Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kannattaa tsekata Twitter ja #Kirjolla. Vaikka neurotyypilliset täällä hehkuttavatkin, antavat autistit tuolla tosi kovaa kritiikkiä.

Twitterissä lytätään valitettavasti kaikki. Tässä keskustelussa on mielestäni ollut ilahduttavaa keskustelua sarjasta. Mielestäni sarja oli hyvä, vaikka toki pystyy vain käsittelemään pienen osan laajasta autismin kirjosta. Toivottavasti ohjelmalle saadaan jatkoa ja esille erilaisia autisteja. Sarjaan osallistuneille kaikkea hyvää, olette kaikki ihanan oloisia ihmisiä. Terveisin autisti itsekin.

Minäkin olen autisti ja tykkään sarjasta. Twitterissä huutaa räyhääjäporukka, jotka huutavat kaikesta muustakin. Keski-ikäisiä naisia ja miehiä, jotka ajattelevat, että kun tarpeeksi kovaa huutavat niin asiat tehdään heidän toiveiden mukaan. Piirre, joka ei liity autismiin vaan jonkinlaiseen etuoikeuden tunteeseen. Minä ja minun ajatukset ne vaan on tärkeimmät. Me monet muut autistit olemme oppineet, että oma mielipide ei välttämättä se tärkein ja parhain ja se on elämää.

Sepä se. Osa on neurotyypillisten kynnysmattoja ihan omasta halustaan.

Kommentti kuvaa täydellisesti, kuinka puheeseen ja kommunikaatioon sujuvasti kykenevät autismikirjolaisen kiusaavat isommilla haasteita höystettyjä autismikirjolaisia.

Inhottavaa käytöstä.

Minä taas näen sen sivusta niin, että osa autisteja ei halua neurotyypillisten vallan ja sanan alle, enkä sitä ihmettele. Tähän tuolla Twitterissäkin puututaan.

Miten se liittyy Kirjolla -sarjaan? Henkilöt ovat olleet mukana ihan vapaaehtoisesti ja sarjan tarkoitus on näyttää, millaista elämä voi olla autismikirjon henkilönä. Va mikä siinä on vialla?

Olen eri, mutta luin autistien ajatuksia tuolta Twitteristä. Vialla oli _kaikki_. Kannattaa ihan oikeasti käydä katsomassa, tosi katkeraa ja vihaista juttua. Monessa vaadittiin jopa koko sarjan poistoa.

Olen kyllä nähnyt ja tiesin ennestään, että kärkkäin kriitikko harrastaa muutenkin kärkästä kommentointia Twitterissä :)

Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele, että hänen mielipiteensä edustaisivat kaikkia autismikirjon henkilöitä. Tai että diagnoosi vapauttaisi vastuusta ja oikeuttaisi huonoa käytöstä.

T. Itsekin neurokirjava

Paljon miehiä kommentoimassa. Turhaan sinä vihaamaasi henkilöä maalitat.

Hyvä, että että näistä asioista puhutaan. Autistinen lapseni on ammattikoulussa, suoritti myös lukion ennen sitä.

Heitä ei todella kuunnella tai ymmärretä koulu ja työmaailmassa. Kuten sarjassakin sanottiin, antakaa meille aikaa ja tilaa.

Moni on fiksu ja työelämään kykeneväinen, kunhan vaan tullaan heitä vastaan myös. Koulu vaatii samat suoritukset yhtä nopesti kuin muilta. Ei anneta rauhaa kokeiden suorittamiseen ja harkassa on oltava yhtä pitkää päivää kuin normityöntekijöiden.

Tämän takia moni autisti putoaa työ ja kouluelämästä. Sensijaan, että heille annetaisiin opintorauhaa ja sovellettaisiin työaikoja jaksamisen mukaan. Tässä menettää kaikki paljon.

Markus on oma suosikkini. Topi on pelottava ja se tyttö on hankalan oloinen. Se kiltti poika on ihan symppis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kannattaa tsekata Twitter ja #Kirjolla. Vaikka neurotyypilliset täällä hehkuttavatkin, antavat autistit tuolla tosi kovaa kritiikkiä.

