Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Elitistisesti halutaan erotella itsensä niihin "oikeisiin autisteihin" ja esim. puhumattomat ei helposti kontaktiin tulevat ja heikomman toimintakyvyn omaavat kehitysvammaisiksi. Ei haluta kuulua samaan "kirjoon".
Kehitysvamma on ihan oikeasti aivan eri asia kuin autismi.
Kukaan ketjussa ei ole väittänyt, etteivätkö nämä olisi erillisiä diagnooseja. Tämä on jo toinen kerta kun (ilmeisesti?) kirjoitat tämän. Sinulle on jo yksi vastannut, että autisteista n. 30% on kehitysvammaisia.
Ja tässä sinun lainaamassa jutussa ei nyt vaan ole kyse siitä, että väittäisin autismin ja kehitysvamman olevan sama diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Minä luulen että kyse on juuri siitä, ettei haluta leimautua. Monia autisteja on haukuttu lapsena k-vammaiseksi, vaikka äly onkin ihan kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta sen enempää kantaa eri terapioiden oikeellisuuteen ( kun en niistä tarpeeksi tiedä), niin huomattava on myös se asia, että myös yhteiskunnalla on vaatimuksia autistisen lapsen vanhemmille. Heiltä odotetaan sitä, että lapsi viedään terapiaan ja tukea otetaan vastaan.
Tyttärelläni oli useita päällekkäisiä toimintoja, toimintaterapiaa tukihenkilö ja hoitajan tapaamisia nuorisopsykiatrialla. Jouduin ihan oikeasti tekemään töitä ja perustelemaan hoitotahoille ja sossuun, että tämä kaikki on yksinkertaisesti liikaa lukiota aloittelevalle tyttärelleni. Jos en nyt ihan nyrkkiä lyönyt pöytään, niin melkein kuitenkin. Tytär itse halusi hoitaa ensisijaisesti koulun. Tukihenkilöstään hän ei pitänyt ja nuorisopsykan polilla käynneistä hän ei kokenut hyötyvänsä ollenkaan. Toimintaterapiasta hän arveli mahdollisesti hyötyvänsä.
Mitä tekoa/hyötyä tälle 'yhteiskunnalle', jolle nyrkkiä lyöt pöytään, on sinun tyttärestäsi? Tuleeko hänestä tätä 'yhteiskuntaa' ylläpitävä, rakentava, kehittävä, ehkä jopa parantava jäsen, niin että 'yhteiskunnan' kannattaa häneen satsata vai tuleeko hän olemaan koko elämänsä 'yhteiskunnan', se jolle sinä isket nyrkkiä melkein pöytään, elätettävänä ja hoidettavana? Vastaus ilman humanistista liibalaabaa.
En todellakaan voi tietää. Kukaan ei voi oman, edes neurotyypillisen lapsensa osalta sitä varmaksi tietää. Mutta sen voin ilman ennustajanlahjoja sanoa, että tytär ei olisi jaksanut sitä kaikkea ja huonoimmassa skenaariossa hän olisi joutunut jättämään koulun kesken, mikä tuskin olisi edesauttanut hänen pärjäämistään tulevaisuudessa. Tyttäreni haluaa opiskella ja tehdä työtä. Humanistisesta liibalaabasta puheen ollen; mikä olisi ratkaisusi? Siis jos autistinen tai jollain tapaa vammainen ei pysty muuhun, kuin olemaan yhteiskunnan elätettävänä?
Ei enää holhoamista ja alentuvaisuutta! Pois kaikki tuet ja terapiat! Olette vapaita!
Yhteiskunta kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Elitistisesti halutaan erotella itsensä niihin "oikeisiin autisteihin" ja esim. puhumattomat ei helposti kontaktiin tulevat ja heikomman toimintakyvyn omaavat kehitysvammaisiksi. Ei haluta kuulua samaan "kirjoon".
Ei kai kehitysvamma ole edes autismin kirjon kriteeri, vaan liitännäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin päästä seuraavalle kaudelle, jos sarja jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Elitistisesti halutaan erotella itsensä niihin "oikeisiin autisteihin" ja esim. puhumattomat ei helposti kontaktiin tulevat ja heikomman toimintakyvyn omaavat kehitysvammaisiksi. Ei haluta kuulua samaan "kirjoon".
