Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Mistä asioista sarjassa pahoitit mielesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Mistä asioista sarjassa pahoitit mielesi?
Assit pahoittaa mielensä helposti, jos joku on erilainen kuin hän itse. Varsinkin tyypilliset ei kestä epätyypillisiä. Keittiöpsykologin maitopurkista saamallani tutkinnolla olen päätellyt näin
Tunnen tuon tuskan työnhaussa. Olen 30v, enkä koskaan päässyt työelämään kiinni autismini takia. Kukaan ei vain halua palkata, eikä toisaalta päästetä eläkkeellekään, vaan kiusataan ja roikotetaan turhaan työkkärissä. Olen tästä niin kuormittunut että sairastuin henkisesti.
Olen ns. järjestelijä autisti. Pystyn hyllyttämään ja pakkaamaan tavaroita optimaalisesti annettuun tilaan kuin Tetristä pelaisi, kertomaan pelkällä silmällä arvioiden paljonko mahtuu ja miten mahtuu millin tarkkuudella. Mutta pystyn samalla myös havainnoimaan sellaisia seikkoja joita moni ei edes ajattele, kuten tavaroiden materiaalin ja pakkausdesignin, miten ne on suunniteltu säilytettäväksi, kestääkö ne esim. painoa, miten ne eivät vahingoittuisi, sekä miten esine on mahdollisimman helposti ja esteettisesti esillä. Tämä saattaa kuulostaa aikaa vievältä, mutta olen järjestelyssä nopea ja aikaansaava. Sen lisäksi minulla on valokuvamuisti ja pystyn kertomaan esim. asuinalueeni kaikkien suurten ruokamarkettien tuotteiden sijainnit, uutuudet, ja jos jokin tuote on loppu tai loppumassa.
Minusta saisi joku kauppa huippuhyllyttäjän ja asiakkaiden opastajan, mutta ikävä kyllä nämä työpaikkailmoitukset pitävät sisällään myös ja enimmäkseen kassatyöskentelyä, johon en kykene koska numerot, koneet ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa ja kuormittaa niin että palaisin loppuun päivässä. Olen silti hakenut näihin töihin, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Turha haukkua loiseksi jos meitä autisteja ei edes haluta osaksi yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
K1, J8: Hissien äärilaidat ja huvipuiston ääniraidat
Kiri kerää rohkeutta ja hakee unelmatyöpaikkaansa. Topi ja Sointu purkavat Helsingissä leffafestareiden tarjontaa. Julius matkaa 80 metrin syvyydestä 120 metrin korkeuteen ja korkkaa matkalla ainutlaatuisen hissin. Nelikko tapaa toisensa huvipuistossa. Hauskuuden lisäksi jokaisen oma autismi ja tulevaisuus puhuttavat. Jaksoa on muokattu vastaavan toimittajan päätöksellä 31.3.2023.
En jaksaisi lukea koko ketjua, mutta tietääkö joku mitä tuosta jaksosta on poistettu? Viituuttaa nämä Ylen sensuurit.
Aivan jakson lopusta oli poistettu Markuksen tyttöystävänetsinnän tilanne ja maininta viestittelystä aiemmin kohdatun henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sointu Borg sai mun silmissä pisteitä.
Ihana oli katsoa veljeä ja siskoa vaateostoksilla.
-Topi, et sä voi sanoa kassalla, et vaate on kallis 😊Ylellä vaalitoimittaja tai vaaliasiantuntija Sami Borg kai on sukua Soinnulle jaja Topille. Entäpä Patrik Borg, ravitsemustieteilijä?
Minä ihmettelin kun Sointu sanoi noin veljelleen, ettei vaatetta saa sanoa kalliiksi. Minä sanon niin melkein joka kerta kun joudun ostamaan uuden vaatteen. En tiedä mistä se johtuu, mutta tulee aina mainittua, että "tulipas kalliiksi" tai muuta vastaavaa. Miksei saisi sanoa? Se on sellaista small-talkia.