Twitterissä lytätään valitettavasti kaikki. Tässä keskustelussa on mielestäni ollut ilahduttavaa keskustelua sarjasta. Mielestäni sarja oli hyvä, vaikka toki pystyy vain käsittelemään pienen osan laajasta autismin kirjosta. Toivottavasti ohjelmalle saadaan jatkoa ja esille erilaisia autisteja. Sarjaan osallistuneille kaikkea hyvää, olette kaikki ihanan oloisia ihmisiä. Terveisin autisti itsekin.

Minäkin olen autisti ja tykkään sarjasta. Twitterissä huutaa räyhääjäporukka, jotka huutavat kaikesta muustakin. Keski-ikäisiä naisia ja miehiä, jotka ajattelevat, että kun tarpeeksi kovaa huutavat niin asiat tehdään heidän toiveiden mukaan. Piirre, joka ei liity autismiin vaan jonkinlaiseen etuoikeuden tunteeseen. Minä ja minun ajatukset ne vaan on tärkeimmät. Me monet muut autistit olemme oppineet, että oma mielipide ei välttämättä se tärkein ja parhain ja se on elämää.

Sepä se. Osa on neurotyypillisten kynnysmattoja ihan omasta halustaan.

Kommentti kuvaa täydellisesti, kuinka puheeseen ja kommunikaatioon sujuvasti kykenevät autismikirjolaisen kiusaavat isommilla haasteita höystettyjä autismikirjolaisia.

Inhottavaa käytöstä.

Minä taas näen sen sivusta niin, että osa autisteja ei halua neurotyypillisten vallan ja sanan alle, enkä sitä ihmettele. Tähän tuolla Twitterissäkin puututaan.

Haluavat estää neurotyypillisten vallan samalla kiusaten itse heikompiaan?

Nuo ihmiset ovat erittäin etuoikeutettuja autisteja siihen nähden, että 99% on saanut diagnoosinsa vasta aikuisiällä ja piirteet ovat lähinnä joustamattomuus sosiaalisissa tilanteissa ja erilaiset aistisäätelyn poikkeavuudet. Sitten kun huomautetaan, että eivät voi puhua kaikkien autistien - varsinkin isommilla haasteilla elävien, jotka tarvivat terapioita pitkälle teini-ikään - puolesta, niin väittävät, että vaikeasti autistiset ovat oikeasti kehitysvammaisia ja tämän vuoksi oireilevat eri tavalla kuin nämä erittäin etuoikeutetut autistit.

Sitten vielä haukkuvat kynnysmatoiksi sellaisia, jotka isoista haasteista huolimatta tekevät paljon töitä sosiaalisten taitojensa eteen - samalla kuitenkin itseään ymmärtäen ja itselle aikaa ottaen.

Noiden mielestä on vain yksi tapa olla autisti ja se on se, mitä he itse kokevat autismin olevan.

T. Aikuinen autisti, joka todellakin ymmärtää, että paljon suuremmat haasteet voisi itselläkin olla, jos en olisi vain juuri ja juuri diagnoosikriteerit täyttänyt.

En aikonut, mutta kävin nyt kuitenkin lukemassa kommentteja itsekin. Yllättäen siellä oli yksi tuttukin kommentoimassa todella kärkkäästi juuri niitä lehtiartikkelissa mainittuja asioita. Siellä hän kertoo saaneensa diagnoosin aikuisena, mitä en itse ole tiennyt hänellä olevan.

Hän on erityisen tunnettu siitä, että lupailee asioita jotka sitten viime tipassa peruu. Ja muiden pitää ymmärtää kun on se kuormitus ja huono olo, eikä aina voi vain pystyä. Samalla hänen ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, että ne muut tuhlaavat aikaa ja ovat usein ihan pulassakin kun ovat laskeneet sen varaan, että hän hoitaa jonkun asian.

