Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Minulla on tuo vielä aikuisenakin. En voi sietää ihmisiä tyyliin *katotaan, ehkä, voi olla* - ja laitan aika nopeasti tällaisiin epäluotettaviin arpojiin ja tuuliviireihin välit poikki. Samoin myöhästelijät saavat lähteä elämästäni. Se on oikeasti narsismia (sovitun ajan mitätöintiä ja toisen alistamista omiin aivoituksiinsa).

Samaa mieltä! Mulla as ja add enkä todellakaan myöhästele! Terapeuttini myöhästeli, ja huomautin asiasta useaan kertaan. Ei tehonnut, joten sanoin sitten, että joudun etsimään uuden terapeutin ellei käytös lopu; sehän on selkeästi hänen muka-piilotettu tapansa alistaa minua ja toteuttaa hänen omaa (ehkä alitajuista) sadismiaan minua kohtaan. Samoin kertoo totaalisesta arvostuksen puutteesta; olen maksava asiakas enkä edea maksamallani ajalla hänelle prioriteetti vaan jokin, jonka oma perse ja ego ohittaa. Sitä loukkaantumisen määrää 🙄

Tämän olisin halunnut olla näkemässä 😁

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Kiriä ei ehkä olisi pitänyt ottaa mukaan. Henkilö, jolla on ollut itsetuhoista taipumusta saa kovaa kritiikkiä netissä. Ei tee hyvää. 

Oma lapsi oli pienryhmässä, sellaisessa, missä oli ns. rajatapauksia, eli ei vaikeasti vammaisia tai aggressiivisia, vaan sellainen integroitu ryhmä, josta osan kohdalla mietittiin onko tavallinen koulu vai pienryhmä se oikea tapaus. Oma lapsi oli se äärimmäinen rajatapaus, jonka kohdalla sitten päädyttiin kuitenkin pienryhmään sekä koulussa että päiväkodissa. Myöhemmin erityisopetuspäätös purettiin ja nimenomaan opettajien aloitteesta. Opettajat olivat sitä mieltä, että pärjää ja pitää saada normaali päättötodistus että tulevaisuudessa on helpompi hakea jatkoon. No osa on mennyt hyvin ja osa huonosti, eli olen sama joka kirjoitti että amk jäi kesken. Nyt etsitään uutta koulupaikkaa. Fyysisiäkin - todellisia ja diagnosoituja, jotka eivät liity erityispiirteisiin kuin korkeintaan välillisesti - rajoitteita on, ei voisi tehdä tuollaista hommaa kuin Topi mutta tunnistamisen pelon vuoksi en anna tarkempia tietoja. Mutta tuohon pienryhmään. Siellä oli yksi tyttö, jonka koko päiväkotiajan luulin olevan tukilapsi - siihen asti kun sama tyttö ilmestyi samalle luokalle erityisluokalle.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Triggeröidyitkö kun käytin väärää sanaa, mikroagressiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Toisten puolesta loukkaantuu jos kertoo autistina miten autisti kokee tuollaiset hyväntahtoiset mutta ajattelemattomat kommentit?

Oletko niitä jotka pakonedessä kehuu muita ihan kivoiksi kun ei muutakaan keksi, ja sitten loukkaantuu kun tämä kehun kohde ei ole kyyneliin asti kiitollinen ylistyksestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Triggeröidyitkö kun käytin väärää sanaa, mikroagressiota?

En, vaan koska koko purkauksesi on pelkkää uhriutumista ja yrität hiljentää muiden mielipiteet väärinä. 

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mä opetan sulle nyt yhden asian: Samalla tavalla puhutaan muistakin tositv-osallistujista. Esim. Big Brother, joistakin osallistujista sanotaan että on ihana ja älykäs. Eli sun pitää oppia ottamaan se osana keskustelua, ei erityisesti autismiin liittyvänä. Toistele tätä itsellesi nyt jonkun verran, että heistä puhutaan tosi-TV tähtinä tässä, eikä autisteina, niin ärsyyntymisesi vähentyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin, vaikken olekaan nähnyt sarjaa enkä lukenut viestiketjua läpi. 

Itselläni autistinen nuori, siis ns. perinteisen lapsuudeniän autismi diagnoosin saanut. Nämä nuoret enemmänkin ns. asperger- nuoria. Autismi-diagnoosin alla nykyään entistä enemmän erilaisia ihmisiä, kun Asperger laitettiin autismi-katon alle. 

Omani ei tule ikinä pärjäämään ilman ympärivuorokautista apua ja ohjausta, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen rajoittunutta. Ajoittain haastavaa käyttäytymistä.

Tämä puoli autismista jää ymmärrettävästi näyttämättä, mutta on kuitenkin autisminkirjolla hyvinkin monella arkipäivää.

Eivät he kaikki kai olleet pelkästään asperger-diagnosoituja.

Juliuksella oli ilmeisesti diagnosoitu lapsuusiän autismi jo pienenä, mutta hän olikin saanut paljon tukea pienestä pitäen.

Markus taisi olla vain AS-diagnosoitu.