Siinä pistää myyjän hankalaan tilanteeseen, jossa asiakas käytännössä valittaa tuotteesta/palvelusta - vaikka vain vitsillä tai small talkina -, eikä myyjällä ole valtuuksia korjata asiaa mitenkään, mutta silti pitää kiusallisesti hymyillä ja keksiä jotain soveliasta vastaukseksi, koska asiakkaan tyytyväisenä pitäminen on osa heidän työtään asiakaspalvelijana, mutta he eivät voi yhtyä mollaamaan työpaikkaansa.
T: Asse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuon tuskan työnhaussa. Olen 30v, enkä koskaan päässyt työelämään kiinni autismini takia. Kukaan ei vain halua palkata, eikä toisaalta päästetä eläkkeellekään, vaan kiusataan ja roikotetaan turhaan työkkärissä. Olen tästä niin kuormittunut että sairastuin henkisesti.
Olen ns. järjestelijä autisti. Pystyn hyllyttämään ja pakkaamaan tavaroita optimaalisesti annettuun tilaan kuin Tetristä pelaisi, kertomaan pelkällä silmällä arvioiden paljonko mahtuu ja miten mahtuu millin tarkkuudella. Mutta pystyn samalla myös havainnoimaan sellaisia seikkoja joita moni ei edes ajattele, kuten tavaroiden materiaalin ja pakkausdesignin, miten ne on suunniteltu säilytettäväksi, kestääkö ne esim. painoa, miten ne eivät vahingoittuisi, sekä miten esine on mahdollisimman helposti ja esteettisesti esillä. Tämä saattaa kuulostaa aikaa vievältä, mutta olen järjestelyssä nopea ja aikaansaava. Sen lisäksi minulla on valokuvamuisti ja pystyn kertomaan esim. asuinalueeni kaikkien suurten ruokamarkettien tuotteiden sijainnit, uutuudet, ja jos jokin tuote on loppu tai loppumassa.
Minusta saisi joku kauppa huippuhyllyttäjän ja asiakkaiden opastajan, mutta ikävä kyllä nämä työpaikkailmoitukset pitävät sisällään myös ja enimmäkseen kassatyöskentelyä, johon en kykene koska numerot, koneet ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa ja kuormittaa niin että palaisin loppuun päivässä. Olen silti hakenut näihin töihin, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Turha haukkua loiseksi jos meitä autisteja ei edes haluta osaksi yhteiskuntaa.
Kuulostaa tosi kurjalta, ja kertomasi pohjalta olen vakuuttunut että olisit huippuhyvä hyllyttäjä. Olisiko mahdollista päästä näyttämään osaamisesi esimerkiksi jonkinlaisen työharjoittelun tai työkokeilun kautta?
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kirjon ihmiset ei tunne samalla tavalla negatiivisia tuntemuksia kuten me. En tiedä voiko kirjolainen olla edes vakavasti masentunut? Ehkä jotkut
Mitä hlvttiä mä just luin? Ei kaikki autistit todellakaan ole mistään samasta optimismin ja ikuisen positiivisuuden muotista valettu. Meillä on ihan omat luonteemme! Monilla rankkoja elämänkokemuksia taustalla kuten yksinäisyyttä ja kiusatuksi tulemista, surua omasta tilasta. Erityisesti tytöillä on taipumus masennukseen murrosiässä. Se mitä tuossa sarjassakin nähtiin oli se että autisteilla on taipumus ajatella järjellä, loogisesti ja käytännöllisesti, eikä siksi voi jäädä tuleen makaamaan vaan on pakko yrittää parhaansa selvitäkseen, haasteista ja ikävistä tunteista huolimatta.
