Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen katsonut sarjan ja lukenut somekeskustelun jos toisenkin, on vähän mixed feelings. Suomessa ollaan ilmeisessä murroksessa koko autismin suhteen; osa haluaa kuntouttaa *sairautta* keinolla millä hyvänsä, ja sitten on parempitasoinen porukka, joka tulkitsee koko jutun lähinnä erilaisuudeksi, joka on verrattavissa vaikkapa seksuaaligenreihin. Tuntuu, että Aspergerin siirtyessä kirjon alle, homma sotkeutuu entisestään.

En ole itse vertaisryhmässä, hoitavalta taholta, terapeuteilta yms. koskaan kuullut, että joku haluaisi kuntouttaa hinnalla millä hyvänsä. Eikä kenenkään idea kuntoutuksesta ole se, että autismi pitää parantaa ihmisestä. Se on vaan näiden joidenkin propagandaa, jotka eivät itse halua leimautua "lapsuusiän autisteiksi" ja ovat itse kärsineet läpi elämän erilaisuudestaan. On kuitenkin ihan eri asia auttaa asperger-tyylistä nuorta pärjäämään elämässä kuin kuntouttaa täysin puhumatonta ja kontaktiin tulematonta lasta. On myös todella loukkaavaa väittää, että tällaisen haasteet johtaisivat kehitysvammasta tai muusta liitännäisvaikeudesta.

Se on kyllä totta, että diagnoosin muuttuminen autismikirjon häiriöksi monimutkaisti asioita, sillä ilmeisesti monille se on ajatus siitä, että autismikirjo oireilee kaikilla samantasoisesti. Tämä ei ole totta. Tietysti monilla on taustalla, että kokevat loukkaavaksi vaikka sen, että oma lapsi diagnosoidaan vaikeasti autistiseksi, mutta kyllä se on paljon loukkaavampaa, että väitetään ettei ihmisen henkilökohtainen kapasiteetti ole riittävä suoriutumaan autismista huolimatta. Kun näin se ei ihan tutkimustenkaan mukaan vain ole.

Autismin kirjolle mahtuu monia värejä, haasteita ja vahvuuksia on tosiaan ihan laidasta laitaan.

Joo ja normaaliuden kirjolle kanssa. Että olipa tyhjä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Topihan oli luonteeltaan tyyppi joka puhui asiat halki ja suoraan mitään kaunistelematta . Arvostan että mainitsi sen  .Hän oli totuuden puhuja .  Hänestä saisi kauppa erittäin hyvän työntekijän  , miksihän eivät jatkaneet , ilmeisesti kauppa sai tukia palkkaamiseen ja piti vaihtaa tekijää .Harmillista .

Mä en ole nähnyt jaksoja vielä siihen asti, että Topin työ loppuu. Kommentoin kuitenkin yleisesti. Tämä sarjahan pyrkii näyttämään aspergerit positiivisessa valossa, mikä oikein onkin. Paljon jää asioita kuitenkin kertomatta. Esim. totuudentorvena Topi on saattanut kommentoida kaupan asiakkaita epäsopivaan sävyyn tyyliin: "Te rouva olette kyllä jo sen verran lihava, että kannattaa jättää herkut tänne kauppaan" tai "onpas teillä herra ilkeän näköinen arpi naamassa" tai "En ole nuorella tytöllä ennen nähnyt yhtä suurta nenää kuin sinulla". 

Nämä ovat vain heittoja, mutta kuitenkin mahdollisesti sellaisia tekijöitä, miksi kauppias on saattanut olla ottamatta suurempaa riskiä liiketoiminnalleen. Huomautan kuitenkin, etten tiedä mitä oikeasti tapahtui.

Saattaa tosiaan olla noin , puuttuihan Markuksen ärrän lausumiseen . Markus oli empaattisen ja mukavan oloinen  , käytöstavat oli hyvät ja erittäin fiksusti ajatteli asioita.

