Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Olisiko mahdollista, että joku toinen autistin seurueesta puhuisi vieraalle ihmiselle? Jos perheen tai ystäväpiirin tiedossa on, että autisti ei siedä perunasosetta, mutta sietää ranskanperunoita, voisiko joku toinen pyytää vaihtamaan perunoita? Vai olisiko tämäkin aivan mahdotonta, koska autismi ja kuormittuminen ja stressi ja EN TAHO?

Topi puhui elokuvafestivaalireissuillaan toistuvasti ventovieraiden ihmisten kanssa eikä vaikuttanut siitä kuormittuvan, vai eikö se vain näkynyt päälle päin?

Kaikki ei kuormitu. Meidän lapsi ainakin piristyi aina kun oli koulussa. Ammattikorkeassa hänestä vaikutti myös luokkakaverit tykkäävän, sain rivien välistä sellaisen käsityksen. Hän ei vain selviytynyt ammattikorkean epäsäännöllisestä lukujärjestyksestä ja itseohjautuvuudesta, joten ei saanut sitä käytyä loppuun. Työharjoittelut kahdessa eri paikassa meni loistavasti, samoin selkeät aineet kuten matematiikka, jossa sitä itseohjautuvuutta ei tarvita juurikaan, varmasti opettajakohtaista. Hän aikoo vielä yrittää samalle alalle yliopistoon, kun nyt voi opiskella paljon etänä ja tekemällä itse itselleen sen rytmin. Meillä myös poikaa on viety ihmisten joukkoon, varmaan Topilla samaa. Ymmärsin Sointun puheesta, että Topi on käynyt myös tavallisen koulun. 

Vierailija kirjoitti:

Topi ja Markus seikkailemassa Tampereella oli kyllä komediaa parhaimmillaan. Ihan Kummeli-meininkiä :D Näille pitäisi saada erikoisjakso, jossa herrat lähtisivät sinkkuristeilylle Ruotsinlaivalle.

Olen samaa mieltä siitä, että heitä mielelläni näkisin ja kuuntelisin lisää, olivat todella fiksuja ja hauskoja tyyppejä. Todella mahtavia ja heittäytyviä persoonia. Rehellisiä luonnonlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko miten miesten mielenkiinnon kohteita pidetään taas kerran arvokkaampina ja hyväksyttävämpänä kuin naisen.

Ehkä siksi, että miehet olivat kiinnostuneita myös opiskelusta ja työllistymisestä, halusivat tehdä mielenkiinnon kohteistaan ammatin ja elättää niillä itsensä. Tämä yksi vain narisi ja makasi ja shoppaili barbeja plus passuutti itseään muilla. Tuli mieleen, oliko häntä kuitenki autettu liikaakin, kun oli noin passivoitunut? Julius esimerkiksi ei ennen ollut edes puhunut, mutta tuettuna, ei passattuna, oli päässyt elämässään noin hyvään tilanteeseen.

Kiri oli myös fyysisesti huonossa kunnossa ja ylipainoinen, eli huonot elämäntavat. Tuskin olisi jaksanut käydä töissä edes siellä lelukaupassa. Miehet liikkuivat säännöllisesti ja ulkoilivat, pitivät itsestään huolta.

Näytettiinkö Markuksen kuntoilua missään jaksossa? Myös Julius oli ylipainoinen samalla lailla kuin Kiri, mutta harrasti toki tennistä kerran pari viikossa. Topikaan ei kovin tikissä ollut vaikka harrasti juoksemista, ehkä se jatkuva pitsansyöminen vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Kiril oli barbit ne ykkös jutut. Niitä piti saada lisää. Vaikea oli saada ne järjestykseen. Mitä tapahtuu jos äiti sanoo nyt ei osteta enää niitä lisää kunnes paikat kunnossa. Eikö se ole kumminkin sitä kannustusta , että harjoitellaan laittaa paikat kuntoon ja sitten uusia lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍

Ihana Topi, toivottavasti saisi töitä.

