Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lämmin ruoka ja kahvit, kun asuivat 1.5 tunnin ajomatkan päässä. Poika teki yleensä ruuan ja miniä keitti kahvit. Keittävät kahvit edelleen, viedään tuliaisina tarjottavat kahvipöytään. Ovat tyytyväisiä, kaikilla sopuisa hyvä tunnelma.
Teillä oli varmaan sovittu ajankohta yhdessä, eikä kyseessä väkisin tunkeutuminen kuten AP:lla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi - tai appiukko - tuppautuu pojan ja miniän kotiin yllätyskylään, niin miten hän voi edes odottaa kahvia ja ruokaa??? Pojalla ja miniällä on oma koti ja anopilla on oma. Ja nyt ei olla anopin kodissa.
En pidä yllätyskyläilijöistä. Minusta ihminen, joka tuppautuu toisen kotiin tai vapaa-ajan asunnolle ennalta ilmoittamatta ja kutsumatta, on MOUKKA!
Omat aikuiset lapset voivat kyläillä ja kyläilevät ennalta ilmoittamatta. Ydinperheeseen ei kuulu appivanhemmat ja muut sukulaiset eli he eivät voi rampata toisen kotona miten haluavat!
Vierailija kirjoitti:
Miniät eivät yleensä pidä anopeistaan eivätkä anopit pidä miniöistään. Kohtelu voi olla nihkeää, jos appivanhemmat menevät yllätyskylään ja sekoittavat lapsiperheen aikataulun pahasti.
"Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle?" Oletko ajatellut tätä asiaa miniäsi kannalta? Miniä voi kokea anopin (ja appiukon) vierailun epämiellyttävänä ja tungettelevana. Onko Sinulla huonot välit miniääsi ja poikaasi?
"Kahviakin täytyy erikseen pyytää" Voit keittää omat kahvit mukaan termospulloon ja juoda kahvin autossa. "eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi." Oletko kysynyt suoraan, miksi Sinua ei pyydetä kylään?
Yleensä siihen on syynsä, miksi vanhempia, appivanhempia, sisaruksia tai sukulaisia ei pyydetä kylään. Huonot ihmissuhteet, riidat ja kireät välit aikuisten lasten, vanhempien, miniöitten, vävyjen ja appivanhempien välillä. Toisen yksityiselämään ja perheasioihin sekaantuminen. Komentelu, määräily ja kotirauhan rikkominen. Isovanhemmat puuttuvat ja sekaantuvat lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen ja lasten vanhemmat eivät pidä tästä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut mitään ruokaa jos kahvikupposta ruuaksi lasketa lapsilta tai lapsenlapsilta, mitäpä tässä valittamaan kun itse olen ne tuollaisiksi kasvattanut, odottelen jos tapahtuisi ihme ja vaikka joku lapsenlapsista kutsuisi jonain juhlapyhänä syömään, pitkään en enää jaksa joka jouluisia pitopöytiä heille enää laittaa, mutta aina he vaan ilmoittavat vaan ,että tullaan sitten syömään kun on niin ihanaa tulla porukalla viettämään joulua, menisivät joskus sinne toisen anopin pöytään. Myös muina juhlapyhinä sama, mutta joulu korostuu erityisesti.
Mummo 89 v.
Ps, hautajaisiini en aio itse laittaa mitään.