Mielenkiintoista, että tuo nainen jaksaa bilettää ja pitää hauskaa viikkoja putkeen mutta sitten kun pitäisi tehdä 2 tuntia kouluhommia tai tiskata niin on hirveän kuormittavaa ja kamalaa eikä mitenkään pysty. :D

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että tuo nainen jaksaa bilettää ja pitää hauskaa viikkoja putkeen mutta sitten kun pitäisi tehdä 2 tuntia kouluhommia tai tiskata niin on hirveän kuormittavaa ja kamalaa eikä mitenkään pysty. :D

Ei varmasti pysty töitäkään tekemään edes lelukaupassa .

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että tuo nainen jaksaa bilettää ja pitää hauskaa viikkoja putkeen mutta sitten kun pitäisi tehdä 2 tuntia kouluhommia tai tiskata niin on hirveän kuormittavaa ja kamalaa eikä mitenkään pysty. :D

Älä viitsi, toiminnanohjausongelmat on tyypillisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.

Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.

Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?

Kyllä heitä on olemassa.

Ehkä se oli vain vähän hassusti sanottu, kun autismia ei oikein voi luokitella "lievään tai vaikeaan", koska haasteita ja vahvuuksia voi olla ihan laidasta laitaan. Eräänlaista elitismiä tuokin, johon syyllistyvät niin nentit kuin kirjolaisetkin.

Suomessa kyllä edelleen luokitellaan näin ja myös esim. jenkeissä tehdään autismitason luokittelua kylläkin leimaavammin eli low functioning-high functioning tyylisesti. Myös normaaliälyinen voidaan määritellä low functioningiksi. Mielestäni on melko selkeää, että sellaisella joka luokitellaan syvään päähän, on eroa sellaiseen joka luokitellaan lievään päähän. Nimenomaan autismipiirteiden suhteen. Siitä en ole nykylääketieteen kanssa samaa mieltä, etteikö vaikea autismikirjo voisi muuttua lieväksi ajan kanssa. Tästäkin on julkisuudessa esimerkkejä, mutta he eivät kyllä väitä, etteikö autismikirjossa olisi eroja nimenomaan piirteiden määrän suhteen. Muutamia loistavia kirjoja olen lukenut näiltä, jotka ovat olleet lapsena vaikeasti autistisia ja hienosti kuvaavat sitä kokemusta.

Kyllä vaikeaa/syvää autismia on olemassa, mutta se ei tarkoita, etteikö ihminen mitään tiedostaisi mitä ympärillä tapahtuu. Tai sitä että olisi automaattisesti vähä-älyinen. Hyvinkin voi olla, että parinkymmenen vuoden päästä tiedämme paljon enemmän siitä, miksi joku suoriutuu paremmin autismikirjolla kuin toinen, miksi toisen oireet ovat vahvempia. Siksikin ilmiö on tärkeää tiedostaa.

Ja esimerkiksi adhd-lääkkeet nostavat aina autismikirjon piirteitä, eli usein autismi&ADHD - lapsesta tulee tavallaan vahvemmin autismikirjolla oleva, kun on lääkitys, joten jotain välittäjäaineisiinkin liittyvää siinä on todennäköisesti, mitä lääketiede ei ymmärrä vielä kunnolla.

Onhan autismissa ihan selkeästi helpompaa ja vaikeampaa tasoa. Pahimmillaan se on sitä, että autistiin ei saa minkäänlaista kunnollista kontaktia verbaalisesti, koska hän elää täysin omassa maailmassaan ja on täysin muiden armoilla. Ohjelmassa ei sitä päätä näytetty ollenkaan, joten heposti voi tulla mielikuva että eihän se ole haaste ollenkaan.

On joo. Siskon lapsi sai nyt teininä autismikirjon dg ja tälleen teinin ikänsä tunteneena ei se näy kommunikoinnissa ja hänen itsestään huolehtimisessa jne. Se on tunnepuolella ja esim hyvin hankalina syömisongelmina jotka ovat pahentuneet paljon. Ja aistisäätelyssä. Äkkiseltään vaikuttaa ihan tavalliselta nuorelta.

Töistä löytyy se toinen pää hyvin vaikeasta autismista.