Ymmärrän että voi olla vaikeampaa kuin joillakin muilla, jota tosin ei voi itsekään heidän puolestaan tietää. Mutta olisi sitten lupaamatta. Opettelee vaikka kertomaan rehellisesti, että osallistun jos satun silloin jaksamaan. Silloin muut voisivat pettymyksen sijaan yllättyä iloisesti, jos sitten ilmestyykin paikalle. Mutta ei se tunnu olevan niin justiinsa, kun kyllähän ne muut sitten aina jaksavat paikata, kun eivät muutakaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kannattaa tsekata Twitter ja #Kirjolla. Vaikka neurotyypilliset täällä hehkuttavatkin, antavat autistit tuolla tosi kovaa kritiikkiä.

Twitterissä lytätään valitettavasti kaikki. Tässä keskustelussa on mielestäni ollut ilahduttavaa keskustelua sarjasta. Mielestäni sarja oli hyvä, vaikka toki pystyy vain käsittelemään pienen osan laajasta autismin kirjosta. Toivottavasti ohjelmalle saadaan jatkoa ja esille erilaisia autisteja. Sarjaan osallistuneille kaikkea hyvää, olette kaikki ihanan oloisia ihmisiä. Terveisin autisti itsekin.

Minäkin olen autisti ja tykkään sarjasta. Twitterissä huutaa räyhääjäporukka, jotka huutavat kaikesta muustakin. Keski-ikäisiä naisia ja miehiä, jotka ajattelevat, että kun tarpeeksi kovaa huutavat niin asiat tehdään heidän toiveiden mukaan. Piirre, joka ei liity autismiin vaan jonkinlaiseen etuoikeuden tunteeseen. Minä ja minun ajatukset ne vaan on tärkeimmät. Me monet muut autistit olemme oppineet, että oma mielipide ei välttämättä se tärkein ja parhain ja se on elämää.

Sepä se. Osa on neurotyypillisten kynnysmattoja ihan omasta halustaan.

Kommentti kuvaa täydellisesti, kuinka puheeseen ja kommunikaatioon sujuvasti kykenevät autismikirjolaisen kiusaavat isommilla haasteita höystettyjä autismikirjolaisia.

Inhottavaa käytöstä.

Minä taas näen sen sivusta niin, että osa autisteja ei halua neurotyypillisten vallan ja sanan alle, enkä sitä ihmettele. Tähän tuolla Twitterissäkin puututaan.

Miten se liittyy Kirjolla -sarjaan? Henkilöt ovat olleet mukana ihan vapaaehtoisesti ja sarjan tarkoitus on näyttää, millaista elämä voi olla autismikirjon henkilönä. Va mikä siinä on vialla?

Olen eri, mutta luin autistien ajatuksia tuolta Twitteristä. Vialla oli _kaikki_. Kannattaa ihan oikeasti käydä katsomassa, tosi katkeraa ja vihaista juttua. Monessa vaadittiin jopa koko sarjan poistoa.

Olen kyllä nähnyt ja tiesin ennestään, että kärkkäin kriitikko harrastaa muutenkin kärkästä kommentointia Twitterissä :)

Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele, että hänen mielipiteensä edustaisivat kaikkia autismikirjon henkilöitä. Tai että diagnoosi vapauttaisi vastuusta ja oikeuttaisi huonoa käytöstä.

T. Itsekin neurokirjava

Paljon miehiä kommentoimassa. Turhaan sinä vihaamaasi henkilöä maalitat.

Oletitko sukupuoleni? Enkä muuten vitsaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markus on oma suosikkini. Topi on pelottava ja se tyttö on hankalan oloinen. Se kiltti poika on ihan symppis.

Höpö höpö. Nämä ovat eläviä ihmisiä, eivät mitään arvosteltavia maskotteja. Juuri tässä on syy miksi sarja pitäisi poistaa.

Jos minä antaisin tehdä dokumentin itsestäni, mikä olisi se syy millä kokisit oikeutta vaatia sen poistoa? Miten sinun mielipide voi mennä minun itsemääräämisoikeuden edelle?

Vai eivätkö nämä sarjan henkilöt ole mielestäsi normaaliälyisiä ja siten lain edessä kykene päättämään millaiseen ohjelmaan osallistuvat?

Mikä oikeus sinulla on päättää toisten ihmisten elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kannattaa tsekata Twitter ja #Kirjolla. Vaikka neurotyypilliset täällä hehkuttavatkin, antavat autistit tuolla tosi kovaa kritiikkiä.