Jätkässä on voimaa ja energiaa kuin pienessä kylässä, ja hakee aivan suorittavan tason duunia. Alla ylioppilastodistus. Ei kelpaa, koska laittaa jokaiseen hakemukseen että on autistinen. Tällainen on Suomi - ei niin kovin häävi maa meille erilaisille.

Puol7 tänään. Topi kaupassa töissä täyttämässä hyllyjä. 

Sarjassa ei ole haluttu lähteä tekemään mitään sosiaalipornoa, eli seurattavien henkilöiden huonoja hetkiä ei ole näytetty, ja siksi heidän toimintakyvystään saattaa saada liiankin hyvän kuvan. Kohtauksessa, jossa Topin uintiretki ei sujunut niin kuin piti, näimme pienen vilauksen siitä, miten helposti hän saattaa menettää malttinsa ja miten voimakasta voi reagointi melko mitättömiinkin harmin aiheisiin olla. Hänhän sanoo itsekin, että hyllyttäminen on hänelle erinomainen työ, koska rutiinit ja työn fyysisyys ovat hänelle tärkeitä. Nykyajan työelämä on usein sellaista, että pitää pystyä reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin, eikä kohtuuttomiin vaatimuksiin vastaaminen suju kaikilta neurotyypillisiltäkään. Minusta on hyllyttämisen väheksymistä sanoa, että Topi on työhön "liian fiksu". Hänhän vaikuttaisi olevan työssä aivan elementissään.

Vierailija kirjoitti:

Kiril oli barbit ne ykkös jutut. Niitä piti saada lisää. Vaikea oli saada ne järjestykseen. Mitä tapahtuu jos äiti sanoo nyt ei osteta enää niitä lisää kunnes paikat kunnossa. Eikö se ole kumminkin sitä kannustusta , että harjoitellaan laittaa paikat kuntoon ja sitten uusia lisää. 

Lasten (ja lastentasoisten) kasvatuksen peruspilarit: kiristys, uhkailu, lahjonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Entä jos tarjoilijana olisi robotti? Olisiko senkin kanssa asioiminen kuormittavaa?

Vierailija kirjoitti:

Kiril oli barbit ne ykkös jutut. Niitä piti saada lisää. Vaikea oli saada ne järjestykseen. Mitä tapahtuu jos äiti sanoo nyt ei osteta enää niitä lisää kunnes paikat kunnossa. Eikö se ole kumminkin sitä kannustusta , että harjoitellaan laittaa paikat kuntoon ja sitten uusia lisää. 

Heillä on oma elämä ja aivan mahtavaa että ovat rohjenneet esitellä siitä yhden väläyksen, mutta eivät ole meidän katsojien leluja joita saa riepotella miten lystää. 

Ihania todella mielenkiintoisia persoonia, tutustuisin mielelläni kaikkiin aivan henkilökohtaisesti. Itsellä kaksi erityislasta, asperger ja adhd, molemmat vain "lievästi", mutta ero tavalliseen taneliin todella valtava. Normaalin koulun käyneet, toinen lahjakas, toinen keskitasoista heikompi.  Erikoisia luonteita, mutta hurmaavia persoonallisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Minulla on tuo vielä aikuisenakin. En voi sietää ihmisiä tyyliin *katotaan, ehkä, voi olla* - ja laitan aika nopeasti tällaisiin epäluotettaviin arpojiin ja tuuliviireihin välit poikki. Samoin myöhästelijät saavat lähteä elämästäni. Se on oikeasti narsismia (sovitun ajan mitätöintiä ja toisen alistamista omiin aivoituksiinsa).

Kommentoin, vaikken olekaan nähnyt sarjaa enkä lukenut viestiketjua läpi. 