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Ihan noinkaan yksiselitteistä autimiskirjo ei ole, vaikka selkeä ero lievällä ja vaikealla autismilla onkin Jotkut ovat olleen lapsena vaikeasti autistisia ja aikuisena enemmänkin lievästi/keskivaikeasti autismikirjolla. Vastavuoroinen kommunikointi ja puhe saatetaan oppia vasta 10-vuotiaana, mutta siitä se sitten lähtee hiljalleen eteenpäin menemään. On olemassa lapsia, jotka ovat olleet täysin puhumattomia ja kontaktiin tulemattomia 5-6-vuotiana, mutta aikuisiällä ovat käyneet toisen asteen koulun ja työllistyneetkin. Ilman osaavia ja lasta ymmärtäviä ammattilaisia tämä ei kuitenkaan tapahdu. Lapsi todellakin pitää hiljalleen vuosien varrella vetää sinne vuorovaikutuksen maailmaan kaikki aistisäätelyn poikkeavuudet huomioiden. Myös vanhemmilla ja arjessa tapahtuvalla kuntoutuksella on iso rooli tässä. Oikeastaan niitä lapsia on aika paljonkin, joiden tilanne on vielä alakoulun ensimmäisillä luokilla näyttänyt toivottomalta, mutta tilanne on vuosien varrella muuttunut paljon. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vaikeaa autismia ole olemassa. Kuntoutuksella on vain huomattavasti keskeisempi rooli keskivaikeasti ja vaikeasti autismikirjolla olevien lasten elämässä. Suomessa onneksi on vielä olemassa kouluja ja luokkia, jossa tätä osaamista aidosti on. Lievästi autismikirjolla olevalle saattaa aivan hyvin riittää se, että ympäristöä muokataan sopivaksi, lapselta ei vaadita liikaa ja hän saa ymmärrystä ja tukea koulupolullaan ja arjessa.

Aspergerista diagnoosin ollaan luopumassa, vanhaa diagnoosia se ei poista. Autismin kirjo kuvaa juuri sitä, miten erilaista autismi voi olla. Hienoa, että tämmöinen ohjelma on tehty. Nuo ohjelmassa esiintyvät, suosioita saaneet ihmiset ovat sieltä helpommasta päästä. Autisti voi olla kuitenkin esim. täysin puhumaton, hänellä on usein kehitysvammaa, monenlaisia käytöshäiriöitä ja aggressiivisuutta. Näistä ihmisistä ei saa helpolla "mukavaa" ohjelmaa. Tällaisten ihmisten kanssa itse työskentelen. Siihen on syynsä, miksi eivät asu kotona tai edes tukiasunnossa. Kokemusta on myös "asperger" ihmisistä, jotka ovat sinänsä ihan älykkäitäkin, mutta työelämä ei vaan onnistu. Ei ihmistä voi noin vaan luokitella aspergeriksi joidenkin luonteenpiirteiden takia eikä se ole tarpeenkaan.  Samaa ylidiagnosointia, ainakin keksustelupalstoilla, ovat saaneet narsistit tai siis sellaisiksi leimatut. 

Täydellinen ei voi olla, sarja on hyvää jatkoa esim. "Toisenlaisille frendeille", siis sille erilaisuuden ymmärtämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Mä todellakin ymmärrän tuon mitä sanot lievästi autistisista. Autististen tukipalveluiden pitäisi kuitenkin lähteä kunnalta tai valtiolta. Ei voida odottaa, että pienyrittäjä kustantaisi omasta pussistaan esim. mentoreita siihen, että joku selvityy suorittavista tehtävistä. Jos Topi olisi esim. voinut kirjoittaa työhakemukseensa, että olen lievästi autistinen, mutta se ei vaikuta työntekooni ja lisäksi käytettävissäni on viikottaiset mentoripalvelut, niin uskon hänen työllistymisensä käyneen nopeammin. Topin asiat ovat nyt onneksi hyvin.

Tämä sarja on nyt jo tehnyt tehtävänsä - saanut meidätkin, joilla ei ole autistisia ihmisiä lähipiirissä pohtimaan maailmaa autistin näkökulmasta!

Työnataja on oikeutettu saamaan korvauksia "kohtuullisiin mukautuksiin", jotka yleensä tarkoittavat työtilojen muokkaamista vamman tai sairauden edellyttämällä tavalla. Maksutahoa en muista, saattoi olla valtio tai kunta, mutta ihan varmasti en osaa sanoa. 