Twitterissä lytätään valitettavasti kaikki. Tässä keskustelussa on mielestäni ollut ilahduttavaa keskustelua sarjasta. Mielestäni sarja oli hyvä, vaikka toki pystyy vain käsittelemään pienen osan laajasta autismin kirjosta. Toivottavasti ohjelmalle saadaan jatkoa ja esille erilaisia autisteja. Sarjaan osallistuneille kaikkea hyvää, olette kaikki ihanan oloisia ihmisiä. Terveisin autisti itsekin.

Minäkin olen autisti ja tykkään sarjasta. Twitterissä huutaa räyhääjäporukka, jotka huutavat kaikesta muustakin. Keski-ikäisiä naisia ja miehiä, jotka ajattelevat, että kun tarpeeksi kovaa huutavat niin asiat tehdään heidän toiveiden mukaan. Piirre, joka ei liity autismiin vaan jonkinlaiseen etuoikeuden tunteeseen. Minä ja minun ajatukset ne vaan on tärkeimmät. Me monet muut autistit olemme oppineet, että oma mielipide ei välttämättä se tärkein ja parhain ja se on elämää.

Sepä se. Osa on neurotyypillisten kynnysmattoja ihan omasta halustaan.

Kommentti kuvaa täydellisesti, kuinka puheeseen ja kommunikaatioon sujuvasti kykenevät autismikirjolaisen kiusaavat isommilla haasteita höystettyjä autismikirjolaisia.

Inhottavaa käytöstä.

Minä taas näen sen sivusta niin, että osa autisteja ei halua neurotyypillisten vallan ja sanan alle, enkä sitä ihmettele. Tähän tuolla Twitterissäkin puututaan.

Haluavat estää neurotyypillisten vallan samalla kiusaten itse heikompiaan?

Nuo ihmiset ovat erittäin etuoikeutettuja autisteja siihen nähden, että 99% on saanut diagnoosinsa vasta aikuisiällä ja piirteet ovat lähinnä joustamattomuus sosiaalisissa tilanteissa ja erilaiset aistisäätelyn poikkeavuudet. Sitten kun huomautetaan, että eivät voi puhua kaikkien autistien - varsinkin isommilla haasteilla elävien, jotka tarvivat terapioita pitkälle teini-ikään - puolesta, niin väittävät, että vaikeasti autistiset ovat oikeasti kehitysvammaisia ja tämän vuoksi oireilevat eri tavalla kuin nämä erittäin etuoikeutetut autistit.

Sitten vielä haukkuvat kynnysmatoiksi sellaisia, jotka isoista haasteista huolimatta tekevät paljon töitä sosiaalisten taitojensa eteen - samalla kuitenkin itseään ymmärtäen ja itselle aikaa ottaen.

Noiden mielestä on vain yksi tapa olla autisti ja se on se, mitä he itse kokevat autismin olevan.

T. Aikuinen autisti, joka todellakin ymmärtää, että paljon suuremmat haasteet voisi itselläkin olla, jos en olisi vain juuri ja juuri diagnoosikriteerit täyttänyt.

En aikonut, mutta kävin nyt kuitenkin lukemassa kommentteja itsekin. Yllättäen siellä oli yksi tuttukin kommentoimassa todella kärkkäästi juuri niitä lehtiartikkelissa mainittuja asioita. Siellä hän kertoo saaneensa diagnoosin aikuisena, mitä en itse ole tiennyt hänellä olevan.

Hän on erityisen tunnettu siitä, että lupailee asioita jotka sitten viime tipassa peruu. Ja muiden pitää ymmärtää kun on se kuormitus ja huono olo, eikä aina voi vain pystyä. Samalla hänen ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, että ne muut tuhlaavat aikaa ja ovat usein ihan pulassakin kun ovat laskeneet sen varaan, että hän hoitaa jonkun asian.

