Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Oletteko lukeneet nuo Marjut Ollitervon twiitit? Ihan järkyttävää raivoamista

En lue. En halua antaa liikaa ääntä sille, joka vain eniten raivoaa ja huutaa.

Hänellä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta mitään absoluuttisia totuuksia ne eivät ole ja ei edusta ketään muuta kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Kyllä ihmiset ja läheiset kiinnostavat, mutta eivät osoita sitä samoin kuin muut. Kiintyvät ja osoittavat kiintymystä, mutta voi olla vaikeaa ymmärtää, miten osoittaa oma kiinnostus. Ihmiset yleisellä tasolla eivät kiinnosta, mutta joskus ihmisyyteen liittyvästä ilmiöstä voi tulla mielenkiinnon kohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Kyllä ihmiset ja läheiset kiinnostavat, mutta eivät osoita sitä samoin kuin muut. Kiintyvät ja osoittavat kiintymystä, mutta voi olla vaikeaa ymmärtää, miten osoittaa oma kiinnostus. Ihmiset yleisellä tasolla eivät kiinnosta, mutta joskus ihmisyyteen liittyvästä ilmiöstä voi tulla mielenkiinnon kohde.

Eli jos masennus ilmiönä ei kiinnosta, niin tyttöystävä saa masentua ihan keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Minulla oli sellainen tilanne, että en huomannut läheisen ihmisen masennusta, koska hän ei kertonut siitä minulle, enkä osannut "lukea" häntä. Itse kerron omista tuntemuksistani hyvin avoimesti. Jopa niin avoimesti, että toiset ihmiset alkavat panikoida puolestani. En pidä itseäni tunneköyhänä, koska koen hyvin voimakkaasti kun luen lehdistä/netistä mitä kaikkea pahaa maailmassa tapahtuu. Ne pahat asiat jäävät kellumaan mieleen pitkäksi aikaa. Epäempaattisia ihmisiä on myös sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole autistisia.

Julius teki ruokaa. Yritti ja se oli hienoa. Sisko myös kannusti vieressä. Ihanaa sisarus rakkautta näkyi kotiin asti. Markku niin onnellinen , kun sai kypärää valmiiksi tehtyä. Isän ja pojan välistä keskustelua oli kiva kuunnella. Topille oli tärkeätä kaupassa , että kaikki oli hyvin ja hienosti rivissä. Tämmöisiä ohjelmia voisi tulla lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko autistiset yleensäkin muita herkemmin loukkaantuvia? Olen itsekin sellainen, mutta silti en ymmärä tätä raivoa joiltakin ohjelman sisällöstä. Jos hahmot pärjäävät liiankin hyvin elämässään = vähätellään niitä joilla on isoja ongelmia, ja jos ohjelmaan oltaisiin valittu syvästi autistisia = Liian leimaavaa, koska kyllähän autistikin voi kyetä samoihin asioihin kuin muut. Mikään ei tunnu riittävän ihmisille

Miksi ei ole isompaa hajontaa siinä, minkä tasoisia autisteja kuvataan? Onhan noissakin jonkin verran eroja, mutta kaikki ovat lapsena diagnosoituja.

On meitäkin, joilla ongelmat eskaloituvat vasta siinä vaiheessa, kun on se akateeminen loppututkinto saatu valmiiksi, ja pitäisi löytää työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Juuri se idea sarjassa että tuodaan esille erityyppisiä kirjolla olevia, toiset enemmän toiset vähemmän, ei sitä voi sanoa että miten aitoa, sehän on sama näillä muillakin, sosiaaliset persoonat pelaa enemmän, mutta onko se aidompaa kuin jos ei feikkaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Minulla oli sellainen tilanne, että en huomannut läheisen ihmisen masennusta, koska hän ei kertonut siitä minulle, enkä osannut "lukea" häntä. Itse kerron omista tuntemuksistani hyvin avoimesti. Jopa niin avoimesti, että toiset ihmiset alkavat panikoida puolestani. En pidä itseäni tunneköyhänä, koska koen hyvin voimakkaasti kun luen lehdistä/netistä mitä kaikkea pahaa maailmassa tapahtuu. Ne pahat asiat jäävät kellumaan mieleen pitkäksi aikaa. Epäempaattisia ihmisiä on myös sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole autistisia.