Se ei ole kovin suuri summa, mutta kuitenkin sellainen että sillä voi esim. parantaa työhuoneen akustiikkaa, säätää valaistusta, ostaa vastamelukuulokkeet ymv. kohtuullisen hintaista apuvälineitä.

Palkkaamiseen voi myös saada vamman tai sairauden perusteella palkkatukea 50 % palkkauskustannuksista (palkasta ja sivukuluista). Sitä voidaan myöntää enintään 2 vuotta kerrallaan.

Palkkatuen suuruutta vamman tai sairauden perusteella ollaan nostamassa 70 prosenttiin ensi kesästä alkaen. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä meneekö tämä muutos varmasti läpi. Nyt vaikuttaa siltä, että olisi menossa läpi.

Tukihenkilöitä voi saada esim. kelan tai kunnan kustantamana.

Esim. lapsellani on Kelan kustantama terapeutti ollut mukana haastatteluissa  ja välillä myös koulussa. Hän voi tulla avustamaan myös työpaikalle jos sellaiselle tulee tarvetta. Hän voi esimerkiksi auttaa kommunikoinnissa ja kertoa työnatajalle millaisilla pienillä keinoilla työkykyä voidaan tukea. Usen ne pienet keinot ovat ilmaisia tai niin edullisia että ne menevät niihin "kohtuullisiin mukautuksiin", joihin työnantaja saa korvaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Mä todellakin ymmärrän tuon mitä sanot lievästi autistisista. Autististen tukipalveluiden pitäisi kuitenkin lähteä kunnalta tai valtiolta. Ei voida odottaa, että pienyrittäjä kustantaisi omasta pussistaan esim. mentoreita siihen, että joku selvityy suorittavista tehtävistä. Jos Topi olisi esim. voinut kirjoittaa työhakemukseensa, että olen lievästi autistinen, mutta se ei vaikuta työntekooni ja lisäksi käytettävissäni on viikottaiset mentoripalvelut, niin uskon hänen työllistymisensä käyneen nopeammin. Topin asiat ovat nyt onneksi hyvin.

Tämä sarja on nyt jo tehnyt tehtävänsä - saanut meidätkin, joilla ei ole autistisia ihmisiä lähipiirissä pohtimaan maailmaa autistin näkökulmasta!

Työnataja on oikeutettu saamaan korvauksia "kohtuullisiin mukautuksiin", jotka yleensä tarkoittavat työtilojen muokkaamista vamman tai sairauden edellyttämällä tavalla. Maksutahoa en muista, saattoi olla valtio tai kunta, mutta ihan varmasti en osaa sanoa. 

Se ei ole kovin suuri summa, mutta kuitenkin sellainen että sillä voi esim. parantaa työhuoneen akustiikkaa, säätää valaistusta, ostaa vastamelukuulokkeet ymv. kohtuullisen hintaista apuvälineitä.

Palkkaamiseen voi myös saada vamman tai sairauden perusteella palkkatukea 50 % palkkauskustannuksista (palkasta ja sivukuluista). Sitä voidaan myöntää enintään 2 vuotta kerrallaan.

Palkkatuen suuruutta vamman tai sairauden perusteella ollaan nostamassa 70 prosenttiin ensi kesästä alkaen. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä meneekö tämä muutos varmasti läpi. Nyt vaikuttaa siltä, että olisi menossa läpi.

Tukihenkilöitä voi saada esim. kelan tai kunnan kustantamana.

Esim. lapsellani on Kelan kustantama terapeutti ollut mukana haastatteluissa  ja välillä myös koulussa. Hän voi tulla avustamaan myös työpaikalle jos sellaiselle tulee tarvetta. Hän voi esimerkiksi auttaa kommunikoinnissa ja kertoa työnatajalle millaisilla pienillä keinoilla työkykyä voidaan tukea. Usen ne pienet keinot ovat ilmaisia tai niin edullisia että ne menevät niihin "kohtuullisiin mukautuksiin", joihin työnantaja saa korvaukset.

Kiitos sinulle kun jaksoit kertoa miten asiat todellisuudessa ovat. Nyt opin tämänkin!