Masentuneena autistina, erityisesti naiset johtuen alhaisesta diagnoosien määrästä ja maskauksesta, osaa oikein hyvin näytellä juuri sitä odotettua, eli positiivista "normaalia" ihmistä. Maskaaminen tulee niin syvältä selkärangasta, että kaikki keskittyminen menee "normaalin" näyttelemiseen, kun lähtee ovesta ulos. Näin jää monet fyysiset vaivat sanomatta lääkärissä, ellei niitä kirjoita ylös. En huomaa kaupungilla mennessä, jos kenkä kaivautuu jalkaan ja tulee rakkoja ja jopa kunnon haava. Vasta kotona havahdun kirvelyyn ja siellä onkin koko sukka veressä kenkää myöden. Pienenä minulle sanottiin, "ole kiltimpi niille kiusaajillesi, älä ole niin vakava, he vain leikkivät" ja otin sen kirjaimellisesti. Luulin, että jos annan niiden kävellä ylitseni vaikka kuinka paljon, ne lopettavat kiusaamisen ja ovat oikeasti kavereita, eivätkä vain esitä sen aikaa, että ovat saaneet kerättyä taas jotain noloa minusta levitettäväksi. Juotettiin mm. pesuainetta mehun seassa. Aina minun mielestä kaikki maistuu pahalta tai oudolta, niin vaan kuvittelen sen pesuaineenkin. Haha, just a prank bro! En saanut myrkytystä, määrä oli ilmeisesti pieni, mutta kuitenkin. "Normaali" ymmärtäisi tuon siten, että pysy pois niiden silmistä äläkä anna aihetta kiusaamiseen. Aistiyliherkkyydessä vaatteiden materiaali ärsyttää ihoa, niin kuvitelkaa teini-iässä ne kuukautiset... Kohdun seinämistä repeilee irti kudoksia ja verisuonia. Se ei ole mikään pieni prööt verta ja thats it. Mutta terveydenhuollossa naisillakin on asenteita kuukautiskipuja kohtaan, että ne vaan pitää kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.
Millä tavalla ja missä tilanteessa? Tarkoitatko Markuksen deittailuvalmennusta vai Soinnun huomautusta, ettei kassalla sovi sanoa tuotetta kalliiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikin pärjää nimenomaan sillä että on rytmi, rutiinit ja säännöt, joiden mukaan toimii. Heti kun on vapaampaa, alkaa aika valua kaikkeen p*skaan ja oleelliset asiat tuntuvat heti uuvuttavan. Kun olen töissä, saan aikaan paljon enemmän myös työn ulkopuolella kuin silloin kun olen lomautettuna. Tosi nopeasti silloin löydän itseni tilanteesta, jossa kauppaan lähtö on koko päivän menokiintiön täyttävä suoritus ja viimeistään alkuiltapäivästä väsymys on mahdoton. Käyttäydyn ihan kuin uupunut tai masentunut. Kuitenkin tilanne korjaantuu heti kun palaan töihin, joten siitä ei ole kyse, että energia olisi oikeasti vähissä.
Kiri pistää itsekurin puutteen autismin piikkiin. Nuoret miehet opiskelevat, tekevät tai etsivät töitä ja harjoittelevat kärsivällisesti sosiaalisia taitoja. Kiriä väsyttää käydä koulussa, koska silloin ei voi samanaikaisesti joka yö bilettää.
Toiminnanohjauksen vaikeudet tekevät arjesta tosi kuormittavaa. Itselläni on tytär, nyt jo nuori aikuinen, jolla autismi ja ADHD sekä joitain muita diagnooseja, mm. sisäsyntyinen unihäiriö, joka aiheuttaa voimasta päiväväsymystä. Uni ei siis ole normaalia, vaan tietyt unen vaiheet puuttuvat kokonaan, näin ollut ihan vauvasta lähtien, ei liity esim. elintapoihin. Ihan tavallistenkin arkipäivän toimintojen oppiminen on hänellä todella paljon vaikeampaa kuin muiden. Hän tarvitsee moninkertaisen määrän toistoja oppiakseen toimimaan jossain arkipäivän tilanteessa, joka muilta sujuisi lähes itsestään. Sarjassa esimerkiksi Kirin on mahdotonta saada matkalaukku pakattua itsenäisesti. Äiti taisi kertoa, että suihkussa käymistä oli harjoiteltu vuosia. Oma tyttäreni on aina pitänyt suihkussa käymisestä, mutta suihkun hanan sulkemista harjoiteltiin vuosia. Samoin kuivaamista suihkun jälkeen. Näitä haasteita on hyvin vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei itse ole sitä kokenut. Kyse ei ole mistään itsekurin puutteesta, vaan toiminnanohjauksen vaikeuksista. Kiri väsyy, koska päivittäisissä tilanteissa toimiminen on hänelle paljon uuvuttavampaa kuin meille, joilla arkipäiväisten asioiden hoitaminen sujuu ilman, että tarvitsee sen enempää miettiä miten ja missä järjestyksessä joku asia vaikkapa tiskaaminen pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Katsoin ekan jakson, eikä minulle siitä varsinaisesti paha mieli tullut. Sitten tulin tänne lukemaan, miten sarjaa on täällä kommentoitu, ja paha mielihän siitä tuli. En edes lkenut kuin muutamia kommentteja.