Ymmärrän että voi olla vaikeampaa kuin joillakin muilla, jota tosin ei voi itsekään heidän puolestaan tietää. Mutta olisi sitten lupaamatta. Opettelee vaikka kertomaan rehellisesti, että osallistun jos satun silloin jaksamaan. Silloin muut voisivat pettymyksen sijaan yllättyä iloisesti, jos sitten ilmestyykin paikalle. Mutta ei se tunnu olevan niin justiinsa, kun kyllähän ne muut sitten aina jaksavat paikata, kun eivät muutakaan voi.

Autismikirjo ei sinänsä suojaa ketään mielenterveysongelmilta eikä edes persoonallisuushäiriöiltä. Heissä on oikeudenmukaisia ja rehellisiä tyyppejä, mutta myös ilkeitä ja lyhytnäköistä ihmisiä. Ihan niin kuin meissä neurotyypillisissä.

Se että joku on autismikirjolla ei tee kenestäkään asiantuntijaa autismin suhteen - juurikin edellämainituista syistä. Kun siellä voi millainen tahansa ihminen kommentoida mitä tahansa perustuen ei mihinkään muuhun kuin omaan mututuntemukseen tai vaikka omiin virheellisiin käsityksiin.

Tietysti on tärkeää, että myös aikuisiällä diagnosoidut puhuvat omista kokemuksistaan, mutta mitään suurempia päätöksiä ohjelmista tai vaikka pienten lasten kuntoutuksesta niistä ei voi tehdä. Ohjelman sopivuus tai lapsille suunnatut terapiat arvioidaan muilla perusteilla ja hyvä niin.

Tämä on hyvä ohjelma edistämään erilaisten ihmisten tasa-arvoa.

Miinuksena on, että osallistujat ovat erittäin hyväosaisia. Tavallisia, pienituloisia perheitä ei ole mukana.

Heidän arkensa olisi tuonut syvyyttä ohjelmaan. Toisaalta tämän halutaankin olevan kevyttä viihdettä.

Niin kuin täällä moni on tuonut esiin, ei ole mitään yhdenlaista autismin kirjon ihmistä, vaan meitä on monenlaisia aivan kuten neurotyypillisiäkin. Jokaisella on oma yhdistelmänsä erilaisia haasteita, joista jotkut näkyvät ulospäin enemmän ja jotkut ovat vain henkilön omaa päänsisäistä kamppailua, josta muut eivät ole tietoisia.

Itse olen autismin kirjolla oleva nainen, jolla on ylempi korkeakoulututkinto ja vakituinen työpaikka. En usko, että minusta näkyy ulospäin kovinkaan selvästi, että olen kirjolla. Katson ihmisiä silmiin ja pystyn (ainakin omasta mielestäni) ihan normaaliin keskusteluun. Olen tosi järjestelmällinen ja rutiineista kiinnipitävä, joten minulla ei ole arjen hallinnan haasteita. Työssäkäynnin lisäksi en kuitenkaan meinaa jaksaa oikein mitään sosiaalisia kontakteja, koska työni on hyvin sosiaalisesti kuormittavaa. Minulla on aistiyliherkkyyksiä ja kiinnostuksen kohteita, jotka eivät ole tyypillisiä ikäisilleni naisille. Olen hyvin suorapuheinen, enkä jaksa kuunnella naisille tyypillisiä ihmissuhdevatvontoja. Sosiaalisissa tilanteissa koen oloni usein ahdistuneeksi, enkä kaipaa läheisiä ihmissuhteita.