T. tuon pienyrittäjä-mentorikommentin kirjoittaja

Aivan ihanat perheet kyllä kaikilla. Juliuksen perheestä etenkin huokuu sellainen tasapainoisuus ja hyvä olo, todella ihailtavaa. Perheen äidin joskus etäisesti tunteneena en yhtään ihmettele.

Joopa joo. Kannattaa tsekata Twitter ja #Kirjolla. Vaikka neurotyypilliset täällä hehkuttavatkin, antavat autistit tuolla tosi kovaa kritiikkiä.

Olen mielestäni lievästi autistinen/asperger, mutta tajusin sen vasta aikuisena muutama vuosi sitten. Olen lähemmäs nelikymppinen ja mulle ehti tulla jo niin pahoja muita ongelmia, pahimpana vastuksena alkoholiongelma, että en diagnoosia ole saanut ja tuskin tulen koskaan saamaan.

Mulla ei ole ollut lapsena muita oppimisvaikeuksia, kuin ylikeskittyminen kiinnostavaan asiaan, jolloin en tiedä mitään ympäröivästä maailmasta. Eli koulu meni sillä tavalla, että kun katsoin ja kuuntelin vaan, mitä opettaja puhui ja mitä taululle piirrettiin niin opin asiat aika helposti. Vaikka en tehnyt juurikaan läksyjä, niin sain kokeista kohtuu hyviä numeroita ja en ollut mikään häirikkö vaan sellainen hiljainen haaveksija, niin ei varmaan siksi kiinnitetty huomiota. Kumminkin se läksyjen tekemättömyys johtui siitä, että väsyin niistä koulupäivistä, kaikesta siitä metelistä niin, että en jaksanut enää kotona läksyjä tehdä. Ei puhettakaan, että olisin ollut iltapäiväkerhossa, vaan menin jo ekaluokalla yksin kotiin. Sain olla omassa rauhassa vähän ennen muun perheen kotiutumista.

Mulla oli sitä lelujen ja tavaroiden järjestelyä paljon lapsena, mutta en tosi pitkään osannut ajatella, että sehän on yksi aspergereiden piirteistä! Luulin, että kaikki tekee sitä?

Aikuisena kun huomasin olevani alkoholiriippuvainen, aloin hakea apua ongelmaani. Minulla ei ollut tavallista kieltämisvaihetta, jolloin alkoholisti kieltää että hänellä mitään ongelmaa on ja läheiset yrittää pakottaa hoitoon tai muuten painostaa lopettamaan juominen. Vaan heti ensimmäisen ylilyönnin tapahtuessa, josta kaveri kysyi "Pitäisikö sinun vähän miettiä tuota juomista?" vastasin, että "Pitäisi". Googletin "alkoholiongelma" ja hakeuduin a-klinikalle. Minusta tämä liittyy autistisuuteen, koska meikäläiset on rehellistä sakkia, niinkuin toi Topi kuvaa. Alkoholistit on epärehellistä sakkia ja kyllä mulle on sitäkin kehittyny. Lähinnä kusetan kuitenkin itteäni vaan, että tälläkertaa voin juoda vain vähän... Se on vaan sitte ikävä, kun hoitotahojen ihmiset odottaa multa valehtelua/manipuloimista automaattisesti, vaikka harrastan sitä varmasti vähemmän kuin keskiverto ihminen ja minulle on koitunut elämässä paljon enemmän ongelmia rehellisyyden kuin epärehellisyyden takia.

Mulla on myös ollu paljon ongelmia ihmisten kanssa niissä hoitopaikoissa, mistä oon yrittäny apua hakea. Mietin pitkään, että miksi näin ihmeellisiä juttuja sattuu mulle, kun yritän saada apua hengenvaaralliseen sairauteen. Että tosiaanko on alalla näin paljon sadistisia psykopaatteja, vai miksi tämmösiä aina käy mulle? Vaistoaako kiusaamishaluiset ihmiset, että oon herkkä ja kiusaa siksi, vai eivät vaistoa ja eivät tajua, etten kestä semmoista kohtelua? Sitten kun rohkaistuin menemään seuraavaan paikkaan, niin mua ei uskottu, että mitä siellä edellisessä paikkaa on tapahtunut tai ei suostuttu kuuntelemaan...

