Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Onhan se aika erikoista, mutta sekin osoittaa erilaisuutemme. Minä en kertakaikkiaan jaksaisi bilettää tai lähteä ihmisten ilmoille, mutta opiskelu ja yksinäisen harrastukset kyllä sujuvat vaivatta.
Saikohan Kiri sen työpaikan lelukaupasta?
Se kuulemma jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä Topin toteamus on ihan parasta:
Selkä on kaikki. Jos selkä menee, menettää fyysisen työn ja täytyy tulla konttorirotaksi ja antaa sielun kuolla.
t: kohta 30 vuotta istumatyötä tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Multa meni kyllä tämä biletys kyllä ohi, missä kohtaa oli bilettämässä? Moninkertaisella itsari riskillä onkin aika hyvä jos on niitä kavereita ja ihmekään jos nauttii niistä, kaikilla ei ole sitäkään, kiitos mm kaltaistesi törppöjen
Ylelle tuhat pistettä ohjelman tekemisestä.
Tätä tarvitaan lisää. Yhteiskunnan on muututtava tietoisemmaksi erilaisuudesta ja hyväksyttävä sitä. Mm työpaikoilla ja kouluissa.
Ollaan toisillemme ihmisiä. Kunnioitetaan erilaisuutta. Kaikki me olemme yksilöitä. Annetaan mahdollisuus kaikille.
Ohjelmassa näkee miten tavattoman hienoja ja sympaattisia ihmisiä he ovat.
Sydämeni läpättää heille.
Kaikkea hyvää heille 💕 minä ainakin fanitan kaikkia sarjan henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta minua häiritsee tämä nykyinen luokitus, että kaikki ovat vain kirjolla. Omasta mielestäni siinä on aika iso ero olla asperger jolla sujuu itsenäinen elämä, verrattuna esimerkiksi kehitysvammaiseen autistiseen henkilöön.
Ei asperger-diagnoosi tarkoita aina sitä, että pärjää aina yhtä hyvin eikä tarvitse mitään tukea. Jotkut as-diagnosoidut saattavat tarvita enemmän tai vähemmän tukea normaaliin arkeen, vaikka olisivat kuinka älykkäitä ja osaavia muissa asioissa.
Yhtä lailla kehitysvammainen autisti voi tarvita paljon tukea, mutta olla taas hyvä jossain muussa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Multa meni kyllä tämä biletys kyllä ohi, missä kohtaa oli bilettämässä? Moninkertaisella itsari riskillä onkin aika hyvä jos on niitä kavereita ja ihmekään jos nauttii niistä, kaikilla ei ole sitäkään, kiitos mm kaltaistesi törppöjen
En ole tuon viestin kirjoittaja, johon kommentoit, mutta en ymmärrä miksi nimität kirjoittajaa "törpöksi"? Pelkän kysymyksen vuoksiko? Minäkin hämmästelin sitä, että Kiri tunsi itsensä energiseksi kavereiden ja biletyksen parissa, koska minusta juuri ne seikat olisivat elämässä kaikkein uuvuttavimpia.
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Minulla on sama diagnoosiyhdistelmä kuin hänelle ilman (ilmeisiä?) oppimisongelmia ja hahmotushäiriötä. Hämmästelin samaa. En siis väsymystä, vaan sitä, että bilettämään ja seurustelemaan jaksettiin, mutta koulussa oli ongelmaa. Baarissa ja tapahtumissahan niitä valoja, ihmisiä ja ääniä ei sitten ole? Minä väsyn myös kuoliaaksi, mutta siinä kohtaa ei jaksa mennä yhtään mihinkään - olipa kivaa tahi ei. Pahimmillaan olen yliopistopäivien jälkeen oksennellut ja maannut jossakin nurkassa vuorokauden. Baari olisi ollut viho viimeinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismihan on yleistynyt osin siksi, että yhä vanhemmat miehet tulevat vielä isiksi. Siittiöt eivät ole enää priimaa.
Tabu, josta ei saa puhua.
Siitä olen kuullut, että vanhempien miesten lapsilla on korkeampi riski joihinkin perinnöllisiin poikkeavuuksiin. Mutta en ole kuullut että se koskisi juuri autismia.
Ehkä sillä on jotain vaikutusta, että autisteilla on nykyään paremmat mahdollisuudet kommunikoida ihmisten kanssa. Tietokoneet ja netti auttavat heitä tässä asiassa paljon. Se voi lisätä heidän todennäköisyyttään päätyä parisuhteeseen ja saada lapsia.
Nykyään on ihan vilkkaita autismi-verkostoja. Yhteisöjä, jotka toimivat netissä ja luovat yhteyksiä ihmisten välille.
Suurin vaikutus autismin yleistymiseen on varmasti sillä, että etenkin ns. hyvätasoisia autisteja on diagnosoitu vasta hyvin lyhyen aikaa. Aspergerin oireyhtymä lisättiin kansainväliseen tautiluokitukseen vasta 1992. Sitä ennen heitä ei diagnosoitu lainkaan. Esim. Juice Leskinen sai diagnoosin 2000-luvun alussa. Hän oli silloin viisikymppinen.
Nykyään heidät on siirretty autismikirjon diagnoosin alle.
Mutta vieläkin, etenkin vanhemmassa väestössä on paljon diagnosoimattomia kirjon ihmisiä.
Vanhempi isyys on myös liitetty lapsen skitsofreniaan, autismiin, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja synnynnäisiin epämuodostumiin.
https://okm.fi/documents/1410845/12479361/90+Anna+Rotkirch+Vaestoliitto…
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen siitä yhdestä jaksosta, jossa Kirillä oli ongelmia löytää sopivaa syötävää... Minulla on asperger-ystävä joka ei syö muuta kuin pizzaa. Siis ei koskaan hedelmiä, ei suklaata eikä karkkia, ei mitään kasviksia paitsi mitä nyt pizzan päällä on tomaattia. Pizzan pitää aina olla samanlainen. Tuntuisi yksipuoliselta ja tylsältä syödä aina samaa ruokaa, mutta tuo lienee tavanomaista asseille. Olisin kyllä huolissani myös terveydestä. Tuo minun pizzaa rakastava assiystävä on huomattavasti ylipainoinen.
Autismikirjolla oleva poikani on ollut aina "hyvä syömään". Kaikki on mennyt, mössöt ja sörsselit. Mielellään silti syö esim. samoja eineksiä aina, mutta vaikkapa noutopöytä ei ole hänelle ongelma.
Tyttäreni, joka on kirjolla niin ikään, taas on ollut erittäin valikoiva syöjä ja on sitä aikuisuuden kynnyksellä yhä. Syömis- ja paino-ongelmia on ollut vauvasta asti. Hänellä on kausia, jolloin syö vain yhtä ruokalajia. Yhden talven pienempänä eli lähestulkoon kokonaan mandariineilla. Jotenkin on selviytynyt silti. Joskaan ongelmat eivät ole poistuneet iän myötä, vaan osin pahentuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Minulla on sama diagnoosiyhdistelmä kuin hänelle ilman (ilmeisiä?) oppimisongelmia ja hahmotushäiriötä. Hämmästelin samaa. En siis väsymystä, vaan sitä, että bilettämään ja seurustelemaan jaksettiin, mutta koulussa oli ongelmaa. Baarissa ja tapahtumissahan niitä valoja, ihmisiä ja ääniä ei sitten ole? Minä väsyn myös kuoliaaksi, mutta siinä kohtaa ei jaksa mennä yhtään mihinkään - olipa kivaa tahi ei. Pahimmillaan olen yliopistopäivien jälkeen oksennellut ja maannut jossakin nurkassa vuorokauden. Baari olisi ollut viho viimeinen ajatus.
Ajatella, että jokainen neurokirjolainen on omanlaisensa. Jotkut voivat viihtyä hyvin ihmisten seurassa ja energisoitua siitä, kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Multa meni kyllä tämä biletys kyllä ohi, missä kohtaa oli bilettämässä? Moninkertaisella itsari riskillä onkin aika hyvä jos on niitä kavereita ja ihmekään jos nauttii niistä, kaikilla ei ole sitäkään, kiitos mm kaltaistesi törppöjen
En ole tuon viestin kirjoittaja, johon kommentoit, mutta en ymmärrä miksi nimität kirjoittajaa "törpöksi"? Pelkän kysymyksen vuoksiko? Minäkin hämmästelin sitä, että Kiri tunsi itsensä energiseksi kavereiden ja biletyksen parissa, koska minusta juuri ne seikat olisivat elämässä kaikkein uuvuttavimpia.
No se olisi sinusta uuvuttavinta, tämmöisenkirin tuntevana, heillä kuitenkin on tylsääkin ja purkamatonta energiaa, ilman jalkoja ei kuitenkaan voi juosta näitä purkamassa siellä työelämässä vaikka useimmat haluaisi, mutta sosiaalinen kanssakäyminen sopivassa määrin ei vaadi niin paljoa kuin kokonainen työelämä, ihan itsestäänselvä asia, kuten sekin että ihmissuhteista saa voimaa. Semmoinen nippelitieto vielä juuri noiden diagnoosien yhdistelmän hankaluudesta, että ADHDt on monesti tosi sosiaalisia ja autistit vetäytyviä ja ujoja, joten tuo jaksaminen ja sosiaalinen elämä ei ole heillä yleensä ihan helppoa eikä yksiselitteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Minulla on sama diagnoosiyhdistelmä kuin hänelle ilman (ilmeisiä?) oppimisongelmia ja hahmotushäiriötä. Hämmästelin samaa. En siis väsymystä, vaan sitä, että bilettämään ja seurustelemaan jaksettiin, mutta koulussa oli ongelmaa. Baarissa ja tapahtumissahan niitä valoja, ihmisiä ja ääniä ei sitten ole? Minä väsyn myös kuoliaaksi, mutta siinä kohtaa ei jaksa mennä yhtään mihinkään - olipa kivaa tahi ei. Pahimmillaan olen yliopistopäivien jälkeen oksennellut ja maannut jossakin nurkassa vuorokauden. Baari olisi ollut viho viimeinen ajatus.
Ajatella, että jokainen neurokirjolainen on omanlaisensa. Jotkut voivat viihtyä hyvin ihmisten seurassa ja energisoitua siitä, kukin tyylillään.
Silloin on kyse jostakin muusta kuin ns taudinkuvasta.
Sointu Borg sai mun silmissä pisteitä.
Ihana oli katsoa veljeä ja siskoa vaateostoksilla.
-Topi, et sä voi sanoa kassalla, et vaate on kallis 😊
Ylellä vaalitoimittaja tai vaaliasiantuntija Sami Borg kai on sukua Soinnulle jaja Topille. Entäpä Patrik Borg, ravitsemustieteilijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi Sointu Borgin broidi on niin paras 😍
Ihana Topi, toivottavasti saisi töitä.
Jätkässä on voimaa ja energiaa kuin pienessä kylässä, ja hakee aivan suorittavan tason duunia. Alla ylioppilastodistus. Ei kelpaa, koska laittaa jokaiseen hakemukseen että on autistinen. Tällainen on Suomi - ei niin kovin häävi maa meille erilaisille.
Puol7 tänään. Topi kaupassa töissä täyttämässä hyllyjä.
En itse todellakaan halua suhtautua mihinkään työhön ikävästi. Toisaalta sääli jos älykäs tyyppi jää liian "helppoon" työhön vaan sen vuoksi ettei kukaan muu palkkaa. Eli se erilaisuus määrittää liikaa. Samoin olisi hyvä opiskella lisää jos se kiinnostaa. Toisaalta hän tietysti itse päättää ja elää elämäänsä omalla tavallaan. Mietin vaan jos itse haluasi enemmän ja yhteiskunnan "raamit" taas eivät ole hyvät häntä kohtaan. Itsekin olen ollut kiusattu ja on surullista kuulla heidänkin olleen. Tosin itse on ole asperger.
Vierailija kirjoitti:
Sointu Borg sai mun silmissä pisteitä.
Ihana oli katsoa veljeä ja siskoa vaateostoksilla.
-Topi, et sä voi sanoa kassalla, et vaate on kallis 😊Ylellä vaalitoimittaja tai vaaliasiantuntija Sami Borg kai on sukua Soinnulle jaja Topille. Entäpä Patrik Borg, ravitsemustieteilijä?
Sami Borg on Sointun ja Topin isä. Perheessä on kaiketi viisi sisarta.
Sami Borgin isä oli arvostettu professori Olavi Borg
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Olavi_Borg
Topi tosi hyvin kuvaili, miksi piti työstä kaupassa hyllyttäjänä. Sai pikkutarkasti järjestää, sommitella, ja väsyttää lihaksia. Hän nautti työstään ja sai käyttää juuri omia hyviä ominaisuuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Sointu Borg sai mun silmissä pisteitä.
Ihana oli katsoa veljeä ja siskoa vaateostoksilla.
-Topi, et sä voi sanoa kassalla, et vaate on kallis 😊Ylellä vaalitoimittaja tai vaaliasiantuntija Sami Borg kai on sukua Soinnulle jaja Topille. Entäpä Patrik Borg, ravitsemustieteilijä?
Minä en kyllä tajua vieläkään että miksi ei voi sanoa? 🤔Jos se on kallis? Eihän se sitä myyjää loukkaa, hänhän on vain duunissa siellä?
Vierailija kirjoitti:
Sointu Borg sai mun silmissä pisteitä.
Ihana oli katsoa veljeä ja siskoa vaateostoksilla.
-Topi, et sä voi sanoa kassalla, et vaate on kallis 😊Ylellä vaalitoimittaja tai vaaliasiantuntija Sami Borg kai on sukua Soinnulle jaja Topille. Entäpä Patrik Borg, ravitsemustieteilijä?
Minä ihmettelin kun Sointu sanoi noin veljelleen, ettei vaatetta saa sanoa kalliiksi. Minä sanon niin melkein joka kerta kun joudun ostamaan uuden vaatteen. En tiedä mistä se johtuu, mutta tulee aina mainittua, että "tulipas kalliiksi" tai muuta vastaavaa. Miksei saisi sanoa? Se on sellaista small-talkia.
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen siihen miten sarja esittää naisaspergerit.
Homssuinen, laiska ja saamaton tapaus.
Jokainen on yksilönsä. Ehkäpä sarjaan ei löydetty muita naispuoleisia osallistujia.
Itse pystyin jotenkin samaistumaan Kiriin. Mulla ei ole diagnoosia koskaan ollut, mutta epäillyt vain itse sitä aikuisena. Mulla on tietyt sellaiset rytmit, jotka pitää tehdä tismalleen joka ilta samalla kaavalla. Nukkumaan pitää mennä aina niin, että minuutit ovat parillisia määriä, jossain määrin kiinnostun jostain asioista liikaa hetkellisesti. Jos näitä ei tapahdu tulee ahdistava olo. Opiskelu oli aina vaikeeta, mutta vapaa aika helppoa. Viihdyn tosi paljon yksinäni. Lapsuudessa olin hiljaisempi ja siitä on papereissa merkintä, mutta ei mitään koskaan tutkittu. Ja vanhemmiten en ole halunnut asiaa tutkittaa, kun joka toinen hetki päädyn siihen lopputulokseen että tuskin mulla mitään on vaikka ihan selvästi jotain lievää saattaa ollakin.
Onhan se aika erikoista, mutta sekin osoittaa erilaisuutemme. Minä en kertakaikkiaan jaksaisi bilettää tai lähteä ihmisten ilmoille, mutta opiskelu ja yksinäisen harrastukset kyllä sujuvat vaivatta.
Saikohan Kiri sen työpaikan lelukaupasta?