Kyllä se tietysti näin on että itse olet heidät opettanut tulemaan valmiiseen pöytään. Tärkeää onkin nyt jo ajoissa muistuttaa lapsia ja lapsenlapsia että sinulla on tuota ikää jo kertynyt sen verran että juhlia ja ruokaa niihin ei enää jaksa laittaa. Siitä heidän pitäisi jo asia ymmärtää ja kutusua sinut valmiiseen pöytään. Älä ota pahalla mutta tuli mieleen kun luin tuon' hautajaisiini en aio itse laittaa mitään' että voisit kirjoittaa pitkän listan ruuista joita haluat tarjottavan sitten kun aika on ja sieltä pilven reunalta sitten katsella jos toivelista toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut mitään ruokaa jos kahvikupposta ruuaksi lasketa lapsilta tai lapsenlapsilta, mitäpä tässä valittamaan kun itse olen ne tuollaisiksi kasvattanut, odottelen jos tapahtuisi ihme ja vaikka joku lapsenlapsista kutsuisi jonain juhlapyhänä syömään, pitkään en enää jaksa joka jouluisia pitopöytiä heille enää laittaa, mutta aina he vaan ilmoittavat vaan ,että tullaan sitten syömään kun on niin ihanaa tulla porukalla viettämään joulua, menisivät joskus sinne toisen anopin pöytään. Myös muina juhlapyhinä sama, mutta joulu korostuu erityisesti.
Mummo 89 v.
Ps, hautajaisiini en aio itse laittaa mitään.
Kyllä se tietysti näin on että itse olet heidät opettanut tulemaan valmiiseen pöytään. Tärkeää onkin nyt jo ajoissa muistuttaa lapsia ja lapsenlapsia että sinulla on tuota ikää jo kertynyt sen verran että juhlia ja ruokaa niihin ei enää jaksa laittaa. Siitä heidän pitäisi jo asia ymmärtää ja kutusua sinut valmiiseen pöytään. Älä ota pahalla mutta tuli mieleen kun luin tuon' hautajaisiini en aio itse laittaa mitään' että voisit kirjoittaa pitkän listan ruuista joita haluat tarjottavan sitten kun aika on ja sieltä pilven reunalta sitten katsella jos toivelista toteutuu.
Tuo hautajaisiini en aio laittaa mitään on jo ihailtavaa uhriutumista. Tosi-pätijä pistäisi pakkasen täyteen karjalanpaistia ja korvapuusteja saatesanoilla, että sen kun lämmitätte, valmista on.
Mun vanhemmat saa tänään kalakeittoa, itse tehtyjä sämpylöitä, cheesecakea jälkkäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei appivanhemmat olleet koskaan kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Kaikki ihmiset eivät vaan pidä lapsista.
Tulivat tapamaan meitä aikuisia.
Nämä tapaamiset aiheutti enemmän stressiä kun kuitenkin oli kolme pientä poikaa jotka vaativat samalla huomiota, ja selvästi olivat enemmän tiellä viemässä meidän aikuisten huomiota appivanhemmilta.
Pari lausetta vaihtoivat lasten kanssa oli niitä miten koulussa menee, harrastuksissa jne.
Eivät koskaan menneet lastenhuoneeseen katsomaan tai seurustelemaan lasten kanssa. Kun se peppu parkeerattiin sohvalle niin siirty vaan keittiöön ruokapöytään ja siintä takas soffalle.
Ruokaa saivat, kahvit ja kestitykset aasta ööhön.
Helpottunut olo aina kun lähtivät. Kireitä ihmisiä.
Onneksi nähtiin tyyliin pari kertaa vuodessa.
En lähtökohtaisesti tarjoa ruokaa muuten kuin jos vieraat tulee selkeästi ruoka-aikana.
En ymmärrä miksi ap ei vain käy matkalla syömässä, kun kerran tietää, mikä on systeemi. Tai ehdota ravintolareissua ja tarjoa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että ruokakin pitäisi tarjota lämpimänä pöytään. Tehkää itse tai tuokaa mukananne. Vaihtoehtoisesti käytte jääkaapilla.
Hemmetin pihiä touhua! Minä keitä pullakaffeet jopa nuohoojalle! Ruuankin antaisin, jos tulee ruoka-aikaan paikalle. Enkä muuten ole mitenkään varakas. Alle tonnin osa-aikatyötä teen ja markkinatuki soviteltuna eli saan kuussa noi rikkaan päiväpalkan suurinpiirtein. Mutta näin meillä meneteltiin jo lapsuuskodissa. Kaikki sai syödäkseen ja vähintään kahvit ketkä ko. Aikoina paikalla oli. Myös muutama kyläpaikkani tekee samaa.