Itselläni autistinen nuori, siis ns. perinteisen lapsuudeniän autismi diagnoosin saanut. Nämä nuoret enemmänkin ns. asperger- nuoria. Autismi-diagnoosin alla nykyään entistä enemmän erilaisia ihmisiä, kun Asperger laitettiin autismi-katon alle. 

Omani ei tule ikinä pärjäämään ilman ympärivuorokautista apua ja ohjausta, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen rajoittunutta. Ajoittain haastavaa käyttäytymistä.

Tämä puoli autismista jää ymmärrettävästi näyttämättä, mutta on kuitenkin autisminkirjolla hyvinkin monella arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Lisää autismi-ohjelmia Yle Areenassa

Yle Uutisluokka Triplet: Asperger-vangin äiti kritisoi voimakkaasti vankien terveydenhoitoa (2 min): https://areena.yle.fi/1-4122884 

Paula Tilli skulle aldrig välja bort sitt Aspergers syndrom (10 min) : 

https://areena.yle.fi/1-50454230 

Arkea autismikirjolla (48 min) : https://areena.yle.fi/1-50996100 

Piilotetut kyvyt (tanskalainen ohjelma, 3 kautta, 4 jaksoa/kausi): 

https://areena.yle.fi/1-4614505 

Tuo Paula Tilli on kirjoittanut myös kirjan Aspergeristaan. Kirjasta tulee hyvin ilmi, miten hankalalta "helpotkin" asiat voivat tuntua. Kannattaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.[/quote]

Olen mielestäni oppinut ymmärtämään, kuinka kamalalta aistiyliherkkyys voi tuntua. Joten vain tuntuu liioittelulta, että sopivaa ruokaa aletaan miettiä hyvissä ajoin ennen kuin edes ollaan matkakohteessa. Tällainenhan vie hirveästi energiaa ja heittää varjon koko matkan ylle. Olisiko mitenkään mahdollista kehittää joustavampaa suhtautumista? Hoitaa ongelmia joustavasti vasta sitä mukaa, kun ne tulevat eteen? Tuo vaikutti sellaiselta asialta, joka vie ympärillä olevien hermot.

Ainakaan itse en jaksaisi. Onhan monilla omia erikoisia tapojaan, mutta ei ole viisasta ikään kuin rekrytoida kaikkia muita noudattamaan omia oikkujaan.

Kysyn ihan vilpittömästi, en ilkeilläkseni.

Autisteille on usein tärkeää tietää etukäteen mitä tapahtuu ja missä. Sen takia menemiset on hyvä suunnitella etukäteen melko tarkkaa. Itse usein piirrän lapselleni etukäteen ns. "sarjakuvan" mitä tulee tapahtumaan. Tällöin hänen on helpompi myös joustaa mahdollisissa yllättävissä muutostilanteissa, eikä homma tunnu niin kaoottiselta.

T. Autistin vanhempi

Minulla on tuo vielä aikuisenakin. En voi sietää ihmisiä tyyliin *katotaan, ehkä, voi olla* - ja laitan aika nopeasti tällaisiin epäluotettaviin arpojiin ja tuuliviireihin välit poikki. Samoin myöhästelijät saavat lähteä elämästäni. Se on oikeasti narsismia (sovitun ajan mitätöintiä ja toisen alistamista omiin aivoituksiinsa).

Samaa mieltä! Mulla as ja add enkä todellakaan myöhästele! Terapeuttini myöhästeli, ja huomautin asiasta useaan kertaan. Ei tehonnut, joten sanoin sitten, että joudun etsimään uuden terapeutin ellei käytös lopu; sehän on selkeästi hänen muka-piilotettu tapansa alistaa minua ja toteuttaa hänen omaa (ehkä alitajuista) sadismiaan minua kohtaan. Samoin kertoo totaalisesta arvostuksen puutteesta; olen maksava asiakas enkä edea maksamallani ajalla hänelle prioriteetti vaan jokin, jonka oma perse ja ego ohittaa. Sitä loukkaantumisen määrää 🙄

