetko jotain apua?

minä: Joo.

sote-virkailija: Millaista apua tarvitset?

minä: Olisiko mahdollista saada keskusteluapua tai vertaistukiryhmää tai jotain vastaavaa?

sote-virkailija: Ei, sellaista apua meillä ei ole tarjolla. Tarvitsetko jotain muuta apua?

minä: Voisinko saada terapiaa tai kuntoutusta?

sote-virkalija: Ei, sellaista apua meillä ei ole tarjolla. Tarvitsetko jotain muuta apua?

minä: En tiedä. En vissiin.

sote-virkailija: No hyvä. Jos olet työelämässä niin saatat saada apua työterveydestä. Tämä olikin sitten tässä, heihei.

Kirjauksessa lukee, että asiakas ei koe tarvitsevansa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger-ihminen oppii paremmin asioita silloin kun hän on niistä kiinnostunut.

"Normi-ihmisellä" puolestaan kiinnostus asiaan tai kiinnostamattomuus ei vaikuta asian oppimiseen.

Tottakai vaikuttaa jokaisella. Jos kiinnostaa, ollaan valmiita näkemään enemmän vaivaa (mikä ei sitten niin vaivalta tunnukaan).

Ohjelman nuorella naisella on iäkkäät kiltit vanhemmat, jotka passaavat. Suisidaalisuus ym. ei oikein aspergeriin viittaa. Kaikissa muissa ohjelman päähenkilöissä autistisuus on ilmiselvää. Ihania ihmisiä.

Hassua, että täällä on useampikin kommentti, jossa väitetään, että autisti ei voi olla suisidaalinen tai masennus ja itsetuhoisuus ei liity autismiin. Kyllä liittyy. Erilaisuus ja vertaisten syrjivyys aiheuttaa pahaa masennusta. Autistin on vaikea toimia meidän joustamattomassa yhteiskunnassa. Olen kuullut usean autistilapsen suusta itsemurhatoiveita useaan kertaan.

Erkkaope