Mutta kyllähän tuossa sarjassa vahvasti sellainen fiba tulee, että autistien pitäisi pyrkiä muuttumaan.
Minulle on sanottu, että autismi ei ole vika, vaan ominaisuus. Mutta ilmeisesti kuitenkin vääränlainen ominaisuus? Ainakin monien mielestä.
Me emme ole itse valinneet näitä autistisia ominaisuuksia itsellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.
Millä tavalla ja missä tilanteessa? Tarkoitatko Markuksen deittailuvalmennusta vai Soinnun huomautusta, ettei kassalla sovi sanoa tuotetta kalliiksi?
Mm. näitä.
Paljon muutakin, minkä huomaa ehkä vain, jos on itse elänyt elämää, jossa joutuu näyttelemään lähes jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuon tuskan työnhaussa. Olen 30v, enkä koskaan päässyt työelämään kiinni autismini takia. Kukaan ei vain halua palkata, eikä toisaalta päästetä eläkkeellekään, vaan kiusataan ja roikotetaan turhaan työkkärissä. Olen tästä niin kuormittunut että sairastuin henkisesti.
Olen ns. järjestelijä autisti. Pystyn hyllyttämään ja pakkaamaan tavaroita optimaalisesti annettuun tilaan kuin Tetristä pelaisi, kertomaan pelkällä silmällä arvioiden paljonko mahtuu ja miten mahtuu millin tarkkuudella. Mutta pystyn samalla myös havainnoimaan sellaisia seikkoja joita moni ei edes ajattele, kuten tavaroiden materiaalin ja pakkausdesignin, miten ne on suunniteltu säilytettäväksi, kestääkö ne esim. painoa, miten ne eivät vahingoittuisi, sekä miten esine on mahdollisimman helposti ja esteettisesti esillä. Tämä saattaa kuulostaa aikaa vievältä, mutta olen järjestelyssä nopea ja aikaansaava. Sen lisäksi minulla on valokuvamuisti ja pystyn kertomaan esim. asuinalueeni kaikkien suurten ruokamarkettien tuotteiden sijainnit, uutuudet, ja jos jokin tuote on loppu tai loppumassa.
Minusta saisi joku kauppa huippuhyllyttäjän ja asiakkaiden opastajan, mutta ikävä kyllä nämä työpaikkailmoitukset pitävät sisällään myös ja enimmäkseen kassatyöskentelyä, johon en kykene koska numerot, koneet ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa ja kuormittaa niin että palaisin loppuun päivässä. Olen silti hakenut näihin töihin, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Turha haukkua loiseksi jos meitä autisteja ei edes haluta osaksi yhteiskuntaa.Kuulostaa tosi kurjalta, ja kertomasi pohjalta olen vakuuttunut että olisit huippuhyvä hyllyttäjä. Olisiko mahdollista päästä näyttämään osaamisesi esimerkiksi jonkinlaisen työharjoittelun tai työkokeilun kautta?
Ikävä kyllä minua ei haluta edes ilmaiseksi työharjoittelijaksi.