Mutta kerran olin kylässä yhdessä paikassa. Siellä ei tarjottu kuin kerran päivässä 2 leivän kahvit 1 makkarasiivulla! Niinhän on ettei sitten tarvinnut enää kutsuja vastaan ottaa... kyllähän sitä ilman saa tehdä Mutta etteikö mukamas ole yhden soppakautasenkasn väärti apumies niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun molemmilla tyttärillä on kaksi pientä lasta. Vien aina ruokaa runsaasti mennessäni tai sitten vien koko perheen ulos syömään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei appivanhemmat olleet koskaan kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Kaikki ihmiset eivät vaan pidä lapsista.
Tulivat tapamaan meitä aikuisia.
Nämä tapaamiset aiheutti enemmän stressiä kun kuitenkin oli kolme pientä poikaa jotka vaativat samalla huomiota, ja selvästi olivat enemmän tiellä viemässä meidän aikuisten huomiota appivanhemmilta.
Pari lausetta vaihtoivat lasten kanssa oli niitä miten koulussa menee, harrastuksissa jne.
Eivät koskaan menneet lastenhuoneeseen katsomaan tai seurustelemaan lasten kanssa. Kun se peppu parkeerattiin sohvalle niin siirty vaan keittiöön ruokapöytään ja siintä takas soffalle.
Ruokaa saivat, kahvit ja kestitykset aasta ööhön.
Helpottunut olo aina kun lähtivät. Kireitä ihmisiä.
Onneksi nähtiin tyyliin pari kertaa vuodessa.
Nyt ovat jo 80 v, eivät ole missään tekemisissä aikuisten astenlastensa kanssa. Omia poikiaan tapaavat sen pari kertaa vuodessa. Välillä ovat lapsettoman poikanssa kanssa riidoissa parikin kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiivinen ap. Ei ihme, etteivät halua tavata.
Eikä ole. Aivan normaali asia, että tuollaista ihmettelee. Kummastelen kyllä ettei syötävää tai juotavaa tarjota. Se kuuluu jo ihan perustapoihin kun joku tulee kylään niin tarjoillaan syötävät ja juotavat.
Mun mielestä on hyvin moukkamaista kutsua itsensä kylään. Tuun ensi viikonloppuna syömään teille pihvejä.
Kutsutuille vieraille on aina ruoka meillä. Kutsumattomia vieraita en koe olevani velvollinen kestitsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiivinen ap. Ei ihme, etteivät halua tavata.
Eikä ole. Aivan normaali asia, että tuollaista ihmettelee. Kummastelen kyllä ettei syötävää tai juotavaa tarjota. Se kuuluu jo ihan perustapoihin kun joku tulee kylään niin tarjoillaan syötävät ja juotavat.
Jos joku tulee yllättäen vierailulle, niin meillä ei välttämättä ole oikeasti mitään tarjottavaa. Meillä on myös aika aktiivinen elämän tapa, joten välttämättä ei olla edes kotona. Olen myös sen verran itsekäs, että en ala muuttamaan suunnitelmia yllätysvieraiden takia.
Kuulostaa siltä, että sinulla on vieraanvaraisuuden taito. Kun poikasikin on kotonaan saanut siihen mallin, voi olla sinusta surullista, että se ei jatkukaan hänen ydinperheessään. Et voi tässä tilanteessa muuta kuin toimia hyvänä mallina lapsenlapsillesi omassa kodissasi. Vieraanvaraisuuden hieno taito hyppää näin yhden sukupolven yli, jos hyvin käy!