Ei kai kehitysvamma ole edes autismin kirjon kriteeri, vaan liitännäinen.
Mitä? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Elitistisesti halutaan erotella itsensä niihin "oikeisiin autisteihin" ja esim. puhumattomat ei helposti kontaktiin tulevat ja heikomman toimintakyvyn omaavat kehitysvammaisiksi. Ei haluta kuulua samaan "kirjoon".
Ei kai kehitysvamma ole edes autismin kirjon kriteeri, vaan liitännäinen.
Ei niin. Kukaan ei ole väittänyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Elitistisesti halutaan erotella itsensä niihin "oikeisiin autisteihin" ja esim. puhumattomat ei helposti kontaktiin tulevat ja heikomman toimintakyvyn omaavat kehitysvammaisiksi. Ei haluta kuulua samaan "kirjoon".
Ei kai kehitysvamma ole edes autismin kirjon kriteeri, vaan liitännäinen.
Mitä? 😳
Sitä että autismin kirjolla olevat eivät ole älyllisesti vajaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Ehkä se oli vain vähän hassusti sanottu, kun autismia ei oikein voi luokitella "lievään tai vaikeaan", koska haasteita ja vahvuuksia voi olla ihan laidasta laitaan. Eräänlaista elitismiä tuokin, johon syyllistyvät niin nentit kuin kirjolaisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta sen enempää kantaa eri terapioiden oikeellisuuteen ( kun en niistä tarpeeksi tiedä), niin huomattava on myös se asia, että myös yhteiskunnalla on vaatimuksia autistisen lapsen vanhemmille. Heiltä odotetaan sitä, että lapsi viedään terapiaan ja tukea otetaan vastaan.
Tyttärelläni oli useita päällekkäisiä toimintoja, toimintaterapiaa tukihenkilö ja hoitajan tapaamisia nuorisopsykiatrialla. Jouduin ihan oikeasti tekemään töitä ja perustelemaan hoitotahoille ja sossuun, että tämä kaikki on yksinkertaisesti liikaa lukiota aloittelevalle tyttärelleni. Jos en nyt ihan nyrkkiä lyönyt pöytään, niin melkein kuitenkin. Tytär itse halusi hoitaa ensisijaisesti koulun. Tukihenkilöstään hän ei pitänyt ja nuorisopsykan polilla käynneistä hän ei kokenut hyötyvänsä ollenkaan. Toimintaterapiasta hän arveli mahdollisesti hyötyvänsä.
Mitä tekoa/hyötyä tälle 'yhteiskunnalle', jolle nyrkkiä lyöt pöytään, on sinun tyttärestäsi? Tuleeko hänestä tätä 'yhteiskuntaa' ylläpitävä, rakentava, kehittävä, ehkä jopa parantava jäsen, niin että 'yhteiskunnan' kannattaa häneen satsata vai tuleeko hän olemaan koko elämänsä 'yhteiskunnan', se jolle sinä isket nyrkkiä melkein pöytään, elätettävänä ja hoidettavana? Vastaus ilman humanistista liibalaabaa.
En todellakaan voi tietää. Kukaan ei voi oman, edes neurotyypillisen lapsensa osalta sitä varmaksi tietää. Mutta sen voin ilman ennustajanlahjoja sanoa, että tytär ei olisi jaksanut sitä kaikkea ja huonoimmassa skenaariossa hän olisi joutunut jättämään koulun kesken, mikä tuskin olisi edesauttanut hänen pärjäämistään tulevaisuudessa. Tyttäreni haluaa opiskella ja tehdä työtä. Humanistisesta liibalaabasta puheen ollen; mikä olisi ratkaisusi? Siis jos autistinen tai jollain tapaa vammainen ei pysty muuhun, kuin olemaan yhteiskunnan elätettävänä?
Kiitos, että vaivauduit kysymään ratkaisuehdotustani. Se on yksinkertaisuudessaan seuraava: jokainen huolehtii jälkikasvustaan itse. Tämä on pääsääntö. Silloin ei tarvitse väistellä liikoja terapioita ja yli-innokkaita yhteiskunnan edustajia. Voi itse valita terapian ja sen määrän. Jos ei ole varaa, sitten ei ole varaa. Näin on menty ihmisen historiassa viime vuosikymmenille asti. Vasta pohjoismaisissa yhteiskunnissa perheitä on alettu tukea ja nyt se on niin itsestäänselvä asia joillekin, että muuta ei osata ajatellakaan, saati että oltaisiin kiitollisia.
Mutta se on tätä päivää. Kohta julistetaan pannaan seuraavat santa: kiitollisuus, kiltteys, rakentavuus, rehellisyys, suoraselkäisyys, itsenäisyys, perhe, huoltajuus, holhoaminen, huolehtiminen, vanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta sen enempää kantaa eri terapioiden oikeellisuuteen ( kun en niistä tarpeeksi tiedä), niin huomattava on myös se asia, että myös yhteiskunnalla on vaatimuksia autistisen lapsen vanhemmille. Heiltä odotetaan sitä, että lapsi viedään terapiaan ja tukea otetaan vastaan.
Tyttärelläni oli useita päällekkäisiä toimintoja, toimintaterapiaa tukihenkilö ja hoitajan tapaamisia nuorisopsykiatrialla. Jouduin ihan oikeasti tekemään töitä ja perustelemaan hoitotahoille ja sossuun, että tämä kaikki on yksinkertaisesti liikaa lukiota aloittelevalle tyttärelleni. Jos en nyt ihan nyrkkiä lyönyt pöytään, niin melkein kuitenkin. Tytär itse halusi hoitaa ensisijaisesti koulun. Tukihenkilöstään hän ei pitänyt ja nuorisopsykan polilla käynneistä hän ei kokenut hyötyvänsä ollenkaan. Toimintaterapiasta hän arveli mahdollisesti hyötyvänsä.
Mitä tekoa/hyötyä tälle 'yhteiskunnalle', jolle nyrkkiä lyöt pöytään, on sinun tyttärestäsi? Tuleeko hänestä tätä 'yhteiskuntaa' ylläpitävä, rakentava, kehittävä, ehkä jopa parantava jäsen, niin että 'yhteiskunnan' kannattaa häneen satsata vai tuleeko hän olemaan koko elämänsä 'yhteiskunnan', se jolle sinä isket nyrkkiä melkein pöytään, elätettävänä ja hoidettavana? Vastaus ilman humanistista liibalaabaa.
En todellakaan voi tietää. Kukaan ei voi oman, edes neurotyypillisen lapsensa osalta sitä varmaksi tietää. Mutta sen voin ilman ennustajanlahjoja sanoa, että tytär ei olisi jaksanut sitä kaikkea ja huonoimmassa skenaariossa hän olisi joutunut jättämään koulun kesken, mikä tuskin olisi edesauttanut hänen pärjäämistään tulevaisuudessa. Tyttäreni haluaa opiskella ja tehdä työtä. Humanistisesta liibalaabasta puheen ollen; mikä olisi ratkaisusi? Siis jos autistinen tai jollain tapaa vammainen ei pysty muuhun, kuin olemaan yhteiskunnan elätettävänä?
Kiitos, että vaivauduit kysymään ratkaisuehdotustani. Se on yksinkertaisuudessaan seuraava: jokainen huolehtii jälkikasvustaan itse. Tämä on pääsääntö. Silloin ei tarvitse väistellä liikoja terapioita ja yli-innokkaita yhteiskunnan edustajia. Voi itse valita terapian ja sen määrän. Jos ei ole varaa, sitten ei ole varaa. Näin on menty ihmisen historiassa viime vuosikymmenille asti. Vasta pohjoismaisissa yhteiskunnissa perheitä on alettu tukea ja nyt se on niin itsestäänselvä asia joillekin, että muuta ei osata ajatellakaan, saati että oltaisiin kiitollisia.
Mutta se on tätä päivää. Kohta julistetaan pannaan seuraavat santa: kiitollisuus, kiltteys, rakentavuus, rehellisyys, suoraselkäisyys, itsenäisyys, perhe, huoltajuus, holhoaminen, huolehtiminen, vanhemmuus.
Tämä tarkoittaisi äärimmäisen surullisia ihmiskohtaloita ja niitä tulisi paljon. Sinulla on tietysti oikeus olla tuota mieltä. Anteeksi, että en jaksanut olla kiitollinen siitä, että näin kuinka lapseni vointi huononi koko ajan, kun joka viikko oli monta ylimääräistä menoa koulun lisäksi.
Minulla on kirjoa ja nepsyä, ja herttaisen yhdentekevää sanooko joku epähuomiossa kyseessä olevan vamma tai sairaus. Onhan minulla nyt päässäni jotain eri tavoin kuin heillä, joilla ei näitä ole. Eri juttu on sitten se, onko normaalia olemassakaan, vai löytyisikö kaikille oma vammansa jos oikein alettaisiin etsiä ja määritellä. Pilkkaamistarkoituksessa ketään nimittelevällä on selkeästi jotakin vikaa itselläänkin, joten en jaksa loukkaantua. Enkä vastaavasti loukata sitä, joka pahaa tarkoittamatta käyttää jotain ei niin virallista sanaa.
Tämä tuli siis mieleen siitä, kun jotkut jaksavat ainakin facen puolella korjailla termistöä aika hyökkäävästi, niin tämän ohjelman kuin nepsykeskustelujen kohdalla, vaikka alkuperäinen kommentti olisi ollut kiva ja ystävällinen. Ehkä en sitten ole niin kirjava, että haluaisin tarttua moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kärkkäin sanoo, että syvää autismia ei ole olemassa, että nämä henkilöt ovat kehitysvammaisia tai muun liitännäisongelman omaavia ja siksi sellaisia kun ovat. Oikeasti autismia ei ole olemassa sellaisessa muodossa kuin syvä/vaikea autismi. Hyökkää siis tätä Sointua kohtaan, kun käyttää ks. termiä.
Sellaista hyväksyntää. Mietin kyllä, millaista tuntuisi lukea tuota isommilla haasteita höystetyn autistin vanhempana. Kun joku, ei lääkäri, ei kuntouttaja, ei edes lähihoitaja, päättää että hän nyt tietää tämän asian paremmin.
Eivätkö nuo aikuisiällä diagnosoidut sitten halua tulla leimatuksi vammaisiksi vai miksi puhuvat tuollaisia? Se syvä/vaikea autismi on jotain mitä eivät edes halua tunnistaa olevan olemassa?
Kyllä heitä on olemassa.
Ehkä se oli vain vähän hassusti sanottu, kun autismia ei oikein voi luokitella "lievään tai vaikeaan", koska haasteita ja vahvuuksia voi olla ihan laidasta laitaan. Eräänlaista elitismiä tuokin, johon syyllistyvät niin nentit kuin kirjolaisetkin.
Suomessa kyllä edelleen luokitellaan näin ja myös esim. jenkeissä tehdään autismitason luokittelua kylläkin leimaavammin eli low functioning-high functioning tyylisesti. Myös normaaliälyinen voidaan määritellä low functioningiksi. Mielestäni on melko selkeää, että sellaisella joka luokitellaan syvään päähän, on eroa sellaiseen joka luokitellaan lievään päähän. Nimenomaan autismipiirteiden suhteen. Siitä en ole nykylääketieteen kanssa samaa mieltä, etteikö vaikea autismikirjo voisi muuttua lieväksi ajan kanssa. Tästäkin on julkisuudessa esimerkkejä, mutta he eivät kyllä väitä, etteikö autismikirjossa olisi eroja nimenomaan piirteiden määrän suhteen. Muutamia loistavia kirjoja olen lukenut näiltä, jotka ovat olleet lapsena vaikeasti autistisia ja hienosti kuvaavat sitä kokemusta.
Kyllä vaikeaa/syvää autismia on olemassa, mutta se ei tarkoita, etteikö ihminen mitään tiedostaisi mitä ympärillä tapahtuu. Tai sitä että olisi automaattisesti vähä-älyinen. Hyvinkin voi olla, että parinkymmenen vuoden päästä tiedämme paljon enemmän siitä, miksi joku suoriutuu paremmin autismikirjolla kuin toinen, miksi toisen oireet ovat vahvempia. Siksikin ilmiö on tärkeää tiedostaa.
Ja esimerkiksi adhd-lääkkeet nostavat aina autismikirjon piirteitä, eli usein autismi&ADHD - lapsesta tulee tavallaan vahvemmin autismikirjolla oleva, kun on lääkitys, joten jotain välittäjäaineisiinkin liittyvää siinä on todennäköisesti, mitä lääketiede ei ymmärrä vielä kunnolla.
Ihana se linnunmallinen kukkaruukku, jonka Topi antoi Juliukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikkiä sarjasta:
No olipa aika heikkoa kritiikkiä. Syyttää, että sarjassa kohdellaan "lemmikkeinä" autisteja ja väittää, että sukulaiset vastaavat puolesta kysymyksiin. Tämähän ei ole totta. Sarjassa haastatellaan kokoajan autisteja itseään. Lähisukulaiset ja ystävät ovat mukana sarjassa, mutta eikö olisi aika tylsää jos he olisivat vain taustalla eikä heitä yhtään haastateltaisi?
Samaan aikaan mietin, että eivätkö nämä kritisoivat sitten pidä näitä ohjelman autisteja itseään kykenenivä määrittelemään millaiseen formaattiin voivat osallistua. Heidän pitää puolustaa heitä, koska he eivät itse ymmärrä omaa etuansa vai? Vai eikö heidän tapa olla autisti nyt sitten miellytä?
Nopealla vilkaisulla: ainakin Twitter-ketjussa näkyvät kommentoijat ovat kaikki itse autisteja.
Niin miksi nämä eivät pidä näitä ohjelman autisteja itseään kykenevinä arvioimaan onko ohjelman formaatti heille ok? Eivät pidä ohjelman autisteja yhtä järkevintä päättämään kohdellaanko heitä siinä lemmikkeinä?
Vai liittyykö siihen, että ohjelmaa kritisoivat autistit ovat aikuisiällä diagnoosinsa saaneet ja näiden ohjelmassa olevien haasteet siinä mielessä isompia, että ovat iso osa saaneet jo alle kouluiässä diagnoosinsa?
Kun selaa Twitteriä, suurinta kritiikkiä tulee siitä, että sarjan on noin ylipäätään ohjannut ja toteuttanut neurtyypilliset - neurotyypilliseltä näkökulmasta autisteista. Tästä olen kyllä samaa mieltä.
Mulle tulee outo fiilis nyt siitä, että tämä Kirjo on myös ongelma. On syvästi autistisia ja apua tarvitsevia tyypejä saman sateenkaaren alla näiden aika tosi hyvin pärjäävien rääväsuiden kanssa, ja sitten kaikesta - siis ihan kaikesta - on jumalaton sota 😳
Kaikille tiedoksi:
Tämä kärkkäin kriitikko harrastaa muutenkin kärkästä kommentointia Twitterissä. Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele, että hänen mielipiteensä edustaisivat kaikkia autismikirjon henkilöitä. Enkä sano sitäkään, että diagnoosi vapauttaisi vastuusta tai oikeuttaisi huonoa käytöstä, tietenkään.
Puolestaloukkaantuminen on hieno asia :D
T. Itsekin neurokirjava
Juu ei todellakaan edusta. Vaikka kuinka hyvän mielen juttua yrität, oli se sitten ohjelma, artikkeli tai somepostaus, niin aivan taatusti jollekin tulee paha mieli. Mieluiten nimenomaan jonkun muun puolesta. Ja sitten sinullekin tulee paha mieli, etkä jatkossa edes yritä julkaista hyvän mielen juttuja. Sitten kun rohkeimmatkaan eivät enää jaksa edes yrittää, on varmaan kaikilla hyvä mieli.
Julius oli erityisen sympaattinen, se pastakokkaus oli vähän hellyyttävä. Toivottavasti hän pärjää elämässä. Onneksi oli niin ihana lämpimän oloinen perhe tukena.
Huomasitteko että Juliuksen pikkusisko Ellen on lapsinäyttelijä elokuvasta Tarhapäivä..? 🙂
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko että Juliuksen pikkusisko Ellen on lapsinäyttelijä elokuvasta Tarhapäivä..? 🙂
No minä mietinkin, että missä ihmeessä olen sen tytön nähnyt ja nyt se selvisi. Kiitos :)
Alue: Aihe vapaa
No mutta miksi ei ole YLE repäissyt pääosiin mustaa autistia, tämä on pyhäinhäväistys! Kaikissa muissa jutuissa YLE on ollut niin tunnollinen ja oikeaoppinen, mutta miksi ei tässä? Tai muuta etnistä vähemmistöä edustavaa - esim. serkkuja suosivissa romaneissa ja uslimiväestössä näitä riittäisi pilvin pimein.
Ai niin mut kun nehän on vaan suomalaiset jotka on kuulemma niin sisäsiittoisia, että. Se se varmaan on syynä...