Ammattijärjestäjä, varastotyöntekijä ja logistiikka-ala voisi sopia myös, mutta en ole voinut hankkia uutta ammattia, koska palan loppuun kouluympäristöissä toistuvan kiusaamisen + elämän kasaamien mt-ongelmien takia. Potentiaalia on, mutta taidan olla tässä vaiheessa jo lost cause mitä tulee hyödyllisyydelle yhteiskunnalle. Sattuu sanoa se ääneen, mutta ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.
Millä tavalla ja missä tilanteessa? Tarkoitatko Markuksen deittailuvalmennusta vai Soinnun huomautusta, ettei kassalla sovi sanoa tuotetta kalliiksi?
Mm. näitä.
Paljon muutakin, minkä huomaa ehkä vain, jos on itse elänyt elämää, jossa joutuu näyttelemään lähes jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa.
Haluaisitko kertoa, miten sujuisi jokin tavallinen sosiaalinen tilanne, jos et näyttelisi ollenkaan? Annan sinulle nyt luvan olla täysin oma itsesi. Mitä tapahtuisi ensitreffeillä kanssani tai vaikka ihan vain kauppakäynnillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.
Millä tavalla ja missä tilanteessa? Tarkoitatko Markuksen deittailuvalmennusta vai Soinnun huomautusta, ettei kassalla sovi sanoa tuotetta kalliiksi?
Mm. näitä.
Paljon muutakin, minkä huomaa ehkä vain, jos on itse elänyt elämää, jossa joutuu näyttelemään lähes jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa.
Haluaisitko kertoa, miten sujuisi jokin tavallinen sosiaalinen tilanne, jos et näyttelisi ollenkaan? Annan sinulle nyt luvan olla täysin oma itsesi. Mitä tapahtuisi ensitreffeillä kanssani tai vaikka ihan vain kauppakäynnillä?
Aina, kun minun on pitänyt näytellä ensitreffeillä, ei toisia treffejä ole tullutkaan.
Olen myös kerran ollut ensitreffeillä, joilla minun ei tarvinnut näytellä. Keskustelimme meitä molempia kiinnostavista aiheista. Ja nyt olemme olleet parisuhteessa jo yli 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku yllättynyt että sarja autistivajakeista on palstalla niin suosittu?😆
No lähinnä Topin vuoksi itse tätä jaksan katsoa, myös sen Markuksen touhut ovat ihan mielenkiintoisia. Topin elämän filosofiasta voisi moni ottaa mallia. Jos koko sarja olisi sen tytön kaltaisia ihmisiä niin en jaksaisi katsoa kahta minuuttia kauempaa koko ohjelmaa.
Topi ja Markus olivat minunkin suosikkejani. Välillä tuli sarjaa katsoessa mieleen, että sarjaan on vähän väkisin pitänyt löytää myös joku tyttö.
Ovatko autistiset yleensäkin muita herkemmin loukkaantuvia? Olen itsekin sellainen, mutta silti en ymmärä tätä raivoa joiltakin ohjelman sisällöstä. Jos hahmot pärjäävät liiankin hyvin elämässään = vähätellään niitä joilla on isoja ongelmia, ja jos ohjelmaan oltaisiin valittu syvästi autistisia = Liian leimaavaa, koska kyllähän autistikin voi kyetä samoihin asioihin kuin muut. Mikään ei tunnu riittävän ihmisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.
Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?
Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.
Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.
Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden.
Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen
Oikeastaan keskeisin asia, mikä tuossa harmitti, oli se, että noita autisteja opetettiin näyttelemään "normaalia" sosiaalisissa tilanteissa.
Samalla lailla kuin muutkin keskenkasvuiset opetetaan käyttäytymään sosiaalisesti. Ei ne pikkulapsetkaan osaa sotkematta ja riehumatta syödä tms ennenkuin opettelevat ja harjoittelevat.
En tajua joidenkin autismiaktivistien valitusta siitä, kuinka hirveää on jos autisti joutuu opettelemaan kuivaksi tai olemaan huutamatta bussissa. Pitäiskö sitten vaan olla, että jee, tää nyt sitten niiden tosiminä, joka käyttäytyy kuin eläin julkisilla paikoilla?
Pahan Mielen Sarja - todellakin!
T: Asperger-aikuinen