Miten toimit sitten kun sait tietää tuon läheisen ihmisen masennuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Minulla oli sellainen tilanne, että en huomannut läheisen ihmisen masennusta, koska hän ei kertonut siitä minulle, enkä osannut "lukea" häntä. Itse kerron omista tuntemuksistani hyvin avoimesti. Jopa niin avoimesti, että toiset ihmiset alkavat panikoida puolestani. En pidä itseäni tunneköyhänä, koska koen hyvin voimakkaasti kun luen lehdistä/netistä mitä kaikkea pahaa maailmassa tapahtuu. Ne pahat asiat jäävät kellumaan mieleen pitkäksi aikaa. Epäempaattisia ihmisiä on myös sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole autistisia.

Miten toimit sitten kun sait tietää tuon läheisen ihmisen masennuksesta?

Kerroin hänelle, että en tiennyt asiasta, koska hän ei puhunut siitä. Hän vastasi, ettei halunnut rasittaa muita ongelmillaan, koska emme olisi voineet tehdä asian eteen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahan Mielen Sarja - todellakin!

T: Asperger-aikuinen

Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.

Millä tavalla ja missä tilanteessa? Tarkoitatko Markuksen deittailuvalmennusta vai Soinnun huomautusta, ettei kassalla sovi sanoa tuotetta kalliiksi?

Mm. näitä.

Paljon muutakin, minkä huomaa ehkä vain, jos on itse elänyt elämää, jossa joutuu näyttelemään lähes jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa.

Haluaisitko kertoa, miten sujuisi jokin tavallinen sosiaalinen tilanne, jos et näyttelisi ollenkaan? Annan sinulle nyt luvan olla täysin oma itsesi. Mitä tapahtuisi ensitreffeillä kanssani tai vaikka ihan vain kauppakäynnillä?

Olen eri, mutta voin kertoa vaikkapa kaupassa asioimisesta. Tummennettujen/värjättyjen lasien tai aurinkolasien sisällä käyttö (aistiyliherkkyys valoihin/väreihin) yhdistettynä epänormaalin tarkkaan tuotteiden tutkimiseen voidaan tulkita helposti päihteitä käyttäväksi varkaaksi. Liikkuminen ei ole täysin luonnollisen sulavaa nivelongelmien takia ja huomio voi hetkeksi kiinnittyä johonkin ihan muuhun asiaan, joten kaupassa tulee haahuiltua. AS on lähdössä reissuun, käy ostamassa matkalaukun jostain cittarista tai prismasta, samalla vaatteita lomaa varten ja menee kaikkien kanssa sovituskoppiin, koska käyhän se järkeen: muutenhan joku voisi viedä käytävällä yksin nököttävän matkalaukun takaisin hyllyyn ja pitäähän ne käsivarrella kannetut vaatteet laskea osittain laukun päälle odottamaan sovitusta, kun kaikkea ei saa naulaan roikkumaan. Tarvitsen penkkiä kopissa vielä istumiseen, kun pitää ostaa paluulippu puhelimella. Sovelluksessa on ongelmaa, joten siinäkin kestää oma aikansa. Kärry on iso muutamalle ostokselle eikä koriakaan huomannut ottaa. Sovituksen jälkeen palautat sopimattomat vaatteet siististi hyllyyn henkareissaan (mitä monet eivät edes tee, vaan jättävät sovituskoppiin) ja jatkat matkaasi kassalle jonottamaan. Olet jo tottunut tuijotteluun ja jopa kuiskutteluun, niin yrität olla välittämättä. Päästyäsi kassalle, myyjän kanssa vaihtaakin paikkaa joku hieman erilaisesti pukeutunut henkilö, hänestä huokuu tietynlainen uhkaavuus ja nostaa matkalaukun kassan taakse ja avaa laukun ja penkoo tyhjän laukun läpi. Ihmettelen kovasti miksi näin tehdään, mutta en keksi syytä, niin olen välittämättä. Laukku lyödään kassaan ja loput vaatteet, hapan ilme naamalla. Takana olevat jonottajat katsovat nyt erilaisesti kuin ennen. Mitä mahdoin tehdä? Olen kävellen liikenteessä, niin mielestäni on järkevää pakata ostamani vaatteet ostamaani matkalaukkuun siellä kassan päädyssä ja kävellä se laukku perässä bussipysäkille ja siitä kotiin. Kun pakkasin vaatteita laukkuun, ilmeet olivat todella outoja. Osa virnuili. Vasta noin kuukausi tämän episodin jälkeen tajusin, että minua epäiltiin myymälävarkaudesta, mutta tämä meni kokonaan ohi. Jos olisin tajunnut kassalla asian, olisin ostanut laukkuni ja vaatteeni muualta. En ole käynyt tässä kaupassa enää tämän jälkeen, koska pelkään, että näin käy taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahan Mielen Sarja - todellakin!