Nyt oon sitten alkanut ajatella, että se johtuu siitä mun autistisuudesta, etten tiedä mitä multa odotetaan, pysty tietämään kirjoittamattomia sääntöjä (kirjoitettuja on kyllä helppo noudattaa), näe ketään aikuisia ihmisiä auktoriteetteina toisiinsa nähden (vaan että yhteispelillä mennään...), sanon asiat niinkuin ne on, enkä niinkuin niiden pitäisi olla (joka ärsyttää monia). Ja näistä hoitajista ynnä muista, sekä toisista potilaista suurin osa on neuroTYYPILLISIÄ, koska suurin osa ihmisistä on, sillä sitähän tyypillisyys tarkoittaa ja ne ei vaan kykene näkemään asioita niinkuin minä. Samoin kuin minä en kykene näkemään niinkuin he. Ja lisäksi he odottavat minun valehtelevan, vaikka puhun totta, koska olen alkoholisti, niin pitäisikö minun valehdella, että saisin heidän kaaliinsa sen totuuden?

Lapsuuden kavereissa on ollut syvemmin autistisia, kuin minä ja nykyisessä ystäväpiirissä taas suunnilleen samanverran tai enemmänkin autistisia, jotka ovat pärjänneet elämässään hyvin, kun ovat järjestelleet sen oikealla tavalla. Oon alkanu miettiin sitäkin, että onko sitä rajaa edes olemassa, että onko autistinen vai neurotyypillinen, vai onko kaikki ihmiset "kirjolla", jonka toisessa päässä on valkokauluspsykopaatit ja toisessa päässä syvästi autistiset ihmiset ja siinä välillä kaikenlaista väkeä...

Mua on myös useamman kerran luultu lievästi kehitysvammaiseksi, mutta enhän mä ole, jos selviydyin peruskoulusta yli kasin keskiarvolla tekemättä läksyjä eikä oikein synnynnäisiä ruumiinvikojakaan ole. Niin epäilen että jotain outoa mussa on. Sisarukset ja muutkin ihmiset kommentoi usein mun omituisia ilmeitä ja "tuijottamista". Olin kumminkin senverran kiltti ja helppo lapsi, ettei mitään oo tajuttu epäillä vaan oon saanu olla omaitteni. sekä osasin ja osaan edelleen löytää kavereita.

Ihmettelen kyllä suuresti, miten mua kiusattiin niin vähän koulussa ja oon keksiny kaks teoriaa, joista toinen on, että kun tunsin niin voimakasta myötähäpeää aina jos jos joku kiusas, että se kiusaaja vaistosi sen ja lopetti. Toinen on se, että toisinaan kiusattaessa, aloin itkeä niin lohduttomasti pystymättä lopettamaan, ettei opettaja voinut olla puuttumatta tilanteeseen. Kolmas on se, että mua kyllä kiusattiin, mutten tajunnu sitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Ihan noinkaan yksiselitteistä autimiskirjo ei ole, vaikka selkeä ero lievällä ja vaikealla autismilla onkin Jotkut ovat olleen lapsena vaikeasti autistisia ja aikuisena enemmänkin lievästi/keskivaikeasti autismikirjolla. Vastavuoroinen kommunikointi ja puhe saatetaan oppia vasta 10-vuotiaana, mutta siitä se sitten lähtee hiljalleen eteenpäin menemään. On olemassa lapsia, jotka ovat olleet täysin puhumattomia ja kontaktiin tulemattomia 5-6-vuotiana, mutta aikuisiällä ovat käyneet toisen asteen koulun ja työllistyneetkin. Ilman osaavia ja lasta ymmärtäviä ammattilaisia tämä ei kuitenkaan tapahdu. Lapsi todellakin pitää hiljalleen vuosien varrella vetää sinne vuorovaikutuksen maailmaan kaikki aistisäätelyn poikkeavuudet huomioiden. Myös vanhemmilla ja arjessa tapahtuvalla kuntoutuksella on iso rooli tässä. Oikeastaan niitä lapsia on aika paljonkin, joiden tilanne on vielä alakoulun ensimmäisillä luokilla näyttänyt toivottomalta, mutta tilanne on vuosien varrella muuttunut paljon. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vaikeaa autismia ole olemassa. Kuntoutuksella on vain huomattavasti keskeisempi rooli keskivaikeasti ja vaikeasti autismikirjolla olevien lasten elämässä. Suomessa onneksi on vielä olemassa kouluja ja luokkia, jossa tätä osaamista aidosti on. Lievästi autismikirjolla olevalle saattaa aivan hyvin riittää se, että ympäristöä muokataan sopivaksi, lapselta ei vaadita liikaa ja hän saa ymmärrystä ja tukea koulupolullaan ja arjessa.