Topista luin, että hänen diagnoosina taisi olla "asperger/hyvätasoinen autismi". Mutta ehkä hän ollut ns. rajatapaus, joiden takia tautiluokitusta tullaan muuttamaan.

Ja Kirin diagnoosit olivat asperger, adhd ja hahmotushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Toisten puolesta loukkaantuu jos kertoo autistina miten autisti kokee tuollaiset hyväntahtoiset mutta ajattelemattomat kommentit?

Oletko niitä jotka pakonedessä kehuu muita ihan kivoiksi kun ei muutakaan keksi, ja sitten loukkaantuu kun tämä kehun kohde ei ole kyyneliin asti kiitollinen ylistyksestäsi?

En kehu ketään muodon vuoksi, jos joku kokee vaikka Topin sarjan perusteella ihanaksi niin sitten se on niin. Näin se menee joka asiassa, et tiedä miten joku näyttelijä vaikka tekee vapaa-ajalla silti voi pitää siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Minulla on tuo vielä aikuisenakin. En voi sietää ihmisiä tyyliin *katotaan, ehkä, voi olla* - ja laitan aika nopeasti tällaisiin epäluotettaviin arpojiin ja tuuliviireihin välit poikki. Samoin myöhästelijät saavat lähteä elämästäni. Se on oikeasti narsismia (sovitun ajan mitätöintiä ja toisen alistamista omiin aivoituksiinsa).

Samaa mieltä! Mulla as ja add enkä todellakaan myöhästele! Terapeuttini myöhästeli, ja huomautin asiasta useaan kertaan. Ei tehonnut, joten sanoin sitten, että joudun etsimään uuden terapeutin ellei käytös lopu; sehän on selkeästi hänen muka-piilotettu tapansa alistaa minua ja toteuttaa hänen omaa (ehkä alitajuista) sadismiaan minua kohtaan. Samoin kertoo totaalisesta arvostuksen puutteesta; olen maksava asiakas enkä edea maksamallani ajalla hänelle prioriteetti vaan jokin, jonka oma perse ja ego ohittaa. Sitä loukkaantumisen määrää 🙄

Asiakaspalaute osui ja upposi 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍

Ihana Topi, toivottavasti saisi töitä.

Jätkässä on voimaa ja energiaa kuin pienessä kylässä, ja hakee aivan suorittavan tason duunia. Alla ylioppilastodistus. Ei kelpaa, koska laittaa jokaiseen hakemukseen että on autistinen. Tällainen on Suomi - ei niin kovin häävi maa meille erilaisille.

Puol7 tänään. Topi kaupassa töissä täyttämässä hyllyjä. 

Sarjassa ei ole haluttu lähteä tekemään mitään sosiaalipornoa, eli seurattavien henkilöiden huonoja hetkiä ei ole näytetty, ja siksi heidän toimintakyvystään saattaa saada liiankin hyvän kuvan. Kohtauksessa, jossa Topin uintiretki ei sujunut niin kuin piti, näimme pienen vilauksen siitä, miten helposti hän saattaa menettää malttinsa ja miten voimakasta voi reagointi melko mitättömiinkin harmin aiheisiin olla. Hänhän sanoo itsekin, että hyllyttäminen on hänelle erinomainen työ, koska rutiinit ja työn fyysisyys ovat hänelle tärkeitä. Nykyajan työelämä on usein sellaista, että pitää pystyä reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin, eikä kohtuuttomiin vaatimuksiin vastaaminen suju kaikilta neurotyypillisiltäkään. Minusta on hyllyttämisen väheksymistä sanoa, että Topi on työhön "liian fiksu". Hänhän vaikuttaisi olevan työssä aivan elementissään.

Topi sai kuitenkin raivokohtauksia, ainakin yksi sellainen näytettiin sarjassakin. Entä jos hän sai raivareita myös hyllyttäessään, kun jokin asia ei mennyt niin kuin oli suunniteltu - esimerkiksi hyllytettäväksi tuli laatikko, jossa oli rikkinäisiä ketsuppipulloja? Entä jos asiakkaat pelästyivät ja vaihtoivat kauppaa, kun siellä oli "se raivoava autisti"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Triggeröidyitkö kun käytin väärää sanaa, mikroagressiota?

En, vaan koska koko purkauksesi on pelkkää uhriutumista ja yrität hiljentää muiden mielipiteet väärinä. 

Miksi sinulla pitää olla mielipide siitä miten autisti tuntee ja kokee asiat?

Monesta kommentista tulee mieleen että kirjoittaja on katsonut kahdeksan hyvin kuratoitua jaksoa joissa on nähty joitakin puolia päähenkilöiden elämästä, ja kuvittelee nyt tuntevansa läpikotaisin heidät ja pystyvänsä jopa sanomaan, että väärin diagnosoitu.