Toivon todella, että tytöille ja naisille tyypillisemmät autismin kirjon piirteet opittaisiin tunnistamaan paremmin. Tyttöihin kohdistetut sosiaalisuuden vaatimukset ovat usein kovemmat kuin poikiin, jolloin autismin kirjolla olevat tytöt usein oppivat muita seuraamalla näyttelemään sosiaalisia tilanteita, mutta ovat sitten esim. koulupäivän jälkeen täysin uupuneita. Itse sain diagnoosin vasta aikuisena ja koen todella tärkeänä sen, että sain selityksen erilaisuudelleni. Nyt on huomattavasti helpompi hyväksyä itsensä, eikä tarvitse miettiä, mitä voisin tehdä, jotta olisin enemmän kuten muut. Toki edelleen jossain määrin maskaan (= näyttelen ja peittelen), jotta pärjään muiden kanssa, mutta ymmärrän myös, ettei aina tarvitse miellyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Asperger-ihmisille lienee ominaista, etteivät osaa kiintyä muihin ihmisiin tai kokea empatiaa. Mulla on tähän yksi tuore esimerkki. Kiinnostuin eräästä asperger-tytöstä. En kylläkään silloin tiennyt, että hänellä on diagnoosi, koska hän oli/on erittäin viehättävä ihminen ulkoisesti eikä hänen käytöksessäänkään ollut mitään poikkeavaa. Pyysin häntä treffeille. Hän suostui. Vietimme yhden syksyisen päivän yhdessä aamusta iltaan. Ihan sellaista kaupungilla pyörimistä, ei mitään intiimiä. Seuraavana aamuna laitoin hänelle viestin ja kerroin miten mukavaa hänen kanssaan oli ollut. Hän vastasi, että hänelläkin oli ollut oikein mukavaa. Ehdotin uutta tapaamista, mutta hänellä oli jotakin muuta sovittuna. Muutaman päivän kuluttua laitoin uuden viestin ja hän ei vastannut siihen enää. Kun etsin netistä tietoa aspergerista niin luin, että aspergereiden kanssa on haastavaa, koska heillä ei ole voimakkaita kiintymystunteita.

Miten on oman empatiakykysi laita, kun et näköjään kykene ymmärtämään, että naisilla ja tytöillä on oma tahto ja yksilölliset tunteet? Tämä tyttö ei ollut sinusta niin kiinnostunut, että olisi halunnut jatkaa tapailua. Naiset ja tytöt eivät ole mitään tahdotonta massaa joiden pitäisi kiintyä kehen tahansa ukkoon joka sattuu naispuolisesta henkilöstä kiinnostumaan.

Oma tunne-elämäsi myös lienee varsin pinnallista, kun ilmeisesti odotit tytön muodostavan _voimakkaan kiintymyssuhteen_ sinuun yksien treffien jälkeen.

Ylioppilaita ovat Markus ja onko Justus , Topi??? 

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaita ovat Markus ja onko Justus , Topi??? 

Julius oli kai kirjoittamassa sarjaa kuvatessa ja Kiri aloittamassa erityisammattikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin sortuisin ihan taatusti paapomaan omaa lastani, en kiellä sitä ollenkaan. Mutta silti varsinkin Kirin kohdalla heräsi kyllä kysymyksiä, että onkohan kaikki potentiaali käytössä. Ruudun kautta näytti kuitenkin vähän siltä, että aika helposti vetosi siihen että uupuu tai siihen ettei osaa. Kuitenkin jaksoi juosta siellä yöelämässä, minkä jälkeen oli taas uupunut kun rytmi on väärä. Kertoi muutenkin olevansa jatkuvasti menemässä ja tekemässä. Myönsi että ihmiset eivät häntä uuvuta ollenkaan, vaan esim. reissussa se kun joutuu joustamaan. Mikä huomattiin ruokailuaiheessa. 

Se ettei osannut pakata vaikutti myös vähän jännältä. En osaa vaikka on listakin. En saa tavaroita mahtumaan. Joku tulee hoitamaan asian kuten aina ennenkin. Mutta mitä jos kukaan ei tekisi puolesta. Onko todella niin, että lähtisi sitten pakkaamatta, vai jättäisikö lähtemättä? Vai voisiko olla, että pakkaisi kuitenkin viime tipassa (kuten esim. minä)? Kiukkuisena ja uupuneena raskaasta hommasta tietysti, ja todennäköisesti jotain unohtaen, mutta pärjäisi lopulta ihan hyvin. Vaikea sanoa ja ihan mahdollista, että tämä on kokeiltu ja todettu katastrofiksi.

Vähän tuli kuitenkin sellainen olo, että epämieluisia juttuja on aika nerokkaastikin opittu välttelemään. Siihen toki sortuu todella, todella moni ilman kirjoakin. Minäkin johonkin rajaan asti ihan ehdottomasti, juuri tälläkin hetkellä.

Epämieluisten tehtävien välttely taitaa olla yksi ADHD-piirre. Sitä ainakin kysytään lomakkeissa, joita täytetään epäiltäessä ADHD:a.