Olisiko sinusta kuitenkin hyvä, että poikasi pyrkii pysymään sovussa vaimonsa kanssa? Poikasi on vaikeassa välikädessä, jos hän kokee sinulta voimakkaita toiveita, joiden toteutuminen kohdistuu hänen vaimoonsa. Voisiko olla, että miniälläsi on muita hyviä taitoja tai tapoja, joita poikasi arvostaa? Jos vieraanvaraisuutta ei olekaan, niin oletko pannut merkille jotain muuta, joka saisi sinutkin luottavaiseksi siitä, että poikasi on riittävän hyvässä liitossa?
Mulle olisi painajainen, jos puuhailisin keittiössä ja siihen pelmahtaisi joku vaatimaan viihdytystä. Siis joku oman perheen ulkopuolinen. Anoppi ei ole perhettä.
Minulla on herttainen miniä mutta auttamattoman pää pilvissä kulkija eikä kyllä hoksaa yleensä tarjota mitään. Aina olen tervetullut kylään ja yleensä vienkin jotain pannaria tai piirakkaa ja jos miniä ei hoksaa kahvia viritellä niin minä voin laittaa kahvin tulille. Yhdessä sitten kahvit juodaan sulassa sovussa. Meillä on vuosien aikana käynyt selväksi, että minulla on lupa alkaa oma-aloitteisesti tiskikone tyhjentämään tai täyttämään ja muutakin talouspuuhaa tekemään. Miniä vain kiittelee ja saattaapa halatakin. Lasten kanssa toki pääosin touhuilen mutta samalla auttelen miniääkin. Taidan olla aika onnellinen anoppi. 😊
Vierailija kirjoitti:
Minulla on herttainen miniä mutta auttamattoman pää pilvissä kulkija eikä kyllä hoksaa yleensä tarjota mitään. Aina olen tervetullut kylään ja yleensä vienkin jotain pannaria tai piirakkaa ja jos miniä ei hoksaa kahvia viritellä niin minä voin laittaa kahvin tulille. Yhdessä sitten kahvit juodaan sulassa sovussa. Meillä on vuosien aikana käynyt selväksi, että minulla on lupa alkaa oma-aloitteisesti tiskikone tyhjentämään tai täyttämään ja muutakin talouspuuhaa tekemään. Miniä vain kiittelee ja saattaapa halatakin. Lasten kanssa toki pääosin touhuilen mutta samalla auttelen miniääkin. Taidan olla aika onnellinen anoppi. 😊
Onko se sun oma lapsesi siis kuollut? Kai se tarjoilu hänelle kuuluisi, eikä sille lapsesi puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on herttainen miniä mutta auttamattoman pää pilvissä kulkija eikä kyllä hoksaa yleensä tarjota mitään. Aina olen tervetullut kylään ja yleensä vienkin jotain pannaria tai piirakkaa ja jos miniä ei hoksaa kahvia viritellä niin minä voin laittaa kahvin tulille. Yhdessä sitten kahvit juodaan sulassa sovussa. Meillä on vuosien aikana käynyt selväksi, että minulla on lupa alkaa oma-aloitteisesti tiskikone tyhjentämään tai täyttämään ja muutakin talouspuuhaa tekemään. Miniä vain kiittelee ja saattaapa halatakin. Lasten kanssa toki pääosin touhuilen mutta samalla auttelen miniääkin. Taidan olla aika onnellinen anoppi. 😊
Ilmeisesti teillä on sovittu näin, ja molemmat osapuolet tyytyväisiä. Hienoa!
Ap taas menee kylään ja siellä uhriutuu, kun palvelu ei pelaa.
Alue: Aihe vapaa
Me saatiin lämmin ruoka ja kahvit, kun asuivat 1.5 tunnin ajomatkan päässä. Poika teki yleensä ruuan ja miniä keitti kahvit. Keittävät kahvit edelleen, viedään tuliaisina tarjottavat kahvipöytään. Ovat tyytyväisiä, kaikilla sopuisa hyvä tunnelma.