Mä pidän itseäni normaalina, mutta mulla on paljon piirteitä jotka viittaavat autismiin. Kun lapsi oli pieni, minua jopa ärsytti että asiat, joihin ei normaalien lasten kohdalla puututa, mutta niihin kiinnitettiin  tai tietyt ihmiset kiinnittivät jotenkin eritysipiirteitä. Minä en esimerkiksi käytä koruja, en edes vihkisormusta, koska en pidä metallin tunteesta iholla. Vaatteistani suurin osa on yksivärisiä. Viime kesänä repäisin ja ostin kukkamekon. Mies kehui miten hyvin sopii mutta mulla oli jotenkin ahdistunut olo se päällä alkuun, sitten totuin ja aloin tykätä. Kaikki vaatteeni päällystakkeja ja lukuunottamatta ovat joustavia. En siedä joustamattomia materiaaleja eli paitapuseroita ei kaapistani löydy, neuleita, trikoopaitoja ja strech-farkkuja. Makuaistini on juntti, sillä ruoka ei saa olla liian mausteista, ei liian makeaa, ei liian suolaista eikä liian voimakasta. En pidä kovista äänistä. Ravintolassa kovaääniset pöytäseurueet ahdistavat ja siksi käydään ruuhka-aikojen ulkopuolella. En pidä limaisista ruuista, ne suorastaan ällöttää. Sekä kuormitun jos minun pitää olla isoissa ihmisryhmissä ottamassa kontaktia. Voin mennä tapahtumaan jossa on tuhat ihmistä, kunhan saan itse olla yksinäni tai pienessä seurueessa, neljä henkeä on maksimi. Mieluiten yksinäni tai puolison kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Mikroaggressio, uhriutuminen ja toisten puolesta loukkaantuminen on vahvana tässä :DD Kaikki mikä nykyaikana on keskustelussa pihalla, mistään ei saisi keskustella ilman että joku vetää siitä herneen nenään ja yrittää hiljentää muiden mielipiteet. 

Triggeröidyitkö kun käytin väärää sanaa, mikroagressiota?

En, vaan koska koko purkauksesi on pelkkää uhriutumista ja yrität hiljentää muiden mielipiteet väärinä. 

Hetkinen. Hänhän kertoi vain oman mielipiteensä. Mutta sinä puutuit siihen. Väärin sanottu? Ei saa kritisoida? Pitäisi olla hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Aijaha. Minä olin aidosti sitä mieltä, että ihanan älykäs ja kauniisti puhuva mies. Ei autistiksi, vaan mieheksi. Oma ex tuntuu niin juntilta, kun Topia kuuntelee.

Miesten ei tulisi enää lisääntyä, jos ikää on jo reilusti yli 40 vuotta. Omasta tuttavapiiristäni löytyy kaksi perhettä, joihin syntyi autismin kirjon lapset isien ollessa 45 vuoden molemmin puolin.

Tästä ei kauheasti puhuta. Ihmettelen, miksi ei. Ei ole hyvä, että lapsia saadaan liian vanhoina. Riskit ylipäänsä lisääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Minulla on tuo vielä aikuisenakin. En voi sietää ihmisiä tyyliin *katotaan, ehkä, voi olla* - ja laitan aika nopeasti tällaisiin epäluotettaviin arpojiin ja tuuliviireihin välit poikki. Samoin myöhästelijät saavat lähteä elämästäni. Se on oikeasti narsismia (sovitun ajan mitätöintiä ja toisen alistamista omiin aivoituksiinsa).

No oma aikuisiällä autismidiagnoosin saanut tuttuni on itse epäluotettavimmasta päästä luvatessaan ja jättäessään tulematta. Kun hänelle aina tulee pommiin nukkumisia, kipua ja särkyä ihan yllättäen. Joskus ilmoittaa peruutuksestaan viime tipassa, joskus vasta myöhemmin että hei sori kun en millään päässytkään kun iski sitä, tätä tai tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Minulla on tuo vielä aikuisenakin. En voi sietää ihmisiä tyyliin *katotaan, ehkä, voi olla* - ja laitan aika nopeasti tällaisiin epäluotettaviin arpojiin ja tuuliviireihin välit poikki. Samoin myöhästelijät saavat lähteä elämästäni. Se on oikeasti narsismia (sovitun ajan mitätöintiä ja toisen alistamista omiin aivoituksiinsa).

No oma aikuisiällä autismidiagnoosin saanut tuttuni on itse epäluotettavimmasta päästä luvatessaan ja jättäessään tulematta. Kun hänelle aina tulee pommiin nukkumisia, kipua ja särkyä ihan yllättäen. Joskus ilmoittaa peruutuksestaan viime tipassa, joskus vasta myöhemmin että hei sori kun en millään päässytkään kun iski sitä, tätä tai tuota.

Diagnoosiin liittymättä aivan hillittömän ärsyttävää käytöstä. Jokainen pystyy vähintään ilmoittaa tai perua tulonsa. Silkkaa itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä muista. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Kiitos asiallisesta vastauksestasi.

Olen tiennyt aistiyliherkyyksistä ja myös suunnittelun tarpeesta mutta en osannut ajatella, että ulkomaille matkustaessakin ruokaa mietitään niin hyvissä ajoin.

Joku toinenkin vastasi asiallisesti. Se joka kertoi murehtimisestaan ja stressaamisesta, vaikka ei kirjolla ole.