T: Asperger-aikuinen

Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.

Millä tavalla ja missä tilanteessa? Tarkoitatko Markuksen deittailuvalmennusta vai Soinnun huomautusta, ettei kassalla sovi sanoa tuotetta kalliiksi?

Mm. näitä.

Paljon muutakin, minkä huomaa ehkä vain, jos on itse elänyt elämää, jossa joutuu näyttelemään lähes jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa.

Haluaisitko kertoa, miten sujuisi jokin tavallinen sosiaalinen tilanne, jos et näyttelisi ollenkaan? Annan sinulle nyt luvan olla täysin oma itsesi. Mitä tapahtuisi ensitreffeillä kanssani tai vaikka ihan vain kauppakäynnillä?

Olen eri, mutta voin kertoa vaikkapa kaupassa asioimisesta. Tummennettujen/värjättyjen lasien tai aurinkolasien sisällä käyttö (aistiyliherkkyys valoihin/väreihin) yhdistettynä epänormaalin tarkkaan tuotteiden tutkimiseen voidaan tulkita helposti päihteitä käyttäväksi varkaaksi. Liikkuminen ei ole täysin luonnollisen sulavaa nivelongelmien takia ja huomio voi hetkeksi kiinnittyä johonkin ihan muuhun asiaan, joten kaupassa tulee haahuiltua. AS on lähdössä reissuun, käy ostamassa matkalaukun jostain cittarista tai prismasta, samalla vaatteita lomaa varten ja menee kaikkien kanssa sovituskoppiin, koska käyhän se järkeen: muutenhan joku voisi viedä käytävällä yksin nököttävän matkalaukun takaisin hyllyyn ja pitäähän ne käsivarrella kannetut vaatteet laskea osittain laukun päälle odottamaan sovitusta, kun kaikkea ei saa naulaan roikkumaan. Tarvitsen penkkiä kopissa vielä istumiseen, kun pitää ostaa paluulippu puhelimella. Sovelluksessa on ongelmaa, joten siinäkin kestää oma aikansa. Kärry on iso muutamalle ostokselle eikä koriakaan huomannut ottaa. Sovituksen jälkeen palautat sopimattomat vaatteet siististi hyllyyn henkareissaan (mitä monet eivät edes tee, vaan jättävät sovituskoppiin) ja jatkat matkaasi kassalle jonottamaan. Olet jo tottunut tuijotteluun ja jopa kuiskutteluun, niin yrität olla välittämättä. Päästyäsi kassalle, myyjän kanssa vaihtaakin paikkaa joku hieman erilaisesti pukeutunut henkilö, hänestä huokuu tietynlainen uhkaavuus ja nostaa matkalaukun kassan taakse ja avaa laukun ja penkoo tyhjän laukun läpi. Ihmettelen kovasti miksi näin tehdään, mutta en keksi syytä, niin olen välittämättä. Laukku lyödään kassaan ja loput vaatteet, hapan ilme naamalla. Takana olevat jonottajat katsovat nyt erilaisesti kuin ennen. Mitä mahdoin tehdä? Olen kävellen liikenteessä, niin mielestäni on järkevää pakata ostamani vaatteet ostamaani matkalaukkuun siellä kassan päädyssä ja kävellä se laukku perässä bussipysäkille ja siitä kotiin. Kun pakkasin vaatteita laukkuun, ilmeet olivat todella outoja. Osa virnuili. Vasta noin kuukausi tämän episodin jälkeen tajusin, että minua epäiltiin myymälävarkaudesta, mutta tämä meni kokonaan ohi. Jos olisin tajunnut kassalla asian, olisin ostanut laukkuni ja vaatteeni muualta. En ole käynyt tässä kaupassa enää tämän jälkeen, koska pelkään, että näin käy taas.