Markus oli ainakin käynyt suunnitteluassistentiksi. Se on ammattikoulututkinto. Missä oli että on ylioppilas? Ei ammattikorkeaan päästäkseen tarvitse olla. Meidän insinööriryhmässä neljäsosa oli ylioppilaita. Loput amiksen käyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Markus oli ainakin käynyt suunnitteluassistentiksi. Se on ammattikoulututkinto. Missä oli että on ylioppilas? Ei ammattikorkeaan päästäkseen tarvitse olla. Meidän insinööriryhmässä neljäsosa oli ylioppilaita. Loput amiksen käyneitä.

Markus oli insinööri. Tämän lisäksi heillä oli keskustelu, jossa kaikki miehet ilmoittivat käyneensä lukion, nainen oli käynyt amiksen.

Markus taitaa olla datanomi

Vierailija kirjoitti:

Markus taitaa olla datanomi

On nsinööri ja suunnitteluassari. Ne on eri koulutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaita ovat Markus ja onko Justus , Topi??? 

Jossain jaksossa selailtiin valokuva-albumia ja näytettiin pikaisesti Topin ylioppilaskuvaa.

Kirin haukkumisessa on naisvihaa mukana. Miehiä ymmärretään, mutta naista pidetään, jälleen kerran, vain vääränlaisena eikä _oikeasti_ erilaisia haasteita omaavana. Jos esimerkiksi Topi olisi nainen, en usko, että hänen kiusallisiakin tilanteita aiheuttavaan suorapuheisuuteensa suhtauduttaisiin yhtä positiivisesti kuin nyt. Ja tällä en siis missään tapauksessa tarkoita haukkua Topia, hän on autisti ja se aiheuttaa hänellä tiettyjä asioita, kyse ei ole huonotapaisuudesta. Mutta se pitäisi ymmärtää myös Kirin kohdalla, että kyse ei ole siitä, ettei hän vain viitsi, vaan ihan oikeasti siitä, että tietyt neurotyypillisille itsestään selvät asiat ovat hänelle vaikeita.

Kirillähän on hahmotushäiriö, ja itsekin hahmotushäiriön omaavana voin kertoa, että se vaikeuttaa tavallista arkea ja yksinkertaisiakin töitä PALJON. Kyse on hemmetin hankalasti selitettävästä asiasta, mutta yritän: en vain "näe" muille ihmisille itsestään selviä juttuja, suunnat menevät sekaisin, kuvallinen ohje vaikka jonkun tavaran kokoamisesta voi olla yhtä sotkua, en tiedä mihin suuntaan jotakin asiaa pitäisi kääntää, en jotakin työtehtävää tehdessä osaa ajatella missä järjestyksessä se olisi parasta ja luontevinta tehdä..."paras" esimerkki lienee se, että minulta hävisi kerran Kalasataman metroaseman uloskäynti, se mikä menee kauppakeskukseen. Olin kulkenut siitä lukemattomia kertoja. Ja sitten eräänä päivänä, kun astuin ulos metrosta, sitä ei ollutkaan siinä. Sitä ei ollut missään. Tajusin toki, että olin ollut nyt metron takimmaisessa vaunussa enkä siinä mikä yleensä osuu suunnilleen kyseisen oven kohdalle, joten kävelin eteenpäin. Mutta ovea ei löytynyt. Kävelin takaisinpäin. Enkä näe ovea missään. Kävelen edestakaisin, enkä edelleen näe kauppakeskukseen johtavaa ovea. Sen on pakko olla siinä, on vain kaksi raidetta ja tämä on se keskustaan päin menevä raide ja _tiedän_ että olen jäänyt siinä pois ja mennyt siitä ovesta vaikka kuinka monta kertaa. Mutta en silti näe sitä kirottua ovea. Nyt alan jo panikoida, mitä on tapahtunut, onko päässäni tapahtunut jotain, onko minulla jokin akuutti, vakava aivotoiminnan häiriö? Olenko seonnut? Seisoa torotan metrolaiturilla neuvottomana. Ja sitten huomaan, että ovi onkin tuossa. En ole vain jotenkin hahmottanut sitä siinä vaikka kävelin sen ohi monta kertaa, mikä ilmeisesti johtui siitä, että jäin metrosta niin eri kohdassa laituria kuin yleensä ja tämä sekoitti "vakioasetukset" päässäni. Samantyyppisiä tilanteita on ollut muitakin, mutta tämä on kyllä se pahin. Tällaista on hahmotushäiriön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kirin haukkumisessa on naisvihaa mukana. Miehiä ymmärretään, mutta naista pidetään, jälleen kerran, vain vääränlaisena eikä _oikeasti_ erilaisia haasteita omaavana. Jos esimerkiksi Topi olisi nainen, en usko, että hänen kiusallisiakin tilanteita aiheuttavaan suorapuheisuuteensa suhtauduttaisiin yhtä positiivisesti kuin nyt. Ja tällä en siis missään tapauksessa tarkoita haukkua Topia, hän on autisti ja se aiheuttaa hänellä tiettyjä asioita, kyse ei ole huonotapaisuudesta. Mutta se pitäisi ymmärtää myös Kirin kohdalla, että kyse ei ole siitä, ettei hän vain viitsi, vaan ihan oikeasti siitä, että tietyt neurotyypillisille itsestään selvät asiat ovat hänelle vaikeita.