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan tutkittukin juttu, että tavallisilla ihmisillä on useita eri persoonia ilman mitään diagnoosia mt-ongelmia. Töissä esitetään tietyllä tavalla, kaveriporukassa toisella tavalla ja eri harrastusporukoissa eri tavalla ja kotiminäkin on erilainen. Ihan jo perusasia kun yksi mukava lastentarhaopettaja sattui asiakkaaksi erääseen virastoon, missä olin töissä. Oli muuten veemäinen ja ilkeä ihminen, huusi mulle ja työkaverille asiasta, joka ei ollut millään tavalla meidän käsissä. Näin ihan erilaisen persoonansa. Mielestäni se mukava tarhatäti oli esittämistä, se huutava täti se todellinen persoona. 

Niitä kutsutaan (sosiaalisiksi) rooleiksi, ei persooniksi.

Kirin "valittamisesta" ja aloitekyvyttömyydestä on puhuttu ketjussa paljon. Hänellä kuitenkin vaikuttaisi olevan läheisiä ystäviä ja kaikkiaan vilkas sosiaalinen elämä. Ystävät vaikuttivat kaikki ihan tavallisilta nuorilta naisilta, ja osa heistä oli ollut Kirin elämässä jo lapsesta saakka. Sarjan perusteella hänen luonteensa vaikutti siis ehkä raskaammalta kuin millainen hän todellisuudessa on.

Kirin ystävään Tessaan kiinnitin tosin huomiota siinä mielessä, että Tessa vaikutti jopa yliempaattiselta. Tapaamiset etenivät täysin Kirin ehdoilla ja Kirin asioista puhuessa, ja Tessa kuulosti ajoittain enemmän joltain terapeutilta tai valmentajalta kuin ystävältä. Mietin, kokeeko Tessa ystävyyden aidosti vastavuoroiseksi vai onko kyse enemmän siitä, että hän tuntee auttamisen ja hoivaamisen halua. Minulle neuroepätyypillisissä ja mielenterveysongelmista kärsivissä ihmisissä suurin haaste on juuri vastavuoroisuuden puute. Vietettyäni pari tuntia vakavasta masennuksesta kärsivän tuttavani seurassa tuntuu siltä kuin olisi kaikki mehut rutistettu. On hienoa, että on Tessan kaltaisia kärsivällisiä ihmisiä, jotka pystyvät jopa lähtemään usean päivän ulkomaanmatkalle Kirin kaltaisen haastavan persoonan kanssa. Toivottavasti Tessa kuitenkin huolehtii myös omista rajoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiril oli barbit ne ykkös jutut. Niitä piti saada lisää. Vaikea oli saada ne järjestykseen. Mitä tapahtuu jos äiti sanoo nyt ei osteta enää niitä lisää kunnes paikat kunnossa. Eikö se ole kumminkin sitä kannustusta , että harjoitellaan laittaa paikat kuntoon ja sitten uusia lisää. 

Heillä on oma elämä ja aivan mahtavaa että ovat rohjenneet esitellä siitä yhden väläyksen, mutta eivät ole meidän katsojien leluja joita saa riepotella miten lystää. 

Aivan varmasti heille on perusteellisesti selvitetty, että jos he lähtevät mukaan tällaiseen ohjelmaan, on todennäköistä että ihmiset katsovat ohjelmaa, muodostavat siitä omat mielipiteensä ja myös keskustelevat näistä mielipiteistä keskenään. "Riepottelu miten lystää" on oma olkiukkosi; toivoisin että pysyisit kommenteissasi tosiasioissa.

Topi on ihan törkeen hyvännäköinen ja ihana. T semi-autisti

Vierailija kirjoitti:

Topi on ihan törkeen hyvännäköinen ja ihana. T semi-autisti

Se on sinun mielipiteesi; minusta taas hänen ilmeensä, puhetapansa ja raivokohtauksensa ovat pelottavia.

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.