Vielä on esim.Sateenkaaren koulu kaiketi olemassa mutta hyvinvointialueuudistuksessa nämä erityisosaamisen keskukset kuten Vaalijalan kuntayhtymä , mitenhän tulevaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Topihan oli luonteeltaan tyyppi joka puhui asiat halki ja suoraan mitään kaunistelematta . Arvostan että mainitsi sen  .Hän oli totuuden puhuja .  Hänestä saisi kauppa erittäin hyvän työntekijän  , miksihän eivät jatkaneet , ilmeisesti kauppa sai tukia palkkaamiseen ja piti vaihtaa tekijää .Harmillista .

Mä en ole nähnyt jaksoja vielä siihen asti, että Topin työ loppuu. Kommentoin kuitenkin yleisesti. Tämä sarjahan pyrkii näyttämään aspergerit positiivisessa valossa, mikä oikein onkin. Paljon jää asioita kuitenkin kertomatta. Esim. totuudentorvena Topi on saattanut kommentoida kaupan asiakkaita epäsopivaan sävyyn tyyliin: "Te rouva olette kyllä jo sen verran lihava, että kannattaa jättää herkut tänne kauppaan" tai "onpas teillä herra ilkeän näköinen arpi naamassa" tai "En ole nuorella tytöllä ennen nähnyt yhtä suurta nenää kuin sinulla". 

Nämä ovat vain heittoja, mutta kuitenkin mahdollisesti sellaisia tekijöitä, miksi kauppias on saattanut olla ottamatta suurempaa riskiä liiketoiminnalleen. Huomautan kuitenkin, etten tiedä mitä oikeasti tapahtui.

"Rahasi ovat tärkeitä korporaatiollemme."

Onko Topi kirjoittanut yo: ksi? Jos on niin milloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että tuo nainen jaksaa bilettää ja pitää hauskaa viikkoja putkeen mutta sitten kun pitäisi tehdä 2 tuntia kouluhommia tai tiskata niin on hirveän kuormittavaa ja kamalaa eikä mitenkään pysty. :D

Ei varmasti pysty töitäkään tekemään edes lelukaupassa .

Olen lähihoitaja ja minulla on jollakin tavalla selvästi erityispiirteinen työkaveri. Vuorovaikutus ja olemus sinänsä hänellä on aivan normaalia, siitä ei voi päätellä minkään olevan vinossa. Mutta jos hän lähtee kesken pesujen hakemaan lisää pesulappuja, saattaa hän kadota matkalle ja löytyä myöhemmin järjestelemästä varastoa. Tai kenties hän on päättänyt tulostaa seinälle uusiksi jonkin jumppaohjeen, jonka on lappuja hakiessaan huomannut revenneen reunasta. Hän sitten selailee netistä seniorijumppasivua tuota ohjetta etsien ja ajatellen, että tulostaa sen nyt äkkiä ja aikoo palata sitten jatkamaan pesuja.

Tällä aikaa minä saan yksin suoriutua asukkaan aamupesuista, sillä työkaveri voi hyvin palata vasta vaikka 30 minuutin päästä ja mummorukka oli jo hänen lähtiessään pedissä kyljellään ilman housuja.

Hän on tosi hyvä ja mukava työkaveri niin kauan, kun joku on koko ajan läsnä ohjaamassa, että mihin nyt keskitytään. Mutta ilman ohjausta häntä ei uskalla päästää tekemään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että tuo nainen jaksaa bilettää ja pitää hauskaa viikkoja putkeen mutta sitten kun pitäisi tehdä 2 tuntia kouluhommia tai tiskata niin on hirveän kuormittavaa ja kamalaa eikä mitenkään pysty. :D

Ei varmasti pysty töitäkään tekemään edes lelukaupassa .