Kirillähän on hahmotushäiriö, ja itsekin hahmotushäiriön omaavana voin kertoa, että se vaikeuttaa tavallista arkea ja yksinkertaisiakin töitä PALJON. Kyse on hemmetin hankalasti selitettävästä asiasta, mutta yritän: en vain "näe" muille ihmisille itsestään selviä juttuja, suunnat menevät sekaisin, kuvallinen ohje vaikka jonkun tavaran kokoamisesta voi olla yhtä sotkua, en tiedä mihin suuntaan jotakin asiaa pitäisi kääntää, en jotakin työtehtävää tehdessä osaa ajatella missä järjestyksessä se olisi parasta ja luontevinta tehdä..."paras" esimerkki lienee se, että minulta hävisi kerran Kalasataman metroaseman uloskäynti, se mikä menee kauppakeskukseen. Olin kulkenut siitä lukemattomia kertoja. Ja sitten eräänä päivänä, kun astuin ulos metrosta, sitä ei ollutkaan siinä. Sitä ei ollut missään. Tajusin toki, että olin ollut nyt metron takimmaisessa vaunussa enkä siinä mikä yleensä osuu suunnilleen kyseisen oven kohdalle, joten kävelin eteenpäin. Mutta ovea ei löytynyt. Kävelin takaisinpäin. Enkä näe ovea missään. Kävelen edestakaisin, enkä edelleen näe kauppakeskukseen johtavaa ovea. Sen on pakko olla siinä, on vain kaksi raidetta ja tämä on se keskustaan päin menevä raide ja _tiedän_ että olen jäänyt siinä pois ja mennyt siitä ovesta vaikka kuinka monta kertaa. Mutta en silti näe sitä kirottua ovea. Nyt alan jo panikoida, mitä on tapahtunut, onko päässäni tapahtunut jotain, onko minulla jokin akuutti, vakava aivotoiminnan häiriö? Olenko seonnut? Seisoa torotan metrolaiturilla neuvottomana. Ja sitten huomaan, että ovi onkin tuossa. En ole vain jotenkin hahmottanut sitä siinä vaikka kävelin sen ohi monta kertaa, mikä ilmeisesti johtui siitä, että jäin metrosta niin eri kohdassa laituria kuin yleensä ja tämä sekoitti "vakioasetukset" päässäni. Samantyyppisiä tilanteita on ollut muitakin, mutta tämä on kyllä se pahin. Tällaista on hahmotushäiriön kanssa.

Esimerkkitapauksesi eli Topi on todella komea ja hyvävartaloinen, mikä varmasti vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat hänen toimintaansa. Olisipa sarjassa ollut joku todella kaunis ja missivartaloinen aspergernainen, niin päästäisiin näistä naisvihajankuttajista. En siis usko, että erottava tekijä on sukupuoli, vaan ulkoinen viehättävyys.