Aah, kauhea! Näin voisi käydä kyllä myös minulle, no, tämä tyyppi teki työtään epäillessään. Mahtava kun pääsit tilanteesta muina ihmisinä tyhjän laukun kanssa pois! Hyvin päättyi. Kirjoitat hyvin, jännitin puolestasi lukiessani..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko lukeneet nuo Marjut Ollitervon twiitit? Ihan järkyttävää raivoamista

En lue. En halua antaa liikaa ääntä sille, joka vain eniten raivoaa ja huutaa.

Hänellä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta mitään absoluuttisia totuuksia ne eivät ole ja ei edusta ketään muuta kuin itseään.

Sama. Sietämätöntä huutoa ja melskaamista ja muitten aliarviointia. Suhtautuu muihin autisteihin allistisesti, jos eivät ole sama mieltä ja toistelee sitä, kuinka autisteilla on hirveää. Hänellä varmasti on, mutta terapia vois olla tarpeen sen käsittelyyn. Heittäytyy myös ihan kaikessa uhriksi ja vaihtaa puheenaihetta jos jää kiinni siitä, että oli väärässä. Hyvin paljon kärnäämistä kaikkien kanssa aina.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Minä olen viime vuosina vasta alkanut kysymään esim ystäviltä että mitä kuuluu. Tai kysymään että onko kaikki hyvin jos on näyttänyt surulliselta. Ennen ajattelin vaan päässäni että "onkohan sillä vielä se selkä kipeä" enkä jotenki tajunnut kysyä sitä vaan odotin että se itse kertoo. Lapsena aloin pelleillä ja puhua mukavia jos joku oli surullisen näköinen että se alkaisi taas hymyillä.

Mutta mun on pakko sanoa että mua ei hirveästi kiinnosta mitä joillekin puolitutuille kuuluu. Olen ollut sellainen aina että jos joku kysyy minulta että mitä kuuluu niin vastaan hyvää tai huonoa. Mutta en ole kysynyt entä mitäs sinulle. Nyt olen alkanut esittään sen vastakysymyksen läheisille. Mutta puolitutuille tuntuu tosi luonnottomalta kysyä että "entä sinulle".

Minulla on as diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Minä olen viime vuosina vasta alkanut kysymään esim ystäviltä että mitä kuuluu. Tai kysymään että onko kaikki hyvin jos on näyttänyt surulliselta. Ennen ajattelin vaan päässäni että "onkohan sillä vielä se selkä kipeä" enkä jotenki tajunnut kysyä sitä vaan odotin että se itse kertoo. Lapsena aloin pelleillä ja puhua mukavia jos joku oli surullisen näköinen että se alkaisi taas hymyillä.