Olen lähihoitaja ja minulla on jollakin tavalla selvästi erityispiirteinen työkaveri. Vuorovaikutus ja olemus sinänsä hänellä on aivan normaalia, siitä ei voi päätellä minkään olevan vinossa. Mutta jos hän lähtee kesken pesujen hakemaan lisää pesulappuja, saattaa hän kadota matkalle ja löytyä myöhemmin järjestelemästä varastoa. Tai kenties hän on päättänyt tulostaa seinälle uusiksi jonkin jumppaohjeen, jonka on lappuja hakiessaan huomannut revenneen reunasta. Hän sitten selailee netistä seniorijumppasivua tuota ohjetta etsien ja ajatellen, että tulostaa sen nyt äkkiä ja aikoo palata sitten jatkamaan pesuja.

Tällä aikaa minä saan yksin suoriutua asukkaan aamupesuista, sillä työkaveri voi hyvin palata vasta vaikka 30 minuutin päästä ja mummorukka oli jo hänen lähtiessään pedissä kyljellään ilman housuja.

Hän on tosi hyvä ja mukava työkaveri niin kauan, kun joku on koko ajan läsnä ohjaamassa, että mihin nyt keskitytään. Mutta ilman ohjausta häntä ei uskalla päästää tekemään mitään.

Kuulostaa tyypilliseltä ad(h)d:n piirteeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman asperger poikani vasta ollessa koululainen toivoisin, että hyvätasoisia autisteja otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon työllistymisessä. Ettei heidän tarvitse jäädä ulkopuolelle, työttömiksi vain siitä syystä, ettei heille voida räätälöidä omia työtehtäviä, osa-aikatöitä ja tukea työntekoon. Minusta oli erikoista, että Topi kirjoitti työhakemukseen, että hän on autisti. Tämä on liian vahva sana lievästi autistiselle.

Syvästi autistinen ei pysty välttämättä lainkaan vastavuoroideen kommunikointiin huonoina päivinä ja on autettava jokaisessa arjen osa-alueessa. Vaikeasti autistisilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuutta työntekoon, senhän tietää kuka tahansa, joka on ollut syvästi autistisen henkilön kanssa tekemisissä. Usein autisteilla (syvästi) on myös oppimiesvaikeuksia ja ovat ikäistään paljon alemmalla tasolla)

Lievästi autistiset sitä vastoin tarvitsisivat tarttumapintaa työelämään entistä enemmän. Ymmärrystä, joustoa, mentorin työelämässä. 

Topihan oli luonteeltaan tyyppi joka puhui asiat halki ja suoraan mitään kaunistelematta . Arvostan että mainitsi sen  .Hän oli totuuden puhuja .  Hänestä saisi kauppa erittäin hyvän työntekijän  , miksihän eivät jatkaneet , ilmeisesti kauppa sai tukia palkkaamiseen ja piti vaihtaa tekijää .Harmillista .

Mä en ole nähnyt jaksoja vielä siihen asti, että Topin työ loppuu. Kommentoin kuitenkin yleisesti. Tämä sarjahan pyrkii näyttämään aspergerit positiivisessa valossa, mikä oikein onkin. Paljon jää asioita kuitenkin kertomatta. Esim. totuudentorvena Topi on saattanut kommentoida kaupan asiakkaita epäsopivaan sävyyn tyyliin: "Te rouva olette kyllä jo sen verran lihava, että kannattaa jättää herkut tänne kauppaan" tai "onpas teillä herra ilkeän näköinen arpi naamassa" tai "En ole nuorella tytöllä ennen nähnyt yhtä suurta nenää kuin sinulla". 

Nämä ovat vain heittoja, mutta kuitenkin mahdollisesti sellaisia tekijöitä, miksi kauppias on saattanut olla ottamatta suurempaa riskiä liiketoiminnalleen. Huomautan kuitenkin, etten tiedä mitä oikeasti tapahtui.

"Rahasi ovat tärkeitä korporaatiollemme."

No eihän tuo heitto ollut paha. Se oli hauska sutkautus, jonka joku neurotyypillinenkin olisi saattanut laukoa. :-D