Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä dokumenttisarja pitäisi näyttää jokaiselle koulussa heti ensimmäisillä luokilla. Erilaisuudesta puhutaan liian vähän ja olisi hyvä tarjota kaikille referenssiä pienestä pitäen. Lapset eivät välttämättä ymmärrä sitä, miksi joku ihminen käyttäytyy eri tavalla kuin valtavirta ja helposti aletaan kiusaamaan. Sitä ei ajatella pidemmälle asti. Kun kerrotaan konkeerttisesti syitä käytökselle niin voidaan jo nuorena tajuta ettei kiusata.
Ja miten oletat ekaluokkalaisten ymmärtävän, ei niillä ole vielä kriteerejä poikkeavalle.
Mua kiusattiin ala-asteen alussa. Jäin heti porukasta ulos. Eiköhän poikkeava ulkonäkö ollut syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä kiinnostava sarja, katsoin melkein putkeen kaikki jaksot. Avarsi näkemyksiä ja antoi tietoa myös.
Vierailija kirjoitti:
Kiva sarja, mutta aika stereotyyppisiä miesautisteja mukana. Olisi kiva nähdä enemmän naisia tällaisessa.
Niin, no miehiä on 4:1 suhteessa enemmän autisteina mitä naisia.
Kuka tämä Casper Herler (Juliuksen isä?) sitten on kun joku kirjoitti ikään kuin hänet pitäisi jostain tietää? Ei ole tuttu nimi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tämä Casper Herler (Juliuksen isä?) sitten on kun joku kirjoitti ikään kuin hänet pitäisi jostain tietää? Ei ole tuttu nimi.
Käytä googlea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleltä kannattaa katsoa myös Louis Therouxin dokumentti autisteista. Saa vähän erilaista näkökulmaa..
Vierailija kirjoitti:
Itse asseja tuntevana (ja sellaisten äitinä) en jaksa tätä autismi-kii.maa. Aiheesta ei voida puhua realistisesti, koska jollekulle voi tulla paha mieli. Tiedättekö, millaista on elää noiden ihmisten kanssa, siis pahimmillaan?
Assit voivat olla manipuloivia (virhekäsitys tähän liittyen on, että nämä totuudentorvet eivät muka osaisi manipuloida saati valehdella), eikä empatiasta ole tietoakaan. He toki voivat suuttua toisten puolesta tai kokea sympatiaa, mutta empatiaa ei autisti tunne- se kun on vähän se ideakin autismissa, kyvyttömyys samaistua muihin tunnetasolla. Tämä on unohdettu nykypäivän julkisessa keskustelussa. Itsekeskeisempää henkilöä saa etsiä, assia kiinnostaa tasan oma hyvinvointi ja luikkii pakoon, jos joku muu ympärillä kärsii. Hän voi kyllä teoriassa olla kiinnostunut vaikkapa eläinten hyvinvoinnista ja huolehtia hyvin omistaan, mutta assi ei koskaan tule oma-aloitteisesti läheisensä tueksi jos tällä on vaikeaa. En hän osaa, kykene: hän voi jopa ahdistua toisen voimakkaista tunteista kriisin keskellä, eikä halua sellaisia kokea, joten...niin.
Asseissa ON älykkyyttä ja luovuuttakin, he näkevät maailman täysin erilailla kuin me nentit. Mutta asia erikseen on sitten se, saako keskivertoassi valjastettua potentiaaliaan käyttöön missään vaiheessa elämäänsä- jos ei ole juuri sosiaalisia taitoja eikä kiinnostusta muihin ihmisiin, haastavaa voi olla. Harva työnantaja on kiinnostunut esim. henkilöstä, joka osaa ulkoa lempisarjansa jokaisen repliikin tai muistaa kirkkaasti, miten Titanicin turma eteni. Japani ja anime ovat monen kiinnostuksenkohteina, ja mitä olen näiden assimiesten kanssa ollut tekemisissä (harrastukseni kautta), heillä on hyvin epärealistiset odotukset maata kohtaan. Kyseenalaistan tässä samalla myös hieman monen väitettyä japaninkielentaitoa, yleensä se kun on ulkoa opeteltuja jokapäiväisiä latteuksia animesta (aniharva on esim. opiskellut ohjatusti tai tehnyt virallisia kielitestejä).
Minulla on tosiaan assilapsia. He ovat minulle rakkaita ja ihania yksilöitä, mutta olen huolissani heidän tulevaisuudestaan. Toinen haluaa vain pelata ja syödä, ei kykene omaehtoisuutensa vuoksi juuri mihinkään muiden ohjaamaan toimintaan. Toisella tuo sama omaehtoisuus on alkanut haittamaan opiskeluita, ja hän myös kuormittuu hyvin herkästi tavallisesta arkielämästä. Jatkuvasti on koulusta poissaoloja, kun hän kuormittuu mm. metelistä, muttei omaehtoisuutensa vuoksi hyväksy myöskään apukeinoja kuten kuulosuojaimia. Miten nämä henkilöt tulevat pärjäämään tulevaisuudessa?
Asseista noin puolet on muuten kehitysvammaisia. Sitäkään harvoin tuodaan esille.
Täsmälleen samaa mieltä. Annetaan niin myönteistä ja kivaa kuvaa, vaikka arki on aivan toista. Minä ja lapseni tulisimme aivan hyvin toimeen ilman tätä "vahvuutta ja supervoimaa", miksi adhd:ta nykyään myös kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asseja tuntevana (ja sellaisten äitinä) en jaksa tätä autismi-kii.maa. Aiheesta ei voida puhua realistisesti, koska jollekulle voi tulla paha mieli. Tiedättekö, millaista on elää noiden ihmisten kanssa, siis pahimmillaan?
Assit voivat olla manipuloivia (virhekäsitys tähän liittyen on, että nämä totuudentorvet eivät muka osaisi manipuloida saati valehdella), eikä empatiasta ole tietoakaan. He toki voivat suuttua toisten puolesta tai kokea sympatiaa, mutta empatiaa ei autisti tunne- se kun on vähän se ideakin autismissa, kyvyttömyys samaistua muihin tunnetasolla. Tämä on unohdettu nykypäivän julkisessa keskustelussa. Itsekeskeisempää henkilöä saa etsiä, assia kiinnostaa tasan oma hyvinvointi ja luikkii pakoon, jos joku muu ympärillä kärsii. Hän voi kyllä teoriassa olla kiinnostunut vaikkapa eläinten hyvinvoinnista ja huolehtia hyvin omistaan, mutta assi ei koskaan tule oma-aloitteisesti läheisensä tueksi jos tällä on vaikeaa. En hän osaa, kykene: hän voi jopa ahdistua toisen voimakkaista tunteista kriisin keskellä, eikä halua sellaisia kokea, joten...niin.
Asseissa ON älykkyyttä ja luovuuttakin, he näkevät maailman täysin erilailla kuin me nentit. Mutta asia erikseen on sitten se, saako keskivertoassi valjastettua potentiaaliaan käyttöön missään vaiheessa elämäänsä- jos ei ole juuri sosiaalisia taitoja eikä kiinnostusta muihin ihmisiin, haastavaa voi olla. Harva työnantaja on kiinnostunut esim. henkilöstä, joka osaa ulkoa lempisarjansa jokaisen repliikin tai muistaa kirkkaasti, miten Titanicin turma eteni. Japani ja anime ovat monen kiinnostuksenkohteina, ja mitä olen näiden assimiesten kanssa ollut tekemisissä (harrastukseni kautta), heillä on hyvin epärealistiset odotukset maata kohtaan. Kyseenalaistan tässä samalla myös hieman monen väitettyä japaninkielentaitoa, yleensä se kun on ulkoa opeteltuja jokapäiväisiä latteuksia animesta (aniharva on esim. opiskellut ohjatusti tai tehnyt virallisia kielitestejä).
Minulla on tosiaan assilapsia. He ovat minulle rakkaita ja ihania yksilöitä, mutta olen huolissani heidän tulevaisuudestaan. Toinen haluaa vain pelata ja syödä, ei kykene omaehtoisuutensa vuoksi juuri mihinkään muiden ohjaamaan toimintaan. Toisella tuo sama omaehtoisuus on alkanut haittamaan opiskeluita, ja hän myös kuormittuu hyvin herkästi tavallisesta arkielämästä. Jatkuvasti on koulusta poissaoloja, kun hän kuormittuu mm. metelistä, muttei omaehtoisuutensa vuoksi hyväksy myöskään apukeinoja kuten kuulosuojaimia. Miten nämä henkilöt tulevat pärjäämään tulevaisuudessa?
Asseista noin puolet on muuten kehitysvammaisia. Sitäkään harvoin tuodaan esille.
Täsmälleen samaa mieltä. Annetaan niin myönteistä ja kivaa kuvaa, vaikka arki on aivan toista. Minä ja lapseni tulisimme aivan hyvin toimeen ilman tätä "vahvuutta ja supervoimaa", miksi adhd:ta nykyään myös kutsutaan.
*sinä ja lapsesi* voitte palata takaisin ylikselle perseilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta minua häiritsee tämä nykyinen luokitus, että kaikki ovat vain kirjolla. Omasta mielestäni siinä on aika iso ero olla asperger jolla sujuu itsenäinen elämä, verrattuna esimerkiksi kehitysvammaiseen autistiseen henkilöön.
???? autismi ja kehitysvammaisuus on ihan eri asia. Se, että jollain on ne molemmat diagnoosit eivät mitenkään liityy kirjolla termiin. Lähtökohtaisesti autistit eivät todellakaan ole kehitysvammaisia, mutta jotkut kehitysvammaiset voivat olla myös autisteja.
Toki on eri asia. Mutta aspergerit eivät koskaan ole kehitysvammaisia, jotkut autistit sen sijaan ovat. Eivät tietenkään kaikki. Minusta on hölmöä niputtaa näin eri diagnooseilla ja oirella kaikki samaan.
T. Asperger joka ei koe omakseen sanaa kirjo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleltä kannattaa katsoa myös Louis Therouxin dokumentti autisteista. Saa vähän erilaista näkökulmaa..
Suurkiitokset vinkistä! En ole tuota sarjaa huomannut. Siinä on paljon muutakin mielenkiintoista🌺
Vierailija kirjoitti:
Aika siloteltuahan tuo mielestäni oli, mutta en tiedä, että olisiko jostain rankasta sosiaalipornotyyppisestä dokkarista apua siihen, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin. Vähän kyllä ärsytti tuo ilmeinen hyväosaisuus. Vaikka raha ei merkitse kaikkea, niin kyllä sillä vain suuri merkitys on, valitettavasti.
Julius on selkeästi ylempää keskiluokkaa, mutta eikös nuo muut ole ihan perus keskiluokkaisia. Hyväosaisuutta toki määrittää rahaakin enemmän sosiaalinen pääoma, jota jokaisella perheellä on selkästi paljon. Lapset ovat saaneet parhaan mahdollisen tuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen biletys ja kaverit sai Kirin energiseksi, mutta kaikki muu uuvutti?
Multa meni kyllä tämä biletys kyllä ohi, missä kohtaa oli bilettämässä? Moninkertaisella itsari riskillä onkin aika hyvä jos on niitä kavereita ja ihmekään jos nauttii niistä, kaikilla ei ole sitäkään, kiitos mm kaltaistesi törppöjen
Kaverin kanssa he puhuivat fomosta eli fear of missing out, joka Kirillä taisi olla. Sillon ei malta jäädä pois riennoista. Kaveri mietti voisiko se johtua siitä ettei Kiri voinut mennä samaan malliin teininä kuin toiset.
Matkalla Kirin olisi kyllä kannattanut jättää iltamenot väliin ja levätä se aika hotellilla omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva sarja, mutta aika stereotyyppisiä miesautisteja mukana. Olisi kiva nähdä enemmän naisia tällaisessa.
Niin, no miehiä on 4:1 suhteessa enemmän autisteina mitä naisia.
Ehkä diagnoosin saaneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Upea sarja.
Kaikki sarjan henkilöt omalla tavallaan aivan mahtavia persoonia.
Mahtavaa, että sarjassa tuotiin esille, että miten erilaisia persoonia he ovat ja ennenkaikkea kuinka älykkäitä he ovat.
JOS SARJAN HENKILÖT LUETTE TÄMÄN: Olkaa omia itsejänne ja älkää välittäkö mitä muut ajattelevat, sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.
Kunhan itse olet onnellinen elämässäsi, kaikki muu kyllä seuraa perässä. :) Älkää koskaan muuttuko muiden ihmisten takia!
Löysin sarjan Areenasta tänään ja katsoin heti neljä jaksoa putkeen. Täytyy vähän pitää taukoa, kun haluan että siitä riittää iloa muillekin päiville. Erinomaisesti tehty sarja ja mielenkiintoiset ihmiset.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen siihen miten sarja esittää naisaspergerit.
Homssuinen, laiska ja saamaton tapaus.
Mutu, että tämä sun (ja joidenkin muiden kirjoittajien) tulkinta johtuu siitä, että Kiri menisi läpi neurotyypillisestä ihmisestä. Täh, ihan tavallinen tyyppi, miten se ei jaksa tiskata
Vierailija kirjoitti:
Insinööriksi opiskellut mies ei saa todennäköisesti töitä. Haaveet olivat kovin epärealistisia.
Mahtoiko tämä Kiri asua tuetussa asunnossa? Tarvitsee kovasti tukea jotta asiat, astiat ja vaatteet eivät kasaudu..
Topi oli hauska mm sodankylässä. Halusi koko ajan tinkiä :D
Plussaa oli että huolehtii niin itsenäisesti kunnostaan,Nuorempi mies tyk,ösi tehdä hissivideoita, pärjäsi hyvin koulussa. Rikas koti ja tukea sai kodista.
Hänellähän oli jo työ? Teki etänä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tämä Casper Herler (Juliuksen isä?) sitten on kun joku kirjoitti ikään kuin hänet pitäisi jostain tietää? Ei ole tuttu nimi.
Käytä googlea.
Niin? Hän näyttää olevan juristi. Ei kai se vielä tee hänestä niin tunnettua niin että pitäisi hänet nimeltä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Se oli Julius. Oli kyllä hieno talo. Julius on Casper Herlerin poika, ei siis ihme että oli tuollaiset tilukset, vene yms.
Oikein hyvä tämä sarja oli kyllä. Itse sain siitä paljon itsevarmuutta. Mullakin on ollut vaikeaa sosiaalisissa tilanteissa, olen tuntenut itseni erilaiseksi ja ollut melkein aina ilman kavereita (ainut ystävä on ollut perheeni koira). Tästä sarjasta opin, että täytyy vain alkaa ikäänkuin ulkoa opettelemaan sosiaalista käyttäytymistä. Mulla ei ole tullut se luontaisesti lapsena kun taas suurin osa ihmisistä on omaksunut kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt luontevasti. Itsellä näin ei ole käynyt.
Mä opin sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjä aikoinaan ekoista PC-roolipeleistä, jossa sankari suoritti kaikkea esim. osti kaupasta tarvikkeita ja sitä varten sen piti uskaltaa puhua sille kauppiaalle. Olen nyt 50-vuotias ja tämä tapahtui siis 80-luvun lopulla. Lapsena mua pitivät outona ja vaikeana myös omat vanhemmat. Äiti ei vieläkään hyväksy että olen assi.
Suomi tarvitsee lisää tällaisia estottomia innostujia jotka kiljuu ilosta!