Mutta mun on pakko sanoa että mua ei hirveästi kiinnosta mitä joillekin puolitutuille kuuluu. Olen ollut sellainen aina että jos joku kysyy minulta että mitä kuuluu niin vastaan hyvää tai huonoa. Mutta en ole kysynyt entä mitäs sinulle. Nyt olen alkanut esittään sen vastakysymyksen läheisille. Mutta puolitutuille tuntuu tosi luonnottomalta kysyä että "entä sinulle".

Minulla on as diagnoosi

Niin ja myös oma-aloitteisesti olen alkanut kysyä ystäviltä että miten menee. Olen aina välittänyt heistä ja he tietää sen. Vaikka en ennen osannut kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Onko pojilla noita ruoka rajoitetta ? Mistä johtuu monet erot tyttöjen ja poikien välillä. Siivosiko kundit omat huoneet ? Energiaa kundeista löytyi ja halu tehdä töitä. Olisi mukavaa , kun työnantajat rohkeasti ottaisi heitä töihin.

Meidän pojalla on suurin ongelma ruokarajoitteet ja vertaisryhmissä on tullut ilmi että etittän yleistä on. Mutta poika osaa pyytää jättämään pois. On tälläkin palstalla noista ollut.

"Haluaisitko kertoa, miten sujuisi jokin tavallinen sosiaalinen tilanne, jos et näyttelisi ollenkaan? Annan sinulle nyt luvan olla täysin oma itsesi. Mitä tapahtuisi ensitreffeillä kanssani tai vaikka ihan vain kauppakäynnillä"

Lainasin tämän viestin, kun aloin itsekin miettimään tätä kaikkea. Tosin itse en ole asperger. Muuten vain hyvin epävarma ja jännittynyt niissä tilanteissa, kun pitää toimia muiden kanssa. Siinä mielessä minusta on toisaalta kohtuutonta vaatia asperger henkilöä "näyttelemään" ns parempaa kuvaa itsestään jos siihen eivät edes "tavalliset" ihmiset, kuten esim minä oikeastaan pysty. Toki voin hallita sanojani ja en esim möläytä mitään ilkeää yms, mutta muuten puheeni onkin sitten vaikeaa. En tiedä mitä sanoisin ja häpeilen itseäni. Toista silmiin katsominen on vaikeaa. Minusta oikein huokuu sellainen epävarma olemus.

Treffeillä en itse ole koskaan ollut. Näin on vaikeaa sitä kuvitella. Toisaalta olisin taas epävarma, jännittynyt ja levoton. En keksisi puhuttavaa tai sitten puhuisin liikaa kaikkea mitä sattuu, kun yrittäisin peittää sitä jännitystä. Kaupassa käydessä olen monesti hyvin jännittynyt. Ihmisjoukot ja nuorisoryhmät jännittävät. Tämä, vaikka olen itsekin melko nuori. Tulee kiusaamiskokemukset mieleen. En tykkää seisoa jonossa. Kassalla jännitän paljon. Riittääkö raha, kuinka kauan kestää, minkälainen myyjä sattuu olemaan yms. Ihan typerääkin juttua. Jos kehtaan tunnustaa niin en ole koskaan maksanut kortilla kassalla. Pelkään, että unohdan tunnusluvun, laitan sen väärin tai että käteni tärisevät näppäillessä yms. Maksan aina käteisellä kassalla.Tätä ennen lasken ostoksien hinnan monta kertaa mielessäni yhteen, että varmaan raha riittää.

Näin jos mietin tätä kaikkea niin en ainakaan oman taustani kautta voi vaatia asperger henkilöä toimimaan hyvin ja luontevasti kaikissa tilanteissa, kun en itsekään pysty siihen. Voin "näytellä" hetken itsekin, mutta se jännitys ja kaikki muu epävarmuus vie sitten mukanaan. Toki seura vaikuttaa paljon. Olin lapsuudessa ja nuoruudessakin rohkeampi. Kiusaaminen teki paljon pahaa. Jos mietin aikaani esim koulussa missä kiusattiin edelleen niin tietty asia toistui. Aluksi siis jaksoin "näytellä" rohkeampaa ja yritin pysyä muutaman ihmisen porukassa mukana. Myöhemmin kiusaamisen pahentuessa taas loppukin varmuuteni karisi ja jättäydyin yksin. En jaksanut enää yrittää ja mietin, etten kelpaa muiden porukkaan. Tätä vielä korosti se, kun nuo kavereiksi luulemani eivät kuitenkaan välittäneet ja myös jättivät minut yksin jonnekin. Tuli tämä kaikki mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kun Sointu kertoi Topin olevan kiinnostunut asioista eikä ihmisistä. Markustakin näytti kiinnostavan kypärät ja tietotekniikka, mutta valmentajan avulla hän oppi kyselemään asioita myös muilta ihmisiltä.

Mutta kuinka pitkälle tuo opeteltu muista ihmisistä kiinnostuminen kantaa? Entä kun tyttöystävä on saatu, ja hänelle tulee vaikkapa masennus tai jokin muu sellainen elämäntilanne, jolloin poikakaverin tuki olisi tarpeen? Onko aspergerhenkilö silloin AIDOSTI kiinnostunut puolisonsa voinnista? Voiko joku toinen henkilö ylipäätään joskus tukeutua aspergerhenkilöön, esim. Kirin ihana ystävätär Kiriin?

Olisi upeaa, jos joku aspergerhenkilö tai hänen läheisensä voisi vastata.

Minä olen viime vuosina vasta alkanut kysymään esim ystäviltä että mitä kuuluu. Tai kysymään että onko kaikki hyvin jos on näyttänyt surulliselta. Ennen ajattelin vaan päässäni että "onkohan sillä vielä se selkä kipeä" enkä jotenki tajunnut kysyä sitä vaan odotin että se itse kertoo. Lapsena aloin pelleillä ja puhua mukavia jos joku oli surullisen näköinen että se alkaisi taas hymyillä.

Mutta mun on pakko sanoa että mua ei hirveästi kiinnosta mitä joillekin puolitutuille kuuluu. Olen ollut sellainen aina että jos joku kysyy minulta että mitä kuuluu niin vastaan hyvää tai huonoa. Mutta en ole kysynyt entä mitäs sinulle. Nyt olen alkanut esittään sen vastakysymyksen läheisille. Mutta puolitutuille tuntuu tosi luonnottomalta kysyä että "entä sinulle".

Minulla on as diagnoosi

Vaikutat kivalta ihmiseltä. Itse kysyn myös siltä puolitutulta kuulumiset, vaikka totuuden nimessä vastaus harvoin kauheasti kiinnostaa. Tässä mielessä olet paljon aidompi kuin minä.

T. Se, joka tämän kiunnostuskysymyksen esitti

Vierailija kirjoitti:

Tulee ikävä olo kun kehitysvammaisia pidetään jatkuvasti joka paikassa jonain ali-ihmisinä. Miltä kuulostaisi jos joku normaaliälyinen diabeetikko sanoisi että kehitysvammaiset diabeetikot ei ole oikeita diabeetikkoja. Tai jos olisi joku cp - vammaisille tarkoitettu tapahtuma jonne osallistuisi myös henkilö x jolla on cp-vamma ja kehitysvamma. Ja sitten muut katsoisivat vinoon tätä henkilöä x koska "se on kehitysvammainen, en halua kuulua samaan porukkaan tuon kanssa"

Ja on myös normaaliälyisiä autisteja jotka eivät puhu ja tarvitsevat paljon apua.

Kaikki ei ole aspergereita vain siksi etteivät esim. ole menestyneet. Leimaaminen on tietty ilmiö myös

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole aspergereita vain siksi etteivät esim. ole menestyneet. Leimaaminen on tietty ilmiö myös

Sehän on myös suojautumiskeino että käyttäytyy kuin olisi assberger.