Kun tunteet muuttuvat

Nyt kannattaa ottaa kaikki irti siitä, että sitä osin entistä kumppania roikuttaa löysässä hirressä. Aina voi puolustautua sanoilla "halusin kuitenkin vielä yrittää".

Jokainen tunne syntyy ajatuksesta. Voit yrittää vaihtaa ajatuksiasi.

Tässäkö tosiaan on kaikki vinkit?

Jään myös seuraamaan, kokemuksia kaipailee toinen samassa tilanteessa oleva :(

No oman kokemukseni mukaan ei voi tehdä asialle enää mitään, ellet halua elää loppuelämää kaveriliitossa. Itselläni on niin, että kun tunteet kuolee tai alan nähdä ihmisen vaikka epäreilun toiminnan jälkeen eri valossa, niin siinä ei pysty enää tekemään mitään. Saattaa olla jopa niin, että koen ihmisen vastenmielisenä ja pyrin eroon hänen seurastaan.

Eksäni petti mua ja erottiin. Oli sitä ennen kohdellut mua pitkään huonosti ja olin alkanut nähdä hänet ihan erilaisena ihmisenä tuon takia. Se ihminen, johon rakastuin (oli hän sitten aito tai omaa kuvitelmaani) ei olisi ikinä kohdellut mua, tai ketään muutakaan oikeastaan, niin huonosti.

No hän itki mua takaisin niin kauan, että suostuin yrittämään yhteiseloa. Eihän siitä mitään tullut. Tunteet oli ja kuolleet. Tilalle oli tullut ärtymys ja vitutus koko ihmiseen. Yritin antaa tilaisuuden, mutta en tuntenut oikeastaan yhtään mitään, kun olin hänen kanssaan.

Näin on käynyt myös k-päisten sukulaisten kohdalla tai "kavereiden", jotka on käyttäytyneet inhottavasti jollain tapaa. Ei kiinnosta nähdä tai kuulla heistä mitään. Toki kaikki on näiden asioiden suhteen erilaisia. Ehkä joku muu pystyisikin herättämään ne kuolleet tunteet, mutta omalla kohdalla vanhan lämmittäminen on pohjaan polttamista.

Enpä osaa oikein neuvoa. Itse kuuntelen tunteitani, enkä enää väkisin yritä edes sen toisen takia, jos ei tunnu siltä. Ehkä auttaisi jos menisit vaikka terapeutin kanssa selvittelemään tunteitasi ja ajatuksiasi muutamaksi kerraksi. Saisit ulkopuolista näkökantaa, ajatukset voisivat selkiytyä ja sitten ainakin tuntuisi siltä, että ei ole tehnyt liian hätiköityjä päätöksiä. Noin varmaan itse tekisin.

Joskus kannattaa vaan päästää irti sellaisista asioista, jotka eivät enää toimi. Syö vain energia, kun yrittää väkisin vaikka omia tunteitaan vastaankin pysytellä samassa tilanteessa.

Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu. Harva löytää mitään koko elämän mittaista rakkautta. Minusta kuulostaa siltä, että pyristelet vain sen toisen takia, kun et halua loukata. Ei itseään voi pakottaa tuntemaan tai haluamaan, eikä pidäkään. Silloin hylkäät itsesi sen toisen takia.

Itsellä on käynyt niin, että luottamus mieheen on mennyt kokonaan rikottujen lupausten myötä. Aina mies lupailee asioita, pieniä tai suuria, ja lopulta ei edes muista luvanneensa. Hänen sanoillaan ei ole enää mitään arvoa, en vaan usko enää mitään mitä hän sanoo. Minulle myös paljastui, ettei kyseessä ollutkaan sellainen ihminen keneksi häntä luulin, aluksi niin kiltin oloinen ja kunnollinen söpöjä eläinvideoita lähetellyt mies paljastuikin pornoaddiktiksi, vaikka minulle oli kehdannut väittää vuosia että kärsii haluttomuudesta stressin takia. Myös monia muita asioita olen sietänyt koko suhteen ajan, mm, hygienian puute, surkea yleissivistys, rahankäytön ongelmat, ja ne ovat kaikki johtaneet siihen että kaikki kunnioitus miestä kohtaan on kuollut ja samoin ne tunteet. Todellakin näen hänet enää vaan enintään kaverina, en tasavertaisena kumppanina. Nyt kun olen ottanut eron puheeksi niin kovalla kiireellä yrittää mies tehdä korjausliikettä mutta kun ne tunteet ovat jo poissa, rikottu kaikella välinpitämättömyydellä. En enää rakasta.

Mitä tarkoitat tuolla parisuhdekriisillä/epäilyllä? Riippuu aika paljon kriisistä onko sen jälkiä enää mahdollista korjata.

no vaikea sanoa että mikä on kyseessä

että onko vaan kriisi vai mikä mättää. Yhtäkkiä nämä tunteiden epäilykset jne tuli kuvioihin ja kokoajan ero vaikuttaa todennäköisemmältä, vaikka haluasinkin tunteet takaisin. En vaan tiedä miten

Pettämisestä tuli joskus sellainen henkinen halvaus, että ei pystynyt enää olemaan ollenkaan toisen lähellä. Säikähdin niin jumalattomasti, kun löysin makuuhuoneesta yhden sijaan 2. 

Olen hyvin ripustautuva suhteessa ja ylitunteellinen enemmän kuin tunteeton, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Että tunteet loppuu kuin leikaten. Siitä tuli ero hyvin nopeasti.

Mulla 21 vuotisen avioliiton aikana tuli yksi tosi paha ihastuminen, jonka takia oma mies ei hetkeen tuntunut kuin kaverilta.

Mutta kun asiaa avoimesti käsiteltiin ja aloimme luoda yhteyttä uudestaan, meidän avioliittomme voi jopa paremmin kuin ennen kriisiä. :)

Lisää treffejä ja säpinää sänkyyn, ne auttoivat pahimman yli ja rakastuin uudelleen